Unihiekka


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Huhti 29, 2012 12:04

Unihiekka

((Aksu tänne jee.))



Ääni ja hälinä alkoivat aina kadota pikku hiljaa illan hämärryttyä. Päivän askareet viimeisteltiin ja alettiin valmistautua siihen ansaittuun lepoon, joka kyllä oli tarpeenkin raskaan päivän päätteeksi, etenkin kun aamulla monet joutuivat heräämään kovin varhain. Kyllähän sitä käytävillä ja huoneissa aina oli elämää ja tehtäviä aina riitti yömyöhäänkin tosin hiljaisia sellaisia, etteivät nukkuvat häiriintyisi. Keskiyön aikaan ei käytävillä kyllä oikeastaan liikkunut muut kuin vartijat, puolustaen ja tarkkaillen turvallisuutta niin sisällä kuin ulkona viileähkössä kevätyössä vuorokauden ympäri. Hiljaista oli niin linnan muurien sisällä, kuten myös niiden ulkopuolellakin, useimpien lainkuuliaisten ihmisten ollessa jo unten mailla, eivätkä eläimetkään oikeastaan niin paljoa ääntä pitäneet.

Hyvin suuri osa linnan väestä ehkä oli jo nukkumassa, mutta palvelusväen tiloissa eräälle demonille kuuluvan makuuhuoneen oven takaa kuului kyllä elämää, eikä nukkumisesta ollut tietoakaan. Se oli kovin uutta, kyseisen huoneen pysyessä miltei aina hiljaisena sen asukin joko seikkaillessa pitkin linnan käytäviä tai muuten vain rentoutuessaan äänettömänä yksinäisyydessään. Tai tehdessään jotain muuta demonista ja epämääräistä, juoniessaan kaikkea ilkeää ihmisten pään menoksi, tietenkin! Vieraita siellä harvoin kävi, mutta nyt ääniä kuului enemmän kuin yksi. Kuului naurua ja kikatusta, joskus vähän turhan kovaakin, mistä seurasi hyssyttelyä ja lisää naurua, niin maskuliinisella kuin korkeammalla ja heleämmällä, naismaisella äänellä. Ja taisipa niitä neitosten ääniä olla enemmänkin, kuin yksi.

Tahtoihan Roswellkin välillä viettää aikaansa hameväen seurassa. Se ei ollut helppoa, pelkoa oli vielä ilmassa häntä kohtaan, mutta se oli ollut pahempaakin tässä välillä. Kuitenkin aina löytyi tyttönen tai pari, rohkea tai uhkarohkea ja utelias, seikkailunhaluinen. Mies oli toki demoni, mutta hellä ja ystävällinen sellainen, ei pakottanut tai uhkaillut. Tahtoi vain viettää aikaa muiden kanssa ja pitää hauskaa niin, että muillakin olisi. Ja joka oven takana kuunteli kuuli kyllä, että hauskaa oli. Takkatulen loimussa istuskeli sängyllä kolme henkilöä puhumassa ja nauramassa, avattu punaviinipullo kertoi, että sitä oli vähän jo juotukin. Paljasta pintaakin näkyi ja jopa kosketeltiin, vaatteita oli mytyssä lattialla. Roswell tahtoi aina edetä hitaasti ja piti huolen, että toinen oli aina valmis siihen, mihin alkoi. Liikaa ei pienten neitojen kannattanut antaa juoda, eikä koskaan saisi koskettaa tai pakottaa, jos toinen oli epävarma. Kärsivällisyys täytyi oppia ihmisten seurassa, eikä suuttua saisi vaikka kaiken vaivan jälkeen seura lähtisi saamatta mitään sen suurempaa takaisin. Olihan ilta kuitenkin ollut hauska vaikkei mitään tapahtuisi, tosin nämä neitoset ainakin näyttivät jo pitävän demonin seurasta Miehen huulet kävivät pyyhkäisemässä pienen suudelman yhden tytön poskelle, hymyn pysyessä niin ihmisen kuin demoninkin huulilla.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 26, 2012 8:59

Henry

Kylkeä oltiin käännetty jo kymmenen, ehkä toisenkin kerran. Uni ei tullut, vaikka nuori mies oli uupunut. Ajatukset pyörivät päässä. Jos uni meinasi hiemankin tupata, löysivät ajatukset taas tiensä pinnalle, tietoisuuteen ja herättivät nuoren miehen panikoimaan tulevaa, menneitä ja nykyhetkeä. Ehkä se johtui sängystä. Iso, pehmeä sänky ei ollut Henrylle koskaan se mieluisin nukkuma-alusta. Hän piti yhä riippumatoista. Mutta eihän kuningas sellaisessa voinut nukkua. Arvoa alentavaa moinen. Peitto lensi vuoroin pois päältä, vuoroin takaisin päälle. Tyyny oli liian kuuma, se oli pakko kääntää ympäri. Ja uudestaan. Ja uudestaan.
Lopulta Henry luovutti. Raskas huokaus karkasi ilmoille, jota seurasi nopea nouseminen sängystä. Hiuksia suittiin hieman siistimmiksi. Vaatteita ei kuitenkaan puettu päälle, vaan yöhousujen lisäksi niskaan nousi vain aamutakki. Koristeellinen, silkkinen aamutakki. Parasta, mitä valtakunnasta saattoi saada. Kuinkaan ei kuulemma pitänyt tyytyä vähempään. Siitä Henry olikin saanut kuulla jo muutaman kuukauden. Kuinka kuninkaan piti käyttäytyä. Aivan kuin hänelle ei sitä jo lapsena oltaisi kerrottu. Siltikin, tuntui siltä että vanhemmat hovin asukkaat pitivät Henryä yhä lapsena. Joskus se suututti kuningasta. Mutta hän oli liian lempeä huomauttaakseen siitä ilkeästi. Hovin sisäiset riidat olivat viimeinen asia, mitä tässä tilanteessa kaivattiin.

Riidat olivat kuitenkin jo alkaneet kasvaa. Milloin mistäkin. Jokainen teko ja päätös mitä Henry teki, arvioitiin. Ja oli tultu todistettua, ettei kaikkia voinut miellyttää.
Kuningas suuntasi käytäville. Yö oli jo laskeutunut linnaan, eikä käytävillä tuntunut liikkuvan kukaan. Aavemaisen hiljaista. Pitivätköhän huhut linnan kummituksista paikkansa? Henry ei ollut koko ikänään nähnyt saatikka kuullut minkään aaveen, kummituksen tai hengen liikkuvan linnassa mutta hänhän oli vielä nuori, ehkä joku päivä hän törmäisi linnan kummituksiin. Mutta toivottavasti se ei olisi tänä yönä.
Nuori mies vaelteli päämäärättömästi ympäriinsä linnan käytävillä. Ajatuksiinsa uppoutunut kuningas ei huomannut, vaikka sattuikin kulkemaan satunnaisten palvelijoiden ja vartijoiden ohi. He toki huomasivat epätavallisen rennosti pukeutuneen kuninkaan, mutta eivät käyneet pysäyttämään tuon kulkua.
Ennen kuin Henry huomasikaan, löysi hän itsensä läheltä palvelijoiden tiloja. Kuningas pysähtyi sillä samalla sekunnilla, kun mieleen kohosi demoni. Roswell.. siitä oli jo jonkin aikaa, kun Henry viimeksi tuon vanhan olennon kanssa oli jutellut. Se keskustelu oli ollut.. avartava. Mukava. Rento. Rentouttava. Ehkä demoni osaisi uudemman kerran rentouttaa nuoren kuninkaan mieltä.

Askeleet vaihtuivat suunnattomasta vaeltelusta määrätietoisiksi. Kuningas käveli läpi palvelijoiden tilojen, takaisin huoneen ovelle, jolle kuningas oli kerran saattanut Roswellin. Henry pysähtyi ja koputti oveen kolmesti. Voimakkaasti, mutta kohteliaasti. Ennen koputustaan ja koputuksen aikana Henry saattoi kuulla ääniä.. ääniä, jotka hän paikallisti tulevan demonin huoneesta. Ilmeisesti tuolla oli seuraa. Henry ei ollut yllättynyt. Joskin asia pisti miettimään.
Voin toki tulla toistekin, jos olet kiireinen, Roswell Kävi kuningas toteamaan oven läpi naurahtavalla äänellä, jääden odottamaan jonkinlaista vastausta.


// ÄÄSDFLÖKSDF kohtelias Henry on kohtelias. Pahoittelen kestoa //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Touko 26, 2012 11:21

Roswell vietti kyllä taas kunnon elämää, puolipukeinen tyttö molemmissa kainaloissa, huulet painautuneet neitosen pehmeitä ja täyteläisiä huulia vasten... Mikään ei voisi pilata tätä intiimiä hetkeä. Toinenkin tytöistä näytti hieman innostuvan tilanteesta enemmän, eikä tuntunut enää aivan niin ujolta. Vanha ja ryppyinen käsi hakeutui kapealle vyötärölle, koskettaen silkkisen pehmeää ja vaaleaa ihoa kovin hellästi kokeillen, käden lipuessa alemmas kohti lantiota vasta sitten, kun kosketeltava näytti sen hyväksyvän...
Koputus. Kolme sellaista ovelta, niin äänekkäitä, että tässä yön hiljaisuudessa ne tuntuivat kuurouttavilta. Roswell seuralaisineen ainakin säpsähtivät ääntä, säikähtäen varmaan jo kovasti aikoisiko joku rynnistää ovesta läpi. Hetken ajan kaikki oli kuitenkin hiljaista ja pysähtynyttä, vaikka se aivan lyhyt hetki tuntuikin ikuisuudelta sydänten pamppaillessa odottavasti tilanteen jatkumista. Demoni mietti jo oven avaamista ja koputtajan puhuttelua, mutta tyttöset näyttivät mieluummin jatkavan puuhiansa, eikä herrasmies nyt sellaiseen voisi sanoa ei. Keltaiset silmät hakivat taas lempeän katseensa seuralaistensa suuntaan, joku varmasti vain koputti ovelle varoitukseksi siitä, että pitäisi olla hiljaa.

Kuninkaan naurahtava ääni kutsui oven takaa, Roswellin painaessa silmänsä umpeen pienen irvistyksen kera, aivan kuin olisi juuri jäänyt pienestä näpistelystä kiinni ja nyt olisi torujen aika. Neidot eivät ottaneet tilannetta ainakaan yhtään paremmin, tunnistivathan he toki kuninkaan äänen ja ymmärsivät tilanteen vakavuuden. Huone hiljeni ja tunnelma romahti hetkessä. Kukaan ei liikkunut, ei tehnyt mitään. Eivät tytöt katuneet tekemäänsä vielä hetki sitten, eivät varmaan olisi katuneet aamullakaan, mutta nyt katumus iski kuin lekalla päähän. Demonin piti päättää seuraava liikkeensä nyt nopeasti ja järkevästi. Kuningas tiesi, mitä täällä tapahtui eikä tainnut oikeastaan pistää sitä lainkaan pahakseen, mutta näille viattomille neitosille ei ollut oikein, jos kukaan tiesi mitä nuo olivat oikein tekemässä. Edes kuningas. Silti Roswell ei voinut jättää Henryä oven ulkopuolelle, olihan hän päättänyt auttaa ja kuunnella toista aina, kun syytä siihen sattui olemaan.

"Ei, odottakaa vain hetkinen, Teidän Majesteettinne. Tulen pian," sarvipää ilmoitti hiljaisuuden jälkeen tyttöjen kauhistukseksi, mutta taisivat hekin tietää, etteivät he enää voisi vain pysyä hiljaa ja odottaa itse kuninkaan lähtöä, ennen kuin seuraavan liikkeensä tekisivät. Hitaasti Roswell valui sängyltä, asettaen jalkansa lattialle ja alkaen kerätä vaatteitaan lattialta. Vaatteet löysivät tiensä miehen päälle, joka viittoi tyttöjä tekemään saman. Demoni haroi pörrötettyjä hiuksiaan järjestykseen kävellessään ovea kohti, asettaen vihdoinkin kätensä sen kahvalle ja avatessaan oven raolleen tarpeeksi, että puhua pystyi kasvotusten, muttei kuitenkaan liikaa, ettei koko huoneen tilanne tulisi heti selväksi.
"Tämäpä on outo aika vierailulle, Teidän Majesteettinne. Mikä painaa mieltänne?" Vanhempi mies suki vieläkin hiuksiaan taaksepäin sarviensa välistä, mutta aivan sileiksi tuo ei kuontaloaan käsipelin ja ilman peiliä onnistunut saamaan. Keltaiset silmät vilkaisivat taakseen huoneeseen varmistaakseen tyttöjen tilanteen. Vaatteet olivat suurimmaksi osaksi päällä ja ne mitkä eivät olleet olivat sylissä, joten hyvällä mallilla kai tässä oltiin.

"Mutta en toki tahdo pakottaa Teitä vain seisoskelemaan ovensuussa, kuinka töykeää se olisikaan. Käykää toki sisään mutta ensin," Roswell kutsui kuninkaan jo sisään, mutta pysyi itse vielä toisen edessä, estäen pääsyn sisälle huoneeseen,
"Tehdäänkö pieni testi, Teidän Majesteettinne? Teidän täytyy vain sulkea silmänne ja antaa minun johdattaa Teitä, ei mitään sen hankalampaa tai vaarallisempaa. Teidän täytyy kuitenkin pitää silmänne kiinni, kunnes annan luvan avata ne," viaton virnistys nousi uurteisille kasvoille. Se oli typerin tekosyy ikinä, eikä toimisi missään tapauksessa, etenkin kun toinen tiesi jo mitä huoneesta tulisi löytymään. Silti demoni toivoi kuninkaan leikkivän mukana, että neitokaiset onnistuisivat hipsimään ovesta ulos kenenkään huomaamatta. Roswell kyllä johdattaisi Henryn sisälle turvallisesti istumaan vaikkapa sängylle.




((Roswellkin pahoittelee kestoa sängyssä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 09, 2012 5:29

Roswell ei ollut odottanut kuningasta vierailulle. Ihmekös, harvoin Henry yövierailuita minnekään teki. Ainakaan näinä päivinä.
En olettanutkaan että osaisit odottaa yllätysvieraita Kuningas vastasi oven takaa käyden nojaamaan ovenkarmiin, odotellen demonia ovelle. Kädet löysivät tiensä puuskaan ja nuori kuningas näytti ottavan tämän odottelun rennon rauhallisesti. Mikäli kuningas yhtään osasi arvailla, kestäisi oven avaaminen hetken.
Kuitenkin, oven viimein avautuessa nousi kuninkaan katse vastaanottamaan demonin keltaisen katseen. Ovea ei avattu sepposen selälleen, eikä Henry yhtään miettinyt miksei. Kuningas ei edes käynyt vilkuilemaan ketä mahdollisesti olisi voinut nähdä oven raosta, se ei kuningasta kiinnostanut. Niin kauan kuin sieltä ei löytyisi hänen vaimoaan tai siskoaan, ei Henry käynyt kiinnostumaan demonin yövieraista.
Mikä mieltäni nyt ei painaisi Henry vastasi vinosti hymyillen demonille, joka hiuksiaan suki kuntoon. Kuningas ei voinut olla hymyilemättä itsekseen katsellessaan demonia. Aivan kuin pikkupoika, joka juuri oli saanut isoveljensä kiinni tuhmista teoista ja tiesi, että voisi kiristää sillä tiedolla veljeään.

Pian kävi kutsu käydä sisään, yhden mutta sanan kera. Kulma kohosi kysyvästi odottamaan ehdot, mutta huvittunut hymy hiipi takaisin kasvoille Henryn kuullessa ehdot.
Vai testi.. No mikäs siinä, jos välttämättä haluat testata luottamustani sinuun Henry tokaisi irrottautuen nojailusta ja sulki silmänsä. Käsi nousi kohden demonia, mutta etusormi pysäytti vielä hetkeksi johdatteluun lähtemisen Mutta suutani en käy avaamaan kun silmäni ovat suljetut. Niin paljoa en sinuun luota.
Noiden sanojen jälkeen Henry antoi demonin johdattaa itsensä sisään, istumaan tai seisomaan, minne Demoni ikinä halusikaan kuninkaan viedä. Silmät pysyivät visusti kiinni eikä kurkkimiselle ollut tarvetta. Askeleet kuitenkin kertoivat, että huoneesta kävi poistumaan yksi, ehkä kaksi henkilöä samalla kun kuningas sisään tuli. Keitä ne sitten olivat, sitä Henry ei ehkä koskaan saanut selville. Mutta jos joku palvelustyttö sattui ujostellen ja häpeissään vilkuilemaan kuningasta, saattoi siitä jo jotain päätellä.
"Kerro toki kun silmäni saan avata"


// Roswell saa käyttää niin paljon aikaa kun haluaa. Sängyssä. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Kesä 09, 2012 7:14

Roswell olisi miltei voinut huokaista helpotuksesta kuninkaan lähtiessä mukaan leikkiin. Se teki tästä tilanteesta ja sen hoitelemisesta niin paljon helpompaa, mutta sitä olisi Henrystä voinut uskoakin. Ei tällainen kiinnostanut nuorta miestä, eivät juorut tai rangaistukset olisi demonin tämäniltaista seuraa kohtaan olleet pilattujen elämien arvoisia. Ja juuri siksi Roswell piti tästä kuninkaasta. Kuninkaasta, joka oli valmis sulkemaan silmänsä vaarallisen olennon seurassa.
"Sitä en Teiltä vaadi, olkaa huoleti," vanhempi miehistä naurahti hiljaa kuninkaan ilmoittaessa kuinka paljon oli valmis tekemään tähän asti rakennetun luottamuksen perusteella. Se oli jo paljon ottaen huomioon toisen olevan kuningas ja toisen demoni moni ei uskaltaisi edes olla sarvipään lähellä, vielä vähemmän valmiita he olivat päästämään tuon näkökentästään tai antamaan tuon koskea. Hymyillen Roswell asetti suuremman ja kovin lämpimän kätensä Henryn ojennetulle kädelle, ottaen siitä tukevan vaikka kuitenkin kovin lempeän otteen rauhallisesti, ilman äkkinäisiä liikkeitä. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että toinen pelästytettäisiin niin typerällä tavalla.

Silmänsä sulkenut Henry johdatettiin huoneeseen hitaasti, tuota johdattelevan demonin pitäessä huolen, ettei kuningas mihinkään törmännyt matkallaan. Heti kun kaksikko oli päässyt ovesta sisään, oli huoneessa piilotelleiden neitosten aika paeta koittanut. Hetkeäkään tytöt eivät odottaneet ennen kuin hipsivät huoneesta niin nopeasti kuin pystyivät, Roswellin antaessa molemmille pahoittelevat katseet hyvästeiksi. Enempää sitä ei tässä tilanteessa voinut tehdä tai sanoa. Ovi naksahti hiljaa kiinni noiden perässä, kuninkaan selän takana, jättäen miehet kahdestaan hämärän makuuhuoneen sisäpuolelle.
"Jos soisitte minulle vielä hetken," demoni hymähti, päästäen toisen kädestä irti pikku hiljaa. Askeleet loittonivat Henryn läheisyydestä, Roswellin käydessä etsimässä jokusen sammutetun kynttilän käsiinsä, hakien niihin liekit takasta. Sytytetyt kynttilät ripoteltiin pöydälle lisävaloksi.
"Olette hyvä tässä, kenties olette harjoitelleet?" Vanhus nauroi pitäessään jonkin sortin keskustelua yllä, ettei kuningas kyllästyisi odotteluun. Sänky pedattiin sellaiseen kuntoon, että sitä viitsisi näyttää, ennen kuin demonin kädet hakivat taas kosketuksen kuninkaaseen, johdatellen tuon istumaan vastapedatun sängyn laidalle.

"Avatkaa silmänne, Teidän Majesteettinne, pyydän anteeksi odotusta. Kertokaa toki mikä mieltänne painaa," hän päästi myhähdyksen huuliltaan kävellessään itse lähemmäksi huoneen ainoata nojatuolia ja sen vieressä ollutta pöytää. Vanha käsi tarrautui pöydällä seisovaan, avattuun punaviinipulloon, Roswellin kääntäessä katseensa takaisin kuninkaaseen.
"Saisiko olla viiniä? Ei se taida olla yhtä hyvää vuosikertaa kuin mihin olette tottuneet, mutta aivan juotavaa se on."




((Kukaan ei uskalla sulkea silmiä ja avata suuta Roswellin makuuhuoneessa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 02, 2012 1:37

// hähä viestien palautus lol //

Kun neidot olivat poistuneet, kävi demoni vielä pyytämään kuninkaalta pientä hetkeä, ennen kuin tuo silmänsä avaisi. Henry hymähti pienesti vastaukseksi, muttei käynyt sen enempää kommentoimaan. Silmät pysyivät kuitenkin kiinni, ei Henryllä yhäkään ollut hinkua urkkia mitä huoneessa tapahtui.
Ehkä olen, ehkä en. Jääköön se salaisuudeksi Oli vastaus Roswellin kysymykseen, joka taisi enimmäkseen olla vain keskustelun ylläpitämiseksi.
Lopulta Henry pääsi istumaan pehmeälle sängynreunalle ja lupa annettiin avata silmät. Silmät avattiinkin ja kuningas vilkaisi laiskanoloisesti ympärilleen. Merkkejäkään ylimääräisistä osapuolista ei näkynyt, joten katse kiinnittyi demoniin.

En yleensä juo viiniä, mutta jos kerran tarjoat, en käy kieltäytymäänkään. Makuni viinien suhteen on kuitenkin niin harjaantumaton, etten usko välittäväni onko se kylän parasta vai huonointa Kuningas totesi naurahtaen demonin käydessä tarjoamaan viiniä. Kyllähän juoma meni näin keskustelun ohessa, saattaisi jopa keventää tunnelmaa.
Mutta se mikä mieltäni painaa, on kysymys johon en osaa vastata. Tai ehkä osaan, mutta sen kertomiseen menisi koko yö Kuningas hymähti surkeasti En vain saanut unta, joten ajattelin lähteä kävelylle.. tarkoitus ei ollut tulla sinua häiritsemään, mutta taisin tietämättäni keskeyttää unesi. Pahoittelen
Mutta mikä minua kiinnostaa, on se, miten olet sopeutunut tänne? Ja miten muut ovat sopeutuneet sinuun? Kysymys esitettiin vastavuoroisesti Roswellille.


// Garrett tekisi sen jos sille lupais kauniin korun? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Heinä 02, 2012 1:20

((Pitää kai sitten käydä repimässä niitä viestejä netin syövereistä.))


"Ah, uskoisin sen olevan vain Teille hyödyksi, Teidän Majesteettinne. Mieli on aina hyvä pitää avoinna uudelle; kenties viini on parhainta tehtynä parhaista raaka-aineista ja kypsytettynä oikean ajan juuri oikeanlaisissa tynnyreissä, mutta jos olette vain sellaisen perässä, jätätte monta makunautintoa kokematta," Roswell naurahti kommentoiden kuninkaan harjaantumatonta viininmaistelukykyä vetäistessään jo kerran avatun viinipullon korkin auki pullonsuusta. Aatelisväestöllä oli tapana olla kovin nirsoja viiniensä suhteen, heillähän sitä oli rahaa parhaimpaan, mutta Henry ei näyttänyt kuuluvan sellaiseen väkeen. Ei se tullut yllätyksenä, tämä nuori kuningas ei koskaan tuntunut hienostelijalta, mutta olisihan viinit voineet hyvinkin olla tuon suurin intohimo. Käyttämätön viinilasi napattiin käteen pöydältä, demonin kaataessa siihen tilkan punaviiniä vieraalleen. Pullo laskettiin pöydälle, kun taas lasi vietiin sängynreunalla istuvalle kuninkaalle.
"Olkaa hyvä, Teidän Majesteettinne. Pahoittelen istumisjärjestelyä, tahtoisin toki tarjota Teille tuolin, mutta pelkäänpä nojatuolin käyneen vanhaksi ja kovaksi. Uskoisin sängyn olevan mukavampi paikka istua," vanhempi kaksikosta pahoitteli, ojentaen lasin Henrylle kumarruksen kera,
"Ilmeisesti minun pitää metsästää parempia tuoleja tulevaisuudessa, että Tekin saisitte istua kunnolla vieraillessanne, Teidän Majesteettinne," tuo naurahti vielä, ennen kuin palasi takaisin pöydän luokse kaatamaan itselleenkin lasillisen viiniä, istuutuen sitten juuri siihen kuluneeseen, vanhaan nojatuoliin viinilasi kädessään.

"Minun puolestani saatte käyttää kertomiseen niin paljon aikaa, kuin vain haluatte, Teidän Majesteettinne. Jos vain tahdotte puhua siitä," myötätuntoinen, pahoitteleva katse luotiin niin kovin onnettomalta kuulostavaan nuorukaiseen. Kuninkaalla oli varmasti paljon mielessään, olihan tuo niin nuori mies kantaen harteillaan niin suuria paineita ja vastuita.
"Älkää Te minun häiritsemisestä huolehtiko, Teidän Majesteettinne. Olette aina tervetullutta seuraa," tuo ei voinut kuin naurahtaa Henryn pahoitellessa demonin tekemisten keskeyttämistä. Kyllähän toinen oli onnistunut keskeyttämään, mutta ei Roswell ollut vihainen laisinkaan. Sattuisihan sitä, tiesi hän kuitenkin tasan tarkkaan häiriöiden olevan mahdollisia tällaisessa tilanteessa. Tärkeäähän oli kuitenkin kuninkaan hyvinvointi ja kuningas oli muutenkin tehnyt hänelle paljon. Kuuntelevan korvan antaminen oli vähintä, mitä hän voisi tehdä vastalahjaksi. Sehän oli juuri se syy, miksi hän täällä oli.

"En usko, että minun olisi tarvinnut tehdä paljoa sopeutumista täällä, Teidän Majesteettinne. Tämän maailman tavat eivät kuitenkaan ole täysin outoja minulle ja Te olette tehneet paljon mukavuuteni eteen. Kiitokset siitä, taas kerran," demoni hymähti, pyörittäen viiniä lasissaan nenänsä alla,
"Muilla on varmasti ollut hankalampaa, mutta ilmeisesti minuunkin on jo totuttu suurimmaksi osin. Eivät kaikki minua enää välttele, eivätkä ylisuojelevat, vanhemmat rouvat pelkää uhkailla minua luudalla," virnistys kävi.




((Nyrpistäisi vain nenää, ei hän niin helppo ole! Paitsi sen jälkeen Garrett kysyisi, kuinka kaunis se on. Jos on oikein hieno niin ehkä sitten. Kun ei kerran tarvitse mitään sen hankalampaa tehdä! Mutta Roswell olisi liian pelottava, jos Garrett tietää, kenen makuuhuoneeseen on menossa silmät kiinni. Liian pelottavaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 04, 2012 11:44

saatat olla oikeassa Nuorempi vastasi naurahtaen demonin puhuessa viineistä. Henry ei koskaan ollut miettinyt asiaa tuolta kannalta, sillä ei pahemmin välittänyt viinin juomisesta. Mutta nyt kun Roswell sen esille toi, oli siinä myös ideaakin.
Henry seurasi kuinka Roswell kävi kaatamaan viiniä lasiin, joka ojennettiin sitten kuninkaalle. Henry otti lasin vastaan, nyökäten pienesti kiitokseksi. Demonin pahoitellessa istumajärjestelyä, ei Henry voinut olla naurahtamatta pienesti.
Olen istunut paljon epämukavammin, paikoissa joissa et uskoisikaan. Joten ei tämä haittaa. En odottanutkaan, että olisit valmiina kestitsemään minua samalla tasolla mitä hovi, enkä sitä täältä tullutkaan hakemaan. Tulin tapaamaan sinua, en palveltavaksi Henry totesi hymähtäen Istun vaikka lattialla jos niin tahdon.

Mieltä rauhoitti tieto siitä, ettei Henryn läsnäolo nyt niin kovin häiriötekijä ollut demonille. Tosin, Henry oli sitä mieltä, että demoni olisi varmasti viettänyt iltansa ja yönsä mieluummin niiden neitojen kanssa, jotka huoneesta poistuivat. Henry ei uskonut olevansa niin hauskaa seuraa, mitä toinen sukupuoli, tälle demonille. Roswell kertoi myös sopeutuneensa linnan elämään melko hyvin, joskin ihmisten tavoissa ja toimissa ei tuolle ollut mitään uutta. Sen sijaan muulla linnan väellä oli varmasti enemmän totuttelemista demonissa. Roswellin huomauttaessa ylisuojelevista rouvista, ei Henry voinut olla naurahtamatta.
Sinun pitää vain opetella kiertämään rouvat kauempaa Kuningas tokaisi maistaen sitten viiniä Tai pysyä kaukana asioista, joita he niin kärkkäästi suojelevat.

Sinusta olen kyllä kuullut muiltakin tahoilta. Jotkut isäni vanhoista kenraaleista eivät pidä siitä, että päästin demonin hoviin Äänestään saattoi päätellä, että kuningas oli kuullut mielipiteen jos toisenkin Roswellista Heidän mielestään on väärin antaa hovin tahriintua friikkien läsnäololla .
Muutenkin roturasismi on alkanut jälleen kasvamaan tannersodan jälkeen Jopa omia liittolaisia on alettu tarkkailemaan Huoneessa seikkaillut katse nousi kohden demonia En tiedä miten saan pidettyä tilanteen hallinnassani.
Henry tosiaan pelkäsi, miten tilanne kasvoi ja laajeni. Oli kai vain ajan kysymys, kun uudet taruolentovainot alkaisivat ja massamurha toistuisi. Hänen piti saada jostain tukea.. ja jonkinlainen selkäranka pistää suuremmin vastaan ylimääräileville ja oman tahdon mukaan toimiville kenraaleille ja muille ylimyksille.


// Garrett senkin neiti. OLE ROHKEA! Henry tulee ja vaatii Garrettia osallistumaan sotaan. Itse. Henkilökohtaisesti. Nätein haarniska ylle ja menoksi! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Heinä 04, 2012 4:37

"Ja eiköhän hyvä seura tee huonoimmastakin viinistä nautinnon arvoisen," Roswell myhäili nuorta kuningasta silmäillessään. Olivathan demonin silmät hyvin pistävät ja viekkaat, mutta pystyivät ne olemaan kovinkin lempeät tarvittaessa. Jos muuta vanhus ei ollut elämänsä aikana oppinut kuin käyttämään silmiään, niin oli hän sen ainakin oppinut hyvin. Silmät katselivat Henryä rauhallisesti, vaikkeivät juurikaan räpytelleet ja kyllä se katse silti kovin tarkkaavaiselta tuntuikin, muttei kovin... tunkeilevalta, niin kuin se usein osasi olla. Lasia nostettiin huulille, Roswellin ottaessa hieman punaista nestettä suuhunsa, maistellen sitä ajan kanssa ennen kuin sen nielaisi.
"Tuo kuulosti miltei haasteelta," sarvipäinen mies naurahti nojatuolissa istuessaan, viitatessaan kuninkaan epäilyksiin hänen kestittämiskyvyistään. Niin, tuskinpa hän yksin aivan samaan kykenisi, eikä pennittömänä paljoon pystyisi... Mutta yrittäähän hän voisi aina. Kuitenkaan kuningas ei näyttänyt sitä kaipaavan, eikä demoni tahtonut toki ärsyttää toista vain todistaakseen tuon sanat vääräksi. No, ei Henryä ainakaan. Joku muu voisi olla vähemmän onnekas. Nuorella kuninkaalla oli jo tarpeeksi mielessään, eikä Roswellin oma hupi olisi tärkeämpää kuin toisen mielenrauha.
"Mutta Te olette kuningas, ja uskon Teidän tietävän mitä haluatte. Ja tietenkin tahdon Teidän viihtyvän, Teidän Majesteettinne," hymy pysyi tuon huulilla.

Demoni naurahti Henryn ehdotuksille pysyä kauempana rouvashenkilöistä, jotka niin kärkkäästi häntä olisivat valmiina huitaisemaan luudalla. Kenties se olisi ollut järkevä toimenpide, ainakin jos tahtoi säästyä siltä kivulta, mitä vanhempi rouva pystyi saamaan luudalla aikaan, jos oikein tahtoi. Se oli harvinaisen paljon.
"Turvallinen vaihtoehto, kyllä," Roswell myhäili leukaa hieraistessaan,
"Mutta kovin pitkäveteinen, eikö? Keneenkään ei satu liikaa ja pelokasta varmasti rohkaisee suuresti huomata, että kykenee karkottamaan minut niinkin helposti," tuo jatkoi nauraen. Ei häneen totuttaisi, jos hän vain välttelisi niitä, jotka eivät häntä lähelleen tahtoneet. Oli se parin mustelman arvoista, jos joku huomaisi, että tämä demoni ei taistelisi vastaan ja olisi harmiton. Itsevarma ihminen oli mukavampaa seuraa kuin pelkäävä, eikä se haitannut, vaikka itsevarma ihminen inhoaisi. Helpompi se olisi saada toinen pitämään hänestä, jos pelkoa ei ollut. Ja kukapa tahtoisi pysyä kaukana niistä näteistä, nuorista palvelusneidoista, joita nämä vanhemmat naiset yleensä suojelivat...

Roswell hymyili kovin pahoittelevasti Henryn ottaessa esille muiden hieman korkea-arvoisempien henkilöiden mielipiteitä hänen läsnäolostaan. Luultavasti hyvin, hyvin moneen otteeseen, kovin värikkäillä sanoilla ja tunteilla kuorrutettuina. Ne olivat odotettavissa ja toivottavasti kuningas myös oli ymmärtänyt seuraukset tähän alkaessaan. Kukapa sitä onnesta hihkuisi kuullessaan demonin elävän niin lähellä. Silti, sarvipään syytähän se oli, olisi ainakin kuninkaalla yksi huoli vähemmän, jos häntä ei olisi. Pahoillaanhan hän siitä oli.
"En voi väittää vastaan, ettenkö friikki olisi," vanhempi naurahti olkiaan kohauttaen,
"Mutten kenties näkisi itseäni tahrana. Vain erilaisena väriläiskänä maalauksessa. Kaikkihan me olemme, toiset vain enemmän toistensa kaltaisia," tuo hymyili. Vaikka tilanne olisi paremmin, vaikkei olisi sotaa tai eri rodut voisivat elää keskenään sovussa, kärsisi Henry silti aivan yhtä paljon moitteita alamaisiltaan ottaessaan Roswellin siipiensä alle. Demonit eivät olleet kovin tervetulleita minkäänlaisessa tilanteessa. Mutta nyt, tämä tilanne, se ei ollut pelkästään hänestä. Ei, kyseessä oli jotain paljon suurempaa.

"Moni kuningaskunta sortuu epäluottamuksesta omiaan kohtaan. Luottaminen on hankalaa tällaisessa tilanteessa ja se pitäisi tietenkin ansaita, mutta epäilyksille on parempi löytää hyviä syitä," tuo aloitti, ehkä enemmänkin itsekseen puhuen. Henry tuskin tarvitsisi vahvistusta asiaan.
"Jos olisin vastapuolella ja tahtoisin ujuttaa vakoojan tänne, en toki etsisi käsiini haltiaa tai taruolentoa. Liian helposti huomattavia, epäilykset heräisivät liian helposti. Ei, vakoojan olisi parempi olla ihminen tai ainakin joku jonka voisi ihminen uskoa olevan, joku joka tietää tapanne, on kasvanut täällä ja tietää miten toimia," demonin keltaiset silmät hakivat katseeseensa kuninkaan kasvot,
"Kenellä tahansa voi olla motiivi siihen, lajista riippumatta. Jos epäilykset ovat viattomien murhaamisen syy, toivon että kenraalinne ymmärtävät sille linjalle lähtiessään koko kansan olevan vaarassa, heidät itsensä mukaan lukien. Kenelläpä ei olisi vihollisia valmiina lavastamaan syylliseksi, jos noin oiva tilaisuus tulisi," Roswellin kasvot eivät olleet aivan yhtä hymyilevät, nyt enemmänkin vakavat, mutta silmät eivät olleet syyttävät tai vihaavat.
"Toisaalta, aivan samaan tapaan kenellä tahansa on motiivi olla ystävä ja voin olla varma siitä, että ystävä, joka ei ihminen ole, on mitä mainioin ja uskollisin ystävä. Tai oiva taistelija, siitä kenraalinnekin varmasti pitäisivät," rennompi hymy tuli taas huulille naurahduksen kera.

"Te olette kuningas, Teidän Majesteettinne. On ihailtavaa, jos he ovat edelleenkin edesmenneelle kuninkaalle uskollisia, mutta Te olette kuningas nyt. Jos he eivät ole uskollisia Teille, jos Te ette voi heihin luottaa, pitäisi heidän huolehtia asemansa menettämisestä, ennen kuin yrittävät pakottaa Teitä isänne kenkiin," Roswell naurahti,
"Toki olisi miellyttävämpää pitää heidät käskynne alaisina. Vihainen mies heidän taidoillaan olisi mitä ikävin vihollinen. Mutta kenties heidän uskollisuutensa kyseenalaistaminen rauhallisesti eikä liian aggressiivisesti voisi saada heidät ymmärtämään paikkansa ja Teidän asemanne. Kenties heidän on vielä hankala nähdä Teitä kuninkaana kuninkaan pojan sijaan, mh?"




((No! No... Itse olet ihan... neiti! Niin! Henry voi tulla vaatimaan ja jokainen vastaantuleva henkilö sanoo sen olevan huono idea. Garrettin hölmöily tappaisi monta, ennen kuin itse pääsisi hengestään! Ja ei muutenkaan olisi menossa minnekään haarniska päällä. Jalka ei nouse edes senttiä. Eikä käsi. Mutta nätti se on.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 10, 2012 12:24

siinä olet oikeassa Hyvä seura tosiaan oli tärkeämpää kuin nautittava viini. Tällä hetkellä Henry uskoi olevansa huomattavan hyvässä seurassa, omasta mielestään, joten viinin kommentoiminen saatikka sitten arvostelu jäisi todennäköisesti toissijaiseksi.
Haaste tai ei, ei siihen kannata takertua. Minulle riittää että saan keskustella kanssasi, siinä on tarpeeksi viihdykettä minulle Henry ei koskaan ollut vaatinut paljoa. Joidenkin mielestä se oli hyvä ominaisuus kuninkaalle, toisten mielestä se oli lapsellista. Mieshän oli kuningas, hän saisi toivoa mitä ikinä halusi, eikä siitä pitänyt omantunnontuskia kokea.
Turvalliseksi demoni luonnehti vaihtoehtoa kiertää luudan kanssa heiluvat rouvashenkilöt rauhaan. Kuningas virnisti pienesti.
Jännitystä voi hakea myös muuta kautta.. mutta ehkä tämä tapasi on kaikista turvallisin

Mitä syvällisemmäksi keskustelu muuttui, sitä paremmalta Henrystä alkoi tuntua. Tuntui vapauttavalta keskustella jonkun kanssa asioista, joista yleensä sai kuulla vain huutoa ja eriäviä, vankkoja mielipiteitä. Vanhemman polven sotilaat varsinkin olivat jämähtäneet siihen uskoon, ettei friikkejä, taruolentoja tai haltioita voinut pitää samanarvoisina, mitä ihmisiä.
Kunpa vain isäni vanhat kenraalit eivät ajattelisi niin mustavalkoisesti asioita Henry tokaisi demonille Ehkä sinun pitäisi mennä puhumaan heille, ymmärtäisivät ettet sinä nyt vaaraksi ole paitsi ehkä heidän tyttärilleen.

Mutta puhut asiaa jos en voi luottaa heihin, ehkä heidän paikkansa ei ole minun joukoissani komentamassa. Asia pitäisi ottaa puheeksi, mutta se on kai helpommin sanottu kuin tehty Viinilasi käväisi jälleen huulilla.
hm.. muistan kuinka nuorempana suunnittelin mitä kaikkea hienoa tulisin tekemään ja saavuttamaan, kun saisin kuninkaan tittelin. Kaikki ne unelmat rauhasta ja yhteiselosta taisivatkin olla turhia Mutta lieneekö se täysin omaa syytäni, kerta minut siihen ohjailtiin Harvoin Henry kävi avautumaan mitään menneistään kenellekään. Mutta nyt, kuninkaasta tuntui enemmän kuin luonnolliselta puhua demonin kanssa asioista, joista ei ollut kenenkään muun kanssa keskustellut.

//Voi Garrett, mene pois tantereelta. Mene naisten seuraan linnalle nypläämään pitsiä. Sinne sinä kuulut. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Heinä 10, 2012 5:53

"He ovat tarvinneet sitä ajattelutapaa ja ovat selvinneet sen avulla. Miksipä he niin nopeasti hylkäisivät varmat tapansa uusien ja epäluotettavien sijaan, jotka voisivat koitua heidän kohtalokseen?" Roswell hymyili viinilasi kädessään kuninkaan voivotteluille mustavalkoisesta ajattelusta, ilmoittaen Henrylle epäilemänsä syyt moiseen käytökseen,
"Ketäpä voisi syyttää halusta selviytyä. Mutta hankala sitä olisi huomata parempia keinoja selviytyä, jos ei edes anna uudelle mahdollisuutta ja yritä. Heidän pitää tietenkin itse nähdä sen toimivuus omin silmin," viiniä nautittiin kurkunkostukkeeksi hymy huulilla. Demoni piti puhumisesta, ja tämä keskustelu nuoren kuninkaan kanssa oli erilainen moniin muihin tämän maailman asukkaiden kanssa käytyihin verrattuna. Mielenkiintoisempi, enemmän keskustelua herättävä olihan tämä kaikki kovin painavaa, mutta aihe oli jotain, mistä Henry tahtoi puhua. Sen näki muutenkin kuin vain kuninkaan itse ottaessa asian puheeksi, olihan poika paljon rennompi ja rauhoittuneempi. Tai kenties se oli se viini...

"En tahdo olla kenellekään vaaraksi, etenkään kenenkään tyttärille, Teidän Majesteettinne," Roswell naurahti kovin huvittuneena Henryn ehdotteluille. Kenties joku voisi nähdä hänet sellaisena. Varmaan aika monikin. Mutta ei hän voisi itseään kutsua vaaralliseksi siinäkään merkityksessä, ei hän satuttanut, eikä tahtonut kenenkään kärsivän millään tavalla. Etenkään herkkien neitosten.
"Kenties jossain syvällä sisimmässäni voisinkin löytää heidän kauhistuneen inhoavat ilmeensä huvittaviksi tytär kainalossani... Mutta taidan tietää paremmin, kuin yrittää. Se ei auttaisi asiaani lainkaan," sarvipää nauroi, asettaen tyhjän viinilasin pöydälle odottamaan ja otti tuolissaan paremman asennon, katsellen rauhallisesti nuoremman miehen kasvoja.
"Puhuisin heille mielelläni, mutta pelkään etteivät sanani välttämättä ole tarpeeksi heidän mieliään muuttamaan. Käytän mahdollisen tilaisuuden toki hyväkseni, mutten ala pitkästyttämään Teitä teorioillani mahdollisista seurauksista, hyvistä tai huonoista," hän jatkoi hymyillen, vaikka kenties äänensävy pahoitteli hieman voimattomuuttaan asioiden muuttamiseen Henryn tahtomaan suuntaan.

"En tunne heitä kovin hyvin, mutta voisin epäillä heidän loukkaantuvan liian uhkailevista vihjauksista," naurahdus kävi,
"Joten kyllä, voisimme sanoa sen olevan helpommin sanottu kuin tehty, Teidän Majesteettinne. Se tosin on asia, mikä olisi hyvä ottaa puheeksi tulevaisuutta ajatellen. Teidän täytyy voida luottaa. Tietenkin minut olisi varmaan parempi jättää mainitsematta siitä keskustelusta, he varmaan uskoisivat minun yrittävän pääsevän heistä eroon päästäkseni vaikuttamaan Teihin ilman heidän häirintäänsä... Ja siitä tulisi harmia," Roswell hymähti kovin vähätellen, vaikka seurauksia parhaiten kuvaava adjektiivi oli kaukana pelkästä harmista. Häneen ei kyllä luotettaisi sen jälkeen yhtään, eikä varmaan Henryynkään, jos tuo koskaan sattui päästämään jotain omia, kenraalien maailmankuvanvastaisia ajatuksia ilmoille. Nehän olisivat vain demonin aivopesua, tietenkin.
"He ovat uskollisia aatteillensa, Teidän Majesteettinne. Jos voitte työskennellä yhdessä ja luottaa heihin, en usko heidän pettävän luottamustanne tai kansaanne. Tietenkin se luottamus pitää ensiksi saada aikaan, mutta voi olla, että se on mahdotonta. Hankala sanoa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan."

Sarvipäinen vanhus hymyili toisen muistelmille, kasvonsa kovin hellät ja välittävät. Kuningas avautui hänelle asiasta, jonka joku varmaan olisi sysännyt sivuun turhana tai liian vähäpitoisena aiheena edellisen jälkeen. Kenties toinen uskoi hänen kuuntelevan aiheesta riippumatta, mikä oli aikamoinen kunnia Roswellille. Ja tietenkin hän kuuntelisi.
"Toivon, että yritätte vieläkin saavuttaa lapsuutenne unelmat, Teidän Majesteettinne," demoni hymyili, rauhallisena, mutta täysin valmiina tukemaan Henryä saavuttamaan haluamansa.
"Älkää unohtako niitä tai muita muistoja tai ajatuksianne niiltä ajoilta, Teidän Majesteettinne. Lapsi näkee maailman kovin erillä tavalla, ajattelee aivan erillä tavalla... Joskus he näkevät sen mitä yritämme nähdä, muttemme vain kykene enää ajattelemaan samalla tavalla ja niin pysymme sokeina. Kenties Teillä oli jo niin nuorena mahtavia ideoita, jotka pienellä hienosäädöllä auttaisivat tässäkin tilanteessa."



((Tosimies ei pitsejä nyplää! Tosimies pukee pitsin yllensä! Älä yritä laittaa Garrettia todistamaan itsensä mieheksi, menee riehumaan ja saa paperiviiltohaavan ja vaatii päästä sairaalaan koska verta valuu ja vuotaa kuiviin ja kuolema tulee aaaaa! Ei haittaa, vaikka joku sairas pitäisi potkia ulos petipaikan saamiseksi. Garrett on sen arvoinen. Sormeen tuli pipi. :<))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Heinä 20, 2012 5:34

Roswellin sanat olivat mukavan neutraaleja, kuninkaan mielestä. Tuo ei käynyt kärkkäästi puoltamaan saatikka huutamaan vastaan kenraalien toimille. Henry itse yritti ymmärtää vanhoja, kaavoihin kangistuneita kenraaleja parhaansa mukaan, mutta ei silti halunnut hyväksyä noiden omapäistä toimintaa valtakunnan asioiden suhteen.
Ehkä olisi helpointa, jos antaisin heidän jakaa omia oppejaan minulle.. Tai minä koittaisin tahkoa heidän päähänsä sen, etteivät kaikki erilaiset ole vihollisia. Muuten tässä käy vielä huonosti Henrystä oli huvittavaa, että vanhat miehet näkivät kaikki jopa omalla puolella olevat taruolennot uhkana. Oikea uhka istui mukavalla valtaistuimellaan nauramassa ihmisten paranoidisuudelle aroilla. He tulisivat kokemaan vielä monia, raskaita tappioita jos muut eivät heränneet tajuamaan tätä.

No jos totta puhutaan, niin en ymmärrä miten joku voisi nähdä sinut vaaratekijänä Henry huomautti Roswellin todetessa, ettei halunnut olla vaaraksi kenellekään Joten kai se kertoo, että olen joko avarakatseinen tai naiivi idiootti.
Mutta ehkä on parempi, etten sotke sinua tähän kränään, ennen kuin asiat ovat selvinneet. Ties vaikka sinulle kävisi huonosti Siniverinen hymähti, samalla kun viinilasi nousi jälleen käymään huulilla.

Demonin viimeisimmät sanat nostattivat pienen hymyn kuninkaan huulille. Oliko Roswell muka demoni? Mistä lähtien Demonit olivat puhuneet noin viisaita ja lempeitä. Ellei tuo sitten tosiaan yrittänyt vain manipuloida. Mutta Roswell ei vaikuttanut sellaiselta persoonalta.
Mitään Henry ei kuitenkaan vastannut Roswellille. Eiköhän monarkin melankolinen hymy kertonut tarpeeksi, mitä tuon päässä liikkui noiden sanojen jälkeen. Viinilasi nousi jälleen huulille, tällä kertaa tyhjentyen täysin. Tyhjä lasi jäi lepäämään kuninkaan käteen.
Olet kuulemma käynyt velhoa häiritsemässä Puheenaihe vaihtui yllättäen Enpä olisi uskonut että sinä sinne eksyisit


//rölli rakas, nyt puhumme Garretista. Voiko Garrettia kuvailla sanalla Tosimies? Ei >: Garrett on neitimies. Sen takia Marduk tykkää siitä. Varo vaan, kohta Marduk tulee vierailulle sen kartanoon Lol mitä chillaatte mun vuoren juurella?.
Mutta totta kai kaikki spitaaliset ja kuolemansairaat vanhusparat heitetään pois sängystä, jos Garrett on itseään ruhjonut!

Lol vastasimpas. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Heinä 20, 2012 8:25

"Miksei toki molempia," Roswell hymähti kuningasta silmäillessään,
"He varmasti pitäisivät siitä, jos avaisitte korvanne heidän sanoilleen, Teidän Majesteettinne. Jos löydätte sieltä hippuakaan viisaudesta, voitte ottaa sen sydämeenne ja kasvaa. Jos ette, ainakin kuuntelitte. Mutta heidän velvollisuutensa on myös kuunnella sananne, Teidän Majesteettinne. Olette kuningas ja he Teidän alamaisianne... Ja kenties joskus jääräpäille tekee hyvää saada järkeä taottua päähänsä," ilkikurinen virne käväisi huulilla naurahduksen kera, ei ollut epäilystäkään siitä arvostiko demoni enemmän Henryn vai kenraalien ajattelutapaa. Tilanne kääntyisi toden totta huonompaan suuntaan, jos asenne pysyisi samana. Selviytymisen kannalta kansan oli nopeasti omaksuttava hieman avarakatseisempi ajastusmaailma. Toivottavasti Henry vain uskoo kykyihinsä tehdä sen muutoksen...

"Olen demoni, se on tarpeeksi vaarallista jo suurimmalle osalle," vanhempi mies hymyili kohauttaessaan olkiaan,
"On hyvä olla varovainen demoneiden kanssa, Teidän Majesteettinne, mutta emmehän me kaikki ole samasta puusta veistettyjä. Ja kenties joillekin tunnun... uhkaavammalta, kuin mitä oikeasti voin täällä koskaan ollakaan. Sellaiselle sanani varmasti tuntuvat kovin epärehellisiltä, enkä voi syyttää vaistoihinsa luottavaa. Mh, jaarittelen," Roswell naurahti lopuksi, kenties kiinnittäen liikaakin huomiota kuninkaan sanoihin. Eihän toinen mitään kysynyt. Jollekin demonille sanat olisivat voineet olla hyvinkin loukkaavia, kuinka Henry ei kunnioittanut demonien voimaa tai oveluutta, eikä kyennyt näkemään voimakasta demonia uhkana... Mutta tämä vanhempi demoni näytti enemmänkin olevan tyytyväinen saamaansa luottamukseen.
"Älkää toki huolehtiko minusta, Teidän Majesteettinne," tuo nyökkäsi kumartavasti hymy huulillaan, kiittäen toki toisen osoittaessa moista tunnetta häntä kohtaan, mutta nähden sen kuitenkin loppujen lopuksi turhaksi.
"Olen valmis puolustamaan itseäni ja Teitä niin kuin voin. Tehkää miten näette asiat parhaaksi, Teidän Majesteettinne. Mitä tahansa voi tapahtua, kenties joudun tulevaisuudessa kasvotusten kenraalienne kanssa vaikka päättäisitte toisin."

Roswell ei saanut minkäänlaista sanallista vastausta, mutta joskus hiljaisuus oli se voimakkaampi vastaus. Keltaiset silmät katselivat nuorukaista lempeinä, savipään myös pysyessä hiljaisena. Ei se ollut tukala saati ahdistava hiljaisuus, se oli aivan tarpeeseen tullut hiljaisuus. Sanat saivat Henryn ajattelemaan, ja se oli hyvä. Kuningas saisi pysyä rauhassa ja ajatella niin kauan kuin halusi. Toisenkin viinilasi tyhjeni ja kuuluisi toki hyviin tapoihin kysyä, jos sitä tahdottaisiin lisääkin... Mutta kenties sitä odotettaisiin vielä hetkinen, ennen kuin Henry epäilisi demonin vain juonivan toisen juovuksiin saamista.
"Ettekö?" Roswell naurahti kuninkaan ottaessa velhon ja epäilynsä noiden kahden tapaamisesta puheille,
"Ilman väreily, huokuva energia, illuusiot, salaisuudet... Minusta se enemmänkin tuntuu houkuttimelta juuri minua varten, Teidän Majesteettinne. Miten voisin olla kurkistamatta?" Hän jatkoi virnuillen, varmistaen ainakin visiittinsä Blackin luona omin sanoin. Oli hankala sanoa oliko vierailu sen arvoista, että kuninkaallekin piti siitä kertoa, mutta demonin tekemisistä taidettiin pitää tarkempaa kirjaa kuin monen muun alamaisen. Olihan se toki huvittavaa tavata velho ja se pitäisi ehdottomasti kyllä tehdä toistekin...
"Hän tietää paljon mielenkiintoisia asioita, asioita, jotka herättävät mielenkiintoni... Ja on aina virkistävää nähdä joku toinenkin, joka ei pelkää minua."




((Marduk joutuisi varmaan ihmettelemään, miksi sen paljonpuhutun kreivin tilalla onkin kreivitär. Mutta Marduk tykkää kreivittäristä, joten kaikki on hyvin. Etenkin jos ne ovat hieman änkyröitä aluksi. Tai sanovat olevansa miehiä. Ja pakkohan sitä on tehdä Garrettille tilaa kun sormessa on haava ja voi vuotaa kuiviin ja kynsikin katkesi, kauheaa! Nyt piti lopettaa pyörivät_pippelit:avi:n katsominen kesken kun vastasit, höh. Juuri hyvään kohtaan jäi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 29, 2012 12:41

Ehkä demoni oli oikeassa. Tälle tilanteelle tuskin löytyisi ääripää ratkaisuja, ehkä se kultainen keskitie olisi paras vaihtoehto. Jos vain molemmat osapuolet olivat valmiita kuuntelemaan toisiaan. Henrystä se asia ei ollut kiinni, vanhat, kaavoihin kangistuneet kenraalit puolestaan eivät ehkä olleet niin iloisesti ottamassa vastaan kompromissista, uutta ajattelutapaa.
Joskus se järki pitäisi vain takoa suurimmalla mahdollisella lekalla, jotta se perille menisi Henry huomautti demonin puheisiin virnistäen pienesti.
Kaksikon keskustellessa ei Henrylle oikeastaan ollut pahemmin tullut uusia ahaa elämyksiä. Kuitenkin, Demonin sanat ja tuon asenne saivat jonkinlaista rohkeutta nousemaan nuoren kuninkaan sisällä. Jos kerta niinkin kamala olento, kuin Demoni ajatteli tilanteesta näin, ehkä hovista löytyi muitakin, jotka olivat samaa mieltä. Muita, jotka eivät kuitenkaan suutaan uskaltaneet tai saaneet avata mielipiteidensä suhteen..

Mutta se, että olet demoni, ei pitäisi tarkoittaa automaattisesti sitä, että sinut pitäisi hengestäsi päästää Nuorempi miehistä huokaisi demonin sanoihin, antaen asian sitten olla. Ehkä oli parempi, ettei näin yön pikkutunteina alkanut mitään liian raskasta miettimään. Menisi vielä yöunet. Tai no, Henryllä ne olivat menneet jo ajat sitten.
Kuningas katsoi merkittävän huvittuneena Roswellia, joka kävi kertomaan, kuinka houkuttelevalta velhon maja oli vaikuttanut. No, ei kai sen yllätys olisi pitänyt olla, että jokseenkin utelias Demoni olisi tiensä magian äärelle löytänyt. Siltikin, Henry piti sitä yllättävänä. Yllättävää oli myös se, että velho oli kertonut kuninkaan pikku demonin vierailusta majallaan.
En voi sanoa, etteikö velho kuulostanut närkästyneeltä kertoessaan sinun vierailusta.. Kuningas kävi toteamaan samalla kun nojautui eteenpäin sängynreunalla Mutta ei hän myöskään käskenyt pitää sinua poissa mökistään.
Viekas ilme kiipesi kuninkaan kasvoille. Yleensä jos velho ei jostakusta pitänyt, teki kaljupää harvinaisen selväksi, ettei tuota uudemman kerran halunnut nähdä.
Ehkä voisit mennä useamminkin häntä häiritsemään mitä sinä yleensä teet päivisin täällä? Kuningas jatkoi kysyen kysymyksen, joka oli nuoren miehen mielessä pyörinyt jo ainakin muutaman kymmenen minuutin ajan.



// Jos kreivitär Garrett sanoo olevansa mies, se vain valehtelee. Sitä ei myöskään muuta housujensisältö, ei. Nainen se on. Neiti. Lady. Vaikka tisut puuttuu.
You spin me right round. Taustalle soimaan vaan, ei sitä tarvii kokoajan katsella. Sitten kun vilasee niin kauniisti tullut katselukertoja. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Heinä 29, 2012 3:52

"Ei niin," Roswell hymyili, katsellen rauhallisesti sängynreunalla istuskelevaa kuningasta, ollen aivan samaa mieltä oman henkensä säilyttämisestä. Ja tietenkin samalla myös kaikkien muiden demoneiden, jotka eivät monien mielestä aivan käyttäytyneet niin kuin demoneiden pitäisi. Demoneilla oli paha maine syystä, olivathan niin monet heistä pimeyden olentoja, pahuuden perikuvia. Mutta heitä oli niin monenlaisia, varovaisuus oikean luonteen selvittämiseksi oli hyvä, mutta liika arkuus ja turha murhaaminen pelon takia ei koskaan ollut mitenkään äärimmäisen hyvä idea. Vaikka Roswell ei kuolemaa pelännyt ja epäili suuresti kenenkään kykenevän päästämään häntä hengestään, oli niitä, jotka eivät aivan yhtä onnekkaita olleet. Oli paljon, mitä demoni olisi voinut tästä asiasta sanoa, mutta Henry ei kysynyt lisäkysymyksiä, ei sanonut mitään muuta, joten vanhempikin piti suunsa kiinni. Kenties se lyhyt vastaus kertoi jo kaiken, mitä hän tästä olisi sanomassa.

Visiitti velhon luona oli paljon keventävämpi puheenaihe, ilmeisesti tarvittu sellainen. Olihan myöhä ja monet asiat näyttivät pitävän kuningasta hereillä, niistä puhuminen pystyi toki helpottamaan oloa, mutta uusien, rumempien tilanteiden oli tapana nostaa päänsä esille jos yhtä asiaa tutkittiin liikaa ja liian monelta kantilta. Niille oli aikansa, muttei nyt. Oli paljon mukavampi nähdä Henry tällaisessa tilassa.
"Hänenlaisiaan on niin hankala olla häiritsemättä, mh? Niin tosikkoja, niin helposti ärsytettäviä," Roswell naurahti, tehden aika selväksi miksi velho niin närkästynyt tapaamisesta oli ollut,
"Voin olla vanha, mutta kaipa minunkin pitää joskus pilailla muiden kustannuksella, Teidän Majesteettinne. Velhonne paljastui kuitenkin varsin mielenkiintoiseksi tapaukseksi, joten vaikka hän käskisi Teitä pitämään minut pois hänen luotaan, voi olla, etten pystyisi tottelemaan kovin pitkään," sarvipää hymisi kovin huvittuneena, hieroen leukaansa. Kenties tuo oli kovin hyväkäytöksinen demoni, mutta demonihan tuo loppujen lopuksi oli. Roswellin ja Blackin suhde oli kovin monimutkainen, sivullisen mielestä varmasti kovin hankalasti ymmärrettävä. Kaikki oli kovin ristiriitaista. Pitihän demoni toki velhosta, mutta rakasti tuo myös toisen ärsyttämistä enemmän kuin terveydelle oli hyväksi. Ja kenties he molemmat pitivät haasteista ja näkivät vastapuolensa haasteina...

"Toinen vierailu on ollut ajatuksena, Teidän Majesteettinne. Mutta mitä suunnittelette?" Demoni virnisti kohottaen kulmaansa kysymykseksi. Kuninkaalla oli jotain mielessään asian suhteen, mutta oli mahdollista, ettei toinen tahtonut sitä ilmoille päästää.
"Päiväni ja yöni ovat kovin samankaltaisia, mutta yöllä on toki parempi pysyä huoneessani, Teidän Majesteettinne. On epäilyttävää hiippailla käytävillä keskellä yötä, etenkin minun tapauksessani. Luen, tutkin paikkoja, pidän korvani ja silmäni auki sekä puhun niille, jotka ovat valmiita puhumaan kanssani," vastaus kävi Henryn uteluihin Roswellin ajanvietosta, kenties se tuntui kovin tylsältä ja merkityksettömältä, mutta aika kului kovin nopeaa mitä vanhemmaksi eli.
"Tahtoisitteko lisää viiniä vai haluaisitteko minun ottavan tuon lasin kädestänne, Teidän Majesteettinne?"




((En tiedä muuttaisiko se housujensisältö kenenkään mielipidettä muutenkaan. Ja hyvä herrarouva, vihjaatteko, etteivät herkulliset, pienet ja tyttömäiset rinnat ole tarpeeksi hyviä tisseiksi?! Etsin hansikkaan käsiini ja läpsäisen poskelle haasteen tätä menoa. Ja mutta kun pitää katsoa jokainen pyörähdyskerta, ei se ole sama asia muuten! Pitää analysoida jokainen liike! :<))
Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö