Kirjoittaja Aksutar » 28 Maalis 2008, 18:48
Anemone, Lily
Lopulta kun Anemone oli saanut kaikki tärkeimmät lelunsa esiteltyä, Ophelia ehdotti että Ane esittelisi heille hänen mekkonsa. Lily olikin nähnyt sen jo, mutta Ophelia ei, joten oli ihan loogista että tämä halusi mekon nähdä.
"UM!" Anemone nyökkäsi ja hyppeli vaatekaapilleen.
Hetken hän varovasti siirteli vaatteita pois tieltä, kunnes nappasi sieltä yhden mekon esille, aivan kuin se olisi ollut haurasta hämähäkin verkkoa. Ane oli niin ylpeä mekostaan, että hän aivan varmana itkisi silmänsä päästä, jos se menisi rikki tai sotkeentuisi.
"Tässä, eikö olekkin ihana?" Ane sanoi kävellessään Ophelian luokse, pidellen mekkoa edessään.
Mekko oli kokovalkoinen, paitsi hihat jotka olivat vaaleansiniset. Hihat olivat samalla tavalla pussitetut mitä Lilyn mekossa, Anen mekko lähti levenemään vasta vyötärön kohdalta, jonka ympärillä oli kultainen nauha. Kangas oli kevyttä ja silkkimäistä, se kiilsi valossa, kuin kalan suomut. Mekko ylsi Anea nilkkoihin, mutta takaa se oli hieman pidempi, niin että helma laahasi sitten maata, kun mekko olisi Anen päällä. Kaula-aukko oli neliömäinen.
Joten, Anella oli syytä olla ylpeä mekosta, hänen mielestään se oli upein mekko mitä hänellä koskaan oli ollut.. tähän asti. Nyt kun Ane oli itseasiassa prinsessa, hän tulisi saamaan sen mitä halusi! Tosin, Ane oli melko vaatimaton, ei hän edes ollut pyytänyt yhtäkään näistä leluista... kun häneltä ensimmäisen kerran kysyttiin, mitä hän haluaisi, Ane oli hetken mietinnän jälkeen vastannut että hän haluaisi uuden tynnyrin! Oli siinä palvelijoilla ihmettelemistä, mutta ajanmyötä Ane tajusi, ettei hän enää koskaan tarvisi tynnyriä. Anehan oli asunut tynnyrissä kaduilla ollessaan, joten tynnyri oli hänelle yhtäkuin huone.
Lily katseli hymyillen kun Ane esitteli mekkoaan Ophelialle. Oli ihme miten Ane pystyi olemaan aina niin iloinen, tilanteesta riippumatta ja iloitsemaan jokaisesta pikku asiasta, mutta sehän oli vain hyvä! Ei Lily olisi Anea kadulta poiminut, jos tämä olisi ollut nirppanokkainen kiukuttelija, joka olisi pillittänyt aina, jos ei saanut tahtoaan läpi... piti vain toivoa ettei tuleva lapsi olisi sellainen.. tai no, mitä väliä sillä oli? Aranhan hänet kasvattaisi, se olisi Aranin pään vaiva sitten!... mutta.. ei Lily halunnut luopua vauvasta. Hän oli jo kiintynyt siihen, vaikka ei ollut kertaakaan nähnyt sitä. Mitä jos he vain kähmäisivät jostain aivan randomin vauvan ja veisivät sen Aranille? Ei se ehkä toimisi, tuskin Aran NIIN tyhmä olisi.. vaikka blondi olikin. Entä jos annettaisiin lapsen päättää - sitten kun tämä oli tarpeeksi iso - kenen luokse hän jäisi. Tottakai lapsi aina äitinsä valitsisi, niinhän? Ellei sitten ipana olisi kuin Aaron..
Lily heräsi ajatuksistaan, kun huomasi Anemonen hyppelevän takaisin vaatekaapille viemään mekon talteen. Jos pankki holvit olisi keksitty, Ane olisi varmaan vienyt mekon sinne turvaan. Ane sulki vaatekaapin oven perässään ja jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen, kunnes vilkaisi Lilyyn.
"Wuah! Henry setä, haluan leikkiä hänen kanssa!" Ane sanoi viimein tajutessaan, että Henry itseasiassa oli jäämässä linnaan pidemmäksi aikaa.. kyllä, Anella sytytti hitaasti.
Lily ei kerennyt sanomaan mitään, kun Ane oli jo rynnännyt ovelle ja lähti juoksemaan käytävää pitkin Henryn huoneeseen. Lily huokaisi syvään, nousi ylös ja lähti kävelemään ovelle päin.
"Lienee paras seurata, ettei Ane vain hajota mitään... Tuletko?" Lily sanoi pienesti naurahtaen lähti käytävään Anen perään.
Ane koputti Henryn oveen ja avasi sen melki samantien, odottamatta edes vastausta. Ane hyppeli peremmälle ja katseli ympärilleen... ei Henryä. Lily saapui hetken päästä huoneeseen ja käveli Anen luokse.
Siitä oli pitkä aika, kun hän viimeksi oli käynyt Henryn huoneessa. Henryn huone erosi PALJONKIN muista linnan huoneista.. pää väri oli viherä.. yllätys. Huoneen ikkunat olivat peitetty vihreillä verhoilla, jotka kumminkin kuulsivat valoa lävitseen. Huone oli paljon pienempi mitä Lilyn huone, jostain syystä Henry ei viihtynyt avarissa huoneissa. Huoneen kaikki sienät oli verkoiltu vireällä kankaalla, seinien vierustoilla oli kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä kirjoja.. suurin osa kirjoista oli historian kirjoja, Henry kun oli kiinnostunut siitä. Hyllyillä oli myös haltijoiden kirjoja.. kyllä, Henry oli tuonut niitä kotiin, tai no 'kotiin'. Hauskintahan siinä oli se, että Henry oli ainoa joka linnassa niitä pystyi lukemaan, ei kukaan muu haltijoiden kieltä osannut.. Lily ei edes koskaan ollut kuullut kenenkään puhuvan sitä! Sinänsä Henry oli tyhmä, kun toi kirjoja linnaan ja jätti ne näin näkyvälle paikalle.. kerran hänen isänsä oli polttanut kaikki haltija kirjat, mitä Henryn huoneesta löysi. Arvatkaa kaksi kertaa oliko Henry lähellä heittää isänsä ulos ikkunasta?
No, takaisin huoneeseen. Henrylläkin oli kirjoitus pöytä, tämä vain oli astetta tummempi mitä Lilyn.. ja sekavampi. Pöydällä lojui karttoja ja pergamentteja sikin sokin, aivan kuin Henryllä olisi jotain pahemminkin kesken. Henryllä oli myös peseytymsihuone ja yksi komero, mutta muita huoneita Henryllä ei ollut. Komerossa oli lisää kirjoja ja NÄÄÄÄIN suuri kasa pergamentteja hyllyillä, Henry oli kerännyt niitä koko ikänsä jotta voisi tutkia historiaa tarkemmin.. kaikkea ei näet löytänyt kirjoista. Itseasiassa, Henry oli jo melkein keksinytkin, mikä saattoi olla haltijoiden ja ihmisten välisen sodan syynä.. mutta siitä hän ei ollut kenellekkään puhunut, ei edes Aranille.
Jos jotain outoa Henryn huoneessa oli (ihan kuin tähän asti ei olisi ollut tarpeeksi outoa), niin Henryllä ei ollut sänkyä.. hän nukkui riippumatossa, niin oudolta kuin se kuulostikin. No, eihän häneltä voinut odottaa mitään muutakaan, myönsihän tämä nukkuneensa talleissa viimeisimmät yönsä.
"Mennään, Henry ei ole tääl--" Lily aloitti mutta ennen kuin pääsi lauseensa loppuun, Ane oli sännännyt peremmälle ja kiipesi nyt Henryn riippumattoon. Lily huokaisi jälleen jääden katselemaan ympärilleen.. kunnes otti omankäden oikeuden ja meni Henryn kirjahyllyn luokse ja alkoi tutkimaan vihreäkantisia kirjoja. Hän otti yhden käsiinsä ja alkoi selaamaan sen sivuja... se oli pelkkää hepreaa! Koukeroisia, sinänsä taiteellisia, kirjaimia ja aivan outoja sanoja, joista hän ei saanut mitään selvää.
"Ophelia tule katsomaan" Lily sanoi ohimennen selaten kirjaa.
No.. olihan se epäkohteliasta ja törkeää tutkia toisen tavaroita ilman lupaa, mutta Lily oli sen verran ilkeä! Olihan Henrykin meinannut tutkia hänen.. tai no Aranin kirjettä ilman lupaa.
Ane kiikkui riipumatossa iloisesti hymyillen, lopulta pötkähtäen siihen ja piiloutuen peiton alle.. tai no, viltti se enemmänkin oli. Lily uppoutui täysin tutkimaan kirjaa, vaikka ei siitä mitään ymmärtänytkään.. mutta silti hän ihaili haltijoiden tapaa kirjoittaa, niin kaunista ja ainutlaatuista. Nyt hänen kävi kateeksi, ettei hän ymmärtänyt yhtään mitään, mitä kirjassa luki.
// NO TOUCHING! ALF STOP TOUCHING ME! No tottakai sillä on riippumatto, mitä muutakaan sä odotit?! prinsessa sänkyä?! //