I'm a gift


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Tammi 15, 2016 1:00

Re: I'm a gift

Roswell naurahti. Ei hän taitanut kyllä tuutulauluja tarvita, eikä hän tainnut sen enempää tietää korsettien tekemisestä… Joten ehkäpä hänen kannattaisi vain keskittyä omaan työhönsä, jonka osasi jollain tavalla tehdä. Mutta nyt hänen sitten ilmeisesti piti rentoutua. Olihan siitä jo jonkin aikaa, kun hän viimeksi sai hartiansa hierottua, joten kai se oli jo aikakin. Niskat ja hartiat pääsivät aina jumiutumaan neuvonantajan töissä, selästä puhumattakaan… Ei se vanhuus tainnut tulla yksin.

Naisen huulet koskettivat demonin otsaa ja sormet nousivat harteille. Saihan se Roswellin jännittymään hetkeksi, ennen kuin tuo yritti antaa lihastensa rentoutua, jotta toinen kykenisi niille tekemäänkin jotain. Paitaa ei oltu vedetty päältä ja siten Rosalban kosketus ei päässyt kokonaan kankaan läpi – ainakaan ennen, kuin tuo päätti edetä kaulalle ja niskalle. Demoni kallisti päätään.

"Onko tämä… Teille hyvä asento? Ehkä minun pitäisi mennä makuulle," sarvipää kyseli, katsellen toisen liikkeitä ja kasvoja. He olivat kovin lähekkäin, eikä hän kyllä itse tiennyt, kuinka helposti näin sai ketään hierottua.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Tammi 15, 2016 1:16

Re: I'm a gift

Rosalban sormien alla tuntuivat jännittyneet lihakset. Hän ei kuitenkaan siirtynyt tai lopettanut ennen kuin demoni avasi silmänsä. Hän nosti kätensä hieromaan miehen korvia ja hymyili hetken pää kallellaan. Lopulta hän suoristautui ja totesi: ”katsotaan muistanko reitin oikein”. Rosalballa oli hyvä muisti ja hän oli painanut reitin mieleensä, kuten myös poistumistien. 



Kun Roswell oli kiltisti tarttunut Rosalban käteen nainen käeli käytävään ja lähti oikeaan suuntaan. Hän muisti reitin loistavasti. Linna oli unessa ja he saivat kulkea käytävillä yksin. Rosalban jaloista ei lähtenyt laisinkaan ääntä, mutta hänen pukunsa piti kevyttä suhinaa. Soihdut ja kynttilätkin olivat osittain sammuneet heidän matkallaan, mutta se ei häirinnyt naista vähääkään. Hän löysi oikean oven ja luikahti demoni mukanaan sisään. 


Oven sulkeuduttua Rosalba asteli makuuhuoneeseen kooten lehdet yhdeksi pieneksi kasaksi, joka olisi helppo hävittää. Huoneen tuoksu oli myös raikastunut huomattavasti heidän ollessaan poissa. ”Olen hyvin rohkea ja teen kanssasi sinun kaupat. Unissa ei teititellä”, Rosalba totesi hymyillen olkansa ylitse tehdessään demonille mukavan alustan maata vuoteella. ”Voisitko riisua paitasi?” Rosalba kysyi ja kohotti kulmaansa. Sillä välin hän käveli huomaamattoman pienen pussin luokse ja otti pienen lasisen pullon esiin. Hän hymyili demonille silmät välkkyen ilkikurisesti: ”öljyä”. Rosalba kuljetti sitä mukanaan huuliaan varten pääasiassa. Hänen ihonsa ei pitänyt kylmästä ja viimasta. Niimpä hän kantoi pientä pulloa mukanaan, jossa oli pehmeää ja kevyesti lämpiävää öljyä. Se kävi hierontaan loistavasti. Eikä sitä oltu hajustettu, sillä huulillaan Rosalba ei suosinut mitään tuoksua.

//jos hittailin liikaa voin muokata//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Tammi 15, 2016 4:27

Re: I'm a gift

Roswellin silmät vilkaisivat sivulle kohti naisen kättä toisen hieroessa hänen suippoja korviaankin. Olihan se hierontaa omalla tavallaan, muttei aivan sieltä oikeasta kohdasta… Se kuitenkin loppui pian ja Rosalba nousi vihdoinkin hänen päältään. Ilmeisesti toinenkin oli samaa mieltä, ja olisi parempi, jos hän laittaisi pitkäkseen. Ilmeisesti matka jatkuisi nyt takaisin makuuhuoneeseen, mikä ei ollut lainkaan hullumpi idea. Siellä he olisivat rauhassa. Nyökäten Roswellkin kampesi itsensä hitaasti tuolista ylös, polvien kuitenkin vastustellessa. Hän olikin tainnut istua vähän turhan pitkään…

Päästessään ylös, Rosalba halusi taas demonin taluttavan – tai kenties tällä kertaa nainen oli se, joka talutti? Eipä tuolla ollut mitään kumpaakaan vastaan, vanhuksen seuratessa toista pitkin käytäviä. Olisihan hän toki jotain sanonut, jos toinen oli menossa väärään suuntaan, mutta Rosalba onnistui muistamaan reitin. Olihan se hienoa, linnassa kun oli paljon samanlaisia käytäviä ja monen monta ovea vierekkäin nätissä rivissä.

Makuuhuoneen ovi sulkeutui kaksikon perässä, ja nainen kävi heti siistimään terälehtiä sängyltä. Syy oli selvä. Roswell nyökkäsi kiittävästi ja asteli itsekin lähemmäs sänkyä, istahtaen sen reunalle alas.
"Pahoittelen, minulla on vielä tuon kanssa ongelmia," sarvipää hymähti Rosalban halutessa tuon sinuttelevan. Eipä hän ollut tainnut kovin montaa kertaa Henryä sinutellakaan, vaikka poika oli sitä pyytänyt… Mutta vanhoista tavoista oli hankala kasvaa irti.

Demonin sormet avasivat paitansa napit ja vaatekappale taiteltiin siistiksi pieneksi kasaksi yöpöydälle. Sitten tuo olikin valmis, eikä mies hukannut aikaa. Hyväksyvästi nyökäten tuo kävi pyörähtämään sängylle vatsalleen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Tammi 15, 2016 10:08

Re: I'm a gift

Rosalba ei voinut olla nauramatta Roswellin ”ongelmalle”. ”Älä siitä huolehdi”, hän totesikin päätään ravistaen. Ei hän pahastuisi teitittelystä, mutta jos hän oli käytännössä toisessa henkilössä kiinni… Se oli vain jotenkin kiusallista. Kunnioituksessa ei ollut mitään vikaa, mutta toisinaan pienet asiat tekivät suuren eron.

Kun Roswell oli asettunut mukavasti Rosalba asettui kevyesti tuon vierelle lämittäen öljyä käsissään ennen kuin painoi ne paljaalle selälle. Edellisestä asennosta poiketen hän pääsi nyt entistä helpommin käsiksi niskaan ja pian hän oli työntouhussa. Hän oli kysyä kuinka ihmeessä mies kykeni edes toimimaan, kun hän löysi solmun solmun perään. Rosalba itse nautti hieronnasta lähes viikottain osana kauneus rutiiniaan ja ei muistanut koskaan olleensa itse näin jumissa. 

Selkeästi neuvonantaja oli hieronnan tarpeessa ja hieman syvemmän kuin pelkkien hartioiden osalta.

Saadakseen paremman otteen Rosalba asettui hajareisiin demonin selän ylle. Hän ei laskenut painoaan jaloiltaan kuin käsilleen toisinaan, mutta hänen silkkinen kankaansa hyväili toisinaan kevyesti toisen selkää. Hiljainen hyräily oli palannut naisen ääneen ja hän vain upposi liikkeisiinsä. Ajalla ei ollut merkitystä. Nainen lopetti vasta kun hän tunsi demonin selän olevan rentoutunut alaselästä käsivarsia myöten. Hän köllähti miehen vierelle hymyillen tyytyväisenä. ”Miten haluat unesi jatkuvan?” hän kysyi Roswellilta pehmeällä äänellä hieroen viimeisiä öljyjä demonin sormiin. Hänen pieni pullonsa oli tyhjänä pöydällä, mutta se ei haitannut. Ilman öljyn apua hieronnassa olisi mennyt taatusti vielä kauemmin.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Tammi 15, 2016 5:47

Re: I'm a gift

Öljytyt kädet koskettivat paljasta ihoa. Roswell vilkaisi vielä olkansa yli taakseen, ennen kuin antoi poskensa painautua vasten peittoa. Ruusujen tuoksu oli tarttunut kankaaseen terälehdistä… Eikä se nyt niin paha asia ollut. Lihakset olivat kyllä jumissa, ja niitä sai vähän kovemminkin käsitellä, ennen kuin ne kävivät rentoutumaan. Demoni kyllä nautti hieronnasta, ollen todellakin sen tarpeessa. Kyllähän se todellakin tuntui, kun lihasta revittiin luusta, saaden välillä pienen ynähdyksen karkaamaan tuon huulienvälistä. Mutta ei se mitenkään paha asia ollut. Hieronnan pitikin tuntua, eikä Roswell käynyt vastustelemaan, vaikka öljytyt kädet kävivät valumaan alas hartioista aina alaselälle asti. Enemmän hierontaa ei häntä haitannut.

Sarvipää oli sulkenut silmänsä ja nautiskeli hetkestä rentona. Jokainen hetki kuitenkin tuli päätökseen ja lämpimät kädet vedettiin selältä, mutta silmiään demoni ei vielä avannut. Tuon selkä oli öljyn peitossa, kiiltäen kynttilänvalossa. Huone oli sen verran lämmin, ettei paidattomuus haitannut lainkaan. Hän tunsi, kuinka nainen kierähti päältään ja kävi makaamaan vierelleen, patjan painautuessa allaan hieman. Öljytyt sormet kiertyivät hänen omiinsa ja demoni vihdoin kävi raottamaan silmiään katsoakseen Rosalbaan.

"Vieläkin?" Roswell kysyi pehmeästi ja hymyili,
"Nämä unet taitavatkin olla kovaa työtä," tuo jatkoi ja naurahti hiljaa. Eihän hänen osansa tässä ollut kovin hankala, hänen piti vain maata ja antaa toisen hieroa… Mutta että lisääkin piti keksiä? Hirvitys ja kauhistus, olihan hänellä mennyt kauan aikaa jo tämänkin keksimiseen.
"Mutta pidin tästä. Kiitos."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Tammi 15, 2016 11:48

Re: I'm a gift

Rosalba hieroi kättä hymyillen. Hänen pitkät hiuksensa olivat levittyneet onneksi toiselle puolelle vuodetta tai hänen alleen. Öljy ei tehnyt niistä laisinkaan paremmat. Hän nauroi Roswellin toteamukselle. ”Älä huolehdi, sinun unesi. Jos haluat saat vaikka maata siinä ja teeskennellä kuorsaavaa tee niin”, nainen totesi ja antoi käsiensä liikkua. Hän katsoi demonia tuon kiittäessä. ”Ole hyvä. Kiitos kun annoit minun tehdä jotain”, hän sanoi ja virnisti pienesti.


Henkilölle, joka ei nukkunut, sänky oli tavattoman mukava. Rosalba oli ehkä nukkunut päivällä, mutta hänen sisäinen kellonsa olisi soinut unien tulevan. Lisäksi, oli mukavaa toisinaan vain olla. Hän ei ajatellut juuri mitään sormiensa liikkuessa. Hän keskittyi vain etsimään Roswellin käden muotoja. Hänen kätensä olivat lämpimät öljystä sekä liikkeestä.

Puoliverinen katsoi neuvonantajaa ja hymyili tuolle lähes levollinen ilme kasvoillaan. Nainen ei ollut tajunnut, kuinka levoton olo hänellä oli syvällä sisällään kun asiakas ei toiminut odotetusti. Lisäksi, ei hänkään ollut täysin immuuni komeille miehille ja näiden selkälihaksille. Harmi vain, että suurin osa aatelisista kasvatti lihaksien sijaan mahaansa. Se ei suoranaisesti auttanut, mutta koska Rosalballe ei ikinä oltu annettu valinnan varaa vuodekumppaneidensa kanssa, ei hän ollut asiaa edes ajatellut. Hän ei ollut ikinä ottanut itselleen edes kunnollista rakastajaa. Hän ei uskonut ketään kiinnostavan hänen mielitekonsa tai halunsa. 

Oli vain yksinkertaisempaa olla yksin.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Tammi 16, 2016 1:14

Re: I'm a gift

Roswell vain hymyili toiselle. Ei hän ehkä teeskentelisi nukkuvansa, kun oli jo kerran maininnut, ettei edes voinut nukkua – sehän olisi aivan liian selvää teeskentelyä se! Hänestä ainakin oli joskus mukava vain olla. Hän oli elänyt pitkään, eikä aika enää oikeastaan tuntunut miltään, joten mikäs siinä pötkötellessä vaikka sen yön yli, jos siltä tuntui. Demonin lihakset ainakin olivat tällä hetkellä kovin rentona, eikä hän niitä mieluusti nyt kävisi jännittämään liikkumisen vuoksi. Tuntuipa niissä pieni kihelmöinti ja kipukin kuin kertoakseen, että nyt oli aika vain levätä ja ottaa rennosti.

Ja eipä sitä paitaakaan voisi laittaa päälle. Öljytty selkä sotkisi sen heti, joten Roswellin piti kiltisti odotella öljyn imeytymistä. Naisen sormet koskettelivat yhä kättään, eikä sarvipää ollut sitä vetämässä pois. Jos Rosalbakin halusi levätä, niin totta kai hän antaisi toisen tehdä niin. Nainen kuitenkin näytti pitävän siitä, että sai tehdä jotain, joten demoni ei voinut olla aivan varma… Pitiköhän toinen enemmän tekemisestä vai rentoutumisesta?

"Haluaisitteko te kenties nukkua?" Neuvonantaja kävi kysymään, kun he molemmat olivat sängyllä niin sopivasti. Patja oli pehmeä ja huone lämmin, joten eiköhän kuolevaisesta jos toisestakin se olisi sopiva paikka pienille nokosille.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Tammi 16, 2016 1:24

Re: I'm a gift

Rosalba käänsi katseensa kattoon kun Roswell ehdotti nukkumista. Hän ravisti pienesti päätään: ”Ei kiitos”. Nainen ei ikinä kyennyt nukkumaan asiakkaidensa seurassa. Hän osasi toki teeskennellä nukkuvaa, mutta unessa hän oli liian haavoittuvainen. Hän halusi olla hereillä ja tietoinen kaikesta tapahtuvasta. Hän ei edes ikinä ollut humalassa asiakkaidensa seurassa. Hän joi viiniä, mutta usein osa lasista päätyi huonekasveille tai piiloon. Tyttö oli kasvanut kuullen, mitä toisinaan miehet keksivät tehdä, kun nainen oli heikoimillaan.

Niimpä Rosalba makasi hiljaa ja antoi demonin ottaa oman kätensä takaisin. Hän antoi ajatustensa vaeltaa ja alkoi päässään laskemaan erästä näkemäänsä kaavaa. Ulkoisesti nainen näytti täysin rentoutuneelta, levolliselta ja tyytyväiseltä. Hänen rintansa nousi kevyesti hengityksen tahdissa ja silmät lepäsivät jossain. Hän ei tuijottanut demonia, sillä harva halusi olla katseen kohteena jatkuvasti. Lisäksi demoni ei halunnut mitään, mikä oli sinällään hyvin hankalaa käsittää, jotenka hän ei pakottanut tuota päättämään. Rosalbasta tuntui, että kaikki halusivat aina jotakin. Eivätkö demonit nimen omaan olleet kuuluisia siitä? Ehkä Roswell vain taivutti hänet tähän turvallisuuden tunteeseen. Niin sen täytyi olla. Tosin mitä mies hyötyisi hänestä? Oikeastaan Rosalba tajusi, että tuo hyötyisi paljonkin. Hänen korvansa kuuli niin paljon kaikkea, että hän jo tienasi sievoisasti myymällä niitä tietoja. Miten paljon kuninkaan neuvonantaja hyötyisikään aatelisten salaisuuksista.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Tammi 16, 2016 2:25

Re: I'm a gift

Roswell nyökkäsi. Ehkä toista ei sitten nukuttanut… Tai ehkei tuo vain halunnut nukkua. Demoni ei itse osannut sanoa nukkumisesta mitään, eikä tiennyt miltä se tuntui. Hänestä oli aina kovin outoa huomata menettäneensä jatkuvuuden, jos hän jostain syystä oli tajuntansa menettänyt ja heräsi siitä sitten myöhemmin. Ehkäpä ne, jotka nukkuivat, eivät kokeneet aivan samanlaista tunnetta, mutta ehkäpä… Ehkäpä se ei ollut niin mukavaa, kuin jotkut antoivat olettaa.

Neuvonantajan käsi oltiin vapautettu, joten mies venytteli hieman käsivarsiaan, ennen kuin laski poskensa niille. Keltaisten silmien katse jatkoi vielä hetkisen Rosalban katselua, mutta naisen oma katse suuntautui kattoon. Kovin pitkään Roswell ei halunnut tuijottaa vierestä, joten tuo päätti sulkea silmänsä ja antaa hiljaisuuden laskeutua huoneeseen.
"Taidan itse levätä hetkisen," demoni sanoi jonkin ajan kuluttua, eikä todellakaan väräyttänyt eväänsä sen kummemmin,
"Mutta jos haluatte jotain, kertokaa toki."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Tammi 16, 2016 2:34

Re: I'm a gift

Rosalban pää kääntyi kun Roswell kertoi lepäävänsä hetken. Miehen silmät olivat kiinni ja tuo näytti rentoutuneelta. ”En tarvitse mitään”, Rosalba sanoi pehmeällä äänellä. Hän tiesi, että hänen pitäisi kadota pian. Auringon nousuun oli kyllä vielä tunteja, mutta hän voisi jättää Roswellin lepäämään rauhassa. Hän ei kuitenkaan hennonnut keskeyttää miehen lepoa puhumalla enempää.

Nainen kääntyi kyljelleen ja sulki silmänsä. Hän ei nukkunut, mutta vaipui johonkin horteen tapaiseen tilaan, josta hän havahtui jos Roswell liikahti hiemankin. Se auttoi aikaa kuitenkin kulumaan. Tosin Rosalba paleli maatessaan paikallaan ilman peittoa tai toisen ruumiin lämpöä. Hän koetti vaivihkaa ujuttaa jalkansa jonnekin lämpimään, mutta demonin vuoteella ei ollut edes huopaa. Eikä Rosalba tietenkään sanonut mitään, sillä hän selviäisi kyllä pienestä kylmyydestä. Hänen useat asunsa olivat suorastaan kylmiä talviaikaan!
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Tammi 16, 2016 3:39

Re: I'm a gift

Roswell ei reagoinut toisen sanoihin pientä nyökkäystä enempää, jääden pötköttelemään vatsalleen silmät kiinni. Jos hän ei olisi jo kertonut, ettei kyennyt nukkumaan, niin ehkäpä sellaista olisi voinut epäillä nyt. Demoni ei liikkunut, tuon silmät olivat kiinni ja rintakehä nousi ja laski rauhallista tahtia. Eipä tuo sen kummempia miettinytkään, antaen mielensäkin rentoutua kehonsa kanssa. Vaikka Rosalban näkeminen hänen huoneessaan illalla oli aikamoinen yllätys, oli ilta oikeastaan mennyt aika hyvin – hänen osaltaan, ainakin. Kukapa olisi voinut moittia hierontaa…

Mutta sarvipää ei nukkunut. Tuo oli vielä täysin tietoinen ympäristöstään, tuntiessaan naisen liikehdinnän sängyllä ja tuon jalkojen liikkeet.
"Haluaisitteko jo lähteä tai nousta ylös? Ei teidän toki tarvitse siihen jäädä," Roswell raotti huulensa puhuakseen niin pitkän hiljaisuuden jälkeen, mutta yhäkään tuo ei avannut silmiään.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Tammi 16, 2016 3:47

Re: I'm a gift

Kun Roswell puhui Rosalba aukaisi silmänsä ja hymyili. Hänen olisi ehkä hyvä nousta ja kadota yöhön. Aikaisinkaan palvelija ei olisi vielä käytävillä kertomassa tarinaa. Niimpä hän totesi: ”älkää nousko. Osaan etsiä oven itsekkin”. Viimeisessä lauseessa oli aavistus huvittuneisuutta. Niimpä Rosalba nousi vuoteelta ja suoristi mekkonsa. Hänen pitäisi kävellä vain sivu sisään käynnille ja hakea ajurinsa sekä paksumpi talviviittansa sekä kengät. Nyt hän oli hiipinyt ympäriinsä hyvin kevyissä tossuissaan, jotka eivät päästäneet ääntä laisinkaan hänen kävellessään ulos Roswellin huoneesta.



Käytävässä Rosalba varmisti, ettei kukaan ollut huomannut häntä. Hän käveli alas ja herätti ajurin unestaan saaden vaatteensa kun mies ajoi vaunut oven eteen. Kurtisaani istui niihin ja sulki silmänsä. Hän ei ollut varma mitä mieltä oli illasta. Hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi ajatella demonista neuvonantajana. Hän tiesi kyllä, että seuraavista juhlista lähtisi kutsu miehelle, koska hän oli luvannut.

//Kiitos pelistä :3 //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Tammi 16, 2016 4:24

Re: I'm a gift

Naisen puhe sai Roswellin avaamaan silmänsä ja katsomaan naista kohti. Verhot estivät häntä näkemästä ulos, mutta vielä ei tainnut olla auringonnousun aika. Rosalba kuitenkin näki parhaaksi lähteä nyt, ja, no, ehkäpä se oli aivan ymmärrettävä päätös. Toinen ei vielä halunnut nukkua, mutta tarina voisi olla toinen, kun nainen vihdoin pääsi omaan kotiinsa ja omaan sänkyynsä – sehän se paras paikka oli. Roswell hymyili, ja vaikka häntä kehotettiin olemaan nousematta, nousi tuo ainakin istumaan. Ei häntä haitannut toisen lähteminen, mutta ei hän halunnut jäädä vain sänkyynsä makaamaan vieraansa lähtiessä.

"Kiitos illasta. Toivottavasti pääsette kotiin turvallisesti ja nukutte hyvin," demoni toivotti toiselle syvään nyökäten, yhä sängyllään istuskellen paitaa vailla. Makuuhuoneen ovi naksahti naisen perässä suon poistuessa huoneesta, jättäen neuvonantajan taas yksin omaan rauhaansa… Tai oikeastaan, tämä taisikin olla se ensimmäinen kerta, kun tuo oli päivän aikana ollut yksin. Kauaa sitäkään ei tulisi jatkumaan, uuden päivän ollessa jo melkein käsillä.



((Jees, kiitokset.))
Edellinen

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö