
Kreivi
Viestit: 1593
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 12:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä
Re: I'm a gift
"Ehkä tuo on kuitenkin hieman liioiteltua," sarvipää hymisi.
Ainakaan kaksikon ei tarvinnut istuskella kovin ahdistuneina tekemättä mitään huoneessa. Roswell aina piti siitä, kun sai tarjota jotain vierailleen – vaikka periaatteessa hän tarjosi linnan antimia, sillä eihän hän mitään itse ollut ostanutkaan. Demoni kuitenkin nyökkäsi toisen toiveille ja asetti kätensä polvilleen ennen kuin kampesi itsensä ylös tuolista, astellen makuuhuoneen ovelle rauhallisin askelin. Onneksi tähän aikaan oli vielä palvelijoita käytävillä, eikä Roswellin tarvinnut lähteä liian kauas pyytääkseen teetä itselleen ja vieraalleen. Vähän aikaahan siinä menisi, ennen kuin juoma saapuisi perille, mutta ei kai heillä mikään kiire ollutkaan.
Neuvonantaja ei kuitenkaan istunut takaisin odottamaan, ollen mieluummin ovella vastassa, eikä hän näin vanhana jaksanut kokoaikaa nousta nojatuolista istuutumisen jälkeen. Vierastansakaan tuo ei halunnut häiritä, antaen Rosalban selailla kirjan sivuja ja rentoutua samalla, kun hän vähän siisti kirjoituspöytäänsä ja niitä irtonaisia papereita, jotka nyt pistivät pahasti silmään naisvieraan ollessa läsnä…
Pian tee kuitenkin saapui koputuksen kera, demonin ottaessa tarjottimen ovella vastaan. Roswell ei voinut kuin olla tyytyväinen nopeaan palveluun ja siihen, kuinka palvelijat osasivat joskus laittaa mukaan niitäkin asioita, joita neuvonantaja ei olisi osannut pyytääkään. Tällä kertaa kuppien ja teekannun lisäksi tarjottimella oli myös pieni kori pikkuleipiä – ja totta kai se pieni purnukka hunajaakin löytyi tuomaan sitä lisämakeutta. Roswell toi tarjottimen nojatuolien keskellä olleelle pienelle pöydälle ja kaatoi teetä molempiin koristeltuihin posliinikuppeihin.
Sarvipää pääsi sitten vihdoin istumaan taas tuoliinsa, ottaen kupin lautasen kera käsiinsä ja sekoitellen hellästi punertavanruskeaa nestettä kupissa lusikalla. Aivan kuten nainen oli luvannutkin, pian tuon alkoi lukea tekstiä kirjan sivuilta. Olihan se kovin outoa vain istua ja kuunnella, eikä Roswell oikein osannut sanoa, oppiko tässä oikeastaan aivan yhtä hyvin ja nopeasti, kuin lukemalla… Mutta ehkäpä tämä ei ollut mikään oppitunti, eikä hänen sitä sellaisena kannattanut ottaakaan. Teekuppia tuotiin lähemmäs ja vanhus puhalsi teen pintaa kylmemmäksi, ennen kuin otti ensimmäisen hörppynsä. Olihan se aika omituista tehdä jotain tällaista näin hänen mielestään, mutta samalla se oli aika… Nostalgistakin. Roswell joi teetä hitaaseen tahtiin kuunnellessaan. Maan historia osasi olla kovin ikävää ja sotaisaa, joten ei hän voinut tuntea oloaan erityisen onnelliseksi. Haikeaksi se vain mielen veti, vaikkei hän ollut sotiin ottanut osaakaan.