Unihiekka


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 03, 2012 12:19

Henry ei voinut olla virnistämättä pienesti demonin sanoille. Jokseenkin ilkikuriseksi paljastunut Demoni kaivoi kyllä verta nenästään, jos velhon kustannuksella alkoi leikittelemään.
Hän ei käskenyt minua pitämään sinua poissa luotaan. Se tässä on mielenkiintoista Kuningas tokaisi Roswellin sanoihin Yleensä hän tekee selväksi, ettei halua nähdä tiettyjä henkilöitä uudemman kerran.
Henry oli oppinut tuntemaan velhoa nyt paremmin, kun oli itse valtaan noussut. Vaikka molemmat sietivät toisiaan osasyynä Lilyn olemassaolo oli Henry kuitenkin pudottanut velhon pois neuvonantajan paikalta. Jos nuori kuningas olisi saanut vallan vuosi tai pari aikaisemmin, olisi velho myös menettänyt kuninkaan velhon tittelin. Kaksikon välit olivat kuitenkin korjaantuneet parempaan suuntaan kun olivat löytäneet muutaman yhteisen sävelen.

Minä en varsinaisesti mitään suunnittele, Roswell hyvä. Mutta en myöskään pistäisi pahakseni, jos joku ottaisi epävirallisesti selvää velhon puuhista Henry tokaisi virnistäen pienesti Joskin, minulla ei ole mitään syytä epäillä häntä mistään. Siltikin, en voi kieltää ettenkö itsekin olisi kiinnostunut tietämään, mitä hän majassaan puuhaa silloin, kun kukaan ei ole katsomassa.
En koskaan pistä pahitteeksi toisesta lasillisesta Kuningas vastasi demonin esittämään kysymykseen, ennen kuin lähti kommentoimaan tuon tekemisiä linnalla. Lasia ojennettiin Roswelliin päin.
Mietin myös, käykö aikasi pitkäksi.. olen miettinyt, haluaisitko sinä kenties ottaa jotain.. tehtäviä vastuullesi linnalla? Ei siis mitään suurta, ainakaan aluksi. Jotain.. pientä, mielenkiintoa pitämään yllä.



// Pikkutisut ovat söpöjä, Älä huoli Garrett, kyllä sinä kelpaat tuollaisena. Aranille ainakin. Mutta jos haastaa silti haluat, niin vastaan haasteeseesi läpsäyttämällä käytetyllä kondomilla. Släp.
Jokainen pyörähdyskerta on arvokas ja uniikki. Lyhyttä. Henryllä on lyhyt. EIkun siis Henry on lyhyt.
Tapahtuuko Tämä Jos Roswell lähtee kävelemään linnalta? Ensimmäisenä mukaan lyöttäytyy Henry ja Consta ja Black ja kylältä sitten lisää porukkaa. Kun kulkue saapuu länsikujille, on koko kaupunki mukana tässä komeassa marssissa.
Penis varoitus linkissä jos joku pikku agna täällä uskaltaa pyöriä //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Elo 03, 2012 3:06

Roswell hymyili, ilkikurisesti kyllä, mutta kenties sitä ei aivan kuuluisaksi, demoniseksi virneeksi voinut ihan kutsua. Kuninkaan ilme kertoi kyllä sen, että löysi ajatuksen velhon kiusaamisesta aivan yhtä huvittavaksi kuin demonikin, vaikkei siihen itse alkaisikaan. Ja ei Black tuntunut löytävän ideaa täysin vastenmieliseksi myöskään.
"Herätän muiden mielenkiinnon yleensä lajillani, mutta velhonne ei näytä paljon välittävän tai ällistyvän demoneista enää," Roswell aloitti hymyillen,
"Mutta kenties tein häneen vaikutuksen muilla tavoilla, Teidän Majesteettinne. En pelkää häntä tai hänen voimiansa, näen ja tiedän asioita, mitä muut eivät... Tai kenties hän vain ajatteli, etteivät sananne pidättelisi minua ja olisivat siten turhia," naurahdus kävi sarvipään kohauttaessa harteitaan välinpitämättömänä. Ei hän aivan nähnyt viimeiseksi mainittua syytä sinä oikeana, mutta olisihan se aina mahdollisuus kuninkaan mielessä, jos oli velhon apaattisuuden nähnyt useampaan otteeseen. Mutta Henry oli pannut merkille juuri sen käskyn puutteen ja vaikka demoni taisi olla aika erilainen suureen osaan häiritsijöitä verrattuna, tuntui se kuninkaalle valittaminen olevan se normaali käytäntö kertomatta jättämisen sijaan. Kai sitä sai olla tässä aika otettu, mutta eihän Roswell oikeastaan tuntenut mitään suurempaa negatiivisuutta velhosta häntä itseään kohtaan. Aika oli huono ja hän oli tunkeillut, mutta ei Black kuitenkaan inhonnut häntä yli kaiken.

"Oh?" Vanhempi mies virnisti huvittuneena Henryn epäsuorille, mutta kuitenkin niin viattomille vakoiluehdotuksille, enemmänkin löytäen koko asian kovin suloiseksi kuin joksikin kovin mehukkaaksi juoruksi epäluottamuksesta kuninkaan ja velhon välillä.
"Katson mitä voin tehdä, Teidän Majesteettinne. Olen utelias itsekin, joten pitäisin häntä silmällä aivan muuten vainkin. Tietenkin on hyvin mahdollista, että selville saamani asiat ovat kovin arkoja salaisuuksia, joita minulla ei ole valtaa paljastaa tai muuten vain joudun lupaamaan olla kertomatta kenellekään... Mutta jos opin jotain mikä mielestäni pitäisi jakaa Teidänkin kanssa, etsin kyllä keinon, Teidän Majesteettinne," Roswell hymyili.

Pieni naurahdus karkasi tuon huulilta kuninkaan ilmoittaessa halunsa toiseen lasilliseen viiniä.
"Tietenkin, Teidän Majesteettinne," viinipullo napattiin pöydältä mukaan ennen kuin demoni nousi ylös tuolistaan ja käveli kaatamaan ojennettuun viinilasiin lisää tummanpunertavaa nestettä, pienen kumarruksen kera. Tietenkin Roswellin piti kaataa omaan lasiinsakin vielä pieni tilkka, olihan se vain sopivaa. Pullo palasi takaisin pöydälle ja sarvipää löysi mukavan paikkansa nojatuolin syövereistä, viinilasi kädessään.
"En sanoisi, että aikani käy koskaan pitkäksi, mutta olette tehneet paljon eteeni, Teidän Majesteettinne. Jos voin tehdä jotain hyödyksenne tai jos tunnette minun pystyvän johonkin, on se suuri kunnia minulle. Mitä Teillä on mielessänne, Teidän Majesteettinne Jos vain kykenen, autan mieluusti," demoni sulki silmänsä ja antoi kovin syvän nyökkäyksen kumarrukseksi.




((No nyt Garrett voi nukkua yönsä taas rauhassa. Garrettilla kun on yhtä isot tissit kuin haltianaisilla, joten ei ihmekään, että Arankin tykkää. Haltianaiset kun näyttävät haltiamiehiltä. Tai sitten haltiamiehet näyttävät haltianaisilta, en ole vielä aivan varma. Milloin paljastamme maailmalle Garrettin olevan haltia ja Aranin kaksoisveli? Vaikka ei ketään taitaisi yhtään yllättää... Henry on lyhyt ja hintelä. Miltä Henrystä tuntuu olla lyhyempi kuin neitipoika Garrett? Ei hemmetti et tainnut pituudesta puhua ollenkaan, lankaan minut sait! Hyi hyi.

Ja joo. Tuohan se tapahtuu. Syy, miksi Roswellia ei päästetä linnasta. Sitten kaikki ihmismiehet marssivat alastomina haltioiden luokse. Voi olla, etteivät haltiat aluksi ymmärrä, mutta luultavasti he eivät voi myöskään vastustaa. Ja niin rauha palasi taas maahan. Montako kertaa Roswell on jo pelastanut maailman? ...hihi pyöriä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 05, 2012 3:09

Oli hyvinkin mahdollista, että Roswell oli jonkinlaisen vaikutuksen velhoon tehnyt. Sitä oli tietenkin paha sanoa, mutta kerta velho ei ollut kovin kärkkäästi käskenyt kuningasta pitämään tai ainakin yrittää pitämään sarvipäisen kaverinsa pois hänen läheisyydestään, oli velho kaiketi jotenkin tästä otuksesta kiinnostunut. Toivoa vain saattoi, ettei kiinnostus johtanut mihinkään kovin.. negatiiviseen.
Demoni kävi kuitenkin lupautumaan, että mikäli sen tilanne vain salli, olisi tuo kertomassa mahdollisia salaisuuksia velhosta kuninkaalleen.
Välini hänen kanssaan eivät koskaan ole olleet kovin.. lämpimät Henry tokaisi Mutta en myöskään epäile, että hän kävisi minut pettämään.. siltikin, olisi mukava tietää mitä se vanha kiukkupussi puuhailee silloin, kun ei ole läsnä.

Viinilasin täyttyessä kiitti Henry nyökkäämällä. Jo ensimmäisen lasillisen jälkeen oli alkanut tuntua hassulta, alkoholin käydessä syöksymään kehoon. Henry ei tunnetustikaan ollut juomamiehiä ja saattoi helpostikin humaltua jo pienistä määristä. Varsinkin, kun tyhjään vatsaan joi.
Olen ajatellut jos antaisin sinulle jotain tehtäviä Henry jatkoi kun oli ottanut ensin pienen hörpyn lasistaan En tosin tiedä mitä kaltaisellesi demonille kehtaa ehdottaa tahi tarjota. Tuskin sinä nyt juoksupojan hommia haluaisit alkaa toimittamaan
Kuningas naurahti pienesti itsekseen, katseen laskeutuessa hetkeksi lattiaan. Mitähän hän oli taas tekemässä? Hankkimassa vain lisää vihaa niskaansa.


// Garrett on oikeasti Aranin poika. Se selittää kaiken. kun Aran paritteli jumalattaren kanssa, syntyi täydellisyys nimeltä Garrett. Tämä täydellisyys oli niin kaunis, ettei Aran kestänyt katsella sitä omassa hovissaan koska tuli kateelliseksi joten nuori täydellisyys lähetettiin ihmisten kasvatettavaksi. Kyllä, niin siinä oikeasti kävi.

Roswell tulee pelastamaan maailman vielä monta monta kertaa. Tämä joukko orgia on kyllä paras vaihtoehto. Ei kun siis nakumarssi, kuka nyt seksistä puhui.
Hihih Pyöriä. SPIN THE MEAT //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Elo 05, 2012 8:03

Roswell hymyili kuninkaan avautuessa enemmän velhosta ja heidän välisestään suhteesta. Hieman taustatietoja ja motiiveja vakoilupyyntöihin. Viatonta totta tosiaan, mutta eihän Henryn sanoista oikein muuta oltu ajateltukaan. Tietenkin Henry oli nuori ja uusi kuningas sekä monet palvelijansa isänsä nimittämiä, aiheita pelkoon tuolla kyllä olisi, mutta niitä ei tästä tilanteesta löytynyt, ei Blackia kohtaan.
"Hän on kovin salaperäinen mies, omaa kykyjä ja tietoa," demoni naurahti, nojaten eteenpäin,
"Hän ei tunnu sellaiselta henkilöltä, jolla on lämpimät välit kovinkaan monen kanssa. Mutta uskoisin silti Teidän tunteenne epäilysten puuttumisesta olevan oikeassa, Teidän Majesteettinne. En ainakaan näkisi hänen Teitä pettävän aivan ensimmäiseksi," tuo hymyili. Kiukkupussi tosiaankin oli sopiva sana kuvailemaan velhoa... Ainakin jollain tasolla. Se ainakin oli se, millaiseksi velho tahtoi muiden hänet näkevän, jos ei muuta. Mutta Roswell aikoi ottaa selvän.
"Olkaa huoleti, Teidän Majesteettinne. Pidän silmäni ja korvani auki, kenties saamme Teidänkin tiedonjanoisuutenne tyydytettyä," vanhempi hymisi tyytyväisenä, nojaten taas taaksepäin tuolissaan, nauttien siemaisun viinilasistaan silmät suljettuina.

Sarvipää naurahti kuninkaan huolille tehtäväehdotuksista, niin kuin Roswellilla olisi edes syitä loukkaantua vääränlaisista. Lasi laitettiin pöydälle, päätä pudistettiin hymyillen.
"Mutta Teidän Majesteettinne. Olen jo ilmoittanut haluni auttaa Teitä. Älkää ajatelko minun olevan jotenkin enemmän, kuin olen. Te olette kuningas. Ei minulla ole korkeaa asemaa, minkä johdosta Teidän pitäisi pelätä sanojanne tai käskyjänne luonani," demoni hymyili, katsellen toista rauhallisesti,
"Jos tämä on vain minusta kiinni, mikä tahansa tehtävä, johon uskotte minun pystyvän on sopiva, Teidän Majesteettinne. Ottakaa toki huomioon, etten ole enää mikään vetreä nuorukainen ja tietoni joistain asioista voivat olla kovin vanhentuneita tai puutteellisia... Mutta yritän toki parhaani, vaikka pahimmassa tapauksessa joudumme pettymään molemmat. Teidän olisi kuitenkin hyvä miettiä sitä tarkoin, Teidän Majesteettinne; monet eivät varmasti hyväksy minua liian tärkeiksi näkemiinsä tehtäviin, mutta minulla on aina mahdollisuus todistaa itseni, jos tilaisuus annetaan," Roswell koetti tukea ja rohkaista kuningasta päätöksissään sanoillaan. Kuninkaalta kaivattiin päättäväisyyttä ja selkärankaa, mutta myös viisautta ja pitkänäköisyyttä. Se oli paljon vaadittu, mutta Henry jos kuka pystyisi siihen, jos kaikkensa sille antoi.




((Ah. Nyt ymmärrän kaiken. Garrett melkein suostuisikin tuohon, mutta ei Aranin sekaannukseen. Kyllä meidän kreivitär vielä joku päivä ymmärtää juurensa ja Aran antaa anteeksi hänen täydellisyytensä. Sitten isä ja poika voivat vihdoin halata ja pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Sitten tärkein kysymys: kumpi tykkäisi enemmän Garrettista nättinä pakotettuna tarjoilemaan juomia, Aran vai Marduk?

Roswellilla on tapana pelastaa monien naisten (ja miesten) maailma monta kertaa öisin. Hänellä kun on niin hyvät silmät, että osaa laittaa langan neulansilmään pimeässäkin. Että voi napin ommella takkiin katso. Se on tärkeää, eihän sitä voi ilman nappia ulos lähteä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 08, 2012 1:36

Nuorempi miehistä kävi nyökkäämään muutaman kerran myöntyvästi demonin puhuessa velhosta. Salaperäinen jos mikä tuo kyllä oli. Henry ei kuitenkaan tuntenut velhoa henkilönä pahemmin. Hän tiesi että tuo taisi magiaa ja oli melko eristäytyväinen muusta maailmasta, ellei sitten kyse ollut työtehtävistä. Olisihan hän siskoltaan voinut kysellä velhosta, mutta se tuntui jotenkin.. sopimattomalta. Lisäksi prinsessa ei aina tuntunut niin kovin innoissaan puhuvan miehestään.
Henry oli kuitenkin tyytyväinen, että Roswell suostui tähän pikku vakoilija leikkiin sen suuremmin empimättä taikka kyseenalaistamatta kuninkaan motiiveja. Ne olivat loppupeleissä niinkin yksinkertaiset, kuin uteliaisuus.

Roswell kävi huomauttamaan, että oli jo ilmoittanut halustaan auttaa kuningasta parhaansa mukaan. Pieni, ystävällisentyytyväinen hymy levisi nuoremman miehen kasvoille demonin sanojen myötä. Harvoin sitä kukaan oli näin avoimesti auttamassa, sen mukaan mitä pystyi. Pieni ääni takaraivossa kuitenkin muistutti siitä, että kyseessä oli demoni. Se voisi ihan hyvin olla vain juoni jonkin suuremman saavuttamiseksi. Henry ei kuitenkaan halunnut uskoa sitä Roswellista. Tuo tuntui olevan.. erilainen. Ystävällinen, mutta ei kierolla tavalla. Tai sitten sarvipää osasi kätkeä kieroutensa niin syvälle hymynsä taakse, ettei sitä pystynyt paraskaan tulkitsija huomaamaan.
Olen miettinyt, jos ottaisin sinut mukaan hovini arkeen Henry nyt jatkoi demonin rohkaisevien sanojen jälkeen Johonkin pieneen tehtävään.. niin, että ihmiset tottuisivat sinun läsnäoloosi pikkuhiljaa.
Olen kuitenkin miettinyt, että.. jos sinä vain haluaisit.. olisin enemmän kuin mielissäni, jos suostuisit ottamaan paikan neuvonantajanani Moisen töksäyttäminen ei ollut yhtä helppoa, miltä se saattoi kuulostaa. Henry oli vaatimaton persoona, joka ei pahemmin uskaltanut muilta pyytää tai vaatia mitään. Huono ominaisuus kuninkaalle, mutta ehkä sekin menisi ajan myötä ohitse.
Demoni oli osoittautunut selväjärkisemmäksi, mitä suurin osa kenraaleista, joita linnalla pyöri. Tuolla tuntui aina olevan lähes neutraali mielipide asioihin, joita kuningas halusi pohtia ja puida jonkun kanssa läpi. Joten miksi ei? Demonihan oli osoittautunut jo mukavaksi keskusteluseuraksi, miksei tästä tekisi saman tien ammattia. Eihän Henryn tarvinnut kuunnella tuon ehdotuksia, jos ei nähnyt niitä itselleen tai valtakunnalleen sopiviksi, joten Roswellilla ei myöskään ollut liikaa valtaa. Tosin, suurin osa hovista ei tulisi varmasti pitämään, jos demoni moisen arvonimen saisi ja siten kohoaisi asteikolla ylemmäs.


// Kyllä se on varmaan Marduk, koska Aranhan katselisi Garrettia mieluummin ilkosillaan hänen sängyssä poseeraamassa. DRAW ME LYEK ONE OF YER FRENCH GIRLS!

Napit on tärkeitä. Ilman nappeja ei saa takkia kiinni ja jos takki ei ole kiinni niin voi vilustua ja vilustuminen ei ole kivaa. Roswell, olet sankarimme, kuinka voimme korvata tämän sinulle? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Elo 08, 2012 7:15

Roswell hymyili, silmät lempeinä ja ymmärtäväisinä, hiljaa ilmoittaen tukevansa kuningasta, ettei olisi mitään vaaraa kertoa ajatuksensa suoraan ja kaunistelematta hänelle. Sanat selvästikin auttoivat Henryä, auttoivat tuota ymmärtämään tilanteen, rentoutumaan. Demoni tahtoi auttaa eikä kokenut nuoren kuninkaan sanoja pahakseen, joten toisella ei ollut mitään syytä huoleen. Kierteleminen ja kaarteleminen saisivat tilanteen vain epämääräiseksi kun siihen ei ollut tarvetta.
"Järkeviä mietteitä, Teidän Majesteettinne," tuo nyökytteli päätään myöntyvänä, olihan hän juuri itsekin miettinyt, kuinka muut tottuisivat häneen nopeampaa jos ei viettäisi niin paljon ajastaan pois muiden silmistä. Eihän hänellä kauheasti ollut syitä hiippailla käytävillä ilman tehtäviä ja joku tulisi aina kysymään syytä. Oli epäilyttävää jos sellaista ei ollut, vaikka se olisi totuus.
"Heille tekisi hyvää nähdä, että olen täällä aivan kuten hekin ja ansaitsen paikkani palvelemalla Teitä, en ole sen enempää enkä vähempää," Roswell naurahti, odottaen, josko kuningas oli jo päättänyt hänen tulevan tehtävänsä.

Se tehtävä... Yllätti, suoraan sanoen. Se ei ollut aivan ensimmäisenä ehdotuksena mielessä, sarvipään ollen näkyvästi yllättynyt. Suu ei hymyillyt, kulma nousi kysyvästi ennen kuin suupieletkin nousivat vihdoin hymyyn hitaan reaktion jäljiltä. Samettinen naurahduskin pääsi karkaamaan huulien välistä.
"Teidän Majesteettinne," Roswell aloitti nauraen, hyväntuulisena kyllä, muttei välttämättä aivan varmana seuraavasta liikkeestään,
"En tiedä olenko kaiken sen luottamuksen arvoinen, mitä osoitatte minua kohtaan. Olen otettu. Ehdotuksenne ja paikka neuvonantajana olisi suuri kunnia," toinen käsistä painettiin vasten rintaa, demonin kumartaen niin syvään kuin tuolissaan pystyi huonon selkänsä kanssa, silmät ummessa, kasvot kohti maata. Asento pidettiin pidemmän tovin, aivan hiljaisena, vanhemman miehen miettiessä tarkkaan sanojaan ja seurauksia, mihin ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta. Neuvonantajan rooli tai titteli ei ollut aivan sieltä pienimmästä päästä ja pienistä tehtävistähän sitä oltiin tässä kokoajan puhuttu. Kenties Roswell siihen pystyisikin, mutta muiden reaktio ei välttämättä olisi sieltä aivan parhaimmasta päästä. Jonkun tovin kuninkaan piti odottaa jonkin sortin vastausta ehdotukseensa, ennen kuin selkä vihdoin suoristettiin ja silmät avattiin, keltaisen katseen taas kiinnittyessä Henryn kasvoihin.

"Tehtävä on myös suuri. En voisi sanoa, ettenkö löytäisi ideaa mielenkiintoiseksi, ettenkö ottaisi haastetta innokkaana vastaan. Jos uskotte minun kykenevän siihen, kenties pystynkin, Teidän Majesteettinne. Epäilisin kuitenkin Teidän saavan aikamoisen määrän negatiivista palautetta päätöksestänne. Minuun ei luoteta juurikaan," demoni hymähti kovin vähätteleville sanoilleen luottamuksesta häntä kohtaan,
"Minun nostaminen suoraan niin korkealle luultavasti aiheuttaa enemmän närkästystä kuin tahdotte, Teidän Majesteettinne. Voin toki olla rinnallanne ja auttaa Teitä kuten tahdotte, mutta voi olla, että haluamme pitää sen pienenä salaisuutena meidän kahden kesken, kunnes aika on oikea. Ellette tahdo saada kaikkea vihaa niskaanne kerralla ja hoidella sen saman tien. Uskotteko pystyvänne siihen, Teidän Majesteettinne? Koetaisin toki auttaa Teitä, mutta en voi luvata mitään. Heidän olisi pakko ottaa minut huomioon siinä tilanteessa ainakin, mutta kaikki se huomio ei tule olemaan positiivista," hymy pysyi tuon huulilla, neuvojen antamisen ainakin ollessa tuolle täysin luonnollista.




((Ah no niinpä tietenkin. Mardukhan on se, joka pitää kun neitoset syöttävät viinirypäleitä, Aran taas tahtoo lelun ja koriste-esineen. Garrett on oikein hyvä koriste-esine. Ja ainoa tarpeeksi kaunis orja olemaan Aranin ikioma mallinukke. Muut ihmiset kun ovat... karvaisia ja kaikkea, hyi. Ei Roswellille tarvitse korvata mitään, väläyttää vain sokaisevan hymyn pimeydessä ja iskee silmää, ennen kuin katoaa ikkunasta ulos.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 11, 2012 2:56

Jokseenkin jännittyneenä kuningas odotti demonin vastausta. Henry kyllä tiesi minkälaisia riskejä otti, tarjotessaan tätä paikkaa demonille. Tuskin riskejä pahemmin Roswellin suunnalta tuli, mutta muut varmasti tulisivat sanomaan mielipiteen jos toisenkin, harvinaisen kärkkäästi moisesta järjestelystä. Demoni neuvonantajana? Henry ei voinut kun naurahtaa pienesti, itsekseen ajatukselle, mutta kun katsoi kuka isällään oli neuvonantajana ollut, niin Henry ei tiennyt, ketä tässä pitäisi kyseenalaistaa oudoista neuvonantaja valinnoista. Loppujen lopuksi, eihän sen rodun pitänyt vaikuttaa alaisten toimiin ja päätöksiin. Alaiset olivat palvelemassa kuningasta ja tekemässä töitä hänen nimeensä, oli rotu mikä hyvänsä. Ihmiset eivät tätä tuntuneet ymmärtävän, sääli sinänsä.
Roswell kävi viimein vastaamaan kuninkaan tarjoukseen, vaikuttaen jokseenkin yllättyneeltä ja ehkä huvittuneeltakin? No ei siinä, olihan Henrykin yllättynyt että ylipäätään uskalsi ehdottaa tätä demonille. Eikä se ollut vain hetken mielijohteesta tai nousevasta humalatilasta johtuva tarjous, Henry oli sitä miettinyt jo hetken. Tähän asti Demoni jota Henry ei vielä edes kunnolla tuntenut oli ollut parasta keskustelu seuraa ja saanut kuninkaan miettimään asioita myös eri valoissa. Joten, miksikä ei? Voisihan Henry antaa kenkää Roswellille, mikäli tämä osoittautuikin huonoksi ideaksi demonin toimesta.

Tiedän, että se tulisi herättämään suurta närkästystä jopa läheisissäni Henry kävi vastaamaan Mutta uskon, että he myös hyväksyisivät sen, kunhan vain olet saanut näytettyä, ettet ole uhka tai vihollinen, vaan liittolainen. Moinen arvon ylennys muuttaisi myös varmasti muiden suhtautumista sinuun. Et olisi enää vain se joku demoni linnan nurkissa vaan se joku demoni linnan nurkissa, joka nauttii kuninkaan luottamuksesta. Ehkä mielipiteet muuttuisivat negatiivisemmiksi, ehkä positiivisimmiksi, sitä en tiedä, mutta sinua katsottaisiin uudessa valossa. Kun sinulla on titteli, kuunnellaan sinua myös paremmin.

Mitä todennäköisemmin minä siitä kuitenkin enemmän vihaa niskaani saan, kuin sinä. Mutta siinä missä moinen aiheuttaa negatiivisia reaktioita toisissa, toisissa se taas vain nostattaa positiivisia reaktioita. Vaikka hovissa ei ole paljoa suuren tittelin omaavia, jotka kannattavat minun ajattelu tapaani, löytyy heitä yllättävän paljon hovin ulkopuolelta. Myös hovista, mutta he eivät vielä uskalla ääntään korottaa.. ehkä sinun astumisesi neuvonantajaksi saisi myös muut rohkaistumaan ja kertomaan mielipiteensä Henry tokaisi hymähtäen En halua lietsoa hovin sisäistä sotaa, mutta olen sangen kyllästynyt elämään myötäilevänä osapuolena. Sinähän sen sanoit, minä olen kuningas, he alaisiani.
Viinilasi nousi vierailemaan kuninkaan huulilla, siinä missä itse kuningas nousi ylös sängynreunalta. Juuri nyt tuntui niin levottomalta, ettei istuminen tullut kuuloonkaan.
Joten jos sinä olet valmis ottamaan haasteen vastaan, tarjoan minä sinulle sen enemmän kuin mielelläni


// Garrett olisi täydellinen henkilökohtainen seksiorja Aranille! Kyllä, kukaan muu ei kelpaisi. Pyh joku Lily, hiiteen moiset lumput, Garrettin Aran oikeasti haluaa! Vain ja ainoastaan Garrettin. Sitten Garrett pakotetaan nukkumaan Aranin vieressä, kuningatarvaimoke voi mennä nukkumaan komeroon.
Kohta meidän pitää pelata Aran Garrett peli.
Ah Roswell, olet niin romanttisen mysteerinen sankari. Ei ihme, että olet naisten päiväunien kohde //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Elo 12, 2012 12:15

Roswell hymyili kuunnellessaan kuninkaan sanoja. Toinen ymmärsi mitä oli tekemässä, mikä oli hienoa. Ei demoni kyllä epäillytkään sitä, mutta olihan se aina mahdollista, ettei joku ymmärtänyt kaikkea sitä, mitä teoista voisi seurata, sitä kuinka pitkälle teot ylettyivätkään. Henry oli nuori, kenties vielä paikoitellen naiivi, mutta tuo oli astunut kuninkaan virkaan oikealla asenteella. Tuon sanat olivat myös viisaita ja ajattelevaisia, tämä koko asia ei tainnut olla mikään aivan tämän hetken ajatus... Tai sitten kuningas osasi katsoa jo noin nuorena todella kauas.
"Se on totta, Teidän Majesteettinne," vanhempi miehistä myhäili myöntyvänä, samaa mieltä siitä, että se muuttaisi toisten mielipiteitä hänestä. Oi kyllä, ja kuinka paljon se muuttaisikaan... Selän takana kuuluisi kyllä enemmän kuiskauksia, mutta ne taitaisivat olla enemmän itse kuninkaasta tai kuninkaan ja demonin suhteesta. Häntä itseään kohtaan, ainakin kasvotusten, olisi kunnioitusta. Lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka uskaltaisivat sanoa mielipiteensä ääneen hänenlaiselleen demonille. Ja ne tulisivat olemaan kovin äänekkäitä mielipiteitä.
"Minua kohtaan tämä koko asia olisi vain positiivinen, Teidän Majesteettinne. En menetä mitään, kun taas Te menettäisitte. Kunnioituksen ja kyvyn tehdä päätöksiä kansanne silmissä, jos tämä ei tule toimimaan. Mutta kenties silloinkin muut leppyisivät, jos näyttäisitte minulle vihdoinkin mikä demoneiden paikka on tässä maailmassa, huomatessanne millaisen virheen teitte," Roswell naurahti, ajatellen niitä pahoja seurauksia leukaansa hieroen, aina yhtä hyväntuulisena, vaikka yksi niistä miettimistään virheen korjaavista teoista olisi häntä kohtaan kovin ikävä.

"Ehdottomasti saisitte enemmän vihaa, kuin minä, Teidän Majesteettinne. Sehän tässä minua huolestuttaakin," demoni jatkoi tuumailuaan. Tämä olisikin helppoa, jos hän olisi ainoa, joka tästä joutuisi kärsimään. Hän oli mukana tässä ja syy olisi myös hänen, yritti sitä katsoa miltä kantilta tahansa. Kaikki aina johtaisi takaisin hänen läsnäoloonsa, mutta reaktiosta kärsisi Henry. Se ei ollut kovin hyvältä tuntuva ajatus, ei laisinkaan. Tilaisuuteen tartuttaisiin hetkessä, jos se ei tarkoittaisi jonkun toisen kärsimistä.
"Oi, uskokaa pois Teidän Majesteettinne, on monia, jotka eivät ole aivan yhtä kärkkäästi muita olentoja vastaan. Kaikkialla ympärillänne. Siitä puhuminen ei tosin ole kovin suotuisaa kansanne kesken, joten ymmärtänette varmaankin sen hiljaisuuden. Kukapa uskaltaisi olla ensimmäinen, joka suunsa avaa, vaikka tietämättään kaikki ympärillä olisivat täysin samaa mieltä. Ei tarvita kuin yksi huuto petturuudesta ja elämä käy kovin hankalaksi," Roswell ilmoitti hymyillen,
"Kenties tämä saisi ihmiset puhumaan, Teidän Majesteettinne... Tai kenties se saisi vastustajat vain huutamaan isompaan ääneen, pelottaen muut hiljaisuuteen taas kerran. Kovin moni ei uskalla arvostella tekojanne kasvotusten, mutta asenteenne tulee ratkaisemaan kuin äänekkäästi selän takana uskalletaan puhua ja mistä asioista. Sitä ei koskaan voi hiljentää ja se voi olla hyödyksi, mutta jos puheet käyvät liian negatiivisiksi Teistä, olemme pulassa. Niistä pitää yrittää päästä eroon. Mutta on helpompi olla pelätty kuningas kuin rakastettu sellainen, Teidän Majesteettinne. Teidän täytyy löytää kultainen keskitie arvostuksen ja nöyryyden välillä," lasista siemaistiin se viimeinenkin pieni tilkka punaviiniä kostuttamaan kurkkua kaiken tuon puheen jälkeen. Kenties... Kenties hän pystyisi auttamaan sen löytämisessä, jos kuningas antoi, mutta itse Henryn täytyisi se löytää ja laittaa käytäntöön.

"Otatte ainakin sanani kuuleviin korviinne, Teidän Majesteettinne," vanhus naurahti kuninkaan ilmoittaessaan omasta kuninkuudestaan ja kuinka muut olivat alamaisia, olihan se mukava nähdä toisen ymmärtäessä asemansa ja uskaltaessa vaatia sen arvoista kohtelua. Henry oli kovin kiltti nuorukainen ja asemansa uusi, mutta kyllä tuo oppi. Lasi laskettiin takaisin pöydälle Henryn noustessa kovin hermostuneenoloisena jaloilleen.
"No mutta... Tunnutte kovin hermostuneelta, Teidän Majesteettinne. Tämä on suuri päätös ja teko, mutta tunnutte miettineen tätä jo kauan. Paljon kauemmin kuin minä. Uskotte sen olevan parhain vaihtoehto?" Roswell enemmänkin ajatteli ääneen, sulkiessaan silmänsä hetkeksi mietteliäänä, ennen kuin itsekin nousi tuolistaan seisomaan. Ei ollut kovin soveliasta istua, kun kuningaskaan ei. Rauhallinen katse etsi kuninkaan silmät.
"Ette ehdottaisi tätä minulle turhaan, Teidän Majesteettinne. Päätöksenne ovat nopeita, mutteivät äkkipikaisia. Olisi kunnia palvella Teitä neuvonantajanne ja ottaisin nimikkeen ilomielin vastaan, Teidän Majesteettinne. Teen mitä voin ja toivon, ettette joudu kärsimään," demoni myöntyi lopulta, kumartaen toisen kovin syvän kumarruksen, pitäen katseensa maassa.




((No hyi joku Lily. Aran tykkäsi Lilystä vain, että pääsisi vähän lähemmäs herkkupylly-Henryä. Mutta kyllä, nyt Garrett on ehdottomasti täydellisin, kun Aran on silmänsä häneen iskenyt. Pitää nukkua vieressä (alastomana), jos ei hyvällä niin sitten sidottuna. On turha itkeä, jos ei ole enää mukavaa. Omapa oli syynsä. Ehkä se oppii nukkumaan nätisti vieressä. Tietenkin, se Aran ja Garrett peli, missä Garrett kidnapataan ja Garrettilla kun vain on niin huvittavat reaktiot, ettei Aran vain voi olla sekaantumatta asiaan ja kiusata meidän pientä kreivitärparkaa. Ja sitten joku prinssi valkean ratsunsa kera pelastaa Garrettin ja Garrett on iloinen jee. :>

Odotan vielä sitä hetkeä, kun Roswell törmää kaikkiin niihin kirjoihin, mitkä läsnäolollaan on saanut naiset kirjoittamaan. Ja hemmetti kun koko päivä meni pelatessa Laytonia tyyppien kanssa ja vietetään tunteja laskiessa jotain yhtä tehtävää, saadaan oikea ratkaisu ja sitten se on aivan KYLLÄ, JOS KATSOT TÄTÄ KUVAA NÄIN PÄIN, LÖYDÄT VASTAUKSEN SUORAAN!))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 2:55

Voin menettää, voin voittaa Henry kävi huomauttamaan otettuaan huikan viiniä Vain kokeilemallahan se selviäisi, mitä siitä seuraisi. Tiedän että riveissä seisoo myös korkea-arvoisia kenraaleja, jota olisivat varmasti enemmän kuin mielissään siitä, ettei viha kohdistuisi kaikkiin ihmisistä eroaviin.
Mutta ei sinun tarvitse minusta huolehtia. Isä olen jo iso poika kuningas kävi naurahtamaan demonille, tuon mainitessa olevansa huolissaan monarkista tämän päätöksen suhteen. Päätöksen ja sen seurauksien suhteen.
Ei tämä päätökseen liity. Siis, hermoilu. Kai. Se on alkoholi. Alkoholi pistää kropan liikkeelle, onko sitä lisää vielä? Lasin pohja tyhjennettiin, jonka jälkeen lasia tarjottiin kohden demonia. Ehkä Roswell jo huomasi, ettei kuninkaalla ollut mikään paras viinapää. Tuon poskille nousi normaalia helpommin puna ja nuormies muuttui tavallista levottomammaksi. Jos tuo joisi itsensä täysin holtittomaan tilaan, voisi Henry hyvinkin tehdä jotain sangen tyhmää ja uhkarohkeaa toisten yllyttämisen johdosta. Sen takia Henry ei pahemmin juonut koskaan, ei edes juhlissa. Nyt kuitenkin nuorelle miehelle näytti maittavan viini enemmän kuin tarpeeksi. Johtuiko sitten stressistä ja siihen hakusessa olevasta lievityksestä vai seurasta. Ehkä Henry uskalsi juoda Roswellin seurassa, sillä ei pitänyt tuota vahtivana tahona, joka tulisi torumaan nuoren kuninkaan mahdollista villiä menoa sitten, kun kuningas tilastaan tokenisi.

Ah, nyt tietenkin kyseenalaistat mielentilani päätösten suhteen Henry kävi sitten jatkamaan. Vaikka olikin nousuhumalassa, osasi tuo silti jotenkuten rationaalisesti ajatella Ei, humalatilani ei vaikuta päätökseeni tai ehdotukseeni. Tämä ei ollut hetken mielijohde, olen jo pidempään pohtinut asiaa.
Joten, jos saan kunnian, olisin enemmän kuin helpottunut, mikäli työtarjouksen otat vastaan Kasvoilleen levisi pieni virne Ehdin myöhemmin sitten miettiä paremmin, kuka minut haluaa murhata tämän päätöksen jälkeen ja kuka ei.


// Marduk prinssi tulee ja pelastaa kreivitär Garrettin pahalta Aranilta. Aranilta joka tahtoisi vain paijata! Kyllä.

Roswellilla tulee varmaan olemaan mielenkiintoista lukea kyseisiä kirjoja. Voi sitä virnuilun määrää.
Layton, mikäpä siinä. Mutta vastaus on aina yksinkertaisin, dear watson. Oisit vaan katsonut sitä kuvaa oikeinnurinpäin. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Elo 16, 2012 6:22

Roswell naurahti kuninkaan vitsaillessa demonin ylihuolehtivasta asenteesta, kuin isä ja poika totta tosiaan... Olihan Henry nuori, etenkin häneen verrattuna, siitä oli hankala kiistellä. Nuori niin ihmisenä ihmistenkin mielestä, nuori kuninkaana. Silti ihmisenä tuo oli aikuinen ja korkeaan asemaan työnnetty, olisi jo korkea aika kohdellakin tuota kuin aikuista. No, kaipa hän aina oli tätä kuningasta aikuisena kohdellutkin, mutta kenties hän oli turhan suojeleva. Eiköhän toinen osannut pitää huolen itsestään tai ainakin pyytää apua, jos sitä tarvitsisi, tuskin Henry aivan kaikkea tätä suojelua ja huolehtimista kaipasi, vaikkei siitä kovin vihaisesti ärähtänytkään.
"Totta, totta, pyydän anteeksi, Teidän Majesteettinne," Roswell naurahti huvittuneena,
"Se on paha tapani, huolehtia muista liikaa, vaikka he ovat täysin kykeneviä tekemään sen itse," keltaiset silmät sulkeutuivat huulien pysyessä hymyssä, uppoutuen hetkeksi omiin maailmoihinsa hiljaisena.

Demoni oli kovin huvittunut myös Henryn omasta selityksestä hermostuneisuuteensa. Vai että se alkoholi... Naurahdus karkasi vanhemman huulien välistä, kenties viinin tarjoaminen ei ollut se kaikista parhain idea, loppujen lopuksi. Kuningas ei ollut mikään kaikista rotevin mies, eikä juomamiehiä muutenkaan, joten nämä pienetkin lasilliset näyttivät vaikuttavan turhankin tehokkaasti. Roswell ei tahtonut syytöksiä kuninkaan humalaan juottamisesta ja käyttämisestä hyväkseen, sehän tästä vielä puuttuisikin, etenkin kun se kuningas tässä vielä tarjosi kovin merkittävää asemaa. Se olisi kovin epäilyttävää muiden silmissä, liian epäilyttävää. Silti, toinen oli nyt se, joka pyysi...
"Eiköhän sitä vielä tilkka ole, Teidän Majesteettinne," sarvipää suoristi itsensä ja nappasi viinipullon käteensä, kaataen vähän viiniä toisen ojennettuun lasiin. Kukapa hän olisi kieltäytymään kuninkaan kestittämisestä, mutta loput punaviinistä kaadettiin demonin omaan lasiin, aivan varmuuden varalta. Eihän hän itsekään toki aikonut näin paljon juoda, mutta kai se olisi parempi hänen sisällään kuin Henryn. Jos alkoholilla oli vain hermostuttava vaikutus rentoutumisen sijaan kuninkaaseen, ei se tähän tilanteeseen ollut mitä ihanteellisin. Sille olisi aikansa, sitten kun oli syytä oikeaan juhlaan.

"Toivon todellakin asian olevan niin," Roswell hymähti hiljaa kuninkaan selitellessä, miten ehdotus ei tullut vain humalan takia, miten hän oli miettinyt tätä pidempäänkin. Kyllähän se siltä tuntuikin, mutta nyt demoni toivoi toden totta sen tunteen olevan oikeassa.
"Kunnia on kokonaan minun puolellani, Teidän Majesteettinne. Suostun, jos aamullakin uskotte tämän vielä olevan hyvä ajatus. Luvatkaa vain, että olette varovainen. Emme tiedä, montako vihamiestä saatte tai moniko jo olemassa olevista vihamiehistä suunnittelee jotain väkivaltaista Teitä kohtaan tämän jälkeen, Teidän Majesteettinne. En tahdo, että Teille käy mitenkään minun takiani."




((Kyllä. Sitten prinssi Marduk on Garrettin sankari ja Garrett tekee kaikkensa, että toinen viihtyy. Ja lupaa tehdä mitä tahansa vastalahjaksi. Mitä tahansa. Mutta Aran ei tykkää ollenkaan. :<

Mutta Roswellhan tykkäisi vain neitosten kirjoittamista kirjoista. Voisi sitten sirotella niitä kirjoja kaikkien naimattomien paladiinien sängyille houkuttimiksi ja nauttia siitä kaaoksesta, minkä se aiheuttaa. Ja no kun mutta kun sen takia minä kävin kaikki koulut! Matikka! Mihin muuhun minä sitä käyttäisin, kuin Laytoniin! :<))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 7:50

Kuningas kävi naurahtamaan pienesti Roswellin pyydellessä anteeksi holhoustaan. Demoni jopa selitti, että se oli hänelle ominainen tapa. Hassua sinänsä, että demoni olisi niinkin huolehtivainen toisten suhteen. Siis sikäli mikäli mentiin sillä oletuksella, että kaikki demonit olivat ilkeitä ja halusivat vain pahaa. Henry ei kuitenkaan käynyt moittimaan Roswellia moisesta, joskin kuningas ei pitänyt siitä, että hänestä aina oltiin huolissaan. Varsinkin, kun moiselle ei hänen mielestään ollut mitään aihetta.
Roswell kävi tarjoamaan kuninkaalle vielä lasillisen, ennen kuin viini kävi loppumaan.
Muistuta että ostan sinulle uuden pullon Kuningas tokaisi ennen kuin vei juuri täytetyn lasin huulilleen. Totta kai kuningas olisi voinut vain olettaa, että demoni tarjosi hänelle eikä mitään vaatinut takaisin, mutta Henry ei pitänyt moisista ajatusmalleista. Oli sitten kuningas tai talonpoika, piti hänen mielestään kaikki hyvittää toiselle tavalla tai toisella.

Huonetta selaamaan eksynyt katse kohdistui takaisin demoniin tuon suostuessa kuninkaan tarjoukseen, mikäli nuorimies oli vielä samaa mieltä aamulla. Henry kävi hymähtämään pienesti.
Se on sitten sopimus Monarkki tokaisi ja askellettuaan vielä muutaman enemmän tai vähemmän levottoman askeleen, kävi istahtamaan takaisin sängynreunalle.
Ja ei se sinusta johdu, jos minun kimppuuni hyökätään. Se on pitkään patoutunut tunne joidenkin kohdalla, sinä vain olisit se viimeinen pisara. Ehkä se olisi myös hyvä, jos lopulta uskaltaisivat sanoa sanansa. Selviäisipähän ainakin, kehen voin luottaa ja kuka pistää omat mielipiteensä monarkin edelle Henry tokaisi Enkä minä heidän mielipidettään loppujen lopuksi pelkää siskoni ja vaimoni on sitten eri asia ja kuningas Tornhelm


// Uuuh, mitä tahansa. Hienoa, Siinä tapauksessa Garrett saa esittää nättiä patsasta nurkassa samalla kun Marduk katselee olemattomilla silmillään. Ja Aran itkee itsensä uneen kun menetti aarteensa.

Roswell senkin vanha kettu. Mutta hyvä kysymys, mihin sitä matikkaa muuten tarvii kun moisten ratkaisemiseen! Kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta, vaan koska osaa! Mä en osaa aakkosia, voisinkin siis mainostaa sulle et Lounatuulen vois hahmolistassa vaihtaa haltioiden puolelta puolueettomiin.
Katso setä olin ahkera tänään. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Elo 16, 2012 10:07

Roswell hymyili kovin huvittuneena, kuningas täällä oli tarjoutumassa ostamaan hänelle viinipullon, vain koska tarjosi itse sitä toiselle. Hän oli enemmänkin tyytyväinen, että joku oli sitä hänen kanssaan juomassa, kuin suri sen loppumista ja vaati korvausta; yksin oli hankala nautiskella ja liika oli liikaa. Olisi sääli jättää täysin juotavaa viiniä juomatta ja vain odottamaan avattuna.
"Ette Te ole minulle mitään velkaa, Teidän Majesteettinne. En ostanut edes tätä pulloa, sain sen. Eihän minulla ole edes rahaa. Jos antaisitte minulle viinipullon, joisin sen luultavasti Teidän kanssanne," demoni hymisi. Olihan hän toki kiitollinen, että kuningas edes harkitsi moista asiaa, mutta ei hän kaivannut mitään vastalahjaksi. Se olisi turhaa. Syy olla otettu, mutta lahjalle olisi parempiakin suita nautiskelemaan. Ei hän toki suoraan mitenkään kieltäytynytkään. Jos toinen oli jo päättänyt mitä teki, olisi hänen hankala sitä muuttaa, eikä inttäminen olisi kaunista katseltavaa. Henry oli hyvä poika, tunnollinen, kenties liiankin. Ei kuningasta voisi syyttää siitä, se ei ollut paha ominaisuus. Sitä piti vain osata käyttää oikein.

"Sopimus on kovin vahva sana demonin lähettyvillä," Roswell naurahti keltaisten silmien katsoessa viekkaina kuninkaan kasvoja,
"Mutta olkoon niin, Teidän Majesteettinne. Suostuin siihen jo, enkä ajatellut pettää sanaani. Kunnes on parempi, että tiemme erkanevat, mh?" Katse seurasi toisen jalkojen askellusta takaisin sängyn luokse, istahtaen reunalle hieman rentoutuneempana, kuin hetki sitten. Demoni seurasi esimerkkiä ja istuutui itsekin alas takaisin nojatuolin syövereihin, siemaisten omasta lasistaan viiniä
"Omatunnolle ei tee kovin hyvää olla se viimeinen pisara, Teidän Majesteettinne," hymähdys kävi vastaamaan kuninkaan lohduttaville sanoille, vaikka kenties oli kovin outoa kuulla demonin käyttävän sanaa "omatunto". Lopuille kuninkaan mietteistä annettiin nyökkäys. Tulevaisuutta oli mahdotonta ennustaa tarkalleen, sen tietäisi vasta, kun se tuli eteen. Varmuutta mistään ei ollut, seuraukset voisivat olla hyvät tai huonot. Tilanne oli ikävä ainakin sillä tavalla, että vaaka ei kallistunut vahvasti kummankaan puoleen. Kumpikin voisi tapahtua aivan yhtä suurella todennäköisyydellä. Mutta he molemmat tiesivät sen, Roswell ja kuningas, ja ilmeisesti molemmat heistä olivat valmiina ottamaan sen riskin.

Kovat kuuntelivat ja ottivat huomioon Henryn pelkäämättömyyden... Mutta pelon niitä läheisimpien ihmisten sanoja kohtaan.
"Hekään eivät taida ajatella tämän olevan kauhean hyvä asia, mh? En voi syyttää heitä," sarvipää naurahti, viitaten niin kuninkaan perheeseen kuin tähän kuningas Tornhelmiinkin,
"Siskonne olen tavannut, vaimoanne en, Teidän Majesteettinne. Epäilystä oli ilmassa, mutta toivottavasti voin vakuuttaa heidät molemmat hyvistä aikeistani. Mutta tämä kuningas Tornhelm... Kääpiöiden kuningas, eikö? Pelkäänpä, etten tunne häntä kovin hyvin, mutta puheiden mukaan hän on liittolaisenne. Tärkeä sellainen. Olisi ikävä menettää hänet."




((Ja Garrett nököttää siinä tyytyväisenä pari minuuttia, mutta sitten alkaa vikiseminen kun on niin raskasta seistä (doho) niin pitkän aikaa... Älä huoli Aran, kyllä se Garrett vielä joskus tulee takaisin kotiin, kainaloosi.

Ja niinpä! Kyllä se Layton on ainoa tarkoitus. Minäpä käyn vaihtamassa, kun jaksan. Hyvä hyvä, avaapa suu, niin setä palkitsee.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 18, 2012 4:15

Demonin toteamukset velasta ja sen olemattomuudesta menivät kuuroille korville. Kuningas koki sen suoraan sanottuna vastuukseen korvata tämä viinipullo demonille, oli tuo itse maksanut siitä tai ei. Olihan kuningas tullut kutsumatta Roswellin luokse, pilannut tuon mahdolliset illanviettosuunnitelmat ja juonut tuon viinit. Tai no, demonihan viiniä oli tarjonnut, mutta silti! Koska kuningas ei ottanut kuuleviin korviinsa demonin puheita, ei tuo myöskään käynyt vastaamaan mitään. Vain pieni virne käväisi nuoren monarkin kasvoilla, jonka jälkeen asia jätettiin hänen osalta siihen.
Kieltämättä kyllä.. Mutta nuo sopimuksen ehdot kuulostavat hyviltä. Kunnes on parempi, että tiemme erkanevat Ehkei humaltuva nuorimies ollut ajatellut sillä punaisella sekunnilla mitä suustaan pääsi, kun mainitsi sopimuksen demonin kanssa. Tosin, tästä sopimuksesta ei ollut syntymässä haittaa kummallekaan osapuolelle, ainakaan sopimusten tekijöiden puolesta. Ulkoiset tekijät olivat sitten eri asia ja niistä tultaisiin murehtimaan sitten myöhemmin.

Pahoittelevanhuvittunut virne nousi Henryn kasvoille demonin mainitessa mitä viimeisen pisaran titteli teki omalletunnolle. Eihän se varmaan tehnytkään hyvää, mutta se oli valitettavan kylmä fakta.
Kuninkaan aloittamana puhe kuitenkin vaihtui henkilöihin, joiden mielipide tulisi painamaan eniten tämän päätöksen suhteen.
Tosiasia on, etten tiedä miten he reagoisivat Kuningas aloitti Luulisi että näiden kaikkien vuosien jälkeen tuntisin siskoani edes sen verran, että osaisin sanoa hänen kantansa taruolentoihin mutta isäni kuolema tuntuu muuttaneen häntä. Kerensan uskoisin ymmärtävän Tornhelm, kääpiöiden kuningas, kuten arvasit, tuntuisi vihaavan vain haltioita.. En tunne häntä vielä niin hyvin kuin toivoisin, mutta hän osoittautui erittäin kunnioitettavaksi henkilöksi.
Voit kyllä sinutella minua Henry huomautti keskustelun väliin vihdoista viimein kuunneltuaan omasta mielestään tarpeeksi Teidän majesteettinne sanoja demonin suusta. Henry ei koskaan ollut pitänyt teitittelystä ystäviensä kesken ja tätä vauhtia Roswell oli tulossa yhdeksi niistä, joita Henry pystyi kutsumaan ystäväkseen.


// Voi Garrett, vikiseminen ei ole kaunista. Haluathan sinä olla super kaunis kaikin tavoin! Aran on vain tyytyväinen jos saa rakkaan Garrettinsa takaisin. Mahdollisimman pian, kiitos. Ehkä Aranin ja Mardukin pitäisi tehdä vuorolista, joka toinen viikko Garrett olisi Aranin ilona ja joka toisena Mardukin ilona.

:O Suu on auki. Anna palkkio, nyt! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Elo 18, 2012 9:13

Roswell nyökkäsi myöntyvästi kuninkaan hyväksyessä tämän pienen "sopimuksen" ehdot. Henry ei pyytänyt paljoa, kuten ei myöskään demoni mitä suotta, eihän hän koskaan ollut sellainen demoni, joka huvikseen muilta riisti mahdollisimman paljon irti. Luultavasti jos kuningas olisi liikaa pyytämässä ja olisi vastalahjaksi joutunut antamaan liikaa, ei Roswell olisi siihen suostunut, käytti toinen sanaa sopimus niin paljon kuin halusi. Hän ei pitänyt sellaisesta, ei lainkaan, hän ei tarvinnut mitään, etenkään kenenkään muun kustannuksella. Sopimus oli muutenkin hyvä pitää tällaisessa tilanteessa avonaisena eikä lopullisena; kumpikin heistä voisi hyvinkin tulevaisuudessa kokea tehtävän turhaksi ja eron paremmaksi vaihtoehdoksi. Puhumattakaan siitä, että tämä järjestely voisi koitua kovin ikäväksi kumman tahansa terveydelle. Silloin tietenkin olisi parempi jatkaa omien, eriävien teiden kulkemista. Mutta kenties nyt ainakin jonkin aikaa hän pystyisi pitämään Henryn kaukana muiden itsekkäämpien ja juonikkaampien demoneiden huijauksista kauempana. Piti varoa mitä suustaan päästi, jos kuuntelevia korvia oli ympärillä...

"Läheisen kuolema muuttaa monia, Teidän Majesteettinne. Tässä tapauksessa muutoksia on tullut tapahtumaan kovin monia ja niin lyhyessä ajassa, niin monille henkilöille... Ymmärrän, jos siskonnekin on muuttunut. Hän ei tuntunut kovin vastustavalta kun viimeksi tapasin hänet, enemmänkin uteliaalta, mutta kenties se uteliaisuus on ehtinyt ajan myötä muuttua huonompaan suuntaan," Roswell tuumasi, katsellen kuninkaan kasvoja,
"Puhuisin mieluusti arvon prinsessan kanssa siitä, mitä mieltä hän tästä sattuu olemaan. Kenties pystyn lieventämään mahdollisia pelkoja sillä tavalla. Tahtoisin, että Teillä olisi mahdollisimman monta henkilöä tukemassa Teitä, Teidän Majesteettinne. Vaimonnekin tahtoisin tavata, mutta puheidenne perusteella hän tukee Teitä jo," sarvipää naurahti, siemaisten pöydällä odottaneesta lasista viiniä kurkunkostukkeeksi, ennen kuin jatkoi. Sitä ennen Henry koki tarpeelliseksi huomauttaa, ettei tuota tarvitsisi teititellä kokoaikaa, vaikka kuningas olikin. Roswell ei voinut kuin hymähtää, lievästi huvittuneena, mutta suurimmaksi osaksi otettuna, silmät katsellen sängynreunalla istuskelevaa nuorukaista lempeinä.

"En tiedä kuinka soveliasta se on, olettehan kuitenkin kuningas ja minä vain vanha ja raihnainen demoni... Mutten tahdo toimia toiveidenne vastaisesti, joten yritän ainakin," hän hymyili. Tahtoihan hän toki olla kohtelias, mutta kenties liika kohteliaisuus tuntui vain kylmältä. Kenties arvonimiin kyllästyttiin ajan myötä. Hankalaa se kuitenkin tulisi olemaan, hänelle.
"Epäilisin kuitenkin, ettei kuningas Tornhelm olisi mitenkään äärimmäisen luottavainen demoneita kohtaan, vaikkei suoranaisesti ole ilmoittanut vihastaan kaltaisiani kohtaan. Tekonne voi siis tuntua kovin typerältä hänenkin silmissään, mutta hyvällä onnella hän antaisi demonille edes mahdollisuuden. Täysi hyväksyntä voi olla paljon pyydetty, mutta jos saisimme hänet edes sietämään minua ja luottamaan Teidän päätöksiinne, olisi se jo enemmän kuin uskaltaisin toivoa."




((No tietenkin pitää olla kaunis mutta! Mutta! Jalkoihin sattuu kun pitää seisoa niin pitkän aikaa paikallaan ja olisi niin paljon mukavampi vaikka maata tai istua jollain pehmeällä alustalla... Ja kyllä, vuorolista on ehdoton. Eihän Marduk kuitenkaan niin ilkeä olisi, että pitäisi rakastavaiset erossa. Vaikka Garrett olisi kiinnittynyt Mardukiin tiukasti kiinni ja Aranin pitäisi repiä hänet mukanaan. Ovat niin suloisia nuo kaikki yhdessä.

----<====3))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 26, 2012 2:24

Läheisen kuolema muutti aina kaikkia, siinä demoni oli ollut oikeassa. Henrykin oli olettanut kuninkaan kuoleman muuttavan henkilöä jos toistakin, mutta nuori kuningas ei ollut edes kuvitellut siskonsa muuttuvan suuntaan, johon juuri oli kovaa vauhtia menossa. Se oli niin sanotusti yllättänyt Henryn. Hän oli kuitenkin tavallaan iloinen siitä, ettei siskonsa ollut jäänyt sängynpohjalle vollottamaan ja kieltäytynyt enää tekemästä mitään isän kuoleman jälkeen. Lily oli osoittautunut paljon vahvemmaksi mitä Henry oli kuvitellut.. ehkä hän aliarvioi siskoaan.
Katse seikkaili oman viinilasin ja demonin välillä sitä mukaan, mitä Roswell puhui.
Siskoni haluaisi varmasti tavata sinut uudestaan, en kyllä tiedä sitten missä merkeissä ja miksi Henry tokaisi koettaen miettiä, miten prinsessa tulisi demoniin suhtautumaan uudemman kerran. Varsinkin, kun demonille oltiin myönnetty asema kuninkaan neuvonantajana.
Mutta Kerensasta en osaa sanoa.. Haluaisin kyllä esitellä teidät toisillenne Kuningas jatkoi samalla kun viinilasi kävi vierailemassa huulilla. Yllättäen kuningas huomasi itsensä olevan yllättävän väsynyt. Mistä moinen johtui, se tuskin oli kovin suuri kysymys. Nuorimies ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen turhan paljoa huomiota, sillä halusi vielä keskustella demonin kanssa.

Roswellin huomautukseen tuttavallisemmanpuhetavankäyttämisen soveliaisuudesta Henry ei vastannut mitään. Hän tiesi, että joillekin se oli harvinaisen outoa ja tuntui jopa epäsoveliaalta, vaikka luvan olisi saanut. Hän oli monesti törmännyt kyseisiin henkilöihin, eikä käynyt syyttämään näitä tavoistaan. Silti, Henry toivoi, että häntä puhuteltaisiin vähän tuttavallisemmin toisinaan. Varsinkin näin, jos sattui olemaan kahden kesken jonkun kanssa. Kukapa täällä oli muodollisuuksia vahtimassa?
Tornhelmillä on varmasti mielipiteensä tästä.. mutta ehkä hänenkin pitäisi ensin tutustua sinuun, ennen kuin tuomitsee koko idean. En kuitenkaan käy moittimaan häntä, mikäli kantansa on kielteinen.. Demoneilla kun tuppaa olemaan melko rajattu maine kaikkialla Henry tokaisi, samalla kun viinilasi kävi viimeisen kerran nousemaan tuon huulille, ennen kuin punainen iloliemi oli täysin kadonnut.
Mutta, sen näkee sitten.. Voisimme viettää koko yön pohtien mahdollisia reaktioita itse kultakin, mutta eipä moinen pohtiminen mihinkään johtaisi. Korkeintaan valmistaisi kaikkeen mahdolliseen


// No Garrett voi maata divaanilla. Erittäin houkuttelevasti. Heruttelevasti. Kyllä. Teiniherutus. Ehkä Marduk voi jakaa Garrettin Aranin kanssa, ehkä. Tai sitten niiden pitää loppu viimein ottaa yhteen ja katsoa, kuka prinsessan saa.

:Ó- //
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö