Roswell naurahti ja nyökkäsi toisen kysymykselle katseiden kääntämisestä. Eiköhän se ollut jo itsestäänselvyys ja siksi kai se oltiin niin sopivasti jätetty kertomatta aikaisemmin. Ei Henryn olisi edes tarvinnut kuulla siitä eihän sellainen käyttäytyminen häntä kohtaan haitannut demonia laisinkaan, hänhän oli siihen jo tottunut, mutta ei sitä käyty kiistämäänkään, jos siitä kysyttiin. Oli sama, tiesikö muut siitä vaiko eivät. Tietenkin sarvet jonkun päässä kiinnittäisivät huomiota kaikilta vastaantulevilta, mutta kiinnittäisivät kalliimman luokan vaatteetkin. Hänen tapauksessaan huomio ei tosin ollut hämmästystä ja ihailua, vain jotain aivan muuta...
"En ole liikkunut kylällä niin usein, että minuun oltaisiin totuttu. Kenties sarveni ovat turhan komeat," demoni hymähti huvittuneena, eikä näyttänyt laittavan tilannetta pahakseen. Tietenkin sarvista vitsailtiin, kukapa ihminen sarvista haaveilisi tai näkisi ne jotenkin "komeina"? Sarvet kyllä käänsivät päitä puoleensa, mutta eivät aivan sillä tavalla. Silti, parempi asialle oli nauraa, kuin voihkia ja voivottaa siitä. Ei asialle tapahtuisi niin mitään, se vain oli jotain, minkä kanssa piti osata elää. Kaikkeen tottui kyllä aikanaan.
"Jalo hyväntekijä yhtä varaton, kuin autettavansakin," neuvonantaja naurahti kuninkaan kysyessä siitä miehestä, jonka sarvipää kylällä oli ilmoittanut tapaavansa,
"En voi sanoa, että kaikesta olisimme olleet samaa mieltä, mutta tuskin hänkään uskoi kykenevänsä käymään keskustelua minunlaisen kanssa. On aina mukava tehdä uusia tuttavuuksia," Roswell hymyili, tästäkin asiasta mieluummin keskustellen, kuin Blackin ja Ophelian välisestä selkkauksesta. Hän kertoisi Henrylle kaiken kiinnostustensa kohteista, mitä pystyisi. Siksihän tämä herra oltiin mainittu, poika ei varmasti olisi voinut olla kysymättä siitä tapauksesta sen enempää. Mutta Shilohin rotu oli hyvä jättää kertomatta...
"Onko tapananne ollut järjestää jotain juhlia hätää kärsiville? Antaa heille hieman lämpöä ja iloa pakkasten keskelle?" Poikaa katseltiin lempeänä, rauhallinen hymy huulilla. Köyhimmillä asiat eivät menneet hyvin. Helppoahan sitä oli linnan sisällä värjötellä takkatulen ääressä täydellä vatsalla, mutta silloin kun jotain oli, piti sitä jakaakin. Enkelikin oli tekemässä hyväntekeväisyyttä, eivätköhän hekin voineet, sitten.
Roswell ei voinut kuin tuntea suurta helpotusta ja tyytyväisyyttä Henryn jättäessä asian tivaamisen noin helposti. Olisi luullut, että vastaamatta jättäminen olisi kuulostanut kovin epäilyttävältä ja silloinhan sitä ei varmasti voitaisi jättää kysymättä lisää, oli pakko puristaa kaikki se tieto ulos, mitä sai. Tai luottamushan siinä menisi, jos jotain tieten tahtoen salattiin, mitä neuvonantaja tällä hetkellä ikävä kyllä, papittaren pyynnöstä tekikin. Kuitenkin kaikki olisi parempi selittää myöhemmin tulevaisuudessa, onneksi poika ymmärsi sen. Roswell tulisi selvittämään tämän sotkun, siitä Henry sai olla varma. Hän kertoisi kaiken, kun sen aika oli.
"Haluaisitteko levätä nyt? Päivä kuulostaa olleen kovin rankka, voin pitää suuni tukossa. Vai haluaisitteko jotain muuta ennen sitä?" Sarvipää hymyili seuratessaan toisen laittavan pitkäkseen sänkyynsä.
((Roswell katselee aina vierestä, kun Henry yrittää puuhailla salassa. Näyttää kuitenkin niin nololta tuollainen touhu, että pakkohan sitä on auttaa. Ei kai tähän peliin paljoa tarvitse, lopetetaan tässä joku päivä, ettei höpöhöpösivupeli mene pidemmäksi, kuin se alkuperäinen oikea peli. Jos joskus se Black ja Roswell innostaa, niin viestiä vain pukkaamaan. Elämä yritti, mutta huitaisin sivuun. Kaikki on taas hyvin. Mitä se Ivy siellä ikävöi, suuria, lämpimiä käsiä kehollaan?))