Tavattiin taas [suskari]

Rannan tuntumassa on useita vaarallisia karikkoja. Osaa ei ole edes kartoitettu vieläkään. Seireenit tapaavat laulaa näillä karikoilla, houkutellen kokemattomia ja varomattomia merimiehiä surmansuuhun.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Marras 2009, 16:55

Ankoku

Lohikäärme naurahti kuivasti pojan sanoihin pudistellen sitten päätään pienesti, kuin pikku lapselle, joka oli jotakin tehnyt väärin. Tai no oikeastaan tuohan oli kersa näin Ankokun silmissä vielä pitkän aikaa.
"Valitettavasti kohteliaisuuksiani en sinulle suo.." Ankoku virnisti ja tiukensi aavistuksen häntänsä rautaista otettaan ettei poika varmastikkaan karkaisi. Hän minnekkään tuota päästämässä ennen kuin tämä asia olisi selvitetty täydellisesti.
Ja voi hellan lettas jos olisitte nähneet Ankokun nautinnollisen kasvot ja SEN hymyn mikä lähti koristamaan lohikäärmeen kasvoja, kun Splinter valahti suurin piirtein kalman valkeaksi. Ei hän sille mitään voinut jos sattui olemaan yli sadistinen ja rakasti ihmisten, sekä friikkien kauhistuneita ilmeitä. Ne olivat aina niin kauniita.. ja siihen päälle kirsikka koristeena se tuskan huuto. Sääli ettei poika sitä vielä, niin vielä sitä päästänyt. Hän olisi halunnut kuulla.

Ankoku vain hymähti pienesti pojan uhoamiselle ja piti tuota tiukasti häntänsä otteessaan, vaikka tuo kuinka yritti päästä irti raudan kovasta otteesta.
Sitten tulikin se mitä Ankoku oli odottanut.
"Tulihan se.. Ja turha enää alkaa kiistämään." Ankoku virnisti pörröttäen pojan hiuksia pienesti. Ja lopulta poika kultakin suostui olemaan yhteistyö haluinen.
"Sen minäkin haluaisin tietää kultaseni~"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Marras 2009, 22:46

Splinter

Tämä taisi olla niitä harvoja kertoja, kun Splinter tosissaan, koko sydämmensä pohjasta, inhosi kun joku koski hänen päähänsä.
"Älä_tee_tuota_enää.", poika uhosi murhaavimmalla äänen sävyllä, jonka vain hallitsi. Muuten ihan hyvä, mutta toisen kuristaessa häntä, ei uholla ollut paljoa merkitystä. Tosin jos Kuro koskisi vielä kerran, ei Splinter vastaisi siitä mitä saisi päähänsä. Olihan Kuro toki vahva, mutta nyt tuo oli puolikuntoinen, eli Splinterillä saattaisi olla jonkinäköisiä mahdollisuuksiakin, jos pääsisi yllättämään. Hännän ote alkoi olla aika tiukalla, ja Splinter nosti hieman leukaansa saadakseen paremmin henkeä.
"Ainiin... Jos kuristat minut, kumpikaan ei saa tietää mitään.", hän päätti veilä varoittaa. Tuo näemmä halusi tosissaan saada tietää, mistä Splinter oli oppinut tuon äidinkielen. Niin halusi poikakin!
"Ja jos herään housut kintuissa, en varmana kerro mitään.", hän sanoi vielä, melko neutraalilla äänellä. Todellisuudessa hän pelkäsi ihan tosissaan, mitä Kuro tekisi jos Splinter valahtaisi tajuttomaksi...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Marras 2009, 18:46

Ankoku

Lohikäärme naurahti kuivasti pojan sanoihin kun tuo kpitti epätoivoisesti käskeä häntä olemaan koskematta tuohon. Ihan oikeasti, ei tuolla ollut edelleenkään mitään määräys valtaa häntä vastaan, olhan hän sentään paljon vanhempi ja vahvempi. Mikä tarkoitti taas sitä että HÄN oli se joka määräsi tässä tilanteessa.
"Älä kitise.. Minä olen tässä se joka on päälinmäinen." Ankoku virnisti pervohtavasti ja hänen olisi tehnyt mieli hieman rapsutella leluaan. Mutta jätti tekemättä, vielä ainakin toistaiseksi. Kunhan tyytyi hymyilemään kuin nautintonsa huipuissa, se hymy kuitenkin katsosi nopeasti miehen kasvoilta.

