Kirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 23:16
Black, Lily
Pian Ophelia tulikin ovelle huudahtaen Blackin nimeä ja pienesti hymyillen.. lähes heti perään tuli kysymys, mitä Black siellä teki. Black ei edes kerennyt avaamaan suutaan, kun Ophelia oli jo hihkaissut hakevansa viittansa. Ilmeisesti tämä oli käyttäny hoksottimiaan ja ynnännyt yksi plus yksi ja tullut oikeaan tulokseen, Lily synnytti. Ei siihen kyllä neroa tarvittu, näin Blackin mielestä.
No, pian Ophelia tuli takasini ja Black lähti kävelemään tämän vierellä kylmän viileästi kohti linnaa.. vaikka Ophelia pitikin kiirettä, Blackille riitti että hän otti vain pari askelta, pysyäkseen Ophelian tahdissa.
"Kyllä hän kai kunnossa on, minä en sitä tiedä kun kätilöt heittivät minut pihalle" Black vastasi ensimmäiseen kysymykseen.
"ja supistukset alkoivat aamulla, synnytys on vasta käynnistynyt.." Black lisäsi, heidän kiiruhtaessa ylös rappusia.
Toisaalta Black ihmetteli mikä kiire Ophelialla oli? Eihän tämä ollut kätilö, eikä Black uskonut että Ophelia menisi sis--
Hän meni sisälle... ja jälleen kerran Black jäi oven ulkopuolelle. No, mikäs siinä, ei Black yhäkään halunnut nähdä synnytystä. Pitäisikö kuninkaalle kertoa? EI! Tämähän voisi tehdä Opheliat ja rynnätä sisään ovesta ja sitähän tässä vähiten haluttiin! Vauvan piti "kuolla" synnytyksessä, niin ettei edes kuningas kerennyt näkemään lasta. Lopulta Black asteli seinän viereen ja nojautui seinää vasten, ristien kätensä puuskaan ja jäi odottamaan että saisi jotain tietoa.
Lily huusi, puri hammasta ja pari kirosanaakin siinä lensi, mutta koitappa itse synnyttää! Ei todellakaan helppoa. Lily oli tuntenut olonsa erittäin yksinäiseksi, kun Black oli tuupattu ulos ovesta ja hän oli jäänyt lähes tuntemattomien naisten kanssa.. lisäksi hän tunsi itsensä erittäin ipanaksi, kun kaikki naiset olivat häntä vähintään 20 vuotta vanhempia! Piru vie, mihin tässä oli ryhdytty?! Ensin kanniskellaan muutama kuukausi ylimääräistä painoa ja nyt sitten suurien tuskien kera pukattiin maailmaan uusi elämä.
Synnyty oli jo mukavalla alulla, olihan sitä jo kestänyt reilun tunnin verran.. äkkiä se aika kului. Mutta ajan kulumisesta huolimatta, Lily oli vasta noin kymmenen minuutiia kerennyt makaamaan sängyllä, kun Ophelia jo ilmestyi oven rakoon ja hyppeli sisälle.
"Luojan kiitos OpheliaMNGH!!" Lily sai sanotuksi, kunnes taas huusi kivusta ja keskittyi hengittämiseen.
Siinä hän makasi hengitellen ja voihkien, jalat koukussa jo valmiiksi. Ympärillä hääräsi noin viisi naista, jokainen tiesi mitä heidän piti tehdä. Tosin yksi tuntui olevan paikalla vain rauhoitellakseen Lilyä ja pitääkseen tätä kädestä... mutta sehän ei Lilyä paljon auttanut! Hän halusi Blackin!! No, hyvä että Ophelia oli paikalla, muuten Lily olisi ruvennut huutamaan ties mitä kirosanoja suustaan.
"O--Ophelia anna kätesi" Lily sanoi irroittaen toisen kätensä lakanoista ja kurotti Opheliaa kohti, tarratakseenn hänen käteen kuin hukkuva oljenkorteen.
"missä Black on?!" Lily kysyi purren hammasta, kun kipu vain yltyi. Synnytys alkoi pikku hiljaa käynnistymään.. no oli jo aikakin, olihan lapsi tavallista hieman myöhemmässä, mutta kunhan saataisiin se nyt ulos niin sitten vasta voisi rentoutua!
Kätilöt huutelivat toisilleen ohjeita mitä piti tehdä ja tuoda ja viedä ja vaihtaa ja ja.. Lily ei edes jaksanut välittää mitä he huutelivat, mutta ainoat sanat mitä hänen korvansa poimivat, olivat "pää näkyy jo" ja "työnnä". Lily ei edes osannut kuvitella, että synnytys sattui näin paljon.. mutta pakko se oli tehdä.
"Missä Black on?!" Kuului uudestaan, kun Lily sai hengähtää parin sekunnin ajan, ennen kuin piti jälleen ponnistaa "Missä Black on?! Haluan Blackin tänne, Haluan Blackin tänne nyt!" Lily huusi kuin viimeistä päivää, melkein itkien.
Lilyä rauhoitellut kätilö nousi samantien sängyltä ja lähti käytävälle hakemaan velhoa (vaikka ei tätä niin mielellään olisi edes nähnyt).
Black oli kuunnellut käytävässä hiljaa itsekseen ääniä, joita kuului huoneesta... juuri sillä hetkellä hän toivoi olevansa kuuro. Äkkiä ovi aukesi ja yksi naisista pyysi häntä tulemaan sisää? Black katsoi naista erittäin kysyvästi, mutta ei sen enempää jäänyt miettimään kun kuuli Lilyn huutavan häntä kuin olisi ollut suurempikin hätä. Black käveli sisään - katsoen kiltisti muualle - kunnes pääsi istumaan Lilyn viereen, kasvot kohti hänen kasvojaan, pitäen katseensa tiiviisti Lilyn kasvoissa.. häntä ei yhäkään huvittanut nähdä synnytystä, onneksi Lilyllä oli sentään alushame päällä. Lily tarrasi muitta mutkitta Blackin käteen kiinni ja puristi niin kovaa että Black oli huudahtaa kivusta, missä vaiheessa Lilystä noin vahva oli tullut?!
Lilyn kasvot olivat hikiset ja posket aivan punaiset. Black nosti toisen kätensä Lilyn päälaelle ja silitteli tämän hiuksia, samalla kun Lily huusi kuin syötävä.
Lopulta tultiin viimeisille suorille. Vauva tuli maailmaan, ensin pää, hartiat, yläkeho ja lopulta koko vauva oli ulkona. Siinä vaiheessa Lily meni aivan rennoksi ja näytti hetken siltä että hän olisi jo kuollut, kunnes hän naurahti pienesti ja raotti silmiään.
Hetkeen ei kuulunut mitään, muuta kuin Lilyn raskas hengitys, kunnes vauva päästi suustaan jumalattoman rääkäisyn ja alkoi itkemään ja huutamaan. Blackin olisi tehnyt mieli peittää korvansa, mutta hän ei uskaltanut irroittaa käsiään Lilystä, siinä pelossa että tämä voisi kuukahtaa yks kaks.
Kätilöt pesivät lapsen ja kietoivat hänet kapaloihin ja lopulta ojensivat lapsen Lilylle. Tällä välin Lily oli vaihtanut asentoaan hieman mukavampaan, nousten pienesti istumaan saadessaan lapsen syliinsä.
"Teillä on nyt terve ja kaunis poika vauva" kätilö sanoi hymyillen, antaessaan pienen pojan Lilyn syliin.
Saatuaan hengityksensä kunnolla tasattua, hän alkoi hymyilemään erittäin lempeästi katsellessaan pientä, hieman punoittavaa vauvaa, joka oli nyt kiltisti hiljaa ja hengitti tasaiseen tahtiin. Pojalla oli puolisuipot korvat, pieniä kullankeltaisia hiuksia hieman, sekä erittäin söpö nenä. Silmien väriä Lily ei vielä nähnyt, vauva kun piti silmänsä visusti kiinni vielä.
"Voitte poistua nyt.." Lily sanoi pienesti kätilöille, pitäen katseensa yhä lapsessa. Naiset niiasivat ja poistuivat sen kummempia kyselemättä. He tiesivät että heidän piti olla juonessa mukana ja käydä sanomassa kunikaalle että vauva oli kuollut synnytyksessä.
"Eikö hän olekkin suloinen?" Lily kysyi hymyillen, melkein itkien onnesta. Hänen mielestään vauva oli suloisin mitä hän oli koskaan nähnyt, olihan hän sentään Lilyn oma poika.
Black ei sanonut mitään... hän oli melko apaattinen vauvaa kohtaan, loppujen lopuksi, hän ei ollut lapsen isä... vaan Aran. Black suuteli pienesti Lilyn otsaa, vilkaisten samalla vauvaan joka tuhisi erittäin suloisesti.. no... täy.. täytyi myöntää että.. että oli... se.. Blackinkin.. mielestä... melko suloinen... mutta sitä hän ei sanonut, eikä tulisi sanomaan ääneen!!
"hei pikku kaveri" Lily aloitti puhumaan vauvalle, silitellen etusormellaan tämän nenää hymyillen yhä onnellisena.
// RUN! AND IT'S OUT!! HALLELUJA! PRAISE THE MOTHER!! //