Mimi
Puoliverinen kulki pitkin joen uomaa, syksyinen yllättävän lämminpäivä oli taittumassa iltaan, eikä auringon laskuun olisi enää kauaa aikaa. Metsässä kiemurtelevan joen yläjuoksulta näki auringonlaskun täydellisesti, ja ehkä se olikin kaikki mitä tämä levoton sielu tarvitsi. Hetken rauhaa, luonnon kauneutta ja ihan vain yksin oloa ? Kaikesta huolimatta Mimillä oli kummatkin miekkansa, sekä puukot, tikarit ja piiloterä mukanaan. Ainoa mitä varustuksesta puuttui oli jousi ja nuolet. Niitä hän ei tälläkertaa mukaansa ollut ottanut.
Hentoinen tuuli puhalsi pudottaen kellastuneita lehtiä alas läheisestä puusta, pienellä hypyllä tyttö nappasi yhden putoavista lehdistä ja alkoi tarkastella sitä lähempää. Luonto osasi yllättää tämän kulkijan kerta toisensa jälkeen kauneudellaan... Lopulta puoliverinen otti vauhdit ja juoksi kohti suurempaa kiveä, ketterästi tuo kiipesi kiven päälle jääden siihen istumaan. Tästä ei näkymät parane.
