Roswell näki kuninkaan sängyllään, hereillä. Olisi kai ollut liikaa pyydetty, että Henry olisi saanut nukuttua kaiken tuon yli ja heräisi vasta nyt autuaan tietämättömänä kaikesta. Poikahan oli suorastaan säikähtänyt, ilmeisesti sen, mitä olikaan tapahtunut täytyi olla kovin äänekästä ja rajunkuuloista oven väärällä puolella, kun silmiä ei ollut sitä näkemässä. Tietenkin, olisihan tapahtumat voineet olla pahempia, jos ne olisi nähnyt, mutta ehkäpä tässä tilanteessa äänet saivat aikaiseksi paljon pelottavamman tilanteen. Ainakaan kukaan ei ollut loukkaantunut pahasti, eikä kukaan ollut menettänyt henkeään. Ilmeisesti, papittaren sanojen mukaan mitään ei ainakaan ollut onnistunut käymään ja tuon jos jonkun luulisi tietävän sekä kertovan sellaisesta.
"Teidän Majesteettinne," demoni kävi kumartamaan ja tervehtimään, rauhallisena, ennen kuin teki tietään sängyn vierelle,
"Kaikki on kunnossa," tuo ilmoitti toiselle myös vastauksen siihen kaikista tärkeimpään kysymykseen heti, ettei Henryn tarvinnut huolehtia ainakaan siitä sen enempää. Se oli hyvä saada heti pois alta, ennen kuin pääsi itse asiaan. Sarvipää piti rauhallisen olemuksensa ja lempeä hymykin oli kasvoilla, tuon toivoen, että se edes hieman onnistuisi lieventämään pojan paniikkia. Hän puhui totta no, ehkei kaikki aivan kunnossa ollut, mutta mitään suurta ei ollut tapahtunut, ja kaikki olivat päässeet toipumaan kokemuksistaan. Säikähdyksellä sitä suurimmaksi osaksi selvittiin.
"Pelkäänpä tulleeni liian myöhään paikalle, että osaisin sanoa mitä oikeastaan oli tapahtunut. En nähnyt sitä," Roswell istahti tuolille sängyn vieressä sille normaalille paikalleen kuninkaan nyt ollessa sänkypotilaana kirja sylissään, huokaisten vihdoin helpotuksesta kaiken tuon jälkeen. Iloinenhan hän oli, ettei mitään ollut tapahtunut. Ja todella iloinen hän sai olla siitä, ettei Henrylle ollut sattunut mitään, katsellen pojan kasvoja hymyillen.
"Mutta tulin ainakin oikeaan aikaan, että sain varmasti tietää kaiken olevan kunnossa. Sehän se on tärkeintä, mutta ajattelin myöhemmin käydä selvittämässä asiaa hieman tarkemmin, nyt se tuntuu vielä turhan aikaiselta," neuvonantaja jatkoi, pahoittelevasti. Tietenkin poika halusi tietää kaiken, mutta hän ei voinut antaa yhtään vastausta, mitä tuli itse tapahtumaan. Se mitä hän voisi toiselle kertoa luultavasti huolestuttaisi kuningasta entisestään, eikä tarina ollut kokonainen. Tässä tilassa se ei ollut kuin pahainen juoru valmiina mustaamaan maineen jo toisenkin, eikä sarvipää aikonut sellaisten tietojen levittämiseen alentua. Ei, heidän molempien piti odottaa, kunnes oli oikea aika kysyä siitä niiltä, jotka sen olivat nähneet. Tai oikeastaan niiltä, joiden ympärillä tapahtuman räjähdyspiste sai alkunsa: Ophelialta ja Blackiltä.
"Kukaan ei ehtinyt kertomaan Teille mitään ennen minua? Pahoittelen odotusta," demoni naurahti hiljaa, toisen odotuksen oli täytynyt olla rankkaa tietämättömänä, sekuntien tuntuessa tunneilta. Kuitenkin kuningas oli pysynyt sängyssään ja malttanut odottaa tai sitten oli ymmärtänyt tilassaan olevan vain tiellä, jos jotain vaarallista oven toisella puolella tapahtuisi. Oli miten oli, Henry oli tehnyt oikein ja oli ansainnut jotain siitä hyvästä.
"Tämä on ehkä huono aika antaa tämä, mutta tässä. Löysin jotain Teille kylästä," Roswell otti kuluneen kirjan sylistään, ojentaen sen kohti poikaa,
"Se on kovin vanha, joten suosittelen kohtelemaan sitä varoen. Sivuillakin on tapana tippua."
((
Puhu vain omasta puolestasi. Ja nyt valtasin Ivyn topsun.))