Unihiekka

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Sands » 26 Elo 2012, 18:31

"En tunne siskoanne tai teidän kahden välistä suhdetta niin hyvin, että pystyisin tekemään todenmukaisen arvioinnin hänen motiiveistaan tai haluistaan," Roswell naurahti kuninkaan tuumaillessa syitä prinsessan mahdollisesta halukkuudesta tavata demoni toisen kerran. Viime kerralla Lily ei tuntunut kovin kielteiseltä, enemmänkin uteliaalta ja varmasti löysi idean toisestakin tapaamisesta kovin mielenkiintoiseksi. Toki ilmassa oli pientä varovaisuutta, olihan se tärkeää demonin seurassa ollessa, mutta prinsessa tuntui vahvemmalta kuin monet muut sarvipään tapaamista ihmisistä. Ei ollut outoa nähdä isoakaan miestä tärisemässä pelosta hänen edessään. Prinsessa taas haastoi demonin käytöksellään ja puheillaan. Se oli teko, mikä herättäisi demonissa kuin demonissa jonkinlaisia tunteita tässä tapauksessa se oli kunnioitusta ja uteliaisuutta, ja tietenkin halua vastata haasteeseen ja antaa haastajalleen kunnon vastus. Joltain toiselta demonilta reaktio olisi hyvinkin voinut olla närkästystä ja vihaa. Silti hän ei aikonut antaa helposti periksi.
"Mutta eiköhän se tule ajan myötä esille, kuten myös vaimonne mielipide minusta. Aikeinani on käyttäytyä oikein mallikelpoisesti, joten syytä huoleen ei pitäisi olla," nojatuolissaan istuskeleva mies virnisti, pitäen vielä ajatuksensa Lilystä vain oman päänsä sisällä. Lasi kävi huulilla hetkellisesti.

Henryn sanoihin ja mietteisiin kuningas Tornhelmin reaktioista annettiin myöntyvä nyökkäys; sanat olivat viisaita, mutta kuitenkin realistisia, eivätkä toivoneet liikoja. Toive olisi, ettei kääpiökuningas olisi liian epäluottavainen Roswellia kohtaan, mutta tärkeää oli myös, ettei Henry suuttuisi mahdollisista moitteista. Demoni neuvonantajana olisi kenen tahansa mielestä huono idea ja Henryn piti ymmärtää se ja olla valmis ottamaan se vastaan. Kenties Tornhelm kestäisi ajatusta, muttei tahtonut nähdä demonia lähettyvillään tai kenties tuo olisi pelkkää ideaa niin paljon vastaan, ettei suostuisi edes yhteistyöhön Henryn kanssa niin kauan kuin sarvipää oli tuon kanssa yhteydessä. Sellaisessa tilanteessa järkevin vaihtoehto oli ilmiselvä, mutta nuori kuningas ei siitä välttämättä pitäisi. Kuningas Tornhelm oli kuitenkin niin tärkeä pelaaja tässä pelissä, että yhteistyö oli pakollista, eikä jonkin typerän kiistan neuvonantajasta saisi antaa pilata sitä.

"Onhan se tietenkin oikein hyödyllistä olla varautunut kaikkeen, mutta kaikkeen ei koskaan voi olla varautunut. Uudet käänteet tulevat aina pitämään meidät varpaillaan tarkoistakin suunnitelmista huolimatta. Tärkeää on osata sopeutua," Roswell naurahti kuningasta katsoessaan, valmiina luopumaan puheenaiheista kaikkien muiden mielipiteistä aiheen käydessä turhaksi Henryn mielestä,
"Sattuiko päivänne olemaan kiireinen?" Puheenaihe siirrettiin johonkin niin yksinkertaiseen kuin kuninkaan päivään, jos toinen sattuisi mieluummin puhumaan siitä. Jokaisen keskustelun ei tarvitsisi olla vakava ja täynnä vastauksia pohdittuihin kysymyksiin, tärkeää oli myös puhua vain puhumisen ja tutustumisen kannalta. Demoni tahtoi kuitenkin aloittaa kovin varovaisesti, kuningas oli jo antanut merkkejä ystävyydestä, joihin pitäisi vastata omalla, rennommalla tavallaan. Tarkkakorvainen oli varmasti jo huomannut, että vaikka Roswell edelleenkin puhui kovin ylikohteliaalla tavalla, termiä "Teidän Majesteettinne" ei oltu käytetty aikoihin.

"Ottaisin nyt tuon lasin kädestänne, jos se ei haittaisi. En tahdo, että se on tiellänne," demoni kävi ehdottamaan huomatessaan kuninkaan juoneen jo viininsä, lasin tyhjentyen. Vanhempi mies nousi taas jaloilleen, valmiina nappaamaan lasin pois vierastaan häiritsemästä.




((Kyllä, reittä vilauttaen makoilee siinä lievästi vihjailevana. Ei kai nyt vain tule toinen sota? Pitää hälyttää Roswell taas pelastamaan meidät Aranin ja Mardukin sodalta, pitää noille kahdelle selvästikin opettaa jakamisen iloista!

Ohi meni. :<))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2012, 23:06

Pieni virne kohosi kuninkaan kasvoille Demonin huomautellessa mallikelpoisesta käytöksestä.
Ehkä niin on hyvä. Kukapa ei voisi olla ihastumatta sinuun jos niin kovin herrasmiesmäisesti käyttäydyt. Pitää varoa, ettei Kerensa ihastu sinuun liikaa Huomautus oli selvästikin vitsi ja Henry toivoi, että Demoni sen ymmärsi. Kuningas kuitenkin toivoi myös, että Demoni tajusi olla edes harkitsematta moisen toteuttamista.
Mutta kuten totesit, sen näkee ajallaan

Henry ei käynyt enää kommentoimaan mitään demonin puheisiin varautumisesta ja sopeutumisesta. Hän itse ei oli täysin samaa mieltä demonin kanssa, varsinkin sopeutumisen suhteen. Ehkä siksi nuorempi ei nähnyt syytä tuoda mielipidettään esille, sillä se olisi ollut vain Roswellin sanojen toistamista. Puheenaihe vaihtuikin huomattavasti kevyempään rupatteluun, demonin kysellessä kuninkaan päivästä.
Miten sen nyt sanoisi Kuningas aloitti ojentaessaan lasinsa demonille, joka sitä niin kovasti oli pois ottamassa nuoremmalta. Kerta lasi oli tyhjä, ei Henry nähnyt syytä pitää sitä käsissään.
Ainahan tekemistä riittäisi, näin kuninkaana, mutta olen koittanut jakaa päiväni niin, ettei yhdellä päivällä liikaa menoa olisi. Tuntuu kuin päätäni alkaisi pakottamaan jos joutuu liikaa murehtimaan. Vaikka päivät tuntuvat siltikin kovin raskailta, en meinaa unta iltaisin saada. Mikä taas puolestaan pistää miettimään ja stressaamaan asioita yhä enemmän, kun sängyssä pyörii ja koettaa unta saada! Et uskokaan kuinka turhauttavaa se osaa olla minun asemassani. Sitä luulee aina yö myöhään saaneensa kuningasajatuksen valtakunnan tulevaisuuden suhteen mutta silloin ei ole lähellä ketään, jonka kanssa siitä keskustella! hah.. kuningasajatus Henry jäi hetkeksi myhisemään itsekseen sanoilleen, kunnes ykskaks enemmän tai vähemmän laiskasti kaatui makaamaan selälleen demonin sängylle.
Entä omasi Miten päivääsi olet tänään kuluttanut? Kävit hurmaamassa iltaseuraa, mitä todennäköisemmin?


//Aran on itsekeskeinen keräilijä ja Marduk ei osaa jakaa. Sen takia he eivät koskaan leikkineet keskenään hiekkalaatikolla, kun leluista tuli aina tappelua. Nyt sitten pitää tapella Garrettista. Roswell voi kyllä tulla lohduttamaan Arania kun Garrett on Mardukilla, Aran kaipaisi varmasti petiinsä jotain lämmikettä. Koska hänellähän ei ole vaimoa. Hyi jotain tissejä. Marduk ei välitä Roswellista, sen charmi ei ehkä pure moiseen jättiläismakkaraan ):

OPETTELE TÄHTÄÄMÄÄN.
Miksi minulta tullaan aina tiedustelemaan, teidänkö minä, oletko sinä mies vai nainen? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Elo 2012, 01:18

Roswell ei voinut kuin nauraa kuninkaan vitsaillessa Kerensan ihastumisesta häneen, demoniin. Kyllähän niin joskus sattui käymään, mutta tässä tilanteessa hän ei voisi uneksiakaan kuninkaan vaimon nappaamisesta, ei edes vitsaillen. Seuraukset olisivat kovin ikävät jos hän siinä sattui onnistumaankin, mutta jotenkin sarvipäästä tuntui, ettei kenenkään heistä tarvinnut pelätä Kerensan ihastuvan johonkin muuhun, vaikka kuinka hurmaava olisi.
"Miksi hän iskisi silmänsä minun kaltaiseeni vanhukseen, kun hänellä on jo kaltaisenne komea nuorukainen," demoni naurahti, epäsuorasti ja vitsailua jatkaen ilmoittaen, ettei mitään tulisi tapahtumaan, eikä Henryn tarvitsisi huolehtia siitä lainkaan. Hän oli demoni, hän oli vieläpä incubus Blackin mukaan, muttei hän kuitenkaan ollut luonteeltaan sellainen, joka voisi moisen teon tehdä. Kuningas sai nyökkäyksen vastaukseksi vielä, ennen kuin puheenaihe vaihdettiin.
"Sitten, kun on sen aika. Siihen asti voitte antaa minun huolehtia ja miettiä sitä puolestanne."

Lasi otettiin Henryn käsistä kumartavan nyökkäyksen kera, Roswellin sitten viedessä sen pöydälle tyhjän viinipullon viereen ennen kuin käveli takaisin nojatuolinsa luokse, istuutuen alas. Tyhjää lasia jonkun kädessä oli niin surkeaa katsoa, eikä hänellä ollut enää täytettä. Olisihan hän toki voinut käydä etsimässä jostain lisää viiniä, mutta siihen olisi tuhlautunut aikaa ja muutenkin tähän aikaan yöstä hän joko joutuisi häiritsemään jonkun nukkumista tai lainaamaan pullon myöhempää selitystä varten... Mutta se ei olisi kovin mukavaa. Kuningas ei muutenkaan tarvinnut enempää juomista. Oman lasinsa demoni myös tyhjensi suuhunsa, kuunnellessaan kuninkaan puhetta päivästään. Aluksi vanhoilla kasvoilla oli hymy, tuon nyökytellessä rohkaisevana Henryn kertoessa, kuinka järkevästi hoiti asiansa. Oli tärkeää ottaa vain sen verran työtä, kuin pystyi ja Roswell tahtoi ilmoittaa sen hiljaa pelkällä elekielellään. Tietenkin sitä mukaa kun kuningas pääsi vauhtiin, alkoi tuo toden teolla purkautua ja ilmoittaa ongelmistaan, saaden sarvipään hymyn muuttumaan kovin pahoittelevaksi. Oli hyvä, että toinen puhui ja kertoi, muttei ollut hyvä, että Henry tunsi olonsa tuollaiseksi. Se sai omankin olon tuntumaan kovin pahalta.

"Jos tahdotte, olen lähellä kuuntelemassa. Olette aina tervetullut luokseni, olen aina valmis kuuntelemaan. Jos vain haluat, voisin ottaa murheistanne osan omille harteilleni, kenties se helpottaisi oloanne hieman?" Keltaiset silmät katselivat onnetonta nuorukaista lempeinä demonin ehdottaessa apuaan toiselle, seuraten myös kuninkaan kaatumista sängylleen. Roswellia ei haitannut tippaakaan. Montaa ei varmasti haittaisi, vaikka kuningas sängyllään pyörisikin, mutta demonia haittasi vielä vähemmän, eihän hän edes sänkyä tarvinnutkaan ja jos Henry sai olonsa mukavammaksi niin, saisi se hänet itsensä vain paremmalle tuulelle.
"Tapasin vain hieman ihmisiä ja katsoin, jos joku tahtoisi viettää hieman aikaa kanssani. Nautin keskusteluista ja seurasta," Roswell naurahti kuninkaan uteluihin, ehkä hieman ympäripyöreästi, mutta totuushan se oli,
"Päiväni oli kovin hiljainen, ei tunnu kovin hyvältä sanoa sitä Teidän päivänne jälkeen."




((Niin tietenkin, tappelupukarit. Ensiksi Roswell hellii Arania, sitten käy baarissa Mardukin kanssa. Petihommiin he eivät ala, sillä molemmat tietävät, että jos kaksi jättimakkaraa on esillä yhtä aikaa, aiheuttavat yhdessä ne mustan aukon kokonsa takia. Ja maailma tuhoutuisi. Joten järkevinä miehinä he menevät yhdessä kaljalle katselemaan ohikulkevia neitokaisia. 10/10 perse tuolla naisella.

No kun. :<<< Kyllä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Elo 2012, 12:59

Varmasti helpottaisi. Se vain, etten ole tottunut pahemmin kertomaan huolistani kenellekään. Tuntuu niin.. väärältä huolestuttaa muita mahdollisilla turhanpäiväisillä murheilla. Mutta pidän tuon mielessä.. ja olen kiitollinen tarjouksestasi Henry vastasi suoraan Roswellin tarjoutuessa itkupuuksi joka kuuntelisi, mikäli se kuninkaan oloa yhtään helpottaisi.
Katseensa tuijotti uneliaanoloisesti kohti kattoa, samalla kun toinen käsi nousi hitaasti hieromaan kulmia etusormella ja peukalolla. Kylläpä sitä ihminen osasi väsyä harvinaisen nopeasti. Ehkä kuninkaan piti alkaa nauttimaan enemmän alkoholia iltaisin, jos moinen pisti pään sekaisin näinkin nopeasti ja johti lopulta väsymykseen. Sittenhän hänen ei tarvinnut pyöriä sängyssä miettimässä maailman menoa! Ehkä se ei kuitenkaan hyvä idea ollut. Henry halusi pitää alkoholinnautinnan mahdollisimman vähänä, muutaman kerran hän oli krapulaansa herännyt ja silloin vakuutellut itselleen, ettei enää ikinä joisi mitään vettä väkevämpää. Se tuntui aivan kamalalta.

Katse kävi laskeutumaan katosta pienesti kohden demonia tuon kertoessa omasta päivästään, joka oli melko hiljainen. Ainakin verrattuna kuninkaan päivään. Juuri nyt Henrystä tuntui siltä, että hän oli valmis antamaan mitä vain, jotta saisi itsekin viettää laiskoja päiviä ilman, että kukaan katsoi sitä pahalla.
Onnekas Henry tokaisi käsivartensa laskeutuessa lepäämään silmiensä ylle Vaihdetaanko paikkoja? Ole sinä kuningas ja minä hiippailen linnan käytävillä.
Ehkä minun pitäisi jo lähteä Nuorimies jatkoi sanojensa perään tällä kertaa kuulostaenkin jo harvinaisen väsyneeltä Ehkä unikin jo tulisi, enkä vain pyörisi sängyssä.


//Täydellistä. Kaksi megamakkaraa ei voi olla esillä samaan aikaan samassa tilassa, muuten tapahtuu kauheita. Varsinkin niille jotka jää niiden väliin. Aran tulisi silti kateelliseksi, kun Roswell lähtisi Mardukin kanssa baariin. Mutta Ehkä se saa siksi aikaa Garrettista seuraa niin ei tule niin paha mieli.
2/10, ruma huora, en panis.

Sands on Sands. No questions.
Sands the huonosihti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Elo 2012, 15:22

"Ei ole mitään väärää tai hävettävää ketoa muille murheista. Yksi ihminen ei kestä loputtomiin, yritykset hoitaa kaikki itse omin päin tulevat kostautumaan tulevaisuudessa, mutta avautuminen lähentää ja vapauttaa. Voin sanoa, että hiljaisuutenne vain huolestuttaisi minua enemmän," Roswell naurahti hiljaisesti, yrittäen saada kuninkaan rentoutumaan tämän asian suhteen, avautumaan enemmän itsestään ja huolistaan ilman, että murehti siitäkin. Murehtia murehtimisesta, kuinka petollinen kierre. Demoni auttaisi mieluusti, ei hän tietenkään voinut antaa täydellisiä vastauksia, jotka saisivat murheet katoamaan taivaan tuuliin, mutta jos pelkkä puhuminen jo auttoi, pystyi hän kuuntelemaan. Ei sille ollut mitään estettä. Ja jos hän vain pystyi auttamaan sanoillaan tai teoillaan kuuntelemisen lisäksi, olisi se vain entistä parempi.
"Toivoisinkin, että jos koskaan mielessänne käy tulla puheilleni, ette huolehdi lainkaan tunteistani sitä kohtaan. Tai jos Teidän on pakko sitä ajatella, jokainen johtopäätös, mikä johtaisi minun suhtautuvan siihen negatiivisesti mielessänne, on väärä. Älkää antako omien murheidenne estää vierailua luonani," Roswell hymyili vielä, jatkaen rohkaisuaan,
"Ei siitä tarvitse olla kiitollinen. Se on, mitä ystävät tekevät, eikö? Kuuntelevat ja auttavat, pitävät yhtä, eikä kiitosten kerjääminen käy mielessäkään."

Kuninkaan laskiessa katseensa katosta kohti sarvipäätä sai vanhuksen ottamaan kovin pahoittelevan hymyn suojakseen. Tilanne oli kovin epäreilu, hänellä itsellään ei ollut mitään velvollisuuksia, Henry taas oli nuori ja koko valtakunnan ongelmat olivat sysättynä hänen harteilleen, puhumattakaan siitä, että se kyseinen valtakunta oli vieläpä sodan riepottelema.
"Pelkäänpä, ettemme tulisi toimeen ilman Teitä," demoni naurahti kuninkaan ehdottaessa paikanvaihtoa. Eihän toinen kovin tosissaan ollut, mutta toive syvällä sisimmässä taisi olla kovin samankaltainen. Se ei silti olisi mahdollista mitenkään.
"En voi ottaa paikkaanne, mutta kenties voin ottaa tehtäviänne, jos niissä ei välttämättä Teitä tarvita. Teidänkin pitää rentoutua joskus, mutta suurimmat päätökset kaatuvat kuitenkin niskaanne joka tapauksessa... Mutta jos voin mitenkään auttaa siinäkin tilanteessa, tekisin sen mieluusti," tuo tarjoutui vielä avuksi, jos se kuninkaan työtaakkaa yhtään helpottaisi. Oli Roswellin asema mikä tahansa, kansa ei luottaisi häneen tai päätöksiinsä ja liika valta vain saisi kaikki vielä epäilevämmiksi. Jos Henry jostain syystä tahtoi hänelle antaa lisää päätösvaltaa, pitäisi demonien päätöksien alkuperän olla salaisuuksia, varmuuden varalta.

"Mh, on toki jo myöhä ja olisi hyvä, jos saisitte nukuttua," demoni vilkaisi väsyneenoloista kuningasta, myöntäen kyllä, että nukkuminen olisi hyvä idea toiselle vaikkei hän kyllä Henryä ollut ulos ajamassakaan,
"Muistakaa, että olette aina tervetullut, tapahtui mitä tahansa, ajasta riippumatta. Toivottavasti edes osa murheistanne tuli selvitettyä täällä tänään. Nukkukaa hyvin."




((Kyllä Garrettin ehdottomasti pitää olla Aranin kanssa silloin, kun Marduk ja Roswell ovat kaupungilla rellestämässä. Kävisi Aranille muuten liian yksinäiseksi. Ja niin Roswell pelasti maailman jo toisen kerran, sankarimme.

Pyh, täydellinen sihti oli, suusi vain oli väärässä kohtaa. Häpeä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2012, 15:52

Yksi ihminen ei loputtomiin kestänyt murheidensa kanssa. Se oli totta, mutta Henry silti koki huoliensa jakamisen kovin raskauttavana ja vääränä kuulijaa kohtaan. Hänen ongelmiaanhan ne olivat, hänen piti ne kuninkaana jaksaa kantaa eikä sysätä muiden murheiksi. Demonin sanat saivat kuitenkin lämpimänhuvittuneen hymyn nousemaan puoliksi peitetyille kasvoille. Sehän oli, mitä ystävät tekivät. Kuuntelivat. Oli jokseenkin sydäntälämmittävää, että demoni puhui itsestään ystävänä. Sitä tuo toden totta taisi olla. Tai jos ei vielä ollut, niin kohta olisi. Eipä Henry nähnyt mitään syytä, miksei voisi luokitella demonia ystäväkseen.
Sitä varten ystävät ovat Kuningas toisti melko puolihuolimattomasti ajatuksiltaan demonin aatteita, sen leveän hymyn yhä säilyessä kasvoilla.
Roswellin tarjoutuessa auttamaan kuningasta tuon tehtävissään, nousi käsivarsi sen verran toisen silmän yltä, että Henry saattoi puoliummistuneella katseellaan vilkaista kohden demonia. Tuota tarjousta kuningas ei ollut odottanut, mutta sen kuuleminen oli yllättävän mukavaa.
pidän tuonkin mielessä Kuningas tokaisi jälleen lyhyehkösti, samalla kun käsivarsi laskeutui takaisin silmien ylle. Päässä huippasi, varsinkin näin makuuasennossa. Oli se alkoholi jännä juoma.

Nukkuminen olisi kyllä hyvä vaihtoehto Ottaen huomioon että huomenna pitäisi jälleen edustaa Jos vaikka jaksaisi Henry kävi mumisemaan kuulostaen jo puoliksi nukkuvalta Joten ehkä nousen ja jätän sinut omaan rauhaasi.. kohta aivan kohta.
Mitään muuta kuningas ei sanonut vaan kaikista puheista huolimatta jäi vielä makaamaan sängylle, näyttäen erehdyttävän paljon siltä, että oli juuri nukahtanut niille sijoilleen. Ehkä hän jo nukkuikin.. ainakin puoliksi.


// Kyllä. Täydellistä. Roswell, mitä tekisimmekään ilman sinua!

En häpeä. Suuni oli juuri siinä missä alunperinkin, sinun piti sinne osua. Sinä häpeä.
Nyt se si sammuu siihen. Vai sammuuko. Potkiiko Roswell pois! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 28 Elo 2012, 19:05

Roswell nyökkäsi hymyillen kuninkaan toistaessa sanoja siitä, kuinka ystävät auttoivat toisiaan. Nuori kuningas tuntui niin kovin onnelliselta kuullessaan nuo sanat ja kenties tulevaisuudessa Henry aikoisikin muistaa demonin neuvot murheiden jakamisesta. Toivottavasti, mutta jos toinen tahtoi hänet neuvonantajanaan pitää, ei tuo voisi huoliaan pitää salassa ikuisuuksia. Roswell kyllä huomaisi ja pyytäisi toista kertomaan, mikä mieltä painoi. Näitä tarjouksia kuningas ei ollut tainnutkaan kuulla ennen, ei ainakaan aivan samankaltaisia, mutta toinen näytti kuitenkin pitävän niistä ja hyväksyvän avun. Nuoren kuninkaan väsyneeseen, kysyvään katseeseen vastattiin lempeillä silmillä, demoni aikoi tukea nuorukaista niin kuin pystyi, tekemään toisen elämän edes hieman helpommaksi ja mukavammaksi avullaan. Tässä tilanteessa Henry tulisi tarvitsemaan sitä, mutta ajan myötä tuosta kasvaisi varmasti oikein päättäväinen ja oikeudenmukainen kuningas.

"Voitte lähteä aivan omaa vauhtianne, ette Te minua häiritse lainkaan," vanhempi miehistä naurahti väsyneen kuninkaan suunnitellessa lähtemistä, vaikkakin kovin hitain elein. Henry oli väsähtänyt täysin illan mittaan, kenties tuo joi hieman liikaa, mutta jos kuningas sai nyt nukuttua, ehkä se oli sen arvoista. Aivan kuten hän oli sanonut, Roswellia ei haittaisi, vaikka toisella menisikin hetki kammeta itsensä ylös sängystä, mukavan asennon löydyttyä se oli kovin hankala tehtävä väsyneenä. Sarvipää odotti maltillisena. Aikaa tosin kului kuninkaan tekemättä yhtään liikettä tai sanomatta yhtään sanaa, saaden demonin katsomaan Henryä hieman paremmin...

Poika nukkui. Olihan nyt myöhä ja toinen oli kovin väsynyt, ei tässä ollut mitään omituista, mutta että toinen kykeni nukahtamaan tuohon sängylle, hänen edessään... Hymy nousi Roswellin kasvoille. Kenties Henry olisi arvostanut sitä, jos hänet oltaisiin herätetty, mutta aikaisemmin tuo oli valittanut unenpuutetta, joten ehkä oli parempi antaa toisen nukkua ja ottaa moitteet vastaan myöhemmin. Kuninkaaseen demoni ei kuitenkaan ollut koskemassa, olisihan hän toki voinut riisua toisen vähemmille vaatteille ja luultavasti niin, ettei toinen heräisi, mutta Henry ei luultavasti arvostaisi moista, joten kuninkaan annettaisiin nukkua niin, kuin tällä hetkellä oli. Roswell kuitenkin tiesi, että jos kuningasta ei omasta sängystään löytyisi eikä syytä sille löytyisi, olisivat seuraukset epämiellyttäviä kaikille. Itse hän ei voisi kenellekään tärkeälle asiaa mennä ilmoittamaan, kukapa luottaisi demonin yksinään nukkuvan kuninkaan vierelle... Tämä tulisi olemaan mielenkiintoista, hänen pitäisi aloittaa ketju alimmasta päästä, sieltä, mistä löytyisi ihmisiä jotka jopa luottaisivat häneen.

Hyvin, hyvin hiljaa demoni nousi tuolistaan ja poistui huoneesta, painaen oven kiinni hiljaisen naksahduksen kera. Kuningas jätettiin nukkumaan yksin, mutta kovin kauaa Roswell ei uskonut tässä menevän. Olihan se toki kovin ikävää joutua herättämään joku tähän aikaan ja hän toden totta olisi palveluksen velkaa tämän jälkeen, mutta tilanne olisi ymmärrettävä, onneksi. Hyvän selityksen ja suunnitelman avulla tilanne tulisi selviämään, mutta ikävä kyllä sen toteutus olisi pakko jättää muiden käsiin. Silti Roswell uskoi sen toteutumiseen ja palasikin pian takaisin makuuhuoneeseen nukkuvan kuninkaan luokse, istahtaen nojatuoliinsa odottamaan tapahtumien seurauksia. Ensimmäiset hetket ja tunnit olivat kovin jännittäviä, jokin olisi voinut mennä pieleen ja vartijoita syöksyisi ovesta sisään, hyökkäisivät hänen kimppuunsa... Ja herättäisivät kuninkaan, sehän tässä olisi epämiellyttävintä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, hämärä ulkona kirkastui ajan myötä, aamun sarastaessa. Kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaisesti. Henry oli ollut kovin väsynyt ja saanut unenpäästä kiinni vasta niin myöhään, joten demoni ei voinut olla pyytämättä ilmoittamaan kuninkaan aikoessa nukkua hieman pidempään tänään. Se oli hänen oma päätöksensä, kenties sellainen, jota ei olisi saanut tehdä, mutta hän uskoi sen olevan parhaaksi. Hiljainen koputus ovelta kuitenkin kertoi herätyksen olevan edessä, Roswellin kävellessä oven luokse, avaten sen tarjotinta kantavalle palvelijatytölle.

Montaa, hiljaista sanaa ei ovella käyty, mutta tärkeimmät asiat käytiin läpi, monien kiitoksien kera demonin puolelta. Sarvipäinen mies otti tarjottimen käsiinsä ja vei kuninkaan aamupalan sisälle makuuhuoneeseen, laskien kuvullisen tarjottimen pöydälle tyhjien viinilasien ja viinipullon viereen. Henry olisi voinut nukkua sikeästi vielä monta tuntia, mutta ruoan olisi ikävä antaa jäähtyä. Roswellin askeleet jatkoivatkin sängyn vierelle, käden noustessa koskettamaan hellästi nukkuvan nuorukaisen olkaa.
"Teidän Majesteettinne... Olisi aika herätä. On aamu, pahoittelen, että otin valtuuden järjestellä Teille hieman lisää nukkumisaikaa omin päin," demoni aloitti pahoittelevasti, kun oli saanut kuninkaan huomion puoleensa,
"Aamupalanne odottaa, tahtoisitteko syödä jo? Voin tuoda tarjottimen sängylle."




((Maailma ilman Roswellia olisi prinsessoille surkea paikka elää. Ja Roswell ei ikinä potki prinsessaa sängystään pois!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2012, 12:24

Hitaasti nuori kuningas vaipui yhä syvemmälle uneen, kunnes kaikki mahdolliset äänet ympäristöstä kantautuivat täysin kuuroille korville. Henry oli nukahtanut ja tuo alkoikin näkyä kuninkaasta, joka kävi hengittämään rauhallisen tyynesti, reagoimatta mihinkään mitä ympärillä tapahtui. Näin rauhallisesti hän ei ollut nukahtanut aikoihin. Nuorukainen ei missään välissä tiedostanut nukahtaneensa, vaan antoi itsensä nukkua aina aamuun asti. Ulkopuoliset tekijätkään eivät käyneet häiritsemään kuninkaan kerrankin rauhallista unta. Yhtään painajaisia ei nähty saatikka heräilty keskellä yötä siihen epämukavaan tunteeseen, kun kaikki tuntui olevan päin prinkkalaa. Vasta aamun sarastaessa kävi Henry pikkuhiljaa unestaan heräilemään, kunnes kuuli demonin herättelevän itseään.
Hitaasti monarkki raotti silmiään vilkaisten demoniin, joka uskaltautui jopa koskettamaan kuningasta herättelyn merkeissä. Se, mitä Roswell oli tehnyt tahi suunnitellut yön aikana, oli yksi suuri kysymysmerkki Henrylle. Varmasti kuningas oli tuon toimista kiitollinen, mutta kiitollisin hän oli siitä, että demoni oli antanut hänen nukkua. Syvään kävi kuningas vetämään henkeä huomaamattoman haukotuksen lomasta, samalla kun alkoi tokkurastaan selvitä.

En ole koskaan syönyt aamiaistani vuoteessa Henry tokaisi hieroskellessaan toisella kädellä silmiään, samalla kun kampesi itsensä istumaan Enkä haluakaan, ennen kuin olen vanha ja kykenemätön liikkumaan minnekään vuoteestani.
Hetken nuorimies suki sekaisin olevia hiuksiaan, kunnes kävi nousemaan kokonaan ylös vuoteelta venytellen.
Ruoka kyllä maittaisi Mutta sitä ennen, lasi jos toinenkin vettä tekisi erittäin hyvää Monarkki kävi naurahtamaan nostaen nyt vihdoista viimein katseensa kunnolla demoniin.
Taisin sitten nukahtaa


// Eihän Roswell sellaista voisi tehdä, ikinä!

Missä on Tilland. Koska Tilland tulee taas ärsyttämään Nimuen hermoja. Koska Nimue saa orjuuttaa Tillandin BDSM leikkeihinsä?
Eikunsiis. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Syys 2012, 15:37

Roswell vastasi vastaherätetyn kuninkaan uneliaaseen vilkaisuun hymyllä ja lempeillä silmillä, tyytyväisenä siitä, että toinen heräsi niinkin helposti. Ja myös tietenkin siitä, ettei toisen kasvoilla näkynyt tippaakaan ärtymystä demonin omatoimisista päätöksistä, ei edes virkoamisen jälkeen. Eihän sarvipää tiennyt, kuinka tiukka aikataulu kuninkaalla oli, mutta helppo oli veikata, että kiireinen mies tuo kuitenkin oli. Tietämättään hän olisi voinut sotkea monetkin tärkeät suunnitelmat ja kenties sotkikin, mutta Henry ei niistä näyttänyt välittävän. Kunnon yöunet olivat kultaakin kalliimmat, ja nuorukainen ymmärsi sen. Roswell asteli sivummalle makoilevasta kuninkaasta, antaen tuolle omaa tilaa ja aikaa herätä, seuraillen kuitenkin Henryn toimia sivusilmällä.

"Ettekö?" Demoni naurahti kuninkaan ilmoittaessa, ettei koskaan ollut aamiaista vuoteessaan syönyt. Eikä edes moista tahtonut tehdä, vaikka tilaisuutta tarjottiin. Hymy nousi vanhemman miehen huulille, olihan toinen niin kovin nuori, ei asenne ollut kovin yllättävää.
"Se on kovin mukavaa ja rentouttavaa. Ainakin minä arvostaisin elettä kovasti, eikä minua haittaisi laisinkaan tehdä sitä joka aamu, vaikkakin..." Roswell pysäytti puheensa kesken, vilkaisten sivummalle, siirtäen ajatuksensa mieluummin puheesta ajatukseksi. Eihän hän oikeastaan tarvinnut ruokaa, joten aamupala olisi turhaa, ellei sitten puhuttu ravinnosta yleensäkin ja se menisi vain kovin... mielenkiintoiseksi tapahtumaksi. Virnistäen katse käännettiin takaisin seuraamaan kuninkaan nousemista sängystä, sen ajatuksenjuoksun jäädessä sitten siihen.

"Ah, tietenkin," nyökkäys kävi Henrylle tuon pyytäessä vesilasia, mutta saman tienhän sitä voisi järjestää toiselle ruokailupaikan, jos sänky ei sopivalta tuntunut. Nojatuoli käännettiin pientä pöytää kohti ja tarjottimen vesikannu napattiin käteen, demonin kaataessa parin sormen varassa vettä lasiin kovin korkealta, ennen kuin kannu laskettiin pöydälle tarjottimen eteen.
"Tahtoisitteko syödä täällä? En tietenkään pakota ja voin toki jättää Teidät rauhaankin," Roswell hymähti, tarjoten toiselle istumispaikkaa pöydän ääressä, katse kuninkaan silmissä.
"Niin teitte. Nukuitteko hyvin? Millainen on vointinne, jos ette pane pahaksenne uteluani?"




((Roswellin sängyssä on tilaa vaikka kaikille maailman prinsessoille. Yhtä aikaa. Ja Tillandhan on Nimuen kanssa, Nimue on kunnolla piiskannut sen kuntoon ja miltei tottelevaiseksi rääpäleeksi. Ja Tillandilta ei kysytä, sillä Nimue saa leikkiä omistamillaan rääpäleillä aivan milloin itse haluaa!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Syys 2012, 17:46

Puoliummistunut katse kävi vähitellen aukenemaan kunnolla, samalla kun katse ja kasvot kääntyivät hitaasti lattian puolelta kohden demonia, tuon aamupalakommentin myötä. Käsi nousi hieromaan niskaansa pienesti, samalla kun kasvoilla käväisi huvittunut hymy siinä missä demonin kasvoja koristi virne.
Se asia jätettiin kuitenkin sikseen nuoren miehen keskittyessä kunnolla heräilyyn. Hän tiesi missä oli, kenen seurassa ja no, aika oli hänelle hieman sekava käsite tässä tilanteessa, mutta ilmeisesti oli aamu. Ei liian aikainen, ei liian myöhäinen. Aikataulut kävivät heti muistuttamaan olemassaolostaan kun kuningas alkoi heräillä kunnolla. Vaikka mitä piti tehdä ja minne revetä, mutta juuri nyt Henry ei jaksanut ajatella moisia kiireitä. Hän oli kuningas, muut voisivat joskus odottaa häntä. Aina hän oli ollut täsmällinen ja ajoissa, kerrankos sitä myöhästyi.

En koskaan pahastu seurasta Henry kävi toteamaan Roswellin kysymyksiin. Hänelle se oli se ja sama oliko demoni täällä vai ei, jos kuningas söi. Seurasta ei kuitenkaan koskaan haittaa ollut. Sen pahemmin mitään asiaan kommentoimatta, kävi Henry istumaan alas demonin tarjoamalle paikalle. Vesilasi löysi heti ensimmäisenä tiensä monarkin huulille, sillä suuta kuivasi kovasti. Mistäköhän moinen mahtoi johtua.
Nukuin yllättävän hyvin, kiitos kysymästä. En edes muista, milloin viimeksi noin hyvin olisin nukkunut Henry tokaisi jahka lasi oli huulilta laskeutunut Mitä vointiini tulee Ei se nyt sieltä pahimmasta päästä ole.
Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut viedä koko iltaasi ja sitten varastaa vuodettasi.. toivottavasti siitä et pahastunut. Lupaan että korvaan viimeiltaisen jotenkin sinulle, ennemmin tai myöhemmin


// Roswellin sänkyn on riittoisa. Kaikille. Joka asennossa. Tilland senkin orja. Polvistu ja palvele dominatrixiasi.
Tuli paha mieli kattella kuin Sands on onlinessa ja minä en ole vastannut. Nyt vastasin, nyt on hyvä mieli (://
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Syys 2012, 19:26

Roswell naurahti kovin hyväntuulisesti, ei laittanut ollenkaan pahakseen vaikka kuningas ei häntä pois ajanutkaan. Mieluisampaahan se näin tulisi olemaan, pitihän hänkin toisen seurasta. Paikkoja vaihdettiin, Henry istahti nojatuolille, demonin taas istuutuessa sängynreunalle hymy huulillaan. Kenties joku olisi voinut kutsua vanhempaa miehistä aamuvirkuksi, mutta eihän tuo ollut edes nukkunut eikä tuon käyttäytymisessä oikeastaan näkynyt eroja vuorokaudenaikojen vaihtuessa. Silti, kovin pirteältä mies vaikutti joka tapauksessa.
"Se on hyvä. Pelkäsin hieman, että voisitte löytää sängyn epämukavaksi," Roswell hymyili kuninkaan puhuessa siitä, kuinka hyvin oli viime yönä nukkunut. Poikahan oli tarvinnut unta, mitä oli onneksi nyt saanut vaikka olikin kovin myöhään vasta unten maille olikin päässyt. Se, johtuiko nukahtaminen alkoholista, puhumisesta vai kummastakin ei ollut nyt tärkeää, toivottavasti tulevaisuudessa Henry saisi nauttia enemmän hyvistä yöunista ja vähemmästä stressistä. Se mieluusti kuitenkin saataisiin aikaiseksi enemmänkin puheen kuin viinin avulla, mutta ehkä kuningas oli nyt valmis avautumaan sarvipäälle enemmän eilisen tapahtumien jäljiltä.

"Ette tunne oloanne erityisen kipeäksi?" demoni naurahti kysyen kättään heilauttaen, kenties hieman pahoittelevaan äänensävyyn. Olihan illanviettoon liittynyt paljon alkoholia mikä oikeastaan oli aivan hänen syytään ja myös mahdollisesti vääränlainen nukkuma-asento, mikä olisi voinut jättää paikat kovinkin kipeiksi.
"Höpsis," Roswell nauroi Henryn anteeksipyyntöihin ja lupauksiin korvauksista, kuningas ilmeisesti uskoi olevansa suurempana haittana, kuin olikaan,
"Yksi ilta on kovin mitätön ajaltaan, uusia tulee tulevaisuudessa lukuisia. Älkää moisesta huolehtiko, en minäkään," tuo hymähti lempeä hymy kasvoillaan,
"En usko Teidän vaihtavan kantaanne mitenkään vaikka ilmoittaisin, että sänky on kuitenkin loppujen lopuksi Teidän omistamanne. Mutta kenties mieltänne virkistäisi kuulla, etten sänkyä oikeastaan tarvitse, ettekä ole mitään minulle velkaa. Rentoutukaa vain ja nauttikaan aamupalastanne," sarvipää oli kovin huvittunut kuninkaan asiasta, mutta se oli vain hyvää huvitusta. Kovin somaa huolehtimista ja takaisinmaksua, mitä ei usein häntä kohtaan osoitettu. Otetuksihan tässä melkein tuli, mutta ei Roswell tahtonut Henryn maksavan "velkojaan" takaisin vain sen takia, että uskoi olevansa velkaa. Hän selviäisi hyvin ilman mitään maksuja.




((Tilland ei polvistu, mutta Nimue laittaa polvistumaan! Sitten meidän rääpäle katsoo silmiin niin isottelevana ja inhoavana, että on aivan söpöä. Entä jos olisin online aina?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2012, 13:29

Löydän riippumaton huomattavasti mukavampana paikkana nukkua, kuin nämä kuninkaallisten muhkeat sängyt.. joten sinun vuoteesi oli jopa mukavaa vaihtelua Monarkki tokaisi naurahtaen. Tottahan se oli, ei hän pitänyt pahemmin liian pehmeistä ja pöyhityistä vuoteista. Pienen ikänsä hän oli aina nukkunut milloin missäkin epämukavissa paikoissa, mutta riippumatossa loikoilu oli hänestä se kaikkein paras vaihtoehto.
Päätä käytiin pudistamaan demonin tiedustellessa, tunsiko kuningas oloaan ollenkaan kipeäksi. Vähän päätä jomotti ja kurkunpäässä lymyili joko röyhtäisy tai oksennusrefleksi, mutta mitä sitä suotta myöntämään, ettei alkoholi hänelle sopinut. Kyllä hän pärjäsi, vaikka olo olikin hieman kurja. Sitä ei kuitenkaan annettu näkyä päällepäin.

Katse käväisi aamupalan puolessa Roswellin puhuessa, koettaen saada kuninkaan muuttamaan suhtautumistaan demonin illan varastamisesta ja häirinnästä. Henrystä oli ollut mukavaa jutella Roswellin kanssa asioista, mutta ei tuo kumminkaan halunnut toistaa viime iltaa. Seuraavalla kerralla hän varaisi demonin illan jo etukäteen, eikä tulisi häiritsemään kesken kaiken hauskanpidon.
Näin ihmisenä jokainen ilta tuntuu tärkeältä, sillä meille ei niitä loppujen lopuksi ole kovin montaa suotu, jos lähtee vertailemaan pidempi ikäisiin rotuihin Henry tokaisi katseen noustessa aamiaisesta demoniin, samalla kun käsi kävi poimimaan leivänkannikan, josta revittiin pienempi pala irti ja tungettiin suuhun. Kai sitä oli pakko jotain koittaa syödä.
Mutta lienee paras ilmoittaa uudesta asemastasi myös muillekin Hoidan sen pois alta tänään, mikäli se ei sinua haittaa? Henry totesi, jahka oli saanut suunsa tyhjäksi ruuasta. Ruoka suussa ei saanut puhua. Sen äiti oli opettanut.


// Tilland söpönä. Yllättäen Tilland alkoi suuresti etoa Nimueta. Söpöys on niin ällöä.
Etkö sä aina olekaan onlinessa?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 15 Syys 2012, 16:14

Roswell nyökkäsi hymyillen kuninkaan naurahtaessa kuinka mukaviksi toinen loppujen lopuksi tunsikaan yksinkertaiset ja kenties jonkun mielestä kovat ja muhkuraisetkin makuualustat. Demoni tahtoi tietenkin kohdella toista hyvin ja olla niin vieraanvarainen kuin pystyi, oli toinen kuningas tai ei, mutta ikävä kyllä hänellä ei ollut paljoa annettavaa, etenkään kenellekään niin korkea-arvoiselle. Henry oli todella maanläheinen hallitsija, mikä kyllä oli osoittautunut mukavaksi. Miellyttävämpää seuraahan tuollainen poika oli verrattuna viimeisen päälle hyysättyyn nirppanokkaan, vaikkakin sellainen henkilö nauttisi toisten kunnioituksesta ja matelusta paljon enemmän, kuin Henry. Nuorukainenhan tunsi olonsa enemmänkin ahdistuneeksi korkeasta asemastaan luonteensa takia ja aikaisemmasta prinssin tittelistä huolimatta, tehden vahvuudesta myös jotain, mikä haittasi kuningasta. Harmillista, mutta kenties siihenkin tottuisi ajallaan.

"Se on totta," Roswell naurahti kuninkaan huomauttaessa ihmisten lyhytikäisyyden niin moniin muihin rotuihin verrattuna, ja kuinka yksi ilta voi olla hyvinkin pitkä aika elämässä. Silti, nauru muutettiin viekkaaksi hymyksi, keltaisten silmien kaventuessa kapeiksi viiruiksi kasvoilla.
"Sitä suuremmalla syyllä Teidän iltanne menee minun iltani edelle, mh?" Demoni kehräsi tyytyväiseen sävyyn, käyttäen Henryn sanoja tuota itseään vastaan, tosin aivan toisen omaksi hyödyksi ja kovin viattomin motiivein. Ei hän tahtonut toisen tuntevan oloaan epämukavaksi vain sen takia, että tahtoi puhua. Jokaisella oli siihen oikeus.
"En ajatellut ottaa sitä puheeksi vielä, ajattelin, että haluaisitte viettää aamunne rauhassa ja ajattelematta moista asiaa," sarvipää hymähti Henryn ottaessa neuvonantajan aseman taas esille ruokailunsa lomasta,
"Pysyitte siis päätöksessänne, mh? Sovimme jo siitä, joten en edes yritä väittää vastaan. Tehkää kuten näette asian parhaaksi, pysyn rinnallanne."




((Älä huoli Nimue, se on söpöä vain sadistien mielestä. On se niin söpöä, kun toinen on änkyränä ja tulee alistetuksi. Mutta kyllä Tilland vielä joku päivä on oikeasti söpö, pestään ja kammataan hiukset niin kyllä siitä nätti tyttö tulee. Marduk tykkäisi kovasti myös. Ja no olen, mutta olen piilossa katso. Sitten nimi olisi aina tuolla alhaalla odottamassa ja ahdistamassa!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Syys 2012, 13:06

Henry hymähti pienesti Demonin huomautukselle illoista, jättäen sitten asian siihen. Hän ei juuri nyt halunnut alkaa keskustelemaan syvällisemmin siitä, kenen aika oli kalliimpaa kuin toisen. Demoni oli kyllä osin oikeassa, ehkä tuo sen itsekin tiesi sanomatta. Sen sijaan kuningas keskittyi tunkemaan edes jotain tarjottimelta suuhunsa, jotta jaksaisi pysyä pystyssä ja keskittyä päivän menoihin, kunnes seuraava ruokailu koittaisi. Hän ei pahemmin aamupalasta välittänyt, toisinaan aamuisin syödessä häntä saattoi alkaa etoa ruoka. Mistähän moinenkin johtui, sitä Henry saattoi vain arvailla. Ehkä se oli silkkaa jännitystä päivän tapahtumista.
Jälleen kerran nuorempi miehistä söi suunsa tyhjäksi, ennen kuin kävi vastaamaan Roswellin seuraaviin sanoihin.
Tapanani ei ole tehdä sopimuksia tai päätöksiä, joista haluaisin perääntyä. Ei edes humalassa Henry ilmoitti samalla kun nojautui kauemmaksi tarjottimesta, tehden näin enemmän tai vähemmän selväksi, ettei aikonut enempää syödä Myöskään asioiden turhanpäiväinen pitkittäminen ei kuulu tapoihini. Totta kai hoidan tämän asian kuntoon mahdollisimman pian. Tuskin olisin kovin hyvä kuningas, jos peruisin lupauksia tai pettäisin sopimuksia

Joka tapauksessa, minun lienee parasta lähteä valmistautumaan päivääni.. Nuori kuningas jatkoi nyt nousten ylös tuolista Jos sinulle sopii, en vielä tänään raahaisi sinua mukanani. Uskon, että on parempi, jos sinä et heti kuvioihin astu uuden asemasi ilmoittamisen jälkeen Antaa muille aikaa sulatella asiaa, ennen kuin sinä aloitat tehtäväsi.. vai mitä sanot?


// No niin no, ehkä se silloin on söpöä joo. Mutta sitten kun Tillandista tehdään hieno neito, ei Nimue koske siihen pitkällä tikullakaan. Marduk kyllä koskee. Pitkällä tikulla. Isolla, paksulla, pitkällä tikulla. Halolla.
No kyllä sun nick tuolla aina sopivasti vilkkuu kun itte päivitän foorumin tahi tuun foorumille. Onnistun aina bongaamaan jonkun Sandsin sieltä. Lähes aina.
Tässä, ota räkäpäisen vastaus //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 20 Syys 2012, 15:55

Roswell katseli hymyillen kuninkaan syömistä, pysyen hiljaisena, kun ei ollut mitään suuta avata suutaan. Mieluusti hän antoi toisen syödä ja herätä rauhassa, asioiden oli hyvä antaa edetä omalla tahdillaan, hitaastikin jos se sitä vaati. Eihän hänellä minnekään kiire ollut, tärkeintä oli nyt, että Henry saisi päivänsä aloitettua hyvin.
"Se on hyvä tapa," demoni naurahti kuninkaan ilmoittaessa kovin vakavasti suhtautumisena sopimuksiinsa ja niiden tekemiseen, oli millaisessa tilassa tahansa. Hän toivoi, että Henry pystyi kuin pystyikin pitämään järkevän ajattelutapansa myös alkoholin vaikutuksen alaisena. Tulevaisuudessakin. Kuningas menettäisi nopeasti maineensa ja luottamuksensa, jos viljeli lupauksia ja päätöksiä ympäriinsä, unohtaen tai jättäen ne sitten huomioimatta, kun siltä sattui tuntumaan. Jotkut syyttivät Henryä nuoruudestaan tai naiiviudestaan, mutta tunnollinen poikahan tuo oli, ja kovin hyvä hallitsija. Jos ei vielä, niin ainakin pian.

Roswell nousi sängynreunalta jaloilleen kuninkaan myös noustessa tuolistaan aamupalansa päätökseksi. Olisihan se kovin epäkohteliasta jäädä istumaan kuninkaan noustessa.
"Tietenkin, tehkää kuten parhaaksi näette. Minulla ei ole kiire tämän asian kanssa, vaikkakin olisin mieluusti Teitä tukemassa tässä asiassa... Mutta kenties minun pitää hyväksyä kykynne selviytyä tästä yksinkin, mh?" hän hymähti huvittuneena, olihan hän toki hieman huolissaan toisesta, mutta Henry ei tarvinnut ylihuolehtivaa kanaemoa kaakattamaan ja suojelemaan. Eihän toinen enää ollut lapsi.
"Tiedätte kyllä mistä minut löydätte, jos jotain tapahtuu. Saattaisin Teidät kuitenkin ovelle, jos sallinette?" demoni hymyili ja viittasi kädellään kohden makuuhuoneen ovea.




((Kyllä Nimue kuitenkin tykkää siitä, kun Marduk tykkää. Nimue pääsee eroon nätistä ja söpöstä neidistä ja Marduk on sitten velkaa, kun noin kauniin lahjan sai. Kaikkihan tahtoisivat olla Mardukin hyvällä puolella. Tillandilta ei kysytä. Jokin muukin kyllä vilkkuu, kun foorumille tulet. Wink.

No! No... No minäpä otin yhteen auton kanssa ja voitin! Mutta sitten painovoima löi vyön alle ja nyt vähän kirvelee. :<))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron