Kirjoittaja VaivainenLepakko » 30 Tammi 2012, 21:05
Rindou
Nainen käveli katsomatta ollenkaan eteensä, kylmä viima puhalsi karikoilla. Hän oli aivan ajatuksissaan, eikä tullut huomanneeksi edes karikkoja. Rindou oli vihdoin saanut käytöksensä taas kuriin j päättänyt lähteä selvittämään päätään jollain muulla kuin alkoholilla. Joku aivan selvästi potkaisi lunta mereen, Rindou ei kuitenkaan rekisteröinyt sitä, vaan jatkoi hajamielistä kävelyään. Toisella kerralla, kun lunta taas potkaistiin, nainen siirsi katseensa hitaasti eteenpäin. Tovin hän katsoi eteensä ja tajusi kauempana edessään olevan hahmon. Naisen päässä välähti kuvajainen samaisesta paikasta, mutta samalla, hän muisti Oscarin, varmasti maailman ärsyttävimmän miehen. Samassa hetkessä, jostain kumman syystä, Rindoun jalat pettivät hänen altaan ja siinä hän nyt oli, rämähtäneenä maahan, aivan kuin joku olisi häntä halolla päähän lyönyt. Miksi nainen oli kaatunut? Sitä hän ei tiennyt, vain sen, että siinä sitä nyt oltiin. Rämähtämisen hetkellä naisen suusta oli päässyt enemmän huudahdus, kuin kiljahdus. Vaivalloisesti kompuroiden Rindou koitti päästä mahdollisimman nopeasti ylös ja pois karikoilta. Hän punastui nolostuksesta, mutta toivoi ettei se, kuka nyt kauempana ikinä seisoikaan, huomaisi mitään. Tai ainakin että tuo joku ei huomioisi Rindouta itseään.
//On mulla ollu taas kivaa miettiä tätä mun vastausta