Puujalkavitsi || Sands


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 18, 2012 1:32

Roswell ei myöntänyt vuotavansa verta, ei ainakaan käynyt määrittelemään sitä moiseksi. Mitä tuo sitten vuosi, jos ei verta? Pieni, lähes olematon mielenkiinnon herättämä pirulainen käski tökkäämään demonia jollain terävällä sormenpäähän, ihan vain tieteen nimissä. Henry ei kuitenkaan aikonut, ehkä oli vain parempi kysyä. Roswell tosin ei käynyt kertomaan saman tien paremmin, mitä vuosi, joten lienikö tuokaan tietoinen siitä loppujen lopuksi? Haavansa kuitenkin vuosivat alituiseen, mikäli demoni niitä saisi, tuon sanojen mukaan. Varovaisuus olikin suuri edellytys demonille, jonka piti jokaisen syvemmän haavan tullessa palata parantamaan itseään jonnekin teille tietämättömille.
Ymmärrän toki siltikin, olisi helpottavaa kuulla minne menet, ennen kuin katoat. Sairastuisin varmasti huolesta, jos en kuulisi sinusta mitään pitkään aikaan Henry hymähti ymmärtäväisesti Tosin, nyt kun tiedän, mistä yllättävä katoaminen saattaa johtua en tiedä helpottaako se oloa yhtään.
Oliko se sitten helpottavampaa elää epätiedossa vai tietää, että jos Roswellia ei näkynyt hetkeen, olisi tuo ottanut pientä tai suurta vauriota itseensä ja palannut parantelemaan itseään jonnekin teille tietämättömille?

Hetken hiljaisuuden jälkeen katse kohosi yllättäen demoniin, joka kävi kysymään peseytymisestä. Nyt kun ideaa ajatteli, ei se kuulostanut yhtään hullummalta.
Se olisi oikeastaan ihan.. mukava ajatus Kuningas hymähti, käyden nyt nojautumaan irti selkänojasta Mikäli siitä ei olisi liikaa vaivaa. Kenellekään Potilaana olemisen huonoja puolia Henryn kohdalla oli se, ettei tuo tahtonut olla turhan paljon vaivaksi kenellekään. Hänestä tuntui, että oli jo tämän päivän aikana vaivannut Roswellia tarpeeksi. Ehkä olisi ollut parempi vain käydä takaisin nukkumaan, mutta nyt kun peseytymistä oli ajateltu ja sitä ehdotettu, voisi nukkumista ihan hyvin siirtää vielä sen verran. Mikä olisikaan mukavampaa, kuin nukahtaa puhtaan raikkaana?


// Olet selvästi kouluttamaton peikko, lienetkö edes sisäsiisti? Tule tänne, koulutan sinusta yhteiskuntakelpoisen röllin. Roswell pyörtyy nähdessään ihanan alastoman neiti Henryn.
Höh, Henry olisi niin kovasti halunnut leikkiä vielä ruutuhyppelyä. Mutta ei sitten. Roswellin syliin vaan. Roswell kiikuttaa sitten Henryn kylpemään haltialinnalle, Aranin ja Tsytanin kanssa. Aran ja Henry voi katsoa, kun Roswell ottaa yhteen Tsytanin kanssa.
Vähän saa hinkata. Kovia objekteja on helpompi hinkata, mitä lörtsyjä. If you know what i mean. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 18, 2012 2:55

"Yritän päästä aina kertomaan, ennen kuin lähden. En myöskään viivy kuin sen, mitä minun pitää. En pitkitä lepoani turhaan," Roswell hymyili kuninkaalle, jos toinen oli valmis ymmärtämään ja hyväksymään hänen syynsä katoamiselleen, ymmärtäisi ja hyväksyisi hän myös toisen huolehtimisen siitä. Oli outoa olla näinkin pidetty ja huolehdittu, harvoin kukaan piti demonista tai tunsi syytä ikävöidä tuota... Saati sitten luuli moisen sarvipään edes tarvitsevan huolenpitoa. Ei kai hän oikeastaan tarvinnut, oli pitänyt itsensä hengissä tähänkin asti, mutta se tuntui silti hyvältä.
"En tiedä, voinko helpottaa oloann- oloasi sanoillani, mutta olenhan selvinnyt hengissä tähänkin asti. Ja uskokaa pois, elämäni ei ole onnistunut olemaan vailla kipua," tuo kävi naurahtamaan, kuin kaikki elämän vastoinkäymiset olisivat olleet vain pieniä mutkia matkassa, ei sen enempää. Hän satutti itsensä, pahastikin joskus, poistui hetkeksi ja tulisi takaisin kuin uutena. Ei siinä ollut mitään sen erityisempää.
"Ei minulle kuitenkaan käy mitään. On turha huolehtia itsensä kipeäksi takiani."

Henry löysi ajatuksen kylvystä miellyttäväksi, eikä toista voisi siitä moittia. Lämmin vesi missä rentoutua tuntuisi varmasti hyvältä kaiken jälkeen, eiköhän sen jälkeen kuningas taas malttaisi levätä sängyssään, eikä pyytäisi taas jaloittelua.
"Olemme täällä palvelemassa sinua, jos et anna meidän nähdä vaivaa, emme voi tehdä työtämme hyvin," Roswell virnisti pojan huolille vaivana olemisesta, se huoli ei ollutkaan mitään uutta kuninkaan suusta. Ei Henrystä ollut mitään sen suurempaa vaivaa, ja vaikka olisikin, mitä siitä? Siksihän hän oli täällä, siksihän kaikki palvelijat olivat.
"Kysyn, jos se sopii. En käy väittämään lääkäreille vastaan, enkä kävisi salakuljettamaan Teitä kylpyyn kieltävän vastauksen myötä, joten älkää kuitenkaan innostuko ajatuksesta liikaa. Minun olisi varmaan pitänyt kysyä ensin, ennen kuin ehdotin," demoni naurahti pahoittelevana, ehkäpä hänen olisi tosiaankin pitänyt. Ei olisi hyvä saada Henryä haluamaan jotain ja sitten kertoa, ettei toinen voinutkaan saada sitä.
"Minun täytyy poistua sitten hetkeksi, jos ette pane pahaksenne. Tulen pian takaisin," sarvipää kumarsi syvään, ennen kuin kävi tekemään poistumistaan, astuessaan huoneen ovista ulos. Hänen täytyisi ensiksi löytää lääkäri sanomaan mielipiteensä kylpytoiveesta ja sitten ilmoittaa asiasta eteenpäin, jos vastaus olisi myöntyvä...

Koputus kuului lopulta ovelta, Roswellin vilahtaessa takaisin sisään makuuhuoneeseen odottamatta vastausta. Olihan kuningas jätetty nojatuolille, millä toisen ei olisi edes pitänyt olla, Henryn ei tarvitsisi käydä pyytämään silloin ketään sisään, jos ei tiennyt keitä nuo olivat ja jäädä kiinni.
"He eivät käyneet kieltämäänkään sitä," demoni ilmoitti astellessaan nojatuolin luo, sulkiessaan oven perässään,
"Kylpyänne valmistellaan, joten joudumme odottamaan vielä hetken. Saamme tiedon kyllä, kun kaikki on valmista."




((Peikot eivät ole sisätiloissa, eivätkä käytä housuja. Joten annetaan lentää vain. Peikkoja ei kesytetä. Vihjaatko muka, ettei tuo olisi Henyä nähnyt alasti jo monta kertaa? Roswell on aivan väsynyt pitkän kävelyn jälkeen arojen poikki, mutta on se kylpy sen arvoista. Sitten kaksi saippuaista demonia painivat vedessä ja yrittävät hukuttaa toisiaan, kuinka somaa. Aran ja Henry saavat katsella näytöstä yhdessä viinilasit kädessä. Emmekä saa unohtaa Garrettia, mutta Garrett on alennettu/ylennetty Aranin henkilökohtaiseksi palvelijaksi, joka saa nyt tarjoilla juomia isännälle ja vieraille.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 18, 2012 2:58

Roswell lupasi yrittää päästä kertomaan, mikäli hänen täytyisi lähteä. Kuningas kävikin nyökkäämään kiitollisuutta osoittaen demonille, ainahan se oli mukavampaa tietää, missä toinen meni. Ei tarvinnut hätäillä ja menettää yöuniaan miettiessään, missä joku läheinen henkilö oli. Pahimmassa tapauksessa sitä saisi jossain vaiheessa kirjeen haltioilta, jotka ilmoittivat panttivangistaan.
Demoni kävi kuitenkin lohduttelemaan kuningasta tiedolla siitä, että oli tähänkin asti selvinnyt hengissä. Henry ei voinut olla naurahtamatta pienesti, kai tuo sitten tavalla tai toisella helpotti oloa. Demoni oli eittämättä vanha, joten ei tuo turhaan moista asiaa esille tuonut.
Sitä ei koskaan tiedä, jos sattuukin jotain vakavampaa Yksijalkaisena oli hyvä huomautella kohtalon oikuista ja tulevaisuuden arvaamattomuudesta. Aina saattoi käydä jotain, oli sitten kuinka turvassa tahansa.

Tuntui ikävältä ajatella, että hovi oli täällä palvellakseen kuningasta. Mutta niin ikävältä kuin se kuulostikin, oli se myös totta. Mitäpä muutakaan palkkaa saavat palvelijat täällä olisivat tehneet, jos eivät palvelemassa?
Äh, en minä siitä mieltäni pahoita, jos lääkärit sanovat kieltävän sanan. Saatan ehkä murjottaa heille hetken Poika virnisti vielä, ennen kuin demoni poistui kysymään asiantuntijoilta oliko peseytyminen hyvä ajatus tässä vaiheessa toipumista.
Demonin poistuttua, jäi Henry istumaan nojatuoliin kaikessa hiljaisuudessa. Mielessä kävi koettaa nousta seisomaan omin avuin, kun kukaan ei ollut näkemässä mahdollisia möhläyksiä, mutta ehkä parempi olla ottamatta moista riskiä. Eipä hänellä ollut kiire minnekään tai tarve liikkua. Eikä siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt, kun Roswell palasi takaisin kerta toivotun tiedon. Koputettuaan oveen ja astuttuaan sisään, kertoi demoni, ettei lääkäreillä ollut mitään tätä tempausta vastaan. Pieni hymy kiiri kuninkaan kasvoille, pienesti hän oli pelännyt kieltävää vastausta.
Hienoa. Olisin saattanut silkasta periaatteesta kapinoida heidän sanaansa vastaan Hymy muuttui virnistykseksi. Ei Henry tosissaan ollut, ei hänellä ollut enää varaa tehdä vastoin jokaista käskyä, pyyntöä tai määräystä. Lisäksi lääkäreihin kannatti nyt luottaa, tuskin nuo asemaansa olivat saaneet hovissa pelkkää puuta heinää puhumalla.
Minusta tosin ei taida olla kävelemään paikan päälle Oli lisäys Roswellin kerrottua, että kylpyä valmisteltiin.


// Peikkoja kesytetään nyt hyötylemmikeiksi, etkö tiennyt? Varo vain, kohta ne peikonmetsästäjät stormaa sisään kellari huoneeseesi, etkä pääse pakoon. No mutta tietenkin Roswell on nähnyt Henryn alasti ja riisunutkin mokoman monta kertaa. Kyllä.
Sen demoni painin haluaisin nähdä. Roswell on pidempi, se voi seistä syvässä altaassa ja painaa Tsytania vaan veden alle. Aran ja Henry sitten katsovat sivusta, Henry kauhuissaan ja Aran tyytyväisenä, samalla kun pikku lemmikki Garrett palvelee hänen äveriästä ahteriaan. Ja Garrettilla on tietenkin maailman nöyryyttävimmät BDSM lateksi vaatteet. ja kaulapanta. Kyllä. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 18, 2012 4:07

Roswell olisi valehdellut, jos olisi väittänyt, etteikö olisi kiirehtinyt takaisin kuninkaan luokse mahdollisimman nopeaa. Ei hän tahtonut jättää toista yksin ylipäätään, saati sitten kovin pitkiksi ajoiksi. Aivan vain sen takia, jos jotain sattuisi; silloin demoni voisi olla paikan päällä auttamassa tai hakemassa apua, jos ei itse sitä kyennyt antamaan. Ja no, oikeastaan, olihan hän saanut todistaa pojan rämäpäisyyttä jo monta kertaa. Henry oli nyt hereillä, virkeämpänä, kuin pitkään aikaan, mutta silti hieman kipeä, eikä tuo välttämättä aivan osannut ajatella parasta tekoa milläkin hetkellä. Kovasti toinen oli tahtonut jaloitella, minkä sitten teki. Yritti tehdä ilman apuakin. Mitä poika olisi voinut yrittää tehdä sillä välin, kun hän oli pois huoneesta tuossa tilassa? Jos toinen olisikin yrittänyt kävellä tai edes seistä omin neuvoin ja olisikin kaatunut... Päästyään kuninkaan vierelle silmät kävivätkin tarkastamaan toisen kuntoa mahdollisimman huomaamattomasti tietenkin, kuningas tuskin arvostaisi liian intensiivistä tuijotusta. Henry oli tuolissaan, mutta eihän se tarkoittanut, etteikö tuo olisi voinut itse kömpiä takaisin. Ruhjeita ei kuitenkaan näkynyt toisessa, ainakaan millään näkyvällä paikalla, eikä toinen muutenkaan näyttänyt siltä, kuin olisi tehnyt jotain. Ehkä oli hölmöä omata sellainen pelko, eiköhän poikaan voisi luottaa sen verran, oli kipeä tai ei...

"Jotain sellaista osasinkin epäillä, kyllä," Roswell naurahti kuninkaan virnuiluille kapinoinnista vain kapinoinnin takia, vaikka eihän toisella oikeastaan siihen olisi ollut mahdollisuutta. Ei Henry olisi päässyt yksin kylpyyn, etenkään, jos kaikki vastaantulevat olivat valmiina pysäyttämään kuninkaan matkan. Tuossa tilassa olisi kovin hankalaa olla huomaamaton... Puhumattakaan siitä, että keltaiset silmät olivat miltei kokoajan kiinnittyneinä poikaan, eikä niiden katseen alta niin vain livistettäisikään.
"Ette olisi saanut kävellä tuolillekaan, joten se on heti pois kuvioista," demoni ilmoitti asian kuten se oli toisen miettiessä, ettei taida olla kykenevä kävelemään kylpyhuoneeseen. Matka tuolille oli kuitenkin niin paljon lyhyempi, eikä kukaan ollut katsomassa ja sitä kieltämässä. Käytävillä se olisi ei asia, tuskin kukaan antaisi Roswellin enää edes kuninkaasta huolehtia, jos suostuisi tuollaiseen.
"Jos se vain kävisi, ettekä pane ehdotustani pahaksenne," vanhempi miehistä kävi lopulta aloittamaan hetken tuumailun jälkeen, miettien, josko edes halusi ehdottaa tätä toiselle,
"Entä jos kantaisin Teidät?" Lääkärit varmaankin kauhistuisivat sellaisesta ajatuksesta, mutta sitähän ei oltu noille edes käyty ehdottelemaan. Hän ilmoitti vain kuninkaan halusta ja kysyi siihen lupaa, demonin osallistumisesta ei puhuttu mitään...

"Mutta meidän pitäisi varmaankin ottaa vaatteita mukaan, niin saat jotain puhdasta päälle peseytymisen jälkeen. Mitään erityistä mielessä?" Roswell naurahti, valmiina kyllä hakemaan toiselle vaatteita, olivat ne sitten jotain tiettyjä tai vain sitä, mitä käteen sattui osumaan.




((Eivät pääse sisälle, liian paha haju. Roswell tuijotti Henryn kylpyjä ikkunasta ennen, kuin edes tapasivat. True story. Tsytanilla on aika huonosti asiat, kun on niin pitkät hiukset. Niistä on helppo ottaa kiinni, eivät ole hyvät painiin. Ovat myös aivan eri painosarjassa nuo kaksi. Aran pukee lemmikkinsä mihin vaatteisiin haluaa, eikä Garrettilta kysytä mitään. On vaikka alasti, jos käsketään. Mutta hänhän näyttää kauniilta kaikessa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 18, 2012 7:26

Henry kävi virnistämään Roswellin ilmoittaessa osanneensa epäillä kuninkaalta määräysten uhmaamista. Toistaiseksi Henry ei kuitenkaan käynyt kovinkaan kärkkäästi kapinoimaan mitään vastaan, kyllä hän tiedosti olevansa toipilas jonka ei juuri nyt kannattanut uhmata liikaa käskyjä. Hän oli myös riippuvainen nyt auttajista, ehkei siis ollut kovin hyvä idea käydä noita suututtamaan.
Itse kävely oli kuitenkin pois laskuista liikkumisen suhteen. Moinen oli hidasta, rasittavaa ja kaiken lisäksi ei edes suotavaa. Henryhän ehtisi tuupertua matkalla, jos koettaisi kävellä pidemmänkin matkan. Jo tuolille hyppely oli ollut raskasta ja vaivalloista, hyvä ettei sekin jäänyt kesken. Miettivä katse kohosi demoniin, tuon käydessä tuomaan esille ehdotuksen kantamisesta. Henry naurahti, kerrankin kuulostaen huvittuneelta.
Et uskokaan kuinka monta kertaa minua on milloinkin kannettu Eihän demoni sitä tiennyt, mutta Henry oli elämänsä aikana saanut olla kannettavana kiitettävän monta kertaa En siis pistä pahakseni, ehdotuksesi on oikeastaan hyvä. Joku voi tietysti katsoa moista huonolla mutta milläs muullakaan minä liikkumaan pääsisin? Sikäli mikäli selkäsi vain kestää Virne kohosi kasvoille viimeisen huomautuksen myötä.

Jotain rentoa.. sängyssä minä tulen kuitenkin pyörimään vielä ties kuinka kauan, en usko, että ylle kannattaa vetää mitään sen kummempaa Oli vastaus demonin kysellessä vaatteista. Eipä kai sillä ollut väliä, puhtaat vaatteet kuulostivat kuitenkin mukavalta idealta. Toisaalta kun ajatteli peittojen alle piiloutumista, ei alasti nukkuminen tuntunut hullummalta idealta.
Henry kävi pian kampeamaan itsensä ylös istumasta. Tuolilta oli huomattavasti helpompi nousta ylös, kuin pehmeältä patjalta. Kuningas joutui kuitenkin kaksin käsin pitämään kiinni tuoli käsinojasta, sillä tasapaino oli yhä hukassa.


//Roswell onkin tommonen TNFän Edward Cullen joka kyttää omaa Bellaansa aina. Tsytan ei selvästikään ole ajatellut painiuraa, toisin kuin Roswell. Roswellin painit taitaa kuitenkin olla vähän erilaisia. Totta kai Garrett puetaan mihin sattuu, odotas vain, kun päästään siihen vaiheeseen kyseisessä pelissä.
Nytkö Roswell tempaisee vaatekaapista Henrylle mekon? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 18, 2012 8:42

Roswell ei voinut olla naurahtamatta itsekään pojan tuodessa esille, kuinka oli ennenkin ollut kannettava. Monestipa, vieläkin. Ei kai se niin outo ajatus ollut, Henry omasi kuitenkin niin omapäisen luonteen, että varmasti oli joutunut kinkkisiin tilanteisiin, mistä ei omin jaloin päässytkään kävelemään pois. Niin, eiköhän hän voisi uskoa kuninkaan väitteet, hyvä oli kuitenkin, ettei toinen löytänyt ehdotusta loukkaavana. Poikahan oli edelleen kovin omapäinen ja ei koskaan halunnut olla vaivaksi, kantamisen ehdottaminen olisi voinut kuulostaa toisen korvaan suorastaan kauhealta ja alentavalta idealta. Onneksi ei sentään. Piikitelläkin Henry vielä ehti, muistuttaessaan demonin aikaisemmista sanoista heikosta selästään. Moiseen virnuiluun ei voinut kuin vastata kohotetulla kulmalla ja tietäväisellä hymyllä, jos hänet noin tahdottiin haastaa, ilmeisesti piti todistaa, mihin kykeni.
"Uskoitte minulla olevan enemmän puhtia. Nyt tulemme näkemään asian laidan sitten molemmat," Roswell virnisti, ei hän tulisi leikkimään toisen terveydellä ja lopettaisi kyllä, jos ei pystyisi, mutta... Piti yrittää, eihän sitä muuten tiennyt.

Demoni käveli vaatekaapille etsimään kuninkaalle jotain päällepantavaa, jokin hengittävä ja löysä ilmeisesti kävisi toiselle mainiosti. Olisihan toisella vielä paljon sängyssä makoilemista edessään ja siitä oli parempi tehdä miellyttävää. Kaappien ovien takaa paljastui vaikka ja mitä, mutta kaikki vaatekappaleet eivät suinkaan kelpaisi tehtävään. Ei sillä, että Roswell osaisi edes valita pojalle ne kaikista mieluisat, joten paritkin kuvausta muistuttavat vaatteet löysivät tiensä sarvipään käsille... Siististi viikattuna tietenkin, eihän kävisi päinsä noin vain rypistellä vaatteita. Henry saisi valita itse, mitä laittoi niistä sitten päälle. Koputus ovelta kuitenkin pysäytti kaapintonkimisen, neuvonantajan kääntäessä katseensa kohti ääntä. Kaapinovet suljettiin, demon käydessä ottamaan askelia kohti makuuhuoneen ovea.
"Jospa minä otan vastaan vieraanne, mh?" Roswell naurahti ohimennen pojalle, eipä toinen siihen oikeastaan pystyisikään. Tai saisi. Olihan sitä muutenkin sellainen tunne, ettei Henryn tarvinnut olla tässä tapaamisessa edes läsnä, joku tulisi vain ilmoittamaan kylvystä.

Niin lähietäisyydeltä monikaan palvelustyttö ei ollut tottunut näkemään demonia, mutta onneksi kaikilla ainakin oli ollut aikaa tottua ajatukseen. Silti, sitä lievää säikähdystä, minkä usein muiden kasvoilla näki pystyi vain yrittää lieventää lempeällä hymyllä ja ystävällisellä äänensävyllä. Vahvistus kylvyn valmiudesta tuli ja siinä samalla Roswell sysäsi myös käsiinsä pinoamat vaatteet hämmentyneelle tytölle, pyytäen toista viemään ne jo valmiiksi odottamaan. Siihen, mitä tapahtuisi seuraavaksi, oli parempi saada molemmat kädet vapaiksi.
"Kylpy odottaa Teitä," demoni ilmoitti Henrylle tytön poistumisen jälkeen kävellessään takaisin nojatuolin luokse... Tosin nopein askelin huomatessaan toisen yrittäessään seistä omin voimin, mennen heti siihen hommaan avuksi. Tai edes ottamaan kiinni, jos toinen kaatuisi. Ovi jätettiin auki, ei sitä saisi enää helposti auki aikuinen mies sylissä.

"Ottaisin Teidät syliini nyt, jos olette valmis," Roswell asteli lähelle, valmistautuneena suoritukseen. Poikaahan ei päästettäisi putoamaan millään.




((Kyllä, Roswell näyttää rakkautensa tuijotuksella. Ja kosketuksella. Tsytan tietää painikaverina. Hyvät painit on, jos tiedät mitä tarkoitan. Garrett ei pidä vihjailuista yhtään ja änkyröi, sillä hän on hienostunut kreivi. Roswell on nyt sitä mieltä, että pitsiyöasut sopivat Henrylle kuin nokka naamaan. Saat autohitata mielesi määrin nyt, tulee muuten liian pitkää minun viestiini aaaa kirjoita kaikki.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 18, 2012 10:45

Puhtia varmasti demonista löytyi, mutta pianhan se tultaisiin näkemään. Kuningas kävi naurahtamaan vanhemman miehen sanoille, tuohan suorastaan otti haasteen vastaan.
Uskon, että se olisi hyvä idea. Minulla voi kestää hetki päästä edes ovelle Oli vastaus demonin tiedustellessa, josko hän menisi ottamaan vastaan vieraan. Oven avaaminen ei oikeastaan ollut juuri nyt kuninkaan tehtävissä, ellei koputtaja halunnut odottaa seuraavaa puolta tuntia, että kuningas edes ovelle pääsi.
Kuten olettaa saattoi, ovella kävi palvelustyttö ilmoittamassa kylvyn olevan valmis. Henry kävi hymähtämään demonin ilmoittaessa kylvyn odottavan, mutta virne kasvoilla käväisi lähes korvissa, kun nuorempi sai huomata Roswellin pistävän vauhtia askeliinsa. Ehkä oli parempi olla yrittämättä mitään liian repäisevää, Henryhän aiheuttaisi vielä sydänkohtauksen demoni paralle.
Odota hetki.. Oli vastaus demonille, tuon ilmoittaessa olevansa omalta osaltaan valmis huoneesta toiseen siirtymiseen. Henry seisoi vielä hetken omin avuin, tuolista kiinni pitäen, kunnes viittoi Roswellia kumartumaan lähemmäksi. Toinen käsi asetettiin demonin niskan taakse, jonka jälkeen sarvipään annettiin nostaa nuorempimies ylös. Sen jälkeen ohjat olivatkin Roswellilla, kun suunta kävi kohden peseytymishuonetta.

Käytävillä ei pahemmin liikkunut ketään ja nekin jotka vastaan tulivat, olivat palvelijoita, jotka olivat tietoisia kuninkaan kylvystä. Liikenne muutenkin näillä käytävillä oli hiljaisempaa mitä muilla, sillä palvelusväellä ei ollut syytä juoksennella tässä osassa linnaa, ellei kutsuttu. Matka kylvyn luokse ei muutenkaan ollut kovin pitkä, joten turhilta kohtaamisilta käytävillä vältyttiin. Hyvä vain, vaikka Henry oli tottunut siihen että joku toisinaan kantoi häntä, ei se muiden mielestä ehkä ollut niin soveliasta. Varsinkin, kun kyseessä oli demoni.
Palvelija jätti kylpyhuoneen oven rakoselleen, demonin astuttua kuninkaan kera sisään. Henry pyysi demonia laskemaan hänet jykeväreunaisen ammeen reunalle. Näyttävästi sisustettuun, pienehköön huoneeseen kuului pieni syvennys, jossa suuri amme sijaitsi. Huoneesta itsestään löytyi muutama penkki ja nojatuoli, jolla saattoi istua. Sivupöydältä löytyi viinikannu, sekä muutama juomapikari.

Oletan, ettei sinulla ole ajatuksiakaan poistua seurastani, vaikka lupaisin olla hukkumatta ammeeseen? Henry tokaisi hymähtäen, samalla kun riisui paitansa Jää jos haluat. Mutta sulje ovi kuitenkin Demonin läsnäolo ei oikeastaan häirinnyt nuorta monarkkia millään tavalla. Ei hän osannut ajatella sitä sopimattomana tai siveettömänä. Hän periaatteessa tarvitsi jonkun vahtimaan, ettei oikeasti meinannut ammeeseen hukkua. Ei sitä koskaan tiennyt, jos monarkki päätti nukahtaa ja vaipua veden alle.


// Ja niin Roswell kantoi Henryn kylpyhuoneeseen, jossa kaksikko harrasti palavaa lempimistä aina yön pikkutunneille noin käy jos minä saan hittailla, että tiedät. Tosin väliin tulisi semmonen muutaman A4 mittanen, yksityiskohtainen kuvailu siitä mitä lempimisen yhteydessä tapahtui.
Garrett kohta tulee piiskaa. Aran sedän kädestä//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 18, 2012 11:56

Roswell odotti, kuten kuningas käski. Ei hänellä ainakaan ollut mitään syytä kiirehtiä, ei se vesi hetkessä tulisi kylmenemään. Saisi Henrykin hetken aikaa pysyä jaloillaan tai no, jalallaan ilman demonin tukea, vaikka tuoli vielä apuna olikin. Nyt kun hän oli toisen vieressä, sai poika sitä yrittää vähän pidemmänkin aikaa; jos toinen kaatuisi, hän saisi tuon kiinni. Toisin olisi, jos hän olisi huoneen toisessa nurkassa selkä käännettynä, eihän hän pääsisi paikalle vasta kun olisi liian myöhäistä. Kuningas viittoi lopulta merkkinsä, ollen itsekin valmis. Roswell kävi kumartumaan lähemmäs, antaen pojan kietoa toisen käsistään niskansa ympäri. Loppu olikin sitten demonin käsivarsilla kirjaimellisesti. Toinen käsistä käytiin kietaisemassa kainalosta tueksi, toisen käden taas valmistautuessa siihen, mikä oli tulossa. Vanhus kävi kumartumaan hieman, toivoen todella, että selkä kestikin tämän. Ehkä pieni katumus ehdottamisesta nosti jo päätään, mutta se työnnettiin nopeasti sivummalle. Vapaa käsivarsista kietoi itsensä toisen jalkojen ympärille, demonin käydessä suoristamaan itsensä jaloillaan, nostaen Henryn ilmaan.

Kenties toinen näytti hintelältä, mutta mikään kevyin nuorukainen tämä ei ollut. Vaikka yhdestä jalasta puuttuikin puolet. Rotevuudella ei poikaa oltu pilattu, mutta jäntevä tuo oli, eikä niin kovin kevyt. Näytti paljon kevyemmältä, kuin mitä olikaan. Pieni ongelma tuli myös siitä, ettei toista voinut helposti kannatella polvien alta, mikä olisi ollut oiva paikka kädelle... Mutta toisesta polvesta ei ollut tarpeeksi jäljellä. Kättä pitikin tuoda ylemmäs reidelle, jotta Henry olisi hyvin tuettu jaloistakin. Kenties hieman omituisempi tapa kantaa, mutta se näytti toimivan. Liian isoa palasta ei oltu haukattu, mutta aika iso siltikin. Roswell otti ensimmäisen kokeilevan askeleen kuningas sylissään. Kenties keho hieman yritti vastustella, mutta horjahdusta ei sattunut, eikä sarvipää olisi edes päästänyt itseään horjahtamaan. Henry pidettäisiin sylissä niin tukevasti, kuin mahdollista. Toisen piti saada tuntea olonsa turvalliseksi, eikä pelätä mahdollista tiputusta tai kaatumista. Se oli hänen tavoitteensa, pitää toinen käsivarsilla turvallisesti kylpyyn saakka.

Askeleet ensimmäisen jälkeen eivät oikeastaan helpottuneet, mutta niitä sai ottaa jokusen, ennen kuin kuninkaan paino tuntui taas hieman enemmän käsissä. Matka huoneesta ulos ei ollut mitenkään liian paha, käytävillä se matkan myötä alkoi rasittaa kehoa vain enemmän. Käsivarret huusivat vastaan, kuten teki selkä ja jalatkin, mutta toista ei vain voinut tiputtaa. Oli pakko päästä loppuun, kovin keskittyneen ilmeen noustessa Roswellin kasvoille, otteen tiukentuessa pojan kehon ympärille. Päättäväisesti ja kovin määrätietoisena tuo teki matkaansa kohti kylpyhuonetta, keskittäen kaiken huomionsa kävelyyn ja otteen pitämiseen. Muulle ei ollut aikaa eikä resursseja.

Avatun oven läpi demoni pääsi vihdoinkin maaliinsa, asettaen Henryn ammeenreunalle, minne toinen halusikin. Paino harteilta oli suuri helpotus, huokauksen karatessakin vanhoilta huulilta. Hän taisi olla turhan vanha kantamaan noinkin isoa miestä ympäriinsä, mutta tyytyväinen hymy oli kuitenkin uurteisilla kasvoilla. Päästiinhän sitä perille, yhtenä kappaleena.
"Voisin poistua ja hakea jonkun muun tilalle, jos tahdotte," Roswell naurahti pojan sanoille, toistahan ei tosiaan voisi jättää nyt yksin,
"Mutta jos se ei haittaa, sama kai se on minun jäädä," ovi käytiin sulkemassa, kuten kuningas halusi, demonin itsensä sitten kävellessä penkin luo ja istuakseen alas hetkeksi lepäämään. Se oli ollut kovaa työtä se.




((Mutta niinhän siinä tapahtuukin. Roswell ei mahdu kovin pieneen tilaan, pitää olla niitä A4:a vähän enemmän. Ei saa Garrettia, Garrett ei koskaan ole saanut piiskaa elämänsä aikana. :<))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 19, 2012 1:47

Demonista näki, että nuoremman kantaminen oli ollut sittenkin astetta rasittavampi kokemus. Henry tiesi, ettei ollut sieltä painavimmasta päästä, mutta ei hän enää kevyt teinikään ollut. Kunnialla demoni kuitenkin jaksoi loppuun, se miten takaisin päästiin, oli sitten toisen ajan murhe. Tietenkin, voisihan kuningas kutsua velhonsa paikalle, tuo kun osasi siirtyä paikasta toiseen magian avulla. Arvostaisikohan kaljupäinen velho, jos häntä käytettäisiin moisiin?
En usko, että kukaan muu olisi luontevampaa seuraa Henry tokaisi ajatukselle. Ei, hän ei halunnut ketään etäisempää paikalle. Paita heitettiin lähimmälle tuolille, jonka jälkeen housut riisuttiin jalasta, varovasti, kertaakaan kunnolla nousematta ylös istumasta. Myös housut löysivät tiensä samaiselle tuolille paidan kanssa, ennen kuin Henry käännähti ammeen puoleen ja laskeutui veteen, lähinnä käsivoimia käyttäen.
Vesi oli oletetusti lämmintä, ei liian kuumaa kuitenkaan. Jo pelkkä veden lämpö rentoutti, puhumattakaan siitä helpotuksesta, että pääsi pesemään itsensä. Sen autuaan olon saattoikin nähdä nuoren miehen kasvoilla, ennen kuin tuo kävi syvemmälle ammeeseen valumaan, aina leukaa myöten, katseen käydessä ummistumaan lähes kokonaan.

Sinun läsnäolostasi ei ole mitään haittaa Kuningas jatkoi vilkaisten penkille istuneen Roswellin puoleen Ota toki viiniä.. sinä olet sen ansainnut Pieni hymähdys karkasi ilmoille.
Humallutko sinä alkoholista? Kysymys oli kaivertanut kuningasta jo siitä asti, kun hän kävi sammumaan demonin vuoteelle. Roswell ei ainakaan Henryn muistikuvan mukaan.. se tosin saattoi heittää vaikuttanut yhtään humaltuneena sinä iltana. Joko tuolla oli hyvä viinapää tai sitten alkoholi ei vaikuttanut sarvipäähän.


// Aivan. Hetkenä minä hyvänsä Roswell vetää vaatteet niskastaan ja liittyy Henryn seuraan. Se on vain ajan kysymys. Vähän pitää rankaista Garrettia, pitää senkin tuntea kunnon läpsy pyllyllään.

Ivy kerto mulle iltasadun:

Ivy sanoo (0:41)
v3v do you need a bed time story?
Aksu . sanoo (0:42)
Yes
Make it sexy one
Ivy sanoo (0:42)
Roswell
that is all
//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Marras 19, 2012 5:16

Roswell nautti myös omasta lepäämisestään kantamisen jälkeen, palautuen taas pikku hiljaa istuessaan penkillään ja rentoutuessaan. Olihan se raskasta, mutta pitihän sitä joskus kuntoilla, ehkäpä tämä oli aivan sopiva hetki sille. Selkäkään ei ollut jumittunut sen pahemmin, eikä olo ollut kurja. Käsissä vain tuntui se palkitseva tunne kovan työn jälkeen. Sitä ei vähään aikaan ollut tuntunutkaan, mutta tunne oli kovin tervetullut ystävä pitkän eron jälkeen.
"En tunne oloani tunkeilevaksi, sitten," demoni naurahti kuullessaan olevansa kuninkaasta luontevaakin seuraa. Olivathan he tunteneet jo vuoden päivät ja poika oltiin onnistuttu näkemään vaikka jo minkälaisessa tilassa. He olivat puhuneet, eikä neuvonantaja koskaan arvostellut toisen käytöstä. Ei kai Henrystä enää tuntunut siltä, että oli mitään salattavaa, mutta eipä Roswellkaan nähnyt alastomuutta sen kummallisempana asiana. Toiselle suotiin kuitenkin edes sen veran yksityisyyttä, että edes katse käännettiin muualle toisen riisuutumisen ajaksi. Ei sitä tarvinnut katsella. Silmät kävivät kyllä vilkaisemaan kuningasta tuon hivuttautuessa veteen. Se tyytyväinen ilme nuorukaisen kasvoilla sai demoninkin oikein tyytyväiseksi, suun kääntyessä kovin lempeään hymyyn. Henry taisi toden teolla tarvita tuota.

"Ah, kiitos, se ei olisikaan pahitteeksi," neuvonantaja virnisti toisen ehdottaessa, että kaataisi itselleen hieman viiniä odottavasta pullosta. Kohta, nyt hän tahtoi vielä istuskella hetken aikaa liikkumattomana ja rentoutua.
"Juontini ei koskaan ole ollut humalanhakuista," Roswell naurahti kysymykselle humaltumisestaan. Ilmeisesti silloin, kun työasioita ei ollut mietittävänä, kääntyi puheenaiheet demoniin. Ja paljonhan kysyttävää riitti, olihan hän kovin erilainen otus ihmiseen verrattuna, eivätkä monetkaan itsestäänselvyydet löytynytkään tuosta, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, että kertoisi.
"Pidän mieluusti mieleni kirkkaana, joten voisimme sanoa, etten koskaan ole juonut tarpeeksi nähdäkseni paljon merkkejä siitä... Mutta kehoni on myös kovin erilainen verrattuna ihmiseen. Uskoisin tarvitsevani enemmän alkoholia tunteakseni sen, kuin ainakin suurin osa ihmisistä," sarvipää hymyili, nousten vihdoin ja viimein penkiltään kohti pöytää ja sillä sijaitsevaa viinipulloa.

"Viiniä ei tarvitse juoda paljon nauttiakseen siitä. Lasia ei koskaan saa täyttää liikaa, pitää antaa tarpeeksi tilaa sen heiluttamiselle. Levein kohta lasissa on rajana," Roswell kaatoi viiniä lasiin, tyhjää ollen toden totta lasissa enemmän, kuin nestettä, mitä ei ollut oikeastaan kuin pieni tilkka,
"Elämykseen kuuluu juonnin lisäksi maistelu ja haistelu, siihen pitää käyttää aikansa ja nauttia," vanhempi miehistä kävi kääntymään hymyillen, heiluttaen lasia sormiensa välissä nenänsä alla.
"Se on niin hidasta, ettei siinä oikeastaan kerkeä humaltua," hymy ei ollut kadonnut mihinkään, mutta pieni pahoitteleva sävy siihen tuli hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Taisin hieman poiketa asiasta, pahoitteluni. Ottaisitteko viiniä myös?"




((Sillä hänen on pakko käydä rätillä pesemässä kaikki paikat, vaikka toinen vedessä onkin. Niin se vain menee. Nostakaa jalkaa, Henry. Ehkä Garrettin rankaisu vain auttaa tuota kasvamaan hieman, isä ei koskaan kurittanut ja tuollainen penikka kreivistä sitten tuli. Aranin pitää korjata virhe. Tarttuiko Roswell-huuma Ivyynkin?))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 20, 2012 5:12

Demoni ei käynyt kieltäytymään viinistä, mikä sinänsä ei ollut yllätys. Tuo oli ansainnut hieman ylellisyyttä kaiken tämän jälkeen. Henryn pitäisi keksiä joku hyvä keino kiittää Roswellia kaikesta, joskus. Nyt kuninkaan oli parempi keskittyä vain omaan vointiinsa, mikä toisaalta oli mahdoton tehtävä Henryn kaltaiselle persoonalle, joka huolehti ennemmin muista kuin itsestään. Lämpimän veden syleilyssä ei kuitenkaan yksinkertaisesti jaksanut miettiä mitään muuta, kuin hyvää oloaan. Henry koitti sulkea päästään kaiken muun, paitsi demonin puheet, Olla miettimättä jalkaansa, tulevaa tai tekemättömiä töitä. Sekin oli melko mahdotonta. Kädet lepäsivät rennosti ammeen reunoilla, nuorenmiehen käydessä nojaamaan selkänsä vasten kaltevaa päätyä.
Sivusilmällä Henry vilkaisi Roswellia, joka kävi kertomaan, ettei koskaan juonut humalanhakuisesti. Demoni uskoi tarvitsevansa poikkeavan kehonsa takia huomattavasti enemmän tai väkevämpää juotavaa, jotta saavuttaisi samanlaisen humalatilan, mitä ihmiset yleensä. Henry tiesi monia humanoidilajeja, jotka tarvitsivat väkevämpiä tai enemmän, päästäkseen humalaan. Jotkut eivät humaltuneet millään. Kai Roswellinkin voisi siis laskea samaan kastiin? Kuitenkin, kuten demoni mainitsi, ei tuo koskaan ollut tavoitellutkaan humalatilaa vaan joi silkan nautinnon vuoksi.

Äh, ei se mitään, vaikka poikkesit Henry hymähti demonille, joka kävi pahoittelemaan rönsyilevää aihetta Mutta viini kyllä kelpaisi Vähän ainakin Pitivätkö lääkärit ajatuksesta, se oli sitten kysymys erikseen. Henryllä ei ollut juuri nyt mitään suuria haluja päästä humalaan, harvemmin tuolla edes olikaan. Kuitenkin, kun jalan menettämistä mietti, ei tukeva humalatila ja sammuminen kuulostaneet kovinkaan huonolta idealta.
Hm.. siitä onkin jo jonkin aikaa, kun sinun kanssasi on saanut jutella rauhassa Olihan tässä viikko jo sängyssä maattu, demonin istuessa sängyn vierellä, mutta Henry ei ollut kovinkaan puheliasta sorttia nukkuessaan Kuinka sinä olet voinut?


// Roswell tulee pesemään Henryn selän, ei sinne nyt millään itse yltä. Voi voi, koskea saa. Garrettin kurittaminen on hyvä idea. Pistetään pentu paikoilleen.
Roswell-huuma leviää kuin rutto! Jos ei itsestään niin minun toimesta, just watch. Nyt tuli niin tylsä viesti kun olla ja voi. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Marras 20, 2012 7:05

Roswell nyökkäsi hymyillen Henryn pyytäessä myös itse viiniä, kääntyen takaisin pöydän ja viinipullon suuntaan. Omaa lasia ei tarvinnut edes laskea pöydälle, yhden käden ollessa enemmän kuin tarpeeksi toisen lasin vetämiseen lähemmäs ja viinipulloon tarrautumiseen. Pulloa nostettiin ilmaan ja sen sisältöä kaadettiin viinilasiin, myöskin pieni tilkka. Eihän kuningas paljoa ollut pyytänyt, eikä demonin aikaisempien sanojen mukaan lasiin paljoa viiniä saisikaan kaataa kerrallaan ja ilmeisesti poika oli kuunnellutkin hänen jorinoitaan, ei ainakaan pistänyt pahakseen omien sanojensa mukaan. Näihin laseihin sopi pieni määrä, jos toinen tahtoisi juoda enemmän, ei tarvitsisi kuin pyytää ja Roswell kävisi täyttämässä sen.
"Olkaa hyvä," demoni naurahti tuodessaan viinilasia Henrylle, laskiessaan sen kuninkaalle tarkoitetun käsistään ammeen leveälle reunalle odottamaan, miehen itsensä sitten suoristuessaan ja palatessaan penkille istumaan oman lasinsa kera. Lasi kädessä helpottui rentoutumista huomattavasti ainakin sarvipään mielestä, tuon heilutellessa sitä kädessään hetken aikaa, ennen kuin kävi nostamaan reunan huulilleen silmät suljettuina.

"Niin siitä on tainnut olla," Roswell hymähti viininnautiskelunsa lomasta, toistaen vain toisen sanat siitä, etteivät he oikein olleet ehtineet jutella näin toviin. Olihan kuningas tullut kotiin jo jonkin aikaa sitten, mutta puhunut tuo ei paljoa ollut hyvistä syistä. Tietenkin, sitä ennen oli se Henryn pieni työmatka, mikä oli erottanut heidät jo aikaisemmin joksikin aikaa, eikä puhua voinut, jos toinen oli kovin kaukana. Ei ainakaan normaalein keinoin. Silmät avautuivat ja käänsivät katseensa kylpevään Henryyn toisen kysyessä, kuinka demoni oli voinut.
"Jos totta puhutaan, en ole ehtinyt huolehtimiseltani ajatella omaa vointiani," vanhus naurahti laskiessaan lasia alemmas, pitäen sitä kädessä vieressään,
"Mutta jos en huomaa voivani sen kummemmin, en ilmeisesti voi voida kovin pahoinkaan, mh?" Katse käytiin kääntämässä hetkeksi eteen. Oli hankala sanoa voivansa hyvinkään silloin, kun ystävä on menettänyt jalkansa ja on sairastellut jo pitkän tovin sänkynsä vankina. Millainen jälleennäkeminen tämäkin oli... Ei Roswell voinut olla tuntematta iloa siitä, että toinen oli hengissä ja oli saanut nähdä pojan vielä, mutta... Ei hän tuntenut oloaan liian hyväksi, mutta ei olo ollut mitenkään suunnattoman kurja. Ei ainakaan verrattuna Henryyn.

"Tapasin tosin ennen palaamistanne hovin papittaren. Oikein hurmaava nuori neito," puheenaihetta käytiin sivuamaan hieman, mitäpä sen kummempia demoni voinnistaan enää sanoisi, mutta ehkäpä Henryä kiinnostaisi kuulla, mitä hän oli sillä välin tehnyt. Ophelia tosiaan oli ollut kovin mukava, mutta olihan tyttö vielä ollut tärkeänä osana Henryn pelastamista. Ei Roswell voinut kuin tuntea suurta kiitollisuutta siitä.




((Roswell voi pestä selän ja kuivata koko pojan ja hyysätä ja rakastaa. Sitten ei kuninkaalla taida enää olla kovin aikuinen olo, mutta ei tarvitsekaan. Roswell tykkää. Garrettinkin pitää oppia tietämään paikkansa. Jos Roswell huomaa, että hommat menevät tylsäksi, tulee hän hieman... Värittämään niitä läsnäolollaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 21, 2012 9:59

Nyökkäys suotiin kiitokseksi demonille, joka tuo viinilasin ammeenreunalle. Lasiin ei kuitenkaan käyty vielä koskemaan, vaan Henry jatkoi rentoutumista lämpimässä vedessä, vielä kun se oli lämmintä. Pikkuhiljaa se kuitenkin jäähtyisi, valitettavasti. Henry olisi omasta puolestaan voinut lillua lämmön syleilyssä seuraavat vuorokaudet.
Katse kuitenkin seurasi Roswellia, tuon palatessa takaisin penkille. Demoni kävi kertomaan, ettei voinnissaan ollut mitään valittamista, ainakaan nyt. Tuo ei kuitenkaan ollut kunnolla ehtinyt kaikelta muulta miettimiseltään murehtimaan omaa vointiaan. Ei sinänsä yllätys, mutta Henry toivoi, että Roswell voisi rentoutuakin välillä. Jos joku täällä oli ansainnut lomaa, oli se varmasti Roswell. Mutta kehtaisiko moista sarvipäälle ehdottaa? Ota lomaa vanha hölmö, raadat liikaa? Henry virnisti itsekseen ajatukselle.
Ehkä sinun pitäisi varata hieman omaa aikaa.. Henry kävi ehdottamaan samalla, kun lasi löysi tiensä viimein kuninkaan käteen Uskon, että joku muu voi istua samassa huoneessa kanssani, kun nukun, jos se tarpeellista on. Ei sinun siellä tarvitse pysyä.

Roswellin mainitessa papittaren, nousivat Henryn kulmat kysyvästi. Hän oli jo miettinyt, koska demoni ja papitar tapaisivat tai edes törmäisivät toisiinsa. Se oli aika väistämätön tapahtuma. Henry ei itse tiennyt, mitä mieltä Ophelia oli demonista hovissa ja kuninkaan päätöksestä ottaa epäpyhä olento neuvonantajaksi. Hän ei ollut ehtinyt pahemmin keskustelemaan asiasta Ophelian kanssa, eikä Henry oikeastaan nähnyt syytä tuoda sitä esille. Papitar oli vapaa sanomaan mielipiteensä, jos sellaiseen koki tarvetta. Ilmeisesti papitar ei ollut liian tuohtunut, kerta ei ollut marssinut jo nyrpeänä kuninkaan puheille?
Se on oikeastaan aihe mikä minua on mietityttänyt jo jonkin aikaa Henry tokaisi hymyillen Miten tapaamisenne meni? Oletan, ettei sinua ainakaan manattu takaisin alimpaan helvettiin, kerta vielä paikanpäällä olet.


// Hyysätä ja rakastaa. Roswell saa aina rakastaa. Aina. Näin Roswell tainnutetaan, eikö?
Garrettille pitää näyttää paikkansa, kyllä. Nyt heti. Istu poika, istu. Hyvä. Nyt mene pöydän alle ja konttaa Aran sedän haarojen luokse. You know what to do.
Meinasin ettei tänään vastailla. Sitten näin yksinäisen Sandsin onlinessa ja tuli taas paha mieli >: //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Marras 21, 2012 11:06

Sivusilmällään Roswell kävi vilkaisemaan ammeen suuntaan kylpevän kuninkaan ehdottaessa, että neuvonantaja viettäisi hieman enemmän omaa aikaansa. Kulma kävi nousemaan demonin kääntäessään hieman kasvojaan toista kohti, hymyilevien huulten välistä karaten hiljainen naurahdus. Lasia nostettiin huulille kasvojen kääntyessä taas eteensä, miehen pysyessä silmät ummistettuina hiljaa sen lyhyen hörpyn ajan.
"Että voisin huolehtia voinnistanne toisessa huoneessa ja kuluttaa lattioita loputtomalla astelullani?" Roswell kävi naurahtamaan, laskiessaan lasinsa takaisin viereensä alas,
"Ihmetellen, kuinka voitte? Peläten, että jotenkin tilanne kääntyisikin pahempaan suuntaan tai ette koskaan tulisi avaamaan enää silmiänne? Uskokaa pois, on paljon huojentavampaa olla samassa huoneessa kanssanne, kuin jossain muualla," tuo hymisi vielä, silmien taas hetkeksi käydessä sulkeutumaan. Sehän se vasta hänet hermostuneeksi saisikin, nyt hän ainakin näkisi sen heti ja voisi auttaa... Ainakin kutsumalla apua, jos ei muuten.
"Minulla on ollut enemmän omaa aikaa, kuin yksikään elävä olio tarvitsee, ja tulee tulevaisuudessa olemaankin. Kuka muukaan olisi parempi istumaan vierellänne varmuuden varalta, kuin minä?" Demoni hymyili kääntyessään kohti Henryä.

Roswell hymähti huomatessaan herättäneensä kuninkaan mielenkiinnon. Niinpä niin, papittaren ja demonin kohtaaminen kuulostaisi oikein hyvän ja jännitystä täynnä olevan tarinan alkupisteeltä, mutta harvoinpa ne tulisivat loppumaan niinkin rauhaisasti, kuin tämä.
"Voisimme kai sitten sanoa sen menneen todella hyvin," sarvipää naurahti Henryn kysymykselle tapaamisesta, olihan hän totta tosiaan vielä paikan päällä, oikein hyvässä kunnossa. Olisihan Ophelia voinut häntä satuttaa, mutta epäilyt olivat suuret siitä, jos häntä loppujen lopuksi voitaisiin lähettää takaisin minnekään vasten omaa tahtoa...
"Olihan hänellä epäilynsä, kuten voitte uskoa. Alku oli kovin varovaista, mutta papitarta kiinnosti kuunnella ja oppia lisää, ennen kuin viimeisen päätöksensä teki. Ja kuinka olikaan, pian hän tarjosi minulle teetä kappelissaan, rupattelimme aikamme kuluksi ja Ophelia ilmoitti tukevansa minua," Roswell myhäili, hänellä totta tosiaan oli käynyt tuuri ja hän oli saanut arvovaltaisen liittolaisen... Ja mukavan ystävän, tietenkin. Olihan hän demoni, muttei hän halunnut muiden pelkäävän tai epäilevän häntä, se ei olisi mukavaa elämää kummallekaan osapuolelle. Ei, vaikka kyseessä olisi kirkko.




((Kyllä, Roswell alkaa käydä jo liian vanhaksi, eikä ota tarpeeksi nokosia. Mutta kyllä me autamme änkyrän vanhuksen unten maille. Garrett jynssää sitä epämiellyttävää viinitahraa Aranin housuista niin kovaa, kuin vain voi. Pitää saada pois lika haarojenvälistä, ennen kuin vieraat huomaavat. Pitäisi varmaan aina jättää yhteen välilehteen foorumit auki, niin kuumottaisin siellä aina.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 24, 2012 2:11

Lempeä hymy nousi nuoren miehen kasvoille demonin kysymyksen myötä. Roswell selvästi välitti kuninkaan hyvinvoinnista ja meinasi kuluttavansa lattiat puhki loputtomalla astelulla, jos ei saanut olla seuraamassa jalkapuolen toipumista läheltä. Demonista oli kyllä huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa kuninkaan vierellä. Eihän tuo itse edes nukkunut, kuka muukaan olisi parempi valvomaan toipilaan vierellä, kuin henkilö joka alati oli valppaana? Kuningas luotti neuvonantajaansa eikä sarvipäinen mies ollut vielä antanut mitään aihetta epäilyksille luotettavuutensa suhteen, joten miksi tuo ei olisi paras vaihtoehto valvomaan Henryn olotilaa?
No, jos se sinusta on paras vaihtoehto, niin en käy sitä sinulta kieltämään Monarkki naurahti vilkaistessaan demonia Kunhan vain osaat rentoutua, edes hetkeksi.
Henry ei tiennyt kokiko demoni stressiä samalla tavalla mitä ihmiset, mutta ei hän myöskään tieten tahtoen halunnut aiheuttaa vanhemmalle miehelle sitä. Omaa aikaa demoni ei kuitenkaan myöntänyt kaipaavansa, sillä oli saanut sitä jo enemmän kuin yksikään tarvitsisi. Moinen pisti jälleen miettimään, kuinka vanha demoni oikein oli? Roswell ei todellakaan vaikuttanut nuorelta olennolta, olemuksensa ja puheidensa perusteella. Elämänkokemusta täytyi olla satoja, kenties tuhansia vuosia.

Roswell kuitenkin kävi kertomaan tapaamisensa papittaren kanssa menneen hyvin. Loppupeleissä demoni oli jopa päätynyt kappelille juomaan teetä ja rupattelemaan papittaren kanssa. Henry katsoi pitkään kysyvästi demonia.
Olen huojentunut että teidän välillänne ei ole kitkaa oletan siis, ettei minun tarvitse pelätä papittaren vihaa päätökseni suhteen. Ehkä ystävälliset välinne myös vaikuttavat hoviin positiivisesti, ehkä se muuttaa mielipiteitä toivottavasti Oli kumma, jos papittaren tuki ei riittänyt muuttamaan joitakin negatiivisia mielipiteitä toiseen suuntaan.
Mutta pystyt olemaan kappelissa? Oli jotenkin hassua päästä toteamaan moinen asia. Yleensä puhuttiin, että demonin ja muut epäpyhät olennot eivät pystyneet olemaan lähelläkään pyhiä paikkoja, saatikka koskemaan pyhiä esineitä. Toisaalta, Roswell oli jo muuttanut suuresti Henryn käsitystä demoneista, joten ei kai tämäkään nyt niin suuri yllätys voinut loppupeleissä olla.
Lasi laskettiin käsistä ammeen reunalle, samalla kun Henry kävi nojautumaan eteenpäin ja alkoi pesemään kasvojaan ja käsivarsiaan paremmin.


// Sitten Roswell nukkuu nätisti <: Henry vaatii nukkuvan Roswellin viereensä jotta voi hiplata sen *krhm* sarvia. Hyvä Garrett, jynssää kunnolla. Viinitahra on niin kovin ikävä kauniilla kankaalla! Sitten mä kierisin täällä omassa morkkiksessani. TUOLLA SE TAAS ON ODOTTAA VASTAUSTA JA MÄ VAAN LAGAAN JA SIT PIERASEN JOTAIN PYLLYÄ.
Hei mikä on Jackin tilanne/tulevaisuus? Mietin vaan kun Kitty ja sen hahmot häipy ja siten myös Poisonit ja periaatteessa niiden miehistökin siis. Jack siellä yksin laivallaan seilaa? HEEEYOOOO CAPTAIN JACK! //
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö