Kirjoittaja Ros » 24 Syys 2009, 07:35
Donald
Mies kohotti kulmiaan ja tuhahti. Hän ei oikeastaan nähnyt mitään syytä lieventää tuomiota - olento ansaitsi rangaistuksensa. Hänen mielestään se tekisi sen vain ylimieliseksi, jos he nyt päästäisivät sen kuin koiran veräjästä. Oli se Lilyn ystävä tai ei, se oli kuitenkin vastuussa teoistaan ja jos Black olisi yrittänyt murhata prinssin, olisi tuo vangittu. Miksi siis olento, joka ei ollut prinsessalle kovinkaan rakas, säästettäisiin samasta rikoksesta, mistä prinsessan aviomiestä ei?
"Hän toipuu siitä", Donald totesi ja nousi istumaan sänkynsä reunalle. "Se olento kävi minun kimppuuni - vaikka se olisi kenen ystävä, sitä ei kuulu säästää. Ajattele, minkälaisen kuvan annamme kansalle."
Tummat silmät kääntyivät katsomaan läpitunkevasti velhoon. Prinssi ei osallistunut kokouksiin, mutta se ei tarkoittanut etteikö hänellä olisi ollut mielipiteitä. Se ei myöskään tarkoittanut, etteikö Harald olisi arvostanut niitä vaan sitä, että hän tunsi veljensä luonteen. Kokouksissa syntyisi jokaisella kerralla riitaa milloin mistäkin prinssin esittäessä mielipiteensä liian kärkevästi.
Mies suoristi selkänsä. Yleensä hän ei näyttänyt prinssiltä, nyt kuitenkin kopeat kasvot olivat prinssille sopivat. Ilme oli harvinaisen vakava, tavallisesta ivasta ei ollut merkkiäkään.
"Tällä hetkellä Haraldiin luotetaan. Millaisen kohun luulet syntyvän, jos hän armahtaa tai edes jättää tappamatta olennon, joka on hyökännyt hänen veljensä kimppuun? Pian kansa kuvittelee joko, että meidän välimme ovat viilenneet ja odottavat, milloin minut teloitetaan Fisherin sijasta - millainen mielikuva ei tekisi meille hyvää, jos sota joskus syttyy. Silloin minä olen se, joka jää huolehtimaan kaupungista. Silloin he luulevat saaneensa heikoimman miehen pitämään heistä huolta - ei pahemmin kohenna mielialaa, eikös?" Kapeilta huulilta pääsi kuiva naurahdus. Donald oli täysin tietoinen siitä, kuinka arvokas hän oli veljelleen ja tuon joukoille. Pätevää upseeria tarvittiin aina ja miehellä oli ennestään kokemusta kaupungin puolustamisesta tai ainakin vastuussa olemisesta. "Tai sitten meitä pidetään kummajaisten suosijoina. Ehkä he kääntävät sen sinun syyksesi - sanovat, että sinä olet lumonnut hänet. Haluatko tulla kansan vihaamaksi ja joutua majoittautumaan neljän seinän sisälle? Haluatko, että kansa kuvittelee, ettei kuninkaalla ole enää omaa tahtoa ja ryhtyvät kapinaan. Haluatko asettaa meidät tarjottimelle kansaa varten vain jotta sinun pikku lemmikkisi armahdettaisiin?"
Kapeat sormet puristivat sängyn reunaa.
"Hän kuolee - hyvästä syystä sekä yhteisen hyvän vuoksi. Lily itkee aikansa, muttei voi olla pitkään vihainen - hyökkäsihän se olento hänen setänsä kimppuun. Hän ei ehkä pidä minusta niin paljon, kuin toivoisin, mutta välittää silti. Olen sukua."