roid rage! || Ivy

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Tammi 2012, 21:36

Delia, Ophelia

Kuningatar sai onnekseen vastauksen, mutta sitä seurasi tyly solvaus jonka alkuperää kuningatar sai miettiä hetken. Sitä ennen, tyttö kuitenkin kysyi mistä hän tunsi Elisan.
No... Delia muisteli hetken ja jatkoi Tapaamisemme oli yhtä sattumanvarainen kuin meidänkin... Tapasimme täällä. Minä... Tulin selvittämään tänne murheitani ja äitisi, Elisa taas seikkailuhaluisuuttaan ilmestyi paikalle Kuningatar muisteli hymyillen, sukaisten kurittoman hiussuortuvan suippoisen korvansa taakse.
Ystävystyimme melko nopeasti ja pian kun tiesimmekään, aloimme tapailla täällä... Puhuen milloin mistäkin. Haltia lisäsi ja lähti ottamaan puolikaarimaisia askelia sivummalle, pitäen katseensa yhä Lilyssä.
Sitten hän ei enää voinutkaan tavata. Ajat huononivat, mutta pääsyy oli Elisan naimisiin meno... En tiedä kenelle hänet naitettiin, mutta kuulostat siltä, että koko haltia kansan pitäisi olla tietoinen asiasta... Voin vain päätellä. Delia pysähtyi, jättäen asian sikseen mutta jatkoi hymyilyään sisäisesti nyt tietäessään, ettei Elisaa jätetty niin pieneen arvonimeen.
Istuisimmeko? Delia ehdotti yllättäen, viittoen kivelle Lilyn takana.

Kukaan ei tiennyt missä hän olisi! Kysyin kaikkialta! Vartijat eivät olleet nähneet hänen palaavan takaisin muurien sisälle! Papitar vastasi ja kiersi sängynpäädyltä tämän vierelle.
Hän suuttui niin kovin kun tulin puhumaan hänelle. Ryntäsi pois ja otti Jimin alleen. Pelkään että hän tekee jotain tyhmää, Black! Hän näytti menettäneen järkensä! Ophelia selitti niiskuttaen mutta oli jo rauhoittumaan päin.
Voitko... voitko auttaa etsimään hänet? Olen huolissani. Ophelia jatkoi anovana velholta joka oli selvästi väsynyt itsekin sodan aiheuttaman työtaakan vuoksi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2012, 22:05

No, nainen alkoi kertomaan kuinka oli Elisan tavannut ja kuinka he olivat ystävystyneet. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisi Lily varmasti nauttinut kuulemastaan ja halunnut tietää silkasta uteliaisuudesta lisää.. Nyt kuitenkin nainen oli niin tuohtunut yhä turhan takia ettei kyennyt oikein innostumaan mistään. Haltian lähtiessä liikkeelle, pysyi prinsessan katse nauliintuneena tuohon. Ties koska suippokorva kimppuun hyökkäisi.
Naisen seuraavat sanat kuitenkin saivat Lilyn tuhahtamaan melko töykeästi. Eivätkö nuo todellakaan tienneet, kuka Elisa oli ollut? Joko haltiat eivät todellakaan välittäneet niin paljon ihmisten kuninkaista, kuin ihmiset heidän kuninkaistaan, tai sitten tämä neito oli harvinaisen sivistymätön tapaus. Viimeistä vaihtoehtoa oli kuitenkin vaikea uskoa. Haltia käyttäytyi ja puhui erittäin korrektisti ja tiesi selvästi arvonsa.. joka taisi olla aika korkea.
Kuningatar Elisa kuoli 20 vuotta sitten synnyttäessään minut. Hän meni naimisiin kuningas Haraldin kanssa, mitä ei kansan keskuudessa aluksi katsottu hyvällä, sillä Elisa oli alemman luokan aatelinen.. Luoja, eikö teille kerrota ihmisten hovista mitään? Suurin osa ihmisten hovista tietää Kuningas Aranin hankkineen itsellensä pedinlämmittäjän! Ja että noilla on poikakin jo! Ah, Anton. Pieni suloinen Anton. Aranin ei olisi koskaan pitänyt saada häntä itselleen Lily paasasi, alkaen jo puhumaan ohi suunsa. Mitä hän enää välitti toisaalta? Hänen isänsä tiesi siitä jo! Tosin vanha mies oli vienyt salaisuuden jo mukanaan hautaan.. mutta ehkä kertomalla jollekulle, Lily saisi Aranin huonoon valoon? Se olisi ihanaa tosin sitten olisi vaarana vahingoittaa itse Antonia mitä jos puoliverinen prinssi joutuisikin mestattavaksi totuuden paljastuttua?
Ei, sitä Lily ei halunnut.

Haltian kysellessä istumisesta, Lily pudisti päätään. Hän ei halunnut istua alas. Ei varsinkaan tämän naisen seurassa. ainakaan vielä.



Black katsoi papitarta kysyvästi, tuon kertoessa, ettei kukaan ollut prinsessaa nähnyt oliko se sitten ihme? Pian tuo kuitenkin kävi kertomaan, että Lily oli ottanut pulttia keskustelusta ja karauttanut orillaan pois kylästä Ilme Blackin pyöritteli silmiään. Joskus hän mietti, miten ihmeessä edes jaksoi Lilyn tempauksia.
Papitar kuitenkin pyysi anoen apua velholta. Hän oli selvästikin huolissaan prinsessasta, eikä varmasti tulisi jättämään velhoa rauhaan, ennen kuin tuo olisi raahannut luisevan ahterinsa Lilyn perään.
Velho huokaisi, syvään, nousten sitten ylös sängyn reunalta ja käveli nojatuolille, jonne oli heittänyt kaapunsa. Kaapu vedettiin päälle ja viitta napattiin mukaan toisen nojatuolin selkänojalta. Mustanpuhuva hahmo oli valmis lähtemään liikkeelle.
Mennään sitten Velho totesi, samalla kun sauva napattiin matkaan ja tuomion tasainen kolke lähti kaikumaan pitkin linnan käytäviä, sauvan iskeytyessä aika ajoin kiviseen lattiaan.
Velho johdatti papittaren linnan porteista ulos, muuttaen sitten muotonsa valtavaksi sudeksi. Susi jäi odottamaan, että papitar hyppäisi selkään, jonka jälkeen matka kävi läpi kylän, kohti kylän porttia
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Tammi 2012, 22:59

Delia, Ophelia

Seurasi tietoisku. Tyttö selitti hänelle lyhyesti melko lailla kaiken minkä Delia olisi uskaltanut kysyä. Ilme kuningattaren kasvoilla tosin muuttui hieman loukkaantuneeksi tytön paasatessa kuinka he tiesivät haltioiden hovista, pedinlämmittäjästä ja Antonista... Kuningatar katsoi tyttöön hetken, mitä hän Antonista tiesi? Miksi hän puhui Antonista niin ihailevasti... Delia antoi toisen olla mitä mieltä tahtoi Aranista, hän ei odottanut ensimmäisenkään ihmisen pitävän vihollispuolueen johtajasta muutenkaan. Ainakin hänen identiteettinsä oli yhä suojassa äskeisen paasauksen perusteella.
Vaikutat yhä jännittyneeltä... Voin ymmärtää sen. Delia vastasi lopulta Lilyn torjuessa hänen istuutumis tarjouksensa ja jatkoi Mutta käsitit väärin, tunsin Elisan ennen kuningattareksi tuloa, hän ei pahemmin maininnut kuka hänen sulhonsa oli. Senkin... Minä voin ymmärtää. Väitätkö että Elisa on nimenä harvinainen ihmisillä? Jokatapauksessa, siitä on jo aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen.... Haittaako sinua mikäli minä istun? Kuningatar kysyi lopulta sivuuttaen edellisen aiheen ja lähti lähestymään kiveä, Lilyllä oli vaihtoehtona joko väistyä kauemmaksi tai uskaltautua olemaan lähellä.
Olet täällä yksin? En ole havainnut rykmenttiä mukanasi... Oletkin melko hyvin varustautunut prinsessaksi. Saanko kysyä miksi? Haltia kysyi ehkä turhankin kevytkenkäisesti istahtaessaan alas kivelle.
Vannon olevani vaaraton. En satuttaisi Elisan jälkeläistä. Haltia lisäsi hymyillen ystävällisesti katsottuaan prinsessaa vielä kerran päästä varpaisiin, luottaen, ettei tämäkään satuttaisi ketään joka olisi ollut kerran läheinen hänen Äitinsä kanssa.

Papittaren alahuuli värisi ja olisi värissyt vaikka kuinka kauan kunnes olisi saanut velhon ylös. Onneksi tätä ihmettä ei tarvinnut kauaa odottaa kun tämä nousikin jo kauniin pyynnön jälkeen melko vaivalloisen oloisesti ylös, keräsi kolttunsa ja suuntasi ulos, papitar tietenkin perässään. He kävelivät sisäpihalle jossa velho muuttui suureksi sudeksi, saamaan papittaren tuntemaan olonsa lähes nostalgiseksi...
Hypättyään varoen suden selkään, he suuntasivat kylälle. Uskoen lisätutkiskelun kuitenkin hyödyttömäksi parivaljakko jatkoi porteille josta näki metsänreunalle.
Ehkä hän meni hakkaamaan puita... Ophelia totesi mietteissään, äkäten sitten tuoreet hevosen jäljet lumessa ja näiden siisteydestä päätellen, joku oli kulkenut siitä ja vauhdilla...
Hän ei hidastanut vauhtiaan edes näin pitkällä...
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2012, 14:55

Haltia neito avasi jälleen suunsa, saaden Lilyn miettimään asioita tarkemmin. Elisa ei ollut kyllä kovin harvinainen nimi ihmisten keskuudessa. Ehkä tämä haltia ei sitten vain ollut välittänyt selvittää ihmisten kuninkaallisista sen jälkeen, kun ystävänsä menetti. Tai ehkä tuo ei koskaan ollut kiinnostunut niistä, ken tietää. Haltian kysyessä, haittasiko prinsessaa jos hän istuisi, Lily pudisti päätään. Mikäs siinä.. eihän nyt oltu millään virallisella tapaamisella ja periaatteessa tuon neidon ei olisi edes pitänyt kunnioittaa Lilyä sen vertaa, että olisi vaivautunut lupia kyselemään istumisilleen. Haltian tullessa lähemmäksi Lily kuitenkin vastoin edellisiä reaktioita pysyi paikallaan, mutta seurasi tarkkaan katseellaan tuon liikkeitä.

Seuraavaksi nainen kyselikin, oliko Lily paikanpäällä yksin. Tuo vielä huomautti puuttuvasta rykmentistä ja kyseenalaisti prinsessan varustusta. Lily tuhahti pienesti. Ehkä tuon olisi kannattanut tarkastella rykmentin varalta vähän paremmin, ennen kuin lähemmäksi tuli.. Haltian onneksi Lily oli yksin.
Isäni kuoltua meistä toisen täytyy pysyä lujana ja näyttää, ettei kuningashuone ole vielä täysin sortunut Lily totesi, jättäen vastaamatta ensimmäiseen kysymykseen. Se oli aika selvää, että hän oli yksin paikalla Veljestäni ei ole taistelemaan. Ainakaan ei ennen ollut. Hän halusi järjestää rauhan kahden rodun välille, mutta teidän kuninkaanne osoittautuikin kaksinaamaiseksi äpäräksi, joka oli vain käyttänyt veljeni hyväuskoisuutta hyväkseen.
Lily ei turhaan jättänyt epäselväksi omia tunteitaan Aranta kohtaan.



Susi nelisti eteenpäin seuraten turhankin selviä jälkiä, minne prinsessa oli hevosellaan karauttanut. Onneksi jäljittäminen ei ollut tämän hankalampaa tässä tapauksessa, Black ei yksinkertaisesti olisi jaksanutkaan panostaa paremmin. Susi tuhahti pienesti papittaren todetessa Prinsessan varmaan menneen hakkaamaan puita.
Jos hän turhautumistaan olisi halunnut purkaa johonkin, niin hän olisi purkanut sen minuun Velho huomautti kuivahkosti, puhuen nyt kokemuksella. Mutta ei käynyt sen enempää perheriidoistaan kertomaan tässä tilanteessa.
Mikä edes sai hänet suuttumaan niin perkeleesti?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2012, 18:53

Delia, Ophelia

Nainen ei ollut yleensä sitä suuttuvaa tyyppiä, mutta nyt Delian oli pakko purra hammasta vähän yhteen, antaen kuitenkin tytön puhu suutansa puhtaaksi. Että pitikin kysyä. Hänkin olisi voinut sanoa yhtä sun toista ihmisten kansasta ja näiden kuolleesta kuninkaasta, tuon isästä ja naiviista veljestä, mutta säästi nuoremman. Ei olisi muutenkaan viisasta lähteä pillastuttamaan aseistettua henkilöä eikä Delia muutenkaan halunnut lähteä riitelemään.
Vai niin... Delia vastasi matalalla äänellä ja nosti taas katseensa tähän.
Jos minulta kysyt, se olisi veljesi eikä sinun tehtäväsi lujastautua. Puhummehan tulevasta kuninkaasta.... Kuningatar tuumaili ja ravisteli sitten päätään.
Jättäisimmekö politiikan taka-alalle? Voimme varmaan molemmat myöntää ettei siitä synny mitään hyvää. Olit varmaan naimisissa? Löytyykö sinulta lapsia..? Delia vaihtoi puheenaiheen pois sodasta takaisin tuttavallisimpiin aiheisiin.
Sano pois jos menee liian henkilökohtaiseksi, en halua udella liikoja. Nainen naurahti tunnelman keveyttämiseksi ja jäi odottamaan Lilyn vastausta edelliseen.

Ai? Papitar kysyi hymyillen pienesti kuvitellessaan prinsessan hakkaamassa velhon rintamusta kiukkuisina päivinä. Tätä mielikuvaa rumempaa hän ei osannut hahmottaa näiden välille. Papitar katsahti alas mustaan suseen allaan tämän kysyessä mikä sitten oli saanut prinsessan niin suutuksiin.
Varo kieltäsi. Ophelia huomautti ja läimäisi tätä kevyesti taka-raivoon Hän oli vihainen alun alkaen... Lily kertoi mitä tantereella oli tapahtunut ja... Asiat karkasivat hieman käsistä. Papitar selosti menemättä yksityiskohtiin ja säästi itsensä velhon nälväilyltä uskontoa kohtaan.
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 30 Tammi 2012, 22:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2012, 19:36

Kuningas ei johda valtakuntaa lihaksilla, vaan älyllä Lily huomautti haltialle tuon kertoessa mielipiteensä siitä, kumman sisaruksista piti alkaa karaistua kuninkaan kuoltua. Henry sai tehdä mitä ikinä halusi, Lily oli jo päättänyt mihin vapaa-aikansa kuluttaisi. Eli toisin sanottuna kaikki päivänsä.
Politiikka päätettiin kuitenkin jättää taka-alalle ja haltia kävi kyselemään mitä oudoimpia kysymyksiä.. Tosin, eipä nuo mitään salaistakaan tietoa olleet, joten miksei Lily nyt niistä puhuisi.
Menin muutama vuosi sitten naimisiin.. Meillä ei ole omia lapsia, vaikka olenkin jo kerran raskaana ollut. Mutta yksi adoptiotytär on Lily kertoi, hilliten tällä kertaa kieltään sen suhteen, kenelle hän raskaana oli ollut.
entä itselläsi? Lapsia? Miestä?


Velho ei käynyt sen paremmin selittelemään sanojansa, vaikka Papitar niistä kävikin kyselemään. Juuri nyt hän ei ollut sillä tuulella, että olisi jaksanut moisia alkaa selittelemään. Avautukoot prinsessa itse, jos halusi jonkun tietävän suhdesotkuista. Ei ollut miehen hommaa niistä alkaa vikisemään.
Susi murahti pienesti papittaren läimäistessä kevyesti taka-raivoa. Punaiset silmät vilkaisivat selässä kiikkuvaa papitarta, tuon selittäessä Lilyn olleen jo muutenkin vihainen ja kertoneen siitä, mitä tantereella oli tapahtunut. Velhon sydäntä vihlaisi. Hän ei halunnut muistella sitä. Hän ei halunnut, että kukaan muistutti häntä siitä, kuinka oli epäonnistunut pelastamaan vanhaa ystäväänsä. Ja vielä se, että haltiakuningas oli mennyt paljastamaan valtakunnan suurimman salaisuuden kuolevalle miehelle.
Se mitä Harald oli kuolinvuoteellaan velholle sanonut, ei ollut mukavaa kuultavaa. Se tuska, epätoivo ja pettymys mikä kuninkaan silmistä oli paistanut, oli ollut lähellä murskata koko velhon sielun. Hän tunsi epäonnistuneensa koko elämässään sillä hetkellä.

Velho kuitenkin palasi takaisin maanpinnalle, korjaten reittiään takaisin hevosen laukka jälkiä seuraamaan. Mitään ei velho sanonut Papittarelle, jatkoi vaan matkaansa syvemmälle metsään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2012, 20:07

Delia, Ophelia

Olihan se totta mitä tyttö sanoi ja mikäli lihaksia omaava prinsessa toi uskottavuutta kansalta, olkoot se sitten niin.
Varsin ystävällisestä prinsessa kuitenkin vastaili hänen kysymyksiinsä. Harmittomiahan ne olivat, mutta se riitti merkiksi heidän tulevan toimeen juuri mainiosti jahka rotueroavaisuudet unohdettiin ja Delia piti asemansa salassa.
Prinsessa sanoi, ettei tällä ollut omia lapsia mutta oli kertaalleen raskaana ollut. Keskenmeno? Ei ollenkaan tavatonta, joten haltia ei lähtenyt kyselemään tarkemmin arasta aiheesta.
Hm? On. Mies ja poika. Haluaisin tulevaisuudessa lisää lapsia, mutta sen näkee sitten. Kuningatar vastasi hymyillen ajatellessaan Arania ja Antonia. Vaikkei hänellä ollut tässä tilanteessa varsinaista tarvetta peitellä ettei lapsi todellisuudessa ollut hänen, Delia päätti pitää rooliansa yllä sielläkin, missä haltiakansa ei häntä kuullut. Sitä paitsi hän piti poikaa omanaan, joten miksi edes huomioida sellaista yksityiskohtaa?
Halusin aina ainakin kaksi lasta. Pienen, sopusuhtaisen. Äitisi ei paljoa perheen perustamisesta puhunut, mutta jotain samankaltaista hänkin toivoi... Ja saikin. Delia lisäsi ja hymyili jälleen muistellessaan nyt edesmennyttä ystäväänsä.
Heh, hän sanoi pitävänsä parrakkaista miehistä. Kummastelin sitä aikanani, parrakkaita haltioita ei juuri ole joten hänen täytyi näyttää se minulle paperille.

Velho vetäytyi hiljaiseksi. Papitar uskoi aavistavansa miksi, eikä sanonut itsekään mitään pistoksen käyvän jälleen kurkussa ja suki pienesti kohtaa johon oli tuota läimäissyt heidän mennessä syvempään metsään.
Onko täällä turvallisempaa? Kuin... ennen siis? Papitar kysyi heidän tallustellessa paksussa lumikinoksessa, seuraten yhä jälkiä mitä Jim oli jättänyt.
Jos sinua väsyttää niin voin kävellä itsekin... Painan varmasti enemmän mitä ennen. Ophelia jatkoi tarjoten velholle helpotusta, eiväthän he mitään hirmuvauhtia edes kulkeneet ettei papitar tämän perässä pysyisi.
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 30 Tammi 2012, 22:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2012, 21:14

Haltia kertoi omistavansa perheen, johon sisältyi yksi poika tällä hetkellä. Tuo kuitenkin jatkoi, kertoen että oli aina halunnut vähintään kaksi lasta. Haltioiden perheunelmat kuulostivat harvinaisen samanlaisilta, mitä ihmisten. Luulisi, että noin pitkällä iällä riittäisi yksikin lapsi. Kai. Haltia myös intoutui kertomaan siitä, millaiset tulevaisuuden suunnitelmat Elisalla oli ollut.. Surkuhupaisa ilme kohosi Lilyn kasvoille, tuon vielä kertoessa, kuinka edesmennyt kuningatar oli pitänyt parrakkaista miehistä ja kuinka tämä haltianeito ei ollut pahemmin parrakkaita miehiä nähnyt. Lily ei voinut olla naurahtamatta. Elisa ja Harald olivat sopineet täydellisesti toisilleen.. Ainakin näin kuulopuheiden perusteella.
Kauanko sinä tunsit äitini? Lily kysyi hetken tuijoteltuaan tyhjyyteen.


Tuskin. Ainakaan ihmisille haltiat nyt varmasti tuntevat itsensä vapaammiksi metsässä liikkuessaan, mitä ennen Velho vastasi papittaren kysymykseen metsän turvallisuudesta. Ihmisten osalta täällä olisi varmasti huomattavasti vaarallisempaa kävellä, mitä ennen. Nyt kun haltiat olivat asettuneet mukavasti niin metsään kuin aroillekin asumaan, nuo tuskin enää alkoivat omia partioitaan piilottelemaan metsässä kulkiessa. Jos haltioihin törmäsi, se olisi menoa.
Seuraavaksi Papitar ehdottelikin, että voisi selästä laskeutua. Velho tuhahti pienesti.
Ja hetken päästä pyydät päästä takaisin kyytiin kun helmasi ovat märät ja painavat kymmenen kertaa enemmän, samalla kun pienet jalkasi alkavat pikkuhiljaa jäätymään talvipakkasessa Velho totesi, tuoden näin esille faktan, että olisi helpompaa jos papitar vaan killuisi nyt selässä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2012, 21:48

Delia, Ophelia

Kuningattaren hymy leveni hetkeksi kuullessaan tytön naurahtavan. Se oli hyvä merkki. Delia sulki silmänsä hetkeksi. Hän oli kahden ihmisten prinsessan kanssa... Ajatus tuntui hyvin oudolta sellaisenaan nyt kun ajatteli... Haltia raotti taas silmiään tytön kysyessä, kauanko hän oli tämän äidin tuntenut. Delia mietti hetken kohottaen katseensa taivaalle.
En paria vuotta enempää pelkäänpä... Se aika on määrässä niin mitätön, mutta sisältö oli silti mitä muistoisin... Vaikka tapaamisemme kävikin joskus epäsäännöllisiksi. Kuningatar muisteli jälleen kuinka hän oli Elisan kanssa maannut nurmella, katselemassa pilviä ja puhumassa perheongelmista tai kumman mekko oli sinä päivänä se nätimpi.
Tämä paikka sai minut ihan nostalgiseksi... Enpä olisi uskonut tapaavani ketään joka olisi muistuttanut häntä niin suuresti myöskään. Delia lisäsi heilauttaen päänsä jälleen Lilyyn päin, tarkkailen tätä hetken.
Nimesihän on Lily... Emme ole niin tietämättömiä niin kuin luulet. Nätti nimi. Se oli tosin jo arvattavissa, äidilläsi oli usein liljan kukka hiuksissaan. Henkilökohtaisesti pidin enemmän neilikoista. Haltia naurahti ja tunsi höpöttävänsä jo liikaa toisen ärsykkeeksi.

Papitar hymähti vastaukseksi velhon vastaukseen. Olisihan se pitänyt arvata... No ainakin hänellä oli velho mukanaan, vaikka hieman nuutunut sellainen. Black toi esille useamman hyvän pointin mikä sai papittaren naurahtamaan vaivalloisesti. Näin siinä todennäköisesti kävisi, varsinkin kun he eivät tienneet kauanko he joutuisivat Lilyä vielä etsimään. Papitar voi vain rukoilla, ettei tuo ollut joutunut hankaluuksiin.
Olet varmaan oikeassa. Ophelia tuumasi ääneen ja lähti tähystelemään Lilyä heidän ohittamien puiden lomasta.
Minulla on tunne kuin olisimme kulkeneet tästä ennen...
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 30 Tammi 2012, 22:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2012, 22:08

Kävi ilmi, ettei Haltia ollut tuntenut Elisaa paria vuotta enempää.. Ihmekös. Pari vuotta tuskin tuntui miltään haltioiden mittapuulla. Ihmisille se kuitenkin oli jo melko pitkä aika. Haltia innostui kertomaan nostalgisista tunnelmistaan tätä paikkaa kohtaan. Lily saattoi vain kuvitella, miltä tuosta tuntui tavata edesmenneen ystävänsä lähes täydellinen kopio samassa paikassa, jossa oli tuota tapaillut vuosikymmeniä sitten.
Prinsessa nyökkäsi pienesti naisen todetessa hänen nimensä olevan Lily. Tuo vielä kävi kertomaan, ettei ollut niin suuri yllätys, että tytär oli saanut nimensä äitinsä lempikukan mukaan.
Isäni minut nimesi äitini ei edes ehtinyt nähdä minua Lily huomautti, mikäli tuo haltia ei ollut tietoinen nimen alkuperästä. Olihan se kuitenkin suloista kuulla, että mies nimesi tyttärensä rakastamansa naisen lempikukan mukaan.
Miksi tulit tänne? Luulisi teillä haltioilla olevan kädet täynnä tekemistä nyt Onko teidän edes turvallista liikkua yksin, ilman aseita metsässä?


Papitar totesi velhon olevan oikeassa. Totta kai hän oli oikeassa. Ainahan hän oli oikeassa. Näin Blackin mielestä. Matka jatkuikin hetken hiljaisuudessa, kunnes Papitar totesi saavansa deja vu tuntemuksia tämän paikan suhteen. Velho vilkaisi ympärilleen, laskeskeli hieman päässään ja tuhahti sitten pienesti.
Ihmekkös. Kävelimme tästä kun veimme äpärää isällensä vuosi sitten Black huomautti, äpärällä nyt tarkoittaen Antonia. Eipä Black siitä sen paremmin halunnut puhua, siitä sekasikiöstä puhuminen toi mieleen vain lisää huonoja muistoja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2012, 22:51

Delia, Ophelia

Oh... Kuningas oli kuulemma nimennyt tytön. Elisa raukka ollut saanut edes nähdä tytärtään... eikä vastavuoroisesti tytär tätä. Elämä oli epäreilua eikä sille voinut mitään, sen Deliakin oli saanut kokea sodan myötä. Ainakin kuningas oli ollut perillä Elisan mieliasioista. Kuningatar korjasi istumisasentoaan tytön esittäessä seuraavan kysymyksensä, saaden haltian hymähtämään.
Kyllä, tekemistä olisi vaikka kuinka. Olet oikeassa siinä, mutta löysin hiukan aikaa itselleni ja päätin lähteä jonnekin missä olisi vähän rauhallisempaa. En ole varma mikä ajoi minut juuri metsään... Ei sen erikoisempaa syytä. En myöskään uskonut viipyväni niin kauaa että joutuisin hankaluuksiin. Kuningatar vastasi, paitsi oliko viisasta olla aseistamaton- kohtaan. Aiemmin hän oli valehdellut. Toki hän ei kantanut mitään lanteillaan, mutta ei Delia ollut niin tyhmä ettei ottaisi jotain millä puolustaa itseään. Tupessa oleva tikari roikkui naisen selkäpuolella piilossa, vaikkei niin nokkelasti vedettävissä mutta kuitenkin siellä, mikäli tarvitsisi.
Sinä tulit päästelemään höyryjä. Hevosesi aikamoisen sätkyn, hyvä ettei ottanut jalkoja alleen. Kuningatar totesi ollessaan haluamaton tietämään enempää asiasta.

...Mainitsit aikaisemmin Antonin. Saanen kysyä mitä sinä kuningasparin pojasta välität? Delia palasi kylmästi aiheeseen jolloin Lily oli mennyt puhumaan ohi suunsa. Tuon tullessa ulkopuolisen ihmisen suusta, äänensävyllä joka oli turhan ihaileva poikaa kohtaan, joka hädin tuskin vielä otti edes askelia ilman että otti tukea ja oli kaiken lisäksi haltia, kuulosti liian kummalliselta kuningattaren suippoihin korviin.

Äh..! Ophelia tuhahti tajutessaan sen nyt itsekin. Puut näyttivät kaikki samalta, mutta silti reitti oli tuntunut tutulta ja velho sutena vahvisti sen kerta heitolla.
Luuletko hänen menneen metsäaukealle? Miksi hän haluaisi muistuttaa itseään niistä tapahtumista. Ophelia mutisi itsekseen, miettien kuinka pitkällä metsäaukea enää edes olisi. Jaloilla ja takamuksella ei ollut mitään hätää, mutta poskia alkoi paleltaa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2012, 23:40

Nainen vahvisti sen, että tekemistä riitti vaikka millä mitalla. Lily hymähti pienesti, ystävällisesti. Kyllä hän sen ymmärsi, mikäli joku välillä omaa rauhaa kaipasi kaiken tekemisen keskellä. Niin tämä haltiakin oli tehnyt. Näin paremmin kun tuon kanssa alkoi keskustelemaan, vaikutti tummahiuksinen haltia varsin.. mukavalta. Ehkä Prinsessa oli ollut turhan hätäinen tätä naista tuomitessaan.
Prinsessa naurahti vaivautuneesti naisen huomauttaessa höyryjen päästelystä ja siitä, kuinka Jim oli ollut enemmän kuin hermoromahduksen partaalla itsekin.
Tuskin Jim nyt karkuun olisi lähtenyt se on erittäin uskollinen ratsu Lily huomautti vilkaistessaan hevoseen, joka nyt kuopi lunta kavioillaan, etsien mahdollisia makupaloja lumen alta.

Haltia käänsi puheen takaisin Antoniin, josta Lily oli raivo päissään puhunut. Prinsessa hiljeni hetkeksi, miettien mitä tuohon nyt vastaisi. Ei hän totuutta halunnut kertoa! Mutta mitä muutakaan hän olisi voinut selittää..
Anton Minä Lily aloitti, mutta seuraavat sanat eivät päässeet enää huulista ulos, valtavan kissapedon hypätessä metsän pimeydestä kohti haltiaa.


Mistä minä tiedän Black vastasi Ophelian kysymykseen siitä, olikohan Lily metsäaukealle suuntaamassa Tuskin hän suutuspäissään sen pahemmin on suuntaansa miettinyt. Kunhan vain mennyt ja mennyt ja lopulta eksynyt eikä nyt varmasti osaa edes kotiin ja pian hän on taas---
Velhon puhe loppui siihen. Kaukana hämärtyvässä metsässä näkyi metsäaukea ja siellä kaksi hahmoa. Suden silmät olivat nauliintuneet toiseen, joka istui kivellä. Tästä kuvakulmasta nainen sopi täysin kuvauksiin.. ja oli selvästi haltia.

Ennen kuin Black kävi äkillistä pysähtymistään selittämään, heitti susi Papittaren selästään ja lähti juoksuun kohti metsäaukeaa. Kesken juoksun tuo muutti muotonsa kissapedoksi, joka jatkoi juoksua, yltäen uskomattomaan vauhtiin. Tarpeeksi lähelle päästyään hyppäsi kissapeto ilmaan, suoraan kohti haltia naista.
Kissa mätkähti päin naikkosta, vetäen tuon mukanaan hankeen. Peto päästi suustaan karjahduksen samalla kun kohosi seisomaan neljälle jalalle haltianeidon ylle, aivan kuin valmistautuen päästämään tuon päiviltään. Näin läheltä katsottuna, ei velho käynyt enää erehtymään henkilöstä. Edessä makasi haltiakuningatar Delia Winder.
Pedon silmät kiiluivat kirkkaina, verenhimoisina. Tuo oli juuri iskemässä ehkä jopa fataalin iskun toisella etutassullaan, kun äkkiä jokin tömähti vasten kissapetoa, kaataen tuon kyljelleen muutaman metrin päähän haltiasta hankeen.

Lily oli paiskautunut vasten Blackia, tunnistettuaan kissapedon. Prinsessa nyt äkkiä kömpikin ylös, vielä kun kissa ei ollut noussut ja otti tuon kuristusotteeseen. Peto oli kuitenkin huomattavasti voimakkaampi mitä prinsessa ja sai tempaistua itsensä ylös ja siinä samalla heitettyä prinsessan kauemmas lumeen.
Peto suuntasi katseensa saman tien haltiaan, aikeissaan hyökätä jälleen tuon kimppuun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 31 Tammi 2012, 00:58

Delia

Haltia odotti vastausta katse naulittuna Elisan tyttäreen ja ystävällinen hymy haltian kasvoilla oli poissa. Kuningattaren yksipuolinen tuijotuskilpa tosin häiriintyi kun metsän reunalta kuului varoittava kaiku ja pian Delia näkikin kuinka suuri, musta kissamainen peto hyökkäsi ilmasta häntä kohden eikä nainen ehtinyt reagoimaan epämääräistä äännähdystä enempää salaman nopean pedon kaataessa hänet mukanansa hankeen. Kuningatar ei onnekseen lyönyt päätänsä kiveen siinä metakassa, mutta se ei juuri parantanut tilannetta kun useamman kilon painava eläin painoi häntä maahan. Delia tietenkin ähki ja karjui toista painumaan hornaan haltiakielellä samalla kun rimpuili ja potki parhaansa mukaan saadakseen kissaa pois päältään, turhaan ja selityksiä jakelematta näytti siltä kun kissa olisi hyökkäämässä.
Delia sulki silmänsä ja jäykistyi, mutta iskua ei tullut ja paino tönäistiin pois hänen päältään. Kuningatar ei aikaillut jaloilleen pääsyssä ja ryömittyään ylös haltia peruutti reilun välimatkan päähän kaksikosta, vetäen samalla selän takana olevan tikarinsa kohden kuristus otteessa olevaa elikkoa.
Et olekaan tavallinen katti, vai mitä?! Haltia totesi pantterille peruuttaen yhä kohden Jimiä joka oli jälleen villiintymässä tapahtuvasta metakasta ja juuri kun velho pääsi tarpeeksi rimpuiltuaan irti prinsessan otteesta, suoristi kuningatar selkänsä ja läimäisi hevosta takamukseen joka sai kamelinselän katkeamaan tämän hermoissa ja laukkaamaan kohden Blackia. Talloen tätä samalla alleen.

Kuningatar ei jäänyt katselemaan tapahtumia paremmin vaan veti tikarin takaisin tuppeen samalla kun syöksähti metsään, hyppäsi yksisarvisensa selkään, -joka oli ollut enemmän kiinnostunut kaarnan mussuttamisesta kuin äskeisestä kahakasta- ja lähti laukkaamaan kauemmaksi, tehden sitten metsäaukean myönteisen kaaren huutamaan viimeisen viestinsä.
Kaikella kunnioituksella prinsessa, tapaamisemme jäi turhan lyhyeksi, mutta toivon silti hartaasti ettemme tulee enää tapaamaan! Namárië!
Kuningattaren saatua hupun jälleen korvillensa hoputti tämä Vanin ottamaan jalat allensa ja pian eivät edes kovimmat itkut aukealta yltäneet haltian korviin. Varmuuden vuoksi Delia kuitenkin kierteli päämäärättömästi pitkin metsiä ja sen puita, sekoittaakseen riskillisten seuraajien päät ennen kuin palasi takaisin haltia kylään.

Papitar nyt ei olisi uskonutkaan velhon tietävän yhtään sen paremmin mitä hänkään, tämä kuitenkin lähti selittelemään ettei Lily varmaan ollut edes pahemmin miettinyt määränpäätänsä. Asia jäi kuitenkin kesken mikä sai Ophelian katsahtamaan kysyvästi alas suteen.
Mi-YÄGH! Papitar ei saanut edes kysymystänsä loppuun kun velho heitti hänet pois selästänsä pehmeään hankeen.
Ophelia räpiköitsi ylös ja katsoi shokissa velhon menoa.
Hei! Älä jätä! Papitar huusi perään noustuaan kunnolla jaloilleen ja lähti reippain askelin suden perään, niin nopeasti mitä yllättävän paksu hanki vain lyhyen jalkojen antoi edetä.

Helma kastui, sukka kastui! Ja tietenkin painoi kuten velho oli sanonut.
Kesti siis hetken ennen kuin papitar saapui paikalle, mutta tapahtuneesta hän pääsi todistamaan vain tummahiuksisen hahmon syöksyvän metsää, Jimin pillastuneena ja huudot jotka seurasivat kaikuna metsästä.
B-Black! Ophelia rääkäisi ja juoksi läpi aukean tämän luokse katsomaan miten oli käynyt ja katsahti sitten Lilyyn itkun kiivetessä jälleen kurkkuun.
Oliko se haltia!? Mitä sinä oikein luulit tekeväsi?? Papitar tivasi vastausta ja tukki sitten turpansa tasoittaakseen jälleen hengitystänsä.
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 31 Tammi 2012, 13:35, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Tammi 2012, 10:48

Peto irvisti haltialle tuon todetessa, ettei kyseessä tainnut olla ihan tavallinen kissa. ei todellakaan, mutta Black ei vaivautunut puhumaan tummahiuksiselle Haltialle. Sen sijaan peto lähti uuteen hyökkäykseen kohti kuningatarta. Tällä kertaa väliin tuli kuitenkin Jim. Hevonen toimi täysin vaistojensa varassa. Orin piti suojella laumaansa. Oli vaara mikä tahansa. Niinpä massiivinen ratsu kävi laukaten kissapedon kimppuun, yrittäen potkia tuolta päähän, saada sen perääntymään. Blackhän perääntyi, ei hän niin tyhmä ollut että hevosen kanssa lähtisi painimaan. Varsinkaan kun kyseessä oli Jim. Yksinkin naarmu tuohon hevoseen ja Black olisi ruoskittavana! Kissa siis kävi väistelemään hevosen potkuja.
Lily kömpi ylös hangesta nähden Jimin pitävän seuraa Blackille. Haltia sen sijaan huusi hyvästit, toivoen etteivät he tulisi enää tapaamaan. Prinsessa katsoi hämmentyneenä haltian perään, joka pian katosikin metsän uumeniin. Kun haltia oli poissa näkyvistä, kävi Lily lähestymään Jimiä. Prinsessa nappasi nopeasti vauhkoontuneen ratsun ohjista ja alkoi rauhoittelemaan tuota. Hevonen rauhoittui pikku hiljaa, jättäen Blackin rauhaan.

Black perääntyi hevosesta muuttaen sitten muotonsa takaisin ihmiseksi. Velho piteli kiinni toisesta olkapäästään, johon hevonen oli onnistunut potkaisemaan. Ei se sijoiltaan ollut, tuskin edes murtunut.. mutta perkeleen kipeä. Vihainen katse siirtyi ensin prinsessaan, mutta pian se eksyi paikalle ehättäneeseen papittareen, joka alkoi vaatimaan tilanneselvitystä.
Lily oli vastaamassa Ophelian kysymyksiin, mutta Black ehätti avata suunsa ensin.
Eikä kuka tahansa haltia, vaan itse kuningatar! Velho ärähti ottaen vihaisia askelia kohden Lilyä. Prinsessa oli turhankin usein nähnyt tuon saman lähestymistavan, joten automaattisesti Lily tempaisi tupessa olevan miekkansa esiin, asettaen sen vasten velhon kaulaa. Velho pysähtyi niille sijoilleen, mutta vihainen katse ei muuttunut miksikään.
Miksi päästit hänet menemään?!
Ensinnäkään en tiennyt että kyseessä oli kuningatar Lily totesi velhon raivoamiseen Ja toisekseen sinulla oli jälleen turhan hätäinen tapa lähestyä asioita.
Jos sinä et olisi jälleen halunnut leikkiä sankaria, olisimme nyt voineet olla niskanpäällä tässä sodassa! Kuningatar olisi ollut tärkeä vanki!
Ja siksikö sinä yritit repiä häneltä pään irti?! Lily tuiskaisi velholle, samalla kun piti Jimin ohjista kiinni. Hevonen oli jälleen levoton.

Velho hiljeni. Kaksikon välillä oli selvätikin jännite, jota olisi voinut alkaa veitsellä leikkaamaan.


// VIHAISET TANSSI MUUVIT! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 31 Tammi 2012, 14:30

Ophelia

Ennen kuin Lily ehti, velho vastasi tämän puolesta, tiedottaen ettei haltia ollutkaan ihan kuka tahansa lajiaan edustava suippokorva vaan itse kuningatar.
Ophelia katsoi Blackiin toivoen äskeisen olevan vain huono vitsi, mutta velhon huomio ja ärtymys oli kaikki kohdistunut Lilyyn, joka yllättäen vetäisi miekkansa vasten velhon kaulaa pysäyttämään tuon kiskoilleen.
Papitar hätkähti ja peruutti pari askelta kaksikosta jotka mulkoilivat toisiaan varsin murhaavan oloisesti ja riitelivät miten tilanteessa olisi pitänyt toimia. Seurasi painostava hiljaisuus jota papitar ei hetkeen rikkonut tarkkaillessaan näitä kahta, varsinkin miekkaa velhon kurkulla...

Ku-kulkaa... Emmekö voisi olla vain iloisia, että Lily on vielä yhtenä palasena? Ma-mahdollisuudethan olisivat voineet olla päinvastaiset, vai mitä? Emme tiedä vaikka kuningatar olisi suunnitellut kaappaavansa Lilyyn mukaansa. Ophelia lähestyi kaksikkoa varoen, yrittäen hellittää jännitettä näiden välillä.
Niinhän? Papitar otti paikkansa prinsessan viereltä ja asetti kätensä miekalla osoittavan käden päälle, toivoen että tämä laskisi tuon vihan liotsojan.
Minä ainakin olen onnellinen... Ophelia lisäsi, mutta kasvot eivät vastanneet sanoja kun tyttö siirtyi halaamaan Lilyä sivulta, poski painauten vasten kylmää panssaria.

//TANGO OF DOOM//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron