kuudes kuukausi


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 30, 2008 11:02

Lily, Anemone, Henry

Lily uppoutui täysin kirjaat, ettei edes huomannut kun Ophelia luikki hänen ohitseen kohti karttapalloa ja alkoi leikkimään sillä. Anemone puolestaan peuhasi yhä riippumatossa, kunnes kopsahti maahan selälleen. Hetken hän oli pöperöissä, kunnes näki Ophelian leikkivän karttapallolla. Siitäkös Ane innostui, hän hyppeli Ophelian luokse, juuri kun tämä sormensa tökkäsi karttapalloon ja jäi jumiin. Ane pysähtyi katsomaan Ophelian tukalaa ja nolohkoa tilannetta, kun tämä ilmoitti Lilylle mitä oli mennyt tekemään.
Lily nosti katseensa hitaasti kirjasta, katseli hetken aikaa seinään, kunnes hän läimäytti kirjan kiinni ja naurahti pienesti.
"Ophelia, miten sinä tuossa onnistuit?" Lily kysyi hymyillen kävellessään peremmälle.
"Empä yhtään ihmettele.." Henry huomautti ovelta, saaden Lilyn melkein syndän kohtauksen partaalle.
"Henry missä vaiheessa sin--"
"Siinä vaiheessa kun Ophelia käveli peremmälle" Henry sanoi kävellen heidän luokseen.
Hän otti kiinni Ophelian kädestä ja toisen kätensä hän painoi vasten karttapalloa.
"Valmis?" Henry kysyi ja ennen kuin jäi odottamaan vastausta, hän pyöräytti karttapalloa vastakkaiseen suuntaan (mitä Ophelia oli pyörittänyt) ja vetäisi Ophelian sormen irti karttapallon ja sen pidikkeen välistä.
"hm.. minäkin joskus onnistuin tunkemaan sormeni tuonne.." Henry sanoi pyöritellen palloa ja katseli ohi vilistäviä valtakuntia.

"Henry... mitä tässä lukee?" Lily kysyi avaten kirjan, jota oli pitänyt käsissään koko ajan.
"siinä lukee että olette liian utelijaita ja teidän pitäisi opetella koputtamaan" Henry sanoi pienesti hymyillen, mutta ei vihaisesti.
"ehee... anteeksi, mutta Ane halusi leikkiä sinun kanssa ja sitten tulimme tänne" Lily sanoi hieroen takaraivoaan. Henry vilkaisi Anemoneen joka hymyili iloisesti hänen vierellään.
"vai niin. no, mikäs siinä" Henry sanoi ja samantien Ane nappasi hänen kädestään ja lähti raahaamaan Henryä pois huoneesta.
Lily katsoi ovelle josta kaksikko oli juuri poistunut, ties minne päin linnaa leikkimään. Oli mukavaa nähdä että Henry oli noinkin tärkeä Anelle, vaikka nämä eivät melkein koskaan nähneet toisiaan. Lily huokaisi pienesti ja laski kirjan pöydälle, vilkaisten sitten hymyillen Opheliaan.
"sattuuko sormeesi vielä?" Lily kysyi vilkaiste Ophelian sormea.
"noh... ainakaan hän ei suuttunut siitä, että olimme täällä. Mutta nyt on varmaan paras hiippailla pois" Lily sanoi lähtien kävelemään kohti ovea.
"Täytyy toivoa etteivät Henry ja Black ala riitelemään juhlissa.. tai isä ja Henry.." Lily sanoi katsellen käytävän kattoon heidän kävellessään. "mutta se voi olla aika vaikeaa. Henryhän istuu Blackin ja isän välissä. Huaaah... pitää varmaan pitää Henry tanssilattialla koko ajan, etteivät he kerkeä edes nälvimään toisiaan" Lily sanoi hieraisten niskaansa.
No.. Lily ei todellakaan jaksanut tanssia koko aikaa, olihan hän sentään raskaana! Ophelia saisi tanssittaa Henryä! Tai sitten joku muu, Henryllä kyllä varmaan riittäisi tanssi seuraa.. tosin, Henry oli niitä jotka eivät pahemmin pitäneet nirppanokkaisista aatelistytöistä. Itseasiassa, Henry ei näyttänyt pitävän ollenkaan aatelisista, hän aina vältteli näitä ja sen takia pysyttelikin kaukana linnasta aina juhlien aikaan. No, nyt Henry oli luvannut pysytellä linnassa ja jopa osallistua juhliin... toivottavasti hän myös osallistuisi, eikä ilmaantuisi vain ovelle ja kääntyisi sitten.. ja toivoa saattoi, ettei Henry pistäisi mitään vihreää päälleen.
He saapuivat takaisin Lilyn huoneeseen ja Lily iski takamuksensa takaisin nojatuoleihin.
"heh.. muistatko.. kun ensimmäisen kerran näimme Artin? Ja sitten tuli Amod ja Are ja veivät meidät ensimmäistä kertaa haltijoiden kylään. Siitä tuntuu olevan ikuisuus! Mutta.. sehän tapahtui vasta viime kesänä.." Lily sanoi uppoutuen muistelemaan menneitä. Hän ihmetteli yhä, miksi Blackiä ei tapettu jo silloin? Kun siihen oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa?.. ei sillä että Lily sitä olisi halunnut! Lilylle tuli kauhea hinku päästä halaamaan Blackiä, juuri nyt! Miksi Blackin piti olla poissa silloin, kun Lily häntä eniten kaipasi?
Lilylle oli tullut outoja pakkomeilteitä aina välillä, raskauden aikana.. ja nyt hän halusi letittää hiuksia! Hänelle tuli ensimmäisenä mieleen Aranin hiukset.. niitähän hän oli ensimmäisenä letittänyt.. mutta Aran ei nyt ollut täällä (luojan kiitos), mutta black oli! Tai no.. ei hän nyt tässä huoneessa ollut ja tuskin Black enää hiuksiaan haluaisi kasvattaa.. muttaa..
"Ophelia.." Lily aloitti kääntäen päänsä kohti Opheliaa "Saanko letittää sinun hiuksias?" Lily kysy ja väänsi kasvoilleen pienen hymyn.

// no ei se ny mikään homo oo!!!.... Alf... >8} //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 31, 2008 2:26

Ophelia

Ophelia yritti nykiä sormeansa pois, vääntäen hölmöä hymyä kasvoilleen kun Lilykin nyt hänen tukalan tilanteensa huomasi. Tosin tässä kohtaa Henry oli ilmestynyt ovelle ja oli antaa sätkyn siinä myöskin Ophelialle! Koska tämä ovelle oli kerennyt ilmestymään? Kuulemma silloinkun Ophelia oli peremmälle mennyt? NYT Ophelia olisi voinut itkeä! Hän oli mennyt sorkkimaan Henryn karttapalloa, jäänyt jumiin ja nyt vielä Henry oli ilmestynyt ovelle ja nähnyt koko tilanteen!
Nyt tämä oli vielä tullut heidän luokseen ja yritti vielä jopa auttaa häntä tuosta tilanteesta pois... Ophelia puristi silmänsä ja vasemman nyrkkinsä kiinni vasten rintakehäänsä ja nyökkäsi lopulta nolona kun Henry kysyi, että oliko tämä valmis. Tämä lähti pyörittämään palloa vastakkaiseen suuntaan mitä Ophelia itse oli pyörittänyt ja tästä vain pikku nykäisy -joka sattui huomattavasti vähemmän kuin jumiin joutuminen- ja Ophelian sormi oli taas vapaa taipuilemaan.
'Anteeksi, en olisi saanut tonkia teidän tavaroitamme. Kiitos, se oli kyllä kokonaan minun syytäni. Ei teidän olisi tarvinnut. Olen pahoillani, että menin koskemaan karttapalloonne ilman lupaa.' Kaikki tämä pyöri Ophelian päässä, mutta yhtäkään näistä, edes kiitoksen sanaa Ophelia ei suustaan nyt jostain syystä saanut, tai ainakaan ilman että oli takerrellut tai sanonut mitään kuiskausta kovempana. Häntä yhä hävetti, vaikka asia muiden kuvakulmastasa saattoikin melko pienoiselta vaikuttaa.

Ophelia taivutteli sormeaan nyrkkinsä sisällä, siihen ei sattunut ja nyt se oli kuin ei olisi koskaan jumiin jäänytkään. Normaalisti se olisi varmaankin turvonnut muodottomaksi ja muuttunut punaiseksi. Ophelia katsoi kuinka monet valtakunnat vilisivät hänen silmiensä ohitse nyt vähän peremmältä, Henrykin oli joskus saattanut sormensa jumiin karttapallon ja sen pidikkeen väliin? Ophelia ei siis onnekseen ollut ainoa joka osasi tuneroida karttapallojen suhteen...
Hetken aikaa Ophelia vielä sormeaan katseli, ikään kuin syyttäisi siitä kaikesta, kunnes Lily uteli Henryltä mitä hänen tähän asti pitämässään kirjassa oikein luki? Ophelia kohotti päätänsä kohden kirjaa, muistaen, että siinä ei lukenut ainakaan mitään sellaista mistä hän jotain olisi ymmärtänyt...
Henrykään ei nyt mitään suoranaista Lilyn kysymyksen suhteen antanut... Ophelia tunsi taas nolostuksen, heidän ehkä olisi ollut parempi vain napata Ane kainaloon ja kadota huoneesta... No, asialle ei voinut enää mitään ja Lily jo selittikin miksi he olivat alun alkaen tämän huoneeseen tätä etsimään tullutkin. Ophelia katsahti Lilystä Aneen joka hymyili tavalliseen tapaansa ja lähti lopuksi raahaamaan Henrya nyt kädestä jonnekin muualle tämän jopa suostuessa Anen kanssa leikkimään.

Heti kun kaksikko oli poistunut huoneesta, Ophelia päästi helpotuksen huokauksen, tajutessaan kai vasta tässä vaiheessa ettei Henry ollut suuttunut ja heitä samantien teurastanut.
"Ah! Ei. Ei satu." Ophelia vastasi ja katsahti hymyillen pienesti ylös Lilyyn ja nyökkäsi lähes naurahtaen, ehkä olisi paras, että he kuitenkin hipsisivät pois tämän huoneesta. Ophelia käveli Lilyn perässä käytävlle, sulkien Henryn huoneen oven perässään.
Ophelia nyökkäsi, nyt ehkä astetta mietteliäisempänä siihen mitä Lily sanoi... Saattoi vain toivoa ettei kukaan noista kolmesta henkilöstä saisi päähänsä lähteä toisiansa nälvimään juhlien aikana, se saattaisi aiheuttaa ikäviä huhuja Cryptin kuninkaallisista... Ja negatiivista julkisuutta näistä kukaan ei varmastikaan halunnut osakseen, varsinkaan Henry, ellei sitten halunnut kaikkien tietävän tämän touhuista haltijoiden kanssa -Mikä tulisi Ophelian oletuksen mukaan nälvinnän kohteeksi mitä ilmeisemmin joutumaan-.
Sitä paitsi, Henryllä varmaan piisasi tanssittajia, kuten Lilylläkin piisasi ennen kuin meni naimisiin Blackin kanssa, joten ongelma oli ehkä sillä ratkaistu? Ophelia ainakin uskalsi tämän varaan asian laskea, varsinkin kun prinssiä ei oltu hovin juhlissa pitkiin aikoihin edes nähty.

He saapuivat Lilyn huoneen ovelle ja Ophelia luikahti Lilyn huoneen ovelta sisään viimeisimpänä, sulkien oven perässään ja jääden jälleen katselemaan Anemonen kuivuvia vaatteita... Täällä hän kykeni olemaan täysin rento ja oma itsensä, takassakin paloi yhä tuli ja lattia Ophelian jalkojen alla oli lämmin.
Ophelia katsahti kysyvästi Lilyyn -joka oli jo mennyt istumaan nojatuolin- kun tämä kysyi häneltä, että muistiko tämä sen ja sen ja milloin he olivat ensimmäistä kertaa haltijoiden kylään menneet/joutuneet.
"Muistan..." Ophelia sanoi hymyillen kävellessään Lilyn viereiselle nojatuolille ja istahti siihen. Siitä tosiaan tuntui olevan ikuisuus! Mikä lieni vain hyvä, mutta todellisuudessa tuo oli tapahtunut vasta viime kesänä, kesänä jolloin oli ehtinyt tapahtumaan jos yhtä sun toista. Ophelia ei tosin välittänyt asiaa alkaa sen enempää muistelemaan, hän halusi pysyä haltijoista erossa jopa ajatuksistaan nyt vielä kun pystyi... Sillä Ophelia vähän pelkäsi, että heidän rauha ei tulisi ikuisuutta kuitenkaan kestämään.
Ophelia katseli taas autuaana roihuavaan takkatuleen, kunnes havahtui Lilyn ääneen.
"Hm?" Ophelia käänsi katseensa hymyillen Lilyyn, kunnes kuuli tämän kysymyksen.
"Ah... Toki sinä saat." Ophelia vastasi kohta, melkein naurahtaen koska tiesi Lilyn kiintymyksen hiusten letittämiseen. Ophelia nousi nojatuoliltaan ja istahti seuraavaksi selin Lilyn eteen, lattialle, kasvot kohti lämmittävää takkatulta. Hänen hiuksensa eivät ehkä olleet yhtä pehmeät saatika silkkiset kuten Aranin taikka Artin saatika niin pitkäktään, mutta tälläiset pienet hetket saivat Ophelian kuitenkin onnelliseksi.
"Lily, ethän vain huolehdi liikaa juhlien suhteen? Henryn suhteen..?" Ophelia aloitti katsellessaan takassa roihuvia liekkejä.
"Black lupasi olla riehumatta Henryn kanssa ja en usko että isäsikään alkaisi hänen kanssaan juhlien aikana kinastelemaan, joten ehkä voimme luottaa siihen, että he kykenevät olemaan sovussa edes sen ajan mitä joutuvat olemaan." Ophelia jatkoi, uskoen tosiaan siihen mitä sanoi.
"Isästäsi ei tarvitse varmaan kauaa murehtia ja jos Henry osallistuu juhliin pidemmäksikin aikaa, niin hänellä tulee varmaan olemaan muita kiireitä kuin alkaa Blackin kanssa kinastelemaan." Ophelia jatkoi naurahtaen, samalla kun väänteli sormiaan reisiensä päällä näin ajan kulukseen.

//DDDDDD'x Hirtän itteni!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 31, 2008 6:25

Anemone, Henry, Lily

Lily hymyili itsekseen ERITTÄIN iloisesti kun sai luvan letittää Ophelian hiuksia! Eikä aikaakaan, kun Ophelia oli istunut hänen eteensä ja Lily lähti väsäämään pieniä lettejä Ophelian tumman ruskeisiin hiuksiin. No.. eihän Ophelian hiukset niin pehmeät tai silkkiset mitä Aranin, mutta mitä sitten? Aran saisi pitää kutrinsa ja pysyä mahdollisimman kaukana, kiitos.
"hm?" Lily äännähti ja kurkisti hieman Ophelian olan yli. Huolehtiko Lily muka liikaa siitä? Eh.. ei hän tiennyt, kyllähän se huolestutti, mutta ei Lily omasta mielestään asiasta ainakaan stressannut.
"He... saatat olla oikeassa. Täytyy vain toivoa että Black nyt osaisi pitää sen suunsa kiinni" Lily sanoi kun Ophelia oli lopettanut.
Tosiaan.. no, kai Black osasi edes yhden illan pitää suunsa kiinni. Lily nautahti pienesti aloittaessaan uutta lettiä Ophelian hiuksiin, tuntui lähes mahdottomalta että Black pitäisi suunsa kiinni, tämähän oli joka tilanteessa päätään aukomassa, vaikka se tietäisikin selkäsaunaa.. paitsi.. ei Black päätään aukonut kuninkaan kuullen, ei ainakaan Lily ollut koskaan sellaista todistanut.. ja vaikka olisi, ei hän sitä muistaisi.
"ehkä on vain paras olla edes ajattelematta sitä, kävi miten kävi" Lily sanoi lopulta hymyillen pienesti.

Huone oli hiljainen.. edes käytävästä ei kuulunut ääniä, kunnes kuului Aneomen nauru ja tämän pienet askeleet kipittämässä pitkin käytävää. Henryn askeleet tulivat perästä, eikä tarvinnut kahdesti arvata mitä nämä leikkivät: Hippaa. No, ei Lily olisi voinut kuvitella Blackiä leikkimässä hippaa Anen kanssa ja palvelijat olivat muutenkin kiireisiä, joten Henry oli juuri sopiva tähän leikkiin.
"hyvä että heillä on hauskaa" Lily huomautti kun askeleet kulkivat heidän ohitseen käytävällä, kunnes ne kaikuivat enää pienesti käytävässä. Lily ei koskaan tykännyt leikkiä hippaa.. hän tykkäsi enemmänkin leikkiä piilosta, se oli paljon jännempää. Tosin nykyään oli saanut käytännössä 'leikkiä hippaa' Aranin kanssa, aina piti olla karkuun juoksemassa.. ja silloin kun juostiin niin juostiin lujaa!
"Hee.." Lily aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen "Miksi ihmeessä me olemme raskauteni aikana pysyneet linnan muurien sisäpuolella? Aranhan lupasi olla koskematta minuun tai tulematta edes lähelle.. joten nythän olisi turvallista liikkua pihalla. Se on sitten eri asia raskauden jälkeen.." Lily sanoi tajutessaan, että Aranhan oli luvannut pysyä kaukana. No, toisaalta ei Lilyn tehnyt mieli lähteä minnekkään.. mutta toisaalta taas..
Jälleen askeleen juoksivat Lilyn huoneen ohi käytävällä, tällä kertaa Henry edellä. No, Askelista kuuli ettei Henry tosissaan juossut, olisihan hän helposti päässyt pakoona Anea!
"viimeksi.. kun kävimme kylällä törmäsimme Arttiin ja hänen veljiinsä... heh, en olisi uskonut että täälläkin voi haltijoihin törmätä" Lily sanoi ja lopetti äkkiä Ophelian hiusten letittämisen.
"Mitä ihmettä minä puhun?!" Lily kysyi ääneen hieraisten toisella kädellä poskeaan "Koko ajan haltijoista! AGH! Ihan kun heistä ei olisi tarpeeksi ollut haittaa!.. ehkä pitäisi lopettaa kirjeenvaihto" Lily sanoi nousten ylös ja lähti ravaamaan edes takaisin huoneensa lattialla.
Eikö hänen mielessään tosiaankaan pyörinyt mitään muuta?! AGH! Ainoa asia minkä Lily haluaisi unohtaa, pyöri nyt koko ajan hänen mielessään. Hän nosti kädet ylös ja haroi sormillaan hiuksiaan, kunnes hän pysähtyi ja huokaisi syvään. Lopulta hän nosti katseensa Opheliaan hymyillen.
"eh.. tuntuu että stressaan kaikesta... ehkä pitäisi levätä.." Lily sanoi ja käveli takaisin nojatuoliin istumaan ja alkoi sukimaan Ophelian hiuksia.

// Mitäs lähdit leikkiin mukaan!!! :'DDDDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 31, 2008 11:01

Ophelia

Ophelian päänahka kutisi kun Lily hänen hiuksiansa letitteli, muttei Ophelia kehdannut alkaa päätänsä siinä Lilyn edessä raapimaan vaan nyökkäsi siihen mitä Lily sanoi; piti vain toivoa, että Black tajusi pitää suunsa kiinni... Siitä Ophelia ei uskaltanut sanoa mitään.. Mutta kuin sen, että Black oli luvannut olla räyhäämättä Henryn kanssa. Saisivat pysyä kaukana toisistaan, ei juhlissa tarvinnut koko aikaa vierekkäin istua jollei halunnut.
"Niin. Ehkä niin on paras." Ophelia myönsi Lilyn sanoessa ettei asiaa välttämättä kannattanut sen enempää pään vaivakseen ottaa, tapahtui sitten mitä oli tapahtuakseen. Ophelia kuitenkin huokaisi ja katsahti takaisin takkatuleen eikä kiinnittänyt enää huomiota siihen mitä päänahassaan tunsi vaan keskittyi ympärillään vallitsevaan hiljaisuuteen. Tosin hiljaisuus, joka vallitsi huoneistossa häiriintyi pian käytävältä kuuluvaan Anemonen nauruun että tämän ja Henryn jonkinmoisiin juoksu askeliin.

Ophelian pää käännähti tässä kohtaa ovelle päin nämä kuullessaan ja kohta Ophelia kuulikin juoksuaskeleet jo toistamiseen. Nämä leikkeivät kaikesta tästä päätellen hippaa, se tuntui Ophelialta sinänsä hassulta ajatella Henryä juoksemassa Anemonen perässä, mutta helpommin tämä ajatus meni kuin mitä Blackin suhteen! Ophelia hymähti ja käänsi katseensa hymyillen takaisin takkatuleen, hyvä että näillä oli hauskaa.
Seurasi hetken hiljaisuus jonka aikana Ophelia ei sanonut saatika ajatellut yhtään mitään. Hänen mieltänsä ei juuri nyt tuntunut vaivaavan mikään, sillä hän ei nyt halunnut murehtia tulevaa ja ajatella mitä tulevaisuudessa saattaisi tapahtua... Se olisi loppujen lopuksi ihan turhaa. He tulisivat kohtaamaan vielä Aranin; totta ja tiedä häntä kuinka monta kertaa tavata tämän vielä tavata joutuisivatkin! Ja juhlatkin olisivat vatsa neljän päivän päästä, joten nyt olisi varmaan hyvä vain keskittyä siihen hetkeen missä elettiin.

Sitten Lily rikkoi hiljaisuuden, saaden Ophelian vilkaisemaan tätä olkansa yli kulmat koholla. Ophelia naurahti vähän vaivalloisen oloisesti kunnes Lily oli puhunut. Tottahan se, että juuri nyt olisi ollut mitä turvallisinta käydä kylällä.. Mutta Ophelia ei ollut vain uskaltautunut lähtemään ja olihan hän saanut asiansa hoidettua ihan hyvin linnaltakin käsin... Vaikkei se varmaan pahaa tekisi jos papitar kansalle aina välillä näyttäytyisi... Ja se oli asia erikseen sitten Lilyn raskauden jälkeen, mutta sitä Ophelia ei halunnut vielä tässä vaiheessa alkaa miettimään.
Taas kuuluivat juoksuaskeleet käytävältä ja Ophelia katsahti oven suunnalle jälleen kysyvästi, tajuten pian että se olikin vain Henry ja Anemone jotka jatkoivat hippas leikkiään tuolla kyseisessä käytävässä... Ophelia katsahti oven suunnalta takaisin Lilyyn, joka jatkoi taas puhumistaan... Ikävä kyllä jälleen haltijoista. He olivat tosiaan törmänneet viimeksi kylällä käydessään Artiin ja tämän veljiin, mikä taas lieni Ophelian syy, ettei kylille ollut sen jälkeen uskaltautunut.

Samassa Lily olikin lopettanut Ophelian hiusten letittämisen, minkä Ophelia päänahkansa kautta tunsi ja katsahtikin siis kysyvästi olkansa ylitse Lilyyn, joka puolestaan ihmetteli itseään koska niin oli haltijoista eksynyt höpöttämään. Sitten tämä nousi jaloilleen ja Ophelian astetta huoletuneempi katse seuraili tätä minne suuntaan tämä ikinä nyt ravasikin. Kohta tämä pysähtyi ja Ophelia vain nyökkäsi tälle, ehkä Lilyn pitäisi levätä.. Eikä stressi voinut kovin hyvästä tulevalle vauvallekkaan olla, tämä tosin kuului jälleen Ophelian omiin päätelmiin.
"Hnn... Et sinä voi kirjeenvihtoa lopettaa... Pitää sopia vielä monia asioita ennen vuoden loppua..." Ophelia sanoi, kääntyessään puolittain Lilyyn päin, laski kätensä tämän polvien päälle ja päänsä sitten omien käsiensä päälle, jääden sitten siihen ja jatkoi:
"Kun muistelee, niin näkee suurimmaksi osaksi sen kuinka paljon haltijoista on ollut meille harmia... Mutta sitä muistaa myös hyvin paljon kaikkea hyvää..." Ophelia muisteli nyt hyviä esimerkkejä, pitäen jälleen pientä taukoa kunnes taas jatkoi:
"Kuten esimerkiksi... Muistatko silloin kerran kun sinä, minä ja Black olimme kappelissa? Ja sinä joit kuumaa teetä liian nopeasti että lopulta pökerryit? Tuona päivänä Black myönsi ensimmäistä kertaa että rakasti sinua... Heh, tosin tuolloin hän uhkasi minua vähintään niskojen taitolla jos olisin asiasta sinulle inahtanutkaan." Ophelia sanoi hymähtäen. "Tuo kaikki yhdessä kesässä..." Ophelia jatkoi ja jäi hiljaa.

//x'DDDDDDDDDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 01, 2008 12:15

Lily

Totta.. Ei Lily kirjeiden vaihtoa nyt voinut lopettaa! Piti sopia asioita.. ainakin tapaaminen, sitten kun sen aika oli. Lily ei halunnut paikalle ketään, jos se hänestä riippui, mutta ei hän yksinkään uskaltanut mennä! Ties mitä Aran keksisi.. Eikä sinne nyt ketä tahansa voinut ottaa! Hänen ja Aranin lisäksi, vain Art, Ophelia, Black ja Henry tiesivät lapsen oikean isän (Tai Lily oletti ettei kukaan muu haltija sitä tiennyt). Ja jostain syystä Lilyä ei houkuttanut ajatus siitä, että Aran ja Black näkisivät toisiaan.
Lily katsoi alas Opheliaan, joka nyt laski kätensä hänen polviensa päälle ja päänsä käsiensä päälle ja jäi siihen puhelemaan. Eeeeh... kuinka paljon haltijoista heille oli ollut harmia? Eihän niistä ollut muutakuin harmia! Lily ei ollut muistanut yhtään mitään hyvää viime kesältä, kunnes Ophelia kertoi Blackin myöntäneen Ophelialle ensimmäistä kertaa rakastavansa Lilyä, sinä päivänä kun Lily oli nakannut teetä alas kurkustaan kuin vettä vaan.
"he.. yhdessä kesässä.." Lily toisti Ophelian perässä jääden tuijottamaan ikkunasta ulos.
"Ihmettelinkin aina, mitä te puhuitte silloin. Ihmettelen toisinaan, miten Black päätyi naimaan minut ja sinun ystäväksi.. hän oli ennen niin etäinen, hyvä jos joskus kuulin hänen puhuvan isäni kanssa" Lily aloitti kääntäessään katseensa takkatuleen "se hänessä kiehtoikin, hän oli niin salaperäinen. Minäkin pelkäsin häntä joskus kuollakseni, mutta en enää.. paitsi.. no, tiedät kyllä toisen puolen.." Lily sanoi takertumatta sen enempää Blackin kaksijakoiseen persoonaan.
Ettekö muka itse koskaan ihmetelleet, miksi Black 'avautui' nuorelle tytölle, vaikka oli antisosiaalisuuden huippu, vihasi ihmisiä ja varsinkin lapsia? Vastaus on yksinkertainen: Hänellä ei ollut ketään muuta. Kuninkaallekko hän olisi avautunut? Ei, vaikka Black oli Haraldin lähin neuvonantaja ja ystävä, silti Black piti itseään enemmänkin palvelijana kuin ystävänä.. ei hän voinut kuvitella itseään kaveeraamassa kuninkaan kanssa kuin Tomtom aikanaan teki.

Lily huokaisi syvään ja pudisteli päätään hymyillen.. paljon oli ehtinyt tapahtua yhdessä kesässä. Tosin Lily ei ollut oppinut melkein mitään.. paitsi että haltijoista piti pysyä kaukana ja hän oli huomannut että.. no, kohdataan totuus: Hän oli melko puollustuskyvytön. Black sai aina olla sättimässä Arania kauemmas Lilystä, vampyyriakaan vastaan Lily ei pärjännyt.. eikä sitä karhua.. no.. sai hän survaistua haltijaa miekalla, mutta se oli tyylipuhdas vahinko! Opheliakin osasi suojautua paremmin mitä Lily!
"Olen ajatellut.." Lily aloitti jälleen "että.. kun raskaus on ohi, pyydän Blackiä opettamaan minut miekkailemaan. heh, alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että siitä taidosta olisi hyötyä." Lily sanoi vilkaisten alas Opheliaan.
"Vaikka eihän prinsessan pitäisi miekkaan edes koskea, mutta nykyään ei tiedä minkä nurkan takaa pomppaa haltija tai joku muu ökkömöröläinen.. enkä minä halua koko elämääni muurien sisällä viettää. " Lily selitti nostaen katseensa kattoon, kallistaen samalla niskaansa.
"Olisi hienoa osata taikoa.. Tomtomin katoamis temppu voisi olla hyödyllinen.." Lily sanoi huokaisten jääden miettimään, missähän Tomtom tätä nykyä mahtoi hiippailla?

// Pienet paksut ponit - poni vuokraamo. //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 01, 2008 6:20

Ophelia

'Yhdessä kesässä...' Ophelia toisti vielä hymyillen mielessään, tosin olihan siinä kevätkin ollut, muttei se ollut niin varteen otettava huomio... Lily oli ihmetellyt sitä miten Black oli päätynyt naimaan Lilyn ja miten tämä oli päätynyt myös Opheliankin ystäväksi. Ophelia ei ollut varma itsekään, hänelle se vain tapahtui, näin ajan kanssa ja hiukan myöskin sen myötä mitä Ophelia oli Blackia asian eteen tuuppinut. Sitä ennen Black oli tosiaan ollut etäinen, kuten Lily oli sanonutkin ja vielä harvemmin Ophelia tuolloin nyt Blackia näki mitä Lily. Silloin myös Ophelia oli pelännyt Blackia lähes kuollakseen, mutta nyt koko ajatus tuntui suorastaan naurettavalta... Paitsi silloin kun Blacin toinen puoli otti vallan, silloin Opheliakin pelkäsi Blackia enemmän kuin vastaan tulevaa haltijaa heidän kylässään!

Ophelia nyökkäili sitä mukaan mitä Lily puhui, naurahtaen tosin hieman yhteen kohtaan sillä sen kiehtovuudesta Ophelia ei taas niinkään tiennyt... Ja näin asiasta toiseen, Opheliakin oli huomannut saman mitä Lily: he olivat aika puolustus kyvyttömiä. Black oli pelastanut heidän hengen varmaan sataan otteeseen. Ophelia osasi puolustautua vain suojakuplillaan, mutta niistäkään ei ollut hyötyä jos Ophelia ei ehtinyt reagoimaan mahdolliseen hyökkäykseen... Taistelussa Ophelia oli puolestaan täysin hyödytön, tiellä hän ennemminkin oli kuin hyödyksi. Ophelia kohautti päätänsä hieman ylös Lilyyn tämän rikkoessa taas hiljaisuutta, pyytää Blackia opettamaan Lilylle miekkailua kun raskaus olisi ohi? Ophelia katseli yös Lilyyn kulmat koholla, olihan tämä oikeassa sen suhteen, ettei prinsessan kuuluisi miekkaan edes koskea mutta sekin oli totta -näin heidän ikäväkseen- ettei sitä koskaan tiennyt mitä nurkan takaa saattoi ilmestyä... Eikä kyllä Opheliallakaan ollut tarkoitusta koko loppu elämäänsä linnanmuurien sisällä viettää...
Ophelia hymähti ja laski päänsä taas kämmenselkiensä päälle ja jäi hetkeksi miettimään omiaan, vaikka juuri ajattelikin ettei tulevaa niin vielä murehtisi...
"Minulla ei ainakaan ole asiaa mitään vastaan, mutta raskauden päättymiseen on kuitenkin vielä pitkä aikaa.... Onneksi...." Ophelia sanoi ja kaarsi pienen hymyn huulilleen. Lilyn raskaudessa oli sen valoisatkin puolet, täytyi myöntää.
Kello alkoi lähestymään jo kuutta, mikä merkitsi talvisin aikaista hämärtymistä. Lunta sateli hiljakseen alas maahan, korkeuttaen kinoksia ja peittäen kulkeneiden ihmisten jalanjälkiä linnan pihamaalla.
Ophelia huokasi, nosti päänsä käsiensä päältä ja kädet Lilyn polvilta, nousi jaloilleen ja käveli Lilyn viereiselle nojatuolille, istahti siihen ja nosti jalkansa siihen eteensä, kietoen kädet näiden ympäri.
"Tiedätkö mitä on parassa talvessa? Pidän talvesta varmaan eniten koska silloin ei ole vain valkoista ja kaunista... Toisin kuin keväisin, kesäisin ja syksyisin, talvisin ei ukkosta." Ophelia sanoi naurahtaen ja käänsi katseensa hymyilevänä Lilyyn.

//WHY I GOT THE PINK ONE!?//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 01, 2008 7:49

Lily, Black

Lily katsahti Opheliaan kun tämä nousi seisomaan ja käveli nojatuoliin, istui alas ja nappasi jälleen jalkansa eteensä, kuten yleensä. Sitten Ophelia kertoi, mikä hänen mielestä talvessä oli parasta. Talvessa oli parasta se ettei ukkostanut. Lily naurahti pienesti ja hymyili katsellen Ohpeliaan. Hän kyllä muisti että Ophelia pelkäsi ukkosta, se oli suloista! Lily oli vain pienenä pelännyt ukkosta, mutta ei hän enää Ophelian ikäisenä.. no, pelkonsa jokaisella. Lily ei oikeastaan tiennyt pelkäsikö hän itse enää mitään. Ei hän haltijoita pelännyt, hän vihasi heitä, ei hän ukkostakaan pelännyt.. no, Blackin toista puolta hän pelkäsi, mutta se nyt ei ollut joka päiväinen uhka.
Se mikä pelotti.. oli menettäminen. Lily pelkäsi joka kerta kun Black meni verta kerjäämään nenästään, että hän menettäisi Blackin. Ophelia osasi pitää suunsa kiinni, eikä tätä nyt pahemmin oltu uhkailtukkaan, mutta silti oli pelottavaa edes ajatella, että joku ottaisi Ophelian pois. Tai jos Ane... tai-- miksi hän näin synkkiä asioita mietti? Nyt oli joulu! ei synkistelyjä!
"he.. tottahan se. Minun mielestä talvessa on parasta se, että voi leikkiä lumella.. Anekin näytti pitävän siitä ja ihme kyllä Blackkin. " Lily kertoi katsellen ulos ikkunasta.
Ulkona oli jo pimeää eikä valoistasta huoneesta nähnyt kunnolla ulos, mutta sen verran näki, että Lily pystyi sanomaan että ulona satoi lunta.
"Anen pitäisi kohta mennä nukkumaan..." Lily huomautti kuunnellessan käytävän ääniä, tosin sieltä ei kuulunut mitään.. ehkä Henry ja Ane olivat leikkimässä muualla.

Tosin pian käytävästä kuului askeleet.. eikä tarvinnut kahdesti arvata kuka tuli, harvemmilla henkilöillä linnassa oli sauva, joka kolkkasi maahan aina vasemman jalan tahtiin. Black koputti oveen kolmesti rystysillään ja astui sisään. Hän vilkaisi nojatuoleille ja näki Ophelian ja Lilyn istuvan siellä.
"joko pääsit pälkähästä?" Lily kysyi Blackiltä, viitaten siihen ettei Blackin enää tarvitsisi mennä 'töihin'. Black hymähti pienesti, asetti sauvansa seinustan viereen, käveli sängylle ja rojahti vatsalleen makaamaan. Hän oli puhki! Ensin oli pitänyt herätä aikaisin ja lähteä Haraldin luokse sitten piti riehua puolipäivää Anen kanssa lumihangessa kahlaten ja sitten vielä pieni välikohtaus Henryn kanssa ja vielä takaisin Haraldin luokse.. ja nyt hän viieminkin pääsi istumaan.. tai no, olihan hän ruokapöydässä kerennyt istua, mutta ei kauaa.
"väsyttääkö?" Lily kysyi ja vastaukseksi tuli epämääräistä pumpulin tukkoista mutinaa, kun Black ei jaksanut nostaa päätään irti patjasta.
"...taisi väsähtää.." Lily huomautti Ophelialle kääntäessään katseensa takaisin häneen Blackistä.
Black murahti jotain, nosti kättään hieman, mutta läjäytti sen sitten takaisin alas. Lily hymähti pienesti ja nousi ylös. Hän käveli Blackin luokse ja istui sängyn reunalle ja silitti Blackin selkää. Black kallisti päätään hieman ja raotti silmiään vilkaisten pienesti Lilyyn.
"Pitäisit vapaa päivän.." Lily sanoi hymyillen saaden jälleen vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa.

// because you are so girl! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 01, 2008 9:56

Ophelia

Ophelia kuunteli Lilyn version siitä mikä talvessa oli parasta ja tottahan tuokin oli... Lumessa leikkiminen oli todella kivaa ja näin myös Ophelian ihmeeksi, Blackin oli osallistunut lumisotaan. Anea Ophelia ei niinkään ihmettely... Ophelia katseli lähinnä takkatuleen, tietäen että ulkona oli pimeää ja että lunta satoi, muttei katsonut ikkunaan sillä pelkkä ajatus pimeästä talvesta sai Ophelian jostain syystä kanan lihalle ja siksi takka oli mitä houkuttavin näky. Sitten Ophelia katsahti Lilyyn tämän huomauttaessa, että Anen nukkumaan meno aika lähestyisi? Nyt Ophelia katsahti ikkunaan ja nyökkäsi, siellä olikin paljon pimeämpää mitä Ophelia oli aluksi uskonut. Anesta ja Henrystä ei tosin ollut kuulunut mitään nyt vähään aikaan, leikkeivät kai sitten jossain muualla, Ophelia vain toivoi ettei Ane olisi eksynyt juoksentelullaan minnekään käytäviin... Noh, kai Henry käytävät paremmin sitten tunsisi, joten ei hätää.

Hetkeksi Ophelia ehti päänsä vielä polviensa varaan laskemaan, kunnes kuuli askelia että sauvan kopseen kantautuvan käytävältä mistä olikin hyvä arvata ketä tulija oli. Kohta kuuluikin rystysten koputus vasten Lilyn ovea ja sekunttia myöhemmin, Black olikin astunut jo sisään.
"Hei Black" Ophelia tervehti tätä hymyillen ja seuraavaksi Lily kysyikin, että joko tämä oli päässyt pälkähästä? Black vastasi taas jotain epämääräistä, kaipa tämän päivä oli jo putkessa kun seuraavaksi tämä ei muuta tehnytkään kuin rojahti vatsalleen Lilyn sängylle? Ophelia katsahti nojatuolin selkänojan takaa Blackiin kulmat koholla, oliko tämä niin väsähtänyt ettei saanut edes sanaa suustaan? Nytkin tämä vain mutisi jotain vastaukseski Lilyn kysymykseen, tosin sekin jo kertoi vastauksen olevan hyvinkin myönteinen. Ophelia naurahti kevyesti, tosin Blackin näkeminen niinkin väsyneenä sai myös Ophelian tuntemaan itsensä hieman väsyneeksi. Ophelian katse nousi Lilyyn kun tämä nousi istuimeltaan ja kävelikin nyt sängyn luokse, istahtaen siihen Blackin vierelle.
"Hm, niin taisi." Ophelia vastasi hymyillen lempeästi ja seuratessaan Blackin käden nousua ja takaisin patjalle mätkähdystä. Hetken aikaa Ophelia oli hiljaa, täysin muissa ajatuksissa kunnes havahtui jälleen todellisuuteen.
"Ah! On niin myöhä! Sinäkin varmaan haluat levätä Lily." Ophelia sanoi siirtäessään nyt saapikkaitaan tuolin viereltä nyt eteensä ja vetäisi nämä jalkaansa. Sitten Ophelia nousi, kietoi kaulahuivin kaulalleen ja vetäisi takin niskaansa. Napitti takin napit ja otti taskuista harmaan punaiset tumput ja laittoi ne käsiinsä.
"On varmaan paras, että minäkin lähden nyt?" Ophelia sanoi kääntyessään takaisin Lilyn ja Blackin puoleen hymyillen, pidellen kaulahuivistaan kiinni ja suuntasi lopulta ovelle.
"Hyvää yötä. Nähdään viimeistään sitten juhlissa!" Ophelia huikkasi vielä ennenkuin sulki oven ja katosi käytävälle.

//-____-//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 01, 2008 10:20

Lily, Black

Lily kerkesi vain huokaisemaan syvään, kun Ophelia huomauttikin että oli jo myöhä. No, kyllähän Lily halusi levätä, mutta ei häntä nyt vielä väsyttänyt. Siitä huolimatta Ophelia keräsi jo kamppeitaan.
"noh.. mikäli vain haluat lähteä niin lähde vain" Lily sanoi hymyillen noustessaan ylös.
"hyvää yötä ja nähdään!" Lily huusi Ophelian perään, ennen kuin tämä oven kerkesi sulkea.
"öitä.." Black mumisi nostaen pienesti päätään, mutta ei vaivautunut sen enempää nousemaan kuullessaan oven jo paukahtavan kiinni.
"sinne meni.." Lily sanoi istuessaan takaisin sängyn reunalle.
Black vain mumisi itsenseen ja makoili sängyllä, kunnes hän sai aikaiseksi kääntää itsensä selälleen makaamaan.
"meinaatko viedä röhnötykselläsi koko sängyn vai teetkö tilaa minullekkin?" Lily kysyi kun Black venytteli naristen samalla. Black hymähti ja raahautui 'omalle' puolelle sänkyä ja jäi pötkättämään siihen. He juttelivat pari tuntia keskenään.. pitkästä aikaa, kunnes Black lopulta simahti. Lily kävi vielä ennen nukkumaan menoaan tarkistamassa, että Ane oli nukkumassa ja kun tämä oli turvallisesti peitelty peitto kasojen alle, Lilykin raahautui nukkumaan Blackin viereen.

// nice ass >8DD //
Edellinen

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö