Kirjoittaja Sands » 10 Joulu 2012, 22:07
Kuten Roswell osasi jo aavistaa, Constantinea ei hänen läsnäolonsa miellyttänyt lainkaan. Nyökkäyksen kenraali kuitenkin soi tervehdykseksi, mutta maininta rikospaikasta sai vain pahan maun nousemaan suuhun. Kenties se oli vain mauton vitsi ja epäily hänen ollessa jotenkin sotkeutuneena tähän rikollinen kun aina palaa rikospaikalle, eikö? Mutta kun jonkun henki oli mahdollisesti vielä vaarassa, eivät puheet rikoksista vitsaillenkaan olleet mieluisaa kuultavaa. Siitä huolimatta pieni kumarrus suotiin Constantinelle tervehdykseksi, mutta muuta tuon kaiken lisäksi kenraalista ei sitten irti saanutkaan. Ei sanaakaan siitä, mitä tapahtui. Ei sanaa siitäkään, oliko edes kunnossa tai kukaan muu, kenestä kysyttiin. Ophelia oli heti paljon vastaanottavaisempi, demonin kumartaessa myös papittarelle vielä tervehdyksensä toisen huomatessa hänen tulonsa. Tyttö tosiaan kävi vastaamaan ja ilmoitti ainakin olevansa kunnossa, kuten kenraalikin. Velhonkin pitäisi olla, vaikka lattialla makasikin tajuttomana... Ei, hieman liikettä kaljupäästä näkyi, näyttäen heräämisen merkkejä. Roswell ei kuitenkaan voinut tuntea oloaan kovin helpottuneeksi kaikkien olevan ainakin vielä hengissä, Henryä myöten. Kuningas ei kuulemma liittynyt tähän asiaan mitenkään, mikä myös oli lievensi aikaisempaa huolta.
Katse valui Blackiin, kuten Opheliallakin. Kaikki tämä siis liittyi jotenkin velhoon. Demoni ei tuntenut velhoa kovin hyvin, eikä tiennyt, mitä toinen mahdollisesti oli voinut tehdä aiheuttaakseen tällaisen tilanteen. Ei hän tiennyt edes sitä, mitä Black oli tehnyt. Papittaren sanojen mukaan toinen oli "voinut huonosti", joten voisi olettaa, että velho olisi vain pyörtynyt huonosta olostaan. Mutta sellainen ei saisi Constantinea paikalle ja käyttämään tuollaisia sanoja... Eikä se saisi myöskään kaikkia niitä ihmisiä ympärille, jotka nyt vasta alkoivat kunnolla kaikota. Kenraalikin oli ilmeisesti pelastanut päivän. Keltaiset silmät jäivät hetkeksi vielä katsomaan maassa makaavaa velhoa, kulmat kurtussa, kuin kasvot olisivat yrittäneet kysyä noin hädin tuskin tajuissaan olevalta mieheltä vastauksia kysymyksiin. Ei niitä tietenkään kuulunut, ei Ophelialtakaan. Lisää vihjailuja kyllä, että jotain... Erityistä olisi tapahtunut täällä tänään, ja tyttö itse liittyi siihen jotenkin, omien sanojensa mukaan ilmeisesti yllyttänyt velhoa johonkin. Ei kai Black voinut olla niin typerä, että olisi hyökännyt papittaren kimppuun? Oli se mitä oli, nyt Roswell ei tulisi saamaan vastauksia, vain ja ainoastaan pyynnön. Pyynnön, ettei Opheliaa mainittu, jos kuningas ei vielä tiennyt tapauksesta. Outo pyyntö.
"En tiedä mitä on tapahtunut, joten olisin mieluusti kertomatta sen kummempia yksityiskohtia siitä kenellekään ilman tarkempaa tietoa. Älkää huoliko," sarvipää kävi kääntämään kasvonsa velhosta kohti tyttöä, hymyillen lempeästi. Ei hän tiennyt mitään tarkkaa syytä, miksi toinen juuri omaa läsnäoloaan halusi salata, mutta hän voisi epäillä, ettei Ophelia halunnut Henryn huolestuvan. Eivätköhän juorut osuisi kuninkaan korviin ennemmin tai myöhemmin muutenkin, mutta juoruista ei koskaan tiennyt niiden todellisuutta. Neuvonantajaansa kuningas taas kuunteli.
"Tärkeintä taitaa nyt olla saada Black pois lattialta ja jonnekin muualle lepäämään, jos molemmat olette sitä mieltä, että olette kunnossa. Olettehan varmasti?" Roswell kysyi vielä varmistuksensa, katsoen vuoron perään niin tyttöä kuin Constantinea. Kumpikaan ei näyttänyt olevan haavoittunut, mutta ne pahimmat ruhjeet olivat niitä, joita ei päällepäin näkynytkään.
"Kuulemani mukaan olette sankari, kenraali Fritz. Kiitän teitä myös, suojelittehan muita," demoni hymyili kumarruksen kera, mitäköhän mieltä toinen hänen kiitoksistaan oli? Vilpittömiä ne kuitenkin olivat jos velho oli sekoillut jotain ja Constantine pysäyttänyt tuon, oli mies onnistunut pelastamaan monia henkiä. Opheliankin. Ja Blackin?
Kirja kädessään Roswell käveli velhon luokse, kyykistyen tuon viereen.
"Velho hyvä, oletteko hereillä? En suosittelisi teidän nousevan vielä, mutta suostuisitteko tulevan liikutelluksi?" Blackiltä itseltään käytiin kysymään, jos toinen kykeni vielä vastaamaan. Tajuttomuudesta heräävän kanssa oli hyvä aina käydä keskustelua, että sai selville toisen tilan.
((Jos Constantine vihjailee jotain, niin Roswellhan sitä heti käy suulle oikein mojovan suudelman pamauttamassa. Roswell oli muutenkin tarkoitettu vitsiksi... ;_;))