Uusi Elämä


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1757

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Kesä 05, 2008 12:25

Ophelia

Pikkuinen ei luovuttanut vaikka Ophelia olikin jo kertaalleen vetänyt kapalon reunan tämän pikkuisista käsistä vaan lähti ähkien taas tavoittelemaan oman kapalonsa reunamaa. Ophelia hymyili pienesti eikä estänyt Antonia tällä kertaa kun tämä niin paljon sen eteen ponnisteli että jotakin käsiinsä taikka suuhunsa saisi... Ja tuskin se niin kuiteskaan oli että pieni vauva voisi niin isoa vain nielaista ja tukehtua. Niinpä Anton pian lutkuttikin omaa kapaloansa tyytyväisenä hampaattomassa suussaan eikä Ophelia tehnyt elettäkään tämän estämiseksi. 'Tyytyväisyys' tosin loppui kun Anton sylkäisikin juuri vaivoin saamansa reunan suustaan ja Black huomautti että tällä taisi jo nyt olla nälkä.

Ennenkuin Ophelia kerkesi Blackia moittimaan siitä miksi inhimillisiä olentoja kutsuttiin saatika kommentoimaan takaisin Antonin mahdollisesta nälästä, pieni hiljainen ja rauhallinen nyytti hänen sylissään oli alkanut aivan varoittamatta itkemään ja rääkymään kuin henkeä oltaisiin viety! Ophelia tietenkin säikähti, vilkaisi tuskaisena Blackiin joka vaan käski häntä hiljentämään tämän valitellen päätänsä! Joten sen enempiä miettimättä Ophelia otti paremman otteen Antonista ja nojautti tämän olkapäätänsä vasten ja nousi ylös lähtien kävelemään oleskeluhuoneessa, hyssytellen pientä Antonia sillä välin kun Black itse lähti hyllykölle noutamaan lääkkeitään. Tai näin Ophelia ainakin uskoi.
"Ei hätää pieni Anton, Lily tulee pian... Äitisi tulee pian, yritä olla urhea poika siihen asti." Ophelia hyssytteli, keinutteli ja silitteli pienen vauvan selkämystä tämän rauhoittamiseksi, olematta kunnolla varma mitä hänen oikeasti kuuluisi tehdä, ei Ophelia ollut vauvaa ennen sen erityisemmin hoitanut!
Oliko Antonille nälkä? Sitä ei tietty ja Antonissa haisi -tällä hetkellä- vain pienen vastasyntyneen vauvan, nukkamainen ja lämmin tuoksu... Joten Ophelia alkoi hymisemään, tavallaan siis laulamaan ilman sanoja rauhallista ja pehmeää sointua, hyssytellen ja yhä silitellen Antonin selkää, yrittäen hiljentää tämän ennenkuin kukaan keksisi tehdä ratsiaa velhon taloon kuullessaan Antonin kovan parkunan.

// >__> Okay... Who's creepy? //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Kesä 06, 2008 6:33

Black

JA Anton huusi! Huusi ja huusi vaikka Ophelia häntä kuinka hyssytteli ja keinutteli ja silitteli. Black oli jo vähällä huutaa vauvalle, mutta jätti senkin nyt väliin... vauvahan vain ilmaisi itseään, se siinä. Vaikka tämä ilmaisu tapa ei nyt ollutkaan mikään maailman paras, mutta silti.
Anton jatkoi parkumista varmaan vartin verran, kunnes hiljeni ja alkoi tuhista itsekseen, melko turhautuneen oloisena. Black huokaisi syvään ja istui takaisin alas, hieroen samalla ohimoitaan.. hänen korvissaan soi yhä! Tärykalvothan tässä meni...
"Sillä taitaa olla jokin hätänä... nälkä... tai mistä minä tiedän, enhän minä sitä osaa lukea" Black huomautti, katsellessaan tuskissaan ähkivää Antonia joka oli saanut jo jalkansakkin toimimaan ja heilutteli niitä edestakaisin.
Nyt Black tosiaan toivoi että Lily tulisi ja pian! Hänen korvansa eivät kestäisi enää toista rääkymis kohtausta, eikä kyllä hänen hermonsakkaan. Tosin nyt.. hän tunsi olonsa melko tyyneksi ja rennoksi, ehkä hieman uniseksikin. Tomtomin uudet lääkkeet todellakin olivat vahvempia, ehkä ei olisi pitänyt ottaa kahta tablettia samalla kertaa.. se tästä puuttuisi että Black menettäisi tajuntansa.
Tosin sitten tapahtui toinen ihme.. Anton nukahti. Nyt se... hän tuhisi erittäin kiltisiti ja söpösti Ophelian sylissä, pienet silmät suljettuina. Black hymähti itsekseen ja nojautui käsillään vasten pöytää (hän siis istui pöydän vieressä) ja hieroskeli päätään kämmenillään. Hän oli todella helpottunut siitä, että Anton oli nukahtanut.. ainakaan pikku vauva ei nyt pitäisi mitään meteliä, eikä olisi oksentelemassa kenenkään päälle. Nyt piti vain odottaa että Lily tulisi ja sitten piti odottaa että Aran vastaisi... aina vain odottamista ja odottamsita, aivan kuin ei yhdeksän kuukauden aikana oltaisi tarpeeksi odotettu.
"hitto kun väsyttää..." Black tokaisi puoliajatuksissaan tajuamatta edes että oli kiroillut.. no, vauva nukkui nyt, joten tuskin se haittaisi vaikka Black luettelisi koko kirosana varastonsa ohimennen.

// me?! 8D >8] //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1757

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 08, 2008 11:54

Ophelia

Hän silitteli, hysyttelli, hytkytteli ja jopa hyräillen hymisi rauhallista sointua, onnistumatta kuitenkaan rauhoittamaan pientä Antonia joka yhä vain jatkoi itkemistä ja rääkymistään -mitä pienillä keuhkoillaan kykeni- edelleen tuntemattoman hätänsä ilmaisemiseksi.
Ophelia pysytteli kuitenkin kärsivällisenä ja rauhallisena sylissään olevan pienen rääkyvän nyytin suhteen ja jatkoi parhaansa mukaan tämän rauhoittelua vaikka tunsikin itsensä jo melko neuvottomaksi tämän suhteen. ei sille mitään mahtanut ja onneksi Ophelia itse kesti tavanomaisella ihmisen kuulollaan Antonin rääkynät paremmin kuin Black joka Ophelian -näin välillä vilkuillen- näytti kärsivän lähes yhtä paljon mitä Anton rääkyi.

Mutta sitten, lienikö kiitos hänen hyssyttelynsä vaiko Antonin oman energian kulutuksen, tämä alkoi jo pikkuhiljaa rauhoittumaan ja kohta tämä enään vaan tuhisikin hänen olkaansa vasten. Ophelia hiljeni muuten mutta jatkoi yhä Antonin selän silittelyä, nyökäten Blackin huomautukseen sen enempiä sanomatta, oli helpotus että Anton oli taas hiljainen.
Nälkä oli ainoa mitä Ophelia syyksi keksi, ellei tämä jo osannut kaivata äitinsä perään, Ophelia ei paljoa näin pienistä lapsista tiennyt! Ei hänellä ollut nuorempia sisaruksia joita hän olisi hoitanut, ainoastaan Ane oli joku häntä nuorempi jonka perään hän oli koskaan katsonut... Siihen Ophelian kokemukset rajoittuvat...
Seuraavaksi Anton nukahtikin, eikä päästänytkään itsestään enää pientä pihinää suurempaa ääntä. Ophelia alkoi hymyilemään pienesti ja lempeästi, syystä taikka toisesta, nyt tulisi ainakin olemaan hieman helpompaa kun Anton ei enää edes rimpuillut.
"Ai..? Onko sinulla taas univelkoja?" Ophelia kysyi kääntäen katseensa Blackiin, pitäen äänensä astetta hiljaisemmalla ettei herättäisi Antonia ja muistaen kuinka noin neljä kuukautta sitten Black oli jopa tunnustanut oman väsymyksensä, mitä tämä harvemmin nälän ohella ääneen tunnusti.
"Minä voin kyllä katsoa Antonin perään... Joten ei minua haittaisi vaikka menisitkin hetkeksi pitkällesi. Nyt kun Anton itsekin nukahti." Ophelia jatkoi, uskoen yhä väsymyksen olevan yksinomaan univelkojen syytä ja ei pistäisi pahakseen vaikka jäisikin katsomaan Antonia silä välin kun tämäkin nukkui, näin toivottavasti vielä pitkäänkin.

// YOU! O< Uaah! Pitäis vain siirtää tää jo Blackin tönöön Dx Miksen mä ny siirrä!? Uaafgh! Too late! //
Edellinen

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö