Clash of the titans || Crim (K-varoitus)


Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 08, 2015 10:22

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

Ei lohikäärmeille kuulemma koituisi heidän kuskaamisesta vaivaa, kerta samaan suuntaan olivat lähdössä joka tapauksessa. Tottahan se oli, joten loppupeleissä ei liennyt varsinaisesti mitään hyvää syytä kieltäytyä tarjotusta avusta.
"Hah, minäkö muka en jaksaisi? Elämäni kunnossa! Turhaa tuollaisia kyselet", Saga virnuili vitsaillen Lorythakselle, joka kertoi nyt suunnitelmasta katsoa haltiat omiensa luokse, ennen kuin kylään palattaisiin. Kyllä hän uskoi kestävänsä ja jos ei kestäisi, kyllä pikkulisko siitä ajoissa huomauttaisi.
Darius ei pitänyt siitä, miten Seyr ja N'drayer toisilleen nokkaa nyrpistivät. Totta kai hän halusi jokaisen tulevan toimeen Briarin kyläpäällikön kanssa, mutta tietäen Delathosin ja ollen tietoinen tuon ja Seyrin yhteenotosta, ei Darius sinällään ihmetellyt, että kaksikon välillä kitkaa oli.
"Delathos!", Eliitti kävi sähähtämään ääneen kapteeninsa huomautellessa Hopeakäärmeen puoliverisyydestä - juuri siitä asiasta mistä Vanhin hetki sitten oli nuorempaa urosta parjannut. Kuuraparta saisi nyt pitää turpansa kiinni jos ei mitään nättiä osannut sanoa, tai Haukansilmä piru vei pieksisi tuon pyytämään anteeksi Hopeakäärmeeltä.

Paikalle jääneet sotilaat käytiin jakamaan kahteen ryhmään - eipä heitä ollut kuin kuusi paikalla - jonka jälkeen he nousivat valkeiden käärmeiden selkään. Syystä tai toisesta Seyr halusi välttämättä Winderin selkäänsä, mikä ei sinällään ollut yllätys Haukansilmälle itselleen. Darius kuitenkin varmisti että jokainen pääsi niin Lokenen kuin Lorythasin kyytiin, ennen kuin itse kävi nousemaan kovinkin varovaisesti uroksen selkään, istahtaen Iriadorin taakse, pystyen näin omalta osaltaan varmistamaan ja katsomaan sokean perään. Ei hän pitänyt tästä, olo oli niin kovin turvaton ilman satulaa tai sitä kokenutta ratsastajaa, mutta ehkä tästä nyt selvittäisiin - niin kuin viimekerrallakin.
Pumpkin hypähteli nätisti Seyrin tassun puoleen tuon tarjoutuessa kantamaan pienempänsä mukanaan. Hienosti pieni lisko tuon kouraan mahtui, pistäessään itsensä rullalle ja hakeutuen matalaksi. Kaiken lisäksi Vaern veti hänet lähelle rintaansa, missä oli mukavan lämmin ja turvallinen olo. Kyllä siinä nyt kelpasi matkustaa sen tovin, jotta kotiin päästäisiin.

"Olethan kunnossa?", Darius kävi kysymään telepaattisesti Iriadorilta, ennen kuin he lähtivät matkaan. Seyr oli selvästi harjoitellut lentämistään, sillä tuo liikkui huomattavasti tasaisemmin ja varmemmin, mitä keväällä aroilla - tosin sitä ei voinut edes lentämiseksi kutsua silloin viime kerralla. Ennemminkin se oli liitämistä ja loikkimista.
Eihän siinä lentäen kauaa mennytkään, kun he saavuttivat jo ratsujen luokse ehtineet toiset Kuiskauksen sotilaat. Tietenkin ratsut kävivät säikkymään lähelle lehahtavia liskoja, siinä missä myös maassa odottavat sotilaat, mutta äkkiäkös kävi ilmi että nämä liskot eivät olleet vaaraksi ja olivat vain loputkin selvinneistä tuoneet takaisin. Osa ratsuista oli karauttanut tiehensä, ehkä syystäkin, kun kaksi vanhinta oli rinteellä riehunut. Totta kai saaliseläimen vaistoilla toimivat ratsut olivat lähteneet ja äkkiä, eikä edes Nashira ja Náro kyenneet niitä kaikkia paikalla paimentamaan. Riittävästi niitä kuitenkin paikalla vielä oli jokaiselle sotilaalle, jotta kotiin päästäisiin ja varmasti paikalta paenneet ratsut olivat jo matkalla kotiin joka tapauksessa.

Kuiskaus laskeutui lohikäärmeiden selästä ja käsky kävi nousta ratsaille, Dariuksen kuitenkin kääntyen vielä Lorythasin puoleen.
"Kiitos... Jälleen. Vaikka olen yhä sitä mieltä, että sinun ei olisi pitänyt henkeäsi sillä tavalla vaarantaa... Mutta minun syytänihän se on", Katse laski hetkeksi Hopeakäärmeestä maahan, jälleen häpeillen, "Kerro seuraavassa kirjeessäsi miten hän toipuu", Haltia kuitenkin jatkoi nyökäten Pumpkinin puoleen, joka Lorythasin karvojen seasta tilannetta tarkkaili.
"Ja kerro viestiliskoillesi, ettei niiden tarvitse jäädä odottamaan luokseni kirjettä sinulle vietäväksi. Omistan kyllä viestilintuja, pikku liskosi herättävät yllättävänkin paljon huomiota tuvilla...", eipä se paha asia ollut, ei noista liskoista mitään haittaa kenellekään ollut - mitä nyt välillä kävivät ruokakomerosta syömässä omine lupineen jos Darius ei älynnyt niille ruokaa antaa palkkioksi.


// KAHTOTAAN. Deli nyt. NYT EI NOUSE. ISTU. PAIKKA. MAAHAN. Kieri. Helikopteri. Eikun mitä. Timi on vähän tommonen. TIMI THE KARJALANSPÄRDÖDOGE TULEE JA REPII URPON JA TURPON KAPPALEIKSI. Mut meil on se munapate ja munaossi hei :DDDDDD:D::D:D: Puhumattakaan valeheterosta ja kaappihomosta. ET NYT MYRKYTÄ PATEA KUN SEN PITÄÄ VIEDÄ PAKETTEJA. JA SIL ON KISSE. Et sä voi toista kisseihmistä sillä lailla myrkytellä //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Syys 08, 2015 11:45

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

Iriador tarrasi käsillään harvinaisen tiukasti Hopeakäärmeen selkämyksellä kasvaviin pehmeisiin karvoihin, jaloillaan yrittäen vielä painaa sitä valkeaa nahkaa vasten, että paremmin paikalla olisi pysynyt. Sentään edessä istui yksi sotilaista, ja Darius asettui hänen taakseen, joten oli sijaa nojata tarvittaessa tuen saamiseksi suuntaan jos toisinkaan. Tuskin Lorythas antaisi heistä kenenkään tipahtaa sitä paitsi, eiköhän lohikäärmeratsastajista se yksi kokenein osannut katsoa sen verran kantamuksensa perään, vaikka taisipa tämä itse Puolikäärmeellekin jollain tavalla uusi kokemus olla.
Olen kyllä kunnossa… ajatukseni ja hermoni ovat vain vähän sekaisin kaikesta tästä…”, punapäinen myönteli telepaattisesti kumppanilleen, “Tahdon vain kotiin lepäämään jo… haluan myös kokeilla näköäni uudestaan jossain pimeässä tuvilla johonkin väliin kanssasi, sitten kun sinulla on aikaa”. Sokeaa yhä mietitytti mistä aikaisemmin luolissa sattunut näkeminen oli voinut johtua. Tuskin se oli ollut pelkkää sattumaa, sen oli pakko liittyä jotenkin siihen Yliparantajan tempaukseen silloin talvella. Ja nyt tämänkin kerran myötä, kun niitä palasia alkoi kasaamaan kiinni toisiinsa, ei se oikeastaan kuulostanut enää lainkaan mahdottomalta ajatukselta, että vanhin naaras olisi korkeahaltialle tällaisen lahjan antanut. Ehkä kaikella oli tarkoituksensa ja ehkä ne tarkoitukset myöhemmin selviäisivät silloin, kun niiden aika oli.

Matka lentäen ei ollut kamalan pitkä ja taittui joutuisaan, serpenttikaksikon laskeuduttua hieman etäämmälle haltioiden ratsuista ja niitä kaitsemassa olevista sotilaista. Kaikkien annettiin laskeutua omaa tahtiaan alas selästä, nelisiipisen seuraillessa miten väsyneet sotilaat lähtivät ratsuilleen kapuamaan. Iriadorkin hakeutui sarvikruunuisen naaraspeuransa luokse, siinä missä Kadzait jolkotteli hieman syrjemmältä tummahipiäistä isäntäänsä avittamaan, joka syystä tai toisesta kaiken muun avun itseltään kielsi, auttajiaan tönien itsestään kauemmas muristen. Delathosille viimeinen niitti oli ollut Seyrin kukkoilu, vielä hän tuolta kenokaulalta taittaisi sarvet päästä ja myisi ne hyvään hintaan jollekin halukkaalle. Toisena kapteenia epäilytti tämä koko touhu Kuiskauksen ja Briarin välillä. Eihän Del mitään tiennyt Seyrin ja Winderin väleistä, mutta jostain syystä nuo tuntuivat toisiaan tuntevan nykyisin paremmin, olivat läheisempiä ja olisi melkein voinut väittää ulkopuolisena kaksikon toimivan jonkinsortin yhteistyössä keskenään. Ne kummalliset aavistelut olivat heränneet jo silloin kuuraparran mieleen, kun mokoma silmäpuoli oli luonaan käynyt korttia pelaamassa, ja ollut niin kovin kiinnostunut siitä kuka kuuraparran kättä oli satuttanut.
Sen lisäksi että Delathosilla oli yhtä sun toista vieläkin hampaankolossaan kyläpäällikön suhteen, oli Winderillä myös reilusti selitettävää nyt useammasta kerrasta, kun Kuiskaus oli tavalla tai toisella Briarin kanssa ollut tekemisissä. Ja sitten vielä nämä vanhimmat ja puheet siitä, mite ylinaaras oli suojelemassa jotakuta itse haltioiden kuninkaalta. Kuiskaus tarvitsi vastauksia. Ja ne vastaukset heidän piti saada Haukansilmältä, jonka Delathos heti ensimmäisenä kotiin päästyä laittaisi sellaiseen syyniin, että oksat pois.

Hopeakäärme laski päätään Haukansilmän tasolle, lempeän katseensa pienemmässään pitäen siinä lähellä kun Darius häntä kiitti.
Älä viitsi, vaikka turhaahan minun on kanssasi lähteä tätä vääntämään”, Lorythas hymisi rauhallisesti, “Olet pelastanut jo henkeni muutamaan otteeseen, älä nyt suotta käy murjottamaan siitä, että minä pääsin niistä kerroista maksamaan sinulle takaisin. En mina Archelausta pelkää, en vain arvannut tilanteen yltyvän sellaiseksi kuin siinä otti käydäkseen”, Puolikäärme lisäsi telepaattisesti Winderille, yrittäen lähinnä vain piristää ja karistaa tuota häpeilevää olemusta Haukansilmästä. Ei sitä tarvittu nyt tähän, oli paljon mieluisampaa nähdä Darius hymyilemässä, kuin itseään syyttelemässä minkään suhteen.
Kerron kyllä kuinka Pumpkin pärjäilee, jahka tuo jaloilleen pääsee taas kunnolla”, nelisiipi taas lumoavalla äänellään puhui vilkaistessaan rintaansa vasten pitelemäänsä pikkunaarasta, “En kyllä lupaa etteikö viestilinnuistasi tulisi välipaloja kun meille päin lentävät… mutta kokeillaan nyt sitten, tuskin siitä haittaakaan on”, Vaern vielä naurahti.

Viimeisen kerran valkea kruunupää kuononsyrjällä Haukansilmän käsivartta puski kevyesti, Puolikäärmeen kohottaessa päätänsä jälleen ylemmäs.
Mutta me jatkamme matkaa, etteköhän tekin tästä selviä itseksenne eteenpäin. Toivon teille turvallista kotimatkaa”, Hopeakäärme kujersi, sen ottaessa muutaman askeleen Dariuksesta kauemmas kenraalia samalla katsoessaan, “Lupaan kirjoittaa takaisin heti taas kun ehdin muilta velvollisuuksiltani”.
Pienen kumartavan eleen myötä Lorythas ponnisti itsensä taas maasta ilmaan, Lokenen seuratessa toverinsa perässä, kun ne haltioiden sinipukuisten sotilaiden ylitse kevyesti liisivät aina kauemmas ja korkeammalle karaten. Ne suuntasivat pienempien vuorijonojen ylitse kohti aroja, kohti kotia, luottaen siihen että haltiatkin kotiinsa pääsisivät aikanaan täältä omaa vauhtiaan.


//OLIKO SE HAASTE! DELI NOUSEE, EI MILLÄÄN ISTU TAI PISTÄ MAATEN. Helikopterinkin se varmaan osaa. Eikun. Timi the hero. Urpo ja Turpo on niin entisiä sen jälkeen. Ja voi pirun munapate ja munaossi, mä olin ihan unohtanu ne :----DDDDDD Meidän nimivalinnat vaan on niin täydellisiä <3 MYRKYTÄN PATEN JA OTAN SILTÄ SEN KISSAN JUMALAUTA. Miksi Pate pitää kissaa vapaana autossa. Koska Pate on tymäh!//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Edellinen

Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö