I'm a gift


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 3:50

Re: I'm a gift

Rosalba odotti miehen vastausta lähes henkeään pidättäen! Hän huomaamattaan nojautui tuon mukana eteenpäin ja sitten demoni meni kaatamaan oman kuninkaansa. ”Hei! Eipäs luovuteta. En hyväksy tälläistä! Uusinta ottelu!” Nainen nauroi ja pudisteli päätään Roswellille silmät tuikkien. Ei se vakavaa ollut ja ainahan voitto oli mukavaa, mutta laudan mukaan hän ei todellakaan ollut voitolla. Hänen typerä virheensä oli syypää siihen. ”Teidän voittamisenne rehdisti on paljon mukavampaa”, hän totesi aavistus totuutta mukana katsoen merkitsevästi alas. Roswell joutuisi kinaamaan hänen kanssaan voitostaan, vaikka naisen sormet olivat lähes nytkähtäneet sarvia kohti. Hän oli kuin pieni lapsi uteliaisuutensa kanssa toisinaan.

Hoikat sormet vapautuivat hiuksista helposti ja Rosalba nosti kuninkaan takaisin seisomaan. Hän piti sormensa sen päällä. ”Lisäksi… Minä haluan edelleen tietää, mitä neuvonantajat haluavat voittaessaan?” Rosalba sanoi lähes kuiskaavalla äänellä. Hän oli utelias.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 4:04

Re: I'm a gift

Roswell virnisti ja hymisi huvittuneena naisen reaktiolle. Kovin voitokkaana ja omahyväisenä, tuo nojasi taaksepäin tuolissaan ja antoi pelin olla siltä osin siinä. Kädetkin vedettiin puuskaan ja mies jatkoi naisen katselua leveän hymyn kera pää kallellaan. Siihen oli paha mennä sanomaan mitään. Hän luovutti, joten Rosalba voitti. Tosin, nainen ei näyttänyt hyväksyvän sitä. Kuningas käytiin nostamaan takaisin pystyyn uusintaottelua vaatiessa, mutta siihenhän Roswell vain nosti kulmaansa.

"Pahoittelen. Paras kolmesta, kuten halusitte, ja mihin suostuimme. Kuninkaani nostaminen on sääntöjenvastaista," demoni hymyili, eikä väräyttänyt evääkään laudan puoleen tehdäkseen jotain. Kutsukoot ihmiset demoneita miksi halusivat, heillä ainakin oli tapana tietää säännöt ja käyttää niitä hyödykseen… No, ellei sattunut tapaamaan niitä, jotka mieluummin rikkoivat sääntöjä. Kaikenlaisia demoneitakin löytyi.

"Palkinto on teidän. Teidän kannattaisi käyttää tilanne hyväksi, ennen kuin aamu koittaa," Roswell naurahti yhä selkänojaan nojaten ja odottaen rauhallisena, aikoiko Rosalba oikeasti nousta koskettamaan hänen sarviaan. Kovin uteliashan neito oli, mutta ehkäpä tuo ei antaisi vieläkään periksi… Mutta jääräpäisyydessä tuo ei taitaisi vetää voittoa sarvipäästä.
"...Kerron toki omani, sitten kun sen tiedän."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 4:18

Re: I'm a gift

Perhanan demoni tuijotti häntä kädet ristissä kovinkin omahyväisenä. Rosalba tuhahti säännöille ja pyöräytti silmänsä kattoon paljon puhuvasti. Ainahan sai luovuttaa, mutta voitto ei silloin tuntunut voitolta. ”Minä en leiki hyvin sääntöjen kanssa”, Rosalba totesi naurahtaen ja huokaisi raskaasti. Kuinkakohan usein voittaja mökötti voitostaan? Se saattoi olla suhteellisen harvinaista, eikä Rosalbakaan jaksanut sellaista harrastaa.

Kun Roswell muistutti heidän aikataulustaan Rosalba vilkaisi verhoja kohti. Aamuun olisi vielä tunteja. Eikä mies muka ollut vieläkään keksinyt mitään, mitä olisi voinut haluta. Haltia ravisti päätään muka kovinkin pettyneenä ja nousi. Hän istahti hyvin tyynesti demonin syliin, virnistäen kuin pahoja aikova tenava ja hellästi kosketti sarvia. Hän ei painanut paljoa, jotenka hän ei säälinyt laisinkaan demonin jalkoja. Pitihän jokaisella voittajalla olla kunnon istumapaikka!

Rosalban sormet olivat hoikat ja hyvin hoidetut ja yleensä hänen ranteessaan oli jokin koru, mutta tänään hän oli jättänyt korut pois. Hopea oli aina hieman riskialtis valinta. Rosalba ei vetänyt tai pidellyt sarvia koko kädessään. Hän oli halunnut koskea ja sen hän tekikin. Aloittaen kärjistä ja juoksuttaen sormiaan sekä katsettaan aina tyveen saakka koskien demonin ihoa. ”Hmm.. Ne ovat niin sileät”, hän tuumi ja katsoi kultaisiin silmiin, jotka olivat todella lähellä juoksuttaen nyt sormensa takaisin kärkiin.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 4:42

Re: I'm a gift

Roswell vain virnisti toisen mutinoille. Säännöt olivat säännöt, piti nainen niistä tai ei. Hän ainakin aikoi pitää niistä itse kiinni – etenkin, kun tässä tilanteessa ne auttoivat häntä enemmän, kuin haittasivat. Olihan demonista aika hauskaa kiusata toista näin, kun siitä sai niin ison reaktionkin. Oli kumma, kuinka pelin häviämällä hänestä tuli voittaja… Mutta mikäs siinä. Hän voisi istua ja odottaa vaikka ikuisuuksiin saakka, jos Rosalba oli päättänyt jäädä mököttämään paikoilleen.

Nainen kuitenkin nousi jaloilleen, saaden sarvipään keltaiset silmät seuraamaan tuon lähestymistä. Toinen lähestyi suoraan, mutta ei käynytkään sarviin heti käsiksi. Sen sijaan Rosalba istahti Roswellin syliin, saaden miehen suoristamaan selkänsä ja katsomaan toista kysyvästi. Näin tämä kai sitten meni. Demoni vain hymähti.

Sormi nousi koskettamaan sarven pintaa, jossa ei todellakaan ollut mitään sen suurempia uurteita tai säröjä. Eihän hän niitä oikeasti mihinkään käyttänyt, ne olivat siinä vain… No, koristeena. Koska demonilla piti olla sarvet tai jotain sellaista. Ei Roswell osannut edes kuvitella syytä. Sarvet eivät tietenkään tunteneet mitään, eikä Rosalba painanut tarpeeksi kovaa saadakseen niskan liikkeelle. Vasta kosketus takaraivoon oli jotain, minkä demoni tunsi.
"Vai niin?" Mies naurahti toista katsoessaan, kaksikon kasvot nyt lähempänä kuin ennen,
"Onko se hyvä vai huono asia?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 4:57

Re: I'm a gift

Roswellin ottaessa lähes istuessa asennon, Rosalba naurahti tuolle. ”En minä pure”, noita totesi ja kallisti päätään lisäten virnuillen: ”ellet sinä sitä toivo”. Hän ei ujostellut miehen kiusaamista, se oli puolet hänen ammatistaan. Tosin hänen huomionsa kiinnittyi hetkeksi täysin demonin sarviin. Hän ihmetteli niitä aivan omassa rauhassaan, hoppuilematta. ”Mh”, hän vahvisti havaintonsa kovin vakavalla nyökkäyksellä. Hänen utelias puolensa kehräsi tyytyväisyyttään. Lisäksi nainen ei voinut olla ihailematta kuinka sarvet muotoilivat demonin pään muotoa.


Katsoessaan suoraan keltaisiin silmiin Rosalba vastasi: ”ei kumpaakaan. Ei minulla ole sarvia tai kokemusta niistä sen enempää. Tosin… Jos minulla olisi sarvet olisin varmasti punonut tai maalannut niihin jotain”. Haltia vastasi täysin rehellisesti ja toisella kädellään kokeili toista sarvea. Pitihän hänen olla tasapuolinen! Onneksi sarvien päät taittuivat ylöspäin ja hän ei ainakaan voinut kolhia itseään niihin. Hän hymyili neuvonantajalle ja hipaisi tuon niskaa sekä kaulansyrjää hennosti sormillaan laskiessaan kätensä pois. ”Oikein tyydyttävä palkinto, vaikka olen edelleen ärtynyt luovuttamisestanne”, Rosalba totesi näyttäen siltä kuin hänellä ei olisi kiire miehen sylistä mihinkään. Se oli puolittain demonin ärsyttämiseksi, sillä neuvonantaja tuntui hyvin kireältä omalla tavallaan. Rosalba ei ollut tottunut sellaiseen ja pieni osa hänestä halusi koetella Roswellia.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 3:47

Re: I'm a gift

Roswell kallisti päätään hymähtäen naisen ilmoittaessa, että voisi purra, jos hän sitä välttämättä haluaisi. Eihän siihen oikein muuta voinut tehdä, kuin huvittuneena pudistella päätään.
"Taitaa olla parempi, jos ette. Jos siitä jäisi jälki, Hänen Majesteettinsa voisi säikähtää ja luulla, että joku yritti käydä kimppuuni," tuo hymisi, eikä itse kyllä kieltäytynyt mistään, mutta käytti kuningasta nyt hyödykseen. Eihän Henry kyllä siitä pitänyt, jos joku yritti neuvonantajaansa satuttaa… Eikä Roswell tiennyt, halusiko selitellä illanviettojaan.

Demoni myhäili itsekseen Rosalban kommentoidessa sarvista, mutta nainen ei osannut sanoa, oliko sarvien tekstuuri sitten miellyttävä vai ei. Mutta toisen mielestä sarviin olisi hyvä laittaa jonkinlaisia koristeita – ajatus, joka tuntui kovin hullunkuriselta itse sarvipäästä.
"Mh, kenties," tuo tuumi, eikä nyt aivan heti sysännyt ajatusta sivuun. Hän ei kyllä itse koristellut hiuksiaankaan sen kummemmin, joten tuskinpa tuo sarviensakaan kanssa jaksaisi – eikä se taitaisi oikein sopia hänen kuvaansa.
"Kuulostaisi aikamoiselta työltä ottaa niitä aina pois ja laittaa takaisin…"

Naisen sormet sivelivät hellästi niskaa, ennen kuin ne vedettiin pois. Elettäkään toisen ei kuitenkaan tehnyt noustakseen sylistä, jääden siihen paikalleen istuskelemaan ja puhumaan. Roswell naurahti, eikä pelkästään toisen ärtymykselle hänen luovutuksestaan. Vai että näin tässä sitten pääsi käymään.
"Olenhan sentään demoni. Pitäähän minun pitää mainettani yllä ja tehdä kiusaa…"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 6:48

Re: I'm a gift

Nainen naurahti ajatukselle siitä, kuinka kuningas kävisi läpi oliko tämän kallisarvoista neuvonantajaa vahingoitettu. ”Olen todella hurjan pelottava vastus”, nainen vakuutti hymyillen. Todellisuudessa hän olikin, mutta Roswellin ei tarvinut huolehtia asiasta. Mies oli käyttäytynyt erinomaisesti.

Rosalballe hiukset olivat itsessään yksi koriste, jotenka sieltä pilkottavat sarvet pääsisivät luonnollisesti saman kohtelun alaisiksi. ”Eiei, ne voisi maalata niin, että kävisivät kaiken kanssa ja sitten voisi aina tarpeen vaatiessa vaihtaa mallia”, nainen ohjeisti kuin hän olisi kovinkin kokenut sarvien koristelija. Hän kallisteli päätään kuin taitelija, joka pohti seuraavaa siveltimen liikahdusta. Hän kuitenkin virnisti ja alistui murmuttamaan palkintonsa saamisesta.

Rosalba katsoi kattoa kuin anoen voimaa joltain ylemmältä tasolta. ”Olisitte tehneet enemmän, jos olisitte voittaneet”, nainen totesi huokaisten. ”Nyt tämä voitto tuntuu kovin tyhjältä enkä voi tepastella ympäriinsä kuin pörheä kukko voitostani. Lähinnä… vain tepastella”, hän sanoi silmät nauraen.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 8:58

Re: I'm a gift

Roswell naurahti. Ei hän ehkä kuitenkaan lähtisi maalaamaan sarviaan miksikään muuksi väriksi. Niiden tumma väri hänestä sointui kaiken kanssa hyvin – tai no, ainakin kaiken sen, mikä sopi hänen hiustensa väriin, olivathan ne aika lailla samaa sävyä. Eikä hän kyllä taitaisi edes yrittää hiustensa värjäämistä! Hän taisi jättää nämä asiat niille, joille silmää oli – kuten vaikka Rosalban kaltaisille neitosille.

Demoni virnisti kovin omahyväisesti, tuntien ilmeisesti itsensä voittajaksi henkien taistossa, vaikka Rosalba olikin se pelin voittaja. Naisesta voitto ei tuntunut hyvältä, ja tuo olisi halunnut niin paljon enemmän… Mutta sitten taas, jos tuo ei olisi voittanut, ei tuo olisi sarviakaan päässyt koskemaan. Jos totta puhuttiin, olisi Roswell kyllä antanut toisen koskea niihin muutenkin, mutta… Olisiko Rosalba suostunut siihen?

"Mh. Sellaista se on, kun leikkii demonin kanssa," sarvipää naurahti ja katseli toisen kasvoja,
"Saatte haluamanne, mutta millä hinnalla?" Roswellin pää kallistui leikkisän ilmeen kera. Eihän tässä ollut pahasti päässyt käymään, eikä hän ottanut naiselta mitään… Muuta kuin sen kunnollisen voiton. Voitto oli nyt kovin ontto ja onneton.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 9:15

Re: I'm a gift

Istuessaan Roswellin sylissä, Rosalba ei tuntenut halua kiemurrella ulos nahoistaan ja kadota, kuten yllättävän usein kävi. Oli suhteellisen ironista, että hän tunsi itsensä lähes arvostetuksi demonin sylissä. Sen kun luulisi olevan viimeinen paikka, mutta toisaalta kertoi Roswellin sopivan neuvonantajaksi.

”Selkeästi jonkun pitää päihittää teidät omassa leikissänne jokin päivä”, Rosalba naurahti, mutta kallisti päätään kun häneltä kysyttiin hintaa. Hän oli aina mitannut kaiken kullassa, hopeassa ja pronssissa. Hän varmasti oli jo myynyt sielunsa kiirastuleen ja takaisin. Hän kuitenkin kohotti vain kulmaansa demonille ja tiedusteli pehmeästi: ”kai te muistatte, kuka minä olen? Olen aina saanut kaiken haluamani, hinnalla millä hyvänsä”. Hän kosketti hennosti demonin poskea ja juoksutti sormenpäitään tuon hiusrajaan antaen otteensa irrota jälleen. ”Mutta kieltämättä, kiehdotte minua. Yleensä kykenen lukemaan miestä kuin miestä, mutta teistä…. En osaa sanoa”, kurtisaani totesi ja tuon silmät olivat kerrankin rehelliset. Hän ei ollut varma, mitä demoni halusi ja se oli lähes hermostuttavaa. Hän ei osannut sanoa, mikä saisi tuon murahtamaan intohimosta saatikka missä miehen rajat menivät. Yleensä Rosalba osasi vietellä miehet lähes yhdellä katseella tai liikkeellä. Hän aavisti halusivatko nuo olla vietävissä vai viedä sekä kuinka seikkailun janoisia nämä olivat. Hän ei ollut vielä koskaan istunut miehen sylissä tietämättä halusiko tuo häntä vai ei.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 10:26

Re: I'm a gift

Roswell virnuili. Ei demoni tainnut oppia, ennen kuin joku näpäytti ja sai nuo ansaan omasta itsevarmuudestaan johtuen. Se tuntui melkeinpä olevan jonkinlainen sääntö näissä asioissa – ja jotain, mitä tuo yritti varoa loppuun asti. Mutta kukaan ei ollut täydellinen, ei hänkään. Se joka leikki tulella, polttaisi sormensa joskus. Sen Roswellkin näki omassa tulevaisuudessaan… Mutta ei nyt, ei vielä. Vielä tuo uskalsi virnistellä ja olla tyytyväinen omaan kierouteensa – vaikka tässä aivan leikkimielisesti kiusattiinkin.

Rosalba ei ilmeisesti ollut vielä tullut tilanteeseen, missä hinta ei olisikaan sen kaiken arvoista. Se sai hetkellisesti sarvipään hymyn laantumaan ja katseen hakeutuessa alemmas. Se ei ollut hyvä se, etenkään demonin kanssa. Ehkäpä hänen kanssaan leikittely oli turvallista, mutta jos naisesta tuntui samalta muidenkin demonien kanssa… Tuohon sattuisi. Se virhe maksaisi sitten enemmän, kuin yhden pelin.

Roswellin katse nousi tuon tuntiessa sormet poskellaan, hymynkin palatessa siinä samalla. Salaperäisyys taisi olla kiehtovaa monesta, ja sehän sai demonin vain naurahtamaan.
"Eihän meitä kuulukaan voida lukea. Se tekisi kaikesta vähän turhan helppoa, eikö?" Vanha neuvonantaja hymyili ja kallisti päätään.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 10:40

Re: I'm a gift

Miehen katseen synkkeneminen sai Rosalban kohottamaan kulmiaan. Hän oli kuullut demonien kaupoista. Ei hän kuitenkaan odottanut miehen pyytävän häneltä mitään, mitä joku ei olisi jo kerran ottanut. Sen vuoksi nainen oli niin huoleton. Roswell näki kauniin kiiltokuvan edessään, mutta kiiltokuvan alla oli jotain hyvin kylmää ja kyynistä. Rosalba oli kuitenkin oppinut peittämään sen. 



Naurahdus liikautti hieman miehen lihaksia ja Rosalba pudisti kevyesti päätään. ”Ei, minä olen tottunut tietämään. Minä olen hyvä arvaamaan ja vaikuttamaan, mutta teihin eivät tunnu samat säännöt sopivan”, nainen totesi kurtistaen kevyesti kulmiaan, mutta rentoutti kasvonsa nopeasti kevyeen hymyyn. ”Ehkä en ala julistamaan itseäni käytöksen asiantuntijaksi vielä”, hän naurahti ja käänsi päänsä katsomaan lautaa Roswellin puolelta. Hän todella oli pelannut hölmösti.



Rosalba käänsi katseensa demonin kultaisiin silmiin takaisin. ”Mitä te haluatte vielä tänä yönä tehdä?” Nainen pyyhkäisi jonkin lähes näkymättömän roskan neuvonantajan rinnalta. Hän oli raahannut tuon shakin pariin, jotenka olisi vain kohteliasta antaa miehen välillä päättää. Rosalbasta tuntui, että hän sai hipelöidä miestä yllin kyllin ja tuo kykenisi ohittamaan ne olan kohautuksella. Hän ei halunnut kokea torjutuksi tulemista, jotenka hän antoi armeliaasti demonin keksiä seuraavan tepposen.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 14, 2016 11:22

Re: I'm a gift

Roswell vain hymisi. Ehkeipä nainen ollut viettänyt paljoa aikaa demoneiden parissa… Ja se taisi olla vain hyvä asia. Ei kenenkään kannattaisi. Silti Rosalbaa näytti kovasti ärsyttävän se, ettei tuo näyttänyt tietävän, mitä sarvipään mielessä oikein liikkuikaan. Demonia itseään se tietenkin miellytti, hänhän piti sellaiset asiat mieluusti aivan omana salaisuutenaan.
"Mhh… En tiedä, kuinka paljon jonkun pitää tietää ollakseen asiantuntija," Roswell tuumasi hymyillen ja palauttaessa karanneen katseensa takaisin neidon kasvoihin.

Vaikka kysymyksen olisi pitänyt olla kovin itsestäänselvä, se jotenkin onnistui tulemaan yllätyksenä. Mitä tehdä? Sarvipää räpäytti silmiään ja katsoi Rosalban yli. Aikaa oli vielä jonkin verran. Mutta… Ei hän ollut sitä oikeastaan miettinyt sitten sen kummempaa. Ei hänellä ollut mitään sen kummempia suunnitelmia, joten ei hän oikeastaan… Halunnut tehdä mitään erikoisempaa.
"Tähän aikaan yöstä?" Roswell kallisti päätään mietteliäänä. Mitään kovin meluisaa he eivät voineet tehdä, eikä kyllä oikeastaan mitään, mihin oltaisiin tarvittu enemmän väkeä. Kaikki muut taisivat olla jo nukkumassa.
"On hankala sanoa… Oletteko varma, ettette itse haluaisi päättää? Minähän asun täällä ja te olette vieraana…"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Tammi 14, 2016 11:49

Re: I'm a gift

Rosalba ei voinut olla nauramatta demonin hämmennykselle. ”Te sanoitte, ettette nuku, jotenka onko yön ajalla väliä?” Nainen kysyi ja kiepsahti demonin sylissä niin, että hänen jalkansa lepäsivät molemmin puolin miestä. Hänen pukunsa kangas määrä ja halkiot mahdollistivat onneksi monen laisen liikkumisen. Rosalba kohottautui sen verran, että hänen ei enää tarvinnut kallistaa päätään laisinkaan katsoakseen demonia silmiin. ”Roswell, minä anelen pian teitä pyytämään jotakin. En ole teidän vieraanne. Ajatelkaa minua enemmän… toiveena tai hetkellisenä unelmana. Minä olen sinun unesi tänä yönä. Olen eittämättä paras unenne, sillä luonnollisesti olen jumalaisen ihana”, nainen totesi virnistäen viimeiselle, mutta vakavoitui sitten. ”Te ette käytä minua hyväksi, jos haluatte hetkeksi tyydyttää omia halujanne. Minä tulin tänne vapaaehtoisesti ja olen ollut kanssanne koko yön, koska olen itse niin valinnut. Te olette ollut mitä hurmaavin seuralainen, mutta te ette ole rentoutunut ja se lähes loukkaa minun ylpeyttäni”, Rosalba sanoi ja hymyili Roswellille. Tuo oli ollut jatkuvasti herrasmiehen esikuva ja jotenkin nainen vaistosi, ettei demoni ollut löyhentänyt kaulustaan tarpeeksi illan aikana.

Ehkä keskiverto kurtisaani olisi huokaissut helpotuksesta, kun tämä saisi helposti yöstä kunnon korvauksen tarvitsematta tehdä mitään. Rosalba ei ollut sellainen. Hän halusi asiakkaidensa rentoutuvan, sillä se oli hyväksi hänen liiketoiminnalleen. Kaikki mitä hänellä oli, oli hänen onnistumisensa kurtisaanina. Kun hän jäisi eläkkeelle, hän haluaisi jättää jäljelle aukon, joka ei täyttyisi heti. Osa oli näyttämisen halussa ja osa siinä, että jonkin ajan kuluttua kauniimpi nainen korvaisi hänet ja kukaan ei enää muistaisi Rosalban nimeä.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Tammi 15, 2016 12:15

Re: I'm a gift

"Ei minulle, mutta," Roswell hymähti ja kohautti olkapäitään, jättäen sen lauseen sitten siihen. Yksi syy oli, että turhaan hän kävisi mainitsemaan jokaisen muun henkilön tässä linnassa, Rosalba mukaan lukien. Toinen syy olikin sitten se, että nainen päätti vaihtaa asentoaan ja se sai demonin hiljentymään, tuon keskittymisen suuntautuessa toiseen. Vieläkään Rosalba ei noussut sylistä, mutta nyt tuo oli hänen päällään aivan erillä tavalla hänen reisiensä päällä. Keltaisten silmien katse vilkaisi alas ja sitten takaisin ylös, kohti naisen kasvoja, hiljaa.

Hänellä ei ollut tapana pyydellä asioita. Hänhän oli oikeastaan palvelija itsekin, eikä tarvinnut paljoa elääkseen. Mutta toiselle henkilölle, joka myös palveli muita työkseen, se ei ollut hyvä. Se oli kuin loukkaus, ilmeisesti. Hankala tilanne, joka sai Roswellin katsomaan sivullekin.
"Vai että uni," tuo tuumi hiljaa ja hymyili. Eihän hän tiennyt unista paljoakaan, niitä hän ei nähnyt. Ehkäpä se tosiaankin tekisi sitten Rosalbasta hänen unensa, ja ainoana totta kai sen parhaan. Demoni naurahti.

"Hmm, vai etten ole rentoutunut," sarvipää pyöräytti niskojaan ja päätä sen mukana, silmänsä sulkeutuen. Olikohan se niin? Ei hänen olonsa nyt ollut mitenkään erityisen kireä, mutta ehkä hän oli aina tällainen muiden seurassa. Joidenkin mielestä kohteliaisuuskin oli kireää ja kylmää – mutta ei hänestä. Roswellista se oli, no, kohteliasta. Kunnioittavaa.
"Kenties, sitten… Hartiani taitavat olla hieman…"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Tammi 15, 2016 12:31

Re: I'm a gift

Selkeästi neuvonantajalle ei ollut tavanomaista saada puoliverisiä syliinsä ja lähes anelemaan käskyjä. Demoni vaikutti kiusaantuneelta ja vilkaisi hieman pois Rosalban kasvoistakin. ”Mh… Voin laulaa tuutulaulun jos haluat”, Rosalba myhisi pehmeästi. Hänen äänensä oli yllättävän kaunis, kiitos lukemattomien laulu ja soittotuntien. Ajatus oli selkeästi helpompi niellä unena kuin lahjana.



”Ette. Te ette ole unohtanut minun viihtyvyyttäni hetkeksikään ja suoraan sanoen, teidän pitäisi antaa korsetin tekijöille vinkkejä ja luentoja herrasmiehille kuinka todellinen herrasmies käyttäytyy”, Rosalba kiusoitteli ja naurahti hiljaa. Hän osasi hyvin näytellä rentoutunutta. Se oli tärkein taito heti orgasmin teeskentelyn jälkeen.



Lopultakin Rosalba sai jotain tehtäväkseen. Hän painoi kevyen suukon, hädintuskin edes hipaisi huulillaan, Roswellin otsaa antaessaan käsiensä nousta tuon harteille. Akateemikoksi miehen vartalo oli rakennettu kuin raskasta työtätekevän. Naisen sormet alkoivat hieroa lempeästi paidan lävitse demonin harteita edeten hitaasti kohti kaulaa. Naisen sormet olivat yllättävän vahvat kokoonsa nähden ja hän tiesi mitä teki. Kun sormet tavoittivat paljaan ihon kaulalla ne jatkoivat matkaa ylös aina korville saakka ja sieltä hitaasti niskaan, jossa sarvet muuttivat hieman hierontatyyliä. Rosalba liikahti lähemmäs demonia saadakseen paremman otteen tuon yläselästä. Hän oli jossain vaiheessa alkanut hyräillä sävelmää henkensä alla. Yleensä musiikki ja pieni ääni auttoivat ihmisiä rentoutumaan. Miksi sama ei toimisi Roswelliin? Ainakin keino oli kokeilun arvoinen.
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö