Hyvä poliisi - paha poliisi

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ros » 22 Syys 2009, 18:43

Donald

Prinssi ei taistellut usein. Mieluummin hän jätti sotilaat taistelemaan puolestaan ja tässä oli yksi hyvä syy siihen. Hän oli viekas, mutta hänen taistelutapansa saattoi olla pahimmassa tapauksessa itsetuhoista. Nytkin hän tunsi, kuinka valkoinen paita jähmettyi kovaksi veren valuessa sille, tunsi voimiensa hupenevan nopeasti valtavana, aukinaisena ammottavan haavan vuoksi.
Mies pysyisi vauhdissa enää vähän aikaa, hän ei pystyisi taistelemaan enää pitkään. Seuraava hyökkäys saisi olla viimeinen, jotta hänellä olisi voimia pyytää joku kantamaan olennon pois ja pystyisi kävelemään pää pystyssä makuuhuoneeseensa, tietenkin pyydettyään ensin lääkäriä ja parantajaa tulemaan paikalle. Oven sulkeuduttua hän voisi kaatua sängylleen odottamaan lääkäriä.
Jos mies saisi hoitoa mahdollisimman pian, hänen henkensä pystyttäisiin pelastamaan. Lääkäri saisi ensin tarkistaa, että mitään tärkeää ei ollut mennyt rikki ennen kuin prinssi päästäisi parantajan hoitamaan itseään. Hän ei halunnut ottaa minkäänlaista riskiä.

Donald sylkäisi verta - se erottui iljettävästi vaalealla matolla. Matto pitäisi polttaa tämän jälkeen - samalla voitaisiin polttaa tuo kummajainen.
Tummat silmät tarkastelivat kookasta vastustajaa tuon räkättäessä. Tuon puhuessa mies sai sopivasti aikaa kietaista huivin haavalleen, estääkseen kaikkea verta pakenemasta kehostaan. Se antaisi hänelle hieman lisäaikaa ja saattaisi pelastaa miehen hengen.
"Olen harvinaisen typerä, kun en hälytä vartioita paikalle", mies totesi vinosti hymyillen. "Olen liian ylpeä siihen."
Mies pyyhkäisi toimivalla kädellään verta suupielestään. Hänen iskunsa, vaikka sen kaikessa voimassaan, olisi pitänyt saada paljon enemmän vahinkoa aikaan, kuin häneen isketty, ei näyttänyt olleen tarpeeksi tuhoisa. Vastustaja uhosi yhä ta oli liian typerä tajutakseen, kuinka pahasti oli haavoittunut.

Valtava haava kyljessään Donald ei pystynyt nopeisiin liikkeisiin. Hän ei halunnut rasittaa itseään vaan antoi vihollisen juosta itseään kohti. Hän kohotti miekkansa ja pisti sillä olentoa hieman sydämen alapuolelle, saaden luultavasti suurta vahinkoa aikaan vasemmassa keuhkossa.
Isku tainnutti vastustajan, vaikka tuo ehtikin kaatua prinssin päälle - onneksi tajuntansa menetettyään se muuttui pienempikokoiseksi versiokseen. Ilma pakeni Donaldin keuhkoista ja mieheltä meni aivan liian pitkään kammeta vastustaja päältään. Pystyyn päästyään hän hälytti palvelusväen viemään friikin pois hänen silmistään. Sen alle jääminen oli kuitenkin ollut liikaa prinssin haavoittuneelle keholle, eikä tuo harmikseen päässyt kävelemään paikalta nokka pystyssä vaan joutui ottamaan palvelijastaan tukea, jottei pyörtyisi.

Donald pääsi makuuhuoneeseensa turvallisesti ja palvelija laski tuon sängylle näyttäen säikähtäneeltä. Aihetta olikin, kun korkea herra yski verta ja kylkeen kiedottu huivi ei pystyisi enää pitkään pitämään punaista elämännestettä miehen sisällä.
Lääkärin saapuessa prinssi taisteli jo tajunnastaan mutta herätessään muutaman tunnin päästä hänen olonsa oli parempi. Haava oli parannettu niin hyvin, kuin parantaja oli osannut, mutta toipuminen veisi aikaa. Hän oli uupunut eikä noin lähellä kuolemaa käyminen jättänyt kenenkään mieltä täysin rauhalliseksi.
Päätä särki ja jo istumaan nouseminen sai korvat humisemaan. Siitä huolimatta prinssi nousi itsepäisesti istumaan ja yritti kurkottaa kelloon, jonka palvelija oli jättänyt häntä varten pöydälle.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Syys 2009, 21:05

Black

Päivä oli ollut velholle jälleen rutiininomainen. Hän oli herännyt aikaisin aamulla ja mennyt hetimiten kuninkaan kanssa hoitamaan valtakunnan asioita. Tosin eihän hän niitä hoitanut, kuningas vain sillointällöin saattoi tarvita pientä päättämisapua asioiden suhteen.
Black luuli - ja sisimmissään toivoi - että päivä olisi ollut täysin normaali, ilman mitään rutiineista poikkeavaa, jotta hän olisi voinut uhrata illemmalla "kallisarvosita aikaansa" vaimolleen. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Kokouksessa ollessaan Black sai kuulla että Kalma oltiin kutsuttu prinssin eteen tuomittavaksi. Velho oli osannut odottaa että Kalma saisi kuulla näistä pikku tempauksistaan joltakulta, mutta hän ei todellakaan olettanut että mies joka tulisi tuomitsemaan Kalman, olisi kuninkaan veli, Donald.
Kesken kokouksen velho ei tietenkään voinut lähteä - loogisesti - mutta heti sen päätyttyä mustiin pukeutunut mies katosi paikalta kuin tuhka tuuleen.

Black otti selvää mitä oli tapahtunut ja missä. Kalma mitä ilmeisemmin oli alkanut riehumaan hieman ja nyt tuo oli selleillä. Sitä Black ei tiennyt kuinka pahasti pikku hauva oli päässyt tuhojaan tekemään, mutta suoraa sanottuna rukoili ettei mitään pahempaa olisi käynyt. Sen verran Black oli kuullut että Kalmaa todennäköisesti odotti kuolemantuomio.. ei oikeastaan tullut yllätyksenä, mutta velho ei todellakaan tiennyt missä mentiin ja mitä oli tapahtumassa. Joten paras tapa päästä asiosita perille oli kävellä itse prinssin puheille.
Nopein ja jäätävän tasaisin askelin velho käveli pitkin käytäviä, kohti prinssin huonetta. Sauvan tasainen kopse kaikui pitkin autiota käytävää, kunnes velho pysähtyi kyseisen huoneen oven eteen. Black kohotti toisen luisevista käsistään ja koputti kolmesti rystysillään oveen, jääden sitten odottamaan lupaa astua sisään.. eihän hän voinut sisään rynnätä kuin hurrikaani konsanaan, joten kiltisti velho odotti että prinssi antaisi luvan tulla sisään, mikäli tuo nyt huoneessaan sattuisi olemaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 23 Syys 2009, 07:29

Donald

Mies sai kilautettua kelloa ja nuorehko miespalvelija ilmestyi hetkessä paikalle. Ilmeisesti hän ei ollut ollut poissa huoneistosta laisinkaan, niin ripeää tuon toiminta oli. Nuorukainen katsoi herraansa kasvoillaan lammasmainen hymy, kommentoimatta mitään myötätuntoista, tietäen sen vain ärsyttävän herraansa. Palvelusväki tiesi hyvin, mikä sai isännän suuttumaan ja harvalla oli rohkeutta ärsyttää tuota.
Donald osasi olla vihassaan julma.

Pojalle oli annettu tiukat ohjeet - älä päästä potilasta ylös sängystä vaikka hän kuinka vaatisi - joten tuo tyrmäsi prinssin vaatimuksen päästä pianon ääreen vetoamalla lääkärin määräykseen. Sen sijaan palvelija tuki Donaldin paremmin istuvaan asentoon, paransi asentoa tyynyillä ja tarjoutui kaiken lisäksi syöttämään herraansa, jos tuo itse ei jaksaisi.
Pojan paapominen kyllästytti Donaldia ja mies torjui jäätävästi ruuan, tosin pyysi kannullisen vettä. Hän tunsi itsensä erittäin janoisaksi - johtui kai osittain verenhukasta. Hän oli ehtinyt vuotaa viereisen huoneen matolle aivan liian pitkään, ennen kuin oli sitonut haavansa.
Juotavansa saatuaan mies käski pojan noutamaan kirjoitusvälineet, jotta hän voisi kirjoittaa kirjeen. Pitäisi kirjoittaa Haraldille, selostus siitä mitä oli tapahtunut ja laittaa se pojan vietäväksi. Prinssi ei halunnut veljensä tulevan paikalle. Kaikista maailman ihmisistä hän ei halunnut veljensä näkevän, mihin kuntoon hän oli ylimielisyydellään itsensä saattanut.
Mies oli aivan liian ylpeä siihen.

Muste oli vielä märkää, kun ovelta kuului koputus. Donald osasi heti sanoa, ettei se ollut Harald, hän tunnistaisi veljensä koputuksen mistä vain.
Verenhukasta ja äkillisestä paranemisesta sekä uupumuksesta kalpeat kasvot kääntyivät ovelle päin ja mies nyökkäsi palvelijaa avaamaan oven hänen vieraalleen. Poika teki työtä käskettyään, vaikka hätkähti selvästi huomatessaan, kuka oven takana oli. Palvelija ei suorastaan pelännyt velhoa, hän pelkäsi enemmän sitä, miten prinssi tulisi suhtautumaan tähän vieraaseen.
"Odotinkin sinua", Donald totesi huomatessaan kuka oven takana oli. "Tule ihmeessä sisälle jotta voin sanoa sinulle lemmikistäsi pari valittua sanaa." Kapeat huulet olivat puristuneet ärtyneeksi viivaksi.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2009, 08:49

Black

Velho ei yleensä hermoillut ylempiensä edessä, eikä varsinkaan näyttänyt sitä. Mutta tällä kertaa hän ei voinut olla olematta astetta huolestuneempi tilanteesta. Kalman ja Donaldin tuntien, näillä ei varmastikkaan ollut mennyt kovinkaan hyvin. Mitään ulkoista velho ei kuitenkaan huolestuneisuudestaan näyttänyt, vaan tuo oli yhtä jäätävän näköinen mitä aina ennenkin. Mies kun sattui olemaan tunne tukkoinen persoona.
Black odotti että ovi avattiin. Nopea vilkaus palvelijaan kertoi ettei tuokaan ollut kovinkaan luottavainen tähän tilanteeseen. Donaldin avatessa suunsa velhon apaattinen katse kääntyi kohti prinssiä, samalla kun tuo käveli sisään huoneeseen. Black pysähtyi hieman kauemmaksi prinssistä ja kumarsi syvään, kuten kuuluikin. Sisimmissään hän olisi kapinoinut kumartamista vastaan viimeiseen hengenvetoon asti, mutta hän oli sen verran kiero ja fiksu että kumarsi niin kuin pitikin.
Vaikka velho ei sitä näyttänyt, tuon silmistä pystyi näkemään sen pienen vahingonilon prinssiä kohtaan. Tuo oli haavoittunut - Black oli haistanut veren jo oven ulkopuolelle - pahemmin mitä Black oli odottanut. Kalma näemmä pisti ihan kunnolla ranttaliksi, eikä prinssi näyttänyt olevan yhtään iloinen asiasta. Sekös Blackiä huvitti.

Velho hymähti pienesti Donaldin sanojen jälkeen, siirtäen samalla toisen kätensä selkänsä taakse, vakio asentoonsa, jossa hän seisoi ylempiensä seurassa.
"Pahoittelen lemmikkini käytöstä... mutta oletan että te tajuatte ettei niin alkeellinen olento osaa aina käyttäytyä toivotulla tavalla, teidän korkeutenne" Black totesi melko suoraan ja kaunistelematta.. ei hän tosiasiassa pitänyt Kalmaa alkeellisena, mutta toiset pitivät, joten pelattiin heidän säänöillään tällä kertaa.
"Mutta en ole aivan perillä tilanteesta. Kuulin vasta vähän aika sitten että te tuomitsette hänet kuninkaamme sijaan, joten jos mitenkään kykenette, kertoisitteko mikä on päätöksenne pikku lemmikkini suhteen?" Velho loi merkittävän katseen prinssiin kulmiensa alta, jääden odottamaan tuolta jonkinlaista vastausta.
Ja ei, Black ei nähnyt tarpeelliseksi lisätä joka puheenvuoron perään teidän korkeutenne - lisäystä. Hän oli kuitenkin sen verran korkeassa asemassa ettei sitä häneltä aina vaadittu ja lisäksi velho uskoi prinssin tietävän ettei hän sitä tehnyt kapinoidakseen tuota vastaan.. ja mikäli se herraa haittaisi niin kovasti että siitä pitäisi erikseen mainita, niin toki Black huonoa käytöstään pahoittelisi, vaikkei sitä sisimmissään katuisi ollenkaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 23 Syys 2009, 19:07

Donald

Mies hymyili ivallisesti. Hän ei kuullut minkäänlaista vahingoniloa velhon äänestä, muttei silti epäillyt, etteikö tuo olisi tuntenut sitä. He eivät koskaan riidelleet eikä Black ollut juuri koskaan korottanut ääntään Donaldin seurassa, mutta heidän välillään vallitsi sanaton sopimus. Sanaton sodan julistus, jonka he kävivät kylmänä sotana, hymyillen vahingoniloisesti toisella mennessä huonosti.
Velhon silmistä pystyi näkemään huvittuneisuuden ja vahingonilon joka lähes sai prinssin viskaamaan tuota mustepullolla. Hän kuitenkin pystyi viime hetkellä hillitsejään itsensä ja sen sijaan kohotti vesilasin huulilleen. Silmät ummistettiin hetkeksi ja ne avatessaan mies kallisti hienoisesti päätään.
"Lemmikkisi lopetetaan."
Se oli prinssin lopullinen päätös. Hänellä ei ollut mitään syytä selittää velholle tilannetta sen tarkemmin, tuo varmasti pystyi näkemään, miksi tämä tapahtui. Tuo ei pystynyt tietämään Kalman puhutelleen prinssiä epäkohteliaasti ja väittäneen tuolle vastaan vaikka ehkä saattoikin arvata sen.
Epäkohtelias käytös ei kuitenkaan ollut se pääsyy, minkä takia olento teloitettiin. Se oli hyökännyt kuninkaallisen kimppuun ja vaikka kyseessä olisikin ollut toinen persoona, tilanne olisi nähty liian vaarallisena.
Miten he muka olisivat voineet olla varmoja, ettei tuo toinen persoonallisuus pääsisi uudelleen valtaan?

Prinssi nyökkäsi palvelijalleen, joka rullasi kirjeen siististi ja painoi siihen isäntänsä sinetin.
"Odota, että vieraani on poistunut. Sen jälkeen vie kirje Hänen korkeudelleen."
Tummat silmät käänsivät laiskasti ivallisen, halveksivan katseen kalpeaan vieraaseen ja kapeat huulet taipuivat julmaan hymyyn. Hän kohteli tuota tarkoituksella tavallista huonommin - Donald ei muutenkaan ollut vieraanvarainen isäntä, mutta velhoa hän ei edes viitannut istumaan. Mies olisi torjunut hänen tarjouksensa, mutta sen ei olisi pitänyt estää kohteliasta käytöstä.
"Joten jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, voinet poistua. Olen väsynyt."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2009, 20:55

Black

Black tiesi että vahingonilo, joka silmistä paistoi, sai prinssin kiehumaan vihasta ja sekös huvitti velhoa enemmän. Tuolla ei ollut mitään oikeutta rangaista velhoa mistään, ennen kuin tuo oikeasti jotain tekisi. Pelkkä vahingoniloinen ilme ei riittänytVelhon pupillit kapenivat Donaldin sanojen myötä. Vaikka hän jo oikeastaan tiesi että Kalma oli tuomittu kuolemaan, teki sen ääneen kuuleminen kipeää, omalla tavallaan.
Velhon katse tarkkaili palvelijaa joka sinetöi kirjeen, joka oli mitä ilmeisemmin kuninkaalle. Black olisi ihan hyvin voinut polttaa tuon käärön sormiaan napsauttamalla ja uhkailla Donaldin - ja palvelijan - pitämään suunsa kiinni koko välikohtauksesta, mutta se ei olisi hänen tapaistaan. Eikä Donald varmasti pitäisi suutaan kiinni, tuskin Blackillä olisi edes mitään millä uhkailla tuota. Donaldilla ei ollut pahemmin ketään rakastettua ja jos Black uhkaisi tappaa itse prinssin niin siitä voisi jo vetää velhon hirteen...

Velho virnisti hymähtäen prinssin sanoille.
"Valitettavasti joudun pyytämään teitä lieventämään tuomiota." Black aloitti ottaen askeleen eteenpäin "Minä olen vastuussa siitä olennosta, joten jos se temppuilee, syy on minun".
Black tiesi että Kalmasta vastuun ottaminen oli ollut suuri riski, mutta se oli tehty jo. Kuningaskin olisi varmasti jo rangaissut Kalmaa kovemmin ottein, ellei olisi itsekkin tietoinen siitä että Black oli Kalman kaitsija... ja Kalman tempuista velho oli saanut kuulla jo moneen kertaan..
"Lisäksi, emmehän me halua rakkaan Lilymme ja hänen tyttärensä masentuvan.. he olisivat varmasti pois tolaltaan, mikäli menisitte tappamaan miehen, joka on pelastanut heidän henkensä. Kuningas tuskin haluaa nähdä pikky tyttöään masentuneena" velho lisäsi jääden tuijottamaan merkittävästi prinssiin.
Kaikki tiesivät, että mikäli prinsessa ei hymyillty, ei kuningaskaan hymyillyt. Ja kukaan ei halunnut masentunutta hovia näinä aikoina, kun ilmapiiri muutenkin oli tukahduttava odottamisen takia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 24 Syys 2009, 07:35

Donald

Mies kohotti kulmiaan ja tuhahti. Hän ei oikeastaan nähnyt mitään syytä lieventää tuomiota - olento ansaitsi rangaistuksensa. Hänen mielestään se tekisi sen vain ylimieliseksi, jos he nyt päästäisivät sen kuin koiran veräjästä. Oli se Lilyn ystävä tai ei, se oli kuitenkin vastuussa teoistaan ja jos Black olisi yrittänyt murhata prinssin, olisi tuo vangittu. Miksi siis olento, joka ei ollut prinsessalle kovinkaan rakas, säästettäisiin samasta rikoksesta, mistä prinsessan aviomiestä ei?
"Hän toipuu siitä", Donald totesi ja nousi istumaan sänkynsä reunalle. "Se olento kävi minun kimppuuni - vaikka se olisi kenen ystävä, sitä ei kuulu säästää. Ajattele, minkälaisen kuvan annamme kansalle."
Tummat silmät kääntyivät katsomaan läpitunkevasti velhoon. Prinssi ei osallistunut kokouksiin, mutta se ei tarkoittanut etteikö hänellä olisi ollut mielipiteitä. Se ei myöskään tarkoittanut, etteikö Harald olisi arvostanut niitä vaan sitä, että hän tunsi veljensä luonteen. Kokouksissa syntyisi jokaisella kerralla riitaa milloin mistäkin prinssin esittäessä mielipiteensä liian kärkevästi.

Mies suoristi selkänsä. Yleensä hän ei näyttänyt prinssiltä, nyt kuitenkin kopeat kasvot olivat prinssille sopivat. Ilme oli harvinaisen vakava, tavallisesta ivasta ei ollut merkkiäkään.
"Tällä hetkellä Haraldiin luotetaan. Millaisen kohun luulet syntyvän, jos hän armahtaa tai edes jättää tappamatta olennon, joka on hyökännyt hänen veljensä kimppuun? Pian kansa kuvittelee joko, että meidän välimme ovat viilenneet ja odottavat, milloin minut teloitetaan Fisherin sijasta - millainen mielikuva ei tekisi meille hyvää, jos sota joskus syttyy. Silloin minä olen se, joka jää huolehtimaan kaupungista. Silloin he luulevat saaneensa heikoimman miehen pitämään heistä huolta - ei pahemmin kohenna mielialaa, eikös?" Kapeilta huulilta pääsi kuiva naurahdus. Donald oli täysin tietoinen siitä, kuinka arvokas hän oli veljelleen ja tuon joukoille. Pätevää upseeria tarvittiin aina ja miehellä oli ennestään kokemusta kaupungin puolustamisesta tai ainakin vastuussa olemisesta. "Tai sitten meitä pidetään kummajaisten suosijoina. Ehkä he kääntävät sen sinun syyksesi - sanovat, että sinä olet lumonnut hänet. Haluatko tulla kansan vihaamaksi ja joutua majoittautumaan neljän seinän sisälle? Haluatko, että kansa kuvittelee, ettei kuninkaalla ole enää omaa tahtoa ja ryhtyvät kapinaan. Haluatko asettaa meidät tarjottimelle kansaa varten vain jotta sinun pikku lemmikkisi armahdettaisiin?"
Kapeat sormet puristivat sängyn reunaa.
"Hän kuolee - hyvästä syystä sekä yhteisen hyvän vuoksi. Lily itkee aikansa, muttei voi olla pitkään vihainen - hyökkäsihän se olento hänen setänsä kimppuun. Hän ei ehkä pidä minusta niin paljon, kuin toivoisin, mutta välittää silti. Olen sukua."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Syys 2009, 08:03

Black

Mitä pidemmälle Donald pääsi puheissaan sitä huvittuneemmalta velho näytti. Tuon kasvoille oli noussut pieni, vino hymy josta ei osannut sanoa oliko se ivallinen vai huvittunut hymy. Black oli odottanut tätä, eikä mikään Donaldin sanosita tullut yllätyksenä. Tai no, velho oli odottanut tuota puhetta kuninkaalta itseltään, mutta samanlaiselta se kuulosti tuon veljen sanomana.
"Se olento kävi kimppuunne, koska sillä ei ole lääkitystä" Black aloitti Donaldin saatua suunsa puhtaaksi "Sille on olemassa lääkitys oireisiinsa, mutta tällä hetkellä meillä ei ole niitä tällä hetkellä".
Tomtom oli valmistanut Kalmalle lääkettä, jonka avulla tuo pystyisi hillitsemään omaa kakkostaan, samalla tavalla mitä Black hallitsi Sethiä, omaa toista puoltaan.
"Ja nyt pyydän tietä kääntämään näkökulmaanne hieman. Mitä meidän liittolaisemme, pikku friikkimme, ajattelisivat, jos tappaisimme yhden omista friikeistämme, vaikka tuon temppuilut ovat täysin hallittavissa lääkkeillä ja kunnon kurilla? Menettäisimme heidänkin luottamuksen ja pian omat kääntyisivät meitä vastaan. Lisäksi kansan keskuudessa heräisi epäilys kuninkaallisten menettäneen otteensa, mikäli kaikki ongelmat pyyhitään maton alle ja eliminoidaan kaikki ongelma tekijät".

"Ja minua vihataan jo tarpeeksi kansan keskuudessa, kuten teidän korkeuden kuuluisi tietääkkin." Velho huomautti vakavoituen.
Hetken velho oli hiljaa, kunnes naurahti kuivahkosti, nostaen pisteliään katseensa prinssiin.
"Olette aina olleet veljenne varjossa, olette aina olleet se heikompi veljistä kansan silmissä. Joten tuskin yksi armahdus tekisi teistä yhtään sen heikompaa kansan silmissä. Se vain tekisi teistä entistä sydämettömän miehen" Black sanoi hieman matalammalla, epävirallisella äänensävyllä. Tämä oli jo henkilökohtaista.
"Mutta silti olen yllättnyt että juuri te saitte tulevan kuninkaamme pysymään linnalla.. ehkä ette olekkaan niin heikko miksikä teitä luullaan" Black lisäsi. Kyllä hän oli kuullut Donaldin ja Henryn pikku keskustelustuokiosta, jonka johdosta Harald oli määrännyt tulevan kuninkaan "kotiarestiin". Black tiesi ettei Harald olisi pystynyt tekemään sitä päätöstä itse, yksinään, eikä velho ollut innokas päättämään moisista asioista kuninkaan kanssa.. Blackin ja Henryn välit eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä, joten Black olisi vain tyytyväinen mikäli tuo ei pääsisi kuninkaaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Syys 2009, 19:28

Donald

Prinssi tuhahti.
"Luuletko kansan saavan yhtään paremman mielikuvan, jos annamme sen friikin liikkua vapaana?" mies kysyi halveksuvalla äänellä. Hän ei ollut itsepäinen veljensä seurassa, mutta mieluusti hän ei alistunut velhon edessä. Hän vihasi Blackia samalla tavalla, kun tuo vihasi häntä. Tämä oli henkilökohtaista heille molemmille.
"Ja jos sille ei ole lääkettä, meidän on joko lopetettava se - kuten minusta olisi paras tapa menetellä - tai pidettävä se kahleissa kunnes olet löytänyt lääkkeen sille. Sitä ei päästetä enää ihmisten ilmoille, joten jos sitä ei teloiteta, se pidetään lukittuna tyrmään", prinssi totesi ylimielisesti hymyillen. "Silloin ongelmamme on tietenkin ratkaistu - kukaan ei voi väittää meitä murhaajiksi ja silti se pysyy turvallisesti poissa tieltä ja poissa hyökkäilemästä viattomien lääkärien ja kunnollisten sotilaiden kimppuun prinsseistä puhumattakaan."
Tummien silmien katse luotiin velhoon. Katse oli haastava, halveksiva.
"Jos et suostu kompromissiin, meidän on kysyttävä hänen korkeudeltaan, mitä hän on mieltä."
Donald nousi horjuen ylös ja istui pianonsa ääreen. Palvelija kalpeni ja seurasi isäntäänsä kuin koiranpentu omistajaansa. Tuo ei kuitenkaan joutunut tukemaan prinssiä vaan mies pääsi pelkällä tahdonvoimalla kävelemään huoneen poikki.

Prinssi korjasi ryhtiään ja antoi sormiensa juosta kepeästi pianon koskettimilla. Se auttoi häntä ajattelemaan.
"Mutta sitähän minä olen", mies totesi kuivasti hymyillen velhon mainitessaan hänen sydämettömyydestään. "Sydämetön, sydämeni vietiin jo hautaan. Mies, jolla ei ole enää paljoakaan menetettävää."
Sormet haparoivat uudelleen koskettimia. Donald kokeili omia rajojaan - mitä kaikkea hän pystyisi tekemään nyt?
Tummat silmät kääntyivät katsomaan velhoon ja prinssi naurahti sarkastisesti.
"Heikko? Kuvitteletko, että se on tosiaan oikea sana kuvaamaan minua? Luulisi että kaltaisesi vihattu henkilö osaisi valita mielipiteensä tarkemmin eikä vain seurata massaa", mies totesi ivallisesti. "Vakka en usko, että kukaan pitää minua todellisuudessa heikkona. Itsekkäänä ja välinpitämättömänä kenties - mikä onkin totta - mutta en veljeäni heikompi."
Leuka nostettiin ylpeästi ylös. Hän ei ollut loukkaantunut, hän oli enemmänkin huvittunut. Pitikö velho häntä tosiaan heikkona?
"Sain hänet jättämään pojan arestiin, koska se on hänelle parhaaksi. Joskus rakkauteen vetoaminen on paras vaihtoehto", tummatukkainen totesi pitkää meistä katsellen.
"Istu alas."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Syys 2009, 13:41

Black

Velho ei vastannut mitään prinssin ensimmäiseen kysymykseen, jonka tuo lateli halveksuvalla äänellä. Hän ei nähnyt syytä vastata kysymykseen, sillä he molemmat tiesivät, että Donald oli oikeassa. Mieluummin sitä kuningas omaa kansaansa miellyttäisi, kuin yksittäisiä friikkejä.
Sitten prinssi alkoi latelemaan kompromissin ehtoja. Velhon korvaan tuo vaihtoehto ei kuulostanut ollenkaan pahalta, vaikka tuskin pikku Kalma tulisi pitämään moisesta järjestelystä. Saisi kuitenkin tyytyä siihen ja olla kiitollinen siitä, että Black edes yritti pelastaa tuon nahan. Miksi Black edes yritti pelastaa Kalmaa.. Hänhän tässä menetti mainettaan ja osin luottamustaankin joidenkin henkilöiden kohdalla ja mitä hän tästä tulisi saamaan palkkioksi? Ei todennäköisesti mitään.. paitsi hyvän mielen? Pah, Blackillä ei koskaan ollut hyvä mieli.. paitsi silloin kun Lily oli lähettyvillä.
"Kompromissi käy hyvin ja olento tulee saamaan lääkityksensä, kun herro Tomoderuwix suostuu tulemaan paikalle.. joten suostutteko lieventämään tuomiotanne?" Black kysyi sen pahemmin selittämättä kuka Tomoderuwix oli. Black tunsi hänet ja kuningas tunsi hänet, joten se riitti.

Prinssin noustessa horjuen ylös Black kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Hulluko tuo oli? Olisi vain levännyt.. tosin Blackin täytyi myöntää että hän olisi tuossa tilanteessa tehnyt varmastikkin samoin. Donald käveli pianonsa ääreen. Black vihasi tuota pianoa. Hän vihasi prinssin soittoa ja suorastaan rukoili mielessään ettei tuo alkaisi soittamaan nyt mitään. Sen pystyi näkemään velhon ilmeestä, prinssin liu'uttaessa sormiaan koskettimilla.
Donaldin selitykset sydämettömyydestä Blac sivuutti kokonaan, hän ei tuohon asiaan ottanut kantaa.. eihän hän edes tuntenut Donaldia sen syvemmin, joten hänellä - joka itse oli sydämetön kuin kivi - ei ollut varaa sanoa toisia sydämettömiksi.
"Ette ole ehkä heikko fyysisesti tai psyykkisesti, mutta ette voi kiistää etteikö itsehillintänne olisi heikkoa laatua.." Black sanoi lähes mumisten viimeisen osan lauseestaan.. täytyi siinä itsehillintä melko pohjassa olla, mikäli veljensä vaimoa alkoi vikittelemään, oli se kuinka hyväsydäminen teko tai ei.
"Suurin ihme oli se, että prinssi vihdoista viimein totteli isäänsä" Velho huomautti ohimennen.
Donaldin käskiessä häntä istumaan, Black mietti hetken. Kyllä, se kuulosti enemmänkin käskyltä kuin ehdotukselta tai ystävälliseltä tarjoukselta. No, Black ei sanonut mitään vaan nöyrästi istui alas kun kerran luvan oli saanut, vaikka hänestä tuntui lunotevalta mieluummin seistä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 30 Syys 2009, 09:21

Donald

Prinssi nyrpisti nenäänsä kuullessaan jälleen nimen, jonka omistajaa ei tuntenut. Kuka oli Tomoderuwix? Miksi hänen pitäisi luottaa henkilöön, jota ei tuntenut maineelta? Ei se voinut silloin olla kukaan tärkeä, prinssin huomion arvoinen.
"Minä harkitsen asiaa", prinssi totesi koppavasti. "Keskustelen siitä hänen korkeutensa kanssa, mutta epäilemättä me lievennämme hieman tuomiota."
Donald olisi mieluusti teloittanut sen olennon siitä hyvästä, että se oli Blackin ystävä ja epäihminen. Hän olisi mieluusti jättänyt sen tyrmään nääntymään kuoliaaksi ja sanonut sen olleen vahinko, siirtänyt vastuun jollekin toiselle, mutta tiesi ettei se tulisi onnistumaan. Black pitäisi huolen lemmikistään eikä antaisi Donaldin tappaa sitä nälkää.
"Harkitsemme asiaa uudelleen kun arvon herra on käynyt täällä antamassa sille läkkeensä - ja kun voimme olla varmoja, että nuo lääkkeet tosiaan auttavat sitä", mies totesi ylimielisesti. Hän epäili yhä tuota tuntematonta herraa. "Rangaistuksetta se ei kuitekaan tästä selviä - eikä vankeustuomio tule olemaan sen ainoa rangaistus."
Prinssi tuhahti halveksivasti.

Palvelija kietoi viltin Donaldin harteille, näyttäen huolestuneelta. Jos Black ei olisi tullut paikalle, prinssi olisi varmasti mennyt jo nukkumaan, mistä hyvästä kalju sai osakseen halveksuvan katseen sekä kuninkaallisen että palvelijan suunnalta. Poika ei ollut rohkea, mutta seistessään herransa rinnalla hän uskalsi mulkoilla lähes ketä tahansa.
"Itsehillinnässäni ei ole mitään vikaa", mies totesi kuivasti ja sipaisi jälleen hajamielisin elein koskettimia. Sen enempää hän ei kuitenkaan asiasta kommentoinut, miten hän voisi puolustaa itseään? Hänhän oli rakastanut Elisaa, mutta mitä olisi voinut olettaa teinipojalta? Prinssinä sai kuulla pitkään nuorena tekemistään virheitä vaikka niistä olisi ollut jo lähes kaksikymmentä vuotta aikaa.
"Henry totteli isäänsä, koska hänen oli pakko", tummatukkainen totesi. "Uhkaileminen ja kiristys ovat ihmeellisiä taitoja, joiden toteuttamiseen hänen korkeutensa tarvitsee minun apuani."
Tummien silmien katse luotiin velhoon. Donald vihasi tuota, vihasi tuota persoonan takia, mutta myös pituuden. Hän vihasi sitä, että joutui katsomaan ihmisiä ylöspäin - syy, miksi hän oli noussut sängystään - miksi noiden kaikkien piti olla pari metrisiä?
"Olet minulle kiitollisuuden velassa."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Loka 2009, 13:40

Black

Black kuunteli kärsivällisesti kun Donald jälleen puhui. Hän itse olisi halunnut pitää tämän keskustelun mahdollisimman lyhenä, mutta ei tietenkään sanonut sitä ääneen. Eiköhän Donald itsekkin tajunnut, ettei velho pahemmin viihtynyt hänen seurassaan... ja tunne oli varmasti molemminpuoleinen. Prinssi sanoi keskustelevansa tuomiosta kuninkaan kanssa, mihin Black vain nyökkäsi pienesti. Sinänsä epämiellyttävä ajatus, Donald kun tuntui pystyvän kääntämään veljensä pään suuntaan jos toiseen. Mutta jääköön se murhe myöhemmälle.
"Tehdään sitten niin" Black totesi Donaldin puheisiin siitä, että asiaa harkittaisiin uudelleen kun "arvon herra" olisi käynyt antamassa Kalmalle lääkkeensä. Huonompi homma oli ettei Black pahemmin tiennyt oliko Tomoderuwix kovinkaan innoissaan auttamaan Kalmaa.. yleensä vanha velho ei auttanut ketään, ellei itse hyötyisi siitä jotenkin. Lisäksi Blackin välit opettajaansa eivät olleet kovinkaan lämpimät enää...

Velho ei noteerannut prinssin halveksuvaan katseeseen mitenkään, mutta palvelijan halveksuva katse sai osakseen velholta murhaavan katseen, joka suorastaan varoitti tuota liikkumasta yksin pimeillä käytävillä. Ylempiensä halveksunnan Black osasi ottaa vastaan tyynen jäätävästi, mutta mikäli häntä alempi palvelija tai kansalainen tuollaisen mulkauksen hänelle antoi, ei tuo siitä seurauksitta selvinnyt. Poika saattoi vain rukoilla ettei törmäisi velhoon yksin ollessaan. Eihän Black tuota nyt voisi tappaa, mutta sitä saattaisi vahingossa kirous jos toinenkin livetä pojan niskaan.. ei mitään vakavaa, flunssa tai uskomattomat kivut sukukalleuksissa, mitä ei voisi todistaa velhon syyksi.
Henry asiaan Black ei enää ottanut kantaa, vain tuhahti pienesti. Kruununperijä olisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin juoksemassa taas pihalla, oli hänet määrätty arestiin tai ei. Niin Black ainakin uskoi.
Prinssin viimeinen huomautus sai velhon kohottamaan toista kulmaansa. Hän oli kiitollisuuden velassa tuolle? Niin tietysti, mutta Blackistä ei pahemmin tuntunut siltä.
"Sääli" Velho totesi "Minä kun en pahemmin kiitollisuuden velassa tykkää elää. Mutta täytyy myöntää että olette oikeassa. Siltikin olen hieman hämmentynyt että tämä kävi näinkin helposti, oletin teidän jo vaativan jotain vastapalvelukseksi.. ellette sitten aijo laskea ehtojanne dramaattisesti juuri ennen kuin olisin poistumassa huoneestanne".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 07 Loka 2009, 10:51

Donald

Prinssi näytti mietteliäältä pienen hetken ajan. Hän voisi tietenkin hoitaa kaiken teatraalisesti, käskeä Blackin tehdä niinkuin hän halusi mutta oikeastaan hän pitäisi velhon mieluusti kiitollisuuden velassa itselleen. Vielä koittaisi varmasti aika, milloin hän tarvitsisi tuota kaljupäätä ja nyt hänellä oli tuolle syykin, pakotuskeino auttamiseen. Kunnia tosin ei merkannut varmastikaan velholle paljoa - Donald ei osannut sanoa, kun ei miestä paremmin tuntenut - joten hän joutuisi vetoamaan Lilyyn.
"Voisin tietenkin vaatia sinua pysymään poissa veljentyttäreni lähettyviltä", prinssi totesi kierosti hymyillen ja päästi pienen, kopean naurahduksen. "Mutta se olisi kohtuutonta. Tehän valitettavasti olette jo ehtineet avioon."
Mies ei voinut olla sulkematta suutaan. Hänen oli pakko päästä huomauttamaan asiasta, joka oli ärsyttänyt häntä jo pitkään. Tuo avioliitto oli ollut virhe alusta lähtien ja pian Lily ja Haraldkin huomaisivat sen, tosin jälkimmäinen oli jo tainnut huomatakin.

Donald venytteli niskojaan. Se sai silmät sumenemaan hetkeksi ja pään jomottamaan mutta mies uskoi olon siitä parantuvan pikkuhiljaa.
"Tällä hetkellä ei ole mitään, miten voit maksaa velkasi", prinssi totesi koleasti, hymyillen kopeaa hymyä. "Halusin vain muistuttaa sinua velastasi - jonain päivänä pyydän sinulta palvelusta ja annan sinulle mahdollisuuden maksaa velkasi takaisin. Niin yksinkertaista se on."
Prinssi heilautti laiskasti kättään.
"Sinun on paras pitää huoli, etten enää koskaan kuule pikku lemmikistäsi", mies totesi huulet kapeaksi viivaksi puristuneina. Hän ei halunnut kuulla mitään tuosta rakista, ei hyvää eikä huonoa. Hän ei halunnut tietää, viruisiko se vankilassa koko loppuikänsä vai oliko se saanut lääkettä. Sadistinen hymy kuitenkin livahti miehen huulille tuon jatkaessa:
"Jollet sitten päätä teloittaa sitä. Sitä tulisin mieluusti katsomaan, etenkin jos rankaisette sitä ensin sen huonosta käytöksestä."

Palvelija kiirehti hakemaan isännälleen vesilasia samalla kun Donald tarkasteli vielä kerran pitkää miestä.
"Voisin tarjota sinulle viiniä, mutta koska välimme ovat mitä ovat--", mies aloitti vinosti hymyillen. "--on varmasti meille kummallekin parempi, että poistut mahdollisimman pian pilaamasta näkymääni."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2009, 11:55

Black

Velhon pupilit kapenivat prinssin huomauttaessa, että voisi vaatia velhoa pysymään poissa prinsessan lähettyviltä. Black kyllä tiesi ettei Donald ei ollut pitänyt tästä avioliitosta.. kuitenkin Blackin huulille levisi jäätävän ilkeä, vahingoniloinen virne, jota voisi kutsua jopa hymyksi.
"Valitettavasti tosiaan" Black toisteli sanoja prinssin perässä. Tuo vaatimus olisi ollut kohtuuton, hehän olivat jo naimisissa ja kaikenlisäksi Lily varmasti hakeutuisi Blackin lähettyville, vaikka velho tuota yrittäisikin vältellä.
"lisäksi se olisi täysi mahdottomuus... Ellei veljentyttäresi löydä jotakuta.. kiinnostavampaa" Black totesi jättäen sen asian siihen.. tuskin Lily nyt ketään mielenkiintoisempaa löytäisi, niinhän? Niin Black ainakin oletti.

No, Prinssi kertoi ettei velho tällä hetkellä voinut mitenkään maksaa velkaansa tuolle ja jättäisikin sen tuonnemmalle. Black tuhahti pienesti.. hän ei pitänyt siitä että joutui elämään velassa jollekulle, vähiten Donaldille. Tosin tuo ei voisi keksiä mitään, mistä Black jyrkästi kieltäytyisi... niin velho ainakin oletti, ei hän tiennyt mitä prinssin päässä liikkui, joten hän ei mennyt varmaksi sanomaan mitään. Velho vain nyökkäsi prinssin sanoihin, väittämättä mitään vastaan.
Puheen siirtyessä takaisin Kalmaan, Black ei sanonut mitään ja naurahti kuivahkosti viimeiselle lauseelle.
"sitä iloa en teille suo, valitettavasti" Black totesi vinosti hymyillen.
Velho katsoi apaattisesti prinssiä tuon kertoessa syyn, miksi ei tarjoaisi hänelle viiniä. Ei sillä että Black tuolta olisi mitään huolinutkaan.
"Ymmärrän" Black sanoi ja nousi sitten ylös ja kumarsi syvään, ennen kuin lähti kävelemään kohti ovea, poistuen paikalta vähin äänin ja jätti näin prinssin omaan arvoonsa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 13 Loka 2009, 18:54

Donald

Prinssi naurahti velhon mainitessa että ellei Lily löytäisi velhoa kiinnostavampaa miestä, noiden kahden toisistaan erossa pysyminen olisi mahdottomuus. Valitettavasti tuo oli oikeassa vaikkei prinssi olikaan halunnut uskoa sitä. Jos Lily löytäisi jonkun toisen miehen ja tuo mies pysyisi hengissä, Blackin taru olisi lopussa.
Valitettavasti Donald ei pystynyt mitenkään edistämään asiaa. Hän ei pystynyt naittamaan tyttöä kenellekään kunnolliselle aatelisnuorukaiselle nyt kun tuo oli naimisissa. Se ei olisi suoranaisesti soveliasta.
"Niin, erikoisemman miehen löytäminen on varmasti sula mahdottomuus", prinssi totesi pisteliäästi, mutta jätti itsekin aiheen sikseen. Mielessään hän kuitenkin totesi, että olisi valmis suojelemaan sitä rohkeaa miestä, joka uskaltaisi lähteä uhmaamaan velhoa tuon avioliittoa koskien.

Prinssi oli olettanut kuulevansa vastaanväittämisiä mutta mitään ei kuulunut. Black vain nyökkäsi hänen vaatimuksilleen - sille, että vaatimukset tulisivat vasta myöhemmin.
Donald päästi velhon menemään ilmoitettuaan haluamansa. Hän ei vaivautuisi muistuttamaan kalpeaa ilmestystä uudelleen, Black varmasti muistaisi olevansa hänelle kiitollisuudenvelassa.
Pitkän miehen kadottua ovesta Donald kääntyi katsomaan poikaan, joka näytti kalpealta.
"Voisitko auttaa minut takaisin sängylleni?"
Ros
 

Edellinen

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron