Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Touko 2016, 16:15

Ophelia, Anemone

Perjantai iltapäivä oli ollut suhteellisen lämmin. Ehkä lämpimin sinä keväänä, vuoden lähestyessä hyvää vauhtia kohti kesään ja hyvää vauhtia myös Papitar Ophelia kiisi pitkin linnan käytäviä, hidastaen aina vastaan tai ohi tulevien kohdalla, mikäli näitä huomasi. Käsissään, vasten rintaa nuori nainen halasi rusehtavaa pulloa, joskin ei täysinäinen. Suurehkon viskipullon turvallisuus piti varmistaa Papittaren kiitäessä ripein askelin kohden makuuhuoneita, joissa hänelle oltiin kerrottu Prinsessa Lilyn juuri nyt oleskelevan. Lievä, suusta karkaileva kikatus viestitti linnantyöväelle hovin jumalansanansaattajan olevan epätavallisen hilpeällä tuulella ja sitä nimenomaan Ophelia olikin.
Papittarena, varsinkin hovin, hänen työnkuvaansa ei kuulunut pelkästään vapaaehtoisesti tulevien ihmisten kuuntelu, siunaaminen ja rukoilu. Joskus häntä saatettiin tarvita linnan tyrmillä, kuolemaantuomitun viimeisen siunauksen, synninpäästön antamiseksi. Nämä ihmiset olivat yleensä murhaajia tai epäiltyjä petturuudesta ja tai juonittelusta vasten kuningasta. Pahimman luokan rikollisia, joita ei katsottu hyvällä pitää Cryptissä. Ainakaan heidän alueillaan. Ja kuten aina, niinä harvoina aikoina, vastaanotto ei aina ole mitä lämpimin ja tavallista raskaampaa, tämän erityisen yksilön ollessa kaiken kukkuraksi vielä houraileva hullu, raukka, joka oli nähnyt sodan ehkä liiankin läheltä omaksi hyväkseen eikä enää välttämättä osannut solmia suhdetta Jumalaan ja vaikkei miespolo hänen sanojaan välttämättä edes ymmärtänyt, oli hänen se tämän puolesta parhaansa mukaan tehtävä.

Ophelia ei yleensä, tai ainakaan kovin usein, varautunut kolmanteen osapuoleen mitä tuli hänen ahdistaviin kysymyksiin maailmasta ja oikeudesta, hänen ollessa se ihminen jonka olisi kuulunut tietää se kaikki, oli nuorinainen päätynyt sotilastupien eliittikenraalille avaamaan sydäntään. Vastaan hän oli saanut rohkaisevia sanoja, vakuuttelua että hullulla olisi varmasti paremmat olot taivaassa taikka sitten oikeutetusti helvetissä, miten jumala nyt salli ja ettei miespolon kuolemantuomiosta kannattanut sen vuoksi harmitella, varsinkaan kun tämä oli ties missä mielentilassa murhannut kaksi lasta. Eliittikenraali oli saattanut pyöritellä silmiään, papittaren pohtiessa harmaata viivaa hyvän ja pahan välillä liiankin hartaasti, mutta kyllä Jumala tietäisi oikein tehtäväksi! Varsinkin parin kupillisen rauhoittavan teen jälkeen, kenraali Fritzin omaa seosta. Neuvon lisäksi, ettei asioita kannattanut ajatella niin syvällisesti aina, murhasta tulee kuolema, oli tekijä oikeassa mielentilassa tai ei, oli nuori brunette saanut käsiinsä myös sen viskipullon ennen teihinsä hätyyttelyä ja jotenkin jo niin nopeasti paremmalla mielellä, oli papitar totellut, kengän kantojen kopistessa kohden prinsessan makuuhuonetta.

Anemone, pieni enkelimäinen prinsessa istuskeli lattialla matonpäälle uuden, hienon raidallisen mekkonsa kanssa. Sen helma oli rikas kankaanmäärässä ja erityisen hauska, kuinka se meni kuin suurella kuplalle hänen ollessa polvillaan, näperöimässä kaulakorua lasisista, värikkäistä helmistä. Kaareva hymy mutta keskittynyt katse tarkkaili helmien läpimeneviä reikiä, päätellen samalla väriyhdistelmiä.
"Pitääkö Yvonne keltaisesta?" Anemone kysyi, nojautuen melkein koko pituudeltaan kohden pikkusiskoaan kuin olisi voinut saada vastauksen, mutta kysymys lieni yleinen.
"Luulen, että hän pitää?" Ane katsahti äitiinsä, nyökäten sitten itsevarmana lisäämään kolmea, keltaista helmeä peräkkäin.
Tämä herkeämätön keskittyminen joka olisi vaatinut melkein kieltä poskella, raukesi kolmen... Viiden musikaalisen rytmikkäästi kuuluvan koputuksesta oveen.
Ennen kuin kukaan olisi ehtinyt antaa ääneen lupaa tulla sisään, varsinkaan Anemone joka olisi halunnut korottaa ääntään, ovi avautui ja sisään astuikin tutut turvalliset kasvot.

"Lily!!" Heleän punaposkinen tyttö tervehti, huomaten tosin pian että huoneessa oli enemmänkin väkeä.
"Ophelia! Mitä sinulla siinä on..?" Anemone kysyi, nähdessään ruskean pullon jonka täti oli nostanut ruhtinaallisesti ilmaan.
"Oh se on lahja kenraali Fritziltä! Hän on niin mukava ja ajattelevainen, olet kasvanut Anemone!" Pullo asetettiin lähimmälle pöydälle, papittaren jokaisen käden liikkeen muistuttavan ennemminkin tanssiliikettä ja tanssista puheen ollen, kävi hän Anemonen luokse ottamaan tämän hämmentyneet kädet omiinsa.
"Olet leikannut kauniit hiuksesi!" Kävi seuraava observaatio, prinsessan noustessa jaloilleen, melkein potkaisten pienen helmiarkun täynnä lasihelmiä nurin, papittaren lähtiessä melkein ronskimman puoleisesti pyörittelemään pienempäänsä.
"Pieni vahinko kynttilä tulen kanssa! Mitä? eivätkö hiukseni ole enää kauniit?" Ophelia kysyi leikkisästi, vieden Anea ympäri ja ympäri pitkin lattiaa.
"On tietenkin! Se näyttää ihan vaahdolta!" Anemone keksi nopeasti, kieltäytyen sitten yhdestäkään ylimääräisestä tanssiliikkeestä jaloillaan jarruttaen.
"Mikä kohteliaisuus!" Vaahto hiuksinen papitar naureskeli pysähtyessään paikoilleen halailemaan Anemonea takaa.
"Satuinko pahaan aikaan Lily? Sain kuulla, että olisit tänään tavoitettavissa." Papitar rauhoittui kysyäkseen parhaalta ystävältään lannistamattomalla hilpeydellään.

//DA DA DAAAAAAAAAN !!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 19:29

Lily


Iltapäivän edetessä tänä lämpimänä keväisenä perjantaina, oli Lily hankkiutunut aikuisten seurasta pois lastensa seuraan. Hän halusi viettää tyttäriensä kanssa yhä silloin tällöin aikaa yhdessä, ihan vain kolmistaan - palvelijat ja hovineidotkin häädettiin tiehensä ja noille ilmoitettiin, ettei tarvinnut häiritä ellei kutsu käynyt. Vaihdettuaan ylleen rennomman väljemmän, punaisen mekon, oli siniverinen lastensa kanssa suunnannut leikkihuoneeksi muuntautuneelle oleskeluhuoneelle. Yvonne oli jo kasvanut hieman ja osoittautunut varsin potraksi ja tarmokkaaksi pikku prinsessaksi. Tytön syntymän myötä myös Lily oli muuttunut jälleen iloisemmaksi, elämä tuntui jälleen hymyilevän prinsessalle ja kaikki oli ihanaa - ainakin tällä hetkellä.
Pitkän tovin prinsessat saivatkin kolmistaan puuhastella, Yvonnen koittaen tunkea suuhunsa kaikkea mitä vain sai käsiinsä - täten Anemonen näperrellessä lasihelmiä, piti Lily huolen siitä, ettei taapero päässyt lähellekään mokomia.

"Luulisin myös - kun tällainen auringonsäde on", Lily vastasi Anemonen kyselyihin keltaisesta väristä, samalla kun nuorimpaansa kävi poskelle pussaamaan. Eihän vauva väreistä ymmärtänyt, saatikka sitten helminauhoista muutenkaan, mutta kovin intensiivisesti ja jokellellen Yvonne tuntui kuuntelevan äitinsä ja siskonsa keskusteluja.
Yllättäen huoneen ovelle koputettiin ja ennen kuin kukaan ehätti lupia annella, astui sisään tuttu kasvo. Kysyvä ilme nousi Lilyn kasvoille hänen nähdessä papittaren noin hilpeässä tilassa, puhumattakaan siitä alkoholipullosta jonka tuo mukanaan toi. Oliko Ophelia kenties hiprakassa? Siltä näytti, papittaren käydessä sanoja Anemonen kanssa vaihtamaan. Lilyn huomio kiinnittyi yhtälailla papittaren lyhentyneisiin hiuksiin, hänen noustessa ylös lattialta Yvonne sylissään. Vauva tuijotti ihmeissään Anen ja Ophelian touhuja, sätkien äitinsä sylissä minkä kerkesi.

"Et lainkaan - kuten näkyy, ei meillä mitään kiireellistä ollut meneillään", Siniverinen vastasi, Ophelian viimein häntä lähtiessä puhuttelemaan. Yhä Lily jaksoi näyttää yllättyneen huvittuneelta, katsellessaan parasta ystäväänsä tuossa tilassa. Eipä moista saanut todistaa usein, jos koskaan.
"Oliko sinulla jotain mielessäsi, vai?", Lily jatkoi, vilkaisten viskipullon puoleen, "väristä päätellen sanoisiiiiinn.... Fritz?", jos joku täällä viskiä jakeli, niin varmasti eliittikenraali Fritz - toinen joka Lilyn tietääkseen moista nautti, oli Artania, mutta temppeliherra tuskin papittarelle moista pulloa olisi antanut. Eiväthän nuo edes tunteneet toisiaan kunnolla, tai niin Lily luuli.


// VISKIKURPAT FEMALE EDITION. Consta oli silleen "Kuule likka ota tosta pullo ja lopeta märehtiminen" ja potkas Ophelian ulos huoneestaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Touko 2016, 20:28

"Minä tein lasihelmistä kaulakorua!" Anemone tuumasi välikommenttina ylös papittareen, tämän pidellessä tästä kiinni, enkelitytön tarttuessa tämän käsiin kuin kaltereihin.
"Mmm'm ehkä! Ja Fritz nimenomaan, poikkesin hänen luonaan teellä päiväni päätteeksi. Kuulin ohimennen, että olisit vetäytynyt oloihisi, mutta en aavistanut prinsessojen olevan myös täällä!" Papitar vastasi, käyden samalla kiusoittelemaan vankiansa, Anemone alkaen kikattamaan kovaa kyljille saamasta kutituksesta, kunnes rimpuili itsensä vapaaksi epätavallisen iloiselta papittarelta, kipittäen sitten äitinsä luokse.
"Ophelia täti vaikuttaa hilpeältä!" Kävi kolmas observaatio tytön kiertäessä äitinsä takaa tämän hameenhelmalle ja katsahtamaan viskipulloon.

"Saanko minäkin maistaa?" Kävi lipevä kysymys, vaikka tiesikin vastauksen jo varsin hyvin. Mutta ei kai haitannut kysyä, varsinkin jos nätisti kysyi?
"Se on todella pahaa! Oletko koskaan maistanut apilaa?" Kävi kysymys viekeällä ilmeellä.
"Olen!" Kuului ponteikas vastaus, hänhän olisi voinut vaikka samantien luoda apilan kukkia maistettavaksi!
"Se maistuu ihan päinvastaiselta" Ophelia sanoi, nostaen kirkkaan katseensa taas Lilyyn ja siitä pieneen nyyttiin, kävellen paremmin näiden luokse nähdäkseen tämän pikkuruisen nenän ja suuret silmät paremmin.
"...Mutta eihän apila maistu miltään?" Ane jäi yksin tuumailemaan, katsahtaen kuitenkin ylös kaikkien huomion pisteessä paistattelevaan pikkusiskoonsa.

"Hänellä on kuin onkin sinun silmäsi... Ja puhtisi!" Ophelia kommentoitsi rimpuilevan prinsessan ähkiessä, mitä ilmeisemmin liikkumisen rajoittavia kankaita tiehensä.
Sormi, kuin vaistonomaisesti tietenkin tarjottiin vauvalle puristeltavaksi pienen elämänihmeen tietenkin tarttuessa siihen kuin hyvin nälkäinen kala syöttiin.
"Ja niin vahva! Aistin Yvonnelle pitkää Jumalan suomaa terveellistä elämää." Tytön tummansiniset silmät kiilsivät kohden pientä nyyttiä, ilon pilkkeen muuttuessa melkein kyyneleiksi.

//Aika lailla joo! NO LIES DETECTED. Consta on niin pulassa jos Ophelia tulee just silloin ku siltä iteltään on viinat loppunut.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 21:41

"Niin todellakin vaikuttaa", Lily vastasi naureskellen Ophelian käsistä karanneelle Anemonelle, joka pian kyselikin saisiko hänkin maistaa Fritziltä saatua juomaa. Lily saattoi vain arvailla, että kenraalilla oli osasyynsä papittaren olotilaan, eliitin luona nautittu tee tuskin oli ihan vain teetä, näin nopeasti arvailtuna. No, kaiketi Ophelia osasi itse kieltäytyä terästetyistä juomista, jos niitä ei olisi halunnut ja varmasti Fritz tiesi olla tarjoamatta niitä, jos papitar ei moisia mielinyt.
Papitar teki selväksi, ettei pikku Anemone saisi maistaa tätä juotavaa ja siitä myös Lily oli samaa mieltä. Sitten kun Ane olisi isompi, saisi tuo jotain maistaa, mutta viskiin oli vielä pitkä matka, jos Lilyltä kysyttiin.

Katse seurasi, kuinka Ophelia lähemmäksi tuli ja Yvonneen huomiotaan lähti kiinnittämään. Nuorin ähisi ja puhisi potkiessaan äitinsä otteessa, selvästi haluten jonkinlaista toimintaa suorittaa omalta osaltaan tilanteessa. Avarat silmät seurasivat kuinka lyhythiuksinen täti lähemmäs tuli Yvonnen jokellellessa Ophelialle ja koittaen pienillä kätösillään jostain kiinni saada.
"No siinä olet kyllä oikeassa", Lily naureskeli papittarelle, tuon kommentoidessa pikku prinsessan silmiä ja puhtia. Yvonne tulisi varmasti äitiinsä, jahka kasvaisi. Totta kai prinsessaa hieman pelotti, miten Yvonne tulisi kasvamaan. Vain pieni, valittu joukko tiesi tytön oikean isän ja temppeliherran salaisuuden. Totta kai Lily toivoi, että Yvonne kasvaisi kuin normaali lapsi eikä eroaisi ihmisestä mitenkään, mutta jotain pientä vivahdetta magiasta tuossa oli - ainakin niin Hans oli kommentoinut. Myös Hans oli onnensa kukkuroilla lapsen syntymästä, luullen yhä että lapsi oli hänen. Totta kai se sattui tällaista salaisuutta säilyttää, mutta toisaalta, kaikki olivat onnellisia, joten miksi sitä onnea pilaamaan?

"Pieni Jumalansiunaus kun on", Kuului jälleen kommentti papittaren puheisiin, tuon melkein kyynelehtien siinä taaperon edessä.
"Mutta! Sinulla lieni illanvietto mielessä, vai?", Lily kävi tiedustelemaan papittarelta, "vai muutenko vain tulit etsimään minua pullo kourassa?", prinsessa virnisti.



// Ophelia paasaa ja angstaa ja Consta vaan miettii et, oispa kaljaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Touko 2016, 22:40

Silmät puristuivat kiinni, ettei kauneutta säkenöivä vauva saisi jo valmiiksi yliloista papitarta kyynelehtimään. Se tai juuri niiden kyynelten estämiseksi, silmien ehtiessä vetisiksi kuin peilit.
"M! Kyllä, ajattelin niin, nyt kun meillä on molemmilla on viimein sopiva väli. Enkä tiedä parempaa ihmistä kenen kanssa jakaisin pullon! Se olisi tuhlausta yksin!" Käsi hieroili punaista poskea, kirpeältä tuntuvaa silmäkulmaa lieventäen. Hän ei osaisi juoda moisia yksin! Hän tunsi olonsa uskaliaaksi nytkin, ehdotellen iltaa viskin ääressä, mutta toisaalta... Miksi ei loppujen lopuksi? Nimenomaan vielä Lilyn kanssa!

"Ja totta kai minun täytyy tulla varmistamaan vointiasi aika ajoin! Eihän Yvonnen syntymästä kauaa ole, mutta kaikesta päätellen kaikki voivat vahvasti." Sormi ravisteltiin hellävaroen pienoisen otteesta. Pieni nyytti vaikutti niin lämpimältä, oikea jumalan ihme totta vie!
"...Onko nukkumaanmeno aika?" Anemone kysyi, tulkiten tilannetta kovinkin taitavasti, kysyen kuitenkin varoen. Ainahan oli mukavaa valvoa niin pitkälle kuin mahdollista, mutta ei pieni enkelityttö liioin harmittelisikaan, olihan hän saanut leikkiä äitinsä ja tuoreen pikkusiskonsa kanssa jo pitkän tovin. Täti Ophelialla vaikutti olevan asiaakin, ehkä? Äiti ainakin vaikutti myös halukkaalta jatkaa iltaa kahden kesken, juoden juomaa joka maistui päinvastaiselta kuin mauton apila.
"Käyn hakemassa Katian!" Ane tarjoutui, mennen jo ovea kohti, papittaren kuitenkin ottaessa tämän kiinni.
"Mennään vain kaikki, voisimme vaihtaa myös huonetta Lily?" Brunette hymyili, päästäen jälleen loukkoon jääneen pienempänsä, joka sitten kuitenkin jatkoi ovelle kaikkien edellä, muut ja pullo perässään.
Tuntui vain oikeammalta, ettei lastenhuoneelta näyttävässä huoneessa juotaisi ja ehkä... Pienen pieni ikävä piili sinisilmäisen sisimmissä siihen tuttuun, intiimiin ympäristöön, mikä ei ollut hänen kappelinsa.

Kuninkaallinen lastenhoitaja Katia ei ollut kaukana, kuten kuuluikin. Hyväkäytöksinen Anemone huomasi väsymyksen iskevänkin kokonaan kerralla, kokopäiväisen leikkimisen johdosta. Pikaisten halailujen ja hyvien öiden toivotusten jälkeen, matkasi kaksikko pidemmälle kohti Lilyn omaa huonetta. Hiprakas papitar hymisi itsekseen hyväntuulista sävelmää, hypähdellen aina välillä askelten keskeltä pullo jälleen käsissä.
"Olen kuullut huhuja, että Blackikin on näyttänyt paljon hyvätuulisemmalta! Tällä kertaa taidan myös uskoa kuulemaani!" Kauempaa hiljaa Ophelia ei osannut juuri nyt olla, kääntyen kävelemään pari askelta takaperin ihan vain voidakseen säteillä hymyään ystävälleen, kääntyen kuitenkin taas menosuuntaan ettei kompuroisi ja rikkoisi lahjaa!
Sopivasti vastaantulevan palvelijan kohdalla vauhti tosin hidastui, hieman juopuneen papittaren tyytyessä vain hymyilemään leveää hymyä heitä kumartavalle miehelle, jolle samalla, tilaisuuden nyt tullen, vihjaistiinkin että purtava olisi tervetullutta.

Kaksikon sujahtikin siitä vain kaksi ovea edempänä olevaan huoneeseen. Huoneen ollessa piilossa laskevalta auringolta, otti papitar tehtäväkseen mennä peremmälle hämärää tilaa, laskien pullon ensimmäiselle tasoille jonka tunsi ja kävi sytyttämään kynttilöitä valon vahvistamiseksi. Eihän siellä vielä pilkkopimeää ollut ja kaunis, oranssinen taivas loi tunnelmaa ikkunasta, mutta parempi nyt kun sitten kun olivat juoneet ja suunnistivat pilkkopimeässä.
"Ja jumala sanoi, tulkoon valo...!" Ophelia hymähti, kuvitellen ohikiitävän sekunnin, että oli luonut pienen maailman kynttilävalon myötä.
"Voi Lily, minähän olen ihan hirveä! Ah, kuinka sinä kehtaat pitää minua hovissa, lausun Hänen Herransa nimeä tällaisen vuoksi." Ophelia kauhisteli itsekseen, mutta ei selvästi tosissaan itseään moisesta vitsistä potkinut. Ei tässä tilassa.
Kämmenen jälleen tunnustellessa lämpimiä poskia, papitar otti pari ripeää askelta ystävättärensä luokse, pyörähtäen sitten paikallaan kertaalleen.
"No, mitä mieltä olet? Fritz sanoi, että jos se olisi yhtään lyhyempi näyttäisin pojalta." Ophelia kysyi, kohentaen kiharalle taittuvia, lyhyitä latvojaan.
"Joten kaipa minä vielä naisesta käyn! Toivottavasti... Minusta se saa minut näyttämään hieman vanhemmalta?"


//Ehkä ajan kanssa Ophelia alkaa tajuamaa tuoda pullo kenraalille jokaisella visiitillä"kiitokseksi", ei siksi että "pliis kestä mua!".//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2016, 12:22

"No jos niin sanot", Lily naurahti Ophelialle, tuon mainitessa pullon juomisen olevan yksistään silkkaa tuhlausta. Kaipa se oli, tosin Lily ei varsinaisesti alkoholista vieläkään välittänyt. Mutta toisaalta, ehkä pieni tyttöjen ilta kera paukun tai muutaman oli juuri sitä, mitä hän nyt tarvitsi. Olihan hän ollut kuukausia juomatta raskautensa aikana ja nyt kun pikku Yvonne oli maailmaan saatettu, ehkä oli syytä juhlia tällä tavoin.
Tuumasta käytiin toimeen, Neljän neidon lähtiessä etsimään Katiaa, jotta lastenhoitaja voisi Yvonnen ja Anemonen ottaa vastuulleen. Pienokaisille toivotettiin hyvät yöt jo näin etukäteen, ennen kuin lapsoset jätettiin Katian vastuulle ja hoitaja enemmän kuin mielellään kävi iltatoimiin tyttöjen kanssa.

Ophelia ja Lily jatkoivat matkaansa kohden prinsessan huonetta, Ophelian siinä matkalla huomauttaen huhuista koskien velhoa.
"Eivätköhän kaikki ole paljon hyvätuulisempia tässä hovissa, varsinkin näin kevään tullen?", Lily naurahti. Olihan hovilla syytä iloita. Henry oli esikoisensa saanut ja kuningatar oli jälleen raskaana, siinä missä myös prinsessa Lily oli veriperillisen saanut.
Matkalla tuli vastaan palvelija, jota pyydettiin tuomaan jotain naposteltavaa "tyttöjeniltaa" aloittelevalle kaksikolle. Eipä mies mitään vastaan sanonut vaan ilmoitti tulevansa pian prinsessan huoneelle, mukanaan jotain syötävää. Matka jatkui siitä aina Lilyn huoneistolle asti, jonne kaksikko hilpaisi sen suuremmitta pysähdyksittä.
Siniverinen ei voinut olla naureskelematta pienesti papittaren kauhisteluille, tuon sytytellessä heille kynttilöitä huonetta valaisemaan.
"Ehkä Hänen Pyhyytensä ei nyt tällä kertaa pistä pahakseen", Lily hymisi, samalla kun kävi heille järjestelemään mukavaa sijaa divaanien ääreen. Huomio kuitenkin kiinnittyi takaisin Opheliaan, tuon kysellessä siniverisen mielipidettä uuteen hiustyyliinsä.
"Se oikeastaan sopii sinulle paremmin, mitä edellinen tyylisi", Prinsessa kommentoi, "Olen itsekin miettinyt hiusten lyhennystä, alkavat painamaan ja olemaan tiellä turhankin paljon", Lily jatkoi, koskien omia, avoimia hiuksiaan, jotka nyt pituudeltaan menivät helposti yli takapuolen.
"Ja usko pois, ei sinua pojaksi erehdy kukaan luulemaan", Lily lisäsi virnistäen pienesti, katseen käväisten nopeasti kasvaneen papittaren rintavarustuksessa.

Ennen kuin keskustelua ehdittiin jatkamaan, kuului ovelta koputus. Lupa astua sisään suotiin koputtajalle ja pian ovesta astuikin se samainen miespalvelija, joka toi mukanaan herkkuja. Tarjottimelta löytyi muutama juomapikari ja pullo viiniä, sekä leivoksia ja juustoja. Mukanaan miehellä oli myös kori, josta löytyi omenoita ja viinirypäleitä, sekä pieni paketillinen karamelleja ja suklaata - kyllä siniveristen lähimmät palvelijat tiesivät, kuinka Lily oli tykästynyt suklaaseen varsinkin raskauden aikana, oli jopa ihme ettei nuori nainen pahemmin ollut liikakiloja kerryttänyt itselleen synnytyksen jälkeen. Herkut asetettiin divaanien lähellä olevalle sohvapöydälle.
Palvelijaa kiitettiin ja kerrottiin, että jos jotain tarvittaisiin niin papitar ja prinsessa kyllä kutsuisivat jonkun paikalle. Mies toivotti kaksikolle rattoisaa illanjatkoa, ennen kuin poistui ja sulki oven perässään.
"En edes muista, milloin viimeksi olisimme iltaa viettänyt kahden...", Lily tokaisi samalla kun tutki tarjoiltavia, kääntyen kuitenkin sitten Ophelian tuoman viskipullon puoleen ja kävi siitä kaatamaan heille juotavaa laseihin - ehkä turhankin isot "paukut" jos tarkoitus oli juoda viskiä niin kuin olisi kuulunut, mutta se tuskin oli kaksikon päätähtäimessä tällä hetkellä.


// "Tossa on rommia, nyt kuuntele muo" "Oke" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Touko 2016, 16:25

Lily sanoi sen, mitä Ophelia ei ollut uskaltanut aivan itse ihan sanoa; tyyli sopi paremmin mitä edellinen! Harvemmin hän oli hiuksiaan ajatellut, muuta kuin sitten juhlatilaisuuksissa ja tämäkin muutos johtui ainoastaan kynttilän poltettua ison palasen pois, mutta joka tapauksessa!
Nuorinainen heilutteli päätään, tuntien lyhyiden latvojen heiluen vasten kämmeniään ja oli aikeissa kiittää prinsessaa, mutta ovella käyvä koputus ja pian paikalle saapuikin ne samaiset kasvot, kanniskellen taitavasti tarjottimia ja koria ties millä herkuilla!
Voi kuinka Papitar olikin ehtinyt unohtamaan, että linnassa, varsinkin prinsessan seurassa tarjoiltavat olivat paljon hienompia kuin mitä hän kappelissa tarjosi. Tosin tämäkin runsauden sarvi oli varmasti nimenomaan tämänkaltaisia illanviettoja varten, eihän prinsessa hänen kaltoin vieraita nähnyt päivittäin.
"Hehe, hän oli mukava." Ophelia naurahteli, ripeätoimisen palvelijan hoitaessa työnsä niin sulavasti ja mukavasti, rattoisan illan toivottelun tuntuen hänestä piristykseltä jo pirteälle mielelle.
"Mmm'm en minäkään ole aivan varma." Brunette heittäytyi mietteliääksi, kävellen samalla divaaneille jotka Lily oli heitä varten ehostanut ja istahti alas, mutta ei ennen pyörähdystä jolloin takamus osui juuri kohdilleen, ennen vapaapudotusta.
"Ainakaan iltaa pahemmin." Kuului jatko, yönsinisten silmien päästessä viimein tutkailemaan tarjoiltavia ja... Karamelleja!

"Mutta tässä on kyllä tarjoiltavaa sen enkin edestä, voi Lily! Ihan kuin palvelijat olisivat olleet aavistaneet etukäteen, niin rivakkaita." Ehkä Lily oli viime aikoina pyydellyt tiheään tahtiin jotain iltanaposteltavaa, että linnanväki oli alkanut olemaan valmiudessa. Suklaa, jonka pinnalla oli mitä nätimpiä kuvioita, kieli tästä. Ei varmastikaan mikä ihme, raskaana olon ja sen jälkeisen ilon varmasti vaatiessa viinirypäleen jos toisen.
Aivan vielä ei kehdattu lähteä rohmuamaan. Tuntuihan se paljon oikeammalta, että aloitettaisiin juomingeista, omalla tavallaan tämän erityisen illan kunniaksi. Viskillä täytetty lasi nostettiinkin pöydältä ja sitä ojennetuttiinkin kohden prinsessaa -odottavin hymyin- lasien kilauttelua varten.
"Meille, Yvonnelle, Henryn esikoiselle ja kaikelle tulevalle!" Ophelia piti hätiköidyn puheen, lähtien kuitenkin naurahtelemaan kuin olisi sanonut jotain vitsikästäkin, hänestä hän oli vain surkea maljapuheissa! Ja juuri nyt hän osasi nauraa sille, kuitenkin yrittäen rauhoittua voidakseen edes juoda tuliaistaan.

Viskin kuitenkin koskettaessa kieltä, muisti Ophelia ettei tämä ihan teenkaltaisesti ollut yhtä helposti nieltävää. Kuitenkin, harvemmin alkoholia juova nuorinainen päätti olla sylkäisemättä mitään tai vääntämättä edes naamaa, kiinni puristettuja silmiä luukunottamatta, lasin pohjan pian osoittaessa lähes kattoon.
Lähes tyhjä lasi nostettiin voitokkaasti ylös, bruneten nostaessa etusormensa kuin merkiksi hetkestä, jonka hän tarvitsi.
"Fritzillä ei ole makuaistia, olen niin varma siitä!" Melkein kivuliaalta kuulostava tyttö kommentoitsi, tunsien kuitenkin saavuttaneensa jotakin.

//Kylil alkaa kiertää huhuja, että hovin papitar on alkanut juopotteleen kun se nähdään ostavan pulloja milloin mitenkin. Kukaan ei tosin kehtaa sanoa mitään, koska kyll ne ymmärtää miks ): Ai miten niin Ophelia pystyis aina vaan linnan kautta jonkun pullon ottamaan.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2016, 00:19

"Ehkä he olivat nähneet sinut hortoilemassa käytävillä aikaisemmin ja päätelleet, että ennemmin tai myöhemmin jotain suupalaa kaipaisit", Siniverinen virnisti Ophelian kommentoidessa tarjontaa. Ehkä taustalla oli kuitenkin oletus siitä, että palvelijat olivat tottuneet siihen että prinsessa saattoi pyytää itselleen jotain naposteltavaa illan tullen - ja kerta siniverinen oli tyttäriensä kanssa ollut iltapäivästä, oli herkkuja varattu sen verran, että Anemonellekin olisi riittänyt. Nyt kuitenkin prinsessan seuraan liittyikin papitar herkuista nauttimaan.
Lily nosti oman lasinsa hyppysiinsä ja kävi kilauttamaan laseja Ophelian kanssa, papittaren pitäen pienen, mutta ytimekkään maljankohotus puheen, johon Lily ei voinut muuta kuin nyökätä myöntävästi. Kaikelle tulevalle, toisi tulevaisuus mukanaan sitten hyvää tai huonoa, voittoja tai tappioita. Se oli tulevaisuuden murhe, nyt he nauttisivat tarjoilusta ja toistensa seurasta pitkästä aikaa, viimein kun aikaa siihen oli siunaantunut.

Mielenkiinnolla Lily kuitenkin seurasi, kuinka Ophelia juomansa nosti huulilleen ja kävi viskiä maistamaan. Oma pikarinsa oli huulien lähellä odottamassa huikkaa, mutta ensin Lily halusi nähdä, miten papitar selvisi raa'asta viskistä - ei hän muistaakseen ollut koskaan nähnyt Ophelian juovan alkoholia varsinaisesti! Kyllähän tuo sai ryyppynsä osittain alas, käyden sitten kommentoimaan Fritziin verraten juoman makua. Lily naurahti pienesti, nostaen etusormensa pystyyn, täten pyytäen papitarta vuorostaan odottamaan. Juomapikari nousi huulille ja yhdellä, pidemmällä huikalla Lily kävi tyhjentämään lasinsa täysin. Naamaansa pienesti vääntäen viskin polttelevan maun käydessä valtaamaan suun ja kurkun, mutta kyllä hän sai kaiken alas kuten oli aikonutkin.
"Ei tätä maun takia juoda - ymmärtääkseni", Lily totesi lopulta lasin laskiessa takaisin pöydälle, "Vaan silkan humalan takia". Noel jo viskiä, kai tuo siitä nautti jollain tavalla, kuten Constantinekin, mutta Lilyn mielestä mokoma litku ei ollut kovinkaan ihana makunautinto. Mutta kukapa hän oli makuasioista väittelemään.

"Mutta ei se mitään. Onhan meillä viiniäkin, jos jotain maukkaampaa haluamme", Lily naurahti samalla kun istahti viimein toiselle divaaneista.
"Istu alas, kerro mitä olet viime aikoina tehnyt!", siniverinen tokaisi, samalla kun kaatoi omaan lasiinsa lisää viskiä, tarjoten pulloa sitten Ophelian puoleen, jos tuo halusi täyttää omansa...



// ofc Ophelia vois pyytää jonkun vaan hakeen sille viinaa mut Ophelia menee itte et saa valita parhaimman u know. Sit eräänä päivänä siel on koko hovi Ophelian ovella silleen "tarviitko sä apua, ophelia rakas" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Touko 2016, 01:18

Lilykin nosti sormensa, aivan kuin rummunsoitto olisi ollut paikallaan ja ystävätär katsoikin odottavana, kuinka hyvin Lily suoriutuisi viskistä, joka yht äkkiä potkaisi häntä yllättävän polttelevalla lämmöllä niin vatsassa ja poskipäillä.
Prinsessa suoriutui kuitenkin hyvin! Ophelian naurahtaessa tämän kommentille maun suhteen; sitä ei sen vuoksi juotu.
"No sehän selittääkin... Köh!" Papitar puristeli päätään köhäisten viskin polttelusta, mutta oli turha esittää parempaa kuin humalatilaa hakevaa eliittikenraalia juuri nyt. Viinikin olemassaolo otettiin huomioon, jonka ohitse Ophelia vilkaisikin, ojentuen tarttumaan yksistä karamelleista, nakaten sen sitten suuhunsa puhdistamaan suun pahalta maulta.
Viski maistui joltain, mitä tulisi sylkäistä pois, mutta siitä pian yltyvä hyvä olo ja lämpö rentouttikin sen edestä. Olihan heillä myös enemmän kuin tarpeeksi makusteltavaa aina jokaisen paukun jälkeen.
"M! Ah voi ei, mistä aloittaisin?" Papitar mietiskeli, mutta pian pääsikin vauhtiin kertomaan mitä oli suurin piirtein viime kuukausina puuhaillut. Aina raamatun kirjoittelusta siihen, mitä oli saattanut nähdä torilla, säästellen Lilyä työnsä tylsiltä -ja jopa salassapidon vuoksi- yksityiskohdilta.

Puheenaiheet siirtyivätkin aasinsillasta toiseen hyvään tahtia, Ophelian milloin mitenkin muistellessa vieraan kielen sanaa johonkin, todeten ettei varmaan ikinä osannutkaan mitään moista tässä tilassa, siirtyen sitten alemman luokan aatelis juoruihin, kuten Beatrix neidon naimisiin karkaaminen tallipojan kanssa, jonka salassapitoon perheellä ei ollut läheskään tarpeeksi varoja tai kuinka Jaarli oli yrittänyt levittää uutta muotivillitystä, mutta eihän kukaan selväjärkinen tunkisi männynhavuja kenkiinsä ollakseen enemmän "yhtä luonnon kanssa". Ystävättärien naurun raikui vallitsi aika ajoin käytäville asti, pitäen varmasti palvelijaväen valmiudessa, heidän hiljentyessä sitten kippurassa hihittämään.
Illanrusko väistyikin pimeydeltä, tähtien ja kuun loistaessa himmeästi pihalla ajan kiidettyä kuin siivillä, kaksikon tehtyä rypäleistä sekä hieman viinistäkin selvää. Eikä Papitar ollut kaatanut lasinsa kuin kerran! Onneksi tosin tyhjänä. Kaunis, käsinkudottu matto ei olisi kiittänyt humalaisesta tunaroinnista, mutta he epäilemättä olisivat vain räkättäneet siitä surunäytelmästä jota ei olisi voinut enää liiemmin auttaa.
Keskustelu kahden naisen välillä oli luonnollisesti siirtynyt myös muotiin, myllättyjen divaanien jääden jälkeen kun he tutkailivat yhdessä prinsessan vaatekaappia.

"--Ja tietenkään en sitten huomannut, että olin heilauttanut hiuksieni suoraan kynttilänliekkiin kun kävin avaamaan oven asiakkaalle. Hän onneksi huomasi sen, mutta vannon! En tiedä miten olen selvinnyt näin pitkälle kaljuuntumatta." Ophelia nauroi omalle hölmöydelleen suunnattomalla vapaudella, päättäen tarinansa miten olikaan onnistunut hiuksensa polttamaan.
"Oh muistanko edes tuota?" Papittaren huomio siirtyi vallan jälleen mekkoihin, heidän käytyä läpi jo muutaman.
Mekkoja oltiin laskottu tuolien selkänojille, kun raskaskankaisia asuja ei jaksanut juuri nyt puuhun takaisin laittaa. Mukaan lukien kaksikon sinä päivänä pidetyt mekot, valkeiden alusmekkojen ollessa tarpeeksi arvioimaan, mikä sopisi ja mikä ei.
Brunette ei muistanut kaikkia Lilyn mekkoja, osaa tuskin oltiin käytetty hetkeen ja kaksikko -tai enemminkin prinsessa- oli saanut idean, että koska hänkin oli kasvanut lähemmäksi hänen mittojaan, voisivat he katsoa mikä hänelle mahdollisesti sopisi.
"Ah..! keltainen ei ole oikein koskaan sopinut minulle, olen ehkä tylsä... Mutta useimmiten päädyn nimenomaan sinisiin tai punaisiin mekkoihin." Ophelia kommentoitsi, pidellen yhtä Lilyn mekoista edessään, vasten olkapäitä.

//Pffft voi ei! :'DD Samaan aikaan Constasta ei oo kuulunut mitään hetkeen, koska se potee krapulaa joka toinen päivä.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2016, 01:43

Illanvietto lähti käyntiin juttelun ja alkoholinnautiskelun merkeissä. Vuoron perään kysymyksiä esitettiin toisille ja jahka vauhtiin oli päästy, muuttuivat kuulumisien kyselyt pian juoruiluiksi ja tarinoinniksi. Illan edetessä ja humalatilan noustessa myös jutut muuttuivat ronskimmiksi ja pian se pelkkä juttelu ei enää riittänyt, kun kaksikko päätti siniverisen tuumasta lähteä tonkimaan hänen vaatehuonettaan ja niitä monia mekkoja ja asuja, joita sieltä löytyi. Kerta Opheliakin oli kasvanut, sopi osa Lilyn mekoista - nimenomaan niistä vanhemmista - myös papittarelle. Olihan se hassua nähdä vähään tyytyvä papitar koreissa ja jopa kovin anteliaissa mekoissa, mutta näin kahden kesken vaatteiden sovittelu oli suorastaan hauskaa. Lily totta kai oli esitellyt uusimpia mittatilaustöinä tehtyjä asujaan, kunnes lopulta kaksikko oli päätynyt alushameisissaan juomia nauttimaan ja laiskemmanpuoleisesti niitä asuja katselemaan.

Siniverinen ei voinut olla nauramatta ja pärskähtelemättä papittaren kertoessa, kuinka hiuksensa oli päätynyt leikkaamaan kun kutrinsa olivat tuleen tarttuneet.
"Voi sinua - hyvä ettet koko pikku kappeliasi ole vahingossa tuleen tuikannut!", Siniverinen naurahteli, seuraillessaan Ophelian tekemisiä, tuon mekkoja tutkiessa. Siinä samalla Lily nousi sijoiltaan ja hyppeli hakemaan heille muutaman silkkisen aamutakin, jättäen ne läheisen nojatuolin päälle. Itse hän veti ylleen mustan, kevyen kiiltelevän aamutakin, ennen kuin istahti takaisin alas.
"Sininen ja punainen sopii sinulle, kieltämättä... Mutta voisin myös nähdä sinut violetissa - tiedätkös, sopiva välimaasto sinisen ja punaisen väillä", Hiprakkaansa saavuttava tulitukka hymisi.
"äh, käy melkein kateeksi sinua nyt, kun tukkasi on noin lyhyt... Kesän helteiden saapuessa sitä suorastaan toivoisi, että olisi lyhyemmät hiukset... Tosin mikä minua estää niitä leikkauttamasta, en ole vain löytänyt aikaa moiselle toimenpiteelle", Siniverinen jatkoi Ophelian hiuksia katsellessaan, samalla kun omaa pitkänraskasta pehkoaan pöyhi.


// Ei Consta ehdi poteen krapulaa kun se on 24/7 kännissä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Touko 2016, 02:28

"Voi ei, se vasta olisikin ollut katastrofi!" Ophelia nauroi, vaikka kappelin palamine poroiksi oli kaikkea muuta kuin naurun aihe. Samassa Lily hyppelikin noutamaan aamutakkeja, joka indikoitsi ettei kukaan jaksanut lähteä vaatettamaan mitään mutkikkaampaa ylle. Papitarkaan ei nähnyt moiselle mitään syytä, hyvä jos kykenisi nyörittää mekkoansa juuri nyt.
Keltainen mekko laskostettiin parhaalla, juopuneilla taidoilla, bruneten päättäessä hiljaa mielessään sen olevan hieman liian hieno hänelle, violetti tosin...?
"Ooooh eikö se olisi liian huomiota herättävä? Hmm... Ehkä ei...?" Ophelian katse harhaili katonrajassa, kuvitellen violettia hänen värimaailmaansa. Olihan se mahdollisuus? Ehkä hänen pitäisi kysyä asiantuntijalta, jahka seuraavan kerran menisi mekon tilaututtamaan.
Prinsessa myönsi seuraavaksi melkein kadehtivan hänen hiuksiaan, papittaren kasvojen muuttuessa silkaksi ihmetykseksi, Lilyn kauniiden pitkien kiharien ollessa kateuden aihe varmasti monille! Lily selvensikin, että meinasi ennemmin kesän tulevilta helteiltä selviytymistä ja vaikka Ophelia ei sitä ollut koskaan tullut juuri ajatelleeksi, niin luonnostaan kauneuden omaava prinsessakin varmasti kaipasi hieman helpotusta.
"Oih, ehkä... Ehkä ei ihan näin lyhyt Lily! Minun hiukseni ovat niin suorat, että ne vielä pysyvätkin jotenkuten aisoissa, en osaisi kuvitella miten kauniit kiharasi tuumaisivat jos lyhenisivät olkien yläpuolelle." Brunette hymyili pahoittelevasti, kuvitellen vaivihkaa punatukan hiusten paksuuden päästessä korostamaan paksuuttaan lyhyessä muodossa, kun extra pituus ei painanut sitä alas.
"Mutta!"- Ophelia laski jokseenkin viikatun mekon vierellensä ennen nousemista, käsien molempien osoittaen etusormella mahdollisiin paikkoihin, johon prinsessa olisi mahdollisesti piilottanut sakset.
"Voimme lyhentää niitä vähän? Ei se varmasti ole kovin vaikeaa!" Papitar ainakin toivoi näin hartaasti, katsahtaen kirkkain silmin parhaaseen ystäväänsä vinkin toivossa, mistä noutaa hiustenleikkuu vehjeen.

Saatuaan vihjeen, kompuroitsi papitar nojatuolin käsinojan ylitse piironginlaatikoille, avaamaan ensin yhden, mutta sitten toisen laatikon, napaten sitten jokseenkin upeat, sirot sakset ja hän uskalsi jopa epäillä sen olevan vähintään pinnoitettu hopealla.
"Löytyi!" Tyttö hihkaisi voitokkaana, napaten samalla pehmeän harjankin matkaansa ja varovasti, kompurointia välttäen, hän selviytyi ehjin nahoin takaisin Lilyn luokse.
"Hiuksesi ovat todellakin pitkät, kauneutesi ei kärsisi lainkaan jos otamme pois muutaman sentin..." Brunette tuumasi, istahtaen tällä kertaa lattialle, josta yli takamuksen yltäviä hiuksia oli paljon parempi käsitellä.
Latvoja lähdettiinkin harjaamaan pehmeällä harjalla, kiharien käyttäytyessä ihmeen nätisti, Ophelian yrittäessä ensin saada näitä yhteen nippuun, mutta jäikin keskittyneessä hiljaisuudessa miettimään miten oikein tämän tekisikään.
"Jos totta puhutaan, olen ollut aikoinani kateellinen kiharille punaisille hiuksillesi. Mutta sitten muistutan aina itseäni, ettei se sopisi minulle samalla tavalla mitä sinulle." Pientä, yllätys takkua lähdettiin selvittämään, papittaren noustessa polville harjaamaan vähän ylempääkin, että suortuvat olisivat mahdollisimman paljon täydessä pituudessaan eikä kukaan säästyisi leikkaukselta.
"Lily..?" Ophelia aloitti, viimeinkin hahmottaessa miten normaali, selväpäinen henkilö saattaisi alkaa lähteä leikkaamaan jonkun toisen hiuksia.
"Miltä... Tai siis.. Ensisuudelmasi, millaista se oli?" Kuului lopetus, tytön tarttuessa saksiin.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2016, 02:52

"Ehehei suinkaan! Ei ainakaan näin hovissa, jos ajattelet. Tavallisen kansan keskuudessa ehkä, niin värikkäät kankaat kun ovat kalliita ja tuskin jokaisella moisiin on varaa... Mutta niin ovat kyllä punaiset ja sinisetkin kankaat, joten tuskin erottuisit sen enempää mitä nykyäänkään", Prinsessa hymisi papittaren tuumaillessa, oliko violetti liian "räikeä" väri hänelle.
Puhe kääntyi kuitenkin hiuksiin, prinsessan naureskellessa Ophelian mainitessa, ettei voinut kuvitella siniveriselle niin lyhyitä hiuksia mitä itselleen oli hankkinut. Tottahan se oli, ei Lilykään ehkä noin lyhyitä halunnut. Ophelialle ne sopivat, mutta tuskin hänelle. Kaiken lisäksi Ophelialla oli luonnostaan suorat hiukset, siinä missä Lilyllä oli luonnonkiharaa ja ilmavuutta luonnostaan letissään. Ties millaiselta hänen hiuksensa olisivat näyttäneet noin lyhyinä!

Mielenkiinnolla Siniverinen kuitenkin kuunteli ja seuraili Opheliaa, tuon ehdottaessa, että voisi lyhentää hänen hiuksiaan jonkin verran.
"Kyllä! Se olisi loistavaa!", Lily iloitsi, nyökytellen päätään ehdotukselle. Papittarelle kerrottiin mistä löytyivät sakset - paperin leikkaamiseen ne lähinnä olivat tarkoitetut, mutta ei kai saksilla nyt niin paljon eroa ollut? Innoissaan Lily odotti, että Ophelia sakset löysi ja paikalle saapui, siniverisen sen pahemmin edes miettimättä mitä tästäkin seuraisi. Eihän Ophelia ollut parturi, osasiko tuo edes leikata hiuksia - hällä väliä!
"MmmM, moni on ollut kateellinen niistä... Mutta usko pois, ei se ole niin kovin ihanaa tällaisia hiuksia omistaa", Siniverinen naureskeli, "Sitä paitsi sinun hiuksesi ovat nätit ja sopivat sinulle! Niiden sävy menee niin nätisti yhteen silmiesi kanssa".

"mm?", siniverinen hymähti papittaren aloittaessa kysymyksensä hänen nimeään toistaen. Ja jos totta puhuttiin, yllätti Ophelian kysymys hänet osin. Ensisuudelma? Miksi papitar nyt sellaisia kyseli?
"Noh, se oli... Outoa. Ehkä jopa kiusallista, Tavallaan", Lily kävi muistelemaan. Olihan siitäkin jo muutama vuosi. Ja kuinka outoa olikaan, että siniverisen ensisuudelma oli ollut sen miehen kanssa, jonka hän myös nai aikanaan. Luulisi että Lilyllä olisi sitä ennen ollut edes pari intiimimpää suhdetta, mutta ei. Hän oli silloin nuori ja isänsä tähden ei ollut pahemmin moisia asioita edes harkinnut. Poskisuudelmia korkeintaan.
"Mutta loppupeleissä se oli... Mukavaa", Siniverinen lisäsi, "Kuinka niin?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Touko 2016, 03:30

Opheliakin oli samaa mieltä mitä tuli hänen hiustensa ja silmien väriyhdistelmään. Ehkä hyvin tavanomaisethan ne oli, maalliset, monen monella oli siniset silmät ja ruskeat hiukset, mutta silti osasi papitar olla niihin tyytyväinen, ei jumalantyötä voisikaan niin vain hylkiä!
Nips naps, hyvästi ensimmäisen, valitun suortuvan sentti jos toinen, tytön leikaten vaakasuoraan parhaansa mukaan.
Istumista säädeltiin hiukan, papittaren tuntiessa kadottavansa hyvää kulmaa mistä edes päätellä, että leikkasi suoraan, katseen lukittuessa intensiivisesti latvoihin ja-- nips naps, samalla kun kuunteli muistikuvia kaivelevaan prinsessaan tämän ensisuudelmasta.

Outoa... Kiusallista... Ophelia nyökkäili mietteliäänä, vaikkei Lily häneen selin sitä nähnytkään.
Mutta loppujenlopuksi mukavaa? Nips Naps, päästiin puoliväliin, papittaren kerätessä kiehkuroita yhteen kasaan divaanille, ettei lyhyitä, punaisia suortuvia löytyisi vielä viikkojenkin päästä ympäri huonetta.
"Mmm'm... Olen vain aina miettinyt, millaisen sen tulisi olla, mutta tuskin sellaista on vain yhtä tapaa kokea ja tuntea?" Moisen miettiminen oli sinänsä turhaa, ei tietenkään ollut vain yhdenlaisia ensisuudelmia! Mutta silti...
"Saatoin haluta jotakin johon verrata... Heh, omanikin oli melko outo, kiusallisesta puhumattakaan. Mukavuudesta on vähän vaikea mennä takuuseen." Olihan se sisäinen kamppailu aina läsnä, jos meni suutelemaan jotakin jota ei olisi saanut, jotakin josta joutaisi lähestulkoon hirteen mikäli yleiseen tietoon leviäisi.

"Mutta kaipa..? Aaron tosin... Voi ei, en tiedä kehtaanko edes sanoa! Yritti tunkea kielensä suuhuni... Kielensä! Voitko kuvitella? Heh.. Oli siinäkin ensisuudelma, lyhyeen jäänyt ja lopulta tulokseton. Kun järkiini tulin." Nips naps ja ilma... Oli muuttunut. Ophelia säpsähti katsomaan ylös Lilyyn, muistaen äkkiseltään, ettei hän ollutkaan tainnut luottaa tätä pimeän pimeää salaisuutta parhaalle ystävälleen aikaisemmin..?

"Oh, uhm! Ah, e-et va-varmaan muista uhm.. A-Aaronia enää..n.. Vai mitä, Lily..?" Ophelian sanat alkoivat haparoimaan, tietäen varsin hyvin, ettei kykenisi valehtelemaan asiasta tästä eteenpäin.

//Ja Ophelia be like, "I'm sweating like a sinner in a church!"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2016, 03:47

"Kai se on jokaiselle omanlaisensa - totta kai siitä toivoisi kovin romanttista ja täydellistä hetkeä, mutta ehkä nuori romantikonmieli yliarvioi tilannetta fantasioissa", Siniverinen hymisi, koittaen humalaltaan pysyä mahdollisimman hyvin paikoillaan, jotta Ophelian olisi helpompi hiuksia napsia. Ehkä heti huomenna aamusta hän katuisi tätäkin päätöstä, mutta juuri tällä hetkellä tämä tuntui hyvältä idealta! Ainakin Ophelia eteni nätisti ja maltillisesti, katsoen ettei irtohiuksia levinnyt pitkin poikin huonetta heti alkumetreillä.
Tarkasti Lily kuitenkin kuunteli Ophelian kertomaa, ollen jopa yllättynyt siitä, miten humalan saattelemana papitar kävi kertomaan omasta ensisuudelmastaan. Ei Lily tiennyt siitä mitään! Miksi Ophelia ei aikaisemmin ollut kertonut mitään?! Tosin, mitä pidemmälle papitar jatkoi, sitä selvemmäksi tuli, miksi sinisilmäinen ei ollut asiasta puhunut.

Totta kai Lily oli omalla tavallaan järkyttynyt Ophelian mainitessa Aaronin nimen. Kyllä hän muisti sen pellavapäisen haltiapojan, joka enemmän tai vähemmän selvästi oli papittareen tykästynyt jo aikoinaan. Henkeään teatraalisen dramaattisesti vetäen Lily nosti toisen kätensä suunsa eteen, samalla kun kääntyi saman tien katsomaan papitarta - tuntien siinä samalla kuinka hiuksensa olivat lyhentyneet ainakin puolella. Mukava tunne, kyllä, mutta siihen ei nyt kiinnitetty huomiota pahemmin.
Sen sijaan siniverinen tuijotti papitarta muka järkyttyneenä hiljaisuudessa, kunnes Lily pärskähti kikattavaan naurahdukseen.
"Aaron?!", Lily sai naurunsa seasta pärskähdettyä, "Oikeasti? Ophelia-- Ei sinusta olisi uskonut!", siniverinen jatkoi, käyden samalla kääntymään kunnolla ympäri ja vääntämään itsensä Ophelian kanssa kasvotusten.
"Ehkä se on haltioiden ominaisuus - Ei Arankaan sen parempi ollut!", Posket punoittaen humalasta Lily pärskähti, peittäen kasvonsa käsiinsä hetkeksi, "He luulevat itsestään liikoja, aivan varmasti! Vai mitä?!".



// Lily be lyek "lol betch i feckd da king so" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ladies Night Out, "ya did wha?!" || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Touko 2016, 04:18

Se muka järkyttynyt ilme meni todellisesta, järkyttyneestä ilmeestä, ainakin viskin pehmentäneen nupin mielestä Ophelian pidätellessä henkeään kun Lily tätä niin intensiivisesti tuijotti. Tämä kireä, sydäntä tykyttävä tunnelma tosin osoittautui yksipuolisesti, prinsessan pärskähtäessä yllättävään nauruun, jättäen Papittaren hetkeksi pois kärryiltä.
"---A-Aaaah..! Tiedän, tiedän! Voi eih, kuinka häpeän!" Brunette huudahti peittäen äkkiseltään enemmän punoittavat kasvonsa, Lilyn -kiitos jumalan- ottaessa uutisen näinkin humoristisesti! Oli kiitos jumalan lisäksi sitten viskin, hyvän mielen ja tai sitten taianomaisen ystävyyden jota hän koki todistavansa juuri nyt.
Käsiensä piilosta, sinisilmäinen kuitenkin pilkisti katsomaan kasvonsa lähemmäksi tuonutta punatukkaan, tuon punoittaen melkein yhtä lailla mitä hänkin, tämän naurun voimatta olla enää yhtään kauempaa tarttumati myös häneen.

"Lih-Lilyh.!! K-koita--! Shh shh!" Nuorempi yritti rauhoitella toista oman naurunsa lävitse. Ties kuka olisi oven takan kuulemassa kun he nauroivat Aranista tai ylipäätään haltioista, mutta moiset huolet heitti myös papitar pian ikkunasta ulos. Haltioille kuuluikin nauraa!
"Liikoja liikoja! J-jos tuo ilmaisu edes alkaisi kattamaan sitä, mitä he itsestään luulevat!" Ophelia lähti nauramaan, tällä kertaa voimatta muuta, kuin pidellä vatsaansa, vatsalihaksissa viimein tuntuessa kaikki sen iltaiset naurut ja nyt vielä tämä!
Se teki kipeää! Niin kipeää! Mutta hän ei kyennyt lopettamaan, kämmenen hakatessa divaania.
"Vah-Varsinkin Aran! Muh-Mutta Aaron myös!" Ophelia pakotti itsensä polviltaan ylös seisomaan, henkäisten pari kertaa syvään, uhatessa kuitenkin lähteä nauramaan samalla mitalla minä hetkenä hyvänsä.
"H-hän sanoi minulle aina, kuinka hänestä tulisi suuri soturi, mutta...! Mutta hän ei osaa ampua edes jousella! Mie-miekkailusta puhumattakaanh...!" Sinisilmä kipristeli, hengityksen käydessä raskaaksi.
"J-Ja Aran! Hän varmaan uskoo olevansa maassa kaunehin!"

//".....tukiryhmä Lily, it's our only hope in this speciest society"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron