Kerensa päästi huuliltaan tyytyväisen voihkauksen tuntiessaan kuinka nuoren monarkin huulet painuivat vasten hänen kaulaansa. Hän ummisti silmänsä hetkeksi, jo Henryn läheisyys sai hänet tuntemaan olonsa lämpimäksi, hyväksi, täydelliseksi, rakastetuksi! Hän oli onnellinen siitä, että Henry oli valinnut hänet puolisokseen, muuten Kerensa olisi epäilemättä päätynyt elämään elämänsä yksin.
Nuorukaisen kehotus sai tytön punastumaan hienoisesti tummasta ihonsävystään huolimatta. Henry vetäytyi kauemmas, antoi hänelle tilaa riisua itsensä. Tyttö hymyili hieman ujosti, tuntien kuinka kovasti Henry halusi tätä.
Kerensa riisui vaatteensa. Hän ei ollut viettelevä, mutta onnistui tahattomasti saamaan hieman viettelevyyttä liikkeisiinsä. Nuori nainen antoi mekkonsa pudota lattialle.
"Parempi?" Hän kuiskasi.