Puhuttelu


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 28, 2015 6:26

Re: Puhuttelu

Ehkä ne turvallisuudentunteen juuret johtivat aikaan, jolloin Henry oli petipotilaana ja Roswell oli aina ollut vierellä. Ehkä juuri tuon takia Henrystä tuntui turvallisemmalta, kun sarvipäinen oli vierellä, tilanteessa jos toisessakin. Olihan se hassua sinällään, että nuori monarkki löysi suurimman turvan vanhasta ja voimattomasta demonista.
Hymy kävi kuitenkin nousemaan nuoremman kasvoille Roswellin kertoessa olevansa otettu kuninkaan sanoista ja jäisi kyllä nuoremman luokse, ei hänellä ollut mitään muutakaan suunnitelmissa enää illalle.
"Kiitos", Siniverinen hymähti yhä hymyillen, ollen jokseenkin helpottuneenoloinen sarvipäisen sanoista. Ehkä Henry voisi nyt nukkua yönsä rauhassa, jos nyt unta edes saisi. Kyllä äskeisenkaltaiset paniikit velottivat psyykkistä jaksamista, vähemmästäkin sitä uupui. Mutta juuri nyt häntä ei väsyttänyt yhtään.

Siinä missä Roswell itse, kävi Henry myös naurahtamaan pienesti demonin puheille vanhoista miehistä ja noiden tarinoista. Ehkä joskus oli ollut aika, jolloin Henry ei moisia halunnut kuunnella, mutta nyt kun oli niin sanotusti jo aikuistunut ja rauhoittunut nuoruudenkapinansa kanssa, oli toisten tarinat omasta - ja ylipäätänsäkin - menneisyydestä alkanut kiinnostamaan. Olihan hän aina ollut kiinnostunut historiasta, miksei siitä siis kuuntelisikin myös tarinoita, vaikkakin toisten kertomana tarinat saattoivat saada... Puolueellisia vivahteita. Olihan niitä toki kirjoissakin.
"Mutta aina menneistään voi puhua. Ja jos mitä, niin oppia", Nuorempi hymähti sarvipään puheille siitä, ettei kukaan heistä tainnut olla sama henkilö mitä joskus ainakaan oli ollut. Tottahan se varmasti oli, jokaisen kohdalla. Sitä kun tosiaan tuppasi oppimaan ja muuttumaan menneisyytensä myötä, suuntaan jos toiseenkin.
"Aloittaminen on aina vaikeinta", Nuori virnisti Roswellin pohtiessa, ettei tiennyt mistä varsinaisesti edes aloittaisi pitkää tarinaansa, josta ei kuitenkaan ihan kaikkea voinut kertoa, "Mutta en aio vaatia sinua kertomaan mitään, jos itse et halua. Ehkä kuitenkin joku parempi ilta voisimme istua alas ja katsoa, minne keskustelu etenee. Kuinka kauan sinä edes olet Cryptissä elänyt..? Tai liikkunut?".



// Mutta sinä olet kaikista parhain kun luulet olevasi niin mahtava ja suuri. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Maalis 28, 2015 9:52

Re: Puhuttelu

Roswell hymyili ja nyökkäsi syvään toisen kiitoksille, pitäen katseensa maassa hetken aikaa kuin kumartaessaan. Muuta siihen ei sitten tarvinnut sanoa. Illan suunnitelmat tiesivät nyt molemmat. Kuningas saisi toivottavasti nukuttua rauhassa vailla huolia toisen demonin hyökkäyksestä ja neuvonantaja pysyisi tuon vierellä – hyvin hiljaa, tietenkin. Mutta se ei ollut ongelma tai mikään, olihan hänellä jo kokemusta ja osaamista. Molemmat heistä tiesivät, ettei sarvipää kenenkään unia häirinnyt... No, jos muut halusivat nukkua, tietenkin.

Vieläkään Henry ei näyttänyt perääntyvän, eivätkä ne vanhojen miesten tarinat tuntuneet poikaa pelottavan. Niin, ehkäpä kuningas ei itsekään enää mikään pieni poikanen ollut, omaten jo jälkikasvuakin, ollen isä. Ihmiset kasvoivat niin kovin nopeasti, se oli oikeastaan... Pelottavaa, vaikkei Roswell koskaan Henryä aivan pienenä ollut nähnytkään.
"Niin kai se on, Teidän Majesteettinne," demoni hymähti pehmeästi toisen ollessa sitä mieltä, että menneistä kyllä pystyi aina puhumaan ja niistä pystyi oppimaan. Olihan niissä puheissa perääkin, vaikkei vanhus itse nauttinutkaan menneisyydessä värjöttelystä. Ehkäpä hän oli itse jo omat asiansa oppineet... Mutta kenties muutkin pystyivät ottamaan hänen elämästään opikseen, vaikka se demonilla taisikin olla hieman omalaatuinen moniin ihmisiin verrattuna.

"Taidan antaa sen vallan sitten Teille, Teidän Majesteettinne. Kysykää Te, mitä haluatte, ja minä keskityn vain vastaamaan," sarvipää myhäili lempeään tapaansa, vierittäen moisen vastuun nyt jollekin toiselle. Runoniekka hän ei itse ollut, eikä saisi hyvää tarinaa elämästään kirjoitettua... Mutta niin kauan kun jotain kiinnosti ja joku kysyi, miksei hän kertoisi. Henry ei mihinkään pakottanut, joten ne asiat, joita ei missään nimessä muille voitu paljastaa pysyisivätkin sitten salaisuuksina.
"Tähän maahan tulin ensimmäisen kerran hyvin kauan aikaa sitten. Pahoittelen, aika on... En ole kovin hyvä vuosissa, jos en ole yrittänyt pitää aikaa, Teidän Majesteettinne," Roswell naurahti pahoittelevasti, hymyillen kuitenkin,
"Teitä ei ollut silloin, Teidän Majesteettinne. Eikä isäänne tai isänne isää, saati sitten hänen isäänsä... Tai edes haltioiden kuninkaan isoisoisää. Tapasin haltiat ensin ja pysyttelin niillä seuduilla, minulla ei ollut mitään syytä liikkua, jos ruokaa oli lähettyvillä. En voi sanoa viettäneeni kovin pitkiä aikoja täällä, mutta olen nähnyt kaupunkien nousevan ja tuhoutuvan."




((Älähän nyt toki imartele tuolla tavalla vaikka aivan tottahan se on ja täysin oikeutettua, sillä vatsaani jo yksistään mahtuisi viisi sinua))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 07, 2015 6:49

Re: Puhuttelu

Siniverinen hymähti pienesti demonin suostuen näihin ehtoihin. Henry kyselisi, Roswell vastaisi. Tai vastaisi ainakin niin kauan, kunnes Henry kysyisi jotain, mihin sarvipäinen ei halunnut vastata. Tuttuun tapaansa Henry ei halunnut pakottaa Roswellia mihinkään, mitä tuo itse ei halunnut tehdä, oli kyseessä sitten vain menneisyydestään kertominen. Tietenkin se herättäisi kysymyksiä, jos Roswell johonkin kysymykseen ei halunnut vastata, mutta ei Henry katsonut oikeudekseen vaatia toiselta vastausta. Mennyt oli mennyttä, joka tapauksessa. Kunhan ei selviäsi, että Roswell aikoinaan olisi jonkun heidän kuninkaistaan murhannut, niin kaikki oli hyvin... eikö?
Uupunut katse kävi kuitenkin terävöitymään Henryn käydessä selvästi kuuntelemaan mielenkiinnolla Roswellin kertoessa, milloin ensimmäisen kerran oli Cryptissä vieraillut. Ei Roswellkaan varmaksi osannut sanoa, mikä kiehtoi Henryä suuresti. Ei demoni vaikuttanut vanhuuttaan höperöltä tai hajamieliseltä, joten jos tuo ei jotain muistanut kunnolla, täytyi siitä olla pitkä aika.

Sinällään se pelotti. Ajatella, että Roswell oli niinkin kauan ollut... olemassa. Kyllä Henry oli tiennyt demonin olevan vanha, mutta että niinkin vanha...
Mutta samalla se myös kiehtoi nuorempaa, jolla oli takana vasta nipin napin pari vuosikymmentä. Henry oli aina ihaillut haltioiden - ja muidenkin rotujen - pitkää ikää, josta varmasti oli hyötynsä, mutta samalla haittansa. Sinällään pitkä ikä kiinnosti... Mutta Henry ei uskonut kestävänsä, mikäli eläisi huomattavasti pidempään mitä lähipiirinsä. Mahtoi olla kamalaa katsoa, kuinka läheiset, ystävät ja kumppanit, kävivät yksi kerrallaan katoamaan elämästä, siinä missä itse jatkoi eteenpäin.
"Sinällään kuulostaa pelottavalta", Henry kävikin hymähtämään ääneen, vaisusti, "Tiesin sinun kyllä olevan vanha, mutta että noinkin vanha...".
"Mahdatko vetää iässä vertoja Kolmelle Vanhimmalle?", Kuningas virnisti pienesti, kysellen lähinnä retorisesti. Ei hän varsinaisesti tiennyt, kuinka vanhoja nämä kolme vanhinta lohikäärmettä olivat, mutta ajatus siitä tiedosta kiinnosti yhtä lailla. Hän halusi tavata nämä lohikäärmeet, henkilökohtaisesti, mutta moiseen ei vielä ollut suotu tilaisuutta.
"Olen kuullut tarinoita, joiden mukaan Taivaanturmelija olisi alunperin luonut Cryptin. Ja tarinoita, joissa kerrotaan Oraakkelin luoneen koko maailman. Tarinoita, jossa heidän kuvaillaan olevan vanhoja kuin itse aika. En sitten tiedä, mikä on totuus, mutta...", Selvästi se innostus kuului nuoremman äänestä tuon kertoessa tarinoista mitä oli kuullut. Häntä kiinnosti nämä asiat, eikä siniverisestä ollut sitä peittelemään, "Anteeksi. Ajauduin aiheesta".


// Mutta kun pidän siitä kun punastut pannulla kun sinua paistan //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Huhti 07, 2015 8:40

Re: Puhuttelu

Roswell hymyili ja katseli pojan suuntaan, joka väsyneisyydestään huolimatta oli jaksanut kuunnella hänen höpinöitään. Itse asiassa toinen näytti kovinkin virkistyneeltä ja kiinnostuneelta, joten ehkäpä tarina ei ollut niin tylsistyttävä, kuin olisi voinut ajatella. Kuninkaasta ajatus niin pitkästä elämästä oli pelottava, saaden sarvipään kallistamaan hieman päätään pahoittelevan hymyn kera.
"Pahoitteluni, Teidän Majesteettinne. En toki halua pelotella," tuo hymyili varovaisesti toista katsellessaan. Ei hän oikeastaan osannut ajatella, millaista lyhytikäisten otusten elämä oikeastaan oli. Hänen iässään ei ollut mitään ihmeellistä Roswellin omissa silmissä... Mutta ehkäpä kuninkaan nuoressa iässä sitten oli. Kai aina kysymys oli omasta näkökulmasta. Ainakaan tässä maailmassa vanhuus ja hyvin pitkä ikä eivät olleet täysin outoja ajatuksia, Henryn heti käydessä miettimään, josko vanhan demonin ikä olisi lähelläkään Cryptin vanhimpia lohikäärmeitä. Niitä samaisia käärmeitä, joille annettiin kunnia monien asioiden luomisesta.

"Jaa-a," demoni naurahti pehmeästi virnistäessään. Hankala kysymys todellakin, tiesikö kukaan edes niiden liskojen tarkkaa ikää? ...Ja no, tiesikö hän edes omaa ikäänsä tarpeeksi tarkasti?
"Aika on... Mielenkiintoinen ilmiö, Teidän Majesteettinne. En ole edes varma, toimiiko se samalla tavalla kaikkialla. En tiedä, voiko sitä meidän tapauksessamme edes vertailla," tuo jatkoi hymyillen ja pudisti hieman päätään pojan pahoitellessa sivutessaan puheenaihetta. Mutta eipä Roswellilla ollut mikään kauhea tarve olla huomion keskipisteenä, kuninkaanhan oli annettu keskustelua viedä eteenpäin haluamaansa suuntaan ja tämä näytti kiinnostavan toista.
"Mitä tulee luomiseen, pelkäänpä, että vain kyseessä olevat lohikäärmeet voisivat siihen vastata, Teidän Majesteettinne. Ja meillä vanhuksilla on tapana tehdä tiedostamme salaisuuksia, joita emme mieluusti jakele nuoremmillemme syystä taikka toisesta," sarvipää hymyili hieman kulmaansa nostaessaan. Joihinkin asioihin, mihin lyhytikäiset kuolevaiset halusivat vastauksia... No, niihin asioihin monesti löytyikin vastauksia ja tietoja. Joskus niitä vain ei kuulunut jakaa ja nuorten täytyi antaa löytää oma tiensä, vaikka se olisi raskaampaa.

"Ehkäpä joskus saamme mahdollisuuden kysyä," keltaiset silmät katsahtivat poikaa, itse ainakin nähden toivon tulevaisuudesta. Jos tämä oli kuninkaalle tärkeää, niin ehkäpä lohikäärmeiden tapaaminen olisikin sen arvoista. Eiväthän he välttämättä mitään oppisi, mutta... Aina oli mahdollista kysyä, jos ei muuta.



((No niinhän minulla onkin useasti tapana hotkia ruokasi jo pannulta parempiin suihin))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 11, 2015 9:08

Re: Puhuttelu

Puheet ajasta ja sen toimintatavoista saivat Henryn hymähtämään pienesti. Nämä aiheet olivat kieltämättä kiinnostavia, mutta Henryn täytyi myöntää, ettei hänen ymmärryksensä kenties riittänyt moisten asioiden puimiseen. Varsinkaan tässä mielentilassa. Vaikka olikin hieman piristynyt puheiden myötä, tunsi nuorimies silti olonsa kovin nuutuneeksi, voimattomaksi. Teki mieli vain torkahtaa tässä nojatuolissa, joskin Henry yhä epäili, ettei saisi unta vaikka silmänsä sulkisi. Päässä pyöri liikaa ajatuksia ja koko ajan heräsi vain uusia kysymyksiä noiden ajatusten rinnalle laukkaamaan, nyt kun Roswellin kanssa keskusteli.
"No sitä en epäile yhtään", Henry kävi virnistäen hymähtämään, Roswellin mainitessa vanhuksien pitävän salaisuuksia, joita ei mieluusti kertonut eteenpäin nuoremmille. Jotkin asiat oli hyvä säilyttää salaisuutena, joskus se tieto todellakin lisäsi tuskaa. Ja toisinaan oli myös hyvä unohtaa.

"Ehkä joskus", Nuorempi huokaisi sarvipäisen sanoihin, "Epäilen kyllä. Vasta viime vuosina heistä on alkanut jälleen kuulumaan jotain, mutta ei paljoa. Pelkäänpä ettei minulle suoda koskaan tilaisuutta tavata yhtäkään heistä henkilökohtaisesti. Ellen lähtisi patikoimaan vuoren huipulle, mutta se nyt on kovinkin absurdi ajatus. Katsoisin kuitenkin viisaammaksi keskittyä ajankohtaisempiin ja realistisempiin aiheisiin, kuin Vanhimpien tapaamiseen".
"En elättele toivoa heidän tapaamisesta turhaan", Monarkki lisäsi, samalla kun lattianrajaan laskenut katse kohosi takaisin Roswellin puoleen, "Sen sijaan voisin keskittyä sinun kuulusteluun".
Vitsaileva hymy käväisi siniverisen kasvoilla, ennen kuin se ilme vakavoitui. Suusta karkasi pitkä, huojentunut mutta samalla väsynyt huokaisu Henryn sulkien silmänsä hetkeksi, nojautuen samalla paremmin vasten tuolin selkänojaa. Hetken Henry pysyi täysin hiljaa, aivan kuin rauhoitellen itseään suuremmastakin suorituksesta, näyttäen jopa siltä että siniverinen saattaisi nukahtaa niille sijoilleen jos hiljaisuus vain jatkuisi.
"Jos antaisin sinulle vapaat kädet...", Henry aloitti kuitenkin lopulta varovaisesti, raottaen pienesti silmiään, "Mitä tekisit Tsytanille...?".



// Okei en mä enää pysty tähän kun vastaamisessa vaikeimmaks aiheeks koituu offgamejen letkautukset. Voitit. Sinä haiset. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Huhti 12, 2015 2:18

Re: Puhuttelu

Roswell vain virnisti pojalle vastaukseksi toisen itsekin reagoidessa aikaisempiin sanoihin samalla tavalla. Toinen oli vielä nuori, mutta kyllä tuo jokin päivä itsekin ymmärtäisi, millaisia salaisuuksia vanhuksilta löytyikään. Tietenkään ihminen ei taitaisi aivan kyetä demonin tai lohikäärmeen vanhuuteen, mutta eihän Henryä tarvinnutkaan verrata, kuin toisiin lajinsa yksilöihin. Se hyväntuulisuus kyllä näytti kaikkoavan kuninkaasta puheenaiheen vaihtuessa Vanhimpiin ja mahdolliseen tapaamiseen. Poika... Taisi todellakin haluta keskustella niiden kanssa, mutta tiesi sen olevan hankalaa. Mahdotontakin, kenties. Toivotonta. Olihan se aika hankala katsella nuorukaisen hylkäävän unelmansa, mutta olihan siinä järkeäkin. Roswell ei voisi lohikäärmettä toiselle tuoda, ellei moinen itse halunnut mukaan tulla. Ja no, eihän hänkään yhdellekään vuorelle kykenisi kiipeämään huonolla selällään. Haluaisihan hän rohkaista Henryä, mutta turhaa toivoa ei hänkään halunnut antaa. Demoni katselikin toista hiljaisena ja hieman eksyneenäkin, katse kovin mietteliäänä.

"Niin... Ehkäpä se on tähän aikaan yöstä helpompi toteuttaa, Teidän Majesteettinne," sarvipää naurahti pehmeästi päätään hieman pudistaen, hymynkin palatessa huulille kunnolla. Jos sitä vain elettäisiin päivä kerrallaan ja yritettäisiin pitää kuningas tyytyväisenä vain omalla läsnäolollaan. Pojan täytyi nukkuakin, joten ehkäpä lohikäärme olisi vähän turhan jännittävä puheenaihe tähän hätään. Taas kerran hyväntuulinen ja vitsaileva ilmapiiri katosi pojan huokaistessa ja vakavoituessa. Hetken aikaa toinen näytti jo melkein siltä, että kenties nukahtaisi... Ja Roswell pysytteli hiljaisena, katsellessaan vain omasta nojatuolistaan käsin toisen kasvoja ja suljettuja silmiä. Kuningas ei kuitenkaan nukkunut.

"...Taidatte tietää, mitkä aikomukseni olivat viime kerralla, Teidän Majesteettinne. Silloin, kun menin haltioiden kaupunkiin," demoni raotti huuliaan hetken hiljaisuuden jälkeen, Henryn jopa kutsuessa sitä pientä pirulaista nimeltä. Se ei todellakaan ansainnut sitä, mitä juuri nyt pojalta sai.
"Siksi annan mieluummin Teidän päättää. Tämä on... Teidän asianne, Teidän Majesteettinne. Omat asiani voin aina hoitaa myöhemmin."




((Hyvä, voitan aina. Haisenkin, olen tässä hikoillut hyvästi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 18, 2015 8:05

Re: Puhuttelu

Puoliumpinainen katse tarkkaili sarvipäistä kysymyksen myötä, siniverisen pistäen merkille kaikki mahdolliset eleet ja ilmeet. Vastausta ei kuulunut heti kysymyksen myötä, mikä oli ehkä ymmärrettävääkin. Olihan kysymys tullut aika puuntakaa, eikä Roswell ehkä ollut olettanut keskustelun vielä kääntyvän siihen pikkupiruun tämän illan - tai no, yön - aikana. Ei Henrykään välttämättä olisi halunnut Tsytanista jatkaa, mutta tunsi kuitenkin pakottavaa tarvetta kysyä nyt Roswellilta, kun siihen mahdollisuus oli.

Varsinaista suoraa vastausta Henry ei saanut, vaikka ymmärsi kyllä mitä Roswell sanoillaan tarkoitti. Ei hän ollut yllättynyt tuosta vastauksesta, se kun tuntui jo itsestäänselvyydeltä. Hän ei ollut täysin varma mitä kaikkea pikkudemonin ja Roswellin välillä oli, eikä katsonut asiakseen siitä liikaa tiedustella, mutta Roswell tunsi Tsytanin paremmin kuin kukaan heistä. Roswell näytti myös halveksuvan nuorempaansa, jos Henry nyt olisi alkanut kyselemään Tsytanista Roswellilta enemmänkin, voisiko hän luottaa, että sarvipäinen kertoisi totuuden Tsytanista eikä mustamaalaisi tuota? Tosin, olihan Henry nyt itsekin nähnyt Tsytanin, eikä voinut sanoa tuon vaikuttavan kovinkaan mieluisalta henkilöltä.

"Entä jos armahtaisin hänet", Henry jatkoi avaten katsettaan paremmin, "Antaisitko sinä hänen olla?".
"Jos käskisin sinut jättämään hänet rauhaan, tekisitkö sen?".


// Senkin haisuli. Rollaan sut suihkuun ja käsken Ivyn pestä sut jollain hyväntuoksusella saippualla. Ivy pesee koska se tykkää kukista ja niiden hajusta ja silleen //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Huhti 19, 2015 4:30

Re: Puhuttelu

Roswell antoi silmiensä pysyä kovin unisessa pojassa huuliensa käydessä painumaan hennosti suppuun, ehkä mietteliäinä, ehkä tyytymättöminä. Hän ei erityisemmin halunnut kuulla sanaa "armahdus", jos se jollain tavalla liittyi siihen ärsyttävään pieneen pirunsaastaan... Mutta nyt oli kyseessä kuningas ja se henkilö, jolle se demoni oli tehnyt eniten haittaa. Hänellä ei ollut mitään oikeutta evätä sitä mahdollisuutta, jos Henry sen armeliaana salli.
"En tiedä, pitäisinkö siitä tai ajattelisinko sen olevan paras vaihtoehto," vanhus aloitti hieman huuliaan raottaen ja silmien räpytellessä rauhallisesti, vaikkakin tuon katse oli yhä terävä,
"Mutta annoin päätöksen jo kokonaan käsiinne. En ajatellut syödä sanojani vain, koska päätös ei ollut mieluisa... Teidän Majesteettinne. Kunnioitan päätöstänne."

Sarvipää nosti kätensä poltetulle ranteelleen, hieroen sitä hyvin hellästi paidanhihan lävitse. Sitä kirveli yhä... Ja sitä tuli kirvelemäänkin vielä pitkän aikaa – vaikka loputtomiin, jos Roswell ei palannut kotiinsa haavojaan nuolemaan. Tällä hetkellä hänellä vain ei siihen ollut aikaa ja siten mahdollisuutta. Toinen demoni reviirillä oli turhan suuri riski.
"En kuitenkaan tule lupaamaan jättämään sitä kokonaan rauhaan. Elinikänne on pisin aika, mihin suostun, Teidän Majesteettinne," demoni saneli omat ehtonsa, jotka ihmiselle taisivat olla hyvinkin anteliaat. Roswellilla kun oli aikaa odottaa, jos hänen oli pakko.
"Tosin, jos se jostain syystä kävisi rikkomaan luottamuksenne ja hyökkäisi kimppuunne... Suojelisin Teitä millä tahansa tavalla, mihin kykenen."




((Siellä kylpyhuoneessa pierut kaikuvatkin niin hassusti.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 25, 2015 3:32

Re: Puhuttelu

Roswell oletetusti ei ollut samaa mieltä armahduksen suhteen, mutta sanojensa mukaan ei aikonut perua puheitaan ja käydä toimimaan siniverisen tahtoa vastaan. Demoni oli antanut päätösvallan Henrylle, eikä aikonut siitä lipsua. Oli jokseenkin sydäntälämmittävää kuulla jonkun kunnioittavan hänen päätöksiään. Moni kyllä teki niin, mutta kovin moni ei sitä ääneen sanonut. Ja sitten oli tietenkin ne muutamat, jotka ääneen kävivät kovinkin kärkkäästi kertomaan, kuinka olivat nuoren kuninkaan päätöksiä vastaan. Kaikkia ei aina voinut miellyttää, sen Henry oli saanut kokea jo monta kertaa. Silti, vaikka enemmistö oli tyytyväisiä - tai ainakin pysyi hiljaa, mikäli eivät olleet - ne negatiiviset palautteet kävivät aina kolahtamaan ja kovaa.
"En olettanut sinun edes pitävän sitä vaihtoehtona", Henry hymähti Roswellille tuon puhuessa armahduksesta vaihtoehtona. Henry taisi kuitenkin olla ainoa, joka piti armahdusta edes jonkinlaisena vaihtoehtona. Tosin, Tsytanin tavattuaan ei hän tiennyt enää, oliko se sittenkään vaihtoehdoksi lueteltavissa.

Siniverinen kävi kyllä huomaamaan, kuinka demoni rannettaan kävi hieromaan puheiden lomasta. Ei hän ollut tietoinen palovammasta joka kankaiden alla piilotteli, eikä katsonut varsinaisesti asiakseen siitä kysellä. Ehkä Roswellilla oli vain paikat kipeänä, kovin useinhan tuo voivotteli vanhuuden tuomia vaivoja, ehkä tuo oli yksi niistä.
Pienesti Henry kurtisti kulmiaan Roswellin kertoessa, ettei aikonut luvata jättävänsä pikkupirua rauhaan lopullisesti. Korkeintaan hänen elinikänsä ajan demoni lupaili pysyä kaukana Tsytanista. Henry hymähti pienesti, nyökäten samalla.
"En edes katso olevani oikeutettu pyytämään sinua pysymään hänestä erossa ikuisesti. Teillä kun on ilmeisesti jotain henkilökohtaisempaa kränää keskenänne..?", Siniverinen jatkoi, "Enkä tiedä... Armahtaisinko häntä lainkaan. Halusin vain tietää mitä mieltä sinä siitä olet. En usko että hän koskaan tulee saamaan luottamustani osakseen, hän kun antoi kovin... epämieluisan ensivaikutelman itsestään...", Roswellin ranteessa pysynyt katse kääntyi takaisin vanhan miehen kasvojen puoleen, siniverisen katsoen ehkä astetta kysyvämmin sarvipäistä, aivan kuin odottaen tuon kertovan paremmin ranteestaan.



// Voin kuvitella. Ja se haju, kahta kauheampi lämpimässä vesihöyryssä. Ivy huutaa apua //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Huhti 25, 2015 7:03

Re: Puhuttelu

Roswell kallisti hieman päätään ja nosti toista kulmistaan, vaikka hymy pysyi kyllä yhä vanhoilla huulilla. Poika ei olettanut hänen uskovan, että armahdus oli yksi vaihtoehto? No, kai toinen oli nyt todistettu olevan väärässä, jos tuo demonin sanoja uskoi.
"Monet asiat ovat mahdollisia, vaikka ne kuulostaisivat oudoilta tai jopa mahdottomilta. Tämä vaihtoehto, vaikkei se mieluinen olekaan... On kovin yksinkertainen toteutettava, Teidän Majesteettinne, joten en usko voivani sulkea sitä kokonaan pois," vanhempi miehistä hymyili selittäessään, lopuksi vielä katsellessaan kuningasta kovin lempeästi pehmeän naurahduksen päästäessään suustaan ulos,
"Ja... Tunnenhan minä Teidät, Teidän Majesteettinne. Teidät ja tapanne..."

Sarvipää huomasi, kuinka Henryn silmät olivat laskeutuneet sille ranteelle, jota hän oli hieromassa. Ei se ele yksistään ollut kovin epäilyttävä – tai niin hän ainakin toivoi – mutta enempää huomiota siihen ei haluttu vetää, ettei siitä käyty kyselemään. Roswell yritti käyttäytyä kuitenkin mahdollisimman normaalisti ja aivan kuinka kuninkaan katse ei häirinnyt, vetäen kätensä pois palovammaa hieromasta vaivihkaa aivan kuin olisi hieronut sitä jo tarpeeksi, eikä mikään ollut ongelmana. Puheenaiheita vaihtamalla ja niihin keskittymällä saisi kyllä saisi sen huomion jonnekin muualle...

Demoni hymyili hieman toispuoleisesti pojan epäillessä, että kahdella demonilla oli ilmeisesti jotain henkilökohtaistakin tässä pelissä. Niin kai se oli, vaikka kaikki Henryyn liittyi. Itse se pikkupiru oli typeryyksissään mennyt tekemään jotain typerää, mitä vanhempi demoneista ei ollut hyväksynyt. Ja vieläkään se ei ollut ottanut opikseen...
"Niin," Roswell vain vastasi lyhyesti ja hymyili kuunnellessaan kuninkaan puheita, toisen ilmeisesti vain halutessaan kuulla neuvonantajansa mielipiteen nuoremman demonin kohtalosta. No, sehän hänen työnsä olikin neuvonantajana, joten eihän siinä mitään. Enää edes kuningas ei ollut varma, halusiko armahtaa mokomaa penikkaa. Sarvipää ei voinut kuin hymähtää hieman. Aivan omilla teoillaan se pirulainen oli saanut käännytettyä sen ainoan mahdollisen pelastajansa itseään vastaan...

"En usko sen olevan luottamuksen arvoinen," sarvipäinen mies antoi oman mielipiteensä, sivuuttaen ranteensa kokonaan. Se kun ei ollut lainkaan tärkeää, eikä demoni muka edes huomannut koko asiaa.
"...Demoneihin on vaarallista luottaa muutenkin. Näin neuvonantajananne sanoisin, että luotitte minuun aivan liian nopeasti, Teidän Majesteettinne. Jos olisin halunnut satuttaa Teitä..."




((Pieni huone ja ovi lukossa. Sieltä ei mikään pääse ulos eikä apua tule.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 01, 2015 4:48

Re: Puhuttelu

Vino hymy kohosi nuoremman kasvoille, Roswellin mainitessa tuntevansa nuoren kuninkaan ja tuon tavat. Tottahan se oli, jos Henry oli kyseessä, taisi armahdus olla aina vaihtoehtona, valitettavasti. Ei nuori olisi halunnut ketään tuomita, eikä todellakaan katsonut olevansa oikeutettu päättämään kuka saisi elää ja kuka ei. Mutta, hänen asemassaan moiseen oli totuteltava. Ei Henry uskonut kykenevänsä tuomitsemaan edes Arania kuolemaan, jos siihen tilaisuus suotiin. Siitä johtuen Henry todellakin toivoi, ettei moiseen tilanteeseen koskaan ajauduttaisi.
Nuori monarkki pisti merkille Roswellin käytöksen sen ranteensa suhteen. Jostain syystä vaikutti, että demoni vältteli kiinnittämästä Henryn huomiota siihen, joskin se nyt oli jo hieman myöhäistä. Henry uskoi yhä, ettei hänellä ollut oikeutta kysellä sen paremmin tuosta pienesti epäilyttävästä liikkeestä sen enempää, mutta uteliaisuus alkoi viemään voiton. Ehkä se ei ollut mitään suurta, kenties Roswell oli vain satuttanut ranteensa tilanteessa tai toisessa, mutta toisaalta... Jos kyseessä oli vain pieni haaveri, miksi sarvipäisen käytös oli tuollaista...
Tai ehkä Henry tulkitsi kaiken vain väärin. Ehkä hän oli turhaan epäilevä.

Katse laskeutui hetkeksi pois Roswellista tuon mainitessa kuninkaan luottaneen turhankin nopeasti sarvipäiseen vanhukseen. Nuori hymyili, nyökäten pienesti. Tottahan se oli. Hänellä oli tapana luottaa muihin ehkä turhankin nopeasti, Henry kun halusi uskoa ettei kukaan oikeasti sisimmissään ollut paha. Hänen jos jonkun pitäisi jo tietää, ettei kaikkiin voinut aina luottaa, vaikka nuo kuinka esittivät ystävää.
"En haluaisi ajatella, että se johtuu juuri demonien rodusta...", Henry hymähti katseen kohoten samalla hitaasti Roswellin puoleen, "Vaikka kaikki väittävät muuta... Olen silti tavannut demoneita ja puoliverisiä demoneita, jotka eivät vastaa mitenkään yleistä käsitystä teistä..".
"En voi kuitenkaan kiistää sitä, ettenkö luottaisi uusiin tuttaviin turhankin nopeasti. Mutta, se on osa luonnettani, josta saan sitten maksaa jos virheen jälleen teen", Nuorempi jatkoi, "... en kuitenkaan aio luottaa Tsytaniin".

"Mutta mikä rannettasi vaivaa?", se alla muhinut uteliaisuus vei voiton, Henryn nyt viimein kysyen Roswellilta asiasta, nostaen kasvoilleen samalla vinon hymyn.



// Kaunista. Tuon Ivyn haudalle kukkia //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Touko 01, 2015 9:36

Re: Puhuttelu

Roswell hymyili pojalle takaisin toisen nyökäten myöntäessä, että hänellä tosiaan oli tapa luottaa muihin liian nopeasti. Olihan se... Hyvä ominaisuus olla tuomitsematta muita heti ensimmäisessä tapaamisessa, mutta nuori ja kokematon kuningas ei saisi olla liiankaan hyväuskoinen. Muut käyttäisivät sitä hyväksi... Ja olivat käyttäneet jo. Kuka tahansa voisi kyllä tappaa ihmisen, joka selkänsä käänsi väärälle henkilölle. Demoneilla vain oli vielä se tapa, että monet käyttivät mieluusti ihmisten sieluja, joten usealla heistä oli oikein hyvä syy käydä hyökkäämään muiden elävien otusten kimppuun...
"...Se on hyvä, Teidän Majesteettinne," demoni kuitenkin naurahti pehmeästi Henryn ilmoittaessa, ettei siihen pikkupiruun kuitenkaan aiottu luottaa, ajatteli kuningas mitä ajatteli demoneista ja muista henkilöistä yleensä. Muuta Roswell ei tällä hetkellä tarvinnut.

"Onhan se myös hyvä, ettette tuomitse kaikkia heti, Teidän Majesteettinne. Niin paljon kuin haluaisin varoittaa Teitä ja saada Teidät pysymään kaukana kaikesta vaarallisesta, en halua tuomita viattomia. Demoneilla on tässä maailmassa jo tarpeeksi hankalaa," sarvipää hymyili, palaten hieman taaksepäin ja kommentoidessaan toisen aikaisempiin tuumiin,
"Mutta meilläkin on maineemme syystä. Koskaan ei voi olla varma, mitä demonin päässä liikkuu... Joten pyytäisin Teitä olemaan tulevaisuudessa varovaisempi, Teidän Majesteettinne. En usko kenenkään suuttuvan, vaikka joutuisi todistamaan oman viattomuutensa... Monelle demonille sitä mahdollisuutta ei anneta, joten se varmasti olisi miellyttävä vaihtoehto."

Roswell kävi kuitenkin nostamaan toista kulmistaan pojan käydessä ääneen kysymään siitä ranteesta, jota vanhus oli hetki sitten hieronut. Vai että se toisesta näytti niin epäilyttävältä, että siitä piti suorastaan kysyä... Vainoharhaisuuttako, vai omasiko Henry kenties paremmat silmät, kuin hän osasi kuvitellakaan? Ehkäpä sitä ei pitänyt tässä tilanteessa vähätellä. Vaisto oli osunut oikeaan... Mutta ei demoni siitä oikeastaan halunnut puhuakaan.
"Hm? Onko ranteeni hierominen niin epäilyttävää?" Roswell kävi kysymään pienen virneen kera, piikitellen nyt kun pystyi. Kerranhan hän sitä oli koskenut...
"...Mutta Teillä taitaa olla kykyjä, Teidän Majesteettinne. Toivon, että kuuntelette vaistojanne tulevaisuudessakin. Mitä minuun tulee... Teidän ei tarvitse huolehtia minusta, Teidän Majesteettinne. Käteni on vain hieman kipeä, mutta kyllä se siitä."




((Ruumis kyllä haisee sen jälkeen niin pahalta, että kukatkin kuihtuvat tullessaan lähelle.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 19, 2015 12:00

Re: Puhuttelu

Henry ei voinut kuin nyökätä ymmärtäväisenä, Roswellin kehottaessa kuningasta olemaan vastaisuudessa varovaisempi luottamuksensa suhteen. Kyllä Henry ymmärsi Roswellin huolen - ja kaikkien muidenkin huolen, jos siitä lähdettiin - mutta ei nuorimies voinut luonteelleen mitään, vaikka yrittikin. Hän halusi luottaa henkilöihin ympärillään, jopa uusiin tuttavuuksiin, vaikka hänellä ei todellakaan ollut varaa luottaa kehenkään summanmutikassa sokeasti. Se koituisi vielä kohtaloksi, jos Henry ei oppisi varovaisemmaksi. Olihan hän jo hieman varovaisempi uusien suhteen, mutta parantamisen varaa oli silti. Toivoa sopi, ettei Henryn tarvinnut oppia sitäkin kantapään kautta.

"Uskon sinun olevan oikeassa, jälleen kerran", Henry hymähti nyökkäyksensä perään, antaen asian omalta osaltaan olla. Hän tulisi pohtimaan sitä vielä yön jos toisenkin itsekseen, ennen kuin antaisi sen olla. Piti vain toivoa, etteivät pohdinnat valvottaisi häntä liian pitkälle yöhön.
"En nyt sanoisi, että se epäilyttävää olisi ollut", Henry virnisti pienesti Roswellin vastakysymykselle, jonka myötä sarvipäinen kävi kuitenkin vakuuttelemaan, ettei siniverisen tarvinnut neuvonantajastaan huolestua.
"Jos niin sanot. Kunhan et riko kättäsi täysin rasituksilla. Eiköhän ole tarpeeksi, että toiselta meistä on yksi raaja käyttökelvoton", Nuorempi mies naurahti, hiljentyen kuitenkin nopeasti. Omiin aatoksiinsa, hetkeksi käyden tuijottamaan tyhjyyteen Roswellin ohitse.
Se väsymys ja paniikkien tuoma uupumus alkoi jo vaikuttamaan nuoreen mieheen, väsymyksen käyden näkymään Henryn kasvoilta entistä paremmin. Ei hän enää jaksanut edes kunnolla keskittyä keskusteluun, vaikka olisi kyllä halunnut jatkaa sarvipäisen kanssa jutustelua pitkälle yöhön.
"Ehkä... Voisin koittaa lepäämistä... Kohtapuoliin", Siniverinen kävikin lopulta hymähtämään, katseen tarkentuessa takaisin Roswellin puoleen, "Ehkä levänneenä olisi helpompi tehdä päätöksiä... Joita ei tarvitse jälkikäteen katua...".


// ruumis poltetaan, tuhkataan. Ei döfää enää. ja tuon muovikukkia, ei tarvitse katso sitten niin usein käydä vaihtamassa niitä kukkia sinne. Olen laiska //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Touko 19, 2015 6:03

Re: Puhuttelu

Roswell nyökkäsi myös toisen tuumille, hymyillen tyytyväisenä. Tässä asiassa hän todellakin halusi nuorukaisen olevan samaa mieltä kanssaan, liian luottavainen kuningas kun olisi liian helppo niille, jotka tuota halusivat käyttää hyväkseen. Ja sellaistahan neuvonantaja ei voinut katsoa vierestä. Hän uskoi, että Henry aikoisi tehdä parhaansa sen suhteen nyt, kun siitä oltiin puhuttu niin paljon ja poika oli samaa mieltäkin. Kuninkaan ei ollut tapana olla sellainen, joka kuuntelisi ja nyökyttelisi hyväksyvästi, jos ei oikeasti niin uskonut ja aikonut jopa tehdä asialle jotain. Tapahtuisiko jotain yhdessä yössä? Ehkäpä ei. Mutta sen toisen pienen pirulaisen kanssa pojan täytyi olla hyvin tarkkana, ja se taisikin olla se ensimmäinen koettelemus...

Demoni hymyili siihen tuttuun lempeään tapaansa pojan virnuillessa, ettei se kädenhierominen muka ollut epäilyttävää. Eihän se ollut hänestäkään, mutta silti toinen oli siihen tarttunut. Ehkäpä Henryllä oli tarkemmat aistit, kuin kumpikaan heistä oli uskonut. Silloinkin Roswell vielä hymyili, kun kuningas varoitti häntä kätensä rikkomisesta, mutta heti kun puhe vaihtui käyttökelvottomaan raajaan... No, Henryn omakin naurahdus loppui kovin lyhyeen siinä samalla. Hymy oli hetken surumielisempi, keltaisten silmien katseen vilkaistessa sivuun. Siihen olikin paha mennä sanomaan mitään.
"Uskoisin... Ettei syytä huoleen ole, Teidän Majesteettinne," tuo kävi kuitenkin ilmoittamaan varovaisen hymyn kera. Rasitus ei hänen kättään rikkoisi... Eikä sekään olisi hänelle niin kova paikka. Demoneilla oli joskus elämässä helpompaa.

"Mhhm," Roswell hymyili taas tyytyväisemmin pojan ollessa sitä mieltä, että tuon pitäisi kokeilla jo sitä nukkumaanmenoa. Siitä demoni oli samaa mieltä, kuningas tarvitsi paljon lepoa, että jaksaisi tehtävissään... Ja nyt oli vielä toisena ongelmana se pieni punainen piru.
"Se on hyvä ajatus, kyllä. Haluaisitteko kenties jotain ennen sitä, Teidän Majesteettinne? Juotavaa, syötävää? Vaatteenne valmiiksi?"




((Hyvä. Mutta muovikin voi sulaa...))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 21, 2015 11:35

Re: Puhuttelu

Demoni vakuutteli, ettei syytä huoleen ollut. Hyvä niin, Henry kun uskoi mielellään Roswellin sanaan. Mikäli vanhempi mies uskoi itse, ettei syytä huoleen ollut, niin kyllä Henry sen uskoi. Ehkä hän oli vain ylireagoinut siihen pieneen eleeseen, jonka toinen oli suorittanut. Henry halusi vain varmistaa, että neuvonantajallaan oli kaikki hyvin. Kyllä hän tiesi kuinka vaikeaa Roswellilla pahimmillaan saattoi olla hovissa, jossa taruolentoja - varsinkaan demoneja - ei katsottu yhtään hyvällä. Kyllä Henry sai siitä itsekin kuulla vielä taholta jos toiseltakin, jotka uskalsivat siniveriselle mielipiteensä ilmaista.

Huonetta katselemaan eksynyt väsyneenrauhallinen katse kääntyi takaisin Roswellin puoleen, tuon kysellessä tarvitsisiko monarkki mahdollisesti vielä jotain. Pienesti Henry pudisteli päätään jokaiselle kysymykselle, tietäen Roswellin vain haluavan varmistaa, että hänellä oli kaikki hyvin.
"Ei kiitos, en usko että ruoka tai juoma maittaisi minulle tällä hetkellä. Ja mitä tulee vaatteisiin, enköhän itsekin selviä. Kenties moinen toimenpide on tarpeeksi kuluttamaan mahdolliset energiat pois, ennen kuin sänkyyn vaivun", Siniverinen hymyili, "Voit poistua. Mikäli en saakaan unta ja tarvitsen sinua vielä, etsin sinut kyllä käsiini tavalla tai toisella".
"Mutta nyt, ehkä kaipaan hieman omaa rauhaa ajatuksieni kanssa. Kiitän kuitenkin sinua jälleen seurasta", nuorempi lisäsi, samalla kun kävi hitaan verkkaisesti nousemaan ylös tuoliltaan kävelysauvojensa hapuillen.


// No sitten kun ne sulaa niin tuon lisää. Tuskin ne heti ensimmäisen yön jälkeen on sulana. Kai. //
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö