Ensimmäinen päivä...


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 05, 2008 3:30

Ensimmäinen päivä...

Lily, Art

Arathet ei ollut nukkunut yöllä yhtään. Hän oli istunut ikkunalaudalla ja katsellut ulos merelle. Hän ei koskaan ollut nähnyt merta yöllä, haltijoiden linnasta kun näki korkeintaan vain lammelle. Yön aikana hän ymmärsi miltä Opheliasta ja Lilystä tuntui, silloin kun nämä olivat heidän vankinaan.. Blackiä unohtamatta, mutta hänestä Art ei edes halunnut puhua. Art oli pohtinut Lilyn pakosuunnitelma ehdotusta ja miettinyt omiaan, se oli varma, että jos hän oli edes vähääkään menettämässä itseään, hän hyppäisi alas ikkunasta vaikka se veisi hänen hengen! Ihmiseksi hän ei halunnut sopeutua, hän halusi olla haltija, se miksi oli syntynytkin. Yö ihmisten ilmoilla oli paljon synkempi ja masentavampi mitä haltijoiden kylällä, siellä sentään oli jonkinlaista valoa, valoa mitä linna 'tuotti'. Koska Art ei ollut saanut unta, hän oli alkanut piirtämään. Huoneen pöydällä oli ollut pieni pino papereita ja kynä, mikä sai Artin rauhoittumaan, hän sentään pystyi tekemään jotain tuttua!
Lily taas oli laahustanut omaan vuoteeseensa Ophelian lähdettyä ja nukahtanut lähes samantien. Enismmäistä kertaa pitkään aikaan hän sai nukuttua kunnolla, ilman että hänen vieressään nukkui joku, saatika joku kiusaisi häntä unissa. Tosin vaikka hän saikin nukkua yönsä rauhassa, hän nukkui silti tavallista pidempään. Eilinen oli ottanut veronsa ja sen huomasi väsymyksestä. Kun Lily viimein heräsi, kello lähenteli jo kymmentä. Hän nousi ylös sängystä, pesi kasvonsa ja kätensä, puki päälleen ja istui hetkeksi pöydän ääreen.

Pöydällä oli rannekoru, joka sopi avaimeksi soittorasiaan, mikä nyt taas oli Aranilla. Jos Lily olisi sen yhtään aikaisemmin huomannut, hän olisi 'lahjoittanut' rannekorun takaisin Aranille samantien.. mutta nyt hän ei enää raaskinut heittää sitä pois. Ironista sinänsä, silloin kun Lilyllä oli soittorasia, hän ei saanut sitä auki, nyt hän saisi sen auki, mutta hänellä ei ole sitä. Mutta silti, vaikka ei pitkään aikaan ollut kuullut soittorasian melodiaa, hän muisti sen ulkoa, mutta ei koskaan uskaltanut hyräillä sitä edes yksikseen.
Hetken aikaa Lily istui, miettien mitä hänen pitikään tehdä? Hetken hän selvitti ajatuksiaan, kunnes muisti Artin! Tämähän oli melkein viereisessä huoneessa ja Lilyn piti näyttää tälle paikkoja Ohpelian kanssa.. mikäli papitar saisi hilattua itsensä ylös sängystä ja linnaan asti. Lily nousi tuolilta ja käveli ulos huoneestaan. Käytävillä ei näkynyt pahemmin ketään, tosin muutama vartija oli käytävän molemmissa päissä, nyt kun Art oli linnassa. Häntä pidettiin silmällä erittäin tarkkaan, kuninkaan määräyksestä. Kuningas oli jopa luvannut palkkion sille joka huomaisi Artin tekevän jotain epäilyttävää.
Mutta, Lily ei näistä vartioista välittänyt vaan käveli suoraan Artin huoneen ovelle ja koputti pari kertaa, asuten sen jälkeen sisään.

Art katsahti Lilyyn tämän saapuessa, Lily näytti huomattavasti pirteämmältä mitä eilen.
"Huomenta.. nukuitko hyvin?" Lily kysyi jättäessään oven rakoselleen, merkiksi Ophelialle siitä että he olivat huoneessa.
"Huomenta. En.. en nukkunut yhtään. Entä sinä?" Art vastasi vetäessään viivoja paperille ja katsellen välillä ulos ikkunasta.
"Kyllä..Et yhtään? Nyt sinä nukahdat sitten päivällä" Lily sanoi tullessaan lähemmäksi Arttia.
"he.. en nukahda. Olen valvonut jopa kolme vuorokautta putkeen, joten ei tämä tunnu missään.." Art sanoi hymyillen.
"Jos niin sanot.. mitä sinä teet?" Lily uteli.
"piirrän.. haluatko nähdä?" Art vastasi ja käänsi paperia sen verran, että Lily näkisi maisemakuvan mitä hän koko yön oli väsännyt.
"Sehän on upea" Lily sanoi ottaessaan paperin käsiinsä ja katsoi sitä tarkemmin.
Kuvassa oli piirettynä meri, satama ja kaikki mitä siinä ympärillä näkyi. Lily vilkaisi ulos ikkunasta ja vertasi maisemaa Artin piirustukseen, eikä löytänyt yhtään virhettä kuvasta.. piirustus oli kuin valokuva maisemasta, tosin ilman värejä.
"Saat pitää sen jos haluat" Art sanoi noustessaan ylös.
"kiitos... HEI! Mitä tuo on olevinaan?" Lily kysyi huomatessaan että Artin hiukset olivat auki ja tämän suipot korvat näkyivät taas.
"Jätin ne auki yöksi" Art vastasi.
"hm.. pistä ne nyt kiinni, ihan vain muodon vuoksi.. vaikka siitä et tykkäisi" Lily sanoi ja istui ikkunalaudalle, mistä Art juuri oli noussut.
"Mikä on päivän ohjelma?" Art kysyi laittaessaan hiuksiaan kiinni.
"näytämme sinulle paikkoja.. tosin pitää odottaa että Ophelia tulee, mikäli vain on hereillä" Lily sanoi katsellen yhä kuvaa.

// No ihan sama, mulle se tulee aina olemaan "jukurtti" *sanoo neiti merkonomi* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 05, 2008 8:58

Ophelia

Ophelia ei ollut ajatellut enään yön saatika illan aikana yhtään mitään vaan oli suunnistanut helpointa reittiä linnasa ulos, mennyt pihamaalle ja pihamaalta sitten kappeliinsa. Tosin Ophelia oli katsellut vielä hetken taivaalle, siinä toivossa että olisi vielä nähnyt sen kauniin meteoriitti sateen jonka oli aikaisemmin illalla nähnyt, mutta turhaan. Taivaalla tuikki vain tavallisia tähtiä ja kuu paistoi normaalia pienempänä luoden pientä sinertävää valoa kaikkialle minne yö ylipäätänsä kosketti.
Ophelia oli nukahtanut melkein heti kun oli pään tyynyä vasten saanut ja herännyt sitten myöhään aamulla.. Mikä oli ollut arvattavissa myöhisen valvomisen jälkeen. Ophelia hinattautui istumaan ja katseli ympärilleen, yhä unenpöpperössä eikä nähnyt hetkeen mitään kirkkaan valon takia mitä yhdestä ainokaisesta ikkunasta tuli. Linnut sirpittivät tavalliseen tapaansa, päivä näytti tähän asti aivan tavalliselta päivältä Cryptissä, tosin tässä oli jotain poikkeavaa.
Ophelia nousi ylös seisomaan patjalleen, astui sivulle kylmälle lattialle ja käveli vaatelipastollensa ja avasi alimman laatikon, joutuen laskeutumaan polvilleen ja penkoi vähän aikaa löytääkseen vaatteensa, kunne tajusi että oli viikannut ne sängyn viereen ja kävellyt niiden ohi jo kahdesti...
"Äh..." Ophelia mutisi vielä aamuista väsymystään ja astui ulos pienelle pihallensa, meni vesipumpullensa ja pumppasi vettä jolla pesi ensin kätensä, sitten kasvonsa ja nyt jopa korvantaustansa. Art oli linnassa, Ophelia ei ollut sitä unohtanut mutta otti vapauden valmistautua rauhassa päivään. Ophelia vaatetti, harjasi hiuksensa siistiksi, vaikkei Ophelia kauheesti nukkuessa kierinytkään.

Pihamaalta ei kuulunut mitään ääniä, tuntui kun koko paikka olisi autioitunut kun Ophelia astui ulos, mistä lie johtuni. Blackin asunto oli hiljainen ja näytti yhtä autiolta ja synkältä kuten aina, mutta Ophelia ei viitsinyt lähteä tätä häiritsemään vaan suuntasi suoraan linnaan hetken ympärille katseltuaan. Ophelia muisteli matkalla linnaa millaista haltijoiden piilopaikassa oli; Siellä oli ihmisten päivään verrattuna epätavallisen kirkasta, ainakin Ophelian mielestä, tosin tämän tekijää Ophelia ei saanut päähänsä. Miksi haltijoiden aamut olivat valoisampia mitä ihmisten? Johtuiko se luonnonvaraisesta ympäristöstä? Ophelia ei pitänyt ihmisten maailmaa synkkänä, sellaiseen kun oli kerran syntynytkkin.

Ophelia oli jo hetken aikaa menossa Lilyn huoneeseen, kunnes näki raollaan olevan oven, noin viisi ovea vasemmalla Lilyn huoneesta. Ophelia asteli hetken hiljaa katseltuaan ja huomasi vartijat jotka olivat molempien käytävien päässä, kuin olisivat olleet pelkiä esillä olevia haarniskoja... Ophelia otti pari ripeämpää askelta kohti avonaista huonetta, vartijat näyttivät sen verran tarkkaavilta että Ophelialle itselleen tuli jo ahdistunut olo vaikkei näiden tarkkailu kohde ollutkaan.
"Huomenta!" Ophelia hihkaisi päästyään vartijoiden tuijotuksesta niskanpäällä ja sulki nyt auki jätetyn oven tämän takana. Kääntyi sitten ja näki Lilyn istumassa ikkunalaudalla pidellen jotakin paperia käsissään ja Art seisomassa tämän vierellä...
"Mikä se on Lily..?" Ophelia kysyi ja käveli Lilyn vierelle ja katsahti hieman kurottautuen Lily käsissä olevan paperiin ja näki valokuvamaisen maiseman jonka Ophelia tunnisti heti.
"Waaaai!" Ophelia hihkaisi ja avonainen hymy levisi väkisinkin Ophelian kasvoille ja vilkaisi ikkunasta ulos, sen verran mitä Lilyn takaa näki ja yritti verrata sitä nyt piirrustukseen mutta löysi siitä virheitä vähemmän mitä Lily oli löytänyt, eli ei yhtään mitään.
"Mihin me menemme ensin?" Ophelia kysyi irrottaen katseensa piirrustuksesta Lilyyn ja sitten taas Artiin, heidänhän oli määrä näyttää tälle linnanaluetta, sillä ainakin kuningas uskoi Artin linnaan jäävän mikäli tämä koeaikansa läpäisi.

//Toi sun merkonomi-tittelis ei paljoa vielä loista x'D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 05, 2008 9:43

Art, Lily

Art ja Lily nostivat katseensa kohti Opheliaa kun tämän ääni kuului ovelta.
"Huomenta" Lily vastasi hymyillen Ophelialle.
"Tämä on--" Ophelia hihkaisu keskeytti Lilyn joka hymyili tämän reaktiolle "Art piirsi sen." Lily lopetti lauseensa ja nousi ylös.
"Ajattelin että voisimme aloittaa toisesta kerroksesta" Lily sanoi ja vilkaisi vielä pihalle ikkunasta.
"Noh, mennään" Lily sanoi ja lähti ovellepäin Art perässään.
Vartijat kiinnittivät heihin huomiota, heti kun he astuivat ulos huoneesta. Art tunsi olonsa erittäin epämukavaksi kun kaikkien katseet kääntyivät häneen, nyt hän kiitti Lilyä korvien peittämisestä, varmaankin koko hovi olisi juossut heidän perässään jos hänen korvansa näkyisivät. Yksi vartijoista kysyi, haluaisivatko Lily ja Ophelia hänen tulevan mukaan, mutta Lily kieltäytyi kohteliaasti, hän ei uskonut että Art kävisi heidän kimppuunsa.

Lily johdatti Artin ja Ophelian kohti käytäviä joihin Anemone aikanaan eksyi ja esitteli Artille siinä samalla paikkoja. Artin oli lähes mahdotonta pistää muistiin kaikkea mitä Lily kertoi, joten hän pisti muistiinsa pää käytävät ja toivoi ettei eksyisi linnaan. Artin mielestä ihmisten linna oli huomattavasti sokkeloisempi ja vaikeakulkuisempi mitä heidän linnansa, miten ihmiset edes pystyivät asumaan täällä?
He kävelivät ohi hevospatsaan jonka luona Anemone oli ollut, sitä käytävää pitkin ja saapuivat linnan toisessa päässä oleville kapeille rappusille, jotka veivät suoraan kellari kerrokseen, missä oli keittiöt, vankilat, varastot ja sotilaiden tiloja. Kellari kerros oli pimeä ja sitä valaisivat vain soihdut seinillä, täällä ei ollut ikkunoita mistä auringon valo olisi voinut tulla sisään.
"Katsokaa mihin astutte" Lily huomautti kun he kävelivät läpi keittiön, missä oli suuria puulämmitteisiä uuneja joissa paloi suuri liekki lähes aina.
Keittiössä oli henkilökuntaa mitä linnan käytävillä yleensä näkyi ja kun Art, Ophelia ja Lily kävelivät näiden ohi, kaikki pysähtyivät hetkeksi katsomaan Arttia joka koitti yhä olla välittämättä katseista. Lily nappasi kolme omenaa ohimennen korista kun he poistuivat keittiön tiloista ja saapuivat pieneen halliin josta lähti käytäviä ympäri linnaa. Lily heitti yhden omenan Artille ja toisen Ophelialle ja jäi sitten seisomaan keskelle hallia katsellen ympärilleen, syöden samalla omenaa.
"hmm..." Lily aloitti ja kääntyi kohti Arttia ja Ophelia "En ole ihan varma minne nämä kaikki vievät.. en ole varmaan koskaan käynyt näissä kaikissa, mutta tuo vie ainakin tyrmiin ja.. tuo vie vartijoiden tiloihin.. lopuista en ole varma, kaiketi ne ovat varastoja" Lily sanoi osoitellen ympärilleen.
"Entä portaikko ylös?" Art kysyi vilkaisten kivistä portaikkoa joka vei ylös.
"eteiskäytävään, ensimmäiseen kerrokseen" Lily sanoi vilkaisten ylös.
"Ophelia.. tiedätkö sinä minne nuo muutamat käytävät vievät?" Lily kysyi kääntäen päänsä takaisin Opheliaa kohti.

// *mutinaa* paraskin puhuja... *mutinaa* kymppi luokka... *mutinaa* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 05, 2008 11:12

Ophelia

Ophelia ei ollut ehtinyt miettimään sitä että kuka maiseman oli piirtänyt, mutta Lily sen hänelle kertoikin ilman kysymistä. Ophelia katseli piirrustusta vielä hetken, muistaen että Blackin osais piirtää, ainakin karttoja, maisemakuvista Ophelia ei tiennyt. Sitten Lily nousi ylös ja ehdotti että he voisivat aloittaa kierroksen toisesta kerroksesta. Opheliakin saattaisi nähdä jotain uutta, ei hän linnaa kokonaan tuntenut, vain sen pienen osan minkä oli tähän asti tarvinnutkin. Kolmikon päästyä ulos huoneesta, vartijat selvästikin kiinnittivät huomion heti Artiin joka ei joko välittänyt tai sitten peitti välittämisensä hyvin.
He pysähtyivät hetkeksi vartijan kysyessä Lilyltä että halusiko tämä että tulisi mukaan näin varmuuden vuoksi, mutta Lily ei uskonut että he tarvitsisivat.

Ophelia tunnisti hetken aikaa käytäviä joita pitkin he kulkivat, tännehän Anemone oli kerran eksynyt? Lily kertoi Artille kaikkea maan ja taivaan väliltä, linnan historiaa ja arkkitehtuuria ja mikä ovi vei minnekin ja mikä käytävä taas mihin saliin joita oli taas lukemattomia määriä. Opheliakin oppi jotakin uutta, Lily linnan tunsi paremmin mitä hän, tämähän oli täällä koko ikänsä asunutkin. Tosin, Ophelia tunnisti joitakin paikkoja vuosien takaa, silloinkun he olivat piilosta leikkineet, Ophelia muisti piiloutuneensa juuri noiden kahden patsaan väliin ja juuri tuon punasamettisen sohvan alle. Ophelia käveli näiden kahden kintereillä pitkin ja poikin linnan käytäviä ja huomasi ohimennen sen saman hevospatsaan joka paljastui oikeasti yksisarviseksi kun sen varjo osui seinään, tosin tällä kertaa varjoa ei näkynyt ja heillä ei ollut aikaa sitä jäädä odottamaan, esittelykierros jatkui. Sitten he päätyivätkin toisella puolella linnaa sijaitseville kapeille rappusille jotka johtivat kellarikerrokseen. Sieltä löytyi keittiöt ja vankilat ja joitakin muita tiloja mitä sotilaat pystyivät käyttämään hyväkseen, tosin paikka olisi säkkipimeä ilman seinillä olevia soihtuja, aurinko ei tänne maanalaiseen kerrokseen päässyt. Ensimmäisenä he kävelivätkin keittöön jonka puulämmitteisissä uunissa paloi porottava liekki, saaden taas veden kattiloissa kiehuamaan melkein yli ja tämän henkilökunta jäivät katselemaan heidän läpikulkuansa keittön läpi, kiinnittäen huomion suurimmaksi osaksi Artiin sillä tieto siitä että haltija olisi nyt linnassa, oli levinnyt varmaankin jo kaikille linnassa työskenteleville. Ophelia otti kopin Lilyn heittämästä punavihreästä omenasta heidän poistuessa keittiön tiloista josta keittiömestari jo huusikin kaikkia pistämään vipinää kinttuihin, ei se ruoka toisia töllöttämällä valmistunut.

He pysähtyivät keskelle salia ja Ophelia piteli käsissään omenaa ja katseli muutamaa eri suuntiin haarautuvia käytäviä. Ophelia katsahti sitten Lilyyn joka Ophelian yllätykseksi kertoi ettei tiennyt minne kaikki käytävät veisivät, mutta veikkaisi joidenkin menevän varastoon ja joidenkin taas vartijoiden tiloihin. Sitten Ophelia katsahti kiviseen portaikkoon josta Art kysyi ja Lily vastasi niiden menevän ensimmäiseen kerrokseen ja Ophelia haukkasi ensimmäisen palasen omenastaan samalla kun kuunteli tätä.
"hm?" Ophelia hymähti kysyvästi omenaa yhä suussaan kunnes nielaisi ja katsahti pimeisiin käytäviin.
"En tiedä, en ole niitä juurikaan joutunut käyttämään." Ophelia sanoi katsellen yhä käytäviin samalla kun piteli omenasta kaksin käsin kiinni.
"Ne kai vievät varastotiloihin. Tosin tuota yhtä uskaltaisin veikata asevarastoksi." Ophelia sanoi ja osoitti nyt yhtä käytävää jonka kaarevan suuaukon yläpuolella oli kaksi miekkaa ristissä, ikään kuin merkki siitä että siellä tosiaan olisi aseita.

//Hei! Älä dissaa! Mä loistan kymppu luokalla!! :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 12:00

Art, Lily, Black

"vartijoiden tila, varasto, varasto, asevarasto, luolasto... vankityrmä, ruokavarasto, lisäkeittiö, henkilökunnan tilat, lakana varasto.. ja joitakin turhia varastoja jotka ovat puolityhjillään... ja 'rangaistus huone' " Kuului luettelo heidän takaansa.
"Black?" Lily sanoi kääntyessään ympäri ja näki Blackin seisova muutaman metrin päässä heistä.
Lilyä häiritsi välillä että Black hiipi toisten taakse ja möläytti jotain aina sopivaan väliin.. tosin Lily ei vieläkään tiennyt miten tämä sen teki.
"Mitä sinä täällä?" Lily kysyi kävellessään lähemmäksi Blackiä.
Art ei sanonut mitään, katsoi vain sivusilmällä Blackiä joka ei pahemmin näyttänyt pitävän Artin läsnäolosta.
"En mitään erikoista.. pidän silmällä tuota hullua" Black sanoi vilkaisten Arttia jolla oli selvästikkin vaikeuksia pitää suunsa kiinni, mikä taas sai Blackin hymyilemään ilkeästi.
"ja lis--" Black aloitti, mutta Lily työnsi omenansa Blackin suuhun, nousi varpailleen ja suuteli tätä poskelle.
"jos nyt vain olisit hiljaa" Lily sanoi ja kääntyi ympäri, nähden kuinka muutama vartija tuli alas rappusia ja pysähtyi vähänmatkan päähän heistä, aivan kuin odottamaan jotakin.
Lily kääntyi Blackin puoleen joka haukkasi palan omenasta ja nyökkäsi vartijoille jotka kävelivät Artin luo ja ottivat tätä käsivarsista kiinni. Tosin Art ei pistänyt yhtään hanttiin, ainakaan vielä kun ei tiennyt mitä tapahtui.

"Black mitä nyt?" Lily kysyi Blackiltä joka selvästi tiesi asiasta.
"Isäsi määräys." Black vastasi sen kummempia selittelemättä.
"Mikä määräys?" Lily kysyi.
Black oli hetken aikaa hiljaa ja vilkaisi sitten Opheliaa ja lopulta Arttia.
"Ensimmäisen asteen taruolento" Black sanoi.
Lily katsoi hetken aikaa kysyvästi Blackiä kunnes hänen mieleensä muistui kerta kun oli nähnyt ensimmäisenkerran Blackin selän arvet: Kolme ruoskaniskua toisenasteen taruolennolle, vaikka Black nyt periaatteessa ei ollut taruolento, vaan velho.
"Ei hän voi! Arthan on töissä täällä! Tavallaan.. mutta silti!" Lily sanoi ja Art oli pihalla kuin lumiukko.
"Olenhan minäkin ja silti sain ruoskasta... tosin sillon en vielä ollut hovissa, mutta melkein" Black sanoi ja Artillekkin valkeni mitä oli tapahtumassa.
"ei ei ei ei!" Lily huusi vartijoille jotka olivat jo viemässä Arttia kohti 'rangaistu huonetta', joka tunnettiin myös nimillä: kuoleman sali, kidutuskammio, pimeä huone... sillä oli monta 'lempi nimeä'.
"Jos puhun isälleni?" Lily kysyi Blackiltä osoittaen sormellaan kohti vartijoita, etteivät nämä liikkuisi minnekkään.
"siitä vaan.. en kyllä usko että se auttaa, jos et sattunut huomaamaan, Arathet on haltija" Black sanoi.
"mut-"
"En usko että tähän on mitään muuta ratkaisua, tällä kertaa edes sinä et voi auttaa häntä" Black sanoi keskeyttäen Lilyn.
Lily kääntyi kysyvästi kohti Opheliaa, vaikka ei uskonut tämän osaavan sanoa mitään. Lilystä tuntui että Black suorastaan iloitsi että Art saisi osansa haltijana, tällä hetkellä Black ei ollut suosikki listan kärjessä Lilyllä.

// >P //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 1:19

Ophelia

Kohta kuuluikin luettelo kaikista käytävsitä heidän takaansa ja Ophelia oli jälleen kerran saada sydänkohtauksen, vaikka luulisi Opheliankin jo tottuneen siihen että Black tulisi aina jostain pimeästä ja möläyttäisi jotain. Ophelia käänähti ympäri, laskien osoittavan sormensa selkänsä taakse ja katsoi, jääden paikalleen kun Lily meni tämän luokse ja kysyi mitä tämä täällä teki. Black onnistui aina tulemaan paikalle ilman sen enempiä ilmoittelematta, ei sillä että Opheliaa Blackin läsnäolo häiritsisi, vaan se että tämä tuli aina varjoista ja onnistui säikäyttämään aina sinä hetkellä jolloin tätä vähiten odotti ja tälläkään kertaa ajoitus ei ollut mikään paras, ottaen huomioon että Art oli myös heidän seurassaan...

Black oli kuulemma vain tullut vahtimaan tuota 'hullua', viitaten näin siis Artiin joka tuskin Blackin läsnäolosta nautti. Sitten Black olikin lisäämässä jotain ja Lily tuki omenan tämän hampaisiin hiljentääkseen tämän mikä sai Ophelian hymyilemään itsekseen, Lily oli aina sullomassa jotakin ruokaa Blackin suuhun hiljentääkseen tämän. Sitten toisesta päästä salia kuului askelia ja Ophelia käännähti katsoen kysyvästi paria vasrtijaa jotka olivat saliin näin myöskin saapuneet ja katsahti sitten Blackiin yhä kysyvämmin mitä oli vartijoihinkin katsahtanut. Tämä otti omenan suustaan, ottaen samalla palasen ja nyökkäsi vartijoille, jotka siirtyivät nyt Artin vierelle ja ottivat tätä kiinni käsivarsista.
Ophelia ei tiennyt mitä oli tapahtumassa ja katsoi taas Blackiin jolta Lily oli asiaa kysynyt ja tämä puhui jostain määräyksestä? Ophelia katsoi tähän huolestuneesti että kysyvästi näin Artin puolesta ja Black teki yksinkertaisella vastauksellaan selväksi mitä tuleman tulisi siis pitää.

Art oli taruolento, se oli totta mutta Ophelia ei nähnyt syytä että tätä rangastaisiin siksi ja eikö tämä nyt ollut täällä tavallaan töissä? Ophelia muisti Blackin syvät arvet tämän selässä, niitä oli paha katsoa ja Black oli luokiteltu vain kolmannen asteen taruolennoksi ja Arathet oli esnimmäisen, tämähän ruoskittaisiin silloin hengiltä! Lilykin tiesi mitä Artille tulisi Blackin selityksen perusteella tapahtumaan, toisinkuin taas Art joka ei rimpuillut yhtään vastaan kun ei kerran asiasta ilmesesti tiennyt.
Lily yritti sanoa vastaan mutta Black mainitsi saaneensa itsekin ruoskasta ja tämä oli vielä vakituisessa työssä, tosin kaikki tuo oli ehtinyt tapahtumaan jo ennen Ophelian omaa syntymää!
Vartijat olivat jo lähtemässä viemään Arti kohti 'rankaisu huonetta' ja Ophelia ei voinut tällä hetkellä kun katsoa suu auki vierestä, se oli kuninkaan määräys, mutta ei Opheliakaan halunnut että Art ruoskasta saisi!
Lily huusi vartijoille jotta nämä pysähtyisivät ja kääntyi taas Blackin puoleen. Niin! Jos Lily puhuisi isälleen? Tämä kävi myös Ophelian mielessä, tosin Black tyrmäsi ajatuksen heti sen synnyttyä, Art oli haltija ja kuningas tunnetusti näitä myöskin vihasi, mutta silti! Ophelia oli jo hätääntymässä päin kun ei tiennyt yhtään keinoa auttaakseen asiaa ja Lilykin katsoi nyt tähän kysyvästi ja Ophelia pudisti vain päätään katsoen tähän ihan yhtä suruissansa mitä tämä häneen.
"Black? Etkö voi tehdä mitään?" Ophelia kääntyi nyt Blackin puoleen.
"Arathet on haltija mutta ei ole niskuroinut yhtään, hän pukeutui kuten me ja piilotti jopa korvansa, ruoskitaanko hänet vain siksi koska on syntynyt haltijaksi?" Ophelia kysyi tältä, tietäen ihan hyvin itsekin että asia oli niin mutta ei jostain syystä suostunut siihen nyt uskomaan, Haraldista Ophelian oli vaikea saada ihan heti näinkään julmaa kuvaa. Ophelia oli aika epätoivoinen tilanteen suhteen. Hän ei nähnyt mitään aukkoa siihen että Art pelastuisi ruoskinnalta, se oli kuninkaan käsky ja he olivat nippa nappa saaneet tämän hengen pelastetuksi, mutta nyt tilanne oli se että kuningas oli päätöksensä mitä ilmeisemmin tehnyt ja vartijat olivat viittä vaille valmiita viemään Artia pois jolloin heidän oli turha enää mitään yrittää tehdä...

//:-D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 1:51

Art, Black, Lily

Lily nyökkäili samaan tahtiin mitä Ophelia puhui, mutta Black katsoi tympääntynyt ilme kasvoillaan molempia ja huokaisi syvään. Artille alkoi pikkuhiljaa valjeta tilanne, mutta hän pysyi kylmän rauhallisena ja seurasi hiljaa sivusta, toivoen kuitenkin että saisi pitää nahkansa ehjänä.
"Eihän siatkaan niskuroi eläessään ja sitten ne tapetaan ruuaksi ja syödään pois, Elämä ei ole reilua joten tottukaa siihen!" Black sanoi pyöritellessään omenaa käsissään.
"tämä ei ole reilua!" Lily intti kuin pikku lapsi ja risti kätensä taas puuskaan.
"kuten sanottua, elämä ei ole reilua" Black sanoi ja nyökkäsi vartijoille, jotka lähtivät viemään Arttia eteenpäin.
Lily kääntyi ympäri ja oli lähdössä näiden perään, mutta Black tarttui häntä käsivarresta ja pysäytti hänet.
"Minä haluan mennä mukaan!" Lily sanoi.. ei hän ilkeyttään halunnut mennä, vaan Artin tueksi, tuskin kenestäkään oli kivaa joutua ruoskituksi.
"Usko pois, se ei ole kaunista katseltavaa... tosin riippuu katsojasta, mutta sinulle ei" Black sanoi ja katsoi kun vartijat ja Art katosivat yhteen käytävistä.
"No pitäisikö meidän vain odottaa täällä että he melkein tappavat Artin?!" Lily kysyi kääntyen kunnolla Blackiä kohti.
"Haluaisitko muka nähdä kun ruoska sivaltaa hänen lihaansa ja aukaisee syvät haavat selkään, joiden kipu ei helpota pitkään aikkaan? En usko että haluat" Black kysyi ja muisteli miltä ruoskan isku tuntui.
"Mut--"
"odotakaa nyt vain.. ette voi tehdä mitään enää ja se näky ei sovi teille" Black keskeytti jälleen Lilyn vastaväitteen.
Lily ei enää keksinyt mitään sanottavaa, intettävää tai väitettävää, joten hän tyytyi jäämään paikalleen odottamaan.

"Miksi edes suojelet häntä?" Black kysyi nyt kun tuli sopiva tilaisuus.
".. en tiedä.. eikö pitäisi?" Lily kohautti olkapäitään.
"ei.. hän on haltija"
"Ja sinä osittain vampyyri." Lily huomautti ja Black vilkaisi muualle.
"tämä on niin väärin..." Lily inisi katsellessaan käytävää kohti, minne Art oltiin viety.
Kului ehkä vartti.. tai puolituntia, Lily ei pitänyt kirjaa siitä kuinka kauan kului, kunnes vartijat tulivat takaisin lähes raahaten puolikuntoista Arttia. Lily peitti suunsa käsillään nähdessään Artin, jonka vartijat tiputtivat heidän eteensä. Art jäi maahan nelinkontin ja voihki kivusta. Vartijat poistuivat paikalta sen kummempia sanomatta saatika ajattelematta, nämähän vain tekivät työtään. Black käveli Ophelian luo ja laski kätensä tämän olkapäälle.
"Älä paranna niitä, sen jos teet niin kuningas ei sinulle hymyile..." Black sanoi katsellessaan vakavana Artin selässä olevaa viittä suurta ruoskan jälkeä, jotka vuosivat verta, tahrien Artin riekaleisen paidan.

Lily polvistui Artin eteen pidellen yhä käsiään suunsa edessä. Hän oli järkyttynyt ja vihainen, vihainen isälleen että salli tällaista, vihainen Blackille joka ei pahemmin näyttänyt välittävän toisen kivusta ja vihainen itselleen ettei ollut tehnyt mitään, vaikka hän ei mitään voinutkaan.
"a.. Art oletko kunnossa?" Lily kysyi koskettaessaan toisella kädellä varovasti Artin olkapäätä.
"miten sen nyt ottaa.." Art sanoi puuskaisten ja nousi hitaasti ylös, varoen jokaista liikettä joka saattoi edes hiemankin rasittaa selkälihaksia.
Hänen lihaksensa olivat kipeät, niitä poltteli ja vihloi, mutta hän puri hammasta eikä valittanut. "Se mikä ei tapa, vahvistaa" hän hoki itsekseen ja katsahti Lilyyn.
"En sentään roiku hirressä.." Art sanoi etsien JOTAIN positiivista.
"optimistinen kaveri.." Black huomautti lähes mutisten ja katseli muualle. Hän tunsi pientä mustasukkaisuutta siitä että Lily huolehti toisesta miehestä näinkin paljon ja tämä mies sattui olemaan kaikenlisäksi haltija... mutta hän ei sanonut mitään, ei ainakaan vielä.

// Tele finland!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 6:53

Ophelia

Blackille puhuminen ei auttanut, tämä kehoitti näitä vain totuttelemaan julmaan ja epäreiluun maailmaan. Lily sanoi ettei sellainen ollut reilua, toisinkuin Ophelia joka ei saanut sanotuksi enää mitään. Art tulisi ruoskituksi? Niinkö? Ja tällä kertaa Ophelia saatika Lily eivät voineet asialle enää mitään? Kyllähän he olivat Beninkin pelastaneet! Ja Ratchetin, mikäli kuningas taipuisi Blackin vakooja ideaan. Ja nämä kaksi olivat tuomittuja jo kuolemaan, kolme jos Art laskettiin, mutta kuningas kun ei ollut näitä hengiltä vielä saanut... Opheliasta tuntui niin hölmöltä että oli kyennyt avittamaan toisten henkiin jäämistä muttei mahtanut mitään rangaistukselle taruolentoja kohtaan, se oli laki, sellainen mistä ei neuvoteltu.
Ophelia katsahti Lilyyn joka oli jo juoksemassa Artin perään ja tässä kohtaa Opheliakin vasta huomasi että Artia oltiin viemässä pois... Lily olisi halunnut mukaan, mutta Black esti eikä Ophelia ottanut askeltakaan kohti pimeää käytävää jonne Art oli kahden vartijan kanssa kadonnut.

Black oli koko ajan kuulostanut siltä ettei olisi välittänyt tippaakaan vaikka Art kuolisi saatika kärsisi, se oltiin todettu jo silloin kun tämä oli tappaa Artin itse. Ophelia ei kuitenkaan sanonut mitään tästä, ei se olisi mitään auttanut. Opheliaa ei halunnut toisille kuolemaa, ei edes Artille joka oli haltija ja vaikka tämä olikin haltija niin Ophelia ei toivonut tälle edes tätä kärsimystä josta Black taas vähät välitti... Black tiesi miltä ruoskan iskut selässä tuntuivat, tämän arvet tämän selässä kertoivat sen. Ophelia myönsi ettei halunnut nähdä sitä mitä juuri nyt jossain tuolla käytävän päässä tapahtui. Ophelia muisti sen kerran kun Black oli tappanut yhden haltijoista jonka seuraksena Ophelia oli antanut ylen.
Black kehoitti heitä vain odottamaan... Helppo tämän oli sanoa kun ei tuntenut syyllisyyttä siitä ettei voinut tätä auttaa.

Aika kului, Ophelia ei tiennyt kuinka kauan. Tavallaan Ophelia toivoi ettei Art tulisi pimeästä käytävästä enää soihdun valoon jotta he joutuisivat näkemään Artin ruoskaniskut ja tavallaan Ophelia toivoi että tämä tulisi ja pian... Loppuisi tämä kiusallinen odotus. Ophelia nostatti katseensa maasta johon oli katsellut viimeiset viisitoista minuuttia ja näki kuinka kaksi samaa vartijaa suorastaan raahasivat nyt Artia, antaen tämän vapaasti kaatua kylmälle kivilattialle ja poistuivat yhtä nopeasti kun olivat tulleetkin, täysin tunteettomina ja kylminä. Ophelia oli parahtaa itkuun nähdessään Artin haavat, ne olivat syvät, leveät että pitkät ja ne vuosivat verta pahasti, ruoska oli sanoinkuvallisesti sivaltanut tämän lihaan.
Ophelia oli ottamassa jo askelta Artin luokse kunnes tunsi Blackin käden tämän olkapäällä ja katsahti tähän yli olansa, eikö hän voisi? Ophelia ei sanonut mitään, katsoi tähän hetken suruissansa ja käänsi sitten katseensa taas lattialla makaavaan Artiin jonka äänähtelyt kertoivat tämän kivuista.

Lily oli polvistunut Artin vierelle ja kysyi tämän kuntoa ja vastoin Ophelian odotuksia tämä oli kekenevä vielä puhumaan ja jopa nousi nelinkontilta kahdelle jalalleen... Art oli selvästi kivuissa, mutta kovimmissa mitä Art antoi ymmärtää, sen verran optimisen kuvan tämä itsestään nyt antoi. Ophelia ei enää halunnut seistä vaan paikallaan vaan asteli Blackin luota Artin vierelle ja katsahti tämän taakse tämän arpiin jotka vuosivat verta aika kiitettävästi, siihen joutui jo melkein tottumaan.
"Ne pitää silti hoitaa." Ophelia sanoi katsahtaen Blackiin joka seisoi parisen metriä heistä. Ophelia ei haavoihin koskenut, ei hän olisi halunnutkaan ja nämä haavat saattoivat käydä ehkä hieman ylivoimaisiksi jopa Ophelian parannus kyvyille. Ophelia olisi saanut verenvuodatuksen varmaankin lakkaamaan, mutta arvilta Art ei tulisi säilymään ellei haltijoilla olisi jotakin taipumusta pehmeistä hiuksista myöskin ainaisen uudistuvaan ihoon. Ophelia tosin päätti totella Blackiä siinä ettei haavoja parantaisi, vaikka pahaa näky tekikin ja tällä kertaa Ophelia olisi melkein vapaaehtoisesti nämä parantanut, mutta kuten Black oli sanonut, kuningas ei olisi siitä hymyillyt.

//:'D <3//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 8:14

Art, Black, Lily

Black ei tehnyt mitään saatika sanonut Ophelialle mitään kun tämä kehotti, että haavat pitäisi hoitaa.
"sentään eivät suolanneet haavoja.." Black sanoi ja katsahti muualle, vaipuen omiin ajatuksiinsa.
Art ei koskaan eläessään ollut vuotanut verta näin paljon ja häntä alkoi heikottamaan jo nyt.. tosin hän ei sitä mitenkään näyttänyt saatika maininnut, mutta saattoi nähdä kuinka hänen ihonsa kalpeni hieman.
"niin täytyy.. tule" Lily sanoi ja nappasi Arttia ranteesta ja lähti viemään tätä takaisin siinne, mistä he olivat tulleetkin.
Black mutisi jotain ja lähti sitten näiden perään, pitäen pientä välimatkaa heihin. Lily johdatti Arttia niin nopeasti läpi keittiön, ettei kukaan melkein kerennytkään vilkaisemaan heihin, ennen kuin he olivat jo kadonneet näköpiiristä..
Ylös rappusia, läpi käytävien ja hallien, kohti makuuhuonetta josta he olivat lähteneetkin.. tosin Lily ravasi Artin oven ohi, suoraan oman huoneensa ovelle ja työnsi Artin sisään ja jätti oven auki että muutkin pääsisivät. Black yhä 'mustasukkaili' hänen puolestaan haltijan olisi saanut jättä suoraan vankityrmiin ja antaa kuolla verenhukkaan.. tai no, hänen puolestaan Artin olisi saanut tappaa samantien metsänreunalla, ei hän oikeastaan vieläkään tiedä miksi hän oli säästänyt Artin silloin.

"Ota paitasi pois ja istu tuolille" Lily sanoi Artille ja oli menossa peseytymis huoneeseen.
"Eivätkö palvelijat voisi tehdä sitä... tai hän itse" Black sanoi nojautuen ikkunan viereiselle seinälle ja risti kätensä puuskaan.
"Ei, et itsekkään ylttäisi selkääsi!" Lily huusi peseytymishuoneesta.
"Kyllä minä voin itsekkin haavani hoitaa.." Art huomautti seistessään tuolin vieressä, tekemättä mitään mitä Lily käski.
"Siinäs kuulit" Black sanoi ja Lily tuli vihaisena katsomaan ovelle.
"Sinä! Turpa kiinni!" Lily sanoi osoittane Blackiä "Ja sinä! Paita pois ja istu tuolille!" Lily sanoi siirtäen katseensa Arttiin.
"Ophelia sulje ovi" Lily sanoi hieman lempeämmällä äänellä, mitä Blackille ja Artille ja meni takaisin peseytymis huoneeseen.
Black hiljeni samassa kun Lily käski, Art taas katsoi hetken aikaa Lilyn perään, mutta riisui sitten paitansa, tosin erittäin tuskallisesti.
Paidan repeämien reunat olivat painautuneet haavohin ja ne sai suoraansanottuna repiä irti lihasta, mikä ei todellakaan tuntunut mukavalta.

Black mutisi itsekseen jotain ja käveli nojatuolille, istuen selkä Arttiin päin ja katseli pihalle.
Lily tuli takaisin kantaen mukanaan vatia ja käsivarsillaan hänellä oli pyyhkeitä. Art oli saanut nypittyä päällimmäisen paidan pois yltään ja oli ottamassa toista paitaa pois Lilyn saapuessa. Lily laski vadin ja pyyhkeet lattialle ja käveli Artin selän taakse ja alkoi nyppimään paitaa irti tämän haavoista.
"AU!" Art parkaisi kun Lily nyppäisi paidasta.
"Älä valita, yritän vain auttaa!" Lily sanoi ja nyppäsi uudestaan.
Art puri hammasta Lilyn nyppiessä paitaa, mutta ei sen enempää valittanut ja lopulta paita saatiin pois Artin päältä.
"Nyt istu tuolille 'väärinpäin' " Lily sanoi ja kyykistyi vadin luo ja kasteli yhden pyyhkeen veteen.
Art istui tuolille 'väärinpäin', eli rintakehä kohti selkänojaa. Lily kääntyi Arttia kohti ja pillahtaa itkuun nähdessään syvät haavat tämän selässä. Sen enempiä miettimättä Lily alkoi puhdistamaan Artin selän haavoja märällä pyyhkeellä, hellästi taputellen. Art puri jälleen hammasta kivusta, vaikka Lily kuinka hellästi yrittikin haavoja putsata, se sattui silti.

// \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 9:47

Ophelia

Ophelia alkoi jo pikkuhiljaa tympäytyä Blackin ilkeisiin huomautuksiin tai sanomisiin... Voisi ajatella edes vähän heitä, mutta tämä käyttäytyi kuin pieni lapsi. Art tosiaan vuoti paljon verta ja tämä ihan kalpeni silmissä ja Lily oli samaa mieltä Ophelian kanssa, haavat piti tosiaan hoitaa ettei tämä vuotanut kuiviin saatika saanut tulehdusta haavoihinsa. Lily nappasikin Artia nyt ranteesta ja he lähtivät kävelemään nopeasti takaisin sinne mistä olivatkin tulleetkin. Ophelia käveli ripeästi Lilyn ja Artin perässä, Black seuraten heitä hieman kauempana läpi keittön niin ettei Ophelia edes työväen katseita huomannut. Hän näki vain Artin verta vuotavan selän ja vaikka Ophelian tekikin mieli kohottaa kätensä ja tyrehdyttää tämän veren vuoto, hän ei voinut. He kävelivät rappuset ylös, pitkin käytäviä ja halleja joista he olivat aikaisemminkin kulkeneet ja Ophelia kipitti perässä, toivoen ettei kukaan täysin ulkopuolinen näkisi...

Ophelia huomasi että he olivat kävelleet ohi Artin huoneen, muttei sanonut mitään vaan jatkoi seuraamista Lilyn huoneeseen asti ja siirtyi sisälle päästyään hieman sivummalle katselemaan Lilyn menoa peseytymishuoneeseen. Lily käski Artin riisumaan paitansa ja istuutumaan tuoliin samalla kun tämä noutaisi vadillisen vettä ja nyt Blackin oli saapunut huoneeseen ja oli nojautunut seinää vasten, osottaen mieltään ettei Lilyn Artin haavoja kuuluisi hoitaa. Ophelia puri huulta, toivoen ettei kaiken tämän päälle syntyisi vielä tappelua ja katsoi Blackiin vielä hetken kunnes katsahti Artiin joka myönsi voivansa hoitaa itsekin omat haavansa, tosin miten tämä selkäänsä ylettyisi?
Samassa Lily oli tullut peseytymishuoneen oviaukolle, käskenyt Blackiä pitämään turpansa kiinni ja Artia taas riisumaan paidan ja istuutumaan tuolille kuten Lily oli aikaisemmin tätä käskenytkin ja pyysi Opheliaa sitten sulkemaan oven. Ophelia katsoi hetken aikaa Lilyä oudosti kun tämä oli kaksikolle huutanut mutta tajusi sitten nyökätä Lilylle ja käveli vieressään olevalle ovelle ja sulki sen. Sitten Ophelia kääntyikin ympäri, jääden selkä ovelle päin ja huomasi kuinka Black oli vaiennut kuin muuri ja kuinka... Art otti paitaansa pois nyt hyvinkin vaivalloisen näköisenä... Tätä teki rehellisesti melkein pahaa katsoa.

Ophelia huokaisi pienesti Blackin istuutuessa lähimmäiselle nojatuolille, sanaharkalta oltiin vältytty ainakin näin toistaiseksi. Sitten Lily tulikin samaan huoneeseen heidän kanssaan, kantaen pyyhekeitä ja vatia käsivarsillaan ja sitä oli lähes turha kysyä että mitä varten nämä kaikki olivat. Lily laski vadin, läikyttämättä vettä ympärille kuten Ophelialla oli tapana tehdä painavien vesivatien kanssa ja käveli Artin seläntaakse jonne Ophelia ei nähnyt, mutta kuuli Artin parkaisun Lilyn yrittäessä auttaa tämän paidan riisumisessa. Saatua valkoisen, nyt tosin puoliksi punaisen paidan tämän päältä Lily pyysi tätä kääntymään istumaan tuolille ikäänkuin väärinpäin jotta tämä voisi tämän haavat putsatakin. Art teki työtä käskettyä ja nyt Opheliakin näki kunnolla tämän haavat jotka vielä korostuivat pahemman näköisiksi kaiken veren takia joka tämän selkänahkaan oli levinnyt.

Lily alkoi tuputtelemaan Artin haavoja mytytyllä pyyhkeen päällä jonka oli veteen kastanut... Ophelian teki pahaa katsoa, muttei valittanut ja Black ei näyttänyt asiasta pahemmin välittävän kun ei muuta tehnyt kun ulos ikkunasta katseli.
"Tuotaa..." Ophelia aloitti hieman vaivaantuneena kun hilasi katseensa Blackistä taas Lilyyn joka yhä puhdisti Artin haavoja, saaden veden muuttumaan yhä sakeammaksi ja sakeammaksi verestä.
"Tulen pian!" Ophelia sanoi lopulta ehkä tarpeettoman kovalla äänellä ja avasi oven takanansa ja astui ulos.
"Ei mene kauaa!" Ophelia huikkasi vielä ovesta sisään kunnes sulki sen ja lähti kävelemään pitkin valoista käytävää, kohti portaikkoa jotka veisivät alas. Lily puhdisti Artin haavat, mutta ne piti silti vielä sitoa ja Ophelian tarkoitus oli lähteä hakemaan nyt sidetarpeita tätä varten. Hetken aikaa Ophelia sai etsiä tarvitsemaansa ja otti valkoisia kangas rullia niin paljon kuin syliin mahtui ja lähti juoksemaan taas Lilyn huoneen suuntaan. Ophelia ojensi toisen kätensä avatakseen oven, mutta samassa pari rullaa tipahti tämän sylistä ja Ophelia noukki ne takaisin käsiinsä saatuaan oven ensin raolle ja meni sisälle. Yrittäessään sulkea oven, Ophelialta tipahti taas ne samat pari rullaa ja Ophelia joutui jälleen ne noukkimaan Lilyn huoneen lattialta ja käännähti sitten Lilyyn hymyillen hieman hölmösti.
"Yhtään parempi..?" Ophelia kysyi Lilyltä Artin haavoista kävellessään tämän vierelle ja laski rullat sylistänsä vadin viereen jonka vesi oli lähinnä jo punaista.

//83//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 10:31

Art, Black, Lily

"mihin sinä--" Lily kerkesi aloittamaan kun Ophelia jo puikahti jo ovenraosta ulos.
Black vilkaisi sivusilmällä kun Opelia lähti, mutta ei sen pahemmin kiinnittänyt huomiota tähän. Lily vain kohautti olkapäitään ja jatkoi haavojen puhdistusta, tällä kertaa Art äännähti kivusta kun Lily kosketti hänen selkäänsä.
"Anteeksi." Lily sanoi ja jatkoi, kastaen välillä pyyhkeen uudestaan veteen joka värjääntyi punaiseksi.
"totuttelisit kipuun..." Black huomautti nojatuolista, samalla kun nosti jalkansa toisen nojatuolin päälle.
"Black turpa kiinni.." Lily sanoi ja Black tyytyi mutisemaan itsekseen, samalla kun valui alaspäin tuolissa.
"Miksi sinut ruoskittiin?" Art kysyi yllättäen Blackiltä.
Lily pysähtyi täysin ja katsoi kysyvästi Arttia ja Blackiä, vuoronperään. Black vilkaisi sivusilmällä kohti Arttia ja oli hetken aikaa hiljaa, miettien asiaa.
"Se ei ole sinun asiasi.." Black sanoi lopulta.
"Siksikö että osaat muuttua sudeksi?" Art jatkoi ja Black alkoi hermostumaan.
"Kuule suippokorva, minun asiani eivät sinulle kuulu joten älä kysele niistä" Black sanoi vihaisesti.
Art katsoi hetken Blackiin, mutta käänsi katseensa sitten maahan ja jäi miettimään omiaan. Black vilkaisi Lilyä joka tuijotti häntä, mutta huomatessaan Blackin katseen, Lily jatkoi haavojen puhdistusta.
"Sinäkin olet siis taruolento..." Art sanoi katsellen maahan.
"Juma--" Black aloitti, mutta lopetti huomatessaan Ophelian saapuvan.

Lily vilkaisi olkansa yli Opheliaan joka saapui, tällä oli mukanaan kangas rullia, eikä Lilyn tarvinnut kahta kertaa arvata mitä varten nämä ovat.
"miten sen ottaa... ainakin ne ovat nyt puhtaat" Lily sanoi pyyhkien viimeisiä veripisaroita.
Haavat vuosivat yhä, mutta eivät läheskään niin paljon mitä aiemmin. Lily tiputti puuhkeen vadin viereen ja noukki yhden sideharson lattialta.
"Nouse seisomaan ja levitä kätesi" Lily sanoi Artille joka teki jälleen työtä käskettyä.
Hän nousi seisomaan ja levitti kätensä, varoen yhä käyttämästä selkälihaksia, muuta kuin pakosta. Lily lähti kiertämään sideharsoa Artin rintakehän ympäri, välillä vieden harson hartioiden kautta peittääkseen ylimmät haavat. Lily ei sitonut harsoa kovinkaan kireälle, jotta Artilla olisi tilaa hengittää.. eihän tarkoituksena ollut tukehduttaa Arttia. Harson loputtua Lily pujotti sen pään kiertymien väliin ja otti uuden harson jatkaen näin kohti alaselkää, kunnes viimeinenkin haava oli peitetty. Ylimmät harsot värjääntyivät hieman punaisiksi verestä, mutta niitä oli nyt vielä turha vaihtaa.
Black katsoi sivusilmällä yhä mustasukkaisena ja hieman vihaisenakin. Hänestä Lily piti liiankin hyvää huolta Haltijasta, kuin tämä olisi ollut Lilyn lemmikki.

Art laski kätensä sivuille ja kokeili varovasti liikuttaa selkä lihaksiaan. Hän piti ihmisiä entistäkin raaempina ja julmempia, paitsi Opheliaa ja Lilyä.. nämä olivat hänen mielestä ehkä liiankin ystävällisiä, mutta ei hän valittanut. Tosin häntä jäi mietityttämään Blackin ruoskinta, miksi tämä oli aikoinaan ruoskittu? Art halusi tietää enemmän, mutta ei tiennyt miten voisi kuulla asiasta... ei ainakaan Blackiltä.
"noin.." Lily sanoi siirtäessään hiuksensa taaemmas kasvoilta.
"Kiitos" Art sanoi kääntyen kohti Lilyä.
Black nousi ylös ja käveli Lilystä takavasemmalle, jääden seuraamaan tilannetta nojaillen seinään, häntä ei yhtään miellyttänyt että Art oli näinkin lähellä Lilyä.
"Odottakaa täällä, minä käyn hakemassa sinulle uudet vaatteet" Lily sanoi ja poistui paikalta.

Seurasi pitkä, kuisallinen hiljaisuus. Art tuijotti lähinnä ovelle, Blackiin hän ei halunnut katsoa ja Opheliaan hän ei kehdannut, yleensäkkin hänellä oli käsitys siitä että tuijottaminen on epäkohteliasta. Black nojasi seinään, pitäen toista jalkaansa koulussa ja kätensä puuskassa, katsellen arvostelevasti Arttiin. Lopulta Art liu'utti katseensa hitaasti kohti Blackiä joka katsoi tätä erittäin epämiellyttävästi.
"Sinä olet siis taruolento" Art toisti sanansa ja Black suoristi selkänsä siinä samassa ja otti askeleen lähemmäksi.
"Minä EN ole taruolento" Black sanoi vihaisesti.
"Tuota et usko itsekkään.." Art sanoi suorastaan kerjäten selkäänsä.
"Älä ärsytä minua" Black varoitti ja otti askeleen lähemmäksi.
Art ei sanonut mitään, mutta katsoi uhmakkaasti Blackiä silmiin, mikä taas ärsytti Blackiä entistä enemmän.

Lily penkoi jälleen vaatteita huoneessa, mistä he olivat eilen hakeneet Artille vaatteita. Lily löysi täysin samanlaisen valkoisen, pitkähihaisen paidan, mutta samanlaista hihatonta, pitkää takkia hän ei löytänyt... melkeni samanlaisen, mutta tämä oli väriltään musta. Se sai kelvata Artille, vaikka tämä tulisikin näyttämään aika synkältä.

// kasikytkolme //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2008 11:46

Ophelia

Ophelia jäi lattialle polvillensa istumaan tuomiensa sideharsojen vierelle ja uskaltautui nyt katsomaan Artin haavoja joista Lily oli veret saanut pyyhittyä. Haavat punoittivat, olivathan ne tuoreita ja vuosivat yhä, tosin ei niin paljoa mitä aikaisemmin. Ophelia nousi tosin taas seisomaan siinä missä Lilykin oli noussut ja poiminut nyt yhden sideharsoista jä käskenyt Artia levittämään kätensä jotta Lily voisi tämän harsoon kääriä. Ophelia seurasi vierestä kun Lily sitoi tämän haavoja Ophelian tuomilla sideharso rullilla, kiertäen Artin ympäri useampaankin otteeseen jotta tämän haavat varmastikin peittyisi. Opheliasta olisi vain helpompaa jos hän saisi haavat parantaa, mutta silloin se olisi ollut niskurointia kuningasta vastaan... Artin haavoista tuli kyllä jäämään arvet ja siinä vaiheessa Ophelia ei voinut enää asiaa auttaa.
Ophelia tosin siirsi katseensa Artista ja Lilystä taas Blackiin joka nousi nojatuolilta ja käveli takavasemmalle Lilystä, näyttäen yhä siltä että ei välittäisi vaikka Art oltaisiin hengiltä ruoskittu... Ophelia pysyi hiljaa asiasta ja käänsi päänsä vähin äänin taas Artiin jonka haavat olivat nyt sidottu useammankin käärekerroksien alle, auttaen näin veren vuodon tyrehtymisessä ja samalla ne lievittivät myöskin kipua. Tosin Ophelia ei itse tiennyt miltä ruoskanisku tuntui selkänahassa eikä pahemmin edes halunnutkaan kokea mitään sellaista.

Sitten Lily ilmoitti poistuvansa ja ennenkuin Ophelia ehti mitään sanomaan, tämä oli jo poistunut huoneesta, jättäen nyt siis Ophelian kahden miehen kanssa jotka saattoivat käydä toisten kurkkuun kiinni ihan koska tahansa! Ophelia katsoi epätoivoisena ovelle kurottaen kättään hetkeksi Lilyn perään ovelle josta Lily oli poistunut hakeakseen Artille uudet vaatteet. Ophelia laski kätensä tietäen että oli jo liian myöhäistä... Seurasi hiljaisuus, pitkä ja tukala sellainen ja Ophelia selvitti hiljakseen kurkkuaan eikä katsonut Blackiin saatika Artiin ja toisaalta hiljaisuus oli hyvä, se kertoi etteivät nämä tapelleet, ainakaan vielä ja Artilla jos jollain oli syytä tällä hetkellä valkata sanomisensa hyvinkin huolellisesti... Tosin vaikkeivat nämä mitään sanoneet, Ophelia saattoi aistia käsin kosketeltavan että selkäpiitä karmivan kireän tunnelman kautta että nämä eivät toisiaan hyvällä ajatelleet. Ophelia ei ollut kääntynyt näiden puoleen edes Lilyn lähdön jälkeen vaan oli jäänyt tuijottamaan ovelle ikäänkuin anoen että Lily tulisi pian takaisin ennenkuin mitään draagista ehtisi tapahtumaan.

Ophelia käänsi tosin katsettaan Artiin kuullessaan sen mitä tämä Blackistä sanoi. Ophelialta oli mennyt täysin ohi keskustelu siitä että Art oli kysynyt Blackiltä että miksi Black oltiin ruoskittu mistä taas sai helpostikin sen kuvan että Black olisi taruolento, mitä tämä ehkä vähän olikin. Ophelia käännähti nyt kokonaan ja katsoi kuinka Black suoristi selkänsä ja otti askeleen lähemmäksi Artia, painoittaen tälle ettei olisi taruolentioja Art ei tähän uskonut ja Black joutui varoittamaan tätä olemaan ärsyttämästä tätä. Ophelia tiesi ettei Blackin ärsyttämisestä hyvää seurannut! Ja jos nämä alkaisivat vetämään sanaharkkaa niin Art saisi ihan varmana tuntea nahoissaan sen että miksi Black oltiin joskus ruoskittu, tosin Ophelia ei ollut täysin varma minkä seikan takia Blackiä oltiin ruoskittu kun tällä niitä puolia tuntui olevan sen verran monta...
"Älkää viitsikö tapella!" Ophelia sanoi tähän väliin ja katsoi molempia nyt vuoronperään, eivätkö nämä voisi elää sovussa edes hetken? Ophelia tiesi ihan hyvin itsekin etteivät voineet... Mutta saihan sitä silti toivoa...

"Black ei ole hirviö vaikka sudeksi muuttuukin! Ja sinuna Arathet en juuri nyt avaisi suutani..! Aran onnistui tekemään aika pahaa jälkeä Blackille joka kerta kun hän suunsa avasi ja nyt en usko että olisi ihan paras hetki sinullekaan sitä avata..." Ophelia sanoi ja katsoi tähän. Black oltiin hakattu joka kerta kun oli suunsa avannut Aranin toimesta ja nyt Art, Aranin oikea käsi oli käytännössä Blackin armoilla ja Ophelialla oli semmoinen kutina että Black voisi hakata nyt Artin joka kerta kun
tämä suunsa avasi, miettien näin mahdollisia kaunoja. Ja Artilla vielä oli ne haavatkin, mikä vielä lisäsi syytä tälle olla varovainen ettei tehnyt mitään harkitsematonta.

//Kahdeksankymmentäpäs! O_o//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 07, 2008 12:17

Art, Black, Lily

Art ja Black vilkaisivat molemmat alaviistoon Opheliaa, kun tämä avasi suunsa. Molemmista, varsinkin Blackitä, tuntui oudolta että pikku tyttö tuli väliin kun aikuiset keskustelivat, tosin ehkä se oli vain hyvä.. Artin terveyden kannalta.
"En tajua mitä te näette hänessä" Art sanoi siirtäen katseensa Opheliasta Blackiin... juurihan Ophelia oli kehottanut tätä pitämään suunsa kiinni!
"Hänhän on vain vanha ja synkkä mies, jolla ei pahemmin näytä olevan tunteita.." Art jatkoi ja Black koitti hallita itseään parhaansa mukaan.
"Olen sentään nuorempi mitä sinä.." Black huomautti naputellessaan sormillaan sauvaansa.
Ja kyllähän Blackillä oli tunteet! Miksi hän muuten rakastaisi Lilyä ja välittäisi Opheliasta ystävänä? Olihan vihakin tunne!
"mutta et näköjään viisaampi" Art naljaisi ja Black oli jo löydä tätä.
"Mikä hiton neuvonantaja kilpailu tämä nyt on? Lyön vetoa ettet tiedä puoliakaan asioista mitä minä tiedän" Black sanoi.
"Ainakin tiedän enemmän sinusta, kuin sinä minusta" Art vastasi.
"Sillä tiedolla sinä et mitään tee..." Black vastasi ja vilkaisi sivusilmällä ovelle, siinä toivossa että Lily tulisi.. jostain syystä Black oli saanut sellaisen kuvan että Art ei ryppyillyt kun Lily oli paikalla.
"Teen sillä enemmän kuin arvaatkaan.. mitä enemmän tiedän sinusta sitä paremmin tiedän heikkouksiasi" Art sanoi ja hymyili vinosti.
Siinä vaiheessa Blackillä napsahti, eikä kulunut edes sekunttia kun Black jo piti Arttia kurkusta kiinni, nostaen tämän ilmaan ja heitti kauemmaksi.
"Sinä per--"
"NYT LOPPUI!" Lily rääkäisi ovelta astuessaan sisään.

"On se kumma! Eikö hetkeäkään voisi olla sovussa?" Lily sanoi marssiessaan sisään.
"tuo aloitti!" Black sanoi nyökäten Arttia kohti, joka nousi jaloilleen maasta.
Lily vilkaisi vihaisesti Blackiä joka meni hiljaiseksi eikä sanonut mitään. Lily ojensi Artille tämän uudet vaatteet ja kääntyi sitten selin Arttiin, kohti Blackiä.
"Pue ne päällesi..." Lily sanoi katsellen Blackiin.
Lilystä ei tuntunut hassulta katsoa miestä joka riisui, mutta pukevaa miestä hänestä oli outoa ja epäkohteliasta katsoa, joten hän käänsi selkänsä Artille jotta tämä voisi pukea rauhassa... ellei tämä pukeva mies sitten ollut Black, senkin 'ihmeen' Lily oli saanut todistaa.
Art kääntyi selin muihin ja puki päälleen, tosin hän ei ollut yhtään tyytyväinen mustaan takkiin, mutta ei nyt alkanut valittamaan.. missä vaiheessa hänellä muka varaa olisikaan valittaa, hyvä että sai sentään pitää henkensä.
"Ophelia mitä täällä tapahtui sillävälin kun olin poissa?" Lily kysyi vilkaisten Opheliaan.
"Ei mit--"
"En kysynyt sinulta, vaan Ophelialta" Lily keskeytti Blackin ja jäi katsomaan Opheliaa.

// viisataakolmekymmentätuhattaakuusataakakskytviis //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 07, 2008 1:35

Ophelia

Ophelia katsoi hiljaa näitä kahta jotka katsoivat nyt häntä. Olihan se Opheliastakin outoa että oli tunkenut itsensä aikuisten keskusteluun ja sitä Ophelia ei yleensä tehnytkään, mutta nyt sille oli melkein jo huutava tarve etteivät nämä alkaneet toisiansa mukiloimaan missä Art olisi mitä ilmeisemmin joutunut alakynteen. Tosin pian Art avasi suunsa jälleen kerran Ophelian kehoituksista huolimatta ja Ophelian olisi tehnyt mieli vajota maan alle kun tajsui joutuvansa kuuntelemaan näiden kahden kinastelua kaikesta huolimatta.
Ophelia katseli varoen molempia yli kulmiensa ja Art väitti Blackin olevan vain vanha ja synkkä mies vailla tunteita minkä Ophelia taas tiesi olevan väärin. Black naputteli sormiansa sauvaan minkä Ophelia oli jo aikaisemmin jo huomannut osoittavan että tämä olisi ärtynyt ja sormien naputus oli kaiketi jonkinalinen itsehillinnän ele. Ophelia katseli Blackin sormien naputusta ja pelkäsi ettei Art tajuaisi pian lopettaa, häntä tämä ei ollut kuunnellut joten Opheliasta tuntui turhalta tälle enää uudestaan kehoittaa olemaan hiljaa. Black tosin veti aika hyvän huomautuksen katsottuna siihen että haltijat elivät jopa satoja vuosia mutta tähän Ophelia ei edes mielessään hymyillyt, sillä tiesi että Art jatkaisi samaa rataa ja Black taas tämän perässä.
Sitten vasta Opheliakin tajusi että he kaikki kolme olivat jonkin sortin neuvonantajia, vaikkei Ophelia kinastelussa mukana ollutkaan muuta kuin sivussa seisojana ja nämä kaksi tiesivät tasan tarkkaan enemmän mitä Ophelia, mutta prinsessan neuvonantajana oleminen olikin aika erillaista mitä kuninkaan neuvonantajana ja olihan Ophelia näitä kahta reilusti nuorempikin.
Black tuhahti Artille ettei tämä sillä mitään tehnyt että tiesi tästä enemmän kuin tämä tästä johon Art taas vastasi tekevänsä tiedolla enemmänkin kuin velho arvasikaan, ajatellen siis mahdollisia heikkouksia ja Artin kettumainen hymy taisi olle viimeinen pisara Blackille...

Ophelia otti oitis pari askelta taaksepäin ja katsoi järkyttyneenä Blackin kiinniottoa Artin kurkusta ja sitten tämän lentoa kauemmaksi Blackistä että Opheliasta. Eikä Ophelia ehtinyt alkaa Blackille tästä huutamaan saatika mennä katsomaan Artin tilaa tämän selän takia, vaikka se olikin ollut täysin tämän oma vika näin toistamiseen kun Lily jo rääkäisikin ovelta näitä lopettamaan heti siihen paikkaan. Tosin Lilyn rääkäisy oli pikemminkin kuin musiikkia Ophelian korville, tämä oli tullut takaisin ennen sen suurempaa verilöylyä ja Ophelia käännähti tämän puoleen varmistaakseen että tulija todellakin oli Lily. Lily sai nyt sitten Blackiä ja Artia torua siitä että etteikö nämä voineet elää sovussa edes sitä pientä hetkeä? Sitä Opheliakin oli aikaisemmin mielessään miettinyt, mutta tulos tästä oli nyt mitä oli... Black taas esitti pikku lasta syyttäen Artia kinastelun aloittamisesta, mikä tosin oli totta Opheliankin mielestä mutta sen mainitseminen kuulosti jopa Opheliasta aika heikolta puolustukselta.

Lily ojensi Artille tämän uudet vaatteet ja kääntyi selin tähän, jääden katsomaan Blackiin ja Artin kääntäessä myöskin selkänsä, Ophelia huomasi punertavat kohdat tämän selässä ja käänsi sitten katseensa myöskin tästä pois, tosin ei Blackiin kuten Lily.
Ophelia tosin nosti päätänsä katsoakseen Lilyyn joka kysyi tältä että mitä oli tapahtunut tämän ollessa poissa ja Black oli jo vastaamassa tähän ettei mitään olisi tapahtunut mutta Lily halusi kuulla sen Ophelialta ja siis keskeytti Blackin ennenkuin tämä vastaamaan kerkesi.
Ophelia katsahti Blackiin ja sitten taas varovaisesti Artiin ja sitten taas Lilyyn ja alkoi muistelemaan mistä tämä kaikki taas olikaan alkanut.

"...Pian lähdettyäsi, Arathet alkoi utelemaan Blackiltä jotain mikä sai Blackin ärtymään ja sitten he alkoivatkin väittelemään asioista ja Arathet nimitti Blackiä synkäksi ja tunteettomaksi ja sitten kinastelivatkin siitä että kumpi oli viisaampi ja sitten jotain heikkouksista mikä sai Blackin hyökkäämään taas Artin kimppuun ja sitten sinä jo tulitkin... Ja minä kyllä yritin kehoittaa heitä olemaan tappelematta kun on nuo haavatkin..." Ophelia selosti totuudenmukaisesti, lieventäen ehkä joitakin kohtia tai selitti kaiken hyvin yksinkertaisesti tai epäselkeästi, mutta suunnilleen noin oli Lilyn lähdön jälkeen tapahtunut. Jokatapauksessa Ophelia tunsi itsensä vaivalloiseksi joutuessaan selostamaan näiden kahden kinastelua vaikka sen kohdan olikin yksinkertaistanut ja toivoi nyt ettei hänelle oltu asiasta vihaisia sillä Lilylle Ophelia ei enää valehtelisi.

//Nugs<3//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 07, 2008 1:24

Art, Black, Lily

Lily kuunteli hiljaa kun Ophelia selitti mitä oli tapahtunut. Art vilkaisi kolmikkoa olansa yli samalla kun pisti takin vyötä kiinni, kääntyen lopulta takaisin näitä kohti. Black manasi itsekseen että Ophelia oli ollut paikalla, mutta hänhän tässä enemmän syyllinen oli mitä Ophelia.. mutta silti Ophelia olisi saanut juuri nyt hypätä kaivoon.
Sitten tuli hiljaisuus... Lily tuijotti yhä Opheliaan, Black Lilyyn ja Art kolmikkoa Lilyn selän takana. Samassa kun Black vaihtoi painoa toiselle jalalle, Lily siirsi katseensa salamannopeasti Blackiin joka halusi samantien vajota maan alle.
Art hymyili itsekseen Lilyn seläntakana nähdessään Blackin tukalan ilmeen ja siitäkös Black sappeentui, hyvä ettei hypännyt Lilyn yli kuristamaan Arttia. Lily vilkaisi olkansa yli ja Artin hymy hyytyi siinä samalla.
"Isto miehet! Koittakaan nyt hetken elää sovussa!" Lily sanoi kääntyen sivuttain molempia kohti.
"Jos et sattunut huomaamaan, hän on haltija ja minä en periaatteistani luovu yhden haltijan takia ellei itse kuningas käske" Black sanoi mulkoillen Arttia.
"Ja minä en töykeiden ihmisten kanssa ala kaveeraamaan" Art huomautti heti perään.
"AGH! Kuka tässä kaveeraamisesta on puhunut?! Ei kukaan, Toivon vain ettette ole heti kuristamassa tosianne kun silmä välttää!" Lily sanoi kääntäen katseensa viimeisen lauseen kohdalta Blackiin.
"ja tuostako meinasi tulla isä..." Art huomautti katsellen ulos ikkunasta.

Siinä vaiheessa Lily olisi halunnut kuristaa Artin!
"Kuinka hän tietää?" Black kysyi kääntäen katseensa Lilyyn, välittämättä Artin huomautuksesta.
"Mistä minä tiedän! Jos joku kertoi hänelle!?" Lily vastasi.
"niin kuin kuka?" Black kysyi katsahtaen Arttiin.
"En minä tiedä! Joku joka asiasta tietää!" Lily sanoi ja alkoi miettimään ketkä asiasta tiesivät... Black, Lily, Ophelia, Ben, Harald.. Henry! Tiesikö Ratchetkin? Anemonekin oli todistamassa sitä, mutta tuskin hän tajusi mitä Lily silloin menetti..
"henry!" Lily rääkäisi ennen kuin Black kerkesi sanomaan mitään.
"Kiistän tuntevani hänet, en ole koskaan edes keskustellut prinssin kanssa" Art huomautti, pitäen kiinni sopimuksesta minkä hän ja Henry olivat sopineet: kumpikaan ei tunne toisiaan, jos niin väitetään.
"Kuka tässä valehtelee ja kenelle?" Black kysyi kohottaen kulmiaan.
"hälläväliä, asia loppuun käsitelty!" Lily sanoi ennen kuin Art kerkesi avaamaan suunsa.
Seurasi pieni hiljaisuus... "EI BLACK OLE TUNTEETON!" Lily rääkäisi kun hänellä sytytti, mitä Arathet Ophelian mukaan oli väittänyt.
"Riippuu katsojasta.." Art sanoi mulkoillen Blackiä. Hänen silmissään Black oli tunteeton, raaka, synkkä ja... epämukava mies.
"No katso sinä vaikka herraasi, hän se tunteettomampi on.." Lily sanoi ristien kätensä puuskaan.
"Ei ole"
"Riippuu katsojasta.." Lily naljaisi Artille käyttäen täysin samoja sanoja mitä Art oli käyttänyt.
Black tunsi riemuvoiton kun Lily alkoi kinastelemaan Artin kanssa! Mutta hän päätti pitää tälläkertaa suunsa kiinni.. ja miettiä kuinka Art vauvasta tiesi.
"Sinun silmissä hänen ei pitäisi näyttää tunteettomalta" Art sanoi Lilylle.
"hm.. ei ehkä, mutta hän ei selvästikkään välitä muiden tunteista?" Lily sanoi.
"Hän rakastaa sinua"
"vaihdetaanko aihetta!" Black huomautti kun tultiin rakkaus kohtaan, häntä ei pahemmin miellyttänyt kuulla Aranin rakkausesta Lilyä kohtaan.. Lily oli Blackin! piste!
"Hän rakastaa sinua enemmän mitä tuo" Art jatkoi Blackin kehotuksista huolimatta.
Black oli räjähtämässä ja sen huomasi hänen kasvoistaan, sormien naputtelusta ja olemuksesta, halusiko Art todella turpiinsa?
"hm.. lienee parasta että poistun" Black sanoi yllättäen ja käveli ovelle, poistuen paikalta kylmän viileästi.. itseasiassa hän meni purkamaan kiukkaan muualle, mutta sen hän jätti mainitsematta.

Lily veti syvään henkeä ja istahti sängyn reunalle, painaen kasvonsa kohti lattiaa. Art käveli ikkunan luo, laittoi kädet selkänsä taakse ja alkoi tuijottamaan pihalle.
"Miksi kerroit vauvasta?!" Lily kysyi nostaen katseensa Artin selkään.
"Miksi en?" Art kysyi katsellen yhä pihalle.
"Sop--"
"Sopimuksemme ei sisältänyt mitään muuta kuin etten kerro suudelmastanne" Art sanoi keskeyttäen Lilyn.
"mut-"
"En näe mitään syytä olla kertomatta mistään muusta, mitä eilen tapahtui" Art sanoi kääntyen kohti Opheliaa ja Lilyä.
Hänellä ei tosiaankaan ollut mitään aikeita pimittää kaikkea, mitä eilen tapahtui.. ja hän sai sellaisen käsityksen, mitä enemmän Black sai kuulla, sitä kauemmaksi Lily ja Black ajautuivat toisistaan... mikä taas olisi ollut Aranille hyödyksi.
"Te haltijat olette ilkeitä" Lily huomautti.
"Älä yleistä.. enhän minäkään pidä sinua ilkeänä vaikka velhonne onkin.." Art sanoi ärsyttävän lempeällä äänellä.
Lily pötkähti sängylle, nappasi tyynyn käsiinsä ja painoi sen vasten kasvojaan ja huusi ja kiljui siihen, potkien samalla ilmaa. Art katsoi hetken aikaa ihmeissään, mutta hymyili sitten lempeästi. Lilyä ärsytti suunnattomasti väitellä jonkun kanssa! Varsinkin jos tämä sattui pitämään kiinni omista mielipiteistään liiankin lujaa.
"te ihmiset olette hupsuja" Art huomautti ja sai samassa tyynyn naamaansa, kun Lily kuuli tämän puheet.
Lily kääntyi mahalleen makaamaan ja huokaisi syvään, painaen kasvonsa peittoon.

// et osaa ees pissistellä :'D se on NuQ! //
Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö