Varas ottaa kaiken minkä haluaa || Animedog91

Rannan tuntumassa on useita vaarallisia karikkoja. Osaa ei ole edes kartoitettu vieläkään. Seireenit tapaavat laulaa näillä karikoilla, houkutellen kokemattomia ja varomattomia merimiehiä surmansuuhun.

Valvoja: Crimson

Varas ottaa kaiken minkä haluaa || Animedog91

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Touko 2009, 18:45

Ankoku Yakuta

Meri vesi hakkasi karikkoa tasaiseen tahtiin pienesti liplatten, kun tuulta oli tuskin nimeksikään, joka olisi voinut synnyttää isommat aallot, mutta nyt niitä ei ollut ja meri oli varsin tyyni. Muutama lokki korkeintaan lensi taivaalla etsien itselleen ruokaa tai muuten vain lentelivät meren yllä. Ilma itsessään taas oli lämmin ja aurinkoinen, taivaskin oli puhtaan sininen muutamaa hassua pienen pientä valkoista pilven möllykkään ottamatta huomioon. Päivä oli siis mitä täydellisin ulos menemiseen ja pieneen ulkoiluun ja Kannibaalien johtaja oli päättänyt käyttää tämän pienen tilaisuuden hyväkseen. Harvoin sitä pääsi ihan rauhassa nauttimaan tälläisestä luonnon antamasta aarteesta, etenkin kun liikkui enimmäkseen yöllä tai illalla. Ja Ankoku taisi miehistään olla melkein ainoa, joka kykeni liikkumaan päivällä ilman ongelmia, ellei sitten ihmissusia oteta lukuun.
No Yakuta oli saapunut karikoille pienelle hermo lomalle ja makoili kovin rennon oloisesti ainoa silmä puoli ummessa ja käsien ollessa niskan takana tyynynä hieman isomman kiven päällä, miekan ollessa siinä vieressä nojaamassa kiveä vasten. Mikä ihana rauhallisuus...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Touko 2009, 14:02

[[Saa sanoa ihan Rakiksikin ^^ Animedog91 on vaikea kirjoitaa jakuvasti. ]]

Splinter

Vähän matkan päässä, tuskin näkyvissä, oli nuori mies, tai poika, miten sen ikinä haluaakin sanoa. Enemminkin poika kuin mies, muttei sanan varsinaisessa merkityksessä. No kuitenkin, hän oli siellä. Splinter manaili moneen kertaan, kun harjoitukset eivät menneet miten piti. Hän oli tottunut käyttämään makeaa vettä, joka on huomattavasti helpompaa käsitellä keveytensä tähden. Lisäksi merivedessä oli suolaa, jota ei voinut noin vain jäädyttää. Hermostuineisuus loitsun epäonnistumisen johdosta vaikutti myös ohjaukseen, ja jälleen kerran, Splinter joutui väistämään omaa hyökkäystään loikkaamalla toiselle kivelle. Liukas kivi on aina petollinen toveri, ja Splinter mäjähti vyötäröön yltävään veteen kylki edellä. Ja jälleen hän manaili itsekseen, ravistaen kämmeniään saadakseen pohjasta tarttuneet hiekat sormista pois. Poika nousi ylös vedestä jälleen, mutta joutui samantein pienoisen aallon yllättämäksi. Siinä meni sitten viimeinenkin kuiva kohta koko ruumiista. Todellakin mukavaa, miään ei meinaa onnistua, ollaan vedessä, ja housut täynnä märkää hiekkaa. Splinter kiipesi takaisin kivelle, ja alkoi kuivata itseään. Onneksi laukku säästyi, se oli nimittäin vähän kauempana, kivellä vieläkin. Splinter ei halunut sen kastuvan, ja tuo paikka sattui olemaan tarpeeksi kaukana vedestä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2009, 23:37

Ankoku Yakuta

Ankoku makasi kivellä kaikessa rauhassa kuunnellen kuinka aallot liplattivat rentaa vatsen ja muutama lokki rääkyi jossakin taivaalla, mutta sitten tulikin yksi uudmepi ääni... Hurja älähdys ja sitten perään molskahdus. Yakuta nousi siltä seisomalta istumaan ja jäi tuijottamaan kulmat aavistuksen kurtussa. Oliko täällä muitakin? Yakuta hyppäsi alas kiveltä päästämättä minkään sortin ääntä, kiitos ninja taitojensa. Miekkaansa mies ei nyt ottanut, sillä kykeni ottamaan sen yhtä hyvin kutsumaan sen käteensä jos hätä tule, joten jääkööt siihen. Eikä kukaan edes kykene koskemaan siihen, muuta kuin hän.
Hiljaa ääneti Yakuta lähti lähestymään ääntä ja kun pääsi tarpeeksi lähelle piiloutui nyt hieman isomman kiven taakse kyyryyn katsellen sen takaa tuota nuorta miestä. Kenties aloittelija velho? Sitten katse eksyikin kauempana olevaan laukkuun, joka nyt näytti varsin houkuttevalta. Ties vaikka siellä olisi hieman evästä köyhälle varas ruhtinaalle. Petollinen virne kävi miehen kasvoilla ja tuo sitten vain käppäili tuon kassin luokse, nappasi sen toiseen käteensä vilkaisten nopeasti nuoren velhon päälle...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Touko 2009, 23:56

Splinter

Splinter oli kääntynyt selin, eikä nähnyt mitä tapahtui. Otti ensin paitansa pois, että voisi rutistaa sen kuivaksi.
"... ainoa ehjä paita, ja heti sen piti kastua, mikä ihme tätä paikkaa riivaa...", pojalla oli edelleen aikalailla kiukkuiset oltavat. Sitten hän vilkaisi laukkuaan päin ohimennen, ja huomasi samantein uuden kasvon. Ja tuo oli ottanut laukun!
"Hei! Näpit irti siitä senkin alhainen varas!"
Tuossa kohin ei kovin paljoa järjen kellot soineet, sillä Splinter ei voinut sietää varkauksia, varsinkin kun ne kohdistuivat häneen ja hänen pieneen omaisuuteensa. Hän ei ajatellut kokoeroa, tai voimaeroa, vaan sitä että toinen varasti, ja hänen pitäisi puolustautua.
"Kuulitko sinä, senkin kapinen koira!?"
Ja jälleen hänen terävä kielensä oli hänen ainoa aseensa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Touko 2009, 13:43

Ankoku Yakuta

Yakuta kallisti aavistuksen päätään vain pojan suun soitolle pienesti ivallisenkin hymyillen. Kurja varas kyllä vain, mutta ei rakki... Varas ruhtinas kylläkin. Niin olisiko pakoon pitänyt pötkiä? Ehei tietenkään, tästä voisi tulla hyvinkin mielenkiintoista. Ankoku siis jäi kuin jäikin vain seisomaan aloillensa jonkin matkan päähän tuosta kakrasta.
"Iso suu pojalla on..." Yakuta tuumasi enimmäkseen itsekseen kuin tuolle kakralle. "...Mutta jos haluat tämän, tule hakemaan." Ankoku naurahti kuivasti heittäen tuon laukun olallensa ja kääntyi lähtien sitten pomppimaan kiveötä kivelle pojua karkuun jos tuo vaikka perään tulisi... Jonkin matkaa pompittuaan kivillä Ankoku pysähtyi ja katsomaan poikaa hieman isomman kiven päältä hiljaa kovin tympäätyneen näköisenä. Tule, tule vain poikaseni Ankoku-setä haluaa leikkiä kanssasi hippaa. Olipa varas ruhtinas niinkin töykeä, että istahti kiven päälle jalat ristien ja jäi odottamaan mitä tuo kakru meinaisi laukkunsa eteen tehdä. Miten kummassa tälläinen pikku laukku voi olla näinkin arvokas?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Touko 2009, 13:52

Splinter

Pojitelusta meni hermo, vaikka hän itse tiesikin olevansa poika. Hän veti vielä hieman märän paidan päälleen ja lähti takaa-ajoon.
"Hei, heti takaisin!", Splinter ärjäisi, kun yritti pysyä perässä. Hän ei ole koskaan ollut kauhean hyvä tälläisissä, ellei ollut tasaisessa maastossa tai ilmassa. Kerran jos parikin hän meinasi kompuroida ja keikahtaa takaisin mereen. Mutta noin muuten hän pysyi hyvin tahdissa. No olihan tuolla luihulla hyvä välimatka, mutta sen perusteella ei kannataisi ottaa rennosti.
"Olisihan se pitänyt arvata, ettei ihmisistä ole mihinkään muuhun kuin kiusaamaan toisia!", Splinter huudahti, kun toinen oli istuskelemassa. Aagh, ärsyttävää. Nyt riitti Splinterille, joka yritti samalla juostessaan toista kohti luoda edes yhden jääpuikon, jolla saada laukku takaisin. Eihän siellä ollut juuri mitään, päivän eväät eli pari kärsinyttä omenaa, sekä yhdestä karhun kallosta irti kiskomansa hampaat, joita Mestari oli vaatinut häntä hakemaan.
Harmi vain, että vedestä oli vaikea saada minkäänlaista 'otetta', että sitä olisi voinut jääksi muokata.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Touko 2009, 17:23

Ankoku Yakuta

Ihminen? No johan, ei häntä enne olla ihmiseksi luultu, tai ei ainakaan pitkään aikaan. Mutta eipä hän sitä ihmetellytkään. Muistuttihan hän aika paljonkin ihmistä, mutta ihmisestä hän oli kaukana. Todella kaukana.
Poika laukasi jääpuikon kädestään ja Yakuta hymähti tuolle hyvinkin ivallisesti. Tuo jääpuikko tuli kohden vauhdilla ja kun se oli sopivalla kohdalla Yakuta huiskasi sen palasiksi pelkällä laiskalla käden heilautuksella niin että säpäleet lensivät ympäriinsä.
"Hmph, kehtaatkin verrata minua ihmiseen..." Yakuta sanoi varsin jäätävästi ja avasi sitten pojun laukun, josta penkoi toisen omenan esille ja haukkasi siintä palan ihan surutta.
"Jos et tämän parempaan kykene... Kuolet." Lohikäärmeen puolikas sanoi ihan kylmiltään haukaten jälleen omenasta palasen. Tuo oli aloittelija ja hän taas melkein täys oppinut velho, vaikka ulkonäkö petti hyvinkin paljon, mutta moni kakku päältä kaunis. Mitään sitten enää sanomatta Ankoku nousi ja veti kiven takaa uskollisen miekkansa, jonka kiinnitti takaisin selkäänsä roikkumaan.
"Mutta oli kiva jutella, nähdään." Mies sanoi huiskaten kädellään ja pomppasi muutamalla hassulla hypyllä kauemmaksi tuosta vekarasta tuon kassi edelleenkin matkassaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Touko 2009, 17:33

Splinter

Splinter kihisi kiukusta, kun ei meinannut mikään toimia. Mutta vasta sitten hän raivostui kunnolla, kun toinen alkoi syömään pojan eväitä. Jos tuo ei ollut ihminen, niin voi voi, mutta samanlaiset tavat tuollakin oli. Eikä tietystikkään Splinter osannut paljoakaan muuta, eihän hän ole harjoitellut kuin ehkä vuoden pari. Ja hänen rajoittuineilla taidoillaan... Hän osaisi enemmän, ellei sinetti veisi suurinta osaa hänen voimistaan, mutta sitähän poika ei tiennyt.
'Aivan sama kuolenko, se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin muutenkin, mutta en aio antaa tuollaisten pikkuvarkaan todellakaan hyppiä nenille...', Splinter ajatteli samalla, kun kiihdytti vauhtiaan. Hänen olisi saatava toinen kiinni... Toisesta puheenollen, tuo veti miekan esiin. Splinter aikoi ensin pysähtyä, mutta mikä järki siinä sitten olisi ollut? Laukku tänne ja vähän äkkiä!
"Sinä et mene minnekkään!"
Poff, ja savannikotka kirkaisi kovaan ääneen samalla kun nousi siivilleen kunnolla. Merituuli antoi kunnon puhurit siiville, mutta tällä hetkellä poika halusi vain saada tuon rosvon kiinni, eikä kiinnittänyt huomiota siihen. Se veti siivet suppuun, yrittäen iskeä nimenomaan laukkuun kynsillään, että voisi repiä sen pois.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Touko 2009, 18:33

Ankoku Yakuta

Ankoku vilkasi olkansa yli kun kuuli takanaan linnun rääkäisyn, tai paremmin sanottuna kotkan kirkaisun. Hmh, vai osasi poika vielä tuollaistakin? Mutta tuo oli vielä tyhmä ja nuori kun näköjään hyökkäsi suinpäin ajattelematta yhtään mitään järkevämpää. Yakuta kääntyi yhdellä jalalla ympäri hyvinkin nopeasti samalla kun penkoi vyöllään olevasta pussista muutaman heittotähden, tarkemmin sanotuna kymmenisen kappaletta, jokaisen sormen välissä yksi. Lohikäärme heitti ne kohti kotkaa ja oli osunut tai ei Ankoku hyppäsi kyykkyyn sivuun jonkin matkan päähän pojasta haukaten jälleen omenaansa, josta oli melkein jo puolet syöty. Että hän sitten oli mukava.
"Poika hyvä lopeta jo... Tapatat vielä itsesi." Ankoku tuumasi haukaten omenaa jälleen, jonka jälkeen se lensikin sitten olan yli.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Touko 2009, 18:42

Splinter

Splinter kerkesi jo toivoa parasta, kun rosvo kääntyi ympäri, mutta odotti sen jälkeen pahinta, kun tuo kaivoi jotain taskuistaan. Splinterillä ei ollut hajuakaan, mitä nuo olivat, mutta kipeää ne tekisivät, jos osuisivat. Parhaansa mukaan se yritti väistää, mutta kymmenessä oli liikaa hänelle. Ensimmäisen ohi hän pääsi, ja toisenkin, mutta kolmas raapaisi silmän vierestä. Se herpaannutti hänet, ja kaksi muutakin osui. Syöksystä aiheutuneen vauhdin takia hän ei kuitenkaan voinut vain pysähtyä: Hän purki loitsunsa ennen maahan törmäystä, ja raahatui jonkin matkaa maata pitkin, jättäen jälkeensä verivanan kädestä. Ei kovinkaan ison, mutta kyllä se kirveli. Vasen silmäkulma vuoti verta, samoin oikea käsivarsi kahdesta kohtaa. Ei tuntunut mukavalta. Splinter yritti päästä vielä ylös toisen käden avulla, vaikka törmäyksestä johtunut kipu leijui yhä yllä. Kyllä hänkin kesti höykytystä, mutta rajansa kaikella, ei kaikki selviäisi edes tuollaisesta törmäyksestä.
"Jos annan kaikkien vain kävellä ylitseni, sittenhän voisin yhtä hyvin olla kuollut.", poika vastasi vihaa äänessään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Touko 2009, 21:41

Ankoku Yakuta

Okei nyt hän ei tiennyt olisiko tässä pitänyt itkeä vai nauraa kun tuo kakara otti ja kaatui noinkin hövelistä iskusta ja joutui vielä oikein taistelemaan, että pääsisi ylös. Voi näitä nykyajan nuoria, niin heikkoja.
"Siinä tapauksessa taidat poika kulta ollut jo kuollut, miähän suorastaan hakkaan sinua maahan kuin jotakin kapista koiraa." Ankoku selitti ihan pokeri naamalla, mutta hänen oli pakko myöntää että pojassa oli sisua, vaikka olikin heikko ja tyhmä.
Ankoku suoristautui kyykystä ja veti metallisen äänen kera valtavan miekkansa pois tupesta. Okei poika oli tehnyt häneen minimaalisen pienen vaikutuksen sitkeydellään, joten Ankoku ajatteli antaa tuolle pienen mahdollisuuden.
"Sinussa on sisua nuori velho, joten annan sinulle mahdollisuuden." Ankoku sanoi ja otti pienen haara asennon asetten miekkansa osoittamaan poikaa ja tapiatten tuota ainoalla silmällään.
"Jos voitat minut tai saat edes kaadettua maahan saat pitää laukkusi. Käykö?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Touko 2009, 13:24

Splinter

Splinterin oli pakko myöntää, häntähän piestiin tässä koko ajan. Lopulta poika pääsi istumaan, ja siitä seisomaan. Tuntui kuin oikeaa kättä ei voisi liikuttaa. Tähänkin on yksinkertainen selitys: Kotkamuoto oli pienempi kuin pojan oikea ruumis, jos mahdollista. Muuttuessaa takaisin, haavat muuttuivat suhteessa kotkan haavoista ihmisen haavoihin. Suunnilleen, jos repi kotkalta sen siiven pois, repi myös pojalta käden siinä sivussa. Ne terävät kapistukset, mitä ne nyt sitten olivatkaan, olivat repineet siipeä kahdesta osasta, mutta vasta ihmisenä pystyi näkemään millaista vahinkoa se aiheutti. Kuin olisi heittänyt kahdella miekalla.
Miekka tuli jälleen esiin, ja Splinter ärähti itsekseen. Ei hänestä varmaankaan vastusta olisi, mutta voisi kokeilla edes. Jos ei muu auttaisi, hän vain yksinkertaisesti hyppäisi veteen ja yrittäisi saada aikaan jonkimoisen jääpeilin. Sitä hänelle ei oltu opetettu, mutta periaate oli tuttu. Helppo tapa päästä karkuun.
"Sovittu.", hän nyökkäsi, ja irroitti otteensa oikeasta kädestä. Tästä ei tulisi mitään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Touko 2009, 20:53

Ankoku Yakuta

Kas, kas poika suostui hänen ehtoonsa, mutta se tässä oli ihan varmaa että hän veisi tästä aika varmasti voiton... ja kun hän sitten voittaisi hän palauttaisi kassin nauraen räkäsesti päälle. Ei yksi kassi hänelle niin arvokas ollut loppujen lopuksi, mutta kunhan halusi olla hieman ärsyttävä ja tästä voisi tulla hauskaakin.
Lohikäärmeen hymy venyi saatanallisiin lukemiin ja viimein tuo hyökkäsi poikaa kohden lähes ihmis silmälle mahdottomalla nopeudella ja koitti viltää tuota miekallaan kylkeen. Ankoku siirtyi siintä sitten pojan taakse ja laitten miekkansa nopalla liikeellä takaisin selkäänsä, jonka jälkeen koitti napata yksinkertaisesti poikaa olkapäästä ja syvä jäädyttää tuo kuoliaaksi. Hyvin epämukava tapa kuolla, mutta myös suht tuskaton, mutta vaikka tuo ehtisikin repimään itsensä irti saisi tuo ainakin pienen paleltuma vamman olkapäähänsä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Touko 2009, 17:43

Splinter

Ja heti oltiin mättämässä niin että oksat pois! Splinterillä oli muutenkin tavallista pienempi keho, että vähempikin riittäisi hänen voittamisekseen. Mutta eihän sitä kenellekkään saanut kertoa, eihän?
Mies, ihminen, mikä lie, hyökkäsi kovalla vauhdilla. Itseasiassa niin kovalla, että Splinterillä oli vaikeuksia: Hän kiepsahti kantapäillään, ettei miekka osuisi, ja silti se teki viillon. Ei niin syvää, että siitä haittaa olisi, mutta vähänkin syvemälle, ja Splinter kuolisi verenhukkaan välittämättä siitä, jättäisikö toinen häntä rauhaan vai ei. Mutta Splinterillä oli oma temppu meneillään: Hän oli ollut luomassa jääpuikkoa samaan aikaan, kun toinen hyökkäsi, ja oli enisn aikonut iskeä sen toista päin tuo juostessa. Sen sijaan kun tuo ilmestyi taakse (tai pikemminkin eteen, Splinter oli kääntynyt kokonaan ympäri), hän veti puikon luokseen kovaa vauhtia. Osuisi nyt se mokoma... Mutta ei, toinenhan otti olkapäästä, ja poika meinasi huudahtaa. Haavoja käsissä poltteli, mutta nyt kylmäsi! Splinter heittäytyi maahan samalla hetkellä, yrittäen joko vetää toisen mukanaan tai sitten vain yksinkertaisesti päästä karkuun. Perimäinen syy oli kuitenkin se puikko, joka olisi lävistänyt pojan ennen kuin olisi osunut mieheen...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 08:57

Ankoku Yakuta

Hmh, sääli ettei hän saanut tuota poikaa tehtyä eläväksi jääpatsaaksi kun tuo karkuun luikki, mutta kauaa Yakuta ei ehtinyt sitä miettimään kun tuo jääpuikko lensi häntä kohden... Ja kieltämättä poika oli onnistunut yllättämään hänet tuolla tempulla jonkin verran. Ankoku ponkasi maasta vauhtia ja perääntyi vauhdilla tuosta puikosta, siirtyen sitten sivuun, mutta tuo puikko oli ehtinyt jo raapaista häntä rintakehään naarmun mennessään. Eihän se haitannut häntä, mutta egoon se kävi ja pahasti. Vain pieni kakara oli saanut vahingoitettua häntä! Kyllä kismitti ihan suunnattomasti!
Ankoku mulkkasi poikaa kohden ja hänen ruskea silmänsä vaihtoi väriään keltaiseksi ja pupilli kapeni eläimelliseksi, eli kapeni viirumaiseksi. Ankoku otti vauhtia ja hyökkäsi suoraan tuota kohden... Päästyään noin metrin päähän Ankoku avasi tulen ja syöksi suustaan valtavan tuli patsaan tuota poika rukkaa kohden niin että se leikkasi maata kuin kuuma veitsi voita. Poika arvatenkin väistäisi tuon iskun jonnekkin suuntaan, joten Ankoku nosti maasta vielä parit muurit tuon sivuille ja taakse, ettei varmasti ihan heti pääsisi karkuun. Ylös tietenkin jäi aukko, mutta eihän Ankoku sitä vaivautunut sulkemaan mitenkään. Poika kärventyisi ellei osaisi pomppia neljä metriä korkeita loikkia.
suskari
 

Seuraava

Paluu Karikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron