kuudes kuukausi


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2008 1:45

Ophelia

Kohta Blader laskeutuikin takaisin, tosin ei onneksi kenenkään olan päälle -siinä olisi voinut sattua vähän pahemmin mitä Blackille- saatika lumihankeen kuten äsken, vaan takaisin Blackin päälle joka ei ollut viime kertaisestakaan vielä ylös kerennyt. Ophelia huokaisi ikäänkuin helpotuksesta kun Blader oli taas laskeutunut, se tosiaan tultaisiin huomaamaan ennemmin tai myöhemmin... Eikä Black sitä voinut asunnossakaan säilyttää ilman että se tekisi lopullisia tuhoja... Joutuisivatko he siis hätistämään tämän kunnes se olisi liian iso ollakseen Blackin lemmikki? Ophelia katsoi Bladeriin säälien, kyllä tämä präjäisi, ei Ophelia sitä epäillyt, mutta Ophelia sääli tätä koska tämäkin vaikutti surulliselta asiasta, niin inhimillinen se osasi olla.
Anemonekin oli päässyt taas tolpilleen ja silitteli nyt Bladerin päänlakea kuin olisi koiraa silittänyt eikä Blader näyttävästi ottanut paijaamistaan pahakseen. Ophelia nyökkäsi pienesti katsellen Bladeriä Lilyn viereltä, sille tosiaam täyty tehdä jotain JA toivottavasti kukaan ei nähnyt sitä. Ophelia katsahti taivaalle ja sieltä linnalle, kuka tahansa olisi voinut nousta tornien kierroportaita juuri sinä hetkenä kun Bladeri liisi taivaalla ja saanut vähintään sydänkohtauksen tästä! Joten viime kertasella ei niin väliä, Blader oli silloin huomattavasti pienempi.

Ophelian katse kääntyi taivaalta nyt Anemoneen ja kohta näki tästä vain selän joka katosi jonnekin puiden väliin. Ophelia hymyili pienesti kunnes katsahti Blackiin ja näki tämän päässeen nyt takaisin koivilleen ja silittelevän Bladeriä tämän kauluksesta... Tästäkin Ophelia hymyili, sillä Black yleensä vain kirosi koko linnun olemassa oloa ja tämä vain ilkkua nauroi tämän kirouksille. Sitten Ophelia kuuli sen saman, askelten aiheuttavan narskuvan äänen tullossa samalta suunnalta minne Anemone oli hetki sitten kadonnut ja näin Ophelia tietenkin myös uskoi tulijan olevan Anemone... Ophelian pieni hymy hyytyi nähdessään tulijan olevankin Henry. Tämä oli ruokkoontunut sitten viime näkemän, mutta se ei kauheesti ketään ilahduttanut kun tämä katsoi heitä nyt tuimasti Bladerin seurassa, joka nyt sattuu olemaan taruolento... Ja ei, Ophelia ei nyt niiaillut taikka tätä tervehtinyt, ilmasto oli muuttunut jokseenkin tukalaksi vaikkei Henry, nyt ainakaan Ophelian uskomusten mukaan taruolentoja vastaan ollutkaan.
Ophelian katse käännähti Lilyyn tämän yrittäessä alkaa selittämään, mutta Henry keskeytti tämän tylysti ja kysyikin heti 'linnusta' jonka oli nähnyt linnanmuurien juurelle syöksähtävän... Henry oli siis nähnyt ja seurannut... Oliko tämä nyt hyvä vai paha? Sitä Ophelia ei tiennyt, mutta pahaa aavisti, vielä kun Black ei oikein osannut pitää kieltänsä solmussa kun se olisi kannattanut.

Henry ja Black eivät toisistaan pitäneet, sen nyt kaikki tiesivät ja siksi Black tälle naljaili, tehden sen tosin vainvihkaa sillä Henry oli prinssi jota tämän ainakin OLISI määrä teititellä.
Ophelian pää kääntyili sitä mukaan ketä puhui. Lily yritti puolustella Bladeria, olihan siitä jo puoli vuotta kun he olivat tämän viimeksi nähneet ja kyllä, Blader oli heidän ystävänsä ja jos Henry käräyttäisi Blackin Bladeristä, eivätkö hekin olisi yhtä hyvin vaikeuksissa?
Tähän kohtaan Black tietenkin naljaisi, TÄYSIN suoraan asian joka oli aivan totta. Henryn ystävinä toimi haltijat, joten tällä ei ollut Opheliankaan mielestä kauheasti puhumisen varaa... Ei vaikka kruunun prinssi olikin, mutta Ophelia ei todellakaan mitään lähtenyt asiaan sanomaan ja pysyi siis hiljaa ja näytti kärsivältä näiden puheita kuunnellessaan.
Lily tosin meni väliin, ketään ei halunnut ruveta näiden kahden tappelua saatika kinaa kuuntelemaan, mutta silti Henry jaksoi puhua Bladeristä 'otuksensa' ja siitä kuinka Black vähintään karkotettaisiin jos kuningas asiasta saisi tietää... Mikä oli kyllä totta, mutta, mutta--!

Opheliaa alkoi jo pelkäämään, että nämä alkaisivat kohta kunnolla tappelemaan, vielä kun Black meni iskemään Henryä tälle arkaan kohtaan ja saaden tämän asiasta hiljaiseksi. Lily puuttui jälleen peliin, ottaen esille ihan järkeenkäyvän seikan esille ettei Henry voinut asiasta isälleen kertoa. Kai tämä nyt jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa oli, etteivät he olleet kertoneet kuninkaalle, että tämä oli Arttia auttanut silloin Lilyn kaappauksessa? Ophelia katsoi sivulta Henryyn nyt ehkä hieman anelevan että kärsivän näköisenä kun tämä ei hetkeen mitään sanonut, eihän tämä kertoisi? Eiväthän hekään olleet tätä kuninkaalle maininneet kun olivat katoamisensa joutuneet selittämään. Lopulta Henry nyökkäsi ja Ophelia tuskin ehti edes helpotuksesta mielessään huokaisemaan, kun kuulikin Anemonen äänen kantautuvan nyt jostain kauempaa.
Ophelian katse kääntyi nopeasti nyt puihin jonne Anemone oli ennen Henryn ilmestymistä kadonnut ja näki vain vilauksen Blackista kun tämä lähti nyt mitä ilmeisemmin Anemonen perään tätä etsimään.
Ophelia ihmetteli aikansa, miksi Anemone äitiänsä huusi? Oliko tämä löytänyt jotain tai ei kai tämä vain ollut loukannut itseään? Haltijaan jos oli törmännyt niin Ophelia ei enää kappelistaan ulos tulisi! Henrykin lähti hetken aikailtuaan perään, jättäen Lilyn, Ophelian ja Bladerin ihmettelemään asiaa vielä paikoilleen -jos Bladeria ylipäätänsä siis kiinnosti-.

"En tiedä..." Ophelia vastasi lähinnä hiljaa itsekseen katsellen yhä puihin kysyvänä ja oli ottamassa jo askelta Lilyä ja muita seuratakseen, mutta pysähtyi, antaen Lilyn mennä edeltä ja katsahti lopulta alas Blaaderiin.
"Olisi parasta jos jäisit tänne piiloon... Ymmärräthän? On jo tarpeeksi paha että Henry tietää sinusta ja luoja varjelkoon jos hän keksii jotain sitä kautta..!" Ophelia sanoi Bladerille, kämmenet polvia vasten kummarruksessa, kunnes käänsi katseensa taas puihin ja lähti sen enempää pään nyökytyksiä Bladerilta katsomaan nyt takaisin Lilyn perään. Opheliasta tuntui vähän hassulta alkaa eläimelle puhumaan, mutta Blader ymmärsi puhetta ja Ophelia toivoi, että tämä myös tajuaisi piilossa pysyä, nimittäin jos Henryn sijaan kuningas olisi tämän nähnyt... Noh, kyllä te tiedätte. Luojalle olisi tullut täystyö heitä alkaa siinä vaiheessa enää varjelemaan.

//>W<//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2008 7:36

Anemone, Black, Henry, Lily

Blader kyllä ymmärsi mitä Ophelia tarkoitti, joten se jäi hiljaa paikalleen seisomaan, katsellen pää kallellaan puihin päin. Ai missä Blader oli ollut? Ehkä paras ettei sitä tietäisi.. ehkä paras, ettei kukaan ollut huomannut Bladerin jalassa olevaa, hopeaa rengasta. Siitähän kuningas olisi riemastunut...

Black sai oksilta turpaansa, kun nämä hyppelivät silmille vähän väliä. Jälleen kerran hän manasi itsekseen jokaisen puun, jokaisen lumi kikareen, jokaisen prinssin, jokasen broilerin.. kyllä, Black oli kiukkuinen, lähinnä kiitos Henryn. Henry oli Blackille tätä nykyä yhtä suuri kuin Haltija, ei väliä vaikka tällä ei suippoja korvia ollutkaan, silti Black piti Henryä Haltijana! JA Ah sitä ihanaa yhteen sattumaa, Black ja Henry olivat törmätä toisiinsa puiden välissä pujotellessaan.. ja tottakai siitä sanaharkka syntyi, nämä eivät edes yrittäneet olla kavereita! Tosin Lily hyppeli taas väliin, työntäen molemmat kauemmaksi toisistaan, pujahtaessaan näiden välistä Anea etsiessään.
Ane kiskoi koipeaan kaikin voimin, mutta ei. Sitten kuului pieni, vaimea.. kirosana.. Lily vilkaisi Blackiin vihaisesti, oliko tämä opettanut Anelle kirosanoja?! Black katosi yllättävän nopeasti puiden väliin siinä vaiheessa.
No.. se oli loppujen lopuksi Henry joka Anen löysi. Ane hihkui riemusta nähdessään setänsä taas pitkästä aikaa ja vielä näin sankarillisissa merkeissä. No oli se Anelle suuri asia, kun joku tuli pelastamaan hänet hangesta!
"Löysin hänet" Henry huikkasi nostaessaan Anen ylös hangesta ja lähti kahlaamaan takaisin sinne, mistä oltiin lähdettykkin. Black oli seuraava, joka saapui takaisin Bladerin luokse. Lintu oli pysynyt nätisti paikallaan ja nautti nyt jälleen Anen silityksistä. Henry vilkaisi sivusilmällä Blackiin joka käveli lähemmäksi.. mutta jäi kauemmaksi Henrystä.
"siinäkin velho.. et löydä edes lasta hangesta" Henry huomautti hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Pikku prinssi pitää nyt päänsä kiinni tai--"
"Tai mitä? Murrat uudestaan nenäni?" Henry keskeytti.
"niin mielelläni kun sen tekisinkin" Black huomautti saaden Henryn hiljenemään.. no, vaikka Black aukoi päätänsä minkä kerkesi, Henry ei.. hän ei halunnut turpiinsa, hän osasi pitää suunsa kiinni silloin kun piti. Black hymyili voitonriemuisesti saadessaan prinssin hiljaiseksi, mikä taas sapetti Henryä. Joko nyt ymmärrätte miksi nämä kaksi eivät tulleet toimeen? Olihan heillä eri käsityksin tästä sodasta...
Lily putkahti takaisin puiden lomasta, lähes kokonaan lumen peitossa. Okei.. kaikki tallella.. paitsi Opheliaa Lily ei sillä hetkellä nähnyt.. kai tämä kohta tulisi? Toivottavasti tai kohta oltaisiin sitten häntä etsimässä.
"Mikä sinulla oli?" Lily kysyi saapuessaan Anen luokse.
"Jäin jumiin.. mutta Henry setä tuli ja noukki minut ylös!" Ane selitti.
"Henry setä nyt noukkii mitä vain ylös..." Black huomautti, viitaten siihen että Henryllä oli tapana auttaa jokaista jolla oli vähänkin vaikeuksia.. Ja Henry pysyi hiljaa.
"Missä Ophelia on?" Lily kysyi lopulta katsellen ympärilleen.
Henry sekä Black vain kohauttivat olkapäitään.
"Ophelia?!" Lily huudahti, olettaen että Ophelia edes kuuli hänet ja vastaisi tai putkahtaisi minä hetkenä hyvänsä puiden lomasta tai jostain..

// 8DDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2008 8:30

Ophelia

Ophelian puhuttua ensin Bladerille ja lähdettyä taas muiden perään Anea etsimään, Ophelia saikin pian huomata ettei nähnytkään Lilyä saatika muitakaan enää missään.. "Liily!" Ophelia huudahti kädet suun vierustalla, mutta ei saanut vastausta saatika nähnyt minkään edes liikahtavan. Ophelia huokaisi, henki höyryten taas kylmää ilmaa vasten ja lähti tarpomaan eteenpäin paksussa lumihangessa ominpäin, ei Ophelia nyt tänne eksyä voinut ja Ophelia uskoi löytävänsä näistä neljästä ainakin jonkun ennenkuin olisi kaikki paikat ensin kolunut. Suojalumi narskui Ophelian nahka saappaiden alla aina kun Ophelia jalkojaan joutui vähänkin enemmän nostelemaan.
Kinokset eivät olleet korkeita, mutta silti Ophelialla oli välillä vaikeuksia pysyä pystyssä ilman että kompuroitsi vähän väliä. Lopulta Ophelia pysähtyi paikalleen ja jäi hetkeksi siihen paikalleen ympärille vilkuilemaan, yhäkään ei ketään ja ainoat kengänjäljet jotka Ophelia näki, olivat hänen omansa. Häntä ympäröitsi siis puhtaan valkea, koskematon lumi ja useampi, ei niin korkeat saatika paksut puut... Miksi Ophelia ei ollut seurannut Lilyn saatika muiden jalanjälkiä aikaisemmin? Hän ei ollut yksinkertaisesti vain huomannut näiden jalan painautumia valkeaa lumea vasten ja ei ollut yksinkertaisesti vain ajatellut asiaa ennenkuin oli itse vaeltelemaan lähtenyt. Ophelialla alkoi tulemaan ehkä hiukan kylmä hetki sitten tapahtuneen lumisodan jäljiltä ja katseli taas jälleen ympärilleen, edelleenkään ketään ei näkynyt, ellei paria puussa hyppivää oravaa sitten laskettu? "Äh..." Ophelia äsähti itsekseen hytisten, kädet nyt ympärilleen kietoutuneena, hän oli loppujen lopuksi mennyt AIVAN eri suuntaan kuin muut mikä sai Ophelian tuntemaan itsensä varsinaiseksi typerykseksi, kuka nyt näin paljon kykeni erehtymmään?! Ophelia ei tykännyt olla yksin tällä lailla sitten yhtään, mutta lohduttautui sillä, ettei tämä sentään ollut haltijoiden metsään eksynyt tarpomaan. Noh, ei itku saatika valitus auttanut joten Ophelia lähti tarpomaan samoja askelia nyt takaisin päin ja kiitti suutaria siitä, että oli tehnyt kengistä niinkin korkeavartiset ettei lumi -jossa Ophelia nyt tarpoi- päässyt sisään. Tarpominen takaisin päin oli paljon helpompaa ja mitä enemmän Ophelia pientä muurin ja pusikoiden välistä aukiota lähestyi, sitä paremmin hän saattoi kuulla vaimean sanaharkan Blackin ja mitä ilmeisemmin Henryn välillä... Ophelia pysähtyi hetkeksi, kannattiko sittenkään mennä? Jos nämä jatkaa nimittäin aikoivat... Ophelialla ei ollut intoa näiden kahden kinastelua alkaa vain kiltisti kuuntelemaan... Mutta kukaan ei enää sanonut mitään ja Black jäikin loppujen lopuksi viimeiseksi sanaksi, sitten Ophelia kuulikin Lilyn äänen huutavan hänen nimeään mihin Ophelia nyt aatoksistaan havahtui.
"Olen tulossa!" Ophelia huudahti lähtiessään tarpomaan nyt viimeisiä metrejä, lopulta putkahtaen -melkein kompuroiden taas jalkoihinsa sotkeutuessa, selviten asiasta kuitenkin kunnialla- aukiolle missä kaikki muut nyt olivat myöskin Anemone.
"Anteeksi, taisin lähteä vahingossa väärään suuntaan!" Ophelia ilmoitti naurahtaen nolona takaraivoansa hieraisten. "Mitä sinä Anemone olit oikein huutanut?" Ophelia kysyi kohta -toistaen Lilyn kysymyksen- kääntäen kysyvän katseensa alas Anemoneen, sillä Ophelia ei ollut tuota kohtaa kuulemaan ehtinyt. Tämä ainakin näytti kunnossa olevalta ja Ophelian hymyksi Bladerkin oli jäänyt paikoilleen kuten Ophelia oli tätä kehoittanutkin.

//DDDDDDDDDDDD'x ME KUOLLAAN!!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2008 9:32

Anemone, Black, Henry, Lily

Lily huokaisi helpotuksesta kun Ophelia putkahti paikalle. Tämä kertoi lähteneensä väärään suuntaan.. Black tuhahti pienesti, kuinka näin pienessä 'metsikössä' pystyi lähtemään väärään suuntaan? No, oli miten oli.
"aaa, juutuin hankeen.. mutta sitten Henry setä tuli ja pelasti!" Anemone sanoi Ophelialle osoittaen koipeaan joka oli lumessa. Black tuhahti itsekseen ja katseli muualle kun Anemone ylisti Henryä, joka puolestaan hymyili kettumaisesti Blackille.
"mutta.. nyt on sukka märkänä.." Anemone huomautti.
"no sitten pitää mennä vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemään sisälle" Lily sanoi hymyillen silittäessään Anen päätä.
"mennään, ettei Ane vilustu.. tuletko sinä Henry?" Lily lisäsi ottaen Anea kädestä kiinni. Henry ei vastannut mitään, vaan tuijotti alas Bladeriin joka hyppeli lumessa. Hän oli huomannut hopeisen renkaan sen jalassa ja tuijotti sitä nyt hiljaa itsekseen.. kyllä hän sen tunnisti, haltijat käyttivät samanlaisia omien lemmikki lintujensa merkkaamiseen. Yleensä renkaissa oli myös omistajan merkki, jotta linnun pystyi tunnistamaan.

"henry?" Lily kysyi uudestaan, tällä kertaa saaden Henryn huomion. "Tuletko?"
"juu.. aivan kohta.." Henry sanoi hieman pöperöisesti. Lily vain nyökkäsi ja lähti edeltä marssimaan takaisin linnaa kohti, taluttaen Anea mukanaan.
"Oliko.. lintu sinun?" Hery kysyi Blackiltä joka oli jo lähdössä itsekkin. Black kääntyi hitaasti Henryä kohti, vilkaisi Bladeriin ja nyökkäsi lopulta.
"Miksi sillä on hopea rengas?" Henry kysyi saaden Blackin nyt hämilleen.
"hopea... rengas?" Black kysyi hitaasti vilkaisten Bladeriin.
"niin.. niinkuin haltijoiden linnuilla.." Henry sanoi ja käveli Bladerin luokse, kyykistyi ja nosti rengasta ylöspäin, niin että se tuli esiin lumesta. Black katsoi hämillään ja kysyvästi Bladeriä.. missä hitossa tämä oli syksyn viettänyt?! Henry tutki rengasta.. kunnes hän pomppasi ylös ja otti askeleen kauemmaksi, katsoen alas Bladeriin kuin tämä olisi ollut itse piru.
"tuon pitää heti lähteä tai sille käy huonosti.." Henry sanoi vilkaisten Blackiin.
"no sille kävisi joka tapauksessa, onhan se taruolent--"
"Se on Aranin.." Henry keskeytti Blackin jonka leuka loksahti auki. Aranin? Eihän ollut! Blader oli Blackin! Mikä kumma siinä oli?! Ensin Aran yrittää pölliä Blackin naisen ja nyt hän yrittää viedä Blackin linnun! Mitä seuraavaksi, viekö hän Ophelian?!
"Sillä on hopeinen rengas, missä on Aranin merkki.. isä taatusti tappaa sen jos se jää kiinni" Henry selitti tarkemmin, mutta kyllä Black sen nyt jo tajusi. Black vilkaisi Opheliaan ja sitten Bladeriin. Lopulta hän potkaisi lunta kohti Bladeriä, niin että tämä lennähti ilmaan pakoon.
"mene pois, ihan vain oman henkesi takia.." Black sanoi Bladerille joka kaarteli heidän yläpuolellaan.. lopulta se päästi matalan äännähdyksen ja lennähti ylöspäin, kadoten pian pieneksi pisteeksi taivaalle.

Sinne se lopulta katosi.. Black katsoi sen perään hiljaa, kunnes kääntyi ja lähti kävelemään kohti linnaa.
"Käväisen asunnollani.. tulen perästä" Black sanoi Ophelialle ohimennen.
Henry lähti kävelemään kohti linnaa, Blackin perässä.
"oliko lintu hänelle tärkeäkin?" Henry kysyi Ophelialta vilkaisten vielä taivaalle.

// YOU ARE SO DEAD! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2008 11:45

Ophelia

Ophelia vain naurahti pienesti kun Anemone koipeaan osoitteli, joka oli loppujen lopuksi puolestaan vain juuttunut lumihankeen ja saanut aikaiseksi tämän pikku mellakan. "No hyvä että se saatiin pois." Ophelia sanoi vielä hymyillen tähän katsellessaan, kuin kyseessä olisi ollutkin suurempikin asia, mutta mikä heille oli pientä saattoi Anemonelle olla hyvinkin suurta. Sitten Anemone sanoi sukkansa olevan märkä johon Lily nyt tämän vierellä sanoi, että näiden kannattaisi siinä tapauksessa mennä vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemään sisälle. Opheliaa houkutteli ajatus ainakin takkatulesta, sillä pakkanen oli joko nousemassa tai sitten Opheliasta vain tuntui siltä että se olisi, jokatapauksessa Ophelialla alkoi olemaan kylmä vain siinä seistessään. Lily oli jo tekemässä lähtöä ja kysyi nyt Henryltä, että tulisiko tämä mukaan? Ophelia katsahti Henryyn kysyvästi kun ei kuullut tämä mitään vastaavan ja huomasi tämän nyt tuijottavan Bladeria kuin... kuin... No kuin harakka kiiltävää esinettä! Näin Ophelia asian kuvailisi.
Lily toisti Henryn nimen, joka lopulta nimen kuulleessaan havahtuikin. Ophelian katse tosin oli nyt puolestaan kiinnittynyt Bladeriin, mikä tässä niin ihmeellistä oli? Miksi Henry tätä niin epäilevästi, outo kiilto silmissään katsoi? Siis olihan Blader iso ja vihreä, mutta senhän he kaikki jo tiesivät, jopa Henry... Lily ja Anemone menivät siis edeltä ja Blackin oli menossa ja Ophelia olisi varmaan lähtenyt pian tämän perään, ellei Henry olisi tätä ensin pysäyttänyt.
Ophelia katsoi Bladeriin kysyvästi, ikäänkuin tämä olisi tiennyt syyn. Lopulta Ophelia suoristautui ja katsahti Henryyn, joka kysyi nyt Blackiltä, että oliko Blader tämän lintu... Ophelia tietenkin aavisti tästä automaattisesti pahaa, kaiken maailman kiristykset sun muut Blackia vastaan alkoivat pyörimään Ophelian päässä, kuten kuinka Henry pääsisi tällä kyseisellä tiedolla Blackista eroon ja niin edes päin, vielä kun Blackin meni kysymykseen myöntävästi vastaamaan...
Sitten Henry huomautti jostain aivan Ophelialle tuntemattomasta asiasta, hopea rengas? Ophelia katsahti tästä Blackiin, olettaen, että tämä tietäisi, mutta tämäkin näytti nyt olevan vähintään yhtä kysyvä hopearenkaasta kuten Opheliakin oli. Katseet kääntyivät takaisin Henryyn joka kyykisteli nyt Bladerin puoleen... Näyttäen tähän asti lumen peittämää hopeista rengasta tämän jalassa... Ophelia ei nyt tiennyt mitä ajatella tämän nähdessään, vielä kun Henry oli sanonut kyseisen merkkauksen olevan haltijoiden tapa. Ophelia katseli Bladeria, hiljaa epäillen että säälien, mitä tämä oli oikein ehtinyt koko loppu kesän, että syksyn aikana tekemään?

Ophelia sai nyt säikyn luonteensa takia nyt hätkähtää Henryn varoittamattoman nopeaa ylös pomppausta Bladerin renkaan luota, mikä sai Ophelian katsoi tätä häämissään, siirtäen katseensa Bladeriin nyt tätä ihmetellen... Ophelia ei nyt tajunnut mitään, oliko Blader nyt tosiaan haltijoiden rengastama? Henry sanoi kohta, että Bladerin pitäisi lähteä tai sille kävisi huonosti. Black aloitti tähän nyt samaa mitä mieltä Opheliakin oli, sillehän kävisi muutenkin huonosti? Tämähän oli aivan liian iso salassa enää pitämään ja---
Ophelian ajatukset pysähtyivät siihen pieneen, pimeyteen imeytyvään hetkeen kun Henry ilmoittikin Bladerin olevan Aranin.. Mitä? Eihän ollut... Ei Blader voinut olla... Oliko Aran nyt mennyt rengastamaan Blackin linnun itselleen? Ilmeisesti... Agh! Ophelia ei olisi halunnut kuulla koko haltija kuninkaan nimeä! Siinä jo riitti, että tämä yritti viedä Lilyn! Tosin jos totta puhuttiin, Ophelia myönsi myös tajuavansa asian todellisen puolen: Bladerin olisi parempi Aranin luona, paikassa missä sitä ei alas ammuttaisi... Vaikka nuoli, joka tämän siipeen oli silloin saanut olikin haltijoiden? No oli miten oli, ei sillä enää väliä, ei sitä ammuttaisi, ei nyt jos Aran oli tämän kerran rengastanut.
Henry vielä tarkensi asiaa, mutta yllä Opheliakin oli asian tähän mennessä tajunnut... Ophelia katsahti Blackiin, lukeakseen tämän kasvoilta miten tämä asiaan oikein reagoitsi, huomaten pian, että tämä päätti loppujen lopuksi pelästyttää Bladerin, potkimalla lunta tätä kohti joka Ophelian ihmeeksi toimikin.... Ophelian katse nousi ylös sinne minne Blader oli nyt lennähtänyt, katsoen sen perään ehkä vähän suruissaan, vielä kun Black käski tämän menemään, mikä oli ihan tämän omaksi parhaaksi...

Ophelia ei irroittanut katsettaan tästä ihan vielä, vasta sitten kun tämä katosi jonnekin pilvien taakse kaukaisuuteen. Ophelia huokaisi ehkä vähän haikeasti, ehkä se tulisi vielä vaivihkaa heitä tervehtimässä..? Tosin se saattoi olla Bladerille vähän liian vaarallista, joten Ophelia ei uskaltanut elätellä mahdollisia turhia toiveita tämän suhteen.
"Se-selvä..." Ophelia vastasi Blackille tähän takaisin katsahtaessaan. Tämä tulisi heidän perässään linnalle kuhan olisi käynyt vain asunnollaan, syytä Ophelia ei tiennyt, eikä sen pahemmin miettinyt. Sitten Henry lähti liikkeelle, jonka jälkeen Opheliakin näki parhaaksi lähteä kohti linnaa, vaikka äskettäinen vilun tunne olikin ehtinyt jo katoamaan. Ophelia katsahti kysyen Henryyn, ottaen hetken mietittyään pari nopeampaa askelta, että pääsi tämän vierelle ettei tarvinnut tämän takaa alkaa tälle puhumaan.
"Ah, kyllä. Ainakin uskoisin niin.. Ei hänellä ainakaan suuremmin tietääkseni Bladeriä vastaan mitään ollut..." Ophelia vastasi nyt yrittäen olla selittelemättä ummet ja lammet esimerkkejä jotka kertoisivat siitä, että kuinka Blader olisi ollut Blackille tärkeä: Kuten se, että tämä oli tämän lemmikikseen ottanut, vaikka tuhoja suurimmaksi osakseen tekikin ja oli tätä vielä tämän katoamisen jälkeen selvästi -edes hiukan- kaivannutkin.
Ophelia hymyili ajatellessaan tätäi, katsellen samalla ylös kohti linnaa, jossa Lily ja Anemone nyt heitä odottaisivat. Ophelia oli itseasiassa hieman yllättynyt, ettei Henry ollut sen vahingoniloisempi Blackia kohtaan Bladerin 'menettämisestä'... Varsinkin kun otettiin huomioon se, että Blader olisi nyt Aranin... Jonkun, jonka puolella Henry ennemmin olisi kuin Blackin.
"Te.. Varmaankin osallistutte joulujuhliin kun kerran ette ole lähdössä minnekään, ainakaan ennen kevättä vaeltelemaan? Istuimennekin kun on ollut tyhjillään jo kauan." Ophelia ajatteli ottaa puheen aiheeksi edes jotain, joten Ophelia päätti mainitsi neljän päivän sisällä vietettävät joulujuhlat, joihin Ophelia uskoi myös Henrynkin tällä kertaa osallistuvan... Sai nähä kuinka hyvin tämä tulisi isänsä kanssa toimeen, pitäni vain luottaa siihen, ettei kuningas saatika Henry nähneet arvollensa sopivaksi alkaa mitään toisillensa joulu pyhinä huutelemaan.

//*RÖYH*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 26, 2008 3:30

Anemone, Black, Henry, Lily

Okei.. Henrylle oli uutta että Black voisi välittää eläimestä edes jonkin verran.. tai no, olihan Blackillä oma hevonen, mutta tämä ei pahemmin sen kanssa hypellyt. Itseasiassa se oli jo ollut suuri yllätys, että velho oli alkanu papitaren ja prinsessan kanssa kaveeraamaan ja sitten se pirulainen meni ja nai Lilyn.. näin Henry mielestä. Oikeastaan, Henryn mielestä oli ihan hyvä - näin loppujen lopuksi - että Lily oli mennyt naimisiin Blackin kanssa. Jos Lily olisi mennyt naimaan toisen valtakunnan prinssin, silloinhan haltijat olisi nitistetty alta aikayksikön, kahden valtakunnan voimin! No, Henry oli AINA epäillyt isänsä päättelykykyä suurissa asioissa..
"ah.." Henry aloitti havahtuessaan taas todellisuuteen, kun Ophelia oli jo hyvän aikaa sitten kerennyt kysymyksensä esittämään "Kyllä minä varmaan.. riippuu nyt aivan isästä" Henry sanoi hieraisten niskaansa.
Tosiaan.. se riippui kuninkaasta. Ei sillä, etteikö kuningas olisi halunnut poikaansa juhliin, vaan jos nämä alkaisivat samantien aukomaan päätään toisillensa niin silloin ei olisi kellään kivaa.
"no, se on sen ajan murhe. nyt kannattaa varmaan mennä sisälle, minulla ainakin on kylmä" Henry sanoi hymyillen, heidän saapueassaan linnan ovelle. Henry tietysti avasi oven kohteliaasti ja päästi Ophelian sisälle, ennen kuin itsekkin luikki peremmälle.
"no. miten sinulla on mennyt tätä nykyä?" Henry kysyi heidän kävellessään pitkin eteiskäytävää.

Ai miksi Black meni käymään asunnollaan? Ei, ei hän mennyt pillittämään kuin pikku ipana, niin että joka rööristä olisi valunut eritettä.. ei hän Bladeriä NIIN paljoa kaivannut. Hän meni hakemaan lääkkeensä. Ihan vain varmuuden vuoksi, nyt kun Henrykin oli maisemissa. Tähän asti hän oli saanut elellä ilman sen suurempia häiriötekijöitä (köhAranköhArtköh), mutta nyt kun prinssi palasi näköpiiriin, häntä alkoi jostain syystä sapettamaan... ottaen huomioon, että vaikka Lily antaisi Henryn viimekertaisen tempauksen anteeksi, Black ei antaisi. Ei vaikka maksettaisiin. Ei hän edes uskonut että tulisi ikinä toimeen prinssin kanssa, mutta kai se oli pakko nyt jotenkin pärjätä.. ei prinssiä voinut heittää niska-pers -otteella ulos linnan korkeimmasta tornista.. ei vaikka tekisi mieli.
No, Black otti pillerinsä, sujautti ne taskuunsa ja lähti kävelemään kohti linnaa.

Lily oli jo heittänyt omat piha vaatteensa kuivumaan ja auttoi nyt Anemonea riisutumaan. He olivat Lilyn huoneessa, siellä kun sai olla ihan rauhassa... ainakin yleensä. No, riisuessaan Anen ulkovaatteita, Lily huomasi että tällä oli melki kaikki vaatteet märkänä, paitsi kaikkien vaattteiden alla olevat sukkahousut.
"Vaatteesi pitää vaihtaa tai vilustut.." Lily sanoi ottaessaan Anen sukkia pois. Ane päästi taas tutun "um" äännähdyksensä ja nyökkäsi suloisesti. Lily jäi hetkeksi tuijottamaan Anea, joka oli omatoimisesti alkanut ottamaan kaikkia vaatteitaan pois.. ei Lily jaksanut Anen huoneesta hakea vaatteita tälle.. Lilyn vaatteet olivat (huomattavasti) liian isoja.. mutta..
"Odotappa" Lily sanoi ja käveli vaatekaapilleen. Hän alkoi penkomaan sitä, tällä kertaa hän ei heitellyt vaatteita pitkin huonetta, vaan siirteli niitä nätisti sivummalle, kunnes löysi etsimänsä. Blackin T-paita.. se mitä Lily oli KAAAUAN sitten lainannut.. eikä vieläkään palauttanut. Tuntui synniltä pukea Anelle jotain niin synkkää, mutta tuskipa se Anea haittasi. Ainakin tämä otti innoissaan Blackin paidan vastaan ja heitti sen päälleen. Paita oli enemmänkin kaapu Anelle (olihan se liian iso Lilyllekkin), Se ylti Anea yli polvien ja hihatkin olivat melkein kyynärpäissä asti. Lily antoi Anelle vielä punertavan oranssit villasukat, jotteivat tämän varpaat jäätyisi.
Lopulta (suuri) urakka oli saatu loppuun ja Lily pääsi ripustamaan Anen vaatteet kuivumaan. Olisihan hän voinut vain kutsua palvelijat ja käskeä näiden hoitaa pyykit, mutta mitä sitä suotta. Näillä oli varmastikkin muutakin tekemistä.
Lilyn tultua takaisin peseytymishuoneen puolelta, hän huomasi että Ane oli omatoimisesti käynyt hakemassa pöydältä paperia ja penkonut laatikosta hiilen ja piirteli nyt takkatulen ääressä, iloisesti hyräillen. Lily käveli nojatuolille, Anen taakse ja istui siihen seurailemaan kun Ane piirsi.

Henry pysähtyi toisen kerroksen käytävällä ja vilkaisi taakseen.
"tuota, minä käyn vielä omassa huoneessani.." Henry sanoi Ophelialle ja lähti suunnistamaan toiseen suuntaan, missä Lilyn huone oli.. kyllä, Henry oli halunnut mahdollisimman eristäytyneen huoneen, mahdollisimman kaukaa kunikaan huoneesta (osa syy oli se että kuningas kuorsasi niin maan pirusti).

// "Hello There..." Hei kelaa ny jos se ipana oikeesti ois huutanu sen "heil Aran" :'DDD ensimmäiset sanat <3 //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 26, 2008 7:26

Ophelia

Ophelia katsahti linnan korkeista torneista nyt sivusilmällään Henryyn, joka ei vastannut Ophelian hetki sitten esittämään kysymykseen -ainakaan vielä- mitään.. Ophelia ehti jo vaikeroida mielessään, että oli mennyt sanomaan jotain liikaa tämän ja kuninkaan väleistä, joka oli todistettu arka paikka Henrylle. Kuten menehtynyt kuningatar Elisa, tämän ja Lilyn äiti oli taas Lilylle... Ophelia havahtui turhasta nurehdinnastaan siinä samassa kun Henrykin heräsi takaisin todellisuuteen, mitä lie sitten ajattelemaan jäänyt... Ophelia katsahti tähän nyt tämän sanoessa, että asia riippuisi tämän isästä, kuningas Haraldista. Ophelia laski päänsä nyökäten, näyttäen ehkä vähän alakuloiselta, sillä ymmärsi mitä Henry tarkoitti, mutta katsahti lopulta maanrajasta sitten koko ajan vain lähestyviin linnan puisiin oviin.
Henryllä ja tämän isällä oli erimielisyytensä ja Ophelia tunsi ehkä pientä myötätuntoa Henryä kohtaan siinä asiassa, vaikkei samaa mieltä tämän kanssa haltijoita kohtaan ollutkaan. Mutta huutaminen oman isänsä kanssa kilpaa tuskin oli Henryn mielipuuhaa, Ophelia ei ainakaan uskonut sitä. Ophelian pää kääntyi pienesti Henryn puoleen nyt toistamiseen, kun tämä ilmoitti asian vain olevan sitten 'sen ajan murhe' ja sanoi, että tällä ainakin oli kylmä. Ophelia nyökkäsi hymyillen -melkein naurahtaen-, katsahtaessaan taas eteensä, hänelläkin -näin totta puhuakseen- alkoi pikkuhiljaa taas myöskin kylmä olemaan ja nyt he onneksi olivatkin jo saapuneet linnan ovelle.

Henry avasi Ophelialle ovea ja Ophelia kiitti tätä ovesta sisään astuessaan viileään käytävään. Mitä edemmäksi he kulkisivat, sitä lämpimämmäksi ilmasti muuttuisi, sillä aina näin talvisin, jokainen linnan takka oli yötä päivää täydessä tulessa. Ophelia riisui punaisia lapasiaan kun kuuli Henryn kysymyksen, eikö tämä ollut kysynyt melkein samaa jo silloin Lilyn huoneessa?
"Hyvinhän minulla... Uskaltaisin jopa sanoa, että viimeisimmät kuukaudet ovat olleet mitä rauhallisimpia tänä vuonna." Ophelia vastasi kävellessään eteenpäin kohti risteytyvää käytävää joka haarautui korkeisiin portaikkoihin. Ophelia ajatteli kysyä Henryltä vastaisuudeksi samaa, mutta ei vaan saanut itsestään niin paljon irti, ajatellen missä kunnossa tämä oli ollut kun Lilyn huoneeseen oli aamupäiväs-aikaan aikaisemmin ilmestynyt.
Portaikko vei heidät toiseen kerrokseen missä makuuhuoneet sijaitsivat ja heti portaikon päähän päästyään, Ophelia suunnistautui tietenkin suoraan kohti Lilyn huonetta, missä uskoi Lilyn ja Anemonen nyt olevan. Ophelia tosin pysähtyi kun huomasi Henryn jäävän pari askelta jälkeen ja kääntyi nyt tätä kohdin, katsoen tähän kysyvästi.
"Selvä..." Ophelia vastasi Henryn ilmoittaessa käyvänsä ensin omassa huoneessaan, mikä sijaitsi aivan toisessa suunnassa missä Lilyn huone oli. Ophelia katsoi ehkä pienen hetken Henryn perään, kunnes kääntyi ja lähti taas kohti Lilyn huonetta, lähtien riisumaan kaulahuiviaan siinä matkan varrella, sillä Ophelialla alkoi kylmän sijaan tulemaan ehkä jo liiankin lämmin.
Lilyn huoneen ovelle päästyä, Ophelia tunsi kaulahuivinsa puolittain suureen takin taskuunsa, hieraisi hieman kohmeisia käsiään kerran ja koputti sitten ovelle ennenkuin astui sisään.

"Lily, minä tulin---" Ophelia ilmoitti raottaessaan ovea, pysähtyen nähdessään Anemonen vaatteiden roikkuvan nyt kuivumassa, mikä sai Lilyn huoneen näyttämään lievästi sanottuna pyykkituvalta. No, Ophelia ei alkanut Lilyä tästä sättimään... Vaikka raskaana olikin, kyllä tämä vielä ihan hyvin voivalta näytti.
"...Nyt" Ophelia päätti lauseensa astuessaan kokonaan sisään ja sulkiessaan oven selkänsä takana, katsahtaen kulmat koholla takan äärellä piirtelevään Anemoneen, jonka päällä oli jotain astetta erikoisempaa. Ophelia käveli toisen nojatuolin selkänojan taakse ja alkoi riisumaan ulkotakkiaan. Ophelian posket tuntuivat kuin ne olisivat tulessa, mikä oli ihan normaalia äskeisen pakkasen jälkeen. Hänenkin korvansa varmaan punoittivat hiukan, ne kun olivat myöskin erityisesti Ophelialla herkät paleltumaan ja siksi Ophelia sukikin hetken korviaan piiloon nyt hiustensa alle.
"Henry sanoi käyvänsä ensin huoneessaan, joten hän on varmaan vielä tulossa tänne." Ophelia ilmoitti hymyillen yhä Anemonen asustusta, asetellessaan takkiansa nyt samalla nojatuolin selkänojalle. Sitten Ophelia istahtikin pehmeään nojatuoliin, siihen roihuavan takkatulen ääreen minkä lämmössä Ophelian sormet saivat viimeinkin lämmitellä
"Mitä sinä Ane piirtelet?" Ophelia kysyi hymyillen ja hieman eteenpäin nojautuen, yrittäen näin nähdä piirrustuspaperin Anen pään takaa nyt paremmin, mutta huonoin tuloksin.

//MY ITCHY ITCHY UNDERWEAR!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 26, 2008 8:51

Anemone, Black, Henry, Lily

Lily naurahti pienesti nähdessään Ophelian selvästikkin pysähtyneen hetkeksi, kun tämä oli nähnyt kuivuvat vaatteet. No, kuten sanottu, Lily ei jaksanut vaivata palvelijoita. Ane ei ollut edes nostanut katsettaan paperista, vaan piirteli yhä iloisena.
"a.. selvä" Lily vastasi Ophelialle, kun tämä ilmoitti että Henry olisi käymässään omassa huoneessaan. Ophelia asetti takkinsa nojatuolin selkänojalle ja istahti sitten alas, posket ja korvat punoittaen kuin viimeistä päivää.
Sitten Ophelia kysy, mitä Ane piirteli. Lilykin sitä oli miettinyt, mutta ei ollut saanut vielä aikaiseksi. Anemone nosti katseensa Opheliaan hymyillen ja otti sitten piirustuksensa käsiinsä ja näytti sitä Ophelialle.
"Siinä on se lumi hevonen!" Anemone selitti ja näytti kuvaa, jossa oli kömpelösti piirretty hevosen näköinen, epämääräinen läntti.
"Sehän on hieno" Lily sanoi hymyillen ja Ane tunsi itsensä ERITTÄIN ylpeäksi.
"mihin.. Black jäi?" Lily kysyi nostaen katseensa Opheliaan, samalla kun Ane jatkoi piirtämistään.

Henry käveli kohti Lilyn huonetta, lopulta koputtaen oveen ja astui sisään. Hänellä oli päällään löysä, pitkä hihainen, valkoinen paita, jossa oli reunoissa keltainen reunus, jossa oli sahalaita kuviot ja pussimaiset, löysät, valkoiset housut, joiden puntit olivat pitkävartisten sisäkenkien sisällä... no, haltijamaista, mutta menköön.
"tulin taas" Henry sanoi ja käveli peremmälle ja istahti Lilyn kirjoituspöydän tuolille, setvien hiuksiaan hieman.
"huom--- älä koske niihin!" Lily aloitti, mutta rääkäisi lopuksi Henrylle kun tämä otti Aranin viimeisimmän kirjeen käteensä. Lily ponkaisi ylös ja käveli Henryn luokse ja nappasi kirjeen tämän kädestä.
"Aranilta?" Henry kysyi katsellen kun Lily tunki kirjeen pöytälaatikkoonsa turvaan katselita.. oli ensinnäkin virhe edes jättää sitä esille, ties kuka hänen huoneeseensa olisi tullut.
"kyllä, eikä se sinulle kuulu vaikka kaveeraisitkin hänen kanssa" Lily tuhahti nojatessaan pöytäänsä.
"mhm.." Henry äännähti katsellen ikkunasta ulos, samalla kun nosti toisen jalkansa toisen päälle ja risti kätensä puuskaan. Lily tuhahti ja käveli lopulta takaisin nojatuoliin, mutta ennen kuin hän ehti ahteriaan laskea, Black koputti oveen ja astui sisään.

Black sulki oven perässään ja katsoi hetken aikaa kysyvästi Henryyn, joka kyttäsi häntä yhtälailla kysyvästi. No, lopulta Black katsahti Lilyyn ja Opheliaan, kävellen samalla näiden luokse ja istui kolmannelle nojatuolille. Black oli kyllä toivonut, että Henry olisi luikkinut muualle.. eikö Henryllä ollut ketään naista? Luulisi sitä nyt kuuden kuukauden (20 vuoden) aikana löytäneen edes jonkun! Olihan Lilykin jo naimisissa, vaikka ei ollut edes kahdeksaatoista... no, olihan Blackkin ollut 60 vuotta sinkkuna, joten ei varaa valittaa.. mutta varaa valittaa Aranille, joka oli jo 500 vuotias!
"Sinäkin tulit" Lily huomautti Blackille.
"valitettavasti.." Henry mutisi puoliääneen, saaden Blackin mulkaisemaan häntä vihaisesti.. ja taas se alkoi. Henry ja Black naljailivat toisiaan, huomautellen toistensa 'epäkohdista' sun muusta. Lopulta molemmat nousivat ylös tuoleiltaan ja kävelivät kasvotusten väittelemään. Nyt kun nämä seisoivat puolen metrin päässä toisistaan, Lily huomasi Henryn kasvaneen melkein Blackin pituiseksi.
"en edes jaksa mennä väliin.." Lily huomautti Ophelialle kun Black ja Henry jatkoivat naljailuaan.. mutta sitten jos ja kun jompikumpi mottaisi toista, Lily menisi väliin.
"Alat kuulostamaan isältäni!" Henry huomautti Blackille joka naurahti kevyesti ja lisäsi siihen "Hyvä että toinen meistä"... ja taas jatkui.

Lilyllä alkoi mennä hermot.. mutta kai nämä lopettaisivat toistensa naljailun, jos nyt saisivat kunnolla päästellä höyryjä. Tosin Lily ei pitänyt siitä että nämä riitelivät Anemonen kuullen, mutta Ane ei näyttänyt välittävän vaan jatkoi piirtelyään.
Sitten Blackillä napsahti, tämä nosti kätensä ja tarttui Henryä kaulasta, mutta Henry osasi odottaa jotain tällaista.. joten hän vetäisi vyöltään pienen veitsen ja iski sen Blackin oikeaan käsivarteen. Kaikki tapahtui niin nopeasti ettei Lily edes tajunnut mitään, ennen kuin Black huudahti kivusta, päästäen irti Henrystä ja peruutti kauemmas, pidellen haavastaan kiinni. Henry katois Blackiä vihaisesti, mutta vilkaisi lopulta Lilyyn joka oli noussut seisomaan.
"itsepuollustusta..." Henry huomautti laittaessaan veitsensä takaisin tuppeen.
Lily ei kerennyt tälle mitään vastaamaan, kun Henry olikin jo poistunut huoneesta. Lily huokaisi syvään ja pudisteli päätään, nostaen kätensä otsalleen.
"tuo aloitti.." Black huomautti katsellessaan haavaansa.

// NAPOLEON! \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 26, 2008 10:52

Ophelia

Ophelian lempeä hymy vain levisi nähdesään Anemonen piirrustuksen, kyllä se jotakin hevosen tapaista muistutti, vielä kun kyseessä oli ollut lumihevonen. Lily kehuskeli Anemonen piirrosta ja tietenkin myös Anemonen hymy levisi tästä. Ophelia nojautui syvemmälle nojatuoliin ja nosti jalkansakin siinä samassa, jättäen kengät lattian rajalle, siirtäen nämä sitten ylhäältä -penkiltä- siihen penkin vierelle ja alkoi lämmittelemään mustien paksujen sukkahousujen peittämiä varpaitaankin.
"Aaa, Black. Hän sanoi taas ilmoitti käyvänsä asunnollaan ennekuin tulisi." Ophelia vassasi nostaen katseensa Lilyyn joka kysyi missä Black oli.
Hetken Ophelia sai tahkoa varpaitaan, kunnes kuuli koputuksen ovelta. Ophelia laski jalkansa, laskien kädet syliinsä ja kurkki selkänojan takaa ovelle, nähden pian tulijan olevankin Henry, joka ilmoitti vain tulleensa takaisin ja ennenkuin Ophelia ehti tämän tuloon sen enempää reagoimaan, tämä olikin jo kävellyt peremmälle ja istahtanut Lilyn kirjoituspöydän tuolille.

Ophelia katsoi tähän hiljaa kunnes hätkähti Lilyn -joka oli hetkeä sitten kieltänyt Henrya koskemasta kirjeisiin- huutoon, kun Henry meni kiellosta huolimatta ottamaan päällimmäisen paperin nyt pöydältä käsiinsä. Samma Lily pomppasi ylös, nostattaen Ophelian katseen tähän ja seuraamaan tätä kirjoituspöydälle asti, kunnes Lily nappasi kirjeen -joka paljastui olemaan Aranilta- Henryn käsistä ja pisti sen parempaan talteen. Seurasi pieni hiljaisuus näiden kahden välillä, kun Henry katsoi ikkunaan ja Lily mitä arvattavemmin vihaisesti taas Henryyn. Kohta Lily tulikin takaisin ja Ophelia laski katseensa taas roihuavaan takkatuleen, kunnes -näin jälleen kerran- kuului koputus ovelta. Ophelia arveli, että tällä kertaa tulijan oli pakko olla Black, joten Ophelia ei edes katsettaan tähän nostanut asiaa varmistaakseen. Tosin Ophelia uskoi myös itsekin ettei Black ollut odottanut Henryn olevan samassa huoneessa, joten Ophelia ei ehkä suurimmaksi osaksi, juuri siksi katsettaan tähän nostanut...

Opphelia katsahti hymyillen Blackiin vasta tämän istuuduttua kolmannelle nojatuoleista. Anemone piirteli yhä, pää varmaankin ties missä pilvilinnoissa kun ei näyttänyt ympärillä tapahtumiin mitenkään reagoivan. Lily huomautti Blackin tulosta ja Ophelian pään säryksi, Henry meni naljaisemaan ja Black -jolla näytti tällä hetkellä olevan epätavallisen lyhyt pinna- jatkoi ja kohta näiden välillä alkoikin se sama vanha ja epätoivottu sanasota...
Ophelia katsoi näitä molempia silmät pyöreinä ja kulmat kurtuissa kun nämä eivät yksinkertaisesti nähneet enää muuta kuin toisena nälvinnän maalitauluina... Pian nämä molemmat vielä nousivat tuoleiltansakin ja lähtivät nälväilemään toisiaan kasvotusten! Naljailivat, nimittelivät, haukkuivat, herjailivat ja naljailivat... Ophelia ei tiennyt enää mitä tähänkin sanoisi, puhe ei näihin kuitenkaan tepsisi. Ophelia käänsi katseensa huokaisten takaisin Lilyyn joka vaikutti ihan yhtä väsyneeltä näiden suunsoittoon, vaikka Blackille nyt harvemmin tilaisuutta tuli Henryn kanssa naljailla... Mikä oli vain hyvä.

Anemone ei tosin näyttänyt näitä edes huomaavan, joko ei van välittänyt tai oli niin keskittynyt piirtämiseen... Voi onnekasta. Opheliakin, näin ainakin YRITTI olla välittämättä näistä kahdesta, mutta myönsi että hermojahan se kulutti... Eikö Black voisi vaan sulkea suutaan? Prinssin kanssa tappelemisesta tuskin koituisi kuitenkaan mitään hyvää. Ophelia tuijotti hiljaa piirtelevään Aneen, vilkaisten välillä sivusilmällä Blackiin ja Henryyn, huokaisten lopulta, jääden tuijottaa takkatuleen kämmen poskea vasten, kunnes kuuli Blackin karjahduksen joka sai Ophelian nopeasti tähän päänsä taas käätämään!
Seuraavaksi Ophelia tajusi nähneensä vain puukon Henryn kädessä, Blackin vetääntyneenä tästä kauemmas ja pitelevän oikeasta käsivarren haavastaan kiinni. Ophelia katsoi hiljaa, suu auki näihin kahteen, eivätkö nämä osanneet hillitä itseään ollenkaan!? Henry mutisi vain jotain itsepuolustuksesta ja poistuikin huoneesta ennenkuin kukaan kerkesi tälle mitään sanomaan saatika tilanteesta kysymään, tämä kaikki oli mennyt ohi myöskin Ophelian silmien.
Ophelia oli noussut nojatuoliltaan jo ennenkuin Henry oli huoneesta kokonaan ehtinyt poistumaan ja jäi hetkeksi sulkeutunutta ovea kysyvästi katsomaan, kääntyen lopulta Blackin puoleen joka lausahti varmaan maailman lapsellisemman kommentin jonka tässä tilanteessa olisi voinut sanoa. Samalla Black tosin myönsi myös osuutensa asiaan, tämä ei välttämättä ollut puukosta saanut ihan tyhjän tähden kuitenkaan...

Joten Ophelian ihmettelevä että epäilevä katse muuttui suorastaan tympääntyneeksi. Ophelia tuhahti hiljaa huokaisten katsahtaessaan Blackin nyt haavaan, käveli lopulta tämän luokse hieman vihaisehkon näköisenä -mitä kyllä olikin- ja käytti taas, näin tosin pitkästä aikaa voimiaan parantaa haavoja sun muita nyt Blackin haavaan, jonka Ophelia laski säälimättä Blackin omaksi viaksi.
"Jos tämä vielä jatkuu, niin älä luota siihen että olisin sinua koko ajan parsimassa..." Ophelia sanoi pitkin hampaita kuuluvaan rauhalliseen äänensävyyn, eikä edes katsahtanut ylös Blackiin koko tämän aikana. Saatuaan työn loppuun ja vielä näin alle puolessa minuutissa, Ophelia käännähti puolittain Lilyyn päin ja loi pienen hymyn kasvoilleen, jättäen Blackin mököttämään jos tätä mökötytti.
"Lily? Miten sinä aiot pukeutua joulujuhliin?" Ophelia vaihtoi aihetta astetta valoisempaan, eikä sen enempää Blackille alkanut huutamaan tai tätä sättimään... Tiedä mitä siitäkin tapahtuisi, näin muistellen aikaisempia tapahtumia jolloin Ophelia oli melkein toivoinut syntyvänsä mykkänä.


//SINÄKIN BRUTUKSENI!!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 26, 2008 11:32

Anemone, Black, Lily

Black ei sanonut Ophelialle mitään kun tämä huomautti, ettei olisi joka kerta Blackiä parsimassa. No, oli hän ennenkin ilman Ophelia apua pärjännyt ja tulisi varmasti pärjäämäänkin.. vaikka tosin Ophelia oli huomattavasti helpottanut ja nopeentanut parantumista aina. Jälleen kerran Ophelia paransi Blackin haavan ja tottakai Black siitä kiitollinen oli, mutta ei nyt kiitoksia alkanut jakelemaan. Hän vain käveli myrtsinä nojatuoliin ja istui alas katselemaan Anemonen touhuja. Lily seurasi katseellaan Blackiä, kunnes käänsi päänsä takaisin Opheliaa kohti tämän kysymyksen kuullessaan.
"aa, odotappa" Lily sanoi ja hyppeli vaatekaapilleen. Hän penkoi sitä hetken, kunnes otti esiin punasävyisen mekon. Mekossa oli pitkät, vaiheittain pussitetut hihat ja leveähkö kaula-aukko. Se lähti levenemään jo rintakehän alta (kuin raskausmekko), ja kangas siitä alaspäin oli vaaleamman sävyistä, mitä yläosa ja hihat. Yläosan kangas oli tumman punaista ja melko paksua, kun taas alaosa oli vaaleamman punertava ja melko hengittävää ja ohutta, mutta siinä oli muutama kerros tuota kyseistä kangasta (jottei läpinäkynyt).
"Isä teetätti tämän. eikö olekkin hieno?" Lily kysyi esitellessään mekkoa Ophelialle, Blackiä tuskin kiinnostikaan ja Ane oli liian keskittynyt omiin touhuihinsa.

Lopulta Ane havahtui ja huomasi Blackin saapuneen. Hän hyppeli iloisesti Blackin syliin - Black tietysti avitti häntä ettei tarvinnut pitkin koipia kiipeillä - ja istui siihen tyytyväisenä. Lily oli huomannut että Black ja Ane olivat viettäneet melko paljon aikaa yhdessä, varsinkin silloin kun Black leikki Anen kanssa, mutta lopulta työt olivat kutsuneet ja Ane sai tyytyä aina odottamaan, että Black saisi työnsä valmiiksi. Ane näytti Blackille piirustustaan.. söpöä, mutta sitten Lily näki jotain mitä ei olisi olettanut näkevänsä, Black hymyili. Hän hymyili lempeästi Anen piirustuksen nähdessään. Olihan Black ennenkin hymyillyt, mutta ei näin pienistä asioista! Ainakaan Lilyn nähden. Ane selitti ylpeänä kuvaa Blackille joka kuunteli tarkkaan kun Ane pälätti minkä kerkesi. Lily ei voinut muutakuin hymyillä. Lopulta Lily vei mekon takaisin kaappiin, odottamaan juhlia, jotka pidettäisiin neljän päivän päästä. Sitten hän käveli takaisin nojatuoliin ja istui alas. Kyllä se yhä voimia vei, pelkkä seisominenkin, näin raskaana ollessa.
"Isä, näytä taas se tuli juttu" Ane pyysi Blackiltä, joka nyökkäsi ja suoristi toisen kätensä kohti takan liekkejä.
Black 'irtautti' liekeistä pienen tulipallon, josta muotoutui jälleen pieni lintu joka lennähti ylöspäin, kunnes katosi savuna ilmaan. Sitten hän teki uuden pallon, josta muotoutui pieni hevonen, joka sekin aikansa leimuttuaan katosi tuhkana ilmaan.
Olihan sekin ajankulua. Anemone ainakin oli ihan haltijoissaan, kun Black loi jos jonkinäköisiä eläimiä tulesta, jotka lopulta katosivat. Lilykin piti siitä, olihan se kaunista kun joku pystyi luomaan jostain niin villistä elementistä jotain niin kaunista ja kesyä. Sitten 'esitys' loppui.. ei se Tomtomin pikku taika esitykselle vetänyt vertoja, mutta tämä oli huomattavasti kauniimpaa katseltavaa, Tomtom oli enemmänkin viihdyttäjä.
Lily oli täysin pysähtynyt omiin maailmoihinsa ja jäi tuijottamaan takkatulta hiljaa itsekseen, kunnes havahtui hätkähtäen todellisuuteen. Hän läpsäisi otsaansa ja vilkaisi Ohpeliaan hymyillen.
"tosiaan, unohdin kokonaan äsken. Mitä sinä ajot laittaa päällesi?" Lily kysyi muistaessaan, mitä hänen OLI pitänyt kysyä vähänaika sitten, ennen kuin Black aloitti pikku hokkuspokkustelunsa.

// "Did that brat just say 'Heil Aran'?" //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 27, 2008 5:50

Ophelia

Ophelia seurasi hymyilevällä katseellaan Lilyä joka pyysi häntä odottamaan samalla kun meni vaatekaapilleen, penkoi sitä tovin ja otti esiin jouluisen punaisen mekon, josta löytyi myös kultaa että tilaa Lilyn vatsalle joka tulisi seuraavilta juhlilta korsetilta säästymään.
"Se on!" Ophelia sanoi silmät sädehtien, käveli -vähän nopeammin askelin- Lilyn luokse ja tutkiskeli mekkoa näin lähempää, koskettaen sen helmaakin ja hymyili tajutessaan sen kerrostuvan, mekko oli siis loppujen lopuksi hyvin kevyt mikä lieni Lilylle näin raskauden aikana paras.
Ophelia katsahti hymyillen Lilyyn, muuttuen kysyväksi ja seurasi tämän katsetta Blackiin. Ophelia näki Anenmonen kiivenneen nyt Blackin syliin ja näki tämän nyt siinä takkatulen ääressä höpöttämässä piirrustuksestaan tälle kaikkea mahdollista, samalla kun sitä Blackille näytti, niin että myös Blackin hymyili? Black rosiaan hymyili, vieläpä jostain niin pienestä asiasta, että Opheliaa aluksi ihan ihmetytti, kunnes hymyili lempeästi kohta itsekin näitä kahta Lilyn kanssa katsellessaan.
Hetken aikaa vielä Ophelia hymyili ja katsoi, kunnes havahtui Lilyn vievän nyt mekkoa hänen käsistään takaisin kaappiin josta se seuraavan kerran otettaisiin vasta joulujuhlia varten.

Ophelia käveli tämän jälkeen, nyt Lilyn mukana takaisin nojatuolilleen, jonka selkänojalla Ophelian takki yhä oli ja jonka vierellä taas saapikkaat. Ophelia nosti jalkansa taas ja kietoi kätensä niiden ympärille, jääden yhä hymyilemään samalla kun käänsi polvien varaan lasketun päänsä kohden lämmin henkistä takkatulta joka takassa roihusi. Ei ollut kylmä, ei ollut kuuma, nyt oli juuri sopivaa eikä kukaan myöskään riidellyt saatika edes sanonut mitään... Paitsi Anemone joka kohta pyysi Blackia näyttämään 'sen tulijutun'. Ophelia katsahti sivusilmälllä Blackiin kun tämä nosti kätensä, katsahtaen sitten takkatuleen, nähden kohta yhden pienen liekin irrottautuvan muusta tulesta ja omaavan pian pienen linnun muodon. Ophelia nosti päänsä polviensa varasta ja ihmeissään tuijottamaan pientä lentelevää lintua joka lenteli aikansa ja lopulta katosi kokonaan...
Ophelia ei ihmeissään Blackin taidosta muokata tulta ollut... Se vaan oli se sama temppu, jonka Ophelia oli joskus kauan sitten nähnyt Blackin tekevän ulos nuotiotulesta ja sai Ophelian tuntemaan olonsa nyt jotenkin oudon nostalgiseksi.

Ophelia laski päänsä takaisin polvien varaan ja jäi tuijottamaan takkatuleen jonka liekeistä alkoi muodostumaan mitä erillaisimpia eläimiä joita maailmassa löytyi. Oli niin rauhallista ja Ophelia hymyili sisäisesti yhä leveämmin näitä kauniita, tulesta muodotettuja eläimiä katsellessaan, mutta eniten näistä kaikista eläimistä, Ophelia piti juuri siitä linnusta jonka Black oli ensimmäisenä ulos tulesta loihtinut.
Ophelia oli rauhallisuudeen vallitsemana upputunut myöskin omiin maailmoihinsa, mutta heräsi melkein ikäväkseen ääneen joka lähti Lilyn läimäyksestä tämän otsaan. Ophelia irroitti katseensa takkatulesta ja katsahti kysyvänä Lilyyn, joka kohta kysyikin että mitä Ophelia itse päällensä laittaisi.
"Ah... En tiedä itsekään vielä, annoin kylän räätälille vapaat kädet pukuni suhteen. Saan mekon vasta vähän ennen itse juhlia, sillä hänen juoksupoikansa on vilustunut ja pääsee vasta silloin." Ophelia vastasi taas hymyillen. Toki Ophelia olisi voinut marssia itse vain räätälille pukua valkoisessa laatikossa hakemaan, mutta Ophelia ei ole ollut linnan muurien ulkopuolella ollut yli puoleen vuoteen ja ei ehkä siksi vielä uskaltautunut ihmisten ilmoille menemään. Kaikki tarvittava löytyi linnasta ja aina tarvittaessa Ophelia saattoi pyytää palveluksia ja ei se Opheliaa haitannut vaikka puku tulisi vasta silloin, kyllä hän juhliin ehtisi sillä ne tulisivat kestämään vaikka läpi yön jos se kuninkaasta kiinni oli.
"Sen näkee sitten." Ophelia lisäsi hymyillen taas takkatulen suuntaan, miettien tulevaa juhla-asuaan joka oli ehkä naisille tärkeämpi osa juhlia kuin mitä miehille.
"Entä Anemone? Kai hänkin nyt joulujuhliin osallistuu?" Ophelia kysyi taas hetkellisistä mietteistään heränneenä ja katsahti Anemoneen nyt hymyillen ja uteliaana nyt tämän puvun suhteen. Ophelia saattoi kuvitella Anemonelle helpomminkin jotakin valkoista kuin punaista ja vihreää kuningas tuskin suvaitsi kenenkään asussa näkevän.

//I'M PRETTY AND PRETTY AND GAAAAAAAAAAY!!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 27, 2008 7:38

Anemone, Black, Lily

Ophelialla ei siis vielä ollut asua.. sääli sinänsä, Lily olisi halunnut nähdä, tai edes kuulla siitä, mutta Opheliakaan ei tietänyt minkälainen se tulisi olemaan.. no, se olisi varmasti hieno Ohpelian päällä, mikäli mekossa ei olisi vihreää.. kuten Aaron oli aikoinaan metsässä todennut, vihreä ei sopimut Ophelialle, eikä Lily halunnun nähdä Opheliaa saatika itseään enää koskaan vihreässä mekossa! Lily nyökkäsi pienesti kun Ophelia totesi, että sen näkee sitten. Eli ei auttanut muu kuin odottaa. Black katseli takkatulta, hänellä ei ollut mitään sanottavaa tähän aiheeseen.. nämä olivat naisten juttuja, eivät miehet puhuneet siitä, mitä pistäisivät päälleen ja milloin! No, Blackiltä oli turha odottaa mitää värikästä..
Sitten aihe vaihtui Anemoneen. Anemone nosti katseensa hymyillen Opheliaan, samalla kun hyppäsi alas Blackin sylistä.
"Kyllä osallistun, minullakin on jo mekko! Se on NÄÄÄÄIN kaunis, valkoinen ja siinä on samanlaiset hihat mitä äidin mekossa!" Anemone selitti demonstroiden jälleen käsillään.
Sitten Black nousi ylös hieraisten niskaansa ja vilkaisi Lilyyn.
"Minun lienee paras käydä isäsi luona vielä, ties vaikka tarvitsisi minua." Black sanoi ottaen askelee kohti ovea, mutta pysähtyi kun Lily tarttui häntä ranteesta kiinni.
"Et sitten riehu Henryn kanssa, ethän?" Lily sanoi katsoen ylös Blackiin joka mutisi hetken itsekseen.
"en.." Black sai sanotuksi, mutta ei luvannut mitään. Ei hän vointu mitään sellaista luvata! Teis milloin taas napsahtaisi ja varmasti napsahtaisi, jos Henry jatkaisi samaa rataa... joten lienee siis paras ettei Black edes olisi Henryn kanssa samassa huoneessa.
"Hyvä" Lily sanoi, vetäisi Blackin alaspäin ja suuteli häntä poskelle.
Suukon saatuaan Black hymähti pienesti, silitti Lilyn päälakea ja poistui paikalta sen pahemmin hyvästelemättä. No, ei hän aikonut kadota tai kuolla tai mitään muutakaan, joten miksi hyvästellä?

Anemone oli jo hyppelemässä Blackin perään, mutta Lily pysäytti hänet naurahtaen pienesti.
"a'aa. Sinä et mene minnekkään tuossa asussa, tule käydään vaihtamassa vaatteesi. Tule Ophelia" Lily sanoi nousten tuolista, pidellen toisella kädellä kiinni alaselästään.
Ane nyökkäsi ja lähti edeltä hyppelemään pitkin käytävää omaan huoneeseensa, johon ei ollutkaan kovin pitkä matka, olihan hänen huoneensa Lilyn huoneen vieressä. Ane työni oven auki ja hyppeli huoneeseensa, joka oli sekaisin kaikista leluista. Lattialla oli jos jonkinlaisia leluja.. palloja, nukkeja, pehmoleluja ja keskeneräisiä piirustuksia. Ane pujotteli lelujen ohi vaatekaapilleen ja alkoi etsiä itsellensä asua. Lily hymyili lempeästi katsellessaan, kuinka omatoiminen Anemone oli.. paitsi ei siivoamisessa, sen huomasi huoneen sottaisuudesta. Anemonen huone oli melko suloinen, siellä lähes kaikki oli mininkokoa, paitsi suuri sänky. Pöydät, tuolit, lipastot.. kaikki muu oli pientä, juuri Anelle sopivaa.
Lily käveli Anen luokse ja antoi tälle pienen, sinisen mekon, jossa oli pieni rusetti alaselän kohdalla ja pitkähköt hihat. Ane hyppeli kiltisti sermin taakse vaihtamaan vaatteet, tosin Lily sai mennä auttamaan häntä. Ei Ane kaikkea vielä osannut. Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun Ane jo hyppeli pois sermin takaa mekkoonsa pukeutuneena. Lily viikkasi Blackin paidan ja otti sen mukaansa.. ei hän edes ajatellut palauttaa sitä koskaan Blackille, se oli nyt Lilyn, piste.
"aaaa! Katso, tämä on minun pupuni!" Anemone hyppeli lattian poikki ja poimi tyynyn päältä pupu pehmolelun ja näytti sitä Ophelialle iloisena.
"Me juomme teetä ja sitten leikimme piilosta ja ja ja--" Siitä se lähti, Ane esitteli jokaisen pehmolelusa yksi kerrallaan.
No, siinä menisi jonkin aikaa, joten Lily istahti Anen sängyn reunalle kuuntelemaan kun tämä tarinoi tee hetkistään pehmolelujensa parissa... oli sekin ajankulua.

// x'DDDDDDDDDDDDDDDDDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 28, 2008 12:18

Ophelia

Ophelia naurahti kun Anemone lähti selittämään mekostaan -joka oli kuin olikin valkoinen- ja kun tämä lähti taas demonstroimaan millainen mekko olisi. Black oli pysyi hiljaa koko sen ajan mitä he olivat toistena mekoista puhuneet, eikä Ophelia sitä yhtään ihmetellyt. Ophelia uskoi Blackin kuitenkin pukeutuvan aina kuten ennekin.
Ophelia nyökkäsi hymyillen Anemonelle, tämän puku oli varmastikin kaunis kuten tämä oli sanonutkin. Ophelia nosti katseensa Anemonesta ylös Blackiin joka kohta sanoikin, että kävisi vielä Lilyn isän luona sillä oli pieni mahdollisuus, että tämä saattaisi tätä näin joulun alla tarvita. Ophelia nyökkäsi, uskoen myöskin kuninkaan olevan mitä kiireisimmillään juuri tähän aikaan vuodesta... Joulu, sanotaan että se olisi vuoden iloisinta aikaa ja juuri siksi Opheliakin toivoi, ettei Black alkaisi Henryn kanssa riehumaan, nimittäin jos tämä menisi juhlat pilaamaan, Ophelia ei sitä helpolla anteeksi antaisi, varsinkin kun joulu oli uskonnollinen tapahtuma: Jeesus kristuksen syntymäpäivä.

Black sai ainakin sanotuksi ettei alkaisi Henryn kanssa riehumaan... Ophelian oli tähän luottaminen, kuhan nämä eivät vain menisi kovin lähelle toisiaan juhlien aikana. Tosin siinäkin oli pienoinen ongelma sillä nämä istuivat etiketin mukaan vierekkäin! Uuh... No tässä tapauksessa Ophelia toivoi, että nämä sietäisivät toisiaan edes sen pienen ajan ja menisivät sitten kauaksi toisistaan kun kuningas olisi juonut itsensä pöydän alle... Tai ehkä nämä kaksi eivät kehtaisi alkaa toistensa kanssa mitään ollenkaan kinaamaan, jos kuningas olisi heidät näkemässä! Mahdollisuuksia mahdollisuuksia... Lily antoi Blackille vielä suukon ja kohta tämä olikin poistunut Lilyn huoneesta kuninkaan luokse. Ophelia huokaisi ja oli jo kääntämässä katsettaan takaisin takkatuleen, kunnes huomasi Anemonen hyppivän hänen ohitseen aina siihen pisteeseen asti kunnes Lily pysäytti tämän.
Ophelia naurahti nyökäten, nousi nojatuolista ja lähti kävelemään näiden kahden perässä viereiseen huoneeseen jonka lattiaa hädin tuskin edes näkyi kaikkien niiden lelujen alta! Se oli näkyvästi Anemonen huone jonne he olivat tulleet vain vaihtaakseen Anemonen vaatteet Blackin T-paidasta ja villasukista johonkin mitä Lily juuri nyt tämän kaapeilta penkoi....

Ophelia katseli huonetta suorastaan sanattomana... Anemonella oli leluja lattialla vaikka muille jakaa! Palikoita, piirustuksia, pehmoleluja, nukkeja, palloja, värikyniä, pieni tee-setti ja jopa suurehkon kokoinen nukkekoti että keinuhevonen**. Ophelia havahtui näistä vasta kunnes Anemone hyppelehti sermin taakse, hänen ohitseen ja tulikin sieltä pian ulos sininen mekko päällänsä jonka kanssa Lily oli tätä avittanut. Ophelian katse seurasi tätä kun tämä meni poimimaan tyynyltänsä nyt pupun muotoista pehmoleluja kohta tämä esittelikin tätä Ophelialle tohkeissaan.
Ophelian silmät suurenivat, ei pelkästään siksi, että Anemone näytti ylen söpöltä söpön pehmolelun kanssa vaan myöskin siksi, koska tämä muistutti samalla hyvin paljon Luciaa... Lucialla kun oli tapana kulkea suuren pehmopupun kanssa ympäri haltijoiden piilopaikkaa.
"Se on todella söpö..." Ophelia kommetoitsi pehmopupua hymyillen ja Anemone alkoikin kertomaan mitä hän oli leikkinyt ja kävi taas kaikki mahdolliset lelunsa läpi joiden kanssa meni aikansa, sillä niitä löytyi vaikka oman lelu kylän perustamiseen!
Ophelia hymyili siirrellen katsettaan lelusta toiseen nyt sitä mukaan mitä Anemone niitä esitteli ja kuunteli mitä kaikkea oli niiden kanssa leikkinyt. Tämäkin vei aikaa ja ei se Opheliaa pahemmin haitannut vaikka kuulikin nyt joitakin kohtia jo vähintään kolmatta kertaa.
"Tämä kaikki on todella hienoa Ane, mutta..." Ophelia sanoi katsellessaan ympärilleen kun johonkin väliin Anen höpötyksiä suunvuoron sai.
"Mutta kävisikö jos esittelisit minulle nyt mekkosi? Sanoit sen olevan todella kaunis!" Ophelia jatkoi samalla kun kyykistyi Anemonen tasolle ja hymyili tälle lempeästi. Ophelia uskoi tietävänsä tämän leluista ja leikeistä jo varmaan kaiken! Joten Ophelia vaihtoi puheen aihetta vainvihkaa toiseen.

//Hei apua! :'DDD Näkyy Sunnuntaina! **Kyll sillä pitää keinuhevonen olla! D<//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 28, 2008 6:48

Anemone, Lily

Lopulta kun Anemone oli saanut kaikki tärkeimmät lelunsa esiteltyä, Ophelia ehdotti että Ane esittelisi heille hänen mekkonsa. Lily olikin nähnyt sen jo, mutta Ophelia ei, joten oli ihan loogista että tämä halusi mekon nähdä.
"UM!" Anemone nyökkäsi ja hyppeli vaatekaapilleen.
Hetken hän varovasti siirteli vaatteita pois tieltä, kunnes nappasi sieltä yhden mekon esille, aivan kuin se olisi ollut haurasta hämähäkin verkkoa. Ane oli niin ylpeä mekostaan, että hän aivan varmana itkisi silmänsä päästä, jos se menisi rikki tai sotkeentuisi.
"Tässä, eikö olekkin ihana?" Ane sanoi kävellessään Ophelian luokse, pidellen mekkoa edessään.
Mekko oli kokovalkoinen, paitsi hihat jotka olivat vaaleansiniset. Hihat olivat samalla tavalla pussitetut mitä Lilyn mekossa, Anen mekko lähti levenemään vasta vyötärön kohdalta, jonka ympärillä oli kultainen nauha. Kangas oli kevyttä ja silkkimäistä, se kiilsi valossa, kuin kalan suomut. Mekko ylsi Anea nilkkoihin, mutta takaa se oli hieman pidempi, niin että helma laahasi sitten maata, kun mekko olisi Anen päällä. Kaula-aukko oli neliömäinen.
Joten, Anella oli syytä olla ylpeä mekosta, hänen mielestään se oli upein mekko mitä hänellä koskaan oli ollut.. tähän asti. Nyt kun Ane oli itseasiassa prinsessa, hän tulisi saamaan sen mitä halusi! Tosin, Ane oli melko vaatimaton, ei hän edes ollut pyytänyt yhtäkään näistä leluista... kun häneltä ensimmäisen kerran kysyttiin, mitä hän haluaisi, Ane oli hetken mietinnän jälkeen vastannut että hän haluaisi uuden tynnyrin! Oli siinä palvelijoilla ihmettelemistä, mutta ajanmyötä Ane tajusi, ettei hän enää koskaan tarvisi tynnyriä. Anehan oli asunut tynnyrissä kaduilla ollessaan, joten tynnyri oli hänelle yhtäkuin huone.

Lily katseli hymyillen kun Ane esitteli mekkoaan Ophelialle. Oli ihme miten Ane pystyi olemaan aina niin iloinen, tilanteesta riippumatta ja iloitsemaan jokaisesta pikku asiasta, mutta sehän oli vain hyvä! Ei Lily olisi Anea kadulta poiminut, jos tämä olisi ollut nirppanokkainen kiukuttelija, joka olisi pillittänyt aina, jos ei saanut tahtoaan läpi... piti vain toivoa ettei tuleva lapsi olisi sellainen.. tai no, mitä väliä sillä oli? Aranhan hänet kasvattaisi, se olisi Aranin pään vaiva sitten!... mutta.. ei Lily halunnut luopua vauvasta. Hän oli jo kiintynyt siihen, vaikka ei ollut kertaakaan nähnyt sitä. Mitä jos he vain kähmäisivät jostain aivan randomin vauvan ja veisivät sen Aranille? Ei se ehkä toimisi, tuskin Aran NIIN tyhmä olisi.. vaikka blondi olikin. Entä jos annettaisiin lapsen päättää - sitten kun tämä oli tarpeeksi iso - kenen luokse hän jäisi. Tottakai lapsi aina äitinsä valitsisi, niinhän? Ellei sitten ipana olisi kuin Aaron..
Lily heräsi ajatuksistaan, kun huomasi Anemonen hyppelevän takaisin vaatekaapille viemään mekon talteen. Jos pankki holvit olisi keksitty, Ane olisi varmaan vienyt mekon sinne turvaan. Ane sulki vaatekaapin oven perässään ja jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen, kunnes vilkaisi Lilyyn.
"Wuah! Henry setä, haluan leikkiä hänen kanssa!" Ane sanoi viimein tajutessaan, että Henry itseasiassa oli jäämässä linnaan pidemmäksi aikaa.. kyllä, Anella sytytti hitaasti.
Lily ei kerennyt sanomaan mitään, kun Ane oli jo rynnännyt ovelle ja lähti juoksemaan käytävää pitkin Henryn huoneeseen. Lily huokaisi syvään, nousi ylös ja lähti kävelemään ovelle päin.
"Lienee paras seurata, ettei Ane vain hajota mitään... Tuletko?" Lily sanoi pienesti naurahtaen lähti käytävään Anen perään.

Ane koputti Henryn oveen ja avasi sen melki samantien, odottamatta edes vastausta. Ane hyppeli peremmälle ja katseli ympärilleen... ei Henryä. Lily saapui hetken päästä huoneeseen ja käveli Anen luokse.
Siitä oli pitkä aika, kun hän viimeksi oli käynyt Henryn huoneessa. Henryn huone erosi PALJONKIN muista linnan huoneista.. pää väri oli viherä.. yllätys. Huoneen ikkunat olivat peitetty vihreillä verhoilla, jotka kumminkin kuulsivat valoa lävitseen. Huone oli paljon pienempi mitä Lilyn huone, jostain syystä Henry ei viihtynyt avarissa huoneissa. Huoneen kaikki sienät oli verkoiltu vireällä kankaalla, seinien vierustoilla oli kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä kirjoja.. suurin osa kirjoista oli historian kirjoja, Henry kun oli kiinnostunut siitä. Hyllyillä oli myös haltijoiden kirjoja.. kyllä, Henry oli tuonut niitä kotiin, tai no 'kotiin'. Hauskintahan siinä oli se, että Henry oli ainoa joka linnassa niitä pystyi lukemaan, ei kukaan muu haltijoiden kieltä osannut.. Lily ei edes koskaan ollut kuullut kenenkään puhuvan sitä! Sinänsä Henry oli tyhmä, kun toi kirjoja linnaan ja jätti ne näin näkyvälle paikalle.. kerran hänen isänsä oli polttanut kaikki haltija kirjat, mitä Henryn huoneesta löysi. Arvatkaa kaksi kertaa oliko Henry lähellä heittää isänsä ulos ikkunasta?
No, takaisin huoneeseen. Henrylläkin oli kirjoitus pöytä, tämä vain oli astetta tummempi mitä Lilyn.. ja sekavampi. Pöydällä lojui karttoja ja pergamentteja sikin sokin, aivan kuin Henryllä olisi jotain pahemminkin kesken. Henryllä oli myös peseytymsihuone ja yksi komero, mutta muita huoneita Henryllä ei ollut. Komerossa oli lisää kirjoja ja NÄÄÄÄIN suuri kasa pergamentteja hyllyillä, Henry oli kerännyt niitä koko ikänsä jotta voisi tutkia historiaa tarkemmin.. kaikkea ei näet löytänyt kirjoista. Itseasiassa, Henry oli jo melkein keksinytkin, mikä saattoi olla haltijoiden ja ihmisten välisen sodan syynä.. mutta siitä hän ei ollut kenellekkään puhunut, ei edes Aranille.
Jos jotain outoa Henryn huoneessa oli (ihan kuin tähän asti ei olisi ollut tarpeeksi outoa), niin Henryllä ei ollut sänkyä.. hän nukkui riippumatossa, niin oudolta kuin se kuulostikin. No, eihän häneltä voinut odottaa mitään muutakaan, myönsihän tämä nukkuneensa talleissa viimeisimmät yönsä.

"Mennään, Henry ei ole tääl--" Lily aloitti mutta ennen kuin pääsi lauseensa loppuun, Ane oli sännännyt peremmälle ja kiipesi nyt Henryn riippumattoon. Lily huokaisi jälleen jääden katselemaan ympärilleen.. kunnes otti omankäden oikeuden ja meni Henryn kirjahyllyn luokse ja alkoi tutkimaan vihreäkantisia kirjoja. Hän otti yhden käsiinsä ja alkoi selaamaan sen sivuja... se oli pelkkää hepreaa! Koukeroisia, sinänsä taiteellisia, kirjaimia ja aivan outoja sanoja, joista hän ei saanut mitään selvää.
"Ophelia tule katsomaan" Lily sanoi ohimennen selaten kirjaa.
No.. olihan se epäkohteliasta ja törkeää tutkia toisen tavaroita ilman lupaa, mutta Lily oli sen verran ilkeä! Olihan Henrykin meinannut tutkia hänen.. tai no Aranin kirjettä ilman lupaa.
Ane kiikkui riipumatossa iloisesti hymyillen, lopulta pötkähtäen siihen ja piiloutuen peiton alle.. tai no, viltti se enemmänkin oli. Lily uppoutui täysin tutkimaan kirjaa, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään.. mutta silti hän ihaili haltijoiden tapaa kirjoittaa, niin kaunista ja ainutlaatuista. Nyt hänen kävi kateeksi, ettei hän ymmärtänyt yhtään mitään, mitä kirjassa luki.

// NO TOUCHING! ALF STOP TOUCHING ME! No tottakai sillä on riippumatto, mitä muutakaan sä odotit?! prinsessa sänkyä?! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 30, 2008 9:43

Ophelia

Ophelia jäi paikoilleen seisomaan ja katselemaan Anemonen perään kun tämä hyppelehti omaan iloiseen tapaansa nyt vaatekaapilleen ja toisin kuin Lily, Anemone käsitteli vaatteitaan silkkihansikkain kun niitä toistensa päältä nyt siirteli. Hetken kun Anemone vaatteitansa penkoi, tämä sai vedetyksi esiin pienen, valko, kulta että joissain kohdin olevan vaaleansinisen mekon esille. Ophelian silmät laajenivat hämmästyksestä että ihastuksesta, se todellakin oli hyvin kaunis mekko, aivan kuten Ane oli sanonutkin...
"Se on todella ihana, Anemone!" Ophelia hihkaisi kyykistyessään Anemonen tasolle ja katseli mekkoa näin lähemmin kun tämä sitä edessään piti. Materiaali tässä mekossa oli Ophelialle aivan outo, mutta kaunis että kiiltävä ja sen hihatkin olivat samanlaiset mitä Lilyn mekossa, aivan kuten Ane oli sanonutkin.
Hetken aikaa Ophelia vielä mekkoa katseli ja alkoi odottamaan innolla yhä enemmän ja enemmä sitä kunnes näkisi omana! Millainen se olisi? Hän oli antanut räätälille vapaat kädet sen suhteen... Punainen se varmaankin olisi, sen verran Ophelia uskalsi veikata. Ainoat toiveet joita Ophelia oli maininnut olivat melko lyhyet hihat, syytä Ophelia tähän toiveeseen ei tiennyt, hänestä vain oli tuntunut siltä. Juhliakin Ophelia odotti innolla ja onneksi neljäpäivää tulisivat kulumaan vauhdilla. Tämäkin oli Ophelian veikkaus...

Anemone lähti viemään juhlamekkoansa taas vaatekaappiin ja samalla kun tämä tätä vei, Ophelia nousi taas seisomaan, asetti kädet selän taakse ja jäi katselemaan Anen perään hymyillen. Hän näkisi Lilyn mekon Lilyn päällä ja Anemonen mekon Anemonen päällä sitten vasta juhlissa, kuten Ophelia tulisi itsekin vasta tuolloin omansa näkemään. Ophelia muuttui hetken aikaa katseltuaan kysyväksi kun Anemone ei hetkeen kaapin viereltä liikkunut saatika mitään sanonut. Sitten tämä hihkaisi haluavansa leikkiä Henryn kanssa!? Ophelia katsoi tätä silmät pyöreinä kun tämä siltä seisomalta lähti rynnäten ulos huoneesta nyt mitä ilmeisemmin sinne missä Henryn huone oli... Ophelia katsahti ovelta -josta Anemone oli pois luikkinut- nyt ihmettelevänä Lilyyn joka vain naurahti asialle ja näki parhaaksi, että he lähtisivät perään ettei tämä mitään rikkoisi.
"Hehe... Toki." Ophelia vastasi hymyillen, ehkä loppujen lopuksi myöskin asiasta hieman naurahtaen kuten Lilykin ja lähti tämän opastamana kohti Henryn huonetta.

Ophelia ei ole koskaan ollut Henryn huonetta. Ophelia ei ollut nähnyt tämän huonetta edes vilaukselta, sillä mitä asiaa hänellä olisi sinne koskaan ollut? Ei mitään. Kun Ophelia Lilyn kanssa Henryn huoneen ovelle pääsi, Ane oli jo ehtinyt luikkimaan sisään. Ophelia astui Lilyn perässä Henryn huoneeseen... Jääden seisomaan ovesta hieman sivummalle ja vilkuilemaan hiljaa ympärilleen, tuntien itsensä varkaaksi vaikkei mitään varastamassa ollutkaan. Henry ei ollut paikalla, heidän ei siis pitäisi olla täällä, eihän? Hehän olivat tämän huoneessa luvatta ja se jos mikä sai Ophelian tuntemaan olonsa tukalaksi.
Ophelia katsahti Lilyyn toiveekkaana tämän sanoessa, ettei Henry ollut paikalla ja heidän olisi siis parasta lähteä? Ane tosin säntäsi peremmälle ja Lily jätti lauseensa kesken ja meni itsekin nyt kirjahyllylle... Ophelia huokaisi, katsellen varoen ympärilleen kuin mikäkin hiiri, joka tarkisti ettei saalistajia, kuten kotkaa taikka vihrehaukkaa olisi lähettyvillä. Riippumatto? Nukkuiko Henry riippumatossa? Miksei tämä tavallisessa sängyssä voinut nukkua? Outo kruununperijä Cryptillä tosiaan... Huone oli muutenkin paljon muista poikkeava. Se näytti pienemmältä, mikä johtuni tavaran paljoudesta. Kirjoja tuntui olevaan levjänään yhden kirjastollisen verran ja pergamentteja sekä muita kääröjä löytyi vaikka kaikkien linnan seinien tapetoimiseen. Kaiken lisäksi, ilma huoneessa oli hieman tunkkainen, puhumattakaan siitä kuinka vihreän sävyinen huone oli...

"Lily, oletko varma tästä? Tunnen itseni melkein varkaaksi olla Henryn huoneessa ilman hänen lupaansa..." Ophelia sanoi hipsiessään Lilyn vierelle kun tämä oli kehottanut häntä tulemaan jotakin katsomaan. Ophelia katsahti kirjaan jota Lily lueskeli, nähden siinä lukevan jotain aivan vierasta kieltä mitä Ophelia ei ymmärtänyt sitten alkuunkaan... Ensin he olivat tunkeutuneet Henryn huoneeseen luvatta ja nyt he penkoivat hänen tavaroitaan? Ophelia ei halunnut sorkkia toisten henkilökohtaisia asioita... Ne kuuluivat henkilölle itselleen, vaikka Henry olikin osittain epäilyttävä, mutta silti!
Noh, tuskin Lilykään kyseistä tekstiä ymmärsi... Joten ei kai se sitten haitannut vaikka tämä kirjaa läpi selailikin?
Ophelia katseli kirjaa Lilyn viereltä vielä hetken, arvaten helposti mistä se alunalkaen kotoisin oli... Varmaan kaikki kirjat olivat kotoisin haltijoiden kylästä, tämäkin tosin oli vain Ophelian oma veikkaus, ei hän muita kirjoja alkanut sen enempää tutkiskelemaan...

Tosin sitten Ophelia iski silmänsä yhdessä nurkalla olevaan karttapalloon. Ophelia kääntyi hitaasti, suu auki katsellen suurehkon kokoista, hienoa ja antiikkista karttapalloa. Ophelia käveli hiljakseen sitä kohti ja kosketti sen pintaa naurahtaen, tajutessaan että se pyörähtäisi ympäri jos Ophelia kättänsä tästä vain heilauttaisi. Ophelia pyyhkäisi kädellään hieman karttapallon päältä olevia pölyjä ja heilautti sitten kättänsä ja katsoi silmät pyöreinä kun karttapallo pyörähti ympäri yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä kyseinen karttapallo, jossa näkyi Crypt, toinen ja moni muu valtakunta, kiehtoi häntä enemmän kuin mikään muu koko huoneessa ja samassa Ophelia oli ehtinyt unohtamaan tukalan olonsakin sen suhteen, että he olivat Henryn huoneessa täysin luvatta. Ophelia pyöräytti karttapallo vielä kerran, iskien sormensa kun se oli vauhdissa, katsoakseen minkä valtakunnan kohdalle hänen sormensa jäisi, mutta sormi lipsahtikin ja jäi jumiin karttapallon, että karttapallon pidikkeen väliin! Ophelia parkaisi, nimittäin se sattui! Kuin olisi sormi jäänyt oven väliin eikä saanut sitä enää pois vaikka kuinka yrittikin!
"Ajjaijaijai..!! Lilyy! Sattuu! Sormeni jäi jumiin...!" Ophelia sanoi ähkien, yrittäen samalla hillitä itseään ettei kuulostaisi itkuun pillahtavalta ja yritti vetää sormeansa varoen pois, mutta jokainen liike mikä sormenpäässä tapahtui, sattui. Ophelian teki mieli tavallaan nauraa, se oli niin noloa jäädä sillä lailla jumiin! Mutta se samalla myös sattui Opheliaa niin vietävästi, että Ophelian silmät hieman kostuivat, mistä Ophelian teki mieli syyttää ennemminkin pölyä kuin omaa herkkää nahkaansa, ei hän nyt itkemään asiasta alkaisi! Mutta noloa se tosiaan oli... Ehkä ei olisi pitänyt sittenkään koskea yhtään mihinkään...

//NO JOO!//
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö