Kylpy

[Aksutar]

Lily&Anemone

Anemone hyppi innoissaan ympäri Lilyn huonetta, tutkien kaiken mahdollisen minkä käsiinsä sai. Lily veti vielä sikeitä, eikä olisi millään halunnut herätä kun Ane kyseli häneltä kaikkea.
Ane avasi suuret, paksut, punaiset verhot ja ikkunoista tulvi sisään auringon valo. Päivä oli aurinkoinen, mutta hieman tuulinen. Ane avasi parvekkeen oven ja hyppi kaiteen luo katselemaan maisemia.
"Älä vain putoa.." Lily mutisi sängynpohjalta, samalla kun yritti nousta ylös.
"Enhän edes yltä kaiteen yli" Ane huomautti samalla kun hyppi takaisin sisälle.
Tämä enkelikasvoinen pikku tyttö oli erittäin iloisella päällä, Lily taas näytti juuri heränneeltä peikolta hieroessaan silmiään. Lily vilkaisi Aneen ja katseli hetken aikaa.
"Sinut täytyy kylvettää" Lily totesi katsellessaan Anen likaisia hiuksia.
Eilen illalla Lily ei ollut kerennyt kylvettämään Anea, tyttöhän oli nukahtanut jo kappelilla.
"Mikä on kylpy?" Ane kysyi ihmeissään, painaen sormen huulilleen.
Lily katsoi hetken ainaa Anea kuin hullua, eikö tyttö ollut kuullut kylvystä?
"Tule katsomaan" Lily sanoi noustessaan ylös.
Hän vei Anen peseytymis huoneeseen ja näytti tälle suuren, puisen vadin, joka oli täytetty lämpimällä vedellä. Vatiin olisi mahtunut isokokoinen mieskin, sen verran iso se oli. Lily otti hyllystä pullon, kaatoi siitä saippuaa vatiin ja sekoitti veden pintaa hieman käsillää, saaden saippuan vaahtoamaan.
"Tämä on kylpy. Ota vaatteesi pois ja kiipeä tuonne" Lily sanoi ja poistui huoneesta.
Lily kävi vaihtamassa yövaatteensa päivä vaatteisiin, kääri hihansa ja pisti hiuksensa nutturalle. Sitten hän kävi huoneen ovella ja jätti siihen lapun jossa luki: "Ophelia, tule sisään kun saavut". Lily ei välttämättä kuulisi Ophelian koputusta, joten näin hän varmisti että Ophelia ymmärtää tulla sisään vaikka kukaan ei ovea avaisi.
Sitten Lily meni takaisin peseytymis huoneeseen, missä Ane olikin jo leikkimässä saippuavaahdolla.
"Tuleeko Ophelia?" Ane kysyi samalla kun puhalsi käsistään saippuaa ilmaan.
"Tulee hän jossain vaiheessa, nyt pysy paikallasi" Lily sanoi ja laittoi Anen hiuksiis saippuaa, hieroen tämän päänahkaa ja pitkiä hiuksia hyvin.

// kylpyyn \,,/ //

[Ivy]

Ophelia

Tapansa mukaan Ophelia oli herännyt aikaisin, tai näi hän oli ainakin suunnitellut, tänään hänellä venyi yö pidemmäksi eilisen valvomisensa takia.
Ophelia nousi seisomaan, räpytteli aamuisia silmiään hetken aikaan ja venytteli.
"Ai niin..." Ophelia muisti että hänen piti tavata Lily aamulla ja nousikin ylös ja vaappuili kohti vaatekomeroa jossa vaihtoi yövaatteensa samaan tuttuun, valko kulta punaiseen asuunsa. Tämä harjasi vielä hiuksensa ja petasi petinsä, ennenkuin kehtasi pujahtaa pienelle, aidatulle takapihalleen ja pumppasi vettä vatiin samalla kun haukotteli pienesti. Pesi kätensä ja kasvonsa ja kuivasi ne pyyhkeeseen.
Ophelia nouti alttariin laatikosta uuden suitsukepakkauksen, avasi sen ja asetti pari suitsuke pidikkeeseen ja rukoili joka aamuisen aamurukoilunsa suitsukkeiden palaessa.
"Minä menen nyt!"-Ophelia hiukkasi jälleen vanhemmilleen ja painui ulos ovesta, suuntautuen kohti linnaa.

Hän tunsi itsensä kohtuullisen pirteäksi, hänen harvinaiset aamuväsymyksensä eivät kestäneet kauaa ja nytkin hän jo juoksi pitkin linnan portaikkoa ylös, ihan vain siltä varalta että Lily odottaisi tätä.
Ainoat ihmiset jotka käytävällä kävelivät olivat lähinnä palvelijoita hoitamassa aamuaskareitaan.
Päästyään ovelle hän huomasi Lilyn jättämän lapun, otti sen käteensä ja raotti ovea hieman.
"Tulen sisään..." Ophelia sanoi varovaisesti vaikka tällä olikin nyt lupa tulla ilman että kukaan avaisi.
Huoneessa ei ollut ketään, ainoastaan parvekkeen ovi oli jättäytynyt auki jonka Ophelia sulkikin kylmähkön tuulen takia, vilkuili ympärilleen ja huomasi petaamattoman pedin. Ophelia petasi sen ja aukaisi loputkin verhot huoneesta ja oli kuulevinaan jotakin peseytymishuoneesta.

Ophelia käveli oven taakse, koputti ensin ennenkuin raotti ovea.
"Minä tulin" Ophelia ilmoitti ja näki suuren vadin ja pienen Anemonen kaiken sen vaahtoavan saippuan keskellä, puhaltelemassa kuohukermaista vaahtoa ilmaan.
"Hahaha! Kylvettekö te?" Ophelia naurahti, samalla kun astui peremmälle ja sulki oven takanaan, puhkaisten yhden ilmassa leijuvan saippuakuplan sormellaan.

//Haha x'D//

[Aksutar]

Anemone&Lily

"Eh, siltähän tämä vähän näyttää" Lily vastasi Ophelialle, samalla kun huuhtoi Anen hiuksia.
"Hei Ophelia!" Ane huikkasi vadista samalla vilkuttaen niin että vesi lensi.
Lily sulki silmänsä siksi aikaa kun Ane roiskutti vettä ja raotti niitä nähdäkseen tehdä jotain.
Anen hiukset vaalenivat huomattavasti kun lika lähti niistä, Samalla ne alkoivat muuttua hieman sinertäviksi.
"Nukuitko hyvin?" Lily kysyi samalla kun lähti etsimään pyyhettä kaapista.
Pyyhkeitä oli vaikka kuinka paljon, mutta silti Lilyllä kesti löytää sopivankokoinen Anelle, tämä oli sen verran pieni. Sillä välin kun Lily etsi pyyhettä, Ane kipusi pois vadista ja jäi katselemaan vaahtoa altaanreunan yli.
"Tässä on sinulle pyyhe" Lily sanoi tullessaan takaisin ja ojensi Anelle pyyhkeen.
Ane alkoi kuivata itseään, hyräillen samalla omiaan.
Lily nappasi Anen vanhan asun lattialta ja vei sen pyykkikoriin.
"Tule sitten tänne kun olet valmis.. Ophelia tule katsomaan" Lily sanoi ja vetäisi Ophelian mukanaan huoneen puolelle.
"petasitko sinä sängyn?" Lily kysyi vilkaistessaan pedattua sänkyä.
Hän käveli vaatekaapille ja kaivoi sieltä pienen valkoisen mekon, juuri sopivan kokonsen Anelle.
"Löysin tämän eilen illalla, olen kuulemma käyttänyt tätä pienenä" Lily sanoi esitellen mekkoa Ophelialle.
Mekko yltti nilkkoihin asti, siinä oli hopeiset reunat ja pieni sievä U-kaula-aukko.
Ane kipitti pyyhe ympärillään paikalle ja katsoi mekkoa.
"Onko tuo minulle?" Ane kysyi kallistaen päätään hieman.
"On, pistä se päällesi" Lily sanoi ojentaen mekon Anelle joka häipyi sermin taakse pukeutumaan.
Lily haki pöytälaatikosta kaksi hiusharjaa ja istui sängylle, viittoen Opheliaa tulemaan myös. Kului hetki kun Ane laittoi mekon päälleen, mutta lopulta pieni tyttö kipitti kiltisti sermin takaa sängylle. Hänen piti ponnistaa kunnolla että pääsi sängylle istumaan, sänky oli melko korkea.
Lily ojensi toisen harjan Ophelialle, otti itse toisen ja alkoi harjaamaan Anen hiuksia.
"Tässä menee ikuisuus" Lily huomautti kun alkoi harjaamaan Anen pitkiä hiuksia.
"Jäikö Black vielä pitkäksikin aikaa eilen illalla?" Lily kysyi Ophelialta.

// ai perhana mun ranne >_> //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia vilkutti takaisin vettä roiskivalle Anemonelle joka selvästikin nautti saamasta kylvystään. Tämän hiukset olivat olleet vaaleat jo ennen peseytymistä ja nyt ne olivat puhtaan, sinertävän valkoiset.
"Nukuin minä!" Ophelia huikkasi vastaukseksi samalla kun Lily etsiskeli sopivan kokoista pyyhettä pienelle Anemonelle. Lilyn ojennettua pyyhkeen Anemonelle, tämä alkoi kuivaamaan pitkiä hiuksiaan ja hyräili sävelmää jonka Ophelia uskoi olleen kotoisin virsikirjasta.
Ophelia otti ripeitä askelia Lilyn perässä kun tämä oli tarttunut tätä kädestä ja vetäsissyt tämän makuuhuoneen puolelle kuin olisi kiirekin ollut.
"Aa! Petasin.." Ophelia vastasi hieman nolona, hän oli luonteeltaan siisti ja sen takia oli järjestellyt paikkoja sen aikaa kun ei vielä ollut varma siitä missä Lily oli ollut.

Sillä välin Lily oli mennyt vaatekaapeille ja tonkinut sieltä esiin kauniin valkoisen mekon jota Ophelia ei ollut ennen nähnytkään.
"Todellako? Se on kaunis!" Ophelia ihasteli hyvin räätälöityä mekkoa jonka helmat olivat koristeltu hopea nauhalla.
Sitten Ane kipitti heidän luokseen pelkkä pyyhe ympärillään ja katsahti mekkoa jota Lily piti käsissään.
Ane otti mekon vastaan ja häipyikin sermin taakse sovittamaan sitä, Lily oli kuulemma käyttänyt mekkoa joskus Anemonen ikäisenä joten sen pitäisi sopia.

Ophelia meni sängylle kun Lily oli tätä viitonnutkin, tosin joutui myös itsekin kurottautumaan varpaillaan että ylsi istumaan sen reunalle.
Hetken päästä Anekin oli valmis ja ilmestyi sermin takaa kaunis mekko yllään, se sai tämän näyttämään sädekehää ja siipiä vailla olevalta enkeliltä.
Ophelia katsoi kuinka Ane rukka joutui ponnistamaan kunnolla että pääsi kapuamaan kunnolla sängyn päälle heidän luokseen ja samassa Lily ojensi Ophelialle toisen hiusharjoista.
Ophelia jakoi Anen hiukset kahteen osaan, Lily sai harjata toisen puolen ja Ophelia toisen. Anella oli sentään tämän polviin asti ylettyvät hiukset että Lilyllä menisi siihen ikuisuus jos alkaisi harjaamaan niitä yksin.
Anen hiukset olivat silkkiset että pehmeät, näin katsoen siis yllättävän helpot harjata vaikka Ophelia joutuikin siinä samassa setvimään pari takkua ja takun alkua tämän lähes kuivista hiuksista, sen suurempia panttautumia ei onneksi löytynyt.
"Ei, hän lähti piakkoin sinun jälkeesi." Ophelia vastasi yksinkertaisesi, sen enempiä selittelemättä ja harjasi pari viimeistä vetoa Anemonen hiuksia.

//Ai perhana mun pää!//

[Aksutar]

Anemone, Lily

Lily nyökkäsi Ophelian vastaukselle ja jatkoi hiusten harjaamista.
"Minä näin taas heidät unessani" Anemone sanoi heilutellen jalkojaan reunalla.
"Hen sanoivat että minun pitäisi pyytää sinua kertomaan minulle enemmän Raamatusta.. onko raamattu se kirja?" Ane kysyi vilkaisten Opheliaan.

Lily hymyili itsekseen kun Ane puhui. Kun he saivat Anen hiukset suoristettua, Lily otti tämän hiukset käsiinsä ja alkoi letittämään niitä. Anemonella tulisi olemaan huomattavasti helpompaa, jos hiukset olisivat kiinni.
"Näin isäni vielä eilen illalla.." Lily sanoi Ophelialle samalla kun hän letitti Anen hiuksia.
"Hän suunnitteli että häät pidettäisiin kahden päivän sisällä" Lily jatkoi.
"Blackille olisi varmaan hyvä kertoa" Hän lisäsi vielä vilkaisten ikkunasta ulos.
Anen hiukset olivat kuin silkkiä, ne kiilsivät valossa ja tunuivat todella pehmeiltä, vaikka ne eivät vielä olleetkaan aivan kuivat.
"Ophelia.." Ane aloitti mietteliäästi " mitkä ovat kuoleman synnit?" Ane kysyi katsahtaen Opheliaan kohti.

// Ai perhana mun selkä! //

[Ivy]

Ophelia

"On. Annoin sen kerran Blackille..." Ophelia vastasi samalla nyökäten Anen kysymykseen ja olisi ollut halukas kuuntelemaan enemmänkin tämän unesta.
Ophelia joutui harmikseen tyytymään vain siihen vähään mitä Ane oli kertonut, mutta tunsi itsensä melko imarrelluksi siitä että itse enkelit olivat pyytäneet juuri häntä kertomaan Anemonelle raamatusta.
Ophelia katsahti Lilyyn kun tämä otti Anen suoristetut hiukset käsiinsä ja alkoi letittämään niitä. Niistä syntyi paksua lettiä joka oheni loppua myöten, lyhentäen Anen hiuksia huomattavasti mikä teki Anen liikkumisestakin helpompaa.
"Niin pian...?" Ophelia kysyi hiljaa ja katsoi Lilyyn. Se nyt oikeastaan jo tiedettiinkin että häät pidettäisiin viimeistään ensi lauantaina, Ophelia vain ei ollut ajatellut asiaa niin paljon, se vain tuntui niin kaukaiselta ajatukselta että Lily ja Black olivat menossa naimisiin niin pian.

Sitten Ophelian pää kääntyi Anemonen puoleen ja hätkähti, jääden tuijottamaan tätä kuin mielenvikaista.
"Mi-Miksi sinä sitä kysyt?" Ophelia kysyi häkeltyneenä Anelta joka nyt vilkuili häntä suurilla sinisillä silmillään, Opheliasta oli pelottavaa että niin pieni tyttö halusi tietää jostakin sellaisesta kuin esimerkiksi kuolemansynneistä.
"Tuotaa..." Ophelia aloitti vaivaantuneena ja nosti nyrkkinsä rintakehänsä eteen ja alkoi miettimään.
"Ylpeys.." Ophelia nosti pikkurillinsä.
"Katues." Ophelia nosti nimettömänsä.
"Viha." Ophelia nosti keskisormensa.
"Laiskuus." Ophelia nosti etusormensa.
"Ahneus." Ophelia nosti peukalonsa ja jatkoi seuraavalle nyrkille.
"Ja sitten Irstaus ja kohtuuttomuus... Yhteensä niitä on siis seitsemän." Ophelia sanoi pitäen seitsemää sormea pystyssä, uskoen että Anen olisi helpompi ymmärtää tätä näin.
Sitten Ophelia laski kätensä ja huokaisi.
"Miksi sinä sen halusit tietää?" Ophelia katsoi tätä kysyvästi.

//Agh! Mun silmä mun varpaiden välissä!//

[Aksutar]

Anemone&Lily

Lily hieman yllättyi Anen kysymyksestä ja siirsi katseensa Opheliaan joka alkoi luettelemaan syntejä.
Anemone kuunteli hiljaa ja hymyillen, heilutellen yhä jalkojaan iloisesti. Lilystä oli outoa että näin pieni lapsi kysyi jotain tällaista, olisi olettanut että kysymykset olisivat "mikä on haltija" luokkaa.

"He puhuivat niistä, mutta eivät maininneet mitä ne ovat.." Ane vastasi Ophelialle kiltisti.
"Joten halusin tietää niistä enemmän.." Ane jatkoi tökkien etusormiaan yhteen.
"Oliko väärin kysyä?" Ane sanoi vilkaisten Lilyyn ja Opheliaan.
"Eihän se väärin ole.." Lily sanoi samalla kun pisti Anen hiuksia pompulalla kiinni.
Ane hypähti sängyltä alas ja käveli peilin eteen katselemaan itseään.
"Kiitos" Ane sanoi ja vilkaisi kurnivaa mahaansa "Olisiko mitään ruokaa.." Ane kysyi nolona, potkien maata hieman.
"On, pöydällä on omenoita.. ota sinäkin Ophelia jos haluat" Lily sanoi samalla kun harjasi omia hiuksiaan.

Ane käveli pöydän ääreen, kiipesi tuolille ja kurotti ottamaan yhden punaisen omenan. Sitten hän vilakisi Opheliaan, ennen kuin otti haukun.
"Voisitko kertoa enemmän raamatusta? Kerrotaanko siellä enkeleistä?" Ane kysyi ja haukkasi palan omenasta.

// MUN NISKA KANTAPÄÄSSÄ! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelian onneksi lapsi oli kysellyt kuolemansynneistä pelkästä uteliaisuudestaan... Ei se ollut väärin kysyä, kyllähän Opheliakin itsekin joutui kyselemään asioita joista ei tiennyt ja niitä todella oli pajon.
Ophelia hymyili jälleen kun Anemone hyppelehti peilin eteen ja hetken päästä tämän vasta kurnikin, tämä ei ollut syönyt varmaan päiväkausiin!
Opheliakin otti omenan, sillä ei ollut ehtinyt syömään vielä aamupalaa ja jäi pyörittelemään kirkkaan punaista omenaa sormissaan ja katsahti Lopulta Aneen.

"On, enkelithän ovat yksi olennainen osa raamattua." Ophelia vastasi hymyillen ja jatkoi;
"Enkelit ovat jumalan alaisia, tarkemmin sanottuna hänen sanansaattajiaan jotka levittävät jumalan sanaa ympäri maailmaa. Jotkut välittävät ihmisille jumalan sanoja ja jotkut taas suojelevat." Ophelia piti pienen tauon, haukkasi pienen palan omenasta ja pureskeli vähän aikaa ennenkuin nieli.
"... Sanotaan myös että enkelit ovat täysin synneistä vapautettuja, ihmisten kaltaisia olentoja, mutta, tämä ei voi olla täysin totta sillä jumala joutui karkoittamaan yhden uskotuimmista arkkienkeleistään alas tuonelaan... Tämä enkeli syyllistyi synneistä syntisimpään, ylpeyteen ja lietsoo nyt kärsimystä ja kuolemaa ihmisten niskaan, kostaen näin jumalalle karkoituksensa." Ophelia sanoi ja haukkasi omenasta jälleen palasen.
"Vain tämä tieto enkeleistä on meille ihmisille suotu, he ovat niin Juamalan kuin ihmistenkin palvelijoita..." Ophelia ei juuri nyt keksinyt tarkempaa selitystä ja painoi katseensa alas kohti kirkkaan keltaista omenaa joka heijasti hänen kuvajaistaan.

"Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän." Ophelia lausui hiljaa pidellen omenaa käsisään ja nosti sitten päätään Aneen luoden kasvoilleen hennon hymyn.

//^__^'//

[Aksutar]

Lily,Ane

Ane kuunteli innoissaan kun Ophelia selitti tälle enkeleistä. Hän ei koskaan ollut kuullut näin tarkkaa kuvailua enkeleistä. Lily oli joskus aikaisemmin kuullut saman, mitä Ophelia nyt latoi Anemonelle.

Oveen koputettiin, siellä oli yksi palvelijoista. Lily meni tämän kanssa käytävään kun palvelija pyysi, ilmeisesti tällä oli jotain keksikeskeistä asiaa.
Ane söi omenaansa miettelijään näköisenä, kunnes kohotti katseensa Opheliaan.
"Oliko se enkeli Lucifer, valontuoja?" Anemone kysyi kallistaen päätään hieman.
"Hänkin on käynyt unissani, hän on pelottavampi mitä Black" Ane sanoi melkein kuiskaten.
"Hän kertoi että sota tulee loppumaan verisesti, mistä sodasta hän puhuu?" Ane kysyi.
Ane ei ollut mitenkään tietoinen sodasta, jota nyt käytiin. Hän tiesi vain että metsässä ei ole turvallista liikkua ja jotkut eivät olleet maailman parasta seuraa.
Lily oli yhä käytävässä, hän oli jäänyt palvelijan kanssa juttelemaan häistä. Tällä oli ollut viesti Lilyn isältä ja nyt he koittivat saada jonkinlaista vastaviestiä väsättyä keskenään.

// ^-^'//

[Ivy]

Ophelia

Ophelian pää kääntyi ovelle kuullessaan koputuksen ja kohta yksi linnan palvelijoista astuikin sisään ja pyysi että Lily tulisi hänen kanssaan käytävään. Ophelia jäi tuijottamaan ovelle, Ane tämän vierellä ja odotti että Lily palaisi takaisin, miettimättä sitä että kauanko tällä tulisi kestämään.
Ophelian pää kääntyi nyt alaviistoon, kohti Anemonea joka näytti tietävän myös Ophelian langenneen enkelin.
Ophelia ei vastannut vaan kuunteli ensin kuinka Ane oli nähnyt tämän unessaan, tämä sai Ophelian tuntemaan sääliä pientä tyttöä kohtaan, kunnes tämä mainitsi sodan joka oli myös Ophelialle itselleen herkähkö aihe, haltijoista johtuen.

"Anemone! Sinun olisi syytä tietää eräs asia!" Ophelia sanoi, käännähtäen nyt kunnolla Anea kohti ja otti tätä olkapäistä kiinni, kuitenkaan puristamatta niitä.
"Älä ikinä lähde kenenkään mukaan taikka minnekkään yksinäsi ilman että minä, Black taikka Lily emme saisi tietää asiasta! Emme elä järin turvallista aikaa ja vihollisemme osaavat naamioida itsensä ja valehdella itseään ystäväksesi, paremmin kuin se ilkeä setä jonka mukaan et onneksi mennyt!" Ophelia saarnasi, hän ei halunnut että Ane joutuisi haltijoiden käsiin, tämähän oli nyt Lilyn tytär. Ophelia irrotti otteensa ja katsoi alas.
"Me olemme sodassa, ihmiset vastaan haltijat eikä loppua näy. Tämä johtuu kuninkaan kaunasta haltijoita kohtaan ja minäkään en..!" Ophelia aloitti hiljaa, mutta kiihdytti tahtiaan lopussa, lopettaen lauseensa kuin seinään.
"Minäkään en haltijoihin luota..." Ophelia päätti loppujen lopuksi sanoa ja toivoi että Ane ymmärsi totella häntä tässä asiassa.

//YAY!//

[Aksutar]

Anemone,Lily

Anemone kuunteli hiljaa Ophelian saarnaa, painaen tarkasti mieleen kaiken mitä Ophelia sanoi.
"En siis saa lähteä kekenkään mukaan.." Ane toisti perässä Ophelian lopetettua.
Sitten hän nojautui Opheliaa kohti ja halasi tätä.
"En lähde kenekään mukaan, en varmana" Ane lupasi iroittaessaan otteensa Opheliasta.
Sitten Ane kipitti parvekkeen ovelle, avasi tämän ja astui ulos. Parvekkeelta näki taas kedolle ja sen yli merelle. Ane katseli ulos ja osoitti merta.
"Onko tuo meri?" Ane kysyi korottaen hieman ääntään.
"En ole koskaan käynyt siellä, mutta siellä on kuulemma kaunista" Ane sanoi katsellen merelle päin.
Ane huomasi parvekkeella kukkapenkin, jossa ei ollut kukkia vielä, vain varsia. Hän kohotti kätensä, tapautti niitä pari kertaa ja laski ne multaan. Samassa kukat alkoivat hohtaa ja pian jokainen kukka puhkesi auki, loistaen omaa väriään. Ane irroitti kätensä mullasta ja taputteli niitä yhteen pyyhkien multaa pois, varoen mekkoaan, sitä hän ei halunnut sotkea.
"Noin!" Ane sanoi iloisesti katsellessaan kukkia.

Lily pääsi vihdoinkin takaisin huoneeseensa, huokaisten syvään samalla kun astui sisään.
"Tässähän menee terveys" Lily totesi samalla kun käveli parvekkeelle.
Hän katseli ihmeissään kukkia, jotka olivat auenneet ja loistivat nyt iloisesti omaa väriään.
"Minä kasvatin ne" Ane sanoi ylpeänä itsestään, nostaen kätensä ylös.
"hienoa" Lily sanoi, hän ei vielä tiennyt että Ane pystyisi tähän, mutta nytpä tiesi.

// YATTA! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelian huulille lankesi hymy kun tämä pieni tyttö kietoi kätensä tämän ympärille tätä halaten ja lupasi ettei menisi kenenkään tuntemattoman mukaan. Ophelia ehti halata takaisin ennen kuin Ane irrottikin jo tästä otteensa, hypähti pois sängyltä jättäen Ophelian katselemaan siihen kun Ane itse meni parvekkeelle.
Ophelia näki parhaaksi mennä tämän perään, ihan vain varmistaakseen että pienen tytön olisi turvallista olla parvekkeella.
"On!" Ophelia korotti ääntään takaisin päästyään parvekkeen oviaukolle, mereltävä tuleva tuuli ulvosi korvissa vielä hetken ennen kuin kumpikaan heistä pystyikuulemaan normaali puhetta.

Ophelia käveli myös parvekkeelle ja nojautui reunaan, katsellen myöskin merelle joka kimalteli korkealla paistavan auringon valossa, siellä oli vain pieniä kalastusveneitä, suurimmat rahtilaivat olivat ilmeisesti muualla jättäen meren paremmin nähtäväksi. Hetken aikaan katseltuaan Ophelia käänsi päänsä kasviin, josta oli kerran aiemmin yrittänyt karata voidakseen tehdä jotain hätistääkseen yksisarvis lauman pois linnanmailta. Kasviin oli jäänyt ruma kolo sillä Ophelia oli mennyt pitämään siitä niin lujaa kiinni että osa lehdistä oli jäänyt hänen käteensä, Blackin kiskoessa tätä irti kasvista... Saivatpahan ainakin yksisarviset pelastettua, lopusta ei sitten puhutakaan.

Ophelia kuuli kuinka Ane taputti käsiään pari kertaa ja käänsi nyt päänsä tähän ja huomasi kuinka kukkien varret alkoivat hohtamaan samaa tuttua helmiäisen valkoista valoa joka kasvatti kukat ensin nupuilleen ja lopulta jokainen niistä puhkesi täyteen kukkaan loistaen kauniita värejä.
"WAAI~!" Ophelia hihkaisi ristien kätensä yhteen, hymyillen kukkien kauneudesta johtuneesta ihastuksesta.
Enempää Ophelia ei ehtinytkään sanoa kun kuuli oven sulkeutuvan Lilyn huoneessa ja selvästi hieman ärtyneen Lilyn tulevan kohti parveketta missä he olivat ihastelleet merta.
Lily jäi hetkeksi ihmettelemään mistä kukat olivat tulleet, Ophelia ei ollut kai muistanut mainita että Anella olisi voimia kasvattaa kukkia saatika kasveja.
"Mitä hän halusi?" Ophelia kysyi lopulta Lilyltä, viitaten aikaisempaan Lilyn poistumista huoneesta.

//^^//

[Aksutar]

Lily,Anemone

"hää asioita.. isäni halusi tietää toiveista ja järjestelyistä" Lily sanoi katsellessaan merelle.
"häät? Oletteko te vasta menossa naimisiin?" Ane kysyi mennessään Lilyn viereen kaiteelle.
"kyllä" Lily vastasi lyhyesti katsellen yhä merelle.
Sitten tuli hiljaisuus.

Lily katseli kauniille merelle haikaillen. Hänen mieltään painoi tuhannet asiat, mutta hän kätki murheensa todella hyvin.
"Lily.." Anemone aloitti varovaisesti.
"Niin"
"Voisimmeko käydä meren rannassa? En ole koskaan käynyt seillä" Anemone sanoi tökkien sormiaan yhteen.
Lily vilkaisi Opheliaa, oliko tämä tilanne tullut ennenkin?
"voisimme kai... tosin ensi pitää ilmoittaa isälle" Lily sanoi vetäytyessään kauemmaksi kaiteesta.
"Odottakaa täällä" Lily sanoi ja poistui huoneesta ja lähti kävelemään kohti kuninkaan salia.
Ane vilkaisi Opheliaan hymyillen.
"Tuletko sinäkin jos menemme? Siellä on kuulemma kaunista" Ane sanoi hmyillen ja vilkaisi merelle.
"Miksi kuninkaalta täytyy kysyä? emmekö voisi vain mennä?" Ane kyseli samalla kun siirtyi roikkumaan kaiteelle.

// lyhyt >_> //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia katsoi Lilyn menoja ja käänsi sitten päänsä Aneen tämän puhuessa.
"Tulen kai, en ole itsekään käynyt merellä." Ophelia vastasi ja seurasi kun Anemone hypähteli kaiteelle roikkumaan, saaden Ophelian hieman säpsähtämään ja siirtyi tämän vierelle, vahtimaan ettei tämä jonkin ihmeen kautta keikahtaisi parvekkeelta.
Ophelia oli hetken hiljaa ja tuijotti merelle jota hän saattoi pian päästä ihailemaan lähemmin.
"Me emme ole varmoja siitä että se on turvallista..." Ophelia vastasi viimein, kääntämättäkään katsettaan pois merestä. He olivat varmassa turvassa vain linnanmuurien sisäpuolella, vaikka rannan läheisessä satamassa olikin ihmisiä, he eivät silti voineet olla liian varovaisia.

"Jep ^^' On myöhä"