Puujalkavitsi || Sands


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Marras 24, 2012 4:47

Roswell nyökkäsi hymyillen, siemaisten viiniä lasistaan. Kuningas näki myös hyödyn pitäessään demonin rinnallaan päivästä toiseen vailla taukoja sen sijaan, että häätäisi tuon tiehensä "rentoutumaan". Henry oli aina sellainen, laittoi kaikkien hyvinvoinnin omansa eteen, mutta eihän sitä toiselle voinut valehdellakaan. Tosiasia oli kuitenkin se, että vaikka oli kuinka kova työ huolehtia pojasta tuon sairastellessa, olisi ollut vielä rankempaa jättää toinen yksin. Raakaahan se olisi ollut Roswellille, jos tuo oltaisiin hätistetty tiehensä muualle, tarkoitti Henry teollaan kuinka hyvää tahansa.
"Ei ole mitään syytä huolehtia siitä," demoni naurahti kuninkaan myöntymisestään huolimatta yrittäen huolehtia neuvonantajansa mielentilasta. Hän olisi niin rentoutunut, kuin vain pystyisi, siitä pojan ei todellakaan tarvinnut huolehtia... Mutta eihän toisen kuuluisi huolehtia hänestä nyt lainkaan, Henry oli se, jonka piti osata rentoutua ja levätä, että tervehtyisi. Sarvipää oli rennoimmillaan, kun kuningaskin oli. Olihan nuorukainen kovin kaikkea huolenpitoa vastaan ja koki tarpeen pitää huolen muista, mutta joskus piti osata mennä omaa luonnetta vastaan ja ottaa vastaan kaikki se apu, mitä pystyi saamaan. Kun toinen makoili ammeessaan niin tyytyväisenä, niin rentona, ei Roswellkaan voinut kuin hymyillä ja rentoutua itsekään.

Pitkä, kysyvä katse kuninkaan suunnalta oli kovin huvittava kuullessaan sarvipään tiivistelmän papittaren tapaamisesta. Eihän sitä voinut kuin myhäillä sen hiljaisuuden aikana ja odottaa, että toinen sanoisi siihen jotain... Ellei Henry sitten ollut niin äimänä, ettei saanut sanaakaan suustaan, silloin olisi ollut pakko selventää tilannetta hieman.
"Ei hän tainnut vihata päätöstänne alkujaankaan, epäili vain minua. Olenhan demoni, kirkko ei maalaa kaltaisistani hyvää kuvaa," Roswell hymähti vihdoin pojalle, yrittäen lannistaa pelot Ophelian raivosta, ennen kuin ne pääsisivät kunnolla edes valloilleen,
"Jos papitar luottaa minuun, olisi muiden hankala moittia hänen päätöstään ja olla moittimatta samalla kirkon päätöksiä. Uskoisin myös, ettei Ophelia arvostaisi mitään vihjailuja, mitkä voisivat tahria kenenkään maineen... Ja olisin kovin huolissani, jos niin nuori papitar pystyisi valehtelemaan ja esittämään niin vilpitöntä huomaamattani. Mihin tämä maailma olisikaan menossa?" Naurahdus kävi, lasin noustessa taas huulille.

"Olen demoni, ja säännöt ovat sääntöjä. On asioita, jotka voivat karkottaa meitä luotaan, enkä ole poikkeus. Tietenkin, toisten asioiden karkottava voima on heikompi ja tarpeeksi päättäväinen demoni menee läpi monestakin ilman sen suurempia ongelmia," demoni aloitti selventääkseen hieman toisen hämmennystä siitä, että kykeni olemaan temppelissä sarvistaan huolimatta. Pitihän sen kuulostaa oudolta, papitarkaan ei tainnut aivan odottaa sen olevan niinkin helppoa ja kivutonta. Ehkäpä se oli pelottavaakin, jos edes kirkko ei voinut suojella demoneilta...
"Se ei tarkoita tietenkään sitä, ettenkö tuntisi sitä. Kappeli ei ole mikään kaikista rentouttavin paikka teehetkelle, sen voin sanoa," Roswell jatkoi hymisten, vilkaisten kuninkaan suuntaan toisen peseytyessä.




((Kyllä, mukavan paksut sarvet, niitä saa kosketella ja hyväillä. Ole hyvä, katsele sitä aikasi kuluksi. Jack ei niitä onnettomia jättäisi yksin, kuolisivat vain, jos hänen naisellisen pehmeät kädet eivät ole hoitamassa. Tulevaisuus on muuten mysteeri.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 25, 2012 1:57

Roswellin sanojen mukaan papitar ei alun alkaenkaan ollut kokenut vihaa kuningasta ja tuon päätöstä kohtaan demonin suhteen. Henry oli hovissa eläessään kuitenkin iskostunut siihen aatteeseen, että jokainen tuomitsi kaikkia tavalla tai toisella. Oli siis jokseenkin vaikeaa uskoa, ettei papitar olisi kokenut jonkinlaisia edes nuhtelevia aatteita kuninkaan neuvonantajavalintaa kohtaan.
Ei.. ei Ophelia valehtelisi. Olen tuntenut hänet pienestä pitäen, ei hän ole kiero tai valehtelija Henry ei halunnut edes kuvitella, että hovin vilpittömimmältä vaikuttava, vaaraton nuorineito olisikin valehtelija ja kieroilija. Hyvä jos papitar edes kärpästä kykeni satuttamaan periaatteiltaan! Henry hymähti itsekseen. Hänen pitäisi käydä papittaren luona, olihan hän kiitoksen ja henkensä velkaa Ophelialle. Nimenomaan käydä Ophelian luona, ei kutsua Opheliaa käymään hänen luona. Juuri nyt Henry ei edes halunnut nähdä ylimääräisiä, vaan toivoi saada toipua rauhassa.
Sinäpä sen sanoit No, hyvä että papitar on niin sanotusti puolellamme. Viimeinen asia mitä minä haluaisin tehdä vaikka se uskomattomalta kuulostaakin on suututtaa kirkkoa Ehkä ei olisi kannattanut ottaa demonia neuvonantajaksi siinä tapauksessa.. No, aika näyttäisi mitä hovin papitarta korkeammat tahot sanoisivat. Mikään kiire Henryllä ei henkilökohtaisesti ollut tapaamaan noita tahoja.

Roswell kävi jälleen kertomaan kysyvälle itsestään demonina. Mitä enemmän sarvipäinen kertoi, sitä paremmin Henry alkoi hahmottaa tätä rotua tai ainakin Roswellia. Varmasti demoneitakin oli erilaisia, niin voimiltaan kuin luonteeltaan. Demoni kuitenkin myönsi, ettei kappeli ollut se kaikkein rentouttavin paikka oleilla hänelle. Henry hymähti pienesti peseytymisensä lomasta.
Pystyisitkö astumaan kaupungin kirkkoon? Henry kävi kysäisemään, samalla kun hiuksia käytiin kastelemaan vettä kauhoen kämmeniin Kuulemaan jumalanpalvelusta saarnaa jotain tapahtumaa? ajatus suorastaan kutkutti nuoren miehen mieltä.
Ehkä kirkko ei suhtautuisi sinuun niin kieltävästi mitä nyt oletan jos ilmestyisit pyhänä kuulemaan jumalan sanaa hänen huoneeseensa mikäli siis kykenisit Ajatus siitä, että demoni saapuisi kuninkaan ja hovin väen seurassa kirkkoon, oli jokseenkin absurdi. Kuitenkin, jos se olisi mahdollista, sehän olisi suuri askel neuvonantajan hyväksymisessä. Tuskin demonia hyväksyisivät ne, jotka suuresti tuota epäilivät, peräti vihasivat, mutta kirkonmenoihin osallistuminen saattaisi madaltaa kynnystä jonkinlaisen hyväksynnän suhteen. Näin Henry ainakin oletti, jotkut vihasivat demoneita, koska nuo olivat kirkon mukaan epäpyhiä olentoja. Toiset taas vihasivat demoneita vain siksi, etteivät demonit olleet ihmisiä.


// Kyllä. Hyväillä hellästi ja pitkään. Noni, nyt aiheutat mulle jonkun ikimorkkiksen >: Ikimorson.
Jackin tulevassa näkyy säärikarvojen sheivailua. Ei muuta vielä. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 25, 2012 4:12

Roswell nosti viinilasin huulilleen, tyytyväisenä kuulemaansa. Henry tunsi Ophelian paremmin, kuin hän, vastahan hän koko papittaren oli ensimmäisen kerran tavannutkaan. Mutta kuningas, kuningas oli tuntenut tytön jo vuosia, ja pystyi vahvistamaan demonin tuntemukset toisesta oikeaksi. Kuinka huolestuttavaa se olisikaan ollut, jos petollisen luonteen mätä haju olisi jäänyt huomaamatta, Roswellinhan piti osata lukea toisia ja noiden sanattomia viestejä selviytymisen kannalta. Eikä pelkästään sen millainen neuvonantaja olisi sellainen, joka tulisi pienen tytön huijaamaksi?
"Kovin ymmärrettävää," sarvipää naurahti lasin laskiessaan viereensä Henryn ottaessa puheeksi, kuinka ei haluaisi suututtaa kirkkoa,
"Jos kansan pitäisi valita kuninkaan ja jumalan välillä, pelkään, että valinta olisi kovin helppo monille," tuo jatkoi, katseen hakeutuessa jonnekin kaukaisuuteen. Eikä se valinta olisi kuninkaalle mieluisa, se oli varma, jos ei muu. Kirkolla oli kovasti valtaa, mutta se toi myös paljon hyvää epätoivoisille, jotain toivoa ja hyvyyttä elämään. Ei ollut syytä hankkiutua siitä eroon, kunhan sen hyvät puolet pidettiin aina suurempina, kuin huonot puolet. Eripuraahan demonilla ja kirkolla aina tulisi olemaan, mutta nyt kun papitar oli astunut kuvioihin ja oli Roswellin puolella, eiköhän Henrynkin elämän pitäisi hieman helpottua ja poika saisi huokaista helpotuksesta senkin asian suhteen. Ainakin hetkeksi. Jos asiat menisivät liian huonoon suuntaan, ei demonilla olisi kovin montaa vaihtoehtoa. Kunnes ero olisi heille molemmille parhaaksi, eikö?

Keltaiset silmät kävivät vilkaisemaan kuninkaan suuntaan kapeina, leveä hymy huulillaan. Ei ollut hankala kuvitella, millainen suunnitelma toisen pään sisällä oli syntymässä noiden kysymyksien jälkeen. Vai että pystyisikö hän kirkkoonkin menemään, kuuntelemaan saarnaa... Huvittava ajatus todellakin, vielä oudompi, kuin demonin visiitti papittaren pienessä kappelissa. Ehkäpä oudompikin, kuin papittaren ja demonin rauhaisa teehetki ja ystävyys, mutta se alkoi olla jo samaa luokkaa. Kuten Opheliaa, kiinnosti Henryäkin laittaa sarvipää testeihin kirkon kanssa mielenkiinnosta, mutta voisiko noita moittia? Kiinnostihan se neuvonantajaa itseäänkin.
"En tahdo tunkeilla, etenkään paikkoihin, mihin minulla ei ole mitään asiaa. Ennen kuin edes yrittäisin, tahtoisin saada siihen luvan," Roswell myhäili huvittuneena, mutta kiinnostuneena,
"En kuitenkaan osaa vastata, en koskaan ole yrittänyt. En tiedä, onko vastassa jotain varta vasten demoneita karkottamassa kirkon lisäksi. Se olisi hieman hankalampaa, mutta... Sanoisin, että kykenisin pääsemään sisään siitäkin huolimatta, ennemmin tai myöhemmin," vanhempi miehistä hymyili, mitäköhän kaikki ajattelisivat, jos demoni yhtäkkiä kävelisikin kirkkoon sisälle samasta syystä, kuin kaikki muutkin siellä olevat? Ei sitä taitaisi aivan joka päivä nähdäkään.

"Sanat voivat olla vaarallisia, mutta epäilisin niiden tarkoituksen olevan kaltaisteni satuttaminen. Ehkä voisin pärjätä," tuo naurahti vielä. Auttaisikohan se? Muuttaisiko se mielipiteitä? Ehkei hän kykenisikään siihen, olihan hän kuitenkin demoni. Kirkolla olisi kyllä tapoja pitää hänenlaisensa poissa...




((Ottaa kunnon tukeva ote ja vetää koko pituudelta. Pitää muistaa puristaa tarpeeksi, muttei liikaa. Kyllä pitää sääret ajella, kun on prinsessa. Pitäisi kyllä Jackin mennä dieetille, kun on niin läskit sääretkin. Hyi, eihän kohta prinssit halua edes pelastaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 25, 2012 5:22

Henry ei edes halunnut ajatella tilannetta, jossa kansa pakotettaisiin valitsemaan kirkon ja kuningashuoneen välillä. Juuri nyt, ei ollut kysymystäkään, kumman puolelle suurin osa kansasta heilahtaisi. Ei, Henry ei halunnut tehdä kirkosta vihollistaan, vaikkei todellakaan jakanut kaikkia noiden periaatteita. Onneksi hän sentään tuli jotenkuten toimeen piispan kanssa ainakin vielä.
Niskaansa hankaavan kuninkaan katse pysyi demonissa, tuon käydessä vastaamaan kysymyksiin. Utelias mieli todellakin halusi tietää kaiken mahdollisen demonista. Oli paljon asioita, joita Henry oli pohtinut itsekseen aina yön pikkutunneilla, mutta tyytynyt odottamaan sopivaa hetkeä kysymysten esille ottamisen suhteen.
Jotenkin en ole yllättynyt tuosta Henry huomautti Roswellin kertoessa haluavansa ennemmin luvan, kuin vain käydä astumaan sisään kirkkoon tai ylipäätänsäkin paikkoihin, joihin demonia ei ehkä haluttaisi. Roswell ei kuitenkaan osannut sanoa mitään varmaksi. Jos demonia ei todellakaan kirkossa meinattu suvaita, kaipa kirkon väki teki kaikkensa, jottei mokoma sisään pääsisi tai tuntisi oloaan mitenkään hyväksi.

Et ole koskaan kertonut voimistasi Henry toi esille aiheen, demonin puhuessa, että kykenisi pääsemään sisään kirkkoon ennemmin tai myöhemmin Sanovat että demoneilla on eri arvoasteikkoja toiset ovat voimakkaampia mitä toiset, sen perusteella?.
Sinä tuskin olet vain pikkupirulainen? Kädet käytiin asettamaan ammeen reunalle, jonka jälkeen Henry kävi nostamaan itsensä käsivoimin istumaan reunalle. Eiköhän haalenneessa vedessä lilluminen riittänyt tältä erää Ojentaisitko pyyhkeen? Oli aiheesta poikkeava kysymys demonille, ennen kuin tuo ehti mitään vastata Henrylle. Nuorempi mies istui selkä kohden demonia, jalat jalka ja jalantynkä vielä ammeessa lioten.


// Oi kyllä. Välillä kokeilla sormenpäällä sarvien päitä, hellästi. Sitten niitä pitää maistaa, vähän nuolaista. Äiti sanoi, että kaikkea pitää maistaa. Niinpä Jack, laihduttaisit ja ajelisit sänkeäsi useammin. Kuinka kehtaat elää?! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 25, 2012 6:37

Roswell vain naurahti pojan ilmoittaessa, ettei ollut kauhean yllättynyt demonin haluavan ensin luvan, ennen kuin mihinkään alkaisi. Ehkä se oli jo itsestäänselvyys, kyllä. Ei sarvipää ollut mitenkään yrittänyt piilotella luonnettaan, joten eiköhän ennemmin tai myöhemmin se tullut todella selväksi niille, jotka vaivautuivat tuon tuntemaan. Ei hän halunnut tunkeutua, ei todellakaan. Ei Roswell halunnut ahdistaa ketään, ja kirkolla voisi olla paljonkin hänen läsnäoloaan vastaan. No, kirkolla oli jo paljon hänen läsnäoloaan vastaan, mutta edes testausmielessä se voisi olla liikaa. Demonilla ei ollut mitään oikeutta astua kirkkoon ja muille piti antaa se oikeus, että saivat olla sellaisesta erossa edes kirkossa. Oli monia paikkoja, minne sarvipäällä ei ollut osaa eikä arpaa, mutta kirkko ehdottomasti oli listassa kovin lähellä kärkeä.

Kun kyseessä oli demoni, keskustelu aina ennemmin tai myöhemmin ajautui tuon omistamiin voimiin. Siitä Roswell ei voinut olla kovin yllättynyt, ehkä yllättävintä oli, ettei niistä oltu kysytty suoraan aikaisemmin, mutta... Ehkäpä olisi ollut vain parempi olla puhumatta niistä. Henryä tosin näytti kiinnostavan nyt paljonkin, uteliaisuuden päästessä valloilleen, kysymyksiä tuli monenlaisia liittyen demonin voimakkuuteen, varmaankin kirkkoon tunkeutumisen innoittamana. Niihin ei kuitenkaan ehditty vastaamaan eikä oikeastaan miettimäänkään kunnolla, jos vastausta edes haluttiin antaa kuninkaan jo noustessa ammeesta reunalle istumaan, pyytäen pyyhettä. Kylpeminen oli ilmeisesti riittänyt tältä päivältä.
"Tietenkin," vastaus tuli Roswellilta, tuon laskiessa viinilasinsa penkille käsistään ja noustessa ylös noutaakseen sen pyyhkeen, mitä pyydettiin.

"Minulla ei ole ollut syytä puhua niistä. Olen sentään kertonut jo olevani voimaton täällä, eikä se suinkaan ole vain jotain, mitä sanoin saadakseni luottamuksen puolelleni. On minulla kykyni täälläkin, jotka voivat olla paljon ihmiseen verrattuna, mutten kävisi niitä sentään voimiksi kutsumaan," demoni asteli pyyhkeen luokse, ottaen sen sievästi käsiinsä ja lähtien tuomaan sitä Henrylle, ennen kuin tuo vilustuisi,
"Mitä taas tulee "kykyyni" päästä estojen läpi, ei se ole muuta, kuin vanhuksen itsepäisyyttä ja sietokykyä. Minua karkottavat asiat tekevät vain sitä, yrittävät ainakin. Ne eivät satuta olkaa hyvä," Roswell ojensi pyyhkeen odottavalle pojalle hymyillen, selittäen edes jotain toiselle, ettei tylsistyisi. Voimista ei kuitenkaan käyty kertomaan sen enempää, neuvonantajan toivoessa, että toinen tyytyisi siihen tietoon, ettei niistä pitänyt täällä huolehtia. Ei niitä ollut, eivät ne koskaan tulisi olemaan isossa osassa, ei niistä tarvinnut kertoa. Miksi siis huolehtia?

"En koskaan saanut kutsua arviointiin, joten en osaa sanoa, missä kohtaa arvoasteikkoa minä olisin," tuo kävi kuitenkin naurahtamaan, sysäten asian sivuun vitsaillen.




((Äitisi opetti sinut hyvin, Henry. Pitää käydä nuolaisemassa kilttien setien ulokkeita. Hyvä poika, nätisti. Nyt voimme yhdessä kuvitella maailman tympääntyneimmän mulkaisun Jackin suunnalta, kuinka kaunista.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 25, 2012 7:58

Roswell vaikutti jokseenkin välttelevältä aiheen suhteen ja ehkä syystäkin. Sarvipää ei koskaan ollut vaikuttanut henkilöltä, joka kävisi kerskumaan taidoillaan, voimillaan tai kyvyillään. Kyky päästä estojen läpi ei kuulemma ollut mitään ihmeellisempää, kuin sietokykyä ja vanhan miehen itsepäisyyttä. Itsepäinen demoni kyllä vaikutti olevan, tiettyjen asioiden suhteen. Henry ei voinut muuta kuin naurahtaa huvittuneena demonin sanoille. Henry kävi kuivaamaan itseään pyyhkeen saatuaan, kääntyen samalla nyt kunnolla pois ammeesta. Tasapainon pitäminen oli yhä hankalaa yhdellä jalalla, kuten myös liikkuminen pienissäkin määrissä. Henry ei uskaltanut edes harkita nousemista nyt, vaan piti ahterinsa nätisti ammeen reunalla.
No, ei kai sillä ole väliä tällä hetkellä Henry kävi vastaamaan demonin vitsailuun arvoasteikosta, samalla kun pyyhe laskettiin lepäämään lantiolle.
Vaikutat välttelevän aihetta Uskon, ettei se ole mieluinen puheenaihe? Viinilasi vierestä nousi vierailemaan huulilla Ymmärrän, jos et halua siitä puhua mutta en voi uteliaisuudelleni mitään.

Henry laski katseensa alas jalkoihinsa. Pyyhe peitti juuri sopivasti katkaistun jalan tyngän. Varovasti vapaana oleva käsi kävi jälleen koskettelemaan katkaistua jalkaa, samalla kun nuorimies näytti jälleen vaipuvan apeampaan olotilaan. Äkkiä ne mielialat osasivat vaihdella, tosin, Henry ei oikeasti ollut missään vaiheessa pirteällä päällä ollutkaan. Hän oli tottunut esittämään, kuin kaikki olisi hyvin. Kuin itsellään ei olisi mitään painamassa mieltä, ei murheita. Hetkellisesti oli helppoa unohtaa murheet, keskittymällä johonkin muuhun, mutta aina ne palasivat takaisin mieleen. Jalan menettäminen ei ollut kovin huomaamaton murhe.
Mietin mikseivät he vain tappaneet minua Yllättäen puheenaihe vaihtui Henryn osalta, katseen pysyessä yhä jaloissa. Vaikutti siltä, kun Henry ei edes olisi halunnut kohottaa katsettaan Roswelliin. Oli helpompi peittää eleet ja ilmeet, jos ei suoraan toisen kasvoihin tuijottanut.
Heillä oli mahdollisuus Henry jatkoi, viinilasin laskeutuessa altaan reunalle Sen sijaan he päättivät vaikeuttaa elämääni entisestään.


// Tulee äitiinsäeikun mitä? Henry osaa olla nätisti. Henry on kiltti poika. Saako kiltti poika nyt palkinnon? Voi Jack, älä ole möks möks //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Marras 25, 2012 10:10

Roswell pysytteli kuninkaan lähettyvillä vielä hetken aikaa, varmistaen, että toinen varmastikin pysyisi pystyssä ammeen reunalla istuessaan, eikä kaatuisi joko takaisin veteen tai sitten kuivalle maalle pää edellä. Kumpikin olisi mahdollisesti tappava, joten oli selvää, ettei tahdottu edes leikitellen kokeilla ja toivoa parasta. Oli parempi pelata varman päälle. Henry kuitenkin näytti onnistuvan pitävän tasapainonsa kuivatessaan itseään pyyhkeellään, itsepä tuo onnistui myös kääntymään ympäri reunalla, vaikka kenties se kovin varovaista olikin. Syystäkin, ei pojan tarvinnut edes yrittää tehdä mitään liian raskasta nyt, mutta jos toinen pystyi pysymään edes pystyssä omin neuvoin, oli se jo suuri askel kohti helpompaa elämää.
"En kutsuisi sitä mitenkään erityisen epämiellyttäväksi aiheeksi," Roswell hymähti toisen huomautukselle kävellessään takaisin penkilleen istumaan nyt, kun Henry ei enää näyttänyt kaipaavan sen suurempaa apua. Kai hän sitten vältteli siitä puhumista, eikä se jäänyt toiselta huomaamatta. Ja poika tahtoi tietää. Viinilasi napattiin taas käteen penkiltä odottamasta.

"Entä jos kertoisin ja pitäisitkin kuulemastasi? Tahtoisit käyttää sitä? Mitä tapahtuisikaan, jos en voisi sanoa pyynnölle ei? Entä jos en myöntyisikään, mitä tekisit sitten?" Demoni katseli kuningasta, syynsä kertomatta jättämiselle ei todellakaan ollut sitä, että häpeäisi kykyjään jotenkin... Mutta se voisi olla liian suuri houkutus muille. Hän oli demoni, sopimuksia tehtäisiin sen voiman takia, tai sitten ei. Jos sarvipää itse ei suostuisi. Demonien kanssa tehdyistä sopimuksista ei koskaan loppujen lopuksi voittaisi mitään, joten miksi edes yrittää? Mutta Henry oli sellaisessa tilassa, että se voisi jopa kuulostaa hyvältä, hinnalla millä hyvänsä. Roswell ei suostuisi. Ainakin hän toivoisi pystyvänsä pitävän pintansa pyyntöjä vastaan, mutta jos hän pystyisi, mitä tekisikään kuningas, kun ei saanut haluamaansa apua?

Sen lyhyen, aivan liian lyhyen kylvyn aikana poika oli saanut rentoutua ja olla miettimättä sen kummempia, mutta nyt... Toisen katse hakeutui taas sen katkaistun jalan suuntaan tai ainakin sen, mitä siitä vielä jäljellä oli, piilotellen pyyhkeen alla. Nuoren miehen kasvoilla ei paistanut yhtään hyvää tunnetta, ja se jos mikä kirpaisi demonia. Eihän toinen ollut ansainnut tätä, eikä Roswell tahtonut kuin Henryn tuntevan olonsa onnelliseksi. Paljon pojalla oli mietteitä päässään, täysin ymmärrettäviä sellaisia. Kysymyksiä, mihin haluttiin vastaus, mutta vastauksia ei ollut. Ei ainakaan neuvonantajalla.
"En uskalla edes arvata," demoni lopulta pudisti päätään voimattomana hetken hiljaisuuden jälkeen. Oliko haltiakuninkaalla suunnitelmana tappaa Henry, vai ei? Jättää tuo elämään ja kärsimään sen sijaan? Oliko poika onnistunutkin pääsemään "helpolla", vai oliko tämä juuri se, mitä haluttiin? Oliko Tsytan toiminut vain oman mielensä mukaan, tehnyt sen huvikseen, vai tekikö teon vain siksi, koska Roswell oli kieltänyt? Moni ei vastausta siihen tietäisi, ja ne, jotka tiesivät, eivät olleet täällä siitä kertomassa. Pitäisikö vastaus etsiä? Auttaisiko se?
"En tiedä, mitä olisimme tehneet, jos olisitte menettäneet henkenne. En tiedä, mitä minä olisin tehnyt," surkea naurahdus karkasi huulilta, katseen pysyessä lattiantasossa hetkisen, ennen kuin se käännettiin kohti kuningasta pahoittelevan hymyn kera,
"Olisi hyvä, jos saisitte vaatteet päällenne pian, ettette vain vilustuisi."




((Oikein kiltti poika Henry. Roswell on ylpeä. Roswell käy hakemassa jäätelötikun ja saat imeä ja nuolla sitä. Oikein herkullista. Voi ei nyt se on pitkin rinnuksia, kauhea sottapytty olet kyllä, Henry. Jack on aina tuollainen, kauhea drama queen. Prinsessat ovat aina pilalle hemmoteltuja hienohelmoja.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 25, 2012 10:40

Surkuhupaisa hymy nousi kuninkaan lattiaan kohdistetuille kasvoille demonin sanojen myötä. Demoni ei lähtenyt vastailemaan mitään, sillä ei uskaltanut edes arvata ajatuksia tekojen takana. Henrystä tämä oli niin väärin, hän uskoi, että Aran teki tämän tahallaan. Kai se olisi vain ajan kysymys, kun haltiakuningas kävisi tunkeutumaan jälleen uniin piinaamaan painajaisilla. Pieni hymähdys pääsi ilmoille demonin surkean naurahduksen siivittämänä. Mitään Henry ei kuitenkaan vastannut vielä, sillä juuri nyt olisi nuoren miehen suusta olisi tullut vain itsensä vähättelyä ja arvailuja siitä, että demoni varmasti löytäisi parempaakin seuraa kuin ongelmissa pyörivän nuorukaisen.
En voisi kuvitellakaan pyytäväni sinulta jotain, mitä itse et halua toteuttaa.. Henry ei vastannut Roswellin huomautukseen vaatteista, vaan palasi aikaisempaan aiheeseen demonin voimista Luuletko, että minusta olisi vaatimaan keneltäkään mitään, jota he eivät ole valmiita antamaan vapaa-ehtoisesti? Demonin voimat toki kiinnostivat, mutta ei Henry niitä halunnut käyttää röyhkeästi hyväkseen. Ei, vaikka olisi voinut. Sopimuksiin liittyi aina jotain epämiellyttävää ja loppupeleissä ainakin kuuleman mukaan demonien kanssa leikkineille ei käynyt hyvin. Kaikella oli hintansa.

Kuolemani olisi hyödyttänyt haltioita enemmän, kuin haavoittamiseni. Hän teki tämän vain silkkaa ilkeyttään Aiheet vaihtelivat nopeampaan mitä asiakkaat porttolassa Tunnen hänet. Hänellä oli mahdollisuus iskeä kuolettavasti, mutta ei sitä tehnyt. Eikä kukaan muukaan. Ainoa joka minuun iski, oli se demoni.
Henry kävi kampeamaan itsensä ylös, pitäen kiinni aluksi ammeen reunasta, mutta lopulta ottaen tukea toisella kädellä läheisestä seinästä. Pyyhe kietaistiin ennen ylös nousemista kunnolla lanteille. Tasapainoaan nuorimies yhä haki seisoessaan, tosin nyt sekin vaikutti entistä vaikeammalta. Hereillä olo ja fyysiset ponnistelut alkoivat jo verottaa voimia.
Jos minulla olisi toinenkin jalkani, saattaisin nyt potkaista jotain Selvä turhautuminen ja uupumus alkoivat kuulua Henryn äänestä, samalla kun tuo kävi nojaamaan paremmin seinään, josta tukea haki.


// Ohops. No, välillä elämä käy hieman sottaiseksi. Kai nyt on pakko riisua likaiset vaatteet pois.
Jack senkin dramallama. Mutta prinsessat, ota noistakin nyt selvää. Miksei Roswell ja Shiloh ole vielä tavanneet? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Marras 26, 2012 12:00

Roswell kohotti kulmaansa kysyvänä kuninkaan käydessä palaamaan demonin aikaisempiin sanoihin voimistaan... Tai oikeastaan syihin, miksei niistä kerrottaisi toiselle. Suuri harppaus aiheesta toiseen, mutta ehkäpä tämä oli parempi puheenaihe, kuin haltiakuninkaan motiiveiden murehtiminen. Ehkä, tämäkin voisi nopeasti mennä kovin ikävään suuntaan, mutta jos se saisi pojan mietteet edes hetkeksi pois jalastaan ja sen puutteesta olisi se sen arvoista. Toivottavasti. Kuitenkin, toivottavasti keskustelu saataisiin pian pois alta, demonia alkoi jo kovasti huolestuttaa toisen vaatteettomuus, ettei Henry vain kylmettäisi itseään ja sairastuisi...
"Vapaaehtoisuudellani ei taida olla paljon merkitystä tässä tilanteessa. Jos voisin auttaa, tekisin sen mieluusti, mutten voi. En voi vain antaa sitä, minun on pakko ottaa siitä maksu. Se on Laki," Roswell kävi juomaan lasinsa tyhjäksi, kovin vakavana. Oli asioita, mitä hän oli voimaton muuttamaan, ja tämä oli yksi niistä. Ja kuinka kovin ikävä se olikaan, kaikki olisi vain niin paljon helpompaa, jos sitä voitaisiin antaa enemmän, ilmaiseksi.
"Jos tietäisimme molemmat, että voisin auttaa jossakin, mutten sitä tekisi... Uskoisitteko, ettette tuntisi inhoa minua kohtaan?" Lasi laskettiin penkille nyt tyhjänä. Maksu olisi pakollinen, eikä hän sitä halunnut vaatia, mutta ainoa tapa olla vaatimatta oli olla tekemättä. Ei demoni edes tarvitsisi sitä, mutta se oli pakko, teki hän kuinka vähän tahansa. Ehkä Henry ei pyytäisi mitään, vaikka kuulisikin, mutta jos hän kerrankaan näkisi sen anovan katseen toisen kasvoilla... Se olisi väärin, hän ei olisi saanut kertoa sitä. Tieto lisäsi tuskaa, kuten sanottiin.

Poika kävi taas vaihtamaan aihetta, palaamaan siihen hieman edellistä ahdistavampaan. Henry oli varma, että jalka oltiin katkaistu aivan tahallaan no, tietenkin, mutta toinen ei epäillyt laisinkaan, etteikö jokin vastaava ollut koko hyökkäyksen tarkoituksena. Kenties. Haltiakuninkaasta Roswell ei ollut kuullut paljoa hyvää, eikä Tsytankaan mikään miellyttävä henkilö ollut, mutta kumpaakaan hän ei tuntenut tarpeeksi hyvin selvittääkseen motiivit tekojen takana noin vain. Ja noistakin kahdesta hän oli tavannut vain punapäisen demonin, tuonkin vain yhden kerran. Kovin kauaa sitä ei ehditty murehtia kuninkaan käydessä taas yrittämään nousemista omin neuvoin, penkillä istuvan sarvipään pompatessa itse jaloilleen ja lähestymään Henryä, ennen kuin mitään vakavaa ehtisi sattua. Toinen oli väsynyt ja yhdellä jalalla seisominen ei näyttänyt helpolta edes tuen kanssa, Roswell ei voinut kuin kietaista kätensä toisen ympärille varmuuden varalta, vaikka poika olisi varmasti paljon mieluummin yrittänyt pysyä itse nyt pystyssä.
"Entä jos jätettäisiin potkiminen myöhemmäksi...? Potkikaa vaikka minua, mutta nyt olisi parempi istua alas ja pukeutua. Vai kenties tahtoisitte kuivata itsenne ensin paremmin? Voin auttaa, jos ette halua tehdä sitä itse, mutta olisi tärkeä saada Teidät pian lämpimään," demoni ei voinut kuin antaa huolensa tulla esiin, ei hän edes miettinyt, mitä kaikkea suusta tällä hetkellä pääsi. Tuskin Henry arvosti turhaa hössöttämistä ja huolenpitoa, etenkään nyt, mutta ei hän voinut sille enää mitään...




((Niinhän siinä käy. Kyllä tuo paita pitää ehdottomasti ottaa nyt pois, edes sottapyttyprinsessat eivät saa olla noin sottaisia. No niin, katso tuota, jäätelö oli onnistunut tahrimaan jo ihon. Ei kai sitä sitten muuta voida, kuin nuolla se pois rinnalta. Eivät ole tavanneet, sillä enkeliprinsessa ei ole käynyt tarpeeksi lähellä linnaa ja Roswell ei lähde Henryn rinnalta minnekään, mur.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 26, 2012 12:27

Etkö usko minun pitävän periaatteistani kiinni? Henry vilkaisi hymähtäen demoniin tuon kysymyksen myötä Jokainen voisi aina tavallaan auttaa tilanteessa jos toisessa toiset eivät siihen kuitenkaan kykene, eri syistä. Olen tietoinen tilanteestasi, mutta sinun olisi myös syytä olla tietoinen minun periaatteistani. Jos hädän hetkellä et pysty auttamaan ja minä siitä katkeroidun, on se minun menetykseni ja häpeäni.
Jos joskus ajaudunkaan niin epätoivoiseksi, että tekisin tolkuttomia sopimuksia demoneiden kanssa, ansaitsisinkin maksaa virheestäni Äänensävy muuttui hetkellisesti katkerammaksi, jopa varoittavaksi. Henry uskoi pysyvänsä aatteidensa takana aina loppuun asti. Kuitenkaan hän ei voinut loppupeleissä käydä vannomaan mitään varmaksi. Ajat muuttuivat ja aika muutti kulkijaa. Vaikka kuningas nyt oli kovin jalomielinen ja omasi selvät mielipiteet tiettyjen asioiden suhteen, saattoivat nekin mielipiteet ajan myötä muuttua. Loppupeleissä Henry kuitenkin halusi uskoa, että pystyi pitämään kiinni aatteistaan, eikä muuttuisi. Pahin pelkonsa olisikin muuttua samanlaiseksi, mitä isänsä

Tällä kertaa demonin yllättävä kosketus sai nuoren miehen kavahtamaan pienesti. Sivusilmällä Henry vilkaisi lähelle tullutta demonia, tuon käydessä nyt jälleen ilmaisemaan huolestuneisuuttaan jalkapuolen voinnista ja toimista. Oliko hän noin säälittävän näköinen, ettei demoni luottanut nuoren miehen pysyvän pystyssä hetkeäkään, ilman apua? Todellisuudessa oli, mutta Henry ei sitä itse tiedostanut.
Minulla ei ole mitään syytä edes harkita satuttamistasi. Älä ehdota tuollaisia Henry hymähti, oltuaan hetken hiljaa Roswellin sanojen jälkeen.
Katse pysyi lattiassa, Henryn seuraillessa hetken hiljaisuudessa hiuksistaan tippuvia vesipisaroita, jotka alkoivat muodostamaan jo lammikkoa jalan juurelle.
Auttaisitko sitten.. Henry lopulta tokaisi harkittuaan demonin tarjousta kuivaamisesta Istuminenkin tai taa sittenkin olla parempi vaihtoehto Hiljaisesti hymähtäen Henry nyökkäsi kohden penkkiä, jolle oli matkaa muutama askel.


// Voi ei. No mutta hemmetti, nyt sitä jäätelöä tippui housuillekin. Kai nekin on pakko ottaa nyt pois.
Shiloh tulee katsastamaan kappelin ja sen oudon löyhkän, mikä Roswellista lähtee. Sitten meillä onkin meksikolainen standoff linnan pihalla, kun Shiloh ei voi alkaa jakamaan oikeutta ellei halua itse kuolla niille sijoille.
Sun vuoro hittailla, go! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Marras 26, 2012 1:49

Roswell tunsi pojan nytkähtävän hieman otteessaan, olihan hän kuin hyökännyt toisen kimppuun. Kumma, ettei toinen säikähtänyt sen enempää. Henry ei kuitenkaan käynyt perääntymään, tai edes yrittänyt liikkua pois demonin lähettyviltä. Moittivaa sanaa tuon tekemisistäkään ei tullut, ei huutoa tai tappelua, saati sitten vakuuttelua, ettei kuningas tarvinnut nyt apua, että pysyisi pystyssä itsekin. Toinen vain oli siinä ja antoi koskettaa, tukea. Ylihuolehtivia sanojakaan ei käyty haukkumaan, eikä niitä otettu pilkkaavina ainakaan Henry ei sanonut mitään siihen viittaavaa, mutta mitään erityisemmän murhaavaa katsetta tai raivokasta irvistystä ei myöskään tullut toisen suunnalta.
"Tehkää miten haluatte, tarkoitan vain, että saatte puolestani tehdä sen. Ei se minua haittaisi," Roswell naurahti, vihdoin saaden lopettaa huolehtimisensa, josko oli mennyt jo liian pitkälle. Ensimmäiset sanat, mitä pojasta hiljaisuuden jälkeen tulivat, eivät olleet vihaiset. Se oli hyvä merkki, se sai demonin rentoutumaan hieman, huolestuneen kulmakurtun vaihtuessa lempeämmäksi huolehtivaisuudeksi, hymyn tullessa kasvoille.

Henry hyväksyi avun, hyväksyipä jopa istumisenkin. Sarvipää auttoi enemmän, kuin mieluusti, nyökäten myöntyvänä kuninkaan sanoille, hymyille. Poika autettiin osoittamalleen penkille alas istumaan, niin, miten halusi, millä tavalla halusi. Roswellilla ei ollut kiire, ja penkki oli lähellä, se ei olisi liian raskasta. Toivottavasti. Kuitenkaan toisesta ei päästetty irti, ennen kuin oli turvallisesti istumassa, varmuuden varalta. Olihan lattia ehtinyt kastua hieman, se olisi varmasti liukas ja vaarallinen, ei mikään ihanteellisin paikka yksijalkaiselle, uupuneelle ja vielä toipilaana olevalle nuorukaiselle. Toinen pyyhe käytiin hakemassa kuivaukseen, demonin antaessa Henryn pitää omansa vielä lanteillaan. Ei se ollut iso vaiva. Uusi pyyhe laskettiin pojan päähän, Roswellin alkaessa hieroa hiuksia kuivaksi. Hellävaraisesti tietenkin, mutta liikkeiden takaa löytyi nopeutta ja varmuutta, olihan kuninkaalla kovin paksut ja pitkät hiukset, ainakin vanhaan neuvonantajaansa verrattuna. Ne pitäisi saada kuivaksi, ennen kuin toiselle tulisi liian kylmä.

"En voi luoda mitään tyhjästä," demoni aloitti kuivatessaan tarkasti hiuspehkoa, katse omissa pyyhkeenpäällystämissä käsissä,
"Mutta se, mitä on, voin muokata. Miten vain haluan, kunhan materiaali elää," ehkä siitä puhuminen oli virhe, mutta Henry oli vakuuttanut pystyvänsä ottamaan sen tiedon vastaan. Toinen oli utelias ja kiinnostunut aiheesta, siitä kysyttäisiin uudestaankin, jos sitä ei nyt sanottaisi. Toden totta hän toivoi, että kuningas ei keksinyt mitään typeriä ideoita sen suhteen; sopimus ei olisi kummallekaan heistä mieluinen toimenpide. Pyyhe kävi kuivaamaan korvantaustatkin niitäkään ei jätetty huomioimatta kovin hellästi, ennen kuin lähti tekemään tietään alemmas pojan keholla. Tarkkaavaisesti koko ihon pinta-alaa käytiin läpi, vaikkakin lanteilla ollutta pyyhettä piti nostaa sivummaksi tarpeeksi alas päästessä, mutta kuivauksen jälkeen se pääsi takaisin paikalleen suojaksi. Polvistuakin vanhuksen piti toisen eteen alaruumista kuivatessaan, kumartuminen kun ei pitkiksi ajoiksi ollut selälle kovin mieluisaa. Oikeaa Henryn jaloista ei ollut ongelma eikä mikään kuivata, varpaanvälejä myöten, mutta toiseen jalkaan koskeminen olikin hieman uhkaavampi tehtävä. Vauhtia hiljennettiinkin aikamoisesti heti, kun pyyhe koskettikin leikatun jalan reittä, yhtä paljoa voimaakaan ei sille uskallettu laskea. Jalan kuivaaminen oli kovin hidasta ja rauhallista kosketusta, hinkkaamiseksi sitä ei voisi sanoa, pyyhkeen usein ollessa ilmaan nostettuna. Ja mitä lähemmäs päästiin kohti loppua, sitä hitaammaksi ja hellemmäksi kuivaus muuttui, Roswellin vilkuillessa kokoajan kuninkaan kasvoja, että näkisi, milloin toiseen sattui liikaa tai kun ei vain halunnut enää apua. Hän lopettaisi kyllä.




((Äh, aina käy näin. No, otetaanpa nuo housutkin sitten pois, tarkistan sitten, jos jäätelöä on tippunut jo housujen alapuolelle. Shiloh saa tulla aina katsomaan Roswellia, pitäähän se koko kylän saastuttava löyhkä löytää. Maailman kiusallisin peli olisi. Katso äiti, autohittaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 26, 2012 4:02

Koska penkille oli lyhyt matka, onnistui sinne siirtyminen muutamalla hypähdyksellä, jota demoni kävi avittamaan Henryn ottaessa jälleen tukea vanhemmasta miehestä. Yllättäen astetta alakuloisemmaksi muuttunut nuorimies pysyi hiljaa siinä missä demonikin, vastaamatta tuon naurahdukseen mitään, muuta kuin hymähtäen.
Penkille istahdettuaan kävi Henry ottamaan tukea istuinosan reunoista ja nojautui pienesti eteenpäin, katseen käväisten nopeasti demonissa joka toista pyyhettä kuivaamista varten. Roswellin palatessa Henryn luokse, kävi kuningas laskemaan kasvonsa jälleen kohden lattiaa, vähin äänin. Tosin tällä kertaa alas kyttäämisen tarkoitus oli jokseenkin helpottaa demonin työtä hiusten kuivaamisen suhteen. Ei siitäkään pitkä aika ollut, kun joku oli Henryä auttanut kuivaamaan itseään. Tosin tilanne oli silloin täysin toisenlainen.
Roswell kävi rikkomaan hiljaisuuden kertoen lisää voimistaan. Alas suunnatuilla kasvoilla vieraili pieni hymynpoikanen, joka kuitenkin lähti yhtä nopeaa mitä oli tullutkin. Katse kävikin kiinnittymään demonin käsien liikkeisiin tuon siirtyessä hiuksista muualle kroppaan, Henryn siinä samalla nojautuessa hieman taemmas.
Ymmärrän, mikset mielelläsi kerro moista.. Henry kävi hymähtämään Roswellin kuivaillessa kuningasta Sen voisi luokitella turhankin houkuttelevaksi tiedoksi Totta kai se kiinnosti Henryä, mutta ei hän vieläkään kokenut palavaa tarvetta anella demonia tekemään sopimusta kanssaan mistään. Kaikella oli hintansa ja Roswell oli sanonut, ettei voinut mitään tyhjästä luoda.

Ilme Henryn kasvoilla muuttui jännittyneemmäksi, kun Roswell kävi koskemaan katkaistua jalkaa. Tähän asti kukaan ei Henryn lisäksi siihen kunnolla ollut koskenut, sillä kuningas ei halunnut tuntea muiden kosketusta. Lääkäritkään eivät kunnolla olleet päässeet tarkastelemaan jalkaa, ellei Henry ollut niin tokkuraisessa tilassa, ettei kyennyt sanomaan ei. Huomaamattaan Henry kävi puristamaan penkinreunaa voimakkaammin joka kosketuksen myötä. Roswellin kosketus ei varsinaisesti sattunut, enemmänkin.. pelotti. Tuntui epämukavalta, se ei johtunut siitä, että demoni kosketti jalkaa, vaan ylipäätänsä siitä, että joku toinen kosketti.
Lopulta toinen käsistä kävi nousemaan nopeasti sarvipäisen hartialle, antaen näin hiljaisen merkin siitä, että tuo saattaisi lopettaa jo. Se olisi itse asiassa suotavaa, ennen kuin tilanne menisi Henryn osalta panikoimiseksi. Koko jalan koskettaminen toisen toimesta oli nostattanut hengityksen epätasaiseksi ja pulssi oli kohonnut.
Kiitos Henry sai sanotuksi hellittäessään otettaan Roswellin hartiasta Tämä riittää Käsi ei kuitenkaan käynyt vielä irrottamaan otettaan demonista, aivan kuin siinä pelossa, että tuo vielä kävisi koskemaan jalkaan.


// Sitä ei koskaan tiedä, tippuiko sitä. Ehkä imeytyi housujen lävitse. Vain maistamalla se selviäisi, eikö?
Tahdon Roswell Shiloh pelin, tahdon. Tahdon kuin Garrett tahtoisi kylpyä. Hienosti hittasit, odotin kyllä jo tulista suudelmaa hittauksessa. Petyin. No en oikeastaan //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Marras 26, 2012 6:33

Mitäpä muutakaan Roswellin kyky olikaan, kuin houkuttelevaa. Liian houkuttelevaa. Moni löytäisi sille kyllä käyttöä, ei, tarvetta, vaikkei koskaan olisi ennen sitä ajatellutkaan. Tai kenties se oli juuri se, mikä vastaisi kaikkiin rukouksiin... vaikka apu tulisikin demonilta. Eivät tarpeeksi typerät ajatelleet lainkaan seurauksia, kunhan saivat mitä halusivat ja tällä sekunnilla, millä hinnalla hyvänsä. Ainakin kuningas ymmärsi, miksei demoni siitä mielellään kertonut, jos tahtoi vältellä sopimuksia tai kiusauksien antamista muille. Ja nyt Henry oli saanut hänet kertomaan siitä, antaen mahdollisen kiusauksen tällä kertaa pojalle, juuri sille henkilölle, jonka kanssa välejä ei tahdottu pilata. Kovin typeräähän se oli kertoa, miten Roswell saisi toisen mielen muuttumaan, jos keksisikin pyytää pientä palvelusta? Eihän hän ollut saanut pidettyä omaa kantaansa kertomatta jättämisestäkään, kun kuningas niin kovasti sitä pyyteli ja vakuutteli. Ei kai hänellä ollut sydäntä kieltää toiselta tietoa, eikä varmaan olisi sydäntä kieltää sopimusta, jos toinen tunsi todellakin tarvitsevansa sitä, mitä vain demoni kykeni antamaan...

Poika toden totta jännittyi jalan koskemisesta, teki sarvipää sen kuinka hellästi tahansa. Ehkä se ei sattunut, mutta sen piti kuitenkin olla kovin epämiellyttävä kokemus. Ei se kuitenkaan saanut Roswellia tuntemaan oloaan kovin hyväksi hänhän oli vain tarkoittanut kuivata jalkaa paremmin, mutta nyt tämä alkoi tuntua enemmän vain testiltä. Testiltä, kuinka kauan toinen antoi hänen koskettaa jalkaa, kuinka kovaa sitä saisi painaa, vaikka paino kokoajan ajan myötä vähenikin. Silti se sai olon kovin kurjaksi, kuin olisi parempi vain luikerrella kiven alle piiloon. Tämä oli vähän liian aikaista, liian pian hän yritti koskea jalantynkään, olivat ajatukset sen takana kuinka hyvät tahansa. Miettihän demoni jo, pitäisikö lopettaa, vaikka pieni ääni yritti lopettaa moiset ajatukset ilmoittamalla, että Henry piti saada kuivaksi, tätäkin jalkaa myöten. Käsi kuitenkin laskeutui lopulta polvistuneen miehen harteille, Roswellin lopettaessa kuivaamisen kuin seinään, nostaen pyyhkeen toisen jalalta. Mitään ei edes tarvittu sanoa, hän ymmärsi kyllä, mitä kuningas yritti kertoa, pelkästä kosketuksesta.

Henryn sanoille nyökättiin, demonin käydessä nousemaan täyteen mittaansa käden hellittäessä otetta hartiastaan. Se riitti. Pyyhe käytiin ripustamaan pojan niskan ympäri merkiksi siitä, että Roswell oli myös lopettanut, eikä aikonut jatkaa. Pyyhe oli kaukana jalasta ja toinen saisi tehdä sillä, mitä itse halusi. Omaa tahtiaan. Vanhuksen kasvoilla oli hymy, kenties jopa ylpeä sellainen pojan kestäessä häntä niinkin kauan, mutta silmät pahoittelivat tekoa, jos se oli tuntunut liian kauhealta. Kovin tyytyväiseltä kuningas ei todellakaan näyttänyt.
"Jos hakisin vaatteita näytille seuraavaksi? Alatte olla tarpeeksi kuiva pukeutumista varten, mutta jos tahtoisitte odottaa vielä, ymmärrän, ei ole kiire," demoni ilmoitti, katsellen Henryn kasvoja. Ehkei ollut kiire ja toinen saisi tehdä asiat niin rauhallisesti, kuin halusi, oli tärkeää kuitenkin, että toinen pidettiin lämpimänä. Poika voisi sairastua kovinkin herkästi, olihan tuo jo nyt toipilaana.
"Ovat myöskin kyselleet, milloin tahtoisitte syödä. Uskoisitteko haluavanne levätä ensin vai kuulostaisiko ruoka hyvältä?"




((Niin, voi olla. Ehkei sitä edes näy, mutta kohta tuntuu ikävä sokerinen jälki iholla, eikä se ole hyvä. Pitää kai koko alue käydä nyt läpi kielellä, että saadaan sekin pois. No ota pelisi, enkeli tulee joko vuoren luo, tai Henry lähettää Roswellin kylään, koska on istunut tuossa vierellä kohta aivan liian pitkän aikaa, eikä suostu viettämään omaa aikaa. Pääsee sitten hommiin muualle. Kyllä, tahdon juuri sen, käy hakemassa, kukaan muu ei voi. Ei, mikään näistä muista, mitä linnasta jo löytyy, ei kelpaa. Mene nyt, hus. Kuinka juonikasta, Roswell ei huomaa edes sen perimäistä tarkoitusta.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 26, 2012 8:11

Pieni, helpottunut huokaus karkasi Henryn huulien välistä Roswellin tajutessa lopettaa. Juuri nyt Henrystä tuntui siltä, kuin olisi oikeasti voinutkin potkaista demonia, mikäli tuo olisi jatkanut jalantyngän koskettelua. Istualtaan oli yksijalkaisenkin helppo potkaista. Demonin hymyyn käytiinkin vastaamaan pienellä, nopealla hymyllä, samalla kun oma käsi kävi laskeutumaan jalantyngän päälle. Vielä oli liian aikaista antaa kenenkään muun koskea siihen. Hyvä jos Henry itsekään uskalsi koskea jalkaansa.
Henry ei aluksi vastannut mitään demonin ehdotukseen pukeutumisesta. Mietteliäs katse oli nauliintunut jälleen kerran lattianrajaan, kunnes kohottautui terävästi takaisin demoniin. Henry nyökkäsi sarvipään ehdotukselle nopeasti, käymättä vastaamaan sanoin mitään. Ei Henry nähnyt tarpeelliseksi sanoa mielipidettään ääneen nyt.
Roswell kävi myös kysymään syömisestä. Nyt kun aiheen otti puheeksi, ei Henry muistanut, milloin viimeksi oli syönyt. Kuninkaan ravinnonsaannista oltiin kyllä pidetty huoli, mutta Henry itse oli toisinaan niin tokkurassa, ettei muistanut viimeistä ruokailua. Hän ei tunnistanut olevansa kovinkaan nälkäinen juuri nyt, mutta mitä enemmän asiaa ajatteli, sitä paremmalta ruokailu alkoi kuulostaa.

Itse asiassa voisi olla hyvä syödä ennen lepäämistä Ei tarvitse nälkään sitten herätä Henry hymähti, koettaen nyt tuoda jälleen sitä pirteämpää puolta itsestään esiin. Se, näkikö Roswell Henryn tekopirteän maskin takana lymyilevää apaattisuutta, oli kysymys erikseen. Henry ei kuitenkaan ihmetellyt, vaikka demoni olisi moisen huomannutkin. Kuningas kun ei ollut kovin hyvä tässä mielentilassa piilottamaan niitä perimmäisiä tuntemuksiaan.
Roswellin tuodessa vaatteet näytille, valitsi Henry pinkasta mahdollisimman rennot vetimet ylleen. Nuorimies kävikin sonnustautumaan löysään, viininpunaiseen pitkähihaiseen ja mustiin, melko löysiin housuihin. Demoni sai avustaa kuningasta pukeutumaan, joskin paljon apua nuorimies ei tarvinnut. Vielä tuolla riitti voimia omasta takaa riehua toipilaana arkisissa askareissa. Kun vaatteet olivat yllä, nojautui Henry nojaamaan paremmin istumaan, näyttäen siltä että vielä ei tästä liikuttaisi mihinkään.


// Kyllä. Ehkä pitää myös vähän imeä jos se onkin mennyt ja imeytynyt ihon sisälle?! Kiroot vielä päivää jona aloit pelata mun kanssa, nyt et pääse musta eroon millään. hihihihih. Aina hyökkään tylsien peli-ideoideni kanssa suo häiritsemään, etkä voi katsoa piirrettyjä rölliluolassasi rauhassa. Henry lähettää Roswellin kävelylle. Mene etkä tule takasin ennen kun tuot kaupungilta jotain kivaa >:{. Henry kaipaa private hetkensä. Jos tiedät mitä tarkoitan. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Marras 26, 2012 10:20

Roswell piti kasvoillaan hymynsä, vaikka tässä tilanteessa hymyily olikin kovin hankalaa. Helpompaa oli silloin, kun Henrykin hymyili tai tunsi olonsa edes hetkeksi hieman paremmaksi ja unohtaisi jalkansa kohtalon. Kuitenkin, toivoa vain voi, että se pienikin kannustava hymy huulilla tarttuisi jossain välissä vielä poikaankin ja saisi tuon tuntemaan olonsa edes hieman pirteämmäksi. Mitään kuningas ei käynyt sanoin vastaamaan kysymykseen vaatetuksesta, mutta katse kyllä kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Mitään toivottua vastausta siitä pistävästä tuijotuksesta ei tullut, mutta nyökkäyksestä saatiin ainakin myöntyvä sellainen, ja sehän riitti. Demoni nyökkäsi myöskin vastauksensa, hymy edelleen huulillaan pidettynä, käyden sitten noutamaan sen vaatekasan Henrylle näytille, mihin hän oli itse aikaisemmin valinnut vaatekappaleita toiselle valmiiksi ja mikä oltiin annettu palvelustytölle käteen kylpyhuoneeseen vietäväksi ennen, kuin kuningas oltiin edes ammeeseen laskettu. Poika kävi kuitenkin vastaamaan sanoin ruokailusta, ja sehän sai Roswellin oikein hyvälle tuulelle. Ensinnäkin, toinen puhui, mutta tärkeämpäähän oli se, että Henryltä löytyi ruokahalua. Se oli terveyden merkki.
"Olisiko jotain erityistä, mitä haluaisitte syödä?" Demoni kävi kysymään, hymyn ollessa kasvoilla nyt astetta toiveikkaampi.

Jotain mieluisaa poika ainakin kasasta löysi, mutta ehkäpä toista ei loppujen lopuksi kiinnostanut, mitä laittoi yllensä. Tai oli muuten vain mieliksi, eikä lähettänyt vanhaa miestä hakemaan uusia vaatteita näiden tilalle. Itse loppujen lopuksi toinen kuitenkin puki itsensä, eikä Roswell tuntenut sen suurempaa tarvetta olla auttamassa jokaisessa pienessä teossa. Henry pystyi siihen, mitä nyt housujen kanssa oli hieman ongelmaa, mutta siinähän demoni pystyi olemaan auttamassa pyytämättäkin. Ei se ollut iso asia. Ylimääräiset vaatteet käytiin viikkaamaan takaisin siistiin pinoon ja jätettiin sivummalle odottamaan noutajaansa. Ei ollut mitään syytä häiritä kuningasta nyt, olihan tuolle saatu vaatteet päälle, eikä kylmettyminen olisi enää niin todennäköistä. Toinen yritti ilmeisesti rentoutua, ei pojalla näyttänyt ainakaan olevan mikään kiire, istuskellen vain penkillään, eikä tehnyt mitään merkkejä lähteäkseen. Kiire ei ollut, joten Henry saisi istua siinä niin kauan, kuin vain halusi.

"Minun pitäisi käydä ilmoittamassa jollekin ruokailusta. Mitä aikaisemmin laitan sanan eteenpäin, sitä nopeampaa saatte syödä," Roswell hymyili, napaten jo yhden käyttämättömiksi jäädyistä pyyhkeistä mukaansa, ripustaen sen muualle pois edestä kuivumaan.
"Tahtoisitteko kenties jotain ennen sitä? Lisää viiniä, ehkäpä?" Katse käännettiin Henryyn ja asiat vahvistettiin, ennen kuin poistumista edes suunniteltiin. Demoni oli täällä palvellakseen toista ja teki sitä mieluusti. Mitä paremmaksi pojan olo saataisiin, sitä parempi omakin olo oli. Toinen saisi kysyä mitä tahansa hänen puolestaan... Mutta kaikkeahan hän ei voisi toteuttaa.




((Kyllä, imetään vielä kokeeksi. Kuulin pientä vihjailua, että minulla olisi elämä. Nauran ajatukselle. Roswell ei voi väittää vastaankaan, eikä helli sanoa, että kuninkaan tila näkyy aika selvästi peiton alta. Voidaan vihjata kyllä ja yskäistä nyrkkiin, että voisi hän auttaa siinäkin, mutta lähdetään pois silti. Pitää enkelienkin pariin käydä kylvämässä demonirakkautta.))
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö