Kutsu prinssiltä


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Ros

Viesti Ti Elo 25, 2009 7:54

Jibril

Jibril otti käärön ja pillin itselleen. Hän otti lääkärinlaukkunsa esille ja kätki esineet tavaroidensa sekaan. Hän ei halunnut, että kukaan muu löytäisi niitä kuin hän - jos lääkäri sattuisi jäämään kiinni ja hänen laukkunsa tutkittaisiin, hän saattaisi silti päästä pälkähästä kätkönsä ansiosta.
Silmälasipäinen nyökkäsi pojan toteamukselle siitä, että lento saattaisi olla hieman yli-innokas. Henkisesti mies oli kauhuissaan, hän tiesi ettei olento vahingoittaisi häntä mutta silti ajatus kävi hänen mielessään.
Mistä mies sitä voisi tietää, ettei aarnikotka raivostuisi huomatessaan, ettei vieras ollutkaan sen isäntä vaan joku aivan tuntematon ihmismies, joka ei edes tuoksunut mitenkään etäisesti tutulta?

Henryn lopetettua ohjeiden antaminen Jibril kohotti katseensa tuohon ja kertasi kaikki ohjeet päässään. Hänen tehtävänsä ei olisi kovinkaan vaikea, hän ei ilmeisesti joutuisi menemään kovinkaan syvälle metsään, jos ei halunnut.
"Artin luo.." mies totesi mietteliäästi. "Toivottavasti muistan sen, minkään muun ei pitäisi tuottaa vaikeuksia."
Lääkäri oli utelias tietämään, mitä käärössä luki, muttei tulisi avaamaan sitä. Hän ei halunnut tietää sitä todellisuudessa, hän halusi elää niin rauhassa kuin mahdollista, hän ei halunnut minkäänlaista seikkailua elämäänsä.
Apteekin hoitaminen riitti Jibrilille paremmin kuin hyvin.
"Toivottavasti riittää, etten mene kovinkaan syvälle metsään."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 25, 2009 10:02

Henry

Prinssi katsoi kuinka Jibril laittoi pillin ja käärön laukkuunsa talteen. Henry ei uskonut että pelkona olisi että tuo hukkaisi ne, noin järjestelmällinen mies tuskin hukkasi koskaan mitään.
Jibrilin tehtävä ei todellakaan ollut vaikea, paitsi jos tuo todellakin pelkäsi taruolentoja.. mutta Henryn mielestä Oliver oli niin hellyyttävä ja fiksu otus ettei tuota yksinkertaisesti voinut pelätä. Mutta tässä estyneessä maailmassa kaikkea uutta ja tuntematonta oli tapana pelätä, joten Henry ei yhtään ihmetellyt vaikka Jibrilkin olisi karttanut taruolennot kaukaa.. mutta tosiasia oli että sopuun ei voitu päästä mikäli molemmat osapuolet vihasivat ja pelkäsivät toisiaan samaan aikaan.
Prinssi nyökkäsi pienesti Jibrilin toistellessa hänen sanojaan ääneen.. Oliver kyllä tietäisi kenestä puhuttiin, kunhan se vain kuulisi nimen Art. Se riitti, silloin aarnikotka tietäisi minne lennähtää odottelemaan isäntäänsä ja Art varmasti käärön luettuaan osaisi selittää Oliverille tilanteen paremmin.

"Ei sinun pitkälle tarvitse mennä. Vain sen verran syvälle ettei kukaan näe sinua puiden välistä. Sillä saattaa kestää tulla luokseski, mutta varmuuden vuoksi voit puhaltaa pillia muutamaan otteeseen" Henry totesi ja siemaisi sitten jälleen viiniään.
"Mutta sinun ei tarvitse enää tänään metsään menää.. ellet halua hoitaa asiaa samantien pois alta. Tietenkin se olisi parempi hoitaa pimeällä... mutta miten itse haluat" Prinssi lisäsi, kohottaen katseensa jälleen lääkäriin.

Ros

Viesti Ti Elo 25, 2009 6:02

Jibril

Lääkäri pelkäsi taruolentoja. Suoraan sanottuna hän pelkäsi myös kuninkaan joukkoja, sen jälkeen kun se kummajainen oli käynyt uhkailemassa häntä miehen oli ollut vaikea luottaa kuninkaan miehiin. Tällä hetkellä miehen asema ei siis ollut kovinkaan turvallinen, puolustuskysyttömän kun oli paras luottaa sotilaihin kun kyse oli taistelemisesta tai kotien suojelemisesta.
Taruolentojen pelkäämiseen miehellä tietenkin oli huomattavasti suurempi syy. He olivat jo lähes sodassa mikä riitti miehelle kaukana pysymiseen. Jos hän olisi saanut valita, hän olisi pysynyt poissa koko asiasta eikä olisi valinnut puoltaan. Sitä etuoikeutta hänelle ei kuitenkaan oltu suotu, jos hän ei valinnut puolta, häntä halveksittaisiin ja kumman tahansa puolen edustaja saattaisi tappaa hänet.

Jibril nyökkäsi kalpeana. Väri ei ollut vieläkään palannut kuopalle painuneille poskille eikä pelko näyttänyt kaikonneen prinssin vakuuttelujen myötä.
"Toivottavasti en joudu tekemään tätä usein", silmälasipäinen totesi hieroen tällä hetkellä lähes paperinvalkoisia poskiaan. "Minä en halua seikkauluja kuten sinä. Mieluummin jätän ne nuoremmille ja rohkeammille."
Mies siemaisi lasinsa kerralla pojan jatkaessa sanojaan ja pudisti tällä kertaa päätään.
"Menen sinne vasta muutaman päivän päästä, jottei sitä osata yhdistää sinuun. Kuten sanoin, en olisi ihmeissäni vaikka minua tämän vierailun jälkeen tarkkailtaisiin muutaman päivän ajan", Jibril totesi. "Jollei asia ole niin tärkeä, että minun on jo mentävä huomenna."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 25, 2009 6:42

Henry

Henry itse ei pelännyt taruolentoja, kuten oli jo käynyt selväksi.. oikeastaan hän pelkäsi enemmän ihmisiä mitä taruolentoja. Taruolennot osasivat hyväksyä erillaiset olennot, sillä nuo itse loivat yhteisön jossa kaikki olivat erillaisia ja eri rotuisia. Ihmiset taas syrjivät kaikkea erillaista ja eritavalla ajattelevaa... kuten nyt mustalaiset, nuo eivät olleet kovkinaan suosittuja kansan keskuudessa ja mikäli tumma ihoinen ihminen nähtiin kadulla kuljeksivan niin tuo sai melko äkkiä huutia paikallisilta juopoilta.

Henry katseli pienesti hymyillen Jibrilin hieroessa poskiaan. Lääkäri selvästikkin oli yhä järkyttynyt, tai sitten peloissaan.. oli kumpi tahansa, Henrystä se oli huvittavaa yhä.
Jibrilin sanoissa oli pointti ja prinssi nyökkäsikin tuon sanoille pienesti. Ei kannattanut heti juosta metsään tämän vierailun jälkeen.. Ties vaikka lääkäriä lähdettäisiin seuraamaan jo heti tänä iltana.
"Ei asialla kiire ole.. kunhan muutaman päivän sisään käyt siellä, uskon että Oliver jaksaa odottaa vielä muutaman päivän.. toivittavasti" Henry sanoi pienesti huokaisten, samalla kun siemaisi viiniä.
"mitä haluat vastineeksi tästä tehtävästä...? En voi olettaa että tekisit sen täysin ilmaiseksi, onhan homma sen verran riskialtista" Henry kysyi, kohottaen katseensa viinilasistaan takaisin Jibriliin.
Ei hän todellakaan olettanut että tuo tekisi homman ilmaiseksi.. kai lääkäri jotain halusi vastineeksi ja Henry olikin valmis maksamaan jopa rahallista korvausta mikäli tuo sitä halusi.

Ros

Viesti Ti Elo 25, 2009 7:14

Jibril

Poskille ilmestyi lopulta hieman väriä. Mies oli huomannut, kuinka paljon hänen pelkonsa huvitti poikaa, muttei suuttunut tuolle. Vielä joskus poika ymmärtäisi, että oli asioita, joiden vuoksi elää ja ettei hyvän asian puolesta kuoleminen ollut välttämättä niin kunniakasta kuin saattoi olettaa. Ihminen, joka ei pelännyt mitään, ei myöskään oppinut mitään.
Lääkäri ei uskonut oppivansa mitään pikaisesta tapaamisestaan aarnikotkan kanssa, hän ainakin pääisi näkemään sen majesteettisuuden. Hän pääsisi näkemään tuon taikaolennon kauneuden vaikkei se ymmärtäisi häntä ymmärtämään noita paremmin, he pysyisivät yhtä saavuttamattoman kauniina hänelle kuin ennenkin.
Henry ymmärsi, että miehen sanoissa oli järkeä. Joku saattaisi oikeasti lähteä seuraamaan Jibriliä. Mies oli tyytyväinen, kun poika antoi hänen jättää lähtemisen myöhempään.
"Hienoa. Menen siis parin päivän päästä", lääkäri totesi ja nyökkäsi jälleen sanojensa päätteeksi.

Seuraavaksi prinssi oli kysymässä, millaisen palkinnon Jibril halusi uhrauksestaan. Tuo oli selvästi valmistautunut maksamaan rahallisen korvauksen tästä kaikesta. Aivan kuin lääkäri olisi voinut vaatia sitä ystävältä - hän ei ollut tehnyt työtään eikä ollut ansainnut rahojakaan.
"En voi pyytää rahaa ystävänpalveluksesta", lääkäri totesi hymyillen. "Voin vain pyytää, että mietit asioita. Sinä uskot ehkä haltioihin ja heidän rehellisyyteensä mutta minä en olisi asiasta niin varma. Jos lupaat tarkastella tätä kaikkea kriittisesti ja olla varovainen, voin katsoa velkasi maksetuksi."
Vanhempi mies kohotti sinisien silmien katseen poikaan.
"Haluan, että opit pelkäämään. Pelko pitää sinut elossa. Haluan, että pysyt hengissä."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 26, 2009 8:41

Henry

Jirbil sanoi sitten menevänsä parin päivän päästä. Hyvä, nyt piti vain toivoa ettei silloin ollut liian myöhäistä. Tosin Henry uskoi että Oliver jaksaisi vielä noin viikon odottaa.. sillä oli joskus ajantaju hukassa, joten se ei osannut laskea päiviä.. Ei aarnikotka kyllä muutenkaan osannut laskea, joten liekö tuo nyt ihme..
Jibril sanoi ettei aikonut pyytää rahallista korvausta ystävänpalveluksesta. Sen sijaan tuo halusi Henryn miettivän asioita. Henry hymähti pienesti.. mitä Jibril luuli Henryn tehneen kaikki nämä päivät kotona ollessaan? Eihän hänellä ollut mitään muuta tekemistä kuin vain ajatella. Hän oli ajatellut asioita läpi tuhansia kertoja, aina pitkälle yöhön asti, mutta silti hän päätyi aina samaan lopputulokseen, eikä nämä syvälliset pohdinnat saaneet hänen mieltään muuttumaan mihinkään suuntaan.

Prinssi nosti viini lasin jälleen huulilleen ja hörppäisi siitä pienesti, laskien sen sitten takaisin pöydälle.
"Se, etten pelkää samoja asoita mitä sinä, ei tarkoita etten pelkäisi ollenkaan" Henry huomautti näyttäen nyt astetta huolestuneemmalta "Minulla ei ole hätää, älä siitä huolehdi... pysyn kyllä hengissä vielä pitkään".
Ei Henry ajatellut heittää elämäänsä menemään turhan takia.. hän ei ajatellut kuolla ennen kuin olisi saanut rauhan tälle mantereelle, mutta se oli helpomppin sanottu kuin tehty.. Lisäksi saattoi hyvinkin olla ettei hänestä tulisikaan kuningasta sittenkään, mikä huolestutti Henryä. Hänellä oli kyllä käynyt mielessä että hän viettäisi enemmän aikaa kotona ja valmistautuisi paremmin kuninkaaksi tulemiseen, mutta hänellä oli myös muita asioita hoidettavana linnan ulkopuolella.. Joten kaksoiselämä ei tuntunut toimivan.
"Hassua.. tuntuu että kaikki haluaisivat eristää minut haltioista, mutta silti kuulen öisin heidän kuninkaansa äänet päässäni" Henry totesi naurahtaen pienesti ja hörppäisi jälleen viiniään, hiljentyen sitten täysin hetkeksi. Jibril oli saanut Henryn taas ajattelemaan asioita, joita poika oli käynyt läpi muutaman päivän aikana.

Ros

Viesti Ke Elo 26, 2009 9:04

Jibril

Henry oli selvästi miettinyt mielipiteitään ja tullut kerran toisensa jälkeen samaan tulokseen - että hän oli oikeassa ja muut väärässä. Tuo hämmästytti Jibriliä, sillä hän itse ei uskonut kummankaan osapuolen olevan täysin oikeassa. Molemmat olivat varmasti väärässä useammasta kuin muutamasta asiasta.
Mielipiteestään huolimatta Jibril ei ojentanut poikaa tässä asiassa. Henryllä oli oma mielipiteensä, hänellä omansa. Kuka sanoi, ettei hän ollut nyt se, joka oli väärässä?

Viimeinen lausahdus pysäytti miehen. Hän ei tiennyt paljoakaan haltioista ja suuri osa hänen tiedoistaan oli vihan ja katkeruuden muokkaamia. Siitä huolimatta hän oli saanut sellaisen kuvan, että haltiat pystyivät magiaan joten varmasti noiden kuninkaalla oli hallinnassaan kaikkein voimakkainta magiaa heistä kaikista.
Se, miten tuo kuningas kykyjään käytti tai mitä tuo tarkalleen ottaen osasi, ei luonnollisesti myöskään ollut Jibrilin tiedossa, mutta miehellä oli omat aavistuksensa. Telepatia ei ollut mahdoton ajatus vaikka lääkäri vastusti ajatusta siitä, että kukaan olisi millään keinolla päässyt kurkistamaan muiden mieleen. Tieteellisesti se oli mahdotonta, mutta olisiko se mahdotonta magian käyttäjälle?
"Onko se sinusta hyvä?" lääkäri kysyi oltuaan ensin hetken hiljaa. "Oletko varma, että sinun on järkevää kuunnella sitä? On vaikeaa torjua ajatukset jos ne tulevat oman pään sisältä, entä jos joku yrittää laittaa päähäsi haluamansalaisia ajatuksia."
Mies suoristi silmälasejaan ja hymyili lempeästi. Hän oli huolissaan, enemmän kuin huolissaan. Hänellä ei ollut tarpeeksi valtaa, jotta hän voisi pitää pojan turvassa. Eikä hän ollut tuon isä vaan ainoastaan ystävä, joten hänen ei olisi edes pitänyt miettiä näin.
Siitä huolimatta Lääkäri ei voinut olla huolehtimatta. Se oli hänen luontonta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 26, 2009 9:45

Henry

Henry oli osin johdettu harhaan mielipiteidensä suhteen... mutta minkäs teet kun molemmat osapuolet mustamaalaavat toisiaan ja jompaakumpaa on pakko uskoa.. Tietenkin Henry oli miettinyt asiaa myös omalta kannaltaan, mutta ei osannut päättää asioistaan ilman pientä avuliasta tuuppausta suuntaan tai toiseen. Loppu peleissä prinssi halusi vain ajatella siskonsa parasta.. ei mitään muuta.
Henry ei odottanut Jibrililtä noin suurta reaktiota viimeiseen lauseeseensa. Poika kohotti katseensa takaisin lääkäriin ja kohautti pienesti olkapäitään.
"Liekö hyvä tai huono.." Henry totesi hajamielisesti "Ja en tiedä onko häntä järkevää kuunnella. Toisinaan hän on hieman... ylimielinen asemastaan johtuen."
Prinssi hiljeni hetkeksi. Hänellä - eikä varmaan Jibrililläkään - ollut mitään aavistusta kuinka lähelle he osuivat epäillessään Aranin manipuloivan Henryn mieltä. Haltiakuningas saattoi näyttää ja käyttäytyä ystävällisesti ja rehellisesti, mutta todellisuudessa tuo oli kaksinaamainen ja kieroon kasvanut mies, joka ajatteli vain oman kansansa ja itsensä parasta... ja tuo aikoi saada sen mitä halusi. Henry oli vain yksi pieni välikäsi lopullisen tavoitteen saavuttamiseen, eikä poika parka tajunnut sitä itse.

"Joskus se häiritsee keskittymistä.. ja unta.. Teidätkö miten rasittavaa se on, kun on joutunut valvomaan koko yön, vaikka olisi väsyttänyt?" Henry kysyi naurahtaen astetta oudommin.. jostain syystä prinssi tuntui nyt olevan täysin sekaisin.. Ehkä hän tarvitsi vain juttuseuraa, jotta alkaisi ajattelemaan asiaa myös toisin. Eihän sitä itse älynnyt katsoa asioita toisesta kulmasta, ellei saanut pientä avustusta..

Ros

Viesti Ke Elo 26, 2009 11:23

Jibril

Mies ei osannut aavistaakaan, että Henry olisi vain yksi vähäpätöinen nappula haltiakuninkaan pelissä. Tuo tarvitsi Henryä, mutta lääkäri oletti tuon haluavan pojan puolelleen koska tuo oli tuleva kuningas, ehkä hän tosiaan kuvitteli molempien osapuolien haluavan rauhaa eikä että tässä oli kyseessä törkeä hyväksikäyttö.
Ihmisille oli kuitenkin luontaista epäillä, joten Jibril oli ollut tosissaan pyytäessä poikaa toimimaan varovaisesti ja olemaan antamatta haltioiden kuninkaan vaikuttaa liikaa omiin päätöksiinsä ja mielipiteisiinsä.
"Toivottavasti tiedät, mitä teet", lääkäri totesi, jättäen lopulta asian kuitenkin pojan päätettäväksi. Jos Henry haluaisi asettua haltioiden puolelle, mies ei voisi tuota estää. Ystävänä hänen velvollisuutensa ei ollut määräillä poikaa tekemään, niin kuin hän halusi ja kansalaisena hänen velvollisuutensa oli kunnioittaa prinssin päätöstä, oli se miten typerä tahansa.

Mies naurahti pojan ilmoittaessa haltiakuninkaan vievän häneltä yöunet. Se ei yhtään ihmeettänyt häntä, jos joku tunkeutui sisälle mieleesi, sen oli pakko vaikuttaa uhriin jotenkin. Yöunien menettäminen oli varmasti pienin paha, mitä tuosta voisi koitua.
"Tiedän tunteen. Olen joutunut itse kokemaan samaa muutaman viimeisimmän viikon aikana", lääkäri totesi hymyillen. Hän oli ollut väsynyt, ennen kuin se Fisher oli tullut. Tuo kummajainen oli kuitenkin vienyt häneltä yöunet hieman pitemmäksikin aikaa.
"Ehkä hän lopettaisi sen jos pyytäisit." Mies tarkoitti sanoillaa tietenkin haltiakuningasta, jonka seuraa hän piti Henrylle vahingollisena.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 26, 2009 12:01

Henry

Henry todellakin toivoi että hän tiesi mitä oli tekemässä. Kyllä hänelle oltiin vakuuteltu että homma tulisi toimimaanm vaikka hän oli epäillyt koko suunitelmaa. Joskus Henrystä tuntui että haltiat osasivat hypnotisoida ihmisiä..
Jos Jibril olisi alkanut komentelemaan Henryä, prinssi olisi aivan varmana vain sulkenut korvansa ja kohdellut tuota kuin isäänsä ja setäänsä.. hän ei halunnut yhäkään olla komenneltavana ja yleensä teki päinvastoin mitä käskettiin. Kotiarestin noudattaminen oli kyllä poikkeus.. Henry oli kiltisti totellut isäänsä, kerrankin.
Lääkärin naurahtaessa poika hymähti pienesti ja siemaisi jälleen viiniä. Näytti siltä että Jibril ja Henry olivat molemmat menettäneet yöunensa viime aikoina. Toivottavasti se ei jatkuisi, Henry ei uskonut jaksavansa pitkään mikäli ei saisi nukuttua kunnolla.. tuskin Jibrilkään jaksoi.

"Ehkä lopettaisi... mutta hänellä tuntuu olevan paljon asiaa aina öisin" Henry sanoi pienesti tuhahtaen.
"Olen kyllä pyytänytkin.. mutta hän pitää yötä parhaimpana aikana ottaa yhteyttä, koska se on 'turvallisinta'... tiedä sitten mitä hän mahtaa tarkoittaa" Henry sanoi ja naurahti sitten pienesti, vilkaisten Jibriliin.
"täällä sinä istut minun kanssa ja puhut haltioiden kuninkaasta... sekin on jo tarpeeksi hyvä peruste pidättää sinut epäiltynä osallisena petturuuteen" Henry huomautti kohottaen pienesti toista kulmaansa.

Ros

Viesti Ke Elo 26, 2009 1:05

Jibril

Lääkäri udisti päätään ymmärtäväisesti pojan kertoessa, että haltioiden kuningas otti yhteyttä mieluiten öisin. Tavallaan hän ymmärsi sen, öisin Henry olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksin, joten kukaan ei huomaisi vaikka poika vaipuisikin ajatuksiinsa. Muuten hän ei osannut sanoa tuosta turvallisuudesta yhtään, Jibrilille magia oli täysin tuntematonta.
Lääkäri näki parhaaksi jättää neuvomasta poikaa tässä asiassa. Henry tiesi enemmän haltiakuninkaasta kuin hän - toivottavasti - tulisi koskaan tietämään. Oli luotettava pojan arvostelukykyyn tässä asiassa, koskaan omaansa ei voinut luottaa.

Mies hätkähti kun poika huomautti, että hänet voitaisiin tuomita jo tästä keskustelusta. Se oli valitettavasti totta, jos joku kuunteli ovelta, Jibril saattoi vaikuttaa jonkinlaiselta liittolaiselta.
"Tietenkin olisi", Jibril totesi. "Jo sinun seurasi asettaa minut kyseenalaiseksi, puhumattakaan siitä, että annan sinun puhua minulle haltioiden kuninkaasta."
Lääkäri suoristi silmälasejaan.
"Mutta otan sen riskin", mies totesi mietteliäänä. "Jos en suostu kuuntelemaan, mitä asiaa sinulla on, miten voisin tuoda oman mielipiteeni esille ja yrittää neuvoa sinua?" Jibrilin äänensävy oli muuttunut leikkisäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 27, 2009 10:23

Henry

Jibrilin hätkähtäessä Henryn kavoille kohosi jälleen pieni, huvittunut hymy. Jos tuo jo pelkistä sanoista hätkähti niin Henry ei halunnut tietää miten pahasti tuo reagoisi jos saisi kutsun kuninkaan eteen. Voisi raukka menettää yöunensa koko loppu elämäkseen...
Henry nyökkäsi pienesti Jibrilin huomauttaessa että jo Henryn seura asetti Jibrilin kyseenalaiseksi. Henry oli jo ajat sitten huomannut että kaikki hänen seurassa olijat joutuivat jossain vaiheessa tarkkailun alaisiksi. Jos kerran kaikki tuntuivat epäilevän prinssiä, miksei häntä oltu jo pysäytetty? Siihen oli yksinkertainen selitys: Kuningas itse kieltäytyi uskomasta oman poikansa olevan petturi. Tosin Henry ei luetellut itseään petturiksi.. ei hän ollut kuningasta murhaamassa tai heidän kansaansa rappiolle ajamassa. Hän toimi rauhan puolesta ja joskus rauha tarkoitti sitä että täytyi veljeillä vihollisten kanssa, oman henkensä uhalla.

Jibrilin äänensävyn muuttuessa Henry naurahti pienesti ja nyökkäsi jälleen.
"totta tuokin" Prinssi huomautti "Mutta en usko että voisit neuvoa minua ennen kuin tiedät kaiken mitä minä.. mutta ainahan minä voin kuunnella mitä sinulla on sanottavana".
Henry ei aikonut tehdä poikkeusta Jibrilin kohdalla.. vaikka tuo oli vanhempi - ja eittämättä viisaampi - Henry ei aikonut ottaa tuon neuvoja tosissaan ennen kuin Jibril olisi nähnyt koko kuvan... eihän maalaustakaan voinut arvostella, ennen kuin oli nähnyt sen kokonaan.

Ros

Viesti Pe Elo 28, 2009 7:32

Jibril

Toisilla ihmisillä oli enemmän pelättävää, kuin toisilla. Jibrilin rikosrekisteri oli tuskin mainitsemisen arvoinen - hän oli joutunut kaupungin vartijoiden puhutteluun naapurimaassa opiskeluaikoinaan, mutta se oli yksi niistä harvoista kerroista, jolloin hän oli joutunut virkavallan puhuttelun kohteeksi.
Minkäänlaista rikosrekisteriä kuningas ei pystyisi hänelle löytämään eikä minkäänlaisia merkkejä haltioiden kanssa liittoutumisesta. Jibril oli käynyt metsässä, aivan sen reunalla uskaltamatta mennä syvälle. Joskus lääkärin oli kuitenkin käytävä hakemassa yrttejä, jos ne olivat itseltään päässeet loppumaan.

Lääkäri hymyili pojan sanoille.
"Tiedät, että olen aina valmis kuuntelemaan sinua", mies totesi katsellen Henryyn. "Ja tiedän myös, että sinä kuuntelet minua ja neuvojani, vaikket aina otakaan niistä opiksesi."
Lääkäri ei missään vaiheessa sanonut, että pojan olisi toteltava häntä. Hän osasi jo arvata, että arvaamaton nuorukainen kavahtaisi siitä pystyyn kuin pillastunut hevonen.
"On tietenkin turha yrittää neuvoa pahemmin, ennen kuin on kuullut kaiken - enkä ole varma, haluanko jakaa sitä kaikkea tietoa kanssasi. Mitä harvempi tietää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä salaisuudet pysyvät ominasi."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2009 3:08

Henry

Kyllä Henry tiesi että Jibril kuuntelisi häntä.. liekö se sitten hyvä tai huono asia, Henry ei vieläkään ollut valmis luottamaan täysin Jibriliin. Olihan tuo kunniallinen kansalianen joka oli uskollinen kuninkaalleen, jos Henry innostuisi liikaa selostamaan niin tuohan saattaisi jopa ilmiantaa hänet. Oikeastaan Jibrilillä oli siihen jo ainekset, mutta mitään tuo ei pystynyt todistamaan varmaksi.. lääkäriltä puuttui silti todisteet. Pelkkä puhe ei näinä päivinä enää riittänyt.
Prinssi naurahti pienesti ja nyökkäsi Jibrilin huomauttaessa tietävänsä, että prinssi kyllä kuunteli häntä muttei välttämättä ottanut tuon neuvoista opikseen. Tottahan se oli, Henry ei osannut aina ottaa opikseen tositen neuvoista, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun jotain tapahtui, alkoi kaduttamaan ettei ollutkaan kuunnellut toisten mielipiteitä. Niinkin oli käynyt muutamaan otteeseen.

"En usko että haluaisit jakaa sitä kaikkea tietoa" Henry aloitti siemaisten jälleen lasistaan "Mutta en myöskään ole varma haluaisinko edes jakaa sitä kaikkea tietoa".
Tuon sanottuaan prinssi nosti katseensa merkittävästi lääkäriin. Tuolla hetkellä Henryn silmistä saattoi nähdä sen palon ja voiman, mitä itse kuninkaan silmistä näki. Pojan kasvoille nousi ystävällinen, mutta samalla viekas hymy.
"Olet hyvä ystävä, mutta en voi luottaa sinuun täysin.. toivon että ymmärrät miksi. Itseasiassa olisi yllättynyt ja osin pettynytkin, jos voisin luottaa sinuun täysin ja kertoa sinulle kaikki salaisuuteni" Henry huomautti pienesti hymähtäen.

Ros

Viesti La Elo 29, 2009 6:54

Jibril

Lääkärillä oli jo todisteet Henryä vastaan, jos hän olisi saanut päähänsä todistaa tuon syyllisyyden. Kuningas ei olisi välttämättä suostunut todisteista - pillistä ja kirjeestä - huolimatta uskomaan poikaansa petturiksi, mutta ei voinut väittää, etteikö Jibril olisi voinut todistaa väitteitään.
Olikin eri asia, aikoiko mies tehdä sen. Vastaus oli kieltävä, hän ei halunnut pojan jäävän kiinni, vaikkei pitänyt siitä, miten tuo suhtautui haltioihin. Ehkä, jos lääkäri saisi tietää enemmän pojan petturuudesta, hän saattaisi tehdä toisen päätöksen. Nyt hän kuitenkin oli päätynyt olemaan hiljaa - olemaan ystävä holhoojan sijasta.

Jibril hymähti Henryn todetessa, että olisi pettynyt, jos pystyisi kertomaan miehelle kaiken. Hänkin olisi pettynyt, tai kauhuissaan kaikesta siitä tiedosta, mitä kantoi mukanaan. Miestä voitiin jo nyt pitää petturina näiden keskustelujen vuoksi.
"Tiedän sen", mies totesi lasistaan siemaisten. "Valitettavaa, että tämä kaikki on alkanut tapaamisesi jälkeen kiinnostamaan minua enemmän. Haluan elää rauhallista elämää mutta samalla haluan varmistaa, että sinä et ota liikaa riskejä."
Vanhempi mies naurahti.
"Aikamoinen ristiriita."
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö