Roswell ei voinut kuin nauraa kuninkaan vitsaillessa Kerensan ihastumisesta häneen, demoniin. Kyllähän niin joskus sattui käymään, mutta tässä tilanteessa hän ei voisi uneksiakaan kuninkaan vaimon nappaamisesta, ei edes vitsaillen. Seuraukset olisivat kovin ikävät jos hän siinä sattui onnistumaankin, mutta jotenkin sarvipäästä tuntui, ettei kenenkään heistä tarvinnut pelätä Kerensan ihastuvan johonkin muuhun, vaikka kuinka hurmaava olisi.
"Miksi hän iskisi silmänsä minun kaltaiseeni vanhukseen, kun hänellä on jo kaltaisenne komea nuorukainen," demoni naurahti, epäsuorasti ja vitsailua jatkaen ilmoittaen, ettei mitään tulisi tapahtumaan, eikä Henryn tarvitsisi huolehtia siitä lainkaan. Hän oli demoni, hän oli vieläpä incubus Blackin mukaan, muttei hän kuitenkaan ollut luonteeltaan sellainen, joka voisi moisen teon tehdä. Kuningas sai nyökkäyksen vastaukseksi vielä, ennen kuin puheenaihe vaihdettiin.
"Sitten, kun on sen aika. Siihen asti voitte antaa minun huolehtia ja miettiä sitä puolestanne."
Lasi otettiin Henryn käsistä kumartavan nyökkäyksen kera, Roswellin sitten viedessä sen pöydälle tyhjän viinipullon viereen ennen kuin käveli takaisin nojatuolinsa luokse, istuutuen alas. Tyhjää lasia jonkun kädessä oli niin surkeaa katsoa, eikä hänellä ollut enää täytettä. Olisihan hän toki voinut käydä etsimässä jostain lisää viiniä, mutta siihen olisi tuhlautunut aikaa ja muutenkin tähän aikaan yöstä hän joko joutuisi häiritsemään jonkun nukkumista tai lainaamaan pullon myöhempää selitystä varten... Mutta se ei olisi kovin mukavaa. Kuningas ei muutenkaan tarvinnut enempää juomista. Oman lasinsa demoni myös tyhjensi suuhunsa, kuunnellessaan kuninkaan puhetta päivästään. Aluksi vanhoilla kasvoilla oli hymy, tuon nyökytellessä rohkaisevana Henryn kertoessa, kuinka järkevästi hoiti asiansa. Oli tärkeää ottaa vain sen verran työtä, kuin pystyi ja Roswell tahtoi ilmoittaa sen hiljaa pelkällä elekielellään. Tietenkin sitä mukaa kun kuningas pääsi vauhtiin, alkoi tuo toden teolla purkautua ja ilmoittaa ongelmistaan, saaden sarvipään hymyn muuttumaan kovin pahoittelevaksi. Oli hyvä, että toinen puhui ja kertoi, muttei ollut hyvä, että Henry tunsi olonsa tuollaiseksi. Se sai omankin olon tuntumaan kovin pahalta.
"Jos tahdotte, olen lähellä kuuntelemassa. Olette aina tervetullut luokseni, olen aina valmis kuuntelemaan. Jos vain haluat, voisin ottaa murheistanne osan omille harteilleni, kenties se helpottaisi oloanne hieman?" Keltaiset silmät katselivat onnetonta nuorukaista lempeinä demonin ehdottaessa apuaan toiselle, seuraten myös kuninkaan kaatumista sängylleen. Roswellia ei haitannut tippaakaan. Montaa ei varmasti haittaisi, vaikka kuningas sängyllään pyörisikin, mutta demonia haittasi vielä vähemmän, eihän hän edes sänkyä tarvinnutkaan ja jos Henry sai olonsa mukavammaksi niin, saisi se hänet itsensä vain paremmalle tuulelle.
"Tapasin vain hieman ihmisiä ja katsoin, jos joku tahtoisi viettää hieman aikaa kanssani. Nautin keskusteluista ja seurasta," Roswell naurahti kuninkaan uteluihin, ehkä hieman ympäripyöreästi, mutta totuushan se oli,
"Päiväni oli kovin hiljainen, ei tunnu kovin hyvältä sanoa sitä Teidän päivänne jälkeen."
((Niin tietenkin, tappelupukarit. Ensiksi Roswell hellii Arania, sitten käy baarissa Mardukin kanssa. Petihommiin he eivät ala, sillä molemmat tietävät, että jos kaksi jättimakkaraa on esillä yhtä aikaa, aiheuttavat yhdessä ne mustan aukon kokonsa takia. Ja maailma tuhoutuisi. Joten järkevinä miehinä he menevät yhdessä kaljalle katselemaan ohikulkevia neitokaisia. 10/10 perse tuolla naisella.
No kun. :<<<
Kyllä.