Kirjoittaja Ivy » 05 Loka 2016, 00:26
Hänen, tai heidänpä molempien onnekseen! Prinsessa uskoi kahta neuvonantajaa kylmyydestä, jonka papitar itse myös alkoi tuntemaan hetki hetkeltä. Takkatulin lämmitetty kivilinna, ainakin kuninkaallisessa makuukamareiden luota alkoi houkuttelemaan yhä enempi. Ottaen takin kiltisti lämmikkeiksi, lähti itse prinsessa kääntymään kohden linnan ovea josta he olivat aivan varmasti vasta hetki sitten ilakoineet ulos, huuto nauraen ja hypähdelleet. Hymy joka ei yhäkään ollut lähteäkseen jäisi Ophelian kasvoille vielä pitkäksi toviksi, seuraten ripeästi perässä, tasapainosta huolehtien ja luottaen, mikäli joku heistä horjahtaisi, olisi Roswell ihan varmana jälleen apua tarjoamassa.
Kaksi humalaista neitoa auttamassa toinen toistaan ylös, kaatuillen vain toinen toisensa perään prosessissa oli kyllä huvittava mielikuva ja vaarallinen jo kipeäksi hymyltyille poskipäille.
Kiirien lopulta parhaan ystävänsä vierelle, he pääsivät puutarhan viileästä ilmasta takaisin sisätiloihin ja se energinen kirpeys mikä oli pihailmaa vallinnut vaihtui pysähtyneeseen, melkein uneliaiseen tunnelmaan, jota brunette kuunteli haltioituneena, yhä humalaisessa tilassaan. Niinpä pieniä, selittämättömiä ja vaimeita kikahteluja saattoi yhä kummuta nuoresta naisesta, katsoen välillä vanhempaansa tarkastaakseen mikäli tartuttaisi tämän, mutta pudisteli samantien myös päätään kun ei osannut sanoa mikä juuri tällä hetkellä niin huvitti. Tuskin kaksikko edes tarvitsi syytä moiseen kaiken sen mukavuuden ja silkan puhtaan hyväntuulisuuden lisäksi... Hän haluaisi iltarukoilla.
Kiittää kaikesta tapahtuneesta, prinsessan edes tämäniltaisesta lyhyestä ilosta, Roswellin kärsivällisyydestä, Constantinen lempeydestä, kaikkien terveydestä. Hän keksisi varmasti miljoona asiaa mistä kiittää ja mihin pyytää siunausta siltä ylimmältä taholta, mutta sai nähdä päättyisikö tekemään tällä kertaa niin vain unissaan.
Linnan lämpö alkoi tuntumaan mitä peremmälle he kävelivät, kevyesti huojuen eteenpäin kuin aaveet joiden sormenpäät alkoivat kuumottamaan. Ophelia, märkää kenkäänsä pidellen, tajusi vasta lopussa ottaa toisenkin pois kävelyn helpottamiseksi, vaikka eihän sitä tässä tilassa melkein huomannutkaan. Kiitos kenraalin lahjoittaman pullon.
"Minä tulen muistamaan tämän..--" Papitar aloitti, mutta epäröitsi hetken sanoissaan prinsessan huoneen ovella.
"--Jonain..! Mitä en ikinä unohda." Brunette jatkoi ja astui sisään lapsenomaisella tyytyväisyydellä lauseenrakenteensa.
Lilyn huone oli lämpimin, siltä se ainakin juuri nyt tuntui kynttilöidenkin alkaessa hiipumaan uneen. Olihan se käynyt tytön mielessä, että kappelille olisi mennyt nukkumaan, kappelille joka olisi ollut kylmä, mutta hänen vaatteensa olivat täällä ja märät olisi mukava vaihtaa, ennen kuin kaatuisi kenenkään patjalle.
//Orubee ei kypsennä mitään, mutta Garret voi ryhtyy DIY helmisimpukka koru prinsessaksi. Ivy piirtää Garretin heti mekossa kun kokee valaistuksen miten vangita sellainen täydellisyys paperille!//