I'm a gift


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Tammi 13, 2016 6:33

Re: I'm a gift

Roswell hymisi. Korut, tosiaankin, taitaisivat olla helppoja lahoja… Ellei lahjan saaja ollut kovin tarkka siitä, mitä ylleen puki. Eipä hän voinut, ikävä kyllä, sanoa olevansa joku mestari estetiikassa, joten demonille sekin taitaisi käydä kovin hankalaksi. Ikävä kyllä Henryä eivät korut taitaneet erityisemmin innostaa, joten kuninkaan lahjaan ei ollut niin helppoa ratkaisua – etenkin, jos halusi pojan edes pitävän siitä, mitä sai! Ja Roswell kyllä mieluummin hankkisi sellaisen lahjan, josta sen saaja piti ja kykeni käyttämään.

"Ah, se varmaankin tekee siitä vähän helpompaa," demoni nyökkäsi naisen kertoessa… Yhteistyösuhteestaan kirjakauppiaan kanssa. Eipähän rahaa ainakaan mennyt hukkaan, jos kirja ei miellyttänytkään. Kaikilla ei ollut yhtä helppoa. Kauppiailla kun ei ollut tapana katsoa hyvällä, jos asiakkaat päättivät jäädä lukemaan kirjoja, sillä eihän siitä saanut rahaa…

Mies kallisti päätään hieman kuunnellessaan Rosalban puhetta, mutta katse oli nauliintunut lautaan. Keltaiset silmät katselivat tarkkaavaisina tuon suunnitellessa seuraavaa liikettään – ja varoen niitä ansoja, joita hänelle yritettiin järjestää.
"Hm… Niin, ette taida kyetä lainaamaan kirjoja ja viemään niitä muurien ulkopuolelle. Nehän ovat Hänen Majesteettinsa omaisuutta, joten teidän täytyisi kysyä lupa Häneltä," Roswell tuumaili leukaa hieraistessaan ja katsoi sitten ylös hymyillen. Rosalballa ei tainnut olla niin läheistä suhdetta itse kuninkaan kanssa, että olisi noin vain rynnännyt kysymään.
"Ehkäpä teidän kannattaisi hakea sellainen seuralainen, joka on valmis jättämään juhlat taakseen."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Tammi 13, 2016 6:48

Re: I'm a gift

Tottakai Rosalba maksoi hieman ”lainastaan”, mutta demonin ei tarvinnut sitä tietää. Muutama kolikko sinne tänne ei tuntunut isolta uhraukselta vaihtuvan lajitelman vuoksi. ”Se on suurin ongelma. Muurit eivät tässä kohtaa ole laisinkaan metaforana ja hänen Majesteetillaan on taatusti parempaa tekemistä sekä ihmisiä, jotka kaipaavat niitä kirjoja enemmän”, nainen totesi naurahtaen kuninkaan omaisuuteen. Eikä nainen kuvitellut saavansa audienssia kuninkaalta vain kirjojen vuoksi, joita hänen ei edes tarvinnut lukea. Eikä hän muutenkaan olettanut olevansa tarpeeksi korkeassa asemassa sellaisia varten. Hän oli ehkä rikas, mutta hän ei ollut arvokas.

Kun Roswell ehdotti hänen hakevansa seuralaisen, joka olisi valmis jättämään juhlat kirjojen vuoksi, Rosalba oli tikahtua nauruunsa. Hän ravisteli päätään demonille, sillä jos hän lähti ajoissa juhlista viimeinen asia, minne miehet halusivat mennä oli kirjasto ja katsoa kun hän lukisi kirjoja! Ei hänen palveluistaan maksettu sen vuoksi! Eikä nainen voinut sanoa, että hänellä olisi edes ystäviä, jotka pääsisivät linnaan. Oikeastaan hänellä ei ollut ystäviä laisinkaan, mutta sen ajatteleminen olisi vain masentavaa. Joitain asioita piti uhrata ja ystävyys oli ollut yksi leikatuista. ”Ehkä, ehkä”, nainen sanoi saatuaan itsensä vakavoitumaan, mikä ei ollut helppo tehtävä! Hän puraisi huultaan jottei virnuilisi enempää asialle liikuttaessaan nappuloitaan. Suloista, kuinka demoni unohti millaisessa seurassa tuo oli. 

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Tammi 13, 2016 8:39

Re: I'm a gift

"Mhh… Hänen Majesteettinsa haluaisi varmasti saada kaikki onnellisiksi, mutta ikävä kyllä aikaa on vain rajattu määrä kun taas ihmisiä näyttää olevan loputtomasti," Roswell hymyili. Niin, ikävä kyllä. Vaikka se olisi kuinka mukavaa auttaa kaikkia, tuoda kaikki kuulemansa kuninkaan tietoon ja järjestää onnellinen loppu… Taisi kirja kuitenkin jäädä taka-alalle. Eihän demoni osannut sanoa, kuka oli onnellinen ja kuka ei, monet kun omasivat naamion, minkä taakse kätkeä ongelmansa. Rosalba ainakin sai syödykseen, eikä joutunut nukkumaan ulkona kylmässä.

Ehdotus paremmasta seuralaisesta ei kuitenkaan näyttänyt naisesta olevan jotain, minkä tuo olisi voinut ottaa tosissaan. Rosalbahan suorastaan taisteli naurua vastaan, pudistaen vain päätään. Hymyillen ja kulmaansa nostaen Roswell kallisti päätään kysyen, vastaten ainakin toisen peliin heti omaa nappulaansa liikuttaen.
"Älkää toki olko asiasta niin varma. Mitä tahansa voi aina tapahtua," demoni virnisti ja nojasi kauemmas laudasta.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Tammi 13, 2016 8:52

Re: I'm a gift

Kuningas vaikutti hyvältä mieheltä. Rosalballa ei ollut aiettakaan hukuttaa tuota turhiin toiveisiin ja pyyntöihin. Hän oli toisinaan kuunnellut juhlissa aatelisten puhetta ja lähes ärähtänyt. Näiden maailma oli täysin erilainen normaalin kansalaisen näkökulmasta. Rosalba ei ikinä ollut nähnyt nälkää tai nukkunut kylmässä, mutta hän oli maksanut aina kaiken takaisin. Mitään ei ikinä oltu ojennettu hänelle kultalusikalla.

Ilmeisesti Rosalban pitäisi odottaa ihmeitä. ”Mh… Tälläinen mies ilmestyy ovelleni kun maa muuttuu siniseksi ja taivas punaiseksi”, nainen totesi ja hänen hartiansa hytkyivät näkymättömästä naurusta kun hän katsoi neuvonantajaa. Hän piti demonista enemmän ja enemmän, mutta ei osannut sanoa kuinka paljon tuo oli oma itsensä. Hän lähes nautti miehen seurasta, mutta tiesi todellisuuden olevan aamulla ovella. Tuo tuskin haluaisi nähdä kurtisaania tätä yötä enempää. se oli hänelle tavallaan helpotuskin. Oli kamalaa ajatella, että hän lähes piti jostakusta.

"En ole nähnyt teitä useissakaan juhlissa. Tosin niihin, joihin osallistun, ei ole taidettu kuninkaallista seuruetta kutsua. Liikaa ihmisiä ja hälinää?" Rosalba kysyi hymyillen ja kallisti päätään. Hän oli täysin unohtanut toisen demonipuolen merkitsevän jotakin.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Tammi 13, 2016 10:04

Re: I'm a gift

"Ehkei nyt suinkaan," Roswell naurahti naisen ollessa sitä mieltä, että mahdottoman täytyisi tapahtua, ennen kuin hän saisi sellaisen seuralaisen juhliin, joka oli valmis viemään hänet linnan kirjastoon. Lukemaan, siis. Oli kai siinä omat ongelmansa, kovin moni ei haluaisi jättää sellaisia juhlia välistä, jos kutsun oli saanut… Ja tuon henkilön pitäisi vielä päästä kirjastoonkin, joten mikään täysin tuntematon henkilö tuo ei voisi olla.
"Ei se välttämättä olisi mikään mahdottomuus, mutta se ei kenties olisi hyvä tämän maailman kannalta…"

Demoni heilautti kättään naisen kysellessä, miksei häntä nähty usein juhlissa, ainakin sysäten syrjään sen syyn, ettei hän niistä muka pitänyt ihmisten tai hälinän takia.
"Ei minulla ole mitään juhlia vastaan. Pidän niistä – ja ihmisistä ja hälinästä," tuo naurahti,
"Mutta harva kutsuu demonin juhliinsa. Yleensä menen niihin, mihin Hänen Majesteettinsakin, ellemme jostain syystä näe paremmaksi, jos en saapuisikaan. Jotkut voisivat ottaa sen väärällä tavalla," Roswell jatkoi ja hymyili. Ne vain olivat niitä elämän tosiasioita, jotka eivät noin vain muuttuneet. Mutta hänellä kun oli aikaa odottaa sitä päivää, milloin hänen läsnäolonsa ei ollutkaan niin suuri asia.
"Joskus toki Hänen Majesteettinsa jättää itse tulematta, mutta lähettää minut sijastaan. Ne ovatkin sitten yleensä niitä… Poliittisempia tapaamisia, milloin saan toimia Hänen Majesteettinsa korvina ja suukappaleena."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Tammi 13, 2016 10:17

Re: I'm a gift

Ilmeisesti demoni nautti ihmisten seurasta ja hälinästä, mikä sai naisen kulman kevyesti kohoamaan. Sitten hän muisti vilkaista tuon sarvia ja huokaisi kevyesti. Hän katsoi miestä ajatteli, kuinka kamalaa olisi varmasti olla halukas lähtemään, mutta sitten muistaa, että ihmiset eivät halunneet tuota paikalle oikeasti. ”Mh… Lupaan kutsua teidät, jos pidän ikinä juhlat, jotka ovat… sopivat. En ole osannut vielä päättää mitä mieltä olette naamioista ja huivi tansseista”, Rosalba totesi ja naurahti: ”hänen majesteettinsa paikalle tulo olisi sellainen, joka tappaisi ne juhlat. Demoni voisi olla lähes tervetullut”. Nainen virnisti ja tämän silmäkulmassa jopa pilkahti hänen hyvin musta huumorinsa. Rosalban juhlat olivat kuuluisia tietyissä piireissä. Eivät ne mitään orgioita olleet, mutta niissä juhlistettiin seksuaalisuutta. Hän ja hänen luotto kolleegansa olivat hyviä vapauttamaan ihmisiä. Jopa naiset rohkeimmat naiset tulivat paikalle aviomiestensä kanssa. Heidän liiketoiminnalleen kyseiset juhlat olivat aina hyväksi ja sellaisten yksin emännöiminen voisi olla raskasta. Lähes aina juhlien jälkeen muutama aatelinen oli saanut päähänsä uusia fantasioita.

Rosalba asettui tuolissa hieman rennompaan asentoon ja katseli demonia huvittunein silmin. Hän rakasti naamiaisia, sillä silloin hän sai olla kukatahansa. Hän ei kuitenkaan yleensä saanut kutsuja sellaisiin juhliin. ”En ikinä olisi ajatellut, että saatan samaistua demonin kenkiin. Meistä kummastakaan kirkko ei ole kamalan iloinen ja suurimpaan osaan juhlista olemme tervetulleita vain esiliinan kanssa. Plus teillä on erinomainen shakin peluu kyky”, nainen totesi siirtäen jälleen nappulaansa. Hän hymyili demonille huokaisten lähes dramaattisesti: ”tosin minulla ei ole komeita sarvia”.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Tammi 13, 2016 11:02

Re: I'm a gift

Roswell ei voinut kuin nauraa naisen kuvaillessa juhliansa, joihin tuo olisi halunnut hänet kutsua. Juhlat, joihin demonikin oli tervetullut… Sellaisiin ei todellakaan tainnut uskaltaa viedä kuningasta. Poikaparka saisi varmaan henkisiä traumoja – ja vaimoltaan kuningattarelta luultavasti kovin nuhtelevan katseen.
"En tiedä, suojelisiko naamio henkilöllisyyttäni," tuo naurahti, viitaten sarviinsa. Kovin monella ei tainnut samanlaista paria olla, ja ne kun oli niin hankala peittää millään. Menisiköhän siinä koko naamiaisten idea sitten…
"Mutta arvostan elettänne," Roswell nyökkäsi. Kuinkahan moni muu arvostaisi neuvonantajan menevän liian lihallisiin juhliin, sitä hän ei tiennyt. Hän arveli numeron kuitenkin olevan aika pieni. Kaikenlaista sitä pitikin tehdä ja olla tekemättä varjellakseen mainettaan.

Rosalba kuitenkin näki heissä kahdessa niin paljon samaa. Kumpikaan heistä ei ollut mikään siveellisyyden esikuva muiden silmissä, ja kirkkokin taisi haluta heidän kummankin katoavan. Vakava asia, mitä miettiä – mutta se vakava hetki vaati kevennystä, minkä Rosalba heti tarjosi. Sarvipää pudisteli päätään ja naurahti.
"Imartelu ei auta shakissa," tuo virnisti, vastaten toisen liikkeeseen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Tammi 13, 2016 11:11

Re: I'm a gift

Rosalba virnisti demonin sarville: ”hattu tai viitta? Viittoja näen jatkuvasti”. Miehet mielellään peittivät lähes koko kasvonsa sekä hiuksensa syvällä hupulla. Hän heilautti kättään vähättelevästi oman eleensä puolesta. ”Mehän puhumme hypoteettisesti”, hän totesi vilkaisten kattoa. Ehkä hän piruuttaan lähettäisi yhden kutsun neuvonantajalle, vain saadakseen tuon virnistämään tai suupielen nytkähtämään.

Kevyt naurahdus karkasi Roswellin toteamukselle: ”se ei ollut kehu. Se oli vain fakta”. Hän sanoi täysin vakavalla naamalla, kunnes sen halkaisi hymy hänen syödessään lähetin. ”Tai ehkä se ei olekkaan meille yhteistä…” Hän totesi viattomasti silmiään räpyttäen. Hän laski syömänsä nappulan huolella riviin muiden kanssa. ”Me emme muistaneet sopia voittajalle palkintoa!” Rosalba huudahti hiljaa, kuin se olisi kamalin asia maailmassa ja he olivat juuri rikkoneet jotain hyvin, hyvin, vakavaa shakki sääntöä. 

Pokaalit kun olivat kaivertamatta ja mitalit yhä... missä mitaleja tehtiin. Hän oli myös nostanut dramaattisesti kädet suunsa eteen. Osaksi näytelmä oli harhauttamista, sillä demonin lähetin syöminen ei ollutkaan fiksuin liike. Hän olisi kahdessa liikkeessä saanut matin, mutta nyt se oli livahtanut hänen sormistaan ja avannut demonille mahdollisuuden hänen kuninkaansa luokse.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 12:00

Re: I'm a gift

Roswell hymyili ja myhähti toisen puheille. Mikäpä siinä leikkimielisessä keskustelussa, jossa kenties oli särmä sitä totuutta ja halua oikeastikin juhlia sillä tavalla. Oli hankala sanoa, tulisiko se koskaan tapahtumaan syystä taikka toisesta, joten turhaan demoni ei halunnut siitä unelmoida tai keskustella… Mutta ainahan siitä pystyi vitsailemaan. Molemmilla oli hyvä tuuli ja suut hymyssä. Nainen kuitenkin muuttui hetkessä vakavaksi sarvipään sanojen myötä, väittäen kehuja faktaksi ja saaden Roswellin nostamaan kulmaansa hymyn kera. Kauaa Rosalba ei voinut pokerinaamaansa pitää yllä, tosin tällä kertaa sen hymyn aihe olikin nappulan syönti.

Demoni päästi matalan hymähdyksen kuin tuumiakseen, katsellen kysyvästi naista. Toinen oli kovasti sitä mieltä, että voittajalle olisi pitänyt olla palkinto ja nyt oli muka niin hirveää, ettei sellaista ollut. Pehmeä naurahdus karkasi sarvipään huulilta ja tuo vain pudisteli päätään.
"En ole tainnut kertaakaan pelata sellaista peliä, jossa olisi ollut palkintokin," Roswell hymisi, eikä antanut rauhallisen olemuksensa järkkyä toisen huudahduksista. Keskittymisen peliin ei myöskään annettu järkkyä, demonin ollessa tilanteen tasalla ja käyttäessä toisen virheen hyödykseen – niin kuin aina.
"Tässä vaiheessa ei taitaisi enää olla kovin reilua pyytää sellaista…"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 12:12

Re: I'm a gift

Naurahdus oli paljon puhuva ja miehen todetessa, ettei ollut pelannut palkinnosta! Se oli vain väärin! ”Oijoi! Mitä olette mennyt menettämään!” Rosalba henkäisi ja suurensi silmiään entuudestaan. Tosin olihan se nyt aivan väärin, jos ikinä ei ollut voittanut mitään! Hän lisäksi koetti järkyttää neuvonantajan järkyttävän hyvää keskittymiskykyä edes jotenkin, mutta se ei heilahtanut mihinkään suuntaan. Sen todettuaan Rosalba palautti kasvonsa virnuilevaan, normaaliin kuosiin. ”Pyh, minä vielä tästä nousen! Taistelen ja johdan joukkoni voittoon! Jotenka sano vain palkintosi, sillä et tule sitä saamaan”, nainen uhosi hymyillen, vaikka todellisuudessa jopa hän tiesi omien mahdollisuuksiensa olevan pienet. Kevyt uhoaminen oli kuitenkin vain pelin hengen mukaista.

Rosalba kumartui laudan ääreen ja pelasi itselleen edes hieman aikaa siirtämällä kuninkaansa pois vaaran tieltä, mutta todennäköisesti hän menettäisi kovin vähenevästä nappula määrästään ainakin yhden, mutta se yksi osti aikaa. Lisäksi Roswell voisi pelata liian itsevarmasti vielä! Se oli ainakin hyvä toive.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 1:16

Re: I'm a gift

Roswellia vain näytti huvittavan toisen voivottelut, eikä tuo näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan muka kaikista niistä palkinnoista, mitä tuo oli elämänsä aikana menettänyt. Eipä hän oikeastaan tehnyt sellaisilla mitään. Mitä omaisuus oli hänelle, joka ei sellaista edes tarvinnut? Moni tavara taitaisi muuttua tomuksi, ennen kuin hän henkensä heittäisi. Ja ruoka… No, ei hänestä tuntunut oikealta olettaa saavansa sellaista palkinnoksi.

Demoni hymisi ja katseli toista tyytyväinen hymy huulillaan, katseessa kuitenkin ollessa jotain ilkikurista. Rosalba uhosi aikovansa voittaa… Ja olihan se aina mahdollista. Ei hän mikään täydellinen pelaaja ollut itse, aina sitä kykeni tekemään virheitä. Siksipä tuo ei käynytkään hyökkäämään varomatta, yrittäen ainakin miettiä liikkeensä tarkkaan. Näin lähellä Roswell ei halunnut menettää peliä jonkin tyhmän oman virheen takia, jonka olisi voinut helposti välttää vain miettimällä vähän kauemmin.

"Älkää huoliko minusta. Ei minulla oikeastaan ole mihinkään tarvetta, ja teenkin join vasta," sarvipää tuumasi naurahtaen, ilmeisesti nähden vaikka teekupposen parempana palkintona, kuin… No, minkä tahansa muun. Jokin pieni, josta oli nopeasti iloa ja sen sai käytettyä hetkessä. Sellainen oli hänestä hyvä.
"Oliko teillä jokin toive?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 1:28

Re: I'm a gift

Tällä kertaa oli Rosaldan vuoro tuhahtaa paljon puhuvasti ja hän ravisteli päätään demonin vastaukselle naksauttaen kieltään. ”Te ette todellakaan saa tietää minun toivettani ilman parempaa palkintoa. Koettakaa edes keksiä jotain, mikä voisi olla teistä huvittavaa tai hetkeksi ilahduttaa”, Rosalba totesi ja osoitti demonia silmät tuikkien sormellaan, kuin tuo olisi tuhma pikku poika. ”Tee ei käy. Koska minä en tiedä missä keittiö on ja lisäksi ette halua päästää minua sen lähelle. Joutuisitte kertomaan Hänen Majesteetilleen miksi hänen kivilinnansa paloi poroksi. Sen täytyy olla jotain, mitä minä voin tehdä ja ottakaa huomioon kuinka hurmaava ja lahjakas olen! Taivas on rajanenne!”, Rosalba ilmoitti hymyillen ja hän ei edes vitsaillut keittiön suhteen. Hän oli legendaarisen huono keittiössä. Naisen ei ikinä ollut tarvinnut oppia muuta kuin syöttämään viinirypäleitä ja toisinaan olla itse ruuan alustana. Hänen kokkinsa veti lähes happea ja pidätti sitä, kunnes emäntä oli kaukana vaaralliselta alueelta.

Kurtisaani nojautui tuolissaan taaksepäin ja odotti demonin vastausta kulmat kohollaan. Hän odottaisi vaikka hamaan loppuunsa asti vastausta! Tosin se loppu olisi aamunkoitto, mutta periaatteessa. Hän puraisi huultaan ilkikurisesti, sillä hän tiesi mitä pyytäisi voitostaan. Yksi asia oli kiehtonut häntä koko illan.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 2:46

Re: I'm a gift

Roswell ei voinut kuin nostaa kulmaansa toisen kieltäytyessä vastaamasta, mutta hymy pysyi yhä vanhuksen huulilla. Ei, se taisi itse asiassa vain muuttua leveämmäksi Rosalban muuttuessa muka niin toruvaksi, eikä osoittanut vanhempaansa kohtaan paljoa kunnioitusta. Demoni hymähti pehmeästi, tee kun ei ollut tarpeeksi hyvä – mutta kaikki muu sitten maan ja taivaan väliltä muka kelpasi. No, jos nainen halusi kohdella häntä kuin jotain ilkikurista pentua, kyllä hän pystyi sellaiseksikin alkamaan. Tuon katse muuttui petomaisemmaksi silmien kaventuessa.

"Tuollainen leikki voi käydä vaaralliseksi demonien kanssa… Kuvitelkaa nyt, mitä kaikkea voisinkaan pyytää kuolevaiselta," Roswell puhui, ääni yhä rauhallisena, mutta jokin epäilyttävä särmä siinä oli. Hymy ei kadonnut minnekään sarvipään nojautuessa lähemmäs, tuon keltaisten silmien katse oli suorastaan intensiivinen sen porautuen suoraan Rosalban omiin silmiin. Hetken ajan sarvipää antoi kysymyksen pysyä ilmassa, ennen kuin virnisti ja nojautui taakseen, rentoutuen.
"Mutta mikä kurjuus. Jos voittaisittekin, ette saisi mitään palkintoa, jos ette ole sitä sanoneet ennen pelin loppua."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 3:03

Re: I'm a gift

Rosalba kohotti vain kulmaansa ja tiedusteli hyvinkin kohteliaaseen sävyyn: ”Ja luonnollisesti se on joko minun sieluni tai esikoiseni. Valitettavasti niitä kahta joutuisitte odottamaan hirmuisen kauan”. Suoraan sanoen, Rosalballa ei ollut enää paljoa annettavaa, mitä hän ei olisi jo kerran luovuttanut. Hän vastasi demonin katseeseen rauhallisesti, vaikka katse oli häiritsevän tarkka. Nainen ei kuitenkaan kiemurrellut. Onneksi demoni päätti etääntyä ja rentoutua, sillä Rosalba oli käsittänyt miksi tuo mahtoi olla hyvä neuvonantaja. 



Kiusoittelevasti Rosalba kieputti pitkää mustaa suortuvaa sormiensa ympärille. Hän tiesi jo mitä halusi palkinnoksi, jotenka totesi sen olkiaan kohauttaen: ”entä jos kieltäydyn tekemästä siirtoa ennen kuin kuulen haluamani? Lisäksi minä tiedän jo, mitä haluan. Haluan koskettaa sarvianne, sillä ne ovat oikeastaan komeat. Tosin, jos se aiheuttaa sinulle jotain kipua tai muuta fyysistä harmia, sitten tyydyn armollisesti kuuntelemaan kun luette minulle runon oman valintanne mukaan”. Rosalban silmissä pilkahti selkeä haaste. Hän oli sanonut, jotenka demonin olisi pakko kertoa omansa. Hän kallisti päätään ja tanssitti vapaan kätensä sormia nappuloidensa yllä tuijottaessaan demonia odottavasti. Hän laski välillä sormensa hipaisemaan jotain nappulaa, mutta hän ei tehnyt elettäkään nostaakseen yhtäkään.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 3:38

Re: I'm a gift

Roswell hymisi ja jatkoi toisen katselemista. Katse ei lainkaan ollut yhtä pistävä, mutta ilkikuriset vanhuksen silmät vieläkin olivat – todellakin sellaiset, jotka sopisivat polvenkorkuiselle ilkimykselle arvokkaan neuvonantajan sijaan. Shakki ei enää ollut se mielenkiintoisin peli tässä huoneessa, sarvipään innostuessa tästä henkien taistosta enemmän. Roswellin ei kuitenkaan tarvinnut sanoa omaa haluamaansa palkintoa kuullakseen, mitä nainen halusi. Toki Rosalba uhosi, ettei aikoisi tehdä siirtoa, ennen kuin kuulisi demonin halut, mutta… Tässä tilanteessa voitto neuvonantajalle oli se, jos hän kuuli toisen toiveet.

Hänen sarviensa koskettaminen. Sarvipää hymähti. Sarvethan ne vain olivat, ei niissä ollut hänelle mitään tuntoa – muuta kuin aivan niiden sisällä. Toisen haastavaan katseeseen vastattiin kovin omahyväisellä ilmeellä, Roswellin nojautuessa lähemmäs katsekontaktia rikkomatta tai silmääkään räpäyttämättä. Tuo ei edes katsonut lautaa kätensä ojentuessa ja koskettaessa valkoista kuningastaan etusormellaan… Ennen kuin kaatoi sen.
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö