Sivu 1/1

Piilotettu hauta

ViestiLähetetty: 25 Helmi 2008, 16:45
Kirjoittaja Aksutar
Millenium

Vanha, kookas uros käveli pitkin aroja, läpi verikenttien, ohi pimeän paikan, kohti vuoren sisällä olevien luolastojen suuaukkoa. Se käveli hitain ja varmoin askelin, välillä se pysähtyi lepäämään.. olihan se vanha jo, iätön, mutta sen tarkoitus ei ollut kuolla vanhuuteen. Vaikka se käveli synkkien alueiden läpi, se hymyili, vaikka pimeyden ja tuskan kädet hivelivät sen turkkia, se vain hymyili joskus jopa naurahteli.
Millenium oli menossa kohti luolastoja, aikeina käydä siellä sisällä olevalla haudalla. kukako sinne oli haudattu? Vain Millenium tiesi. Hänellä oli suussaan muutama valkoinen kukka, jotka suorastaan loisitivat tummaa maisemaa vasten.. kuten sen turkkikin, olihan Millenium pääpiirtein valkoinen.

Millenium saapui suurelle luolan suuaukolle. Aukko oli viisi metriä korkea ja kolme metriä leveä.. noh, mahtuipahan vähän isompikin henkilö siitä kulkemaan. Mill vilkaisi vielä taakseen ennen kuin astui pimeään luolaan. Hetken se käveli pimeydessä, kunnes se naurahti ja pudisteli itsekseen päätään.
"Mill sinä olet hupsu, miksi et valoa laita.." Millenium puhui itsekseen ja kohotti toisen etutassunsa, iski sen maahan synnyttäen pienen, valkoisen pallosalaman joka lähti lentelemään Milleniumin vierellä kun hän käveli syvemmälle luolastoihin.
Hän käveli pitkin suurehkoa tunnelia, kunnes se laajeni yhdeksi todella suureksi luolaksi. Luolan kattoa ei näkynyt, sen verran korkea se oli. Tilavuudeltaan luola oli sen kokoinen että siellä olisi voinut järjestää juhlat koko kuningas kunnalle.
Millenium jatkoi matkaansa läpi luolan, mutta pysähtyi sen reunalla olevalle kiviröykkiölle. Röykkiön päädyssä oli puinen risti jonka ympärille oli kiedottu punainen nauha.

Millenium laski kukat kiviröykkiön eteen ja jäi istumaan siihen, tuijottane ristiä hymyillen.
"siitä on pitkä aika kun viimeksi täällä kävin, muistatko sinä edes sitä?" Millenium puhui haudalle.
Hän tunsi ettei ollut yksin.. ei sillä, puhuihan hän ristillekkin kuin tämä olisi ollut henkilö, mutta hänellä oli tunne että lähistöllä oli joku muukin...

// Terxxi ja Ryuu tänne! ^^ //

ViestiLähetetty: 25 Helmi 2008, 20:16
Kirjoittaja Anonymous
Vieno tuulen ääni ujelsi luolassa. Ja Ryuu heräsi siihen. Hän oli ollut makaamassa aivan sen ristis takana, minkä luona Mill nyt oli. Hän nosti itsensä ylös ja haukotteli, ja tuijotti Milliä hassulla ilmeellä pyöritellen viiksiään sormiensa välissä. "Jaahas, jaahas... Seuraa.. Mutta minkälaista? Tunsitteko te tämän henkilön, joka makaa tuolla?" Ryuu kyseli koiralta vanhalla äänellään.

Samalla hän lehahti pois ristin takaa, ja tuli melkein Millin vierelle, mutta ei kuitenkaan vierelle, hän piti tietyn verran väli matkaa. Lohikäärme kaapi maata pitkillä kynsillään, ja vilkuili tulokasta. Sitten hän katsahti ristiä. Hyvin perus ilme kasvoillaan, otsaansa kurtistaen.

Lohikäärme venytteli laiskasti, ja liikutteli hieman siipiäänkin. "En ole pitkilleen nähnytkään koiraa.." Uros sanoi nousten samalla venyttely asennostaan. Hän huomasi ,että koiralla oli mukanaan valo pallo... Jos siksi sitä pystyi kutsumaan. Siitä lohikäärme päätteli, että tämä olisi aika vanha ja oppinut... Ehkä jopa velhojen tasolla. Lohikäärme alkoi toden teolla kiinnostua vertaisestaan seurasta.

"Olet varmaan jonkinlainen velho, vai?" Ryuu innostui kyselemään. Hän pyöritteli koko ajan viiksiään, se oli hänen pakko mielle. Uros ei yleensä puhunut paljoa, mutta Milleniumille puhuminen tuntui varsin luonnolliselta vaihto ehdolta. Ja hän odotti uroksen vastauksia

((Täällähn minä!!!! 8D))

ViestiLähetetty: 25 Helmi 2008, 23:44
Kirjoittaja Aksutar
Millenium

Millenium nosti katseensa lohikäärmeeseen kuullessaan tämän äänen. Aluksi hän ei sanonut mitään vaan katseli kuinka lohikäärme lensi hänen lähelleen ja kertoi ettei pitkiin aikoihin ollut nähnyt koiraa.. sinänsä hassua, koirat nyt olivat yleisempiä mitä lohikäärmeet! Lopulta Millenium naurahti vahalla äänellään ja katsoi hymyillen lohikäärmeeseen.
"Tunsin minä, hän oli yksi siitä muinaisesta kansasta joka täällä asui... hänen nimensä oli Ramona." Millenium vastasi hymyillen katsoen hautaa.
"ja ei" Millenium aloitti kääntäen katseensa takaisin lohikäärmeeseen "En ole velho, en edes taikuri. Omistan vain elementti voiman, sähkön. En laskisi itseäni sen takia velhoksi, velho osaa monia taikoja ja hallitsee vähintään kahta elementtiä kohtalaisen hyvin, minä hallitsen vain yhtä" Millenium selitti hymyillen.
"Minä olen Millenium, iätön vaeltaja, yksi neljästä. Tulen metsästä, Zhion reviiriltä, kuulun hänen laumaansa. Enkai herättänyt sinua? Tarkoitus ei nimittäin ollut" Millenium esitteli itsensä noustessaan seisomaan ja kääntyi nyt kokonaan lohikäärmettä kohti.

"Empä ole vähään aikaan nähnyt lohikäärmettä" Millenium sanoi hymyillen kasvoillaan erittäin lempeä, mutta vanhan koiran ilme. Se katsoi Lohikäärmettä pitkään ihaillen sen siipiä ja viiksiä, lopulta se siirsi katseensa lohikäärmeen silmiin ja hymyili.
"Kukas sinä sitten olet?" Mill kysyi istuessaan takaisin alas.

// yay \o/ Sry, tuli vähän lyhyempi ^^' //

ViestiLähetetty: 25 Maalis 2008, 18:20
Kirjoittaja Anonymous
Ryuu kuunteli Milleniumin selityksiä. Levollinen katse kasvoillaan. "Minähän olen Ryuu, monta vuotta vanha lohikäärme, täytän tänä vuonna 2001 vuotta..." Ryuu katseli ja selitti Milleniumille taustojaan. "Oletko sinä kerennyt olla siinä sodassa, joka käytiin tällä saarella?" Ryuu kyseli. Kosteus tuntui selvästi luolassa.

"Mennäänkö ulos täältä? En ole käynyt ulkona moneen päivään... Olen vain muistellut aikoja tämän vainaan kanssa ja nukkunut. " Ryuu kysyi venytellen ja lähti tallustelemaan päin luolan ulko aukkoa. Ulkona oli varsin kesäinen ilma, aurinko lämmitti. Muttei tukahduttavasti. "Aah..." ryuu sanoi ja siemaisi kunnolla kesäistä ilmaa keuhkoihinsa. Ja tuprutti vähän savua sieraimistaan. "Mitä sinä muuten täällä teet?"

ViestiLähetetty: 25 Maalis 2008, 20:33
Kirjoittaja Aksutar
Millenium

Millenium nyökkäsi Ryuulle, kun tämä esitteli itsensä. Hän oli melko kohtelias, näin lohikäärmeeksi... no, harvemmin Mill oli lohikäärmeisiin törmännyt. Mill ei vielä vastannut Ryuulle mitään, vaan lähti jolkottelemaan tämän vierellä kohti luolan suuaukkoa.
"en ollut täällä vielä sodan aikana.." Millenium aloitti heidän kävellessään "tulin vasta sodan jälkeen, sitä ennen olen vaellellut muissa valtakunnissa" Hän sanoi muistellen niitä aikoja, kun hyppeli valtakunnasta toiseen.
Ulkona oli ihanan lämmin, keväinen ilma. Mill veti syvään henkeä, ilma tuntui ihanan raikkaalta verrattuna luolien tunkkaiseen ja kosteaan ilmaan. Sitä oppi arvostamaan raikasta ilmaa, kun käväisikin jossain niin tunkkaisessa paikassa. Mill saattoi vain arvailla, kuinka tunkkaista kylissä oli. Lopulta Mill vilkaisi Ryuun, kun tämä esitti uuden kysymyksen.
"ah, en mitään eirkoista. Tulin vain käymään haudalla, ei sen kummempaa... harvemmin sitä tulee yksin lähdettyä mihinkään, osaksi siksi että olen jo niin vanha, osaksi siksi että on nuorempia susia vahdittavana" Mill selitti lempeästi hymyillen.
"mutta kai sitä pitää kotiin päin lähteä pikkuhiljaa.." Mill aloitti ottaen pari askelta eteenpäin "kuule.. jos sinulla ei ole mitään tekemistä, tule toki seuraksi. Matka seura kelpaa aina" Mill sanoi olkansa yli hymyillen ja jäi odottamaan, mitä Ryuu vastaisi.