"Ei, minä pitelen sinua kuin kukkaa kämmenellä. En tapa sinua, vielä." Ankoku naurahti ja liikautti liskomaista häntäänsä niin, ettei kuitenkaan ote höllännyt yhtään otettaan pojan kaulan ympäriltä. Oikeastaan vain liikautti häntänsä päätä hieman ja veti sitä hellästi pojan selkärankaa pitkin aina lapaluihin asti, asettaen sen sitten takaisin omalle paikallensa missä oli ollutkin.
"Ja kuka sanoi että säästäisin sinut kertomasi jälkeen? Hmh?" Ankoku valehteli täysin pokeri naamalla vain pieni soma hymy kasvoillaan kuin olisi ihan tottakin lauleskellut. Ei, ei hän tappaisi tätä pikkuista ei siintä iloa olisi... paljoa.
"Noh, jos et kertoisi.. syöttäisin sinut alaisilleni sitten kun olisin raiskannut sinut."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Marras 2009, 19:14

Splinter

Tilanne näytti pahalta, tosi pahalta. Mitenköhän tästäkin selvittäisiin... Splinter alkoi miettiä pakokeinoa, yrittäen rauhoittua samalla. Poika sulki silmänsä, yritti keksiä keinon jolla pääsisi irti Kuron otteesta.
'Anna minun hoitaa tämä, Tomas.'
Spliter avasi silmänsä, ja alkoi sitten - aivan yllättäen - nauraa hiljaa. Nauru voimistui, ja kohtahan Splinter nauroi täyttä kurkkua, sydämmensä pohjasta. "Olen minä kyllä epätoivoinen, annan hulluuden merkin hoitaa hommat.", hän räkätti, ja sulki sitten suunsa, hymyillen toispuoleisesti.
"Enhän tiedä edes, millä sinua kutsuisi...", hän vieä mutisi, ja saikin pian vastauksen: 'Kutsu vaikka Tooruksi, sehän kuullostaa ihan Tomakselta.'
Selvä, Tooru sitten. Kuro saattoi miettiä, mikä ihme Splinterille oli tullut, kun tuo yhtäkkiä alkoi nauraa, ja puhumaan itsekseen.
"Oletko varma, että selviät?"
'Ainakin paremmin kuin sinä'
"Pisteet itseluottamuksesta. Anti mennä sitten."

Hiljaisuus iski, Splinterin yhä hymyillessä pelottavaa hymyään. Aivan kuin hän olisi juuri voittamaisillaan. Käsi liikkui yllättäen sivulle, ja heilahti eteenpäin. Ainakin tusinan verran jääpuikkoja laukesi vedestä, suoraan kohti Kuroa. Tuon tuskin pystyi pitämään samaan aikaan Splinteriä aloillaan, että torjumaan kaikkia nopeasti liikkuvia puikkoja.

[[hehheh, sori, mutta kun toi Toorun biisi soi tos taustal, tuli kauhee hinku pistää se tekee jotain ^^''' Sori. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2009, 00:19

//Eip mitään ^^ Pieni jännitys pahitteeksi.//

Ankoku

Ankoku jäi tuijottamaan poikaa kuin tärähtänyttä- joka Splinter taisikin olla sinä hetkenä- kun tuo kävi räkättämään ja puhelemaan itsekseen, jälleen. Ainoa asia mikä voisi selittää pojan hulluuden ja yksin puhelun voisi olla jakomieli tauti.. mikä tuntui olevan nykyään varsin yleinen tauti jonkin ihme syyn takia. Eikä Yakuta voinut kieltää etteikö olisi juuri tässä ja nyt halunnut rutistaa pojan nupin irti harteilta. Ei tuo ollut hauska kun sekopäiseksi otti ja ryhtyi.. Tai olihan se omalla tavalla kiehtovaa. Mutta jos tästä tappelu syntyisi niin hän missään kunnossa olisi vielä, ei ainakaan pidemmän päälle.
Iski hiljaisuus ja Ankoku tujotti poikaa hieman hämmentyneenä saamatta sanaakaan suustaan sillä hetkellä. Lohikäärme ei oikein tiennyt mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt oikein tehdä.. Mutta ei sitä vastausta tarvinnut kauaa odottaa: merivedestä lähti lohikäärmettä kohden monta, siis todella monta jääpuikkoa. Lohikäärme lähti väistämään ja totta kai joutui irrottamaan otteensa pojasta, että pääsisi pois alta.

Ja kuten oli todettu aikaisemmin Ankoku ei ollut juuri nyt parhaimmillaan saati nopeimmillaan, joten tälläisten jääpuikkojen väistäminen ei ihan noin vain käynnytkään. Puikot meivät liian läheltä varsin usien kun Ankoku yritti tanssia niiden mukana, mutta sitten yksi onnistui repimään lantioon viilto haavan joka heitti hetkessä lohikäärmeen tasapainon pettämään.. ja siintä hyvästä toinen perässä tuleva jääpuikko otti ja upposi lohikäärmeen vatsan läpi naulaten Ankokun kiinni maata vasten. Ankoku parahti kivusta ja kovaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Marras 2009, 19:02

Splinter/Tooru

Tooru, joka oli vallanut tilapäisesti Splinterin ruumiin, alkoi räkättää hullun lailla. Mihinköhän se mukava, ujo ja hiljainen, mutta joissain asioissa kauhean nenäkäs pikkupoika Splinter oli kadonnut? Veri roiskui karikon kiville suunnilleen samaan aikaan, kun aurinko painui kokonaan taivanrannan taa. Tooruksi kutsuttu hiljeni, ja katsoi olkansa yli kohti merta.
"Yö. Kaunis, eikö?", tuo sanoi, virnsitäen hieman, aivan kuin rakastuneesti. Mutta tuo hymy katosi, ja ilkeä virne leveni kasvoille. Kyllä näki, ettei tämä ollut Splinter. Tuo loikkasi ilmaan, laskeutuen kevyesti niin että jalat olivat molemmilla puolilla Kuroa. Hymy senkus leveni, kädet olivat nyrkissä uumilla. Selvä voittaja-asento. Tuo kumartui, ja rapsutti nyt vuorostaan Kuroa leuan alta.
"Äsken sanoit olevasi päälimmäisenä. Tiedoksesi...", käsi heilahti taakse, ja tuli sitten kovaa vauhtia takaisin nyrkin muodossa."Et ole edes puolitiessä vielä, varsinkin kun minä olen paikalla!"
Samassa hän perääntyi, aivan kuin peläten vastahyökkäystä, vaikka ilme viittasi enempi siihen, että hän antoi lohikäärmeelle mahdollisuuden.
"Ylös. Tomas tuskin pitäisi, jos tappelisin kanssasi epärehdisti. Hän on aina niin sinisilmäinen, jopa ollakseen tappajarotua. Poikaparka...", viimeisen virkkeen hän sanoi toki sillä kielellä, jolla oltiin tässä pöpisty jo jonkin aikaa.

[[Tooru ei itseasiassa ole jakomielitaudista... vaikka läheltä menee :D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2009, 20:07

Ankoku

Klassista, aurinko painui meren taakse kuin piilotukaseen ehkä tulevalta veri näyttämöltä ja hitto soikoon hän pitäisi siintä niin helvetin hyvin huolen! Tuo poika katuisi vielä omaa surkeaa syntymistään ja pahoin.
"..Saanen korjata, ilta." Ankoku huomautti siinä toisen kyynerpäänsä varassa maatessaan hiekassa. Olihan hän saanut tämän jääpuikon helpostikin irti, mutta antaa pojan leikkiä tulella. Se olisi nimittäin hyvin, hyvin vaarallista poika kulta.
Poika laskeutui lohikäärmeen yläpuolelleen jalat sivussa ja leikki jo tässä vaiheessa voittajaa, vaikkei leikki vielä alkanutkaan. Vastahan tämä alkoi! Pojan rapsutellessa lohikäärmettä leuan alta Ankoku vain hymyili nautinnollisesti kuin olisi orgasmeja juuri äsken saanut. Ei häntä hatannut pahemmin jos mies tai poika pervohtavasti häntä vähän käsitteli. Hei hän oli bi ja miehet kuin naisetkin kelpasivat pahemman puutteessa.
Toisen sanoille lohikäärme vain nosti toista kulmaansa, eikä ehtinyt pahemmin mitään sanomaan kun nyrkki läsähti poskelle. Pää kääntyi hieman iskun voimasta ja virne levisi lohikäärmeen kasvoille samalla kun pää kääntyi hidastellusti takaisin poikaa. Ankoku pudisti päätään.
"Et osaa edes lyödä kunnolla!" Lohikäärme nauroi, mutta se hyytyi nopeasti pojan käskiessä häntä nousemaan ylös. Ankoku huokasi tarrasi puikosta kiinni ja riuhtasi sen irti itsestään hieman murahaten. Lohikäärme nousi ylös ja katsoi irvsitäen vatsaansa.

"En tiedä mikä sinä olet, mutta.." Ankoku aloitti nostaen katseensa poikaan ja veti hitaasti miekkansa huotarastaan irti. Nyt pojasta tulisi fileitä. "..osaatko edes taistella?" Ankoku kysyi ja ja liikautti toista kättään niin että maasta nousi Splinterin- tai paremmin sanottuna Toorun- alta valtava tuli patsas. Ankoku vain virnisti pienoisesti oli poika väistänyt tai ei.
"Olet tyhmä, sinulla ei ole mitään taistelu kokemusta, et osaa käyttää päätäsi ja ennen kaikkea suusi käy hieman liikaa." Ankoku tuumasi ihan vain huvikseen ja veti kasvojensa eteen tuon mustan huivin..

//Tiedän, mutta se nyt oli lähinnä Ankokun omia arvailija- eihän hän tiedä mitään Splinterin Toorusta//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Marras 2009, 20:27

Tooru

Tooru kallisti ilkeästi päätään, nauraen hieman ilkeähkösti Kuron repiessä jääpuikon irti. Tuo sanoi, ettei tiennyt mikä Splinter... Tai oikeastaan, Tooru oli, ja tämäkös riemastutti poikaa entisestään.
"Puhutko minusta? Vaiko tämän kehon oikeasta omistajasta, jonka ole jo tavannut, hakannutkin pariin otteeseen? Hänen rotunsa osaisit arvatakkin, ellet ole viettänyt liikaa aikaa täällä.", tuo nauroi ivaten. Tuon pitäisi tietää, olihan tuolla ja Splinterin äidillä sama kotimaa. Kuro alkoi näköjään tapella, ja tuo sanoi, ettei Tooru osannut tapella yhtään. Tuo loi tulipatsaan, mutta Tooru väisti sen nopeammin, kuin olisi Splinteriltä luonnistunut.
"Osaan kyllä taistella... Elämäni ei ole muuta ollukkaan. Mutta, takaisin Tomakseen.", tuo sanoi, ilmestyen melekin kuin tyhjästä. Voima, nopeus, röyhkeys, lähestulkoon kaikki oli kasvanut. Tooru oli kuin Splinter steroideissa.
"Hän hallitsee lunta ja jäätä, ja hän on ainakin puoliksi sieltä mistä sinäkin... Hänen toista rotuaan tuskin koksaan on löytynyt miespuolisena, kuten nimikin antaa olettaa, mutta Splinter onkin tuota vain puolet puolesta. Raksuttaako, vai pitääkö arvon lohikäärmeelle antaa lisää vinkkejä?", Tooru vaihtoi taas kieltä, nostaen käden ylös. Ei aikaakaan, kun hänellä oli jo jäästä tehty viikate käsissään. Tämä ehkä näytti hepposelta aseelta, mutta kesti helposti metalliset iskut.
"No? Joko keksit, vai oletko yhtä tyhmä kuin miltä näytät?", tuo huusi samalla, kun hyökkäsi. Se näytti suoralta hyökkäykseltä, mutta isku tulikin alhaalta rajun potkun muodossa.

[[Kukaan ei tiedä, mikä Tooru on... Muaha... Ei edes Novi (vaikka se tietää alkuperäisen Toorun...) ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2009, 21:05

Ankoku

Ankoku vain pyöräytti silmäänsä pojan puheille.. johan siinä suu kävi ihan tosissaan, ei hänkään NOIN puhelias koskaan ollut. Vaikka toisinaan suuta tuppaisikin soittamaan aina välillä..
Sitten tuo alkoikin selittämään itsestään, tai oikeastaan siintä pojasta, mikä se muka sitten voisi olla.
"Ei ainakaan vielä.." Ankoku virnisti pienoisesti kun poika loi käteensä viikatteen. Kappas keppanaa poju osasikin jotakin pientä kivaa pelastaakseen itsensä. No tuo lähti sitten syöksymään kohden ja Ankoku vain hymyili nostaen hieman laukaansa ylemmäs kuin olisi jo voittaja. Oikeastaan tuo leuan nosto oli tarkoituksellista: se liekki patsas mikä hetki sitten poika oli väistänyt syntyi takaisin ja tuli takaa suoraa Toorua kohden. Ankoku virnisti ja odotti sen nano sekunnin, että poika kääntyisi katsomaan taakseen ja käytti sitä hyväkseen syökseään edestä toisen tulipatsaan poikaa kohden.
Tosinaan hän ei ollut voimissaan edelleenkään.. vatsassa oli haava, joka oli myös repinyt vanhat tikkaukset auki ja vuodatti verta ulos. Itse muu ei_tikkauksen_alueella oleva alue oli lähtenyt hitaaseen paranemiseen jo, mutta menisi vielä jonkin aikaa. Eikä lohikäärme ei kauaa kestäisi täysillä pelaamista.
"Et sitten näköjään osaa keskustella sivistyneesti.. Luulin maani kansalasia kohteliaaksi väeksi." Ankoku tuumasi peittäen toistaiseksi pelottavan hyvin sen että heikkeni joka hemmetin sekuntti. Hyvä jos kestäisi viittäkään minuuttia tämän jälkeen pystyssä.
"Ja jos et ole sattunut huomaamaan, olen jo vanha enkä voi muistaa jokaista asiaa ihan sormia napsauttamalla." Ankoku sanoi ja laittoi miekkansa pois, koittaen saada hieman vinksahtaneen pojan tajuamaan ettei hänestä nyt ollut tappelu seuraa pahemmin.
"..mutta joskus lapsena muistan kuulleeni tarintoita Yuki-Onnasta ja tuon kadonneesta pojasta. Jos se olet sinä, voin sanoa että ei mitään vakuuttavaa. Oleti ihan seinä hullu ja suorastaaan häpeäksi." Ankoku jatkoi kun sai vihdoista ja viimein "ahaa" elämyksen pää nupissaan. Muuhun hän ei oikein osannut yhdistää lunta ja hänen koti maata. Kuka tässä tyhmä oli?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Marras 2009, 21:25

Tooru, Splinter

Tooru jarrutti sillä sekunnilla, kun edestäkin tuli liekkipatsas. Vauhti oli aikamoinen, hän oli alkanut juosta eteenpäin kovaa vauhtia juuri sen takana olleen takia. Ei hänen tarvinnut kääntyä, hänen piti juosta!
"Mauton temppu...", tokaisi Tooru, juosten sitten sivuun juuri ajoissa. Mauton, mutta tehokas, se piti pikku Toorun liikeessä. Tomas ei antaisi sitä ikinä anteeksi, jos tuo saisi yhdenkin paloarven lisää.
"Tomas syntyi täällä, niin minäkin... Tomaksen äiti taas ei. Tässä näet malliesimerkin ihmisestä, mitä pidät?", poika jatkoi puhelua, yrittäen miettiä, miten pääsisi lähemmäs iskemään viikatteella. Mutta sitten Kuro sanoi jotain, mikä sai Toorun jälleen räkättämään.
"Ei yhtään huono, lohikäärme! Mutta Tomas ei ole satoja vuosia vanha, tiesitkös? Mutta rotu meni lähelle...", hän huusi Kurolle, loikaten taas ilmaan suoraan kiven päälle, ja siitä taas voltilla taaksepäin, suoraan veteen.
"...Tomas on puolet puolesta tuo nimenomainen rotu!", hän vielä naurahti, ennenkuin molskahti veteen. Siellä hän sitten uiskenteli, veden alla, etsien kulmaa josta hyökätä... mainittakoon, että häntä oli vaikea nähdä vedenalta siihen vuorokauden aikaan.
'Tooru, mitä juuri sanoit? Mikä minä olin?'
Tooru ei voinut pienelle virnistykselle mitään. No, kerrotaan joskus loppuun, mutta nyt... Vesi roiskahti ilmaan, ja Tooru ponkaisi sieltä, viikate koholla. Nyt hän osuisi!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2009, 22:09

Ankoku

Korjataan, tuhansia.. Ei hän voinut kaikka muistaa saati tietää. Ja miksi tuo oikein yritti hänen kanssaan arvuutella mikä tuo oli puoliksi? Ja miksi jatkaa taistelua missä ei ole edes ollut järjen häivää, etenkin kun hän olisi nyt ihan valmis puhumaan tuon kanssa asiasta sivistyneesti. Lähinnä ihan sen takia, että hän ei kohta kykenisi liikkumaan ollenkaan verenhukan takia, vaikkei pelkästään siihen voisikaan kuolla. Mutta se vei kaikki voimat kuten normaaliltakin ihmiseltä tai friikiltä, eikä se ollut hauskaakaan.
Ainoalla silmällään Ankoku seurasi tuon hullun menoa kiven päälle ja siintä veteen. Tuo ei siis todellakaan suostuisi lopettamaan vielä?

Ankoku tujotti veteen hiljaa, toki mielessä kävi että veden voisi jäädyttää ja poika hukkuisi. Mutta päätti olla kiltti ja olla tekemättä ja toisekseen näkökenttä alkoi heittämään ja heilumaan. Keskittyminen kärsi pahoin ja Ankoku huomasi tulevan sekunnin pari sekunttia liian myöhään ja liikkeelle pääsykin tuotti vaikeuksia pahoin. Joten vähämmän yllätyksellisesti viikatteen sirppi osui ja leikkasi rintakehään ja aina ylävatsaan yltävän syvän haavan. Lohikäärme kaatui polviltensa hiekalle ruumis väristen heikouttaan. Verta valui ulos ja värjäsi hiekkaa punretavaksi... Ankoku nosti katseensa poikaan.
"Onko nyt kivaa? Voitit puolikuntoisen kaksintaistelussa.." Ankoku sähähti hampaidensa välistä pojalle.
"..Mutta mitä sukupuuhusi tulee, niin ilmeisesti olet Yukin pojan poika. Muuta mahdollisuutta en keksi tähän hätään." Ankoku selitti ääni joksikseen väristen ja kaatui sanojensa jälkeen kyljelleen hiekalle makaamaan. Hän ei vain jaksanut tässä kunnossa tehdä mitään suojellakseen itseään, vaikka tajuissaan olikin. Mutta jos tuo mainaisi tappaa hänet tuo saisi koko hänen jenginsä kimppuunsa! Hätäsingaali oli jo lähetetty telepaattisesti ja nuo olivat varmasti tulossa ainakin tarkastamaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Marras 2009, 22:24

[[Nyt kyl Splinterin on pakko näyttää, miten tyhmä se osaa olla X''D]]

Splinter, Tooru

Tooru hihkaisi iloisena, ja kohotti viikatteen ylös. Hän iskisi nyt tuon pään poikki! "Tämä on siitä, mitä teit Tomakselle!", tuo huusi samalla, kun heilautti käsiään alaspäin. Nyt tuo kuolisi, varmasti kuolisi -
'Lopeta!', terä iskeytyi vaarattomasti ainakin kymmenen sentin päähän Kurosta. Tooru kalpeni, ja painoi käden ohimolleen.
"Tomas, älä sekaannu. Parempi että hoidellaan hänet nyt, niin ei tule ongelmia myöhemmin. Hän oli valmis hakkaamaan sinut, mutta kun näki ettei se olekkaan niin helppoa, hän luovutti. Tajuatko, hän ei ole todellakaan säästämisen arvoinen?!", tuo sihisi, mutta Splinter pysyi lujana. Tooru heitti viikatteen pitkälle, ja tuhahti olkansa yli Kurolle.
"Sinulla on onnea, kun Tomas on niin pehmo... mistä vetoa, että hän yrittää auttaa sinua, vaikket sitä ansaitse? Taitaa olla kiintynyt sinuun...", hetken hiljaisuus, ja sitten tuo avasi taas suunsa: "Tomas etkai ole homo?". Vastaus tuli suoraa huutoa, ja Tooru peitti korvansa, vaikkei siitä hyötyä ollut.
"Okei, okei", hän murahti, ja sulki silmänsä. Meni hetki, ja Splinter kääntyi kokonaan Kuroa päin, kalveten erittäin rajusti.
"Voi ei...", hän sanoi ääni täristen. Nyt oli piru merrassa. Hän otti muutaman askeleen, nopean sellaisen, ja meni polvilleen tuon viereen.
"Ei ei ei ei ei... Ei olisi pitänyt...", tuo sanoi edelleen täristen. Eihän Splinter tiennyt Kuron kuolemattomuudesta, joten hätä oli suuri.
"O-odota hetki, yritän keksiä jotain... Aagh...", poika meinasi mennä paniikkiin, kunnes tajusi, että voisi käyttää viittaansa eräänalisena siteenä. missä viitta... Vedessä! Splinter juoski sen luokse, noukki sen ylös, ja juoksi takaisin. Miten hän sitoisi tuon? Vertahan vuoti enemmän kuin olisi uskonut.

[[Olenpa hyvä kokki: Sain viiltohaavan, palohaavan, ja mustelman... keittäessäni nuudeleita >.<]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2009, 23:00

Ankoku

Terä iskeytyi maahan kymmenien senttien päässä Ankokun kaulasta ja lohikäärme tujotti viikatteen terää hetken aikaa hieman hämmentyneenä, kunnes siirsi katseensa poikaan.. jolta taisi sitten ne viimeisetkin hippuset tippua päästään. Tuo säästäisi hänet sen kaiken jälkeen mitä hän oli tuolle tehnyt!? Tai siis niin Yakuta ymmärsi näin sivullisena ja maassa makaavana uhrina. Ja olisihan hän varmasti voittanut ellei olisi näin huonossa kunnossa ollut jo valmiiksi. Ei hän mikään super parantuja sentään ole. Viikate lensi menojaan ja tuo toinen puoli manasi hänen onneaan helvettiin..

Splinter oli taas kehissä- ilmeisesti- ja oli hänen takiaan ihan hätää kärsimässä. Hassua, ei kukaan hänestä ennen huolta kantanut tällä tavalla ellei hänen miehiä laskettaisi mukaan. Mutta ei ulkopuolinen..
Poika kyyristyi lohikäärmeen viereen ja pahoitteli temppuaan pahemman kerran Ankokun vain tujottaessa hiljaa aloillaan poikaa, joka kohta poistuikin. Pian palaten viitan kanssa.. Oliko tuo tosissaan auttamassa!?

Paikalle ilmestyi kuin tyhjästä tumma ja ennen kaikkea pitkä hahmo, paljon pidempi kuin Ankoku itse. Se oli Robert yksi Ankokun luottomiehistä ja sekä varajohtaja. Robert tuijotti hiljaa punaisilla silmillään Splinteriä, jotka suorastaan paloivat vihaa.
"Näpit irti johtajasta!" Robert ärähti!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Marras 2009, 23:09

Splinter

Splinter yritti saada haavan sen verran edes kiinni, ettei Kuro kuiviin vuotaisi. Kädet tahriintuivat, mutta minkäs sille voi. Poika veti luokseen jääpuikon, jonka avulla alkoi vetämään viitastaan suikaleita. Nyt hän voisi sitoa Kuron haavat edes jotenkuten... paitsi että tuo yhä vuoti.
"Eih... Muistele nyt Splinter, muistele!", poika manasi itsekseen, painaen ohimoitaan pikaisesti. Hänen pitäisi muistaa, miten saisi nopeasti kaikki haavat sidottua... Nestehukka tuota uhkasi, joten vesi olisi varmaan hyvästä. Ja nestehukassa kannatti juoda mielummin suolavettä, että suola-vesi tasapaino pysyisi pystyssä. Splinter loi toisenkin puikon, jonka antoi Kurolle.
"Yritä nakertaa siitä, se ei ehkä maistu hyvältä, mutta parempaa en keksi... Voi ei, en minä halunut tälläistä aiheuttaa...", viimeisen lauseen kohdalla alkoi kyyneleetkin jo kihota silmiin. Ääni kuului takaalta, aj Splinterin pää pyörähti ympäri. Hetko, johtaja...
"Oletko hänen alainen? Tule sitten auttamaan äläkä töllötä siellä kuin joku lemmensairas pöllö!", poika huusi sen enempää ajattelematta tuntemattomalle miehelle. Tuo saisi nyt luvan auttaa, jos kerran Kurosta huolissaan oli. Kauemmas hän ei lähtenyt, vaan puristi haavoja yhteen minkä kerkesi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Marras 2009, 11:56

Ankoku

Lohikäärme otti vastaan pojan antaman jääpuikon vastaan, eikä ollut ihan innostunut jonkun jääpuikon nakertamisesta. Mutta poika oli oikeassa: suola ja neste tasapaino pitäisi pitää mahdollisimman tasaisena verenhukan aikana. Joten Ankoku kävi sitten hieman irvistäen nakertelemaan jääpuikkoa mikä ei todellakaan ollut maailman herkullisinta.

Robertin paikalle tulo taas oli Ankokun kannalta suorastaan loistavaa, vaikkei välttämättä Splinterin. Robertin kasvoilta näki ettei tuo ollut innoissaan siintä että poika käsitteli hänen johtajaansa ja ystävää. Hänen olisi nimittäin tehnyt mieli kärventää poika- kyllä Robert osasi taikoa- tuhkaksi siihen paikkkaan jo vain tuon nokkavaisuuden takia, mutta poika oli oikessa. Ankoku tarvitsi ensiapua.
"Väistä!" Robert ärähti hamapidensa välistä Splinterille jotta tuo tajuaisi siirtyä pois samalla kun käveli johtajansa viereen ja kyyristyi. Mies tarkasteli hetken aikaa johtajansa vammoja ja nosti sitten toisen kätensä haavojen ylle mumitsen jotakin itsekseen. Verenvuoto tyrehtyi, mutta haavoille hän ei kyennyt tässä ja nyt tekemään mitään. Ei hän sentään parantaja ollut vaikka kykenikin verenvuodon tyrehdyttämään.
"Anteeksi.." Robert mumisi Ankokulle ja nappasi jääpuikon tuon kädestä asettaen sen haavojen päälle, alkaen sulattamaan sitä käsiinsä. Lohikäärme irvisti kun suolainen vesi alkoi valumaan haavoihin kirvellen ja poltellen Robertin putsatessa haavoja.
Miehen saatua putsattua haavat katse siirtyi poikaan.
"Hän paranee.."
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Karikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron