Ei lohikäärmeille kuulemma koituisi heidän kuskaamisesta vaivaa, kerta samaan suuntaan olivat lähdössä joka tapauksessa. Tottahan se oli, joten loppupeleissä ei liennyt varsinaisesti mitään hyvää syytä kieltäytyä tarjotusta avusta.
"Hah, minäkö muka en jaksaisi? Elämäni kunnossa! Turhaa tuollaisia kyselet", Saga virnuili vitsaillen Lorythakselle, joka kertoi nyt suunnitelmasta katsoa haltiat omiensa luokse, ennen kuin kylään palattaisiin. Kyllä hän uskoi kestävänsä ja jos ei kestäisi, kyllä pikkulisko siitä ajoissa huomauttaisi.
Darius ei pitänyt siitä, miten Seyr ja N'drayer toisilleen nokkaa nyrpistivät. Totta kai hän halusi jokaisen tulevan toimeen Briarin kyläpäällikön kanssa, mutta tietäen Delathosin ja ollen tietoinen tuon ja Seyrin yhteenotosta, ei Darius sinällään ihmetellyt, että kaksikon välillä kitkaa oli.
"Delathos!", Eliitti kävi sähähtämään ääneen kapteeninsa huomautellessa Hopeakäärmeen puoliverisyydestä - juuri siitä asiasta mistä Vanhin hetki sitten oli nuorempaa urosta parjannut. Kuuraparta saisi nyt pitää turpansa kiinni jos ei mitään nättiä osannut sanoa, tai Haukansilmä piru vei pieksisi tuon pyytämään anteeksi Hopeakäärmeeltä.
Paikalle jääneet sotilaat käytiin jakamaan kahteen ryhmään - eipä heitä ollut kuin kuusi paikalla - jonka jälkeen he nousivat valkeiden käärmeiden selkään. Syystä tai toisesta Seyr halusi välttämättä Winderin selkäänsä, mikä ei sinällään ollut yllätys Haukansilmälle itselleen. Darius kuitenkin varmisti että jokainen pääsi niin Lokenen kuin Lorythasin kyytiin, ennen kuin itse kävi nousemaan kovinkin varovaisesti uroksen selkään, istahtaen Iriadorin taakse, pystyen näin omalta osaltaan varmistamaan ja katsomaan sokean perään. Ei hän pitänyt tästä, olo oli niin kovin turvaton ilman satulaa tai sitä kokenutta ratsastajaa, mutta ehkä tästä nyt selvittäisiin - niin kuin viimekerrallakin.
Pumpkin hypähteli nätisti Seyrin tassun puoleen tuon tarjoutuessa kantamaan pienempänsä mukanaan. Hienosti pieni lisko tuon kouraan mahtui, pistäessään itsensä rullalle ja hakeutuen matalaksi. Kaiken lisäksi Vaern veti hänet lähelle rintaansa, missä oli mukavan lämmin ja turvallinen olo. Kyllä siinä nyt kelpasi matkustaa sen tovin, jotta kotiin päästäisiin.
"Olethan kunnossa?", Darius kävi kysymään telepaattisesti Iriadorilta, ennen kuin he lähtivät matkaan. Seyr oli selvästi harjoitellut lentämistään, sillä tuo liikkui huomattavasti tasaisemmin ja varmemmin, mitä keväällä aroilla - tosin sitä ei voinut edes lentämiseksi kutsua silloin viime kerralla. Ennemminkin se oli liitämistä ja loikkimista.
Eihän siinä lentäen kauaa mennytkään, kun he saavuttivat jo ratsujen luokse ehtineet toiset Kuiskauksen sotilaat. Tietenkin ratsut kävivät säikkymään lähelle lehahtavia liskoja, siinä missä myös maassa odottavat sotilaat, mutta äkkiäkös kävi ilmi että nämä liskot eivät olleet vaaraksi ja olivat vain loputkin selvinneistä tuoneet takaisin. Osa ratsuista oli karauttanut tiehensä, ehkä syystäkin, kun kaksi vanhinta oli rinteellä riehunut. Totta kai saaliseläimen vaistoilla toimivat ratsut olivat lähteneet ja äkkiä, eikä edes Nashira ja Náro kyenneet niitä kaikkia paikalla paimentamaan. Riittävästi niitä kuitenkin paikalla vielä oli jokaiselle sotilaalle, jotta kotiin päästäisiin ja varmasti paikalta paenneet ratsut olivat jo matkalla kotiin joka tapauksessa.
Kuiskaus laskeutui lohikäärmeiden selästä ja käsky kävi nousta ratsaille, Dariuksen kuitenkin kääntyen vielä Lorythasin puoleen.
"Kiitos... Jälleen. Vaikka olen yhä sitä mieltä, että sinun ei olisi pitänyt henkeäsi sillä tavalla vaarantaa... Mutta minun syytänihän se on", Katse laski hetkeksi Hopeakäärmeestä maahan, jälleen häpeillen, "Kerro seuraavassa kirjeessäsi miten hän toipuu", Haltia kuitenkin jatkoi nyökäten Pumpkinin puoleen, joka Lorythasin karvojen seasta tilannetta tarkkaili.
"Ja kerro viestiliskoillesi, ettei niiden tarvitse jäädä odottamaan luokseni kirjettä sinulle vietäväksi. Omistan kyllä viestilintuja, pikku liskosi herättävät yllättävänkin paljon huomiota tuvilla...", eipä se paha asia ollut, ei noista liskoista mitään haittaa kenellekään ollut - mitä nyt välillä kävivät ruokakomerosta syömässä omine lupineen jos Darius ei älynnyt niille ruokaa antaa palkkioksi.
// KAHTOTAAN. Deli nyt. NYT EI NOUSE. ISTU. PAIKKA. MAAHAN. Kieri. Helikopteri. Eikun mitä. Timi on vähän tommonen. TIMI THE KARJALANSPÄRDÖDOGE TULEE JA REPII URPON JA TURPON KAPPALEIKSI. Mut meil on se munapate ja munaossi hei :DDDDDD:D::D:D: Puhumattakaan valeheterosta ja kaappihomosta. ET NYT MYRKYTÄ PATEA KUN SEN PITÄÄ VIEDÄ PAKETTEJA. JA SIL ON KISSE. Et sä voi toista kisseihmistä sillä lailla myrkytellä //