Hyvä poliisi - paha poliisi


Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 01, 2009 8:15

Kalmankoira

Se hiljaisuus, mikä heidän ympärillä sen muutaman sekunnin ajan pyöri oli Kalmasta suorastaan nautinnollista. Ei tarvinnut kuunnella tuon kaiken maailman ilkkuja, mitä tuo hänen päällensä sylki minkä kerkesi. Olikohan tuolla jonkin sortin pakkomielle siihen? Saattoi olla, mutta siitä aavekoira pysyi visusti hiljaa.
Kalma vilkasi prinssiä kohden tuon avatessa taas suunsa ja kohotti laiskasti toista kulmaansa kysyvästi. Mistä tuo muka tietäisi milloin hän vastaisi väärin ja milloin oikein? Vai tarkoittiko tuo vain sitä, että hänen pitäisi puhua tuolle oikein? Ja entäs jos hän ei osannutkaan vastata tuon kysymykseen mitään ja olisi siksi hiljaa? Tämä oli kyllä niin hemmetin monimutkainen heppu ettei tosikaan. Mikään ei kelvannut herralle jos vähänkin meni väärin, ja hän nyt ei ollut kovinkaan hyvä lukemaan muiden ajatuksia ja näkemään mitä nuo halusivat.
"Kyllä... teidän korkeutenne." Kalma vastasi herran kysymykseen nyökäten pienesti. Saa nyt nähdä mitä tästäkin sitten vielä tulee, mutta aika varmasti tulisi ruoska laulamaan jossakin välissä jos vastaus ei tyydyttänyt herraa.

Prinssi jätti hänet rauhaan viimeinkin ja siirtyi pöydälle hakemaan parit paperit. Ja ei, hän ei todellakaan meinannut että tämä ilkkuminen olisi vielä tässä. Tästä tulisi vielä pitkä "yö" hänelle...
Herra aloitti sitten tarina tuokionsa, kertoen että oli saanut lääkäriltä valituksen- jota Kalma oli odottanutkin. Mutta mikä tai kuka sotilas hänestä valituksen on tehnyt? Hän ei ole tietääkseen koskenutkaan yhteenkään sotilaaseen kynnen päälläkään tai pahemmin edes puhunut noille mitään. Eikä Kalma sattumoisen muistanut sitä komentaja tapahtumaa sen pojan kanssa, kun oli tässä taannoin puolet muististaan menettänyt, vaikkakin nyt olikin saanut osan takaisin. Ei hän muistanut tuota tapahtumaa ollenkaan. Kalman kasvoilla kävi vino hymy..

"En, en todellakaan.. Ja saanen huomauttaa, että olin silloin hieman kuume tokkurainen, teidän korkeutenne." Kalma vastasi sitten ihan kiltisti yrittäen jättää paskan jauhamisen kokonaan pois rivien välistä.
"Ja jos myöhemmästä puhutaan, niin se nyt oli... "huonon" sopimuksen tekemisen takia, teidän korkeutenne." Missäköhän välissä tuota alkaa potuttamaan hänen liiallinen "teidän korkeutenne" -käyttö? Muta siitä olisi ihan turha käydä valittamaan.. Tuo käski sitä käyttää ja hän käyttäisi sitä joka hemmetin pikku sanassakin mitä hän ikinä sanoisikin- itsehän käski.
"Ja en, teidän korkeutenne."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti Ke Syys 02, 2009 7:40

Donald

Prinssi nauroi. Hän sipaisi tummia hiuksiaan huvittuneesti eikä kätkenyt ivallista, sarkastista hymyään. Kuinka typerä tuo olento saattoi olla? Minä olin tokkurassa? Tietenkin, jos kuka tahansa pahoinpitelija tai murhaaja perustelisi tekonsa noin niin tietenkin hän olisi päästettävä pälkähästä! Kuinka typerä Donald olikaan ollut, kun oli luullut että tuo olento ansaitisisi rangaistuksen.
Kuinka typerä epäihminen pystyi olemaan. Fisher tosiaan piti itseään lähes jumalana. Kuvitteli, ettei saisi minkäänlaista rangaistusta, jos voisi esittää pienen tekosyyn.
"Oletko oikeasti noin tietämätön vai esitätkö vain? Kuule rakki, se että olit kuumetokkurassa ei oikeuta sinua hyökkäämään kansalaisten kimppuun. Kuvitteletko, että se olisi lieventävä asianhaara?" Donald ilkkui ja hymyili vinosti. "Etenkin, kun lääkärin tapauksessa kuummeesi oli laskenut hänen sanojensa mukaan rikoksen tehdessäsi. Hyökkäsit hänen kimppuunsa, kun hän oli hoitanut sinut lähes täysin kuntoon, pessyt haavojasi muutaman päivän ja pitänyt sinusta huolta."
Mies tuhahti.
"Yritit vain livahtaa maksamatta. Hän on nostanut hinnan puolet korkeammaksi sen takia ja siksi, koska uhkailit häntä. Olisi ollut fiksumpaa vain maksaa kiltisti."

Fisher hyppäsi äkkiä puhumaan toisesta valitusesta Donald tuhahti. Hän ei ollut kiinnostunut siitä, miten olento oli yrittänyt maksaa tai ei ollut yrittänyt maksaa.
"Epäreilusta sopimuksesta? Veljeni ei ole käsittääkseni antanut sinulle yhtäkään tehtävää aikoihin joten minusta se on aivan mahtava ajatus", prinssi totesi ivallisesti. "Sinusta olisi meille kerrankin hyötyä. Se tekisi sinusta sillä tavalla korvaamattoman mitä kuvittelet olevasi - ehkä antaisin sinut sille lääkärille leikeltäväksi ennen kuin teloitamme sinut."
Mies käveli uudelleen lähemmäs olentoa papereita käsissään pidellen, lueskellen niitä kävellessään ja virnuillen.
"Tässä toisessa minua kiinnostaa erityisesti se, että kieltäydyit kurittamaan ja ottamaan kiinni ilmiselvää vakoojaa. Herra Rudyard on huomauttanut, että se saattaa kyseenalaiseksi sen, kenen puolella olet", Donald totesi. "Hauskaa, eikö. Jo tämän syytteen vuoksi voisin teloituttaa sinut. Olet auttanut vihollista."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Syys 02, 2009 5:29

Kalmankoira

Itseäänhän tuo piti Jumalana, kuvitteli olevansa hänen yläpuolellaan vain pienen mitättömän arvonimen ansiota ja yritti vain sen avulla potkia häntä persuksille. Sääli vain että hänen tilanteensa oli nyt vähän tälläinen.. Muuten hän olisi näyttänyt tuolle ajat sitten miten kadulla katsotaan arvoasteikkoa. Tuo olisi sinne kuollut varmaan viikossa koirien syötäväksi tai hakattuna asenteensa takia. Jokin sadistinen puoli Kalmasta nauroi tuolle ajatukselle.. tai olisi varmasti nauranut.

Pupillit pienenivät tuon ensinmäisten sanat kuullessaan, vaikkei valo niihin osunnutkaan. Lähinnä kyllä se sininen, josta näkyi musta pupilli, puniasesta sitä ei nähnyt ollenkaan- saati koko silmää.
Hammasta purren suu tiukkana viivana Kalma kuunteli vain hiljaa nöyränä tuon ilkut, koittaen olla ärähtämättä yhtään mitään, saati sitten käydä vittuilemaan. Arvatkaapa vain pitikö kakkonen tästä tilanteesta? Ei, ei ollenkaan, mutta pysyi hiljaa itsekkin ettei olisi protestoinnut Kalmaa käymään tuon prinssin pilliin kiinni. Kunhan seurasi tilannetta jostakin syvältä Kalman pääkopasta- nyt kun oli kerta taas hereillä.

"Enkä!" Kalma älähti sitten tuon väittäessä, että hän olisi karkuun luikkinut ja jättänyt maksamatta. Miksi olisi? Hänhän oli tulossa sinne maksavana asiakkaana, kuten kaikki muutkin. Ei kyllä hoidettavaksi asti..
"Tsih, olen herkkä hourimaan kuumeessa omiani ja siihen antoi vielä lisä potkua kakkoseni joka yritti ulos. ..Teiden kokeutenne." Kalma selitti ja sai havaita että häntä itseään alkaisi kohta pännimään tuo "teidän korkeutenne" -käyttö.
Prinssin jatkaessa ja sanoessa, että aikoisi ehkä luovuttaa hänet sinne lääkärin luokse koe-eläimeksi ennen teloitusta, sydän melkien hyppäsi kurkuuun. Hän ei halunnut sitä! Hän ei kestäisi katsoa kuinka hänen sisuskaluja tongittaisiin ja silputtaisiin. Ties vaikka purkitettaisiinkin, hän ei kestäisi katsoa sitä. Etenkin jos itse ei kykenisi tekemään yhtään mitään itsensä hyväksi.
"Kalma... jos tuo ukko sen tekee niin saanko hoidella sen? Kiltti?" Kakkonen lisäsi oman mielipiteensä Kalma päässä, johon Kalma ei sanonut vielä mitään. Kyllähän tuo kivalta kuulosti, mutta katsotaan nyt minne tämä etenee.
"Vain kuolleen ruumini yli.." Kalma mutisi ääneen tuskin kuuluvalla äänellä prinssin sanojen perään. Hän ei sinne apteekkin enää mene jalallakaan tai mene edes ohi. Saati sitten nähdä sitä ukkoa enää ollenkaan.

Prinssi käveli paperit käsissään lähemmäs virnuillen kuin joku hullu konsanaan. Ja häntä kun väitetään vinksahtaeeksi...
Se mitä Donald seuraavaksi sanoi hänelle, sai Kalma suun melkein loksahtamaan auki. Anteeksi? Saisiko tuon saman vielä hidastettuna? Hänkö petturi? Mistä asti muka? Ei ainakaan sen jälkeen mitä haltat hänelle tekivät, meinasivat tappaa hänet ilman mitään syytä. Mokomat suippokorvaiset tomppelit.
"Mitä!?" Kalma ähkäsi hyvinkin hämmentyneenä.. "Minä mitään tehnyt, ainakaan auttanut vihollista karkuun..... teidän, korkeutenne." No jos metsässä ei lasketa muutamaa kertaa, mutta se nyt on ihan toinen juttu. Hän kuitenkaan tehnyt mitään tuollaista kertaakaan- tai ei oikeastaan muistanut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti To Syys 03, 2009 9:38

Donald

Se, että rakki oli jättänyt maksamatta, näytti olevan tuolle heikko kohta. Kuvitteliko se, että tuo huutaminen muuttaisi asiaa? Se, mitä lääkäri oli paperille kirjoittanut, oli prinssin silmissä totta ja sille olento ei voisi mitään. Se oli tuomittu jo miehen silmissä, hän ei aikoisi antaa olennolle armoa, jollei tuolla olisi vedenpitävää selitystä toiminnalleen, mitä hän epäili vahvasti.
"Se, että kakkosesi yritti tulla ulos, ei riitä tekojesi perusteluun. Kuvitteletko pääseväsi tästä noin helpolla? Kuvitteletko, että minä uskon tekosyihin, joita yrität antaa minulle?" Mies nauroi.
Donald ei huomannut, että häntä yritettiin ärsyttää hokemalla teidän korkeutenne-arvonimeä jokaisessa välissä. Hän ei huomannut, että tuossa oli mitään kummallista eikä ajatellut sen olevan pilkkaa. Heistä kahdesta koira olisi se, joka tulisi kyllästymään arvonimen käyttöön, mies kun ei huomannut koko asiaa.
Tummat kulmat kohosivat olennon sähähtäessä seuraavat sanansa ja huulet kaartuivat vinoon, pilkalliseen hymyyn.
"Voi, uskon että se järjestyy", mies totesi ivallisesti. Hän voisi tosiaan antaa tuon olennon sille lääkärille. Herra Jude kiduttaisi olentoa tahattomasti enemmän kuin ne, joille siitä erikseen maksettiin.
Prinssi ei tosin ymmärtänyt olennon vihaa lääkäriä kohtaan. Tuo oli kunnollinen, tavallinen kansalainen. Ei tuon kaiken vihan arvoinen. Asia ei kuitenkaan kuulunut hänelle, joten hän ohitti sen olankohautuksella.

Donald nauroi olennolle päin naamaa tuon vakuutellessa, ettei ollut päästänyt ketään pakoon.
"Herra Rudyard on toista mieltä. Hän kertoo, kuinka oli viemässä erään pojan viranomaisten huostaan kun sinä tulit paikalle ja ilmoitit, ettei poika lähde hänen mukaansa. Tuo nuorukainen oli solvannut ihmisiä ja sanonut useita kapinallisia sanoja, joita arvon herra Rudyard on raportissaan siteerannut ja joista voidaan päätellä, että tuo on petturi", mies ilkkui. "Herra Rudyard myös ilmoitti, että olit uhkaillut häntä fyysisisesti ja tehnyt eleilläsi selväksi, että jos hän ei poistu paikalta, hyökkäät hänen kimppuunsa. Herra Rudyard ei tuolla hetkellä ollut virantoimituksessa, mutta siitä huolimatta hän on herramme alainen ja melko korkea-arvoinen sotilas."
Prinssi hymyili vinosti.
"Joten sanoisin hänen sanaansa luotettavaksi. Hän on koulutettu, sivistynyt mies joka ei ole tuottanut meille pettymystä."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 03, 2009 3:41

Kalmankoira

Kalma ei sanonut tuolle enää mitään, kun tuo ingoorasi hänen selityksensä täysin- siitä miksi hän oli käynnyt sen lääkärin päälle. Se oli kuume tokkurassa tehty tempaus ja muutenkin järkytysen. Totta kai sitä järkyttyy kun joku haluaa leikellä sinut parin kilon palasiksi, eikä vielä kuuntele potilaan ehtoja mitään. Hän ei halunnut, eikä kyennyt tulemaan niin usein paikalle.. tarvitsi hänkin palautumis aikaa leikkauksesta, henkisesti lähinnä. Fyysisesti palautuminen tapahtui nopeasti, paitsi jos tuo veisi häneltä jotakin ja hänen olisi TAAS järjestättävä sisuskalunsa uuteen uskoon ja se vie aikaa, jopa kuukausia. Lisäksi se kaikki veri mitä hän tulisi menettämään, sekin tarvitsisi palautumista ainakin päivän tai pari.

Silmät laajenivat hieman kun tuo sanoi, että voisi järjestää ihan hyvin hänen "vain kuolleen ruumiin yli" -toteamuksen. Paskat järjestäisi jos häneltä ja kakkoselta kysytään, joka edelleenkin kuunteli sivummalta hiljaa. Ainakin toistaiseksi, tosin tuosta mielipuolisesta kakkosesta alkoi hieman tuntua, että tuo joutuisi jossakin välissä puuttumaan tähän. Kalma kun oli mestari sotkemaan kaikki ja tässähän se nähdään liiankin hyvin. Miksi hänellä piti olla näin törppö isäntä keho?

Prinssi kävi sitten nauramaan hänen vastaan vänkkäämiselle, ettei tiennyt tuosta tapauksesta yhtään mitään. Miten voisikaan kun ei muistanut koko juttua tai tapahtumaa? Kalma raapi kynnen päällä ohimoaan mietteliäästi. Häntä nyt syytetään jostakin ihan pusikosta veivatusta asiasta, jota hän ei ole tehnyt. ..Tai hän ei vain muistanut tapahtumaa, ei se mikään ihme olisikaan se pikku tapaturman jälkeen. Mutta kai hän sitten saa heittää jotakin omaansa tuohon muistin menetyksen kourissa? Ei se varmaan hänen tilannettaa pahenna?
"Ai se..." Kalma tuumasi vetäen kasvoillensa kieron virneen. "En ehkä ole sivistynyt ja näin edes päin, mutta minä en koskaan päästäisi vakoojaa hengissä pois. Mitä luulet minunlaiseni tehneen sille kun pääsin kotiin? Tapoin, pistin kappaleiksi ja lihoiksi, kunhan olin hieman jututtanut "ystävällisesti". Ei hyvää paistia sovi päästää karkuun kun sellainen eteen tulee." Kalma ei tiennyt puhuiko edes totta, mutta epäili näin todella paljon. Mitä muutakaan hän tekisi jos kylään astelisi lapsi, joka olisi vakooja ja sen saisi vielä tappaa ilman että kukaan sanoisi mitään?
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti Ke Syys 09, 2009 7:42

Donald

Prinssi hymyili ivallisesti. Jos olento puhuisi totta, se olisi sanonut tuon kaiken heti. Surkea valehtelija tai oikeastaan, Donald oli kävelevä valheenpaljastinkone. Hän oli valehdellut koko pitkän ikänsä, välillä koska se oli oikeasti ollut tarpeen, välillä koska hän oli sattunut saamaan huvia siitä. Hän tunnisti kyllä, jos toinen valehteli hänelle jollei tuo ollut häntä parempi mitä tapatui hyvin harvoin.
"Oii, niinkö tosiaan?" mies kysyi naurahtaen. "Ja minne kätkit luut? Kaupungin ulkopuolelle kenties? Tapatko jonkun ja hautaat luut jos sanon meneväni huomenna katsomaan?"
Prinssi virnisti. Se oli testi. Hän halusi nähdä, miten olento reagoi hänen sanoihinsa, tietää tekisikö se sen oikeasti. Fisher saattaisi vaikka käydä ohikulkemassaan repimässä aikaisemmin mainitun lääkärin kappaleiksi ja raahata luut kaupungin ulkopuolelle. Tuo kun näytti vihaavan miestä sen verran.
"Olettaisin, että sinua on kielletty syömästä ihmisiä", Donald totesi ivallisesti. "Se lapsi saattoi olla vakooja, mutta ihminen silti. Sen lisäksi on myös huomioitava, että hän oli jo sotilaan kanssa, joten miksi ihmeessä menit syömään pojan? Hänestä olisi voinut puristaa ulos vihollisemme piilopaikan, jos olisimme päässeet kiduttamaan häntä."
Fisherin valhe oli vain pahentanut tuon asemaa. Prinssi ei voinut väittää, etteikö olisi ollut hyvin huvittunut. Hän oli nähnyt epäröintiä olennossa, ehkä koiralle ei ollut luonnollista valehdella? Eihän valehtelu kuulunut pedon luontoon.

Tummat silmät tuijottivat huvittuneesti mustatukkaista olentoa ja ruoska otettiin vyöltä.
"Käännä minulle selkäsi", mies totesi. "Saat kymmenen ruoskaniskua siitä hyvästä, ettet teititellyt minua, kutsunut arvonimellä etkä muutenkaan puhunut kunnioittavasti."
Tummatukka kallisti päätään vinosti hymyillen. Hän ei antanut missään periksi - ei totuuden esille tonkimisessa eikä kunnioittavassa puheessa.
"Jos et opi tavoille, kaksinkertaistan rangaistuksesi."
Mies löysi tuota ensi kerralla 20 kertaa. Sitä seuraavalla, jos koira ei oppisi tavoille, vuorossa oli 40. Ihmiselle tuo olisi ollut kidutusta ja luultavasti kuolemaksikin, mutta miksi Donald siitä olisi huolinut, kuinka huonoon kuntoon Fisher joutui? Se ei ollut ihminen, se kesti enemmän ja jos ei kestänyt, niin ainakin olisi yksi friikki vähemmän katseltavana.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Syys 09, 2009 6:04

Kalmankoira

Kulmat kurtistuivat aavistuksen verran tuon kysyessä, että minne hän kätki luut... Öööh, tuota noin. Minneköhän? Ei hänellä ollut mitään hajua kun ei vain muistanut koko asiaa. Iso ja paha musta-aukko muistissa ja vielä huonoon aikaan esitetty kysymys. Tämäpä meni vaikeaksi... Eikä hän kyllä aikonut ketään mennä tappamaankaan ja hautamaan luut jonnekkin maahan, johan sen huomaa luiden tuoreudesta. Onhan siitä tapahtuneesta aikaa, varmaan? Joten aavekoira vain skippasi kysymyksen siirtyen seuraavaan. Josta tulikin esille hänen kieltonsa syödä ihmisiä, paitsi vankeja. No loppu olikin sitten ihan sitä, ettei hän olisi saada syödä poikaa ollenkaan, vaikka kuinka vakooja olisi ollut. Se kysymyskään ei ollut ihan mikään kiva. Mistä hitosta hän muka voisi muka vastata kun ei muistanut!? Kalma huokasi, ehkä se oli ollut hieman huono valkoinen valhe?
"No.... en totta puhuakseni tiedä koko asiasta yhtään mitään, tai oikeastaan muista. Löin tuossa aikoinaan pääni, kun pakenin haltioiden kylästä ja menetin yli puolet muististani. Olen kyllä saanut suurimman osan takaisin, mutta aukkoja on." Kalma selitti prinssille miten asia OIKEASTI meni, eikä missään näkynyt valheen palaakaan. Eihän hän valehdellut mitään.
"Jos et usko, niin voit kysyä Blackiltä ja prinsessalta- hän kävi katsomassa minua miehensä kanssa kun olin vuoteen omana." Kalma jätti suosiolla pois kertomatta sen, että Lily oli tullut ihan itse häntä yksin katsomaan. Tuohan voisi saada ties mitä siitä päähänsä, kun eihän hän saisi tavata prinsessaa ollenkaan. Ei ainakaan ilman valvontaa jos silloinkaan.

Kalma värähti hieman kun tuo otti ruoskansa vyöltä ja jäi tapittamaan sitä joksikseen hämillään. Mitä hän muka oli tehnyt? Selkä käskettiin kääntää tuolle, että tuo voisi ruoskia hänen selkänsä verille ja vielä uudestaan jos tarve olisi. Ja syy oli ehkä maailman tyhmin: vain siksi, ettei hän kohdellut tuota kuten olisi pitänyt. Miten muka? Ne ihmisten tavat olivat hänelle ihan hepreaa, eikä hän osannut niitä plkulleen. Tosin tässä oli se kyllä huvittavaa, että hän oli saanut vahinko taposta kymmenen ruoskan iskua ja nyt vain siitä, ettei hän osannut käyttäytyä tuon vaatimalla tavalla. Rima oli liian korkealla hänelle..
Kalma ei kuitenkaan jaksanut pullikoida vastaakaan juuri nyt, joten käänsi tuolle selkänsä, edelleenkin kuitekin pysyen polvillaan. Eihän tuo ole antanut hänelle lupaa nousta. Mutta häntä nyt pelotti mitä kakkonen tästäkin pitäisi.. Tuo mies vaarantaa nyt oman henkensä ihan 99% varmuudella. Mutta mitä se hyödyttäisi jos hän kertoisi tuolle, että riskeeraisi henkensä ruoskiessa häntä ilman kahleita. Nauraisi vain päin naamaa tai väittäisi hänen valehtelevan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti To Syys 10, 2009 9:39

Donald

Prinssi tuhahti halveksuvasti. Fisher oli amatööri valehtelija. Tuolla ei ollut minkäänlaista varasuunnitelmaa ja tuo kuvitteli sen parantavan hänen uskottavuuttaan, jos hän jätti vastaamatta hänen kysymykseensä. Mies olisi mieluusti katsellut vielä enemmän, kuinka tuo olento kiemurteli hänen kysymyksensä kuullessaan, mutta valitettavasti se oletti, että oli jo valehdellut tarpeeksi.
Koira kertoi totuuden, kuvitellen sen tosiaan auttavan enää tässä tilanteessa.
"Ja kerrot tuon vasta, kun olet yrittänyt huijata minua", mies totesi nauraen. "Luuletko, että valehteleminen parantaa tilannettasi yhtään? Jos kuvittelet, saat huomata pian, kuinka auttamattoman väärässä olet."
Tietenkin Donald kuuli, ettei Fisher valehdellut nyt. Hän huomasi kyllä, milloin hänelle valehdeltiin ja milloin ei. Nyt rakki puhui totta, mutta kuvitteliko se, että siitä olisi tuolle mitään hyötyä.
"Kuten sanoin jo aikaisemmin, olet vastuussa tekemisistäsi, muistit niitä tai ei. Muuten jokainen rikollinen voisi vedota siihen, ettei muista tapahtunutta", mies totesi vinosti hymyillen. "Herra Rudyard muistaa erittäin hyvin, mitä olet tehnyt ja se riittää minulle."
Rudyard oli ihminen. Hänen sanaansa uskottaisiin ennemmin koiran sanaa. Etenkin kun tuo mies sattui olemaan käytökseltään mitä miellyttävin henkilö ja osaisi perustella kantansa, jos sitä kysyttäisiin - olihan hän kuulemma saanut lakimiehen koulutuksen.

Käytöstavat olivat sivistyneisyyden merkki. Donald ei ymmärtänyt, miten kukaan pystyi ottamaan tuota koiraa vakavissaan, jos se ei osannut käyttäytyä ollenkaan. Sen olisi turhaa kuvitella, että kukaan voisi kunnioittaa sitä, jos se ei osannut käyttäytyä lainkaan.
Koiran kuvittelisi itsestään liikoja. Fisher kuitenkin luuli olevansa suuri ja mahtava, todella kunnioitettu jo sen vuoksi, miten osasi taistella. Aivan kuin he olisivat olleet eläimiä jotka valitsivat vahvimman johtajakseen.
Jos eli ihmisten parissa, oli opittava heidän tavoilleen. Prinssi siis teki mielestään tavallaan palveluksen rakille ruoskimalla tuon.
"Kiitos", mies totesi olennon kääntäessä hänelle selkänsä ja kohotti ruoskansa. Hopeiset päät repivät rakin ihon auki - hopea oli ihmeellistä, se tehosi friikkeihin paremmin kuin mikään muu.
Millaistakohan tuskaa saisi aikaan, jos ruiskuttaisi tuon vereen hopealiuosta? Sen lääkärin olisi pitänyt kokeilla sitä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 10, 2009 4:01

Kalmankoira

No hän yritti huijata tuota lähinnä siksi, että hän ei tiennyt yhtään miten tuo reagoisi siihen ettei hän muistanut. Tuo oli liian äkkipikainen hänen makuunsa ja toisekseen ei edes yrittänyt kuunnella häntä yhtään. Miksi siis tämä kaikki vaiva? Heittäisi kaikessa rauhassa teloitus lavalle, kun ei kerta edes yritä kuunnella häntä. Tuo mikään tuomari ollut... Ja sen vahvisti vielä se, että tuo tavallaan sanoi, ettei välittänyt yhtään hänen muistin menetyksestä tässä asiassa. Vain sen ihme sotilaan sanoilla oli enemmän merkitystä ja se päättäisi hänen tuomionsa. Vastaan sanomista olisi tietysti vaikka kuinka, mutta mitäpä hän vastaan sanomaan? Ei tuo kuunnellut mitään ja jos kuunteli heitti kintaalla kaiken.
Ja hän ei edelleenkään ajatellut itseään mitenkään mahtavana tai super friikkinä. Ja eläinhän hän olikin, joten eläimen ajattelu tapa ei pitäisi olla mikään hirveä yllätys tuolle. Ilmeisesti ei vain maalaisjärki pelannut tuolla yhtä hyvin kuin surkeat hovi oppinsa. Mikä tomppeli..

Tuo kiitti hänen kääntymistä ja Kalma tapitti hammasta purren lattiaa vain odottaen sitä ensinmäistä, sitä kamalinta iskua minkä hän saisi nahkaansa. Siinä sivussa pelkäen sitä, että kakkonen tulisi ulos puolittain tai pahimmillaan kokonaan. Ruoska viuhahti ilmassa löytäen tiensä hänen selkäänsä repien nahkaa ja lihaa irti monen millin syvyydeltä. Kalma parkasi sydäntä särkevän tuskan huutonsa ilmoille.. Perään tuli toinen, kolmas, neljäs ja sitä jatkui ja jatkui Kalman tuskan huutojen säestämänä.
Pää nykäisi voimakkaasti kesken ruoskimisen ja Kalma mumisi kivun seassa jotain "älä tule ja lopeta" -tyylisiä sanoja. Kakkonen pysykööt poissa vain, sillä tuo pahentaisi hänen asemaansa ENTISESTÄÄN. Eikä se olisi hyvä juttu.
Lopulta kun viimeinen ruoskan isku oltiin tehty Kalma oli vaipunut kasaan päätään pidellen sivuista mumisten vielläkin kakkostaan lopettamaan esiin puskemisen. Selkä oli verellä ja säteli kipua joka hemmetin paikkaan, mutta se oli pientä hänen päänsä sisällä olevaan taistelun tuskiin.
"Ole kiltti ja LOPETA!" Kalma sähähti hampaiden välistä pään nykien uhkaavasti. Otsa painautui lattiaa vasten ja mustat kynnet repivät puista lattiaa jättäen niihin selkeät kynsimis jäljet, hengitys kävi kiihkeänä ja nopeana... Iho lähti tummumaan hitaasti sieltä täältä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti To Syys 17, 2009 8:08

Donald

Koira, joka hyökkäsi ihmisen kimppuun, tapettiin. Jos Kalma sanoisi ääneen olevansa eläin ja ajattelevansa kuten sellainen, Donald toteuttaisi mieluusti tuon toiveen ja alentaisi tuon eläimen tasolle. Hän voisi jopa lopettaa tuon kurjan omin käsin vaikkei se hänen arvolleen sopivaa ollutkaan. Mitään maalaisjärjen käyttöä tai sen puutetta hän ei tässä pystynyt näkemään.
Enemmänkin, että keskustelukumppanilta puuttui maalaisjärkeä kun kuvitteli että voisi astua ihmisten maailmaan, käyttäytyä kuin eläin ja tulla silti kohdelluksi ihmisenä.
Typerä, typerä pieni rakki. Hauva kuvitteli itsestään liikoja. Siitä ei tulisi koskaan seuraamaan mitään hyvää.

Donaldin kasvoille tai käsille ei roiskunut pisaraakaan verta miehen lyödessä olennon selkää tarkoin sivalluksin. Hän tiesi, miten pitäisi lyödä jottei hänen itse tahrisi itseään. Hän tiesi, mitä tehdä jotta hänen kätensä eivät tahriutuisi tuon kummajaisen vereen.
Prinssi hymyili huvittuneena kuullessaan olennon tuskan huudot. Näinkö vähän se kesti tuskaa? Näinkö vähän se kesti kidutusta? Hän oli kuvitellut sen jaksavan olla hiljaa hieman pidempään, olihan se antanut hänelle kovan ensivaikutelman. Miten se saattoi kutsua itseään taistelijaksi, jos ei kestänyt kipua? Jokaisen taistelutaitoisen oli osattava kestää kipua ja tietää, miltä vastustajasta tuntui, kun miekka leikkasi tuon lihaa.
"Mitä nyt? Sattuuko pikku rakkia?" mies kysyi halveksien. "Tuntuikohan siitä lääkäristä samalta kun sinä pahoinpitelit häntä? Sinä sentään olet sotilas, hän on pelkkä siviili."
Prinssin sanoista kuuli syvän halveksunnan. Millainen mies hyökkäsi aseettoman kimppuun ilman syytä? Ei mies ollenkaan, vaikka eihän tuo friikkikään ollut mies.
Donald kuuli uhrinsa mutisevan sanoja, muttei saanut selvää, mitä tuo sanoi. Aneli lopettamaan luultavasti, mutta se ei riittäisi. Se saisi rangaistuksensa jotta oppisi olemaan niskuroimatta ylempiään vastaan.

Olento kiljaisi viimeisen anelunsa ja mies nyrpisti nenäänsä.
"Likaiset kynnet irti minun lattiastani!" prinssi ärähti huomatessaan, millaista jälkeä kuulusteltava teki. Lattia ei todellisuudessa ollut Donaldin, mutta hän käyttäytyi kuin tämä olisi ollut hänen asuntonsa.
Ylimielinen mies ei edes huomannut, kuinka iho lähti tummumaan sieltä täältä vaan potkaisi olentoa kylkeen jotta se lopettaisi lattian raapimisen.
"Lopeta tuo esittäminen. En anna sinulle armoa, vaikka esittäisitkin sairasta! Jos et kestä ruoskimista, et ole minkään arvoinen!"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 17, 2009 4:30

Kalmankoira

Sattui, kyllä vain sattui ihan jumalattomasti.. mutta se kipu ei tullut pelkästään Donaldin ruoskasta ja selästä vaan se oli kaikkialla hänen kehossaan kiitos vain todella paljon kakkoselle joka puski ulos vankilastaan. Kalma vilkasi kipunsa lomasta prinssiä tuon puhuessa jotakin siitä lääkäristä. Hän ei saanut täysin selvää mitä tuo sanoi, tuon sanat tuntuivat jo kaukaisilta, suorastaan kuiskauksilta hänen päässään joka olisi kohta kakkosen oma hetken aikaa. Hän ei pystynyt pitämään sitä hirviötä poissa tälläkertaa, vaikka kuinka olisi halunut. Kakkonen vain oli.. oli niin voimakas.
Isku kylkeen sai Kalman urahtamaan hieman säikähtäneenä enimmäkseen kuin kivusta. Ja Donald oli tehdy ehkä elämänsä pahimman virheen: se häiritsi potkullaan Kalman keskittymistä pitää kakkonen kaukana hänen mielensä puikosta, mutta nyt se murtui. Kaikki tietoisuus Kalmalta katosi kokonaan, kaikki pimeini ja muuttui mustaksi. Kaikki kontrolli katosi ja Donaldin viimeiset sanat jäivät vain kakkosen kuultavaksi. Iho oli täysin sysi musta nyt ja tuskan vääristyneet kasvoille oli muuttunut kieroutunut ja pahaa enteilevä virne. Luut rutisivat ja naksuivat muuttumisen jatkuessa kohden täydellistä olomuotoa koon kasvaessa räjähdysmäisesti metreillä. Vaatteet repeilivät Kalman päältä kappaleiksi lihas massan kasvaessa, vain housut säästyivät jalassa joten kuten vaihtuen shortsi tyylisiksi. Lopulta se oli valmis. Kakkonen oli vapaana taas vähän aikaa kuin taivaan lintu ja tälläkertaa se ärsyttävä velho ei ollut lähettyvilläkään. Hän saisi tehdä mitä ikinä kiinnostaa hah hah!

Kynnet irtosivat lattiasta kun Kakkonen nousi seisomaan koko pituuteensa jääden seisomaan siihen aloillensa hiljaa. Hetken kakkonen näytti jopa siltä kun ei olisi edes muistanut prinssin läsnäoloa, kunhan hymyili silkasta nautinnosta kun oli taas vapaana pitkän ajan jälkeen.
"Vihdoinkin..." Kakkonen naurahti kuivasti katsahtaen käsiään ja sormien päissä olevia teräviä raatelu kynsiä. Kädet laskettiin kylkien viereen ja kakkosen katse lipui tuon veriseen selkään, jossa oli uusia haavoja ruoskasta. Kakkonen kurtisti kuonoaan silkan inhon merkiksi..
"Miksi veljeni pitää aina rikkoa kehoaan turhan takia?" Kakkonen mutisi itsekseen ja katse siirtyi prinssiin, kasvoille leviten julma ja pirullinen virne niin että tervä hammas rivistö näkyi. Kakkonen kääntyi hitaasti ympäri katseen ollessa kokojan prinsissä ja tuon silmissä.
"Todellako? Olenko roska?." Kakkonen sanoi korottaen sanaa "roska" hyvin pilkalliseen ääneensävyyn. Katse putosi alas prinssin jalkoihin ja nousi ylös aina päähän asti, toisnaan silmien pupillien liikettä ei voinut nähdä kun silmät hohtivat niin voimakkaasti. Vain pään liikkeestä saattoi olettaa, että hetken aikaa kakkonen katsoi alas.
"Sanokaahan minulle... Mikä teistä sitten tekee niin mahtavan ja suurenmoisen? Tavat? Sankarilliset teot? Verenne, kun olette vain syntyneet aatelisena?" Kakkonen teki vain prinssille omaa kieroa kiusaansa. Pakkohan sitä oli hieman haistatella takaisin, kun eihän tuo mitenkään voi olla HÄNTÄ mahtavampi. Niin... kakkonen ui itserakkaudessa ja ylimielisyydessä liiankin syvällä. Hän ei koskaan tulisi näkemään ihmistä itseään ylempänä, kuten ei ketään muutakaan.
"Miten edes voit nähdä itseäsi ylemänä, kun olet kuitenkin ihan samanlainen hirviö kuin minä... tai no me.. A-a-a äläkä sano vastaan mitään ennenkuin olen ladellut totuuksia: Miten monta kertaa olenkaan nähnyt kun ihmiset hirttävät toisiaan ja kiduttavat, varastavat toisiltaan, huijaavat, tappavat ja murhaavat ja parhaimillaan jopa syövät toisiaan. Ja parasta on vielä se että sorratte heikompianne mononne alle kuin mattoja.. Sekö on hyvyyttää mitä te ihmiset luulette olevanne? Sekö on sankarillisuutta? Mitä arvokasta tuossa on kun riistää muiden vapauden?" Kakkonen selitteli prinssille täyttä totta ja kun oli päässyt loppuun nopealla yritti lyödä tuota kyynerpäällä kasvoihin, survaista toisen jalkansa tuon nivusiin ja sitten perään pamauttaa vielä nyrkin kanssa keskelle naamaa. Kakkonen asteli taaemmas muutamalla askeleella. Huone oli kieltämättä hieman pieni kakkosen kokoiselle monsterille.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti La Syys 19, 2009 9:01

Donald

Prinssi ei saanut olennon kynsimistä ja tummumista päättymään potkullaan eikä saanut olentoa pahemmin liikkumaankaan. Hän oli hämillään vaikkei ylimielinen ilme kadonnut hetkeksikään hänen kasvoiltaan. Hän oli olettanut, ettei tuo olento järjestäisi minkäänlaista kohrausta kun hän oli paikalla mutta huomasi nyt olleensa väärässä.
Donald ei tiennyt paljoakaan uhristaan, vain sen mitä oli kuullut sattumalta ja sen, mitä oli nyt saanut selville. Hän ei tiennyt tuon kätkestystä pedosta eikä tiennyt, että tuota pitäisi kohdella silkkihansikkain sen vuoksi - prinssi olisi nauranut jälkimmäiselle toteamukselle.
Jos friikki ei osannut käyttäytyä, se olisi teloitettava. Jos sillä oli paha kaksonen, he hankkiutuisivat siitä eroon tappamalla olennon. Niin yksinkertaista se Donaldin silmissä oli.

Prinssi katseli yllättävän kiinnostuneena muodonmuutosta. Uusi olento oli huomattavasti vaikuttavamman näköinen, kuin se laimea, kalpea olento oli ollut. Mies ei tosin pitänyt sen asenteesta, jonka pystyi päättelemään jo ryhdistä joten Donald tuhahti jo ennen kuin olento ehti avata suutaan.
Se ei näyttänyt huomaavan prinssiä heti tai jätti tuon huomiotta. Mies oli tottunut siihen. Jos hän sattui olemaan samoissa juhlissa veljensä kanssa, hän oli näkymätön, Haraldin varjo. Kuka haluaisi puhua prinssille, josta tuskin koskaan tulisi kuningasta kuin kuninkaalle, heidän auringolleen.
Huulilta pääsi uusi, ylimielinen tuhahdus olennon kääntäessä katseensa uudelleen Donaldiin. Nyt sillä oli jotain sanottavaa, sillä oli oikeastaan saarnattavaa. Se taisi sittenkin olla lähes yhtä kyllästyttävä vikisijä kuin sen velikin oli ollut.

Olennon lopetettua Donald ei saanut mahdollisuutta vastata ennen kuin hänen kimppuunsa jo hyökätiin. Mies väisteli päästäkseen pöydälle, minne hän oli jättänyt miekan - aseen, jonka hän oli hankkinut juuri tätä friikkiä ja sen veljeä varten. Hopealla tehostettu miekka. Mieluummin mies olisi käyttänyt Elisaa, joka oli hänelle kuin toinen käsi, mutta tämä miekka tulisi kelpaamaan hyvin. Hän ei välttämättä näyttänyt kummoiselta taistelijalta pitkän, hoikan kehonsa vuoksi, mutta prinssi olisi vain tyytyväinen päästessään pyyhkimään ylimielisen virneen vastustajansa kasvoilta.
Nyrkinisku osui miestä vasempaan hartiaan, muttei murtanut luita, etenkään koska tämä suojautuminen oli ollut prinssin tarkoitus. Nyrkiniskun vastaanotettuaan hän pääsi livahtamaan pöydän ääreen. Miekka vedettiin teatraalisesti huotrastaan ja se sai osakseen pikaisen tarkastelun.
"Tiedätkö, oletin ettet edes osaisi puhua", mies totesi ja viskasi sinisen sisätakkinsa nurkkaan. Hän ei haluaisi sen pilaantuvan friikin verestä. "Olen yllättynyt, että saat muodostettua pidempiä lauseita kuin kahden sanan mittaisia."
Kasvoilla karehti edelleen tuttu ylimielinen hymy miehen mittaillessa huomattavasti itseään kookkaampaa vastusta katseellaan. Hän oli tottunut pari metrisiin vastuksiin, olihan hän joutunut koko ikänsä elämään yhden sellaisen varjossa - Harald tosin voitti hänet fyysisessä mittelössä.
"Oletko koskaan kuullut sanontaa maassa maan tavalla?" mies totesi vinosti hymyillen. "Jos haluat elää ihmisten keskuudessa, sinun on elettävä ihmisten tavalla. Ja ihmisten tapoihin kuuluu kuninkaallisen edessä polvistuminen, hänen teitittelemisensä ja kohtelias puhuttelu. Kenties sinä olet tyhmempi, kuin tuon palopuheen perusteella voisi ymmärtää."
Prinssi kohotti kulmiaan huvittuneesti.
"Ja väitteistäsi muutenkin - olenko minä sanonut koskaan, että olisin hyvä? Olenko minä koskaan sanonut, että en tavoittelisi ainoastaan omia, perheeni tai kansini etuja? Olenko? En käsittääkseni tai jos olen, olen silloin valehdellut. Luuletko, että olen pyrkimässä jonkinlaiseen yleiseen hyvään, luuletko minua niin naiiviksi?" Donald totesi naurahdellen muutaman kerran välissä.

Tummat silmät tarkastelivat jälleen vastustajaa.
"Ilmeisesti minun on heitätettävä sinut vankilaan - kunhan olen ensin näyttänyt sinulle, että pystyn tallomaan sinut jalkoihini", mies totesi osoittaen miekallaan olennon rintakehää.
Prinssi hyökkäsi vastustajansa kimppuun, hämäsi hyökkäävänsä heti kasvoihin, mutta päätyikin todellisuudessa huijaamaan toista puolustautumaan ja vaihtoi sen jälkeen hyökkäyksensä jalkoihin toisen vielä torjuessa hänen edellistä hyökkäystään. Mies oli nopea liikkeissään ja tuon kasvoja oli hankala lukea. Donaldista oli hankala lukea, mihin tuo oli todellisuudessa hyökkämässä.
Prinssi jatkoi samankaltaista hämäystä ja hämäämättä jättämistä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Syys 19, 2009 4:59

Kalmankoira (kakkonen)

Kakkosen hyökkäyset olivat yhtä tyhjän kanssa vastustajan karatessa hakemaan miekkaansa, mikä otettiin tupestaan. Kakkonen jäi vain aloillensa tuijottamaan tuota miestä korvat pystyssä valppaan oloisesti ja hännän roikkuessa perästä rennosti. Kakkonen kallisti päätään.
"En sentään niin alkeellinen ole." Kakkonen tuumasi prinssin sanoihin, että epäili ettei hän osannut muka puhua ollenkaan. Osasihan hän totta kai. Seuraavat sanat saivatkin vain osakseen kuivahkon narahduksen ja tylyn sellaisen. Eihän hän normaalisti näin puhelias ollut, vaan oikeastaan varsin hiljainen. Ei paljoa suutaan aukonut muille, kunhan vain tappoi. Se oli kivaa.
"Olen toki.. Mutta jätä turhat saarnasi jolle kulle muulle. Ne eivät minua hetkauta ja minä EN todellakaan aikonut edessäsi polvistua tai tehdä muutakaan paskaa.. jätä ne saarnat toiselle puoliskolleni ihan suosiolla." Kakkonen sanoi lopun virnistäen kuin itse piru konsanaan. Hänelle oli ihan turha käydä saarnaamaan mistää ihmisten palvelusta tai muustakaan sellaisesta. Hän kuolisi mielummin kuin tekisi mitään ihmisen käskystä tai alentuisi noiden edessä.
"Enkä halua elää ihmisten kanssa." Kakkonen lisäsi vielä. Mutta mitäs hän voi nykyiselle sontaiselle tilanteelleen kun armas Kalma, hänen veljensä, oli päättänyt että nyt mennään ihmisten sekaan pomppimaan vaikka tiesikin riskit. Mikä tomppeli..
"Se nyt oli yleis näkymää." Kakkonen sanoi olkiaan kohauttaen laiskasti tuon saaranalle ettei ollut mikään super hyvis muiden seassa. Se oli omalla tavalla ihailtavaakin, mutta kakkonen mitään ääneen sanomaan tuolle.

"Sopii yrittää" Kakkonen naurahti tylysti prinssin sanoihin. Varoitus pienoinen: hän oli elävä tappokone, eikä näin mikään helppo saalis. Miekka osoitti hirviön rintakehään ja se sai kakkosen vain virnistämään nautinollisesti.
"..Mukavaa, en olekkaan saanut liikuntaa vähään aikaa sitten sen munapään." Toisn sanottuna Blackin, joka kakkosen kanssa onkin yhteen ottanut jo muutamaan otteeseen. Ei mitenkään verisesti, mutta kuitenkin..
Prinssi hyökkäsi miekkansa kanssa ja virne kakkosen kasvoilla vain syveni entisestään niin, että puhtaan valkoiset hampaat paljastuivat aavistuksen verran. Mikä mies hyökkää aseettoman kimppuun tuolla tavalla? Ainiaiset ihmiset, ei mitään kunnioitusta vastustajaan kohtaan. Mutta ei se mitään, pientä tasoitusta prinssille. Mutta hyökkäykseen: Kakkonen veti jalkansa altaan ja otti toisella kädellään vastaan välttäen näin prinssin hyökkäyksen täydellisesti. Kakkonen kierähti ympäri neljälle jalallensa hieman prinssin sivuun ja lipasi huuliaan korvien painuessa luimuun.
"Hyvä poika... juuri noin." Kakkonen mutisi itsekseen ja tunsi vain suurta nautintoa veressään ja joka paikassa kehossaan. Hän ei voinut kiistää etteikö olisi yhtään nauttinut tästä tilanteesta olihan hän syntynyt tappajaksi. Lihakset jännittyivät ja kakkonen ampaisi vauhtiin tarkoituksenaan näin lämmitelläkseen vain sivaltaa kynsillään tuon rintakehän auki ja perääntyi.. Lähi taistelu miekan kanssa ei olisi mitenkään kamalan järkevää. Ainakaan pidempi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti La Syys 19, 2009 6:33

Donald

Mies naurahti kakkosen ilmoittaessa, ettei ollut kiinnostunut elämään ihmisten keskuudessa. Tästä he olivat samaa mieltä, Donaldilla ei ollut minkäänlaisia intressejä antaa sen elää ihmisten keskuudessa. Oikeastaan tällä hetkellä hänellä ei ollut minkäänlaisia intressejä edes antaa sen elää laisinkaan. Hän voisi antaa sen vahingossa kuolla taistelussa ja ilmoittaa, että se oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
Prinssin olkapäätä särki. Hän oli ottanut iskun vastaan ja näyttänyt sen jälkeen liikkuvan vaivattomasti, mutta se oli ollut esitystä. Luita ei ollut murtunut eikä mikään ollut vääntynyt pois paikaltaan, mutta mustelma siihen tulisi. Luultavasti käsivarsi olkapään alapuolelta tulisi turpoamaan ja olemaan kipeä useamman päivän tämän jälkeen, joten hän oli heistä kahdesta altavastaavana.
Ylimieliseen tapaansa mies jätti huomiotta, että oli satuttanut tuota olentoa jo ennen kuin se oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Olihan hän ruoskinut sitä juuri ennen kuin muodonmuutos oli tapahtunut.

Hirviö ei huomauttanut Donaldille siitä, että prinssi oli aseistettu ja olento ei ja ehkä niin olisi parempi. Tuo olisi saanut osakseen syvän halveksunnan ja kopeita katseita. Friikki oli ollut heistä kahdesta se, joka oli hyökännyt ja kun katseli sen kynsiä, ei voinut nimittää sitä aseettomaksi.
Yksikään Donaldin iskuista ei osunut kohteensa mikä sai miehen tuhahtamaan. Jos tuo peto haluaisi otella nelinkontin, se sopi hänelle, vaikkei mies ollutkaan tottunut sellaiseen. Donald oli aina ennen taistellut lähes ainoastaan itseään isompia vastuksia vastaan joten muutos hermostutti häntä hieman.

Prinssi ei perääntynyt, kuten olento oli varmasti olettanut, ennen kuin vasta viime hetkellä. Silloinkaan hän ei astunut kuin hieman syrjään, saaden rintakehän auki repiväksi tarkoitetun viillon kylkeensä.
Vastustajan tullessa lähemmäs prinssi sai oman tilaisuuteensa ja viisi miekallaan komeasti tuota käsiin ja rintakehään. Hän sai pahan haavan vastustajan kynsistä, mutta uskoi vastustajansa haavan olevan huomattavasti pahempi kuin hänen omansa.
Valkea paita oli kyljestä veren punaama, mutta silti ylimielinen, kopea hymy ei kadonnut kapeilta kasvoilta.

//Tosiaan. Autohittiä vähän, mutta sehän oli sinulle ok?\\
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Syys 19, 2009 8:03

//Jep ^^//

Kalmankoira (kakkonen)

Kyllä Kakkonen oli olettanut, että tuo mies perääntyisi hänen hyökkäyksen alta pelkästään hänen kokonsa takia. Ajatellen sitä jos hän jyräisi koko painollaan prinssin niin tuohan varmaan litsaantuisi hänen painonsa alle kuin pannukakku. Taisi Kakkonen sentään painaa yli sata kiloa kokonaisuudessaan, ei ole koskaan tullut punnittua painoa.
Prinssi astui hieman sivuun saaden kakkosen kynnet kylkeensä. Mikä sai hirviön virnistämään hienoisesti ilosta, mutta se vaihtui nopeasti tuskan irveeksi kun miekka leikkasi hienosti ja siististi vasenta käsivartta hieman ja meni siitä rintakehän yli vinottain ja lopuksi viilsi hauis lihakseen syvän haavan. Hyvä ettei lihas katkennut.. Kakkonen irvisti kivusta älähtäen hinoisesti ja laskeutui lattialle kahdelle horjuvalle jalallensa, kunnes pysähtyi. Toinen käsi liikkui oikeaa kättä pitämään haavan kohdilta käden vain roikkui kyljen vieressä. Piru tuon raukan periköön tai oikeastaan hän..

Matala urina kantautui Kakkosen kurkusta silkasta nousevan raivon merkkinä. Häntä EIVÄT ihmiset satuta tuolla tavalla..
"Aika hyvin.. ihmiseltä." Kakkonen naurahti tukahdestusti pienen ärtyneen äänen kera mulkaten prinssiä kulmiensa alta varsin murhaavasti, tai ainakin niin saattoi päätellä pään asennosta. Hänen silmien liikettä kun ei edelleenkään pystynyt näkemään. Kakkonen hiljenikin sitten hetkeksi aikaa tai ei ihan hetkeksikään vaan usemmaksi sekunniksi, jääden vain tapittamaan lattiaa. Sitten ihan yht`äkkiä tuo kävi rätkättämään kuin mielipuoli konsanaan julman naurun kantautuessa pitkin huonetta sen muutaman sekunnin ajan. Hirviö vakavoitui, vaikka se hymy koristikin edelleenkin Kakkosen kasvoja.
"Pidän sinusta... Olet harvinaisen taitava." Kakkonen sanoi ja päästi irti vuotavasta ja kipeästä kädestään astellen lähemmäs prinssiä pysähtyen juuri ja juuri pois miekan isku etäisyydestä. Kakkonen tujotti prinssiä hiljaa..

"Tule... Haluan lisää." Kakkonen sanoi virnistäen kallisten päätään kuin leikkisä koiranpentu, joka halusi leikkiä. Tämä koiranpennun leikit vain olivat hieman verisiä ja rajuja.
"Pitkästä aikaa jotakin kivaa.." Kakkonen lisäsi vielä lähes kuiskaten ja rusautti rystysiään vaikka toinen käsi huusi kipuaan liikkeestä. Oikeastaan koko haava huusi kipuaan ja vuosi hänen elämäneliksiiriä ulos, mutta kakkonen ei jaksnut välittää nyt. Nyt sillä oli vain kivaa ja leikkitoveri vielä, eikä kukaan olisi estämässä.
Kakkonen liikahti ja syöksähti liikkeelle suoraan edestä päin tarkoituksenaan vain kaataa prinssin aalleen ja rusentaa murskaksi painonsa alle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö