Kutsu prinssiltä

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2009, 08:52

Henry

Tottahan se oli että Jibrilillä oli jonkinlaiset todisteet, mutta ainahan Henry voisi kumota ne tavalla tai toisella. Oli hän jo kerran kumonnut vakavat syytökset itseään kohtaan ja päässyt kuin koira veräjästä kun syyt oli muiden niskoille vieritetty. Oliverin selittäminen taas olisi astetta vaikeampi homma...
Henry naurahti siinä missä Jibrilkin.
"Ristiriitaista tosiaan" Henry huomautti.
Prinssi oli kyllä otettu että Jibril oli noinkin huolissaan hänen menoista. Luulisi tosiaan että lääkärillä olisi oma elämä huolehdittavana, eikä tuo sen takia kerkeäisi prinssin menemisiä huolehtimaan. Toisin näköjään oli. Henry ei tiennyt olisiko pitänyt olla otettu että joku oli noinkin huolissaan hänestä vai turhautunut siitä että jälleen oli yksi silmäpari tarkkailemassa ja neuvomassa mitä kannatti tehdä ja mitä ei. Henry yhä uskoi tietävänsä mitä teki, eikä - kuten oli jo todettu - ollut kovinkaan innoissaan kuuntelemassa ketään.

"Mutta toivotaan ettet joudu vaikeuksiin tämän takia" Henry totesi sitten hörpäten viimeisen tipan lasistaan ja laski sen pöydälle, päättäen samalla että nyt alkoi jo riittää juominen.. kuten huomattu, prinssillä ei ollut hyvä viinapää edelleenkään.
"En kyllä usko että joutuisit... toki sinua saatetaan epäillä - suurella todennäköisyydellä - mutta kunhan et ala takeltelemaan selityksissä niin sinut jätetään rauhaan".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 29 Elo 2009, 18:11

Jibril

Henry huomautti jälleen huolestaan, mutta lääkäri kohautti olkiaan. Ei prinssin tarvinnut olla huolissaan hänen vuokseen, Jibril saisi huolehtia itsestään aivan tarpeeksi. Kenenkään muun ei tarvinnut vielä sen lisäksi panikoida hänen vuokseen.
"Älä ole turhaan huolissasi", lääkäri totesi hymyillen hienoisesti. "Minä hoidan tämän - eikä minun tarvitse keksiä tekosyitä, kerron vain totuuden."
Jibril hymyili vinosti. Ei hän tietenkään aikonut kertoa kaikkea, eihän hän halunnut jäädä kiinni, jos häntä tultaisiin kuulustelemaan.
"Jätän vain jotain kertomatta."
Mies hymähti ja joi viininsä loppuun. Hänenkin olisi lopetettava ennen kuin humaltuisi. Pitkänä miehenä hänen viinapäänsä oli luonnollisesti hyvä, mutta siitä huolimatta hän ei halunnut ottaa riskejä.

Alkoi olla jo myöhä. Unettomat yöt olivat vaatineet veronsa eikä Jibril voinut olla haukottelematta. Haukoitus peitettiin kädellä, mutta sitä ei voinut jättää huomaamatta.
"Onko sinulla jotain muuta, mistä haluaisit puhua minulle?" mies kysyi hymyillen. "Olen pahoillani, olen hieman uupunut. Pitkä työviikko takana ja aivan liian vähän unta."
Silmälasipäinen sipaisi uupuneesti ohimoaan. Hän ei vaivautunut selittelemään mitään sen kummempaa, Henry pystyi selvästi näkemään, että hän oli uupunut.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2009, 19:01

Henry

Jibril kehotti ettei Henryn turhaan kannattanut huolehtia. Luonnollisesti Henry oli pienesti huolissaan moisista asioista, mutta yritti nyt kehotuksen myötä vakuutella itselleen että Jibril osaisi kyllä pitää huolen itsestään.. no, kyllä tuo osasi. Oltiinhan se huomattu jo ensi tapaamisen yhteydessä. Henry saattoi vieläkin muistaa kuinka Jibril oli heti ensikättelyssä iskenyt hänet katukiviä vasten. Tosin se oli Henryn oma vika, mitäs meni hiippailemaan yöllä toisten oville.
Jibrilin huomauttaessa ettei aikonut valehdella, hän vain jättäisi muutaman asian mainitsematta, Prinssi hymähti pienesti. Jibril selvästikkin osasi tämän pelin, mikä helpotti prinssin mieltä hieman.

Alkoi tosiaan olla jo myöhä.. Henrykin huomasi sen, mutta tiedosti sen kunnolla vasta kun Jibril nosti kätensä suunsa eteen peittääkseen haukotuksensa. Henry hymähti jälleen pienesti ja pudisti päätään.
"Ei, ei minulla muuta ollut.. kiitos että tulit käymään, oli mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa" Henry sanoi ja ymmärsi täysin Jibrilin väsyneisyyden. Olihan tuo työtä tekevä mies, varmasti sitä pitkän päivän jälkeen väsytti.
Henry nousi ylös saattaakseen Jibrilin ovelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 30 Elo 2009, 19:52

Jibril

Kun joutui peittelemään suuntautumistaan, oppi valehtelemaan. Jos joku olisi kysynyt Jibriltä suoraan, oliko tuo kiinnotunut naisista, hän vastasi olkiaan kohauttaen, että olihan hän ollut naimisissa. Se ei ollut todellisuudessa kunnollinen vastaus, mutta useimmat saattaisivat olettaa sen olevan vastaus kysymykseen.
Henryllä ei näin ollen ollut mitään pelättävää. Mies, joka joutui valehtelemaan niinkin arkipäiväisistä asioista, kuin avioliitostaan, pystyi jättämään muutaman asian kertomatta kuulusteltaessa. Tietenkin lääkäri oli peloissaan, mutta se ei tarkoittanut, että kukaan olisi epäillyt häntä sen takia. Kuninkaan miehet olivat varmasti tottuneet siihen, että kuulusteltava oli hermostunut.

Jibril nousi ylös Henryn todetessa, ettei hänellä ollut ollut muuta. Hän oli tavallaan huojentunut, tavallaan harmissaan. Hän olisi mieluusti jäänyt tänne keskustelemaan Henryn kanssa, mutta tiesi, ettei linna ollut kaikkein turvallisin juttelupaikka. Hän oli myös kieltämättä erittäin uupunut eikä jaksanut peitellä sitä mitenkään.
"Saanko pitää kulkuluvan?" lääkäri kysyi hymyillen. "Voisin tulla käymään luonasi uudelleen muutaman päivän kuluttua." Poika varmasti ymmärsi, mitä mies vihjaisi. Hän voisi tulla kertomaan, että kaikki oli kunnossa.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2009, 10:15

Henry

Henry ei Jibrilin valehtelutaidoista tiennyt, mutta uskoi tuon pärjäävän tavalla tai toisella. Jos Jibril olisi ollut hetkeäkään epävarma taidoistaan, tuskin tuo olisi edes ottanut vastaan pilliä ja kääröä. Ja totta kai se oli luonnollista että jokainen kuulusteltava oli hermostunut.. yleensä kyllä pelokkuus viesti viattomuutta paremmin mitä hermostenuisuus. Ainahan sitä epäiltiin henkilöitä jotka alkoivat pää punaisena huutamaan syyttömyyttään, perustelematta mielipidettään sen paremmin.

Henry oli tietenkin harmissaan siitä että Jibril joutui jo nyt lähtemään, mutta ymmärsi täysin syyn. Tuolla varmasti oli rankka päivä takanaan ja huomenna varmasti samanlainen edessä, joten Henry ei turhaan halunnut valvottaa väsynyttä miestä. Vaikka hänellä olisi ollut oikeus vaatia tuota jäämään vaikka koko yöksi, ei Henry sitä silti tehnyt. Sitäpaitsi kuulumiset oli jo vaihdettu, joten turha täällä enää istuskella.
Jibrilin kysyessä kulkuluvasta Henry vilkaisi nopeasti lääkäriin ja nyökkäsi sitten.
"pidä vain.. katsoi vain ettei se joudu vääriin käsiin." Henry sanoi, mutta ei edes pystynyt kuvittelemaan että Jibril olisi niinkin tärkeän lapun hukannut.
"Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin.. mutta toivotan silti onnea matkaasi" Henry lisäsi kävellessään ovelle ja avasi sen Jibrilille jo valmiiksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 01 Syys 2009, 08:06

Jibril

Jibril ei kieltänyt, etteikö hän olisi jäänyt tänne mieluusti jutustelemaan myöhään yöhön, mutta useampikin seikka esti häntä. Rahoja ei kenties olisi pakko laskea tänään, joten hän pääsisi nukkumaan heti, kun saapuisi kotiinsa. Hän ei ollut ollut Henryn luona kovinkaan pitkään - eristyksissä olevassa huoneessa tosin menetti ajatajunsa, joten mistä hän tiesi, paljonko kello oli - joten vielä ei ollut niin pimeää, että ulkona olisi ollut vaarallista.
Henryllä olisi luonnollisesti ollut oikeus vaatia Jibriliä jäämään eikä lääkäri olisi voinut väittää tuolle vastaan. Prinssi ei kuitenkaan tekisi sellaista hänelle.

Poika tajusi nopeasti, mitä mies tarkoitti kulkuluvan pitämisellä ja nyökkäsi.
"Luuletko, että voisin kadottaa mitään näin arvokasta?" lääkäri kysyi, vaivaantumatta kuulostamaan loukkaantuneelta.
Mies pysähtyi Henryn avatessa hänelle oven, kuin he olisivat olleet saman arvoisia. Juuri tuota piirrettä hän rakasti tuossa - nuori saattoi olla prinssi, mutta siitä huolimatta tuo kohteli lääkäriä kuin vertaistaan.
"Kiitos", Jibril kuiskasi. "Uskon kaiken menevän hyvin." Hän ojensi kätensä kätelläkseen nuorta. Halaaminen kävi miehen mielessä, mutta se olisi ollut aivan liikaa, joten kättely saisi riittää hänelle.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2009, 17:34

Henry

"En, en todellakaan usko että voisit kadottaa sen" Henry vastasi pienesti naurahtaen Jibrilin kysymykseen. Hän tiesi että lääkärillä oli täysi oikeus olla loukkaantunut moisesta epäilystä, mutta prinssin kommentti oli lähinnä ääneen ajattelemista. Henry luotti Jibriliin tässä asiassa.
Henryllä ei ollut aavistustakaan siitä että Jibril rakasti hänessä juuri sitä piirrettä minkä Henry näytti lähes kaikille tutuilleen. Vaikka hän oli jokaista tuttuaan huomattavasti korkeammassa asemassa, hän kohteli noita kuin vertaisiaan. Toisten mielestä se oli jaloa ja Henrystä tulisi hyvä kuningas, kun tuo kerran piti kaikkia tasa-arvoisina, mutta joidenkin mielestä moinen käytös tuomitsisi tämän kuningaskunnan turmioonsa. Henry ei itse tiennyt siitä mitä tuo käytös tulisi vielä synnyttämään, mutta hän toimi täysin oman mielensä ja periaatteidensa mukaan... juuri sen takia Henryllä olikin jo vihamiehiä ja kannattajia.

Jibrilin ojentaessa kätensä Henry katsoi sitä murtosekunnin ajan tyrmistyneenä, mutta tarttui sitten miehen käteen ja kätteli tuota. Henry ei edes muistanut milloin viimeksi olisi kätellyt ketään, joten moinen puuntakaa tullut kättelypyyntö oli ollut pienehkö yllätys.
"Kaikki menee hyvin" Henry toisti Jibrilin perässä irroittaessaan kätensä tuon otteesta.
"näkemiin ja pidä huoli itsestäsi... odotan taas seuraavaa tapaamistamme" prinssi sanoi painottaen sanaa 'odotan', jonka jälkeen hänen kasvoilleen levisi pieni, ystävällinen hymy.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 03 Syys 2009, 08:26

Jibril

Poika näytti hölmistyneeltä miehen tarjotessa kättään tuolle. Henry ei ollut tottunut ilmeisesti kättelemään ketään eikä olettanut Jibrilinkään haluavan? Kummallista, kun sitä tarkemmin mietti. Voisi kovitella, että moni olisi mieluusti puristanut prinssin kättä. Haltioilla - jos prinssi tapasi heitä kuten väitettiin - oli ilmeisesti omat tapansa ja Henry oli unohtanut, miten olla ihminen.
Tuota ei voinut kuin sääliä.
"Pidä sinäkin huoli itsestäsi", mies totesi hienoisesti hymyillen. "Älä tee mitään harkitsematonta." Hän ei sanonut ääneen, mitä tuo harkitsematon oli, sillä uskoi Henrynkin tietävän. Pojan olisi paras olla nyt kiltisti, olla karkaamatta huoneestaan ja käyttäytyä kunnolla.
"Kuten sanoin, tulen mahdollisimman pian takaisin. Ehkä silloin voimme puhua pitempään", lääkäri totesi, peitäen jälleen haukotuksen kädellään.

Mies pääsi helposti ulos linnasta - hän ei kohdannut kovinkaan montaa vartijaa matkallaan, muttei uskonut sen johtuvan noiden vähyydestä vaan yksinkertaisesti siitä, että hän yritti pääsä ulos eikä tunkeutua sisään, kuten joku vaaratekijä olisi yrittänyt tähän aikaan illasta.
Kaupungin kadut eivät olleet tähän aikaan enää täynnänsä ihmisiä, kuten silloin kun Jibril oli tullut, mikä oli hyvä. Vastuu, jonka poika oli antanut hänelle, tuntui raskaalta kantaa jo ennen kuin hän oli suorittamassa tehtäväänsä. Ajatus siitä, että hänen olisi käveltävä metsään - käveltävä niin syvälle, ettei häntä nähty - kuvotti miestä.
Ros
 

Edellinen

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron