Vain yhden suden tähden//sovittu

Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

Vain yhden suden tähden//sovittu

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Joulu 2011, 19:22

//Tänne Lotdow sekopäineen 8D Kovaa tekstiä on odotettavissa, joten katsotaan joudutaanko laittamaan k-15 varoitus :P

Leonard

Pitkä sarja manauksia kaikui suuren luolaston seinillä ja käytävillä. Joukko lepakkoja pyrähti lentoon kirkuen, mikä sai luolastoihin eksyneen miehen kiroamaan lisää. Missä lepakoita, siellä oli todennäköisesti myös lattia täynnä paskaa. Leonard yritti silmiään siristellen nähdä eteenpäin soihdun lepattavassa valossa, mutta kompasteli silti satunnaisiin kiviin, joita eteen sattui. Mies kiroili ja vannoi, että aikoisi kiristää hieman ylimääräistä palkkioonsa sen lampolan omistajalta, joka oli pyytänyt etsimään ja tappamaan lampaitansa verottaneen suden. Selvä, oli Leonard sanonut. Harmi vain, että hänen oli onnistunut haavoittaa sutta, mutta tämä olikin paennut luoliin ja, jos Leonard aikoisi saada palkkionsa, hänen täytyisi tuota suden turkki lampolan omistajalle. Miehen onnistuikin tappaa susi ja ottaa sen talja, mutta silloin hän oli jo ajautunut niin syvälle luolastoon, ettei enää osannut sanoa, mistä päin oli tullut, minne pitäisi mennä ja hyi hemmetti, astuinko minä juuri kuolleen lepakon päälle? Leonard osoitti soihdullaan lattiaa ja tunsi oksennusrefleksin tekevän tehtävänsä. Kuvotusaalto pyyhkäisi miehen yli ja hän päätti pitää pienen tauon, vaikka halusikin pois pimeistä luolista niin pian kuin mahdollista. Leonard hieraisi kasvojaan ja mietti löytäisikö hän ulos ennen iltaa. Kun hän oli mennyt luolaan, auringon noususta ei ollut kuin pari tuntia. Nyt taisi olla enää pari tuntia keskipäivään. Talven tulon myötä myös päivät olivat lyhentyneet, joten aikaa ehtiä ulos oli myöskin vähemmän.
"Hittolainen..." Leonard mutisi ja nousi seisomaan. Hän ei kyllä haluaisi viettää yötään täällä.

//Tadaa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2011, 19:50

//Hahhah, huomautan etten ole 15 :D

Morna

Päivät, ne olivat surkeita, mutta tämä päivä oli ollut kerrassaan mainio! Kaksinaaman ruumiista oli ottanut johdon heti aamusta Morna ja nyt tuolla olisi koko päivä aikaa mekastaa ja aiheuttaa tuhoja. Se olisi tosin voinut olla helpompaa, jos kaksinaama ei olisi ehtinyt ravata itseään eksyksiin tähän typerään luolastoon. Morna kihisi kiukusta ja talssi voimakkain askelin eteenpäin. Ainoan valon soi kädessä oleva soihtu. Haltia potkaisi agressiivisesti maassa lojuvia kiviä ja murahti vihaisena.
"En ole eksynyt. Minullahan menee saamarin hyvin! Täällähän on helvetin monta maamerkkiä!" tuo karjui vihaisena sarkastisella äänellä ja katsoi identisiä seiniä. Täältä olisi miltein mahdotonta löytää ulos. Morna katsoi sivulle jatkuvia käytäviä ja käveli eteenpäin. Pimeys, ahtaus ja kaikkea eämiellyttävää. Ja koska ei kaksinaama kiinnittänyt katsettaan eteenpäni törmäsi tuo hetkessä tippukiveen. Kuului voimakas tömähdys joka kaikui luolassa ja haltia perääntyi. Tuo oli kiukusta punainen ja alkoi polkea jalallaan maata ja kirota lujaan ääneen:
"Perkele! Jumalauta! Saamari ja paskat ja helvetti!" Vasta kun tuo oli saanut lueteltua kaikki kirosanat tuo pystyi vain ärisemään omiaan ja puremaan alahuultaan. Morna katsoi jalkojaan ja henkäisi syvään.

Kohta tuon korvat värähtivät kun tuo kuuli askelien ääniä. Jokin eläin vai joku muu. Samantekevää, siitä tulisi muhennosta jos lähesyjä uskaltausuisi kiukkuista Mornaa lähellekkään. Toisaalta ei tässä kannattanut vältämättä heti riehumaan. Agressiivinen Morna oli, muttei tyhmä ja varnmuudenvuoksi Tuo nosti lakkinsa pois päästä ja taittoi korvansa sen alle piiloon. Ei voinut koskaan olla liian varma minkä rodun edustaja oli tulossa vastaan.

//Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Kirjoitin kiireessä ^^'
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Joulu 2011, 19:57

//Voin lyödä vetoa, että yli 15-vuotiaille suunnattua materiaalia on tullut silti katsottua ja varsinkin kirjoitettua >D

Leonard

"Perkele! Jumalauta! Saamari ja paskat ja helvetti!"
Kappas, Leonard ajatteli ja vai soihtunsa äänen suuntaan, Tuo ei ehkä tainnut olla kaiku.
"Hoi! Onko siellä joku?", mies kysyi vaikka olihan se aika ilmiselvää ja, kun 'se joku' tuli Leonardin soihdun rajaamalle alueelle, oli vieläkin selvempää.

//Nyt tuli tynkä, mutta voevoe
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2011, 22:46

//Myönnetään :D

Morna

Joku luolastoissa tosiaan oli, siis kaksinaaman lisäksi. Kiukun valtaamana tuo pystyi vain vastaamaan vihaisesti takaisin:
"Mitäs luulet älypää? Kivet eivät pahemmin puhu." Tuskin tuo olisi mitään muuta vastannut vaikkei olisikaan ollut niin turhautunut. Morna teki nopean tarkistuksen soihtujen valaisemaan tulijaan. Suippoja korvia ei ainakaan ollut eikä näkynyt joten Morna teki johtopäätöksen siitä että toinen olisi ihminen. Kävipä tuuri että hän oli pistänyt korvansa piiloon. Morna kallisti päätään ja yritti näyttää siltä että tämä olisi hänelle yleistä päiväarkea. Hän ei tosiaankaan halunnut toisen tietävän olevansa eksynyt, eikä tässä hepussa näyttänyt olevan mitään luottamuksen arvoista. Ihmisiin ei voinut luottaa.
"No, päiväretkelläkö sinä täällä olet, vai?" Morna kysyi.

//Pätkääpä täälläkin
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Joulu 2011, 23:02

Leonard

Oudonnäköinen, oli Leonardin ensimmäinen ajatus muukalaisen tullessa paremmin näkyviin. Mies alkoi heti miettiä, pitäisikö toiselta kysyi puolta, mutta antoi asian ainakin hetkeksi olla. Tosin se tosiasia, ettei Leonard voinut nähdä muukalainen korvia, toi pienen epäilyksen tunteen.
Mies ei viitsinyt vastata toisen nasevaan komenttiin puhuvista kivistä. Siitä olisi vain saattanut tulla iso riita, koska ainoa järkevä vastaus, minkä Leonard keksi oli: "Kyllä, yksi niistä taitaa juuri puhua minulle."
"En, tulin tämän perässä", Leonard vastasi ja näytti harteillaan lepäävää sudentaljaa.
"...Ja satuin sitten eksymään." Mies vilkaisi kerran ympärilleen ja palautti sitten katseensa takaisin muukalaisen.
"Sattuisitko tietämään tien ulos? Olen harhaillut täällä jo pari tuntia." Leonard katsoi toista odottavasti, vaikka jotenkin hänestä tuntui, että he molemmat olivat nyt niin syvässä kusessa, että he saisivat kahlata siitä pois hyyyyyvin pitkään.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2011, 23:28

Morna

Vai että sudestamassa tuo oli ollut ja eksynyt. Eli opastaa tuo ei täältä pois osannut.
"Hah! Tottakai minä tiedän missä olen, tyhmältäkö näytän?" Morna naurahti ja röihisti rintaansa. Valetta koko homma, ehkä totuus olisi pitänyt kertoa, mutta tehty mikä tehty. Haltia kuitenkin kallisti vähän päätään ja sanoi: "Ainakin olen melkein varma missä olen." Kaksinaama tutki vähän ahdasta olotilaa ja pyöritti silmäänsä. Ei tältä voinut löytää ulos yksikseen. Morna pyörähti takaisin toiseenpäin ja hänen hiuksensa hipoivat tuon soihtua. Hän keräsi hiuksensa kokoon ja asetti sen takaisin taakse.
"Tiedän siis melkein, tai ainakin pienen osan varmuudella missä olen, mutta en näe mitään syytä johtaa sinua ulos", Morna sanoi. Ei ollut vaikeaa huomata että Morna oli täällä eksyksissä siinä missä tulijakin.
"Tuota... Sinäkö et sitten osaa ulos?" Morna kysyi ja katsoi viattomasti ympärilleen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Joulu 2011, 23:46

Leonard

"Hah! Tottakai minä tiedän missä olen, tyhmältäkö näytän?"
Kieltämättä... Leonard ajatteli hiljaa itsekseen ja muukalaisen seuraavat sanat vain vahvistivat tätä mielipidettä. Mies huokaisi syvään, yhtään pettymystään peittelemättä.
"Sanoin jo aiemmin", Leonard aloitti melkein hieman ärsyyntyneenä, että joutui toistamaan sanansa, "...että olen eksynyt ja pyysin sinua neuvomaan tien ulos, mutta ilmeisesti olet yhtä pahassa pulassa kuin minäkin, joten se siitä kai sitten." Leonard vilkaisi nopeasti selkänsä taakse ja suuntaan, mistä muukalainen oli tullut. Niissä suunnissa uloskäynti ei ainakaan vaikuttanut olevan, mutta, kuka tietää, miten sokkeloiset nämä luolat olivat. Kaksikon oikealla puolella aukesi yksi iso nouseva väylä ja Leonard päätti kokeilla sitä seuraavaksi.
"Paikallaan olemalla täältä tuskin pääsee pois", hän totesi ja kääntyi oikealle,
"Ja ylöspäinhän tässä ollaan menossa." Leonard ehti ottaa pari askelta, kunnes hän kääntyi muukalaisen suuntaan ja kysyi: "Tuletko samaa matkaa?"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Joulu 2011, 12:40

Morna

No, ihminen oli näemmä huomannut tulleensa huijatuksi. Ehkä parempi näin, ehkä ei. Morna kallisti päätään ja kysyi:
"Voinko luottaa sinuun?" Tästä hän voisi kuitenkin kokea hyötyä, ja jos he pääsisivät ulos hän voisi tappaa ihmisen heti ulkopuolella. Morna virnisti ajatukselle ja lähti toisen mukaan.
"No, nyt kun joudumme talssimaan samaa matkaa todennäköisesti hyvin pitkään, niin saan varmaan kuulla nimesi?" Morna totesi pitäen katseensa seinissä, jotka eivät näyttäneet mitenkään eroavan toisistaan. Kaikki askeleet kaikuivat luolastoissa ja jostain kuului lepakoiden kirkunaa. Mornan lytistyneet korvat värähtivät korkeista äänistä.
"Samperi noita lepakoita!" Morna murahti ja oli jo täydessä valmiudessa tuikkaamaan sellaista soihdullaan turpaan. Hetken matkan kävelyn jälkeen kaksikko saapui kolmen käytävän risteykseen. Yksi reitti näytti jatkuvan alaspäin ja toiset suoraan. Morna vilkaisi seuralaistaan ja kysyi:
"Umm, menemmekö vasemmalle?" Sitten kaksinaama siirsi katseensa oikealle ja osoitti soihdullaan käytävää.
"Vai oikealle?" Morna vilkaisi vielä alaspäin loivasti lähtevää käytävää.
"Emme taida olla menossa alas?"
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Joulu 2011, 18:17

Leonard

"Ainakin niin kauan, kun minä voin luottaa sinuun", Leonard vastasi eikä suinkaan ensimmäistä kertaa noilla sanoilla.
"Leonard Baraghan", mies vastasi sen kummempia titteleitä lisäämättä, toisen huomauttaessa asiasta, "Enkä kyllä muista kuulleeni sinunkaan nimeäsi."
Matka jatkui liukastellen ylöspäin ja aina silloin tällöin näkyi haarautuvia polkuja ylös ja alas, mutta ne olivat joko liian jyrkkiä kiipeämiseen tai sitten täynnä lepakonpaskaa. Ja joistain kuului aina outoja murisevia rääkäisyjä, mikä itsessään tuntui olevan tarpeeksi hyvä syy kiertää sellaiset reitit kaukaa. Erään risteyksen kohdalla kaksikko pysähtyi arpomaan reittiä.
"Syvemmälle ei ainakaan", Leonard murahti ja valaisi reittivaihtoehtoja soidullaan.
"Olen kuullut, että labyrinteistä ja sokkeloista selviää helposti, jos laittaa laittaa kätensä seinään eikä kävellessä päästä irti. Sillä tavalla kuulemma löytää takuulla perille." Mies tarkkaili hetken soihtunsa liekkiä. Hyvin heikosti se näytti lepattavan enemmän alaspäin menevän käytävän suuntaan. Leonard saattoi mahdollisesti nähdä omiaankin, mutta yhtä hyvin oli mahdollista, että tuo kyseinen kääntyisi nousuun ja veisi heidät suoraan ylös.
"Kokeillaan!" Leonard tokaisi ja lähti marssimaan kohti alaspäin vievää reittiä. Käytävä oli yhtä epätasainen ja märkä kuten aiemmatkin reiti ja muutaman minuutin kapuamisen jälkeen se totta tosiaan alkoi kaartaa ylöspäin. Ei kovin jyrkästi, mutta kuitenkin.
"Alkaa tuntua siltä, että täältä pääsisi joskus poiskin", mies totesi naurahtaen.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Joulu 2011, 17:42

Morna

Leonard. Kaksinaama painoi nimen mieleensä ennenkuin avasi suunsa ja kertoi omansa:
"Morna." Haltia irvisti pirullisesti pienen hetken ajan ennenkuin väänsi naamansa takaisin normaaliksi. Pitäähän sinun saada tietää kenen kädestä kuolet. haltia lisäsi mielesään. Kolmenristeyksen reitin valinnan päätös osui kuitenkin alaspäin menevään reittiin Leonardin mukaan. Hullua. Morna katsoi tuota hetken aikaa hämmästyneenä. Normaalisti hän olisi ruvennut tekemään vastarintaa oman mielipiteensä puolesta, mutta nyt tuo tyytyi menemään perässä ja pitämään suunsa kiinni, ennenkuin möläyttäisi jotain typerää ilmoille. Käytävä meni alaspäin pitkälti kunnes lähti ylös. Haltia oli lyödä päänsä jok'ikiseen katosta laskevaan ulokkeeseen kun tuo käveli eteenpäin.
"Siltä tosiaan näyttää. Hyvin valittu reitti", Morna vastasi Leonardille livästi kehuvalla äänensävyllä. Jääden paikalleen kaksinaama katsoi tyytyväisen loivasti ylöspäin lähtevää reittiä. Haltia lähti jatkamaan kävelyä ja nopeensi jopa tahtia. Hän halusi ulos näistä lepakoiden paskaa tulvivista tunneleista, jotka haisivat märältä ja tunkkaiselta ja joissa meinasi lyödä päänsä jokaiseen mahdolliseen asiaan. Kuinka mikään eläväolento pystyi asumaan täällä? Morna pärskäisi ajatukselle ja keskitti ajatuksensa tarkasti siihen mitä tulisi tapahtumaan heti kun he pääsisivät ulos. Tuo silitti huomaamattomasti selässä roikkuvan miekan kahvaa ja virnisti, jonka jälkeen laski kätensä takaisin alas.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Joulu 2011, 19:17

Leonard

Kului tunteja. Käytävät risteilivät milloin missäkin ja Leonard olisi voinut vaikka vannoa, että he yhdessä vaiheessa kiersivät kehää sillä se sama, iso lepakon raato tuli aina vastaan. Pian tuli huoli siitä, ehtisivätkö he ulos ennen yötä ja missä kaikki luolaston hirviöt olivat? Vastaan ei ollut tullut yhtäkään, mutta ääniä oli aina silloin tällöin kuulunut.
"Hopearaha vetoa, että täällä on kuitenkin vain joku pienen pieni demoni, joka vain kujeilee tänne eksyvien ihmisten kustannuksella", Leonard puuskahti Mornalle,
"Tuolla se jossain vain murisee ja johdattelee meitä harhaan vaikka itse on vain pienen kärpäsenpaskan kokoinen!" Mies astui kumartuen suuren tippukiven alta ja pysähtyi katsomaan ympärilleen. He olivat saapunut laajaan luolanosaan, jonka katto oli täynnä tippukiviä. Toisin kuin muualla, siellä ei lattia lainehtinut lepakoiden oksennukesta, jätöksistä, kuolleista lepakoista tai ötököistä, vaan oli itse asiassa varsin puhdas lukuunottamatta muutamia vesilätäkköjä joihin tipahteli aina muutama pisara silloin tällöin. Se tuntui jotenkin varsin pahaenteiseltä.
"Vaikuttaa pahaenteiseltä", Leonard sanoi hiljaa ja otti varovaisen askeleen eteenpäin tietämättä lainkaan, mitä siitä seurasi.

//Ja sen saat sinä päättää! :DD
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 08 Joulu 2011, 21:32

Morna

Haltialta ei vienyt kauaa huomata kuinka he olivat kävelleet kehää, kun sama lepakko tuli vastaan viidennettä kertaa.
"Häivy sinä helvettiin!" Morna huusi kiukkuisena ja potkaisi lepakon vasten luolaston seiniä. Eipä sen jälkeen enää samaa reittiä kierretty. Kaksinaama naurahti toisen hirviöselostukselle ja käveli tuon mukana.
"Jos se on kärpäsen paskan kokoinen teen siitä paskankin paskaa pienemmän", Morna totesi ja olisi lyönyt nyrkkinsä yhteen ellei soihtu olisi ollut kädessä. Haltian huomio kiinnittyi heti katosta roikkuviin teräviin tippukiviin joita oli koko katon täydeltä. Ainakin niin pystyi päättelemään siitä minkä soihdun valo näytti. Leonard otti uhkarohkeasti askeleen eteenpäin. Parempi sinä kuin minä. Morna ehti ajatella, kun toisen askel kaikui avarassa tilassa. Mitään ihmeellisempää ei tapahtunut.
"Hah, olipa hur-", Morna naurahti kovaan ääneen kun kuului valtava rusahdus ja katosta putosi tippukivi alas. Se jäi soijottamaan lattiasta ja kaksinaama hiljeni. Tässä paikassa ei kannattaisi päästellä ylimääräisiä ääniä, mutta hiljaa pysyminen ei ollut Mornan juttu.
"Ei ikinä! Tuohan on silkka surmanloukku, lävistymme molemmat varrastikuiksi!" Tuo mesosi ja kaikki sanat jäivät kaikumaan aiheuttaen uusia pamahduksia kauempaa.

Haltia ei kuitenkaan halunnut jäädä tänne seisoskelemaan ja otti tuokin ensimmäisen askeleen etenpäin. Pelkkä askeleen ääni ei saanut kiviä putoilemaan, paitsi joitankin pieniä. Morna nosti katseensa kattoon nähden pelkkiä teräviä päitä.
"Ei tästä kävelemättä pääse", haltia kuiskasi ja otti varoivaiset askeleet eteenpäin. Lätäköiden loiskahdukset saivat vain pieniä kiviä putoilemaan, mutta niidenkin joukossa voisi olla suurempia.
"Pitääköhän tässä hiipparoimaan ruveta?" Morna aprikoi hiljaa ääneen.

//Tästä tulee jännää, katsotaan kuka seivästyy ensimmäisenä >:D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 11 Joulu 2011, 19:39

Leonard

Mies tuijotti yllätyksestä kangistuneena lattialla sojottavaa tippukiveä.
"Että sillä lailla", hän sanoi sisään hengityksellä ja otti varovaisen askeleen taaksepäin.
"Varrastikuiksi..." Leonard toisti hiljaa ja sai mukavan verenmakuisen mielikuvan päähänsä, "Optimisti." Morna lähti ensimmäisenä kokeilemaan onneaan ja jokaisella kerralla, kun tippukivi iskeytyi lattiaan, Leonard värähti. Itsesuojeluvaisto käski kääntyä takaisin, mutta niin pitkän kävelyn jälkeen se tuntui typerältä.
"Tai mitä, jos jätetään hiipparoiminen sikseen ja vain juostaan?" Leonard naurahti vaikkei todellisuudessa ollut lainkaan huvittunut. Hän vilkaisi kattoa ja se oli yhä tippukiviä täynnä vaikka niitä olikin jo useampi tippunut. Leonard poimi maasta nyrkin kokoisen kiven, tähtäsi ja viskasi sen maassa törröttävien tippukivien joukkoon. Jokainen kolahdus ja osuma päästi kovan äänen, joka kaikui ympäri luolaa. Kivet tärähtelivät ja ei aikaakaan, kun katosta tippui useita kiviä. Ryminä kävi, kun tippukivet iskeytyivät maahan ja koostaan riippuen, joko murskautuivat tai jäivät lattian sojottamaan. Tämä oli muodostanut vain lisää melua ja kului useampi minuutti ennen kuin luolassa oli taas hiljaista. Leonard valaisi luolaa soihdullaan ja ilokseen hän sai huomata, että katossa roikkuvat tippukivet olivat harvenneet räjähdysmäisesti. Sitä vastoin tiet luolan poikki, olivat myös harvenneet.
"En tiedä onko luolan läpi kulkeminen nyt yhtään sen turvallisempaa, mutta ainakin murskaantumisen uhka pieneni", Leonard totesi virnistäen ja antoi katseensa kiertää luolassa, jonka lattiaa peitti nyt iso kasa murskaantuneita tippukiviä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 12 Joulu 2011, 23:33

Morna

Kaksinaama meinasi jo päästää vastalauseen huomatessaan toisen viskaavan kiven maata kohti.
"Idiootti", Morna totesi ja kuunteli kuinka tippukivi toisensa perään putosi alas. Sopi aprikoida, että olisiko turvallismepaa pysyä paikallaan vai kirmata toiseen päähän. Paikallaan pysyminen osoittautui kuitenkin kannattavammaksi vaihtoehdoksi. Morna jatkoi kävelemistä, nyt vähän noepimmin ja kuuluvimmin askelin.
"Vähemmän puhetta ja enemmän toimintaa. Haluan täältä pois ennen ensi vuotta!" kaksinaama ärähti ärtyneesti kun ylitti yhden murskaantuneen tippukiven jämät. Ja paskanmarjat, nämä kiven palaset ovat ärsyttävämpiä kuin lepakon paskat, ruumiista puhumattakaan! haltia raivosi mielessään, hilliten itsensä huutamasta kaikkea ääneen.
"Nyt riitti! En kestä tätä enää!" Morna huudahti seuraavaksi kun hänen hiipparointimittansa oli täysi. Haltia singahti juoksuun niin että jokainen askel nosti meteliä ylös ja sai tippukiviä putoilemaan.
"Älä nyt vain seiso siellä, vaan ala tulla!" Morna huusi vaistomaisesti Leonardille, vaikkei edes tiennyt oliko tuo lähtenyt yhtälailla juoksuun. Hänkun ei jaksanut vilkaista taaskepäin ja tarkastaa asiaa. Tippukivi toisensa jälkeen tuntui osuvan lähemmäs Mornaa, ja luola tuntui loppumattomalta.
"Koska tämä lepakoiden käymälän piru loppuu?!" tuo hermosi hiljaa. Vauhti pysähtyi kun tuo huomasi tulleensa seinän luokse. "Tämäkin vielä?!" Tähänkö tämä loppui? Seinään, umpikujaan? Huono vitsi! Morna etsi ulospääsyä näkemättä mitään. Tosin seinä jatkui pitkälle soidun valon ulkopuolelle.
"Leonard, jos olet hengissä niin yritä pysyä perässä!" haltia huusi ja lähti seuraamaan seinää.

//Ja pitääkin mennä nukkumaan!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Joulu 2011, 19:39

Leonard

"En minua näin helposti saa hengiltä", mies naurahti hieman surullinen sävy äänessään. Lohkareet olivat kiivetessä onnistuneet raapaisemaan hänen jalkojaan ja parissa kohtaa tykytti ikävästi. Kipu nosti kylmän hien Leonardin kasvoille, mutta hän oli muutenkin niin hikinen ja väsynyt monen tunnin kävelemisen jälkeen, ettei sitä voinut huomata.
"Umpikuja, vai?" hän tokaisi yhtään yllättymättä ja kävi kivelle istumaan.
"Siinä tapauksessa voimme kai levätä hetken. Tässähän on pysähtymättä kävelty jo vaikka kuinka ja kauan..." Leonard antoi katseensa kiertää pitkin seinää, jonka päällä varjot tanssivat leikkisästi. Vettä tippui tasaiseen tahtiin miehen oikean jalan vierellä olevaan lätäkköön. Sen tuottama rytmikäs ääni sai Leonardin vajoamaan pieneen transsin tapaiseen tilaan, sillä hän ei rekisteröinyt ollenkaan näköhavaintoja ja, jos Morna oli jotain sanonut sillä hetkellä, ei hän olisi sitä kuullut.
"Luultavasti täällä tulee vietettyä yö..." Leonard sanoi hiljaisella äänellä ja nousi ähkäisten ylös. Hän teki selälleen pari venyttävää liikettä, jonka seurauksena selkärangasta kuului rusahtelevaa ääntä.
"Perkele..." hän mutisi ja pyöräytti kerran hartioitaan.
"Jatketaanko matkaa?"
Pappis
 

Seuraava

Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron