Meillä on ongelma. // Janni

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 27 Touko 2016, 21:03

Thea tunsi pienen lämmön sisällään, eikä voinut olla hymyilemättä hieman hämillisesti. Mikä ihme ihmisiä riivasi, jos tämä mies oli paha niin... No, ehkä oli, mutta jostain syystä häntä kohtaan toinen tuntui olevan varsin lojaali ja suoraselkäinen - kiintynyt. Nainen siirsi kätensä hukan polvelle ja huokaisi, kuinka ihmeessä he jälleen olivat onnistuneet näin sakean sopan kehittämään. Eihän tämä voinut olla enää tottakaan? No, onni onnettomuudessa, että vahinko sattui vasta nyt eikä silloin ensimmäisen kerran jälkeen - silloin olisi voinut olla toinen ääni kellossa heillä molemmilla. "Mitä sinun laumasi edes sanoisi? Jos toisit ihmisnaisen heidän pariinsa?", kysymys tuntui musertavan sen vähäisenkin toivon, joka yritti Theassa nostaa päätään.

Ajatteli hän myös samaa kuin Fergus, äkkiäkös hänestä hukka tehtäisiin. Mutta entä se pieni olento? Entä jos sillä ei ollutkaan, ei vaikka hänestä ihmissusi tehtäisiin, niin olisiko pienen olennon kohtalo tulla omien vanhempiensa syömäksi? Ajatus juoksutti vilunväreitä Thean selkää pitkin. Se ei tulisi kuuloonkaan, jos hän kantaisi jotain olentoa kuukausia sisällään ja vaivalla työntäisi sen vielä maailmaan, onnistuen pitämään itsensä ja otuksen hengissä niin helkkari vie - ei sitä kyllä kukaan söisi. "Jos se on sitä mitä sinä todella tahdot, etkä vain tilanteen pakosta niin totta kai minä tulen mukaasi ja olen sinun", tunsi olonsa varmaksi lausuessaan sanansa, ehkä hänen kykenemättömyytensä sopeutua täysin aatelisneidon rooliin oli aina kuljettanut häntä tähän suuntaan? "Mutta sudeksi en ala, paitsi ehkä sitten kun voin olla varma etten halua syödä sitä lasta", virnisti puhuen jo kevyempään sävyyn. Tarkoitti kuitenkin mitä sanoi.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Touko 2016, 21:22

Fergus hymähti hiljaa Thean kysymykselle. Hän todellakin hyppi asioiden edelle, ei ollut edes ajatellut laumansa mielipiteitä. Millainen alfa hän oikein oli? "Hmm, Ace ja Rafe, he ovat hyvin avoimia kaiken suhteen, mutta Lore, hän um..." Miehen katse lähti hetkeksi harhailemaan muualle. "Jos totta puhutaan, tappaisi sinut jos voisi. Tuskin hän kuitenkaan halua pilata asemaansa alfansa edessä." Fergus naurahti kuivasti. "Mutta kyllä minä näyttäisin heti alkuunsa missä kaappi oikein seisoo ja se on hänen ja minun alfanaaraani välissä." Mies julisti rintaansa röyhistäen hetkellisesti, mutta tajusi jälleen menevän asioiden edelle.

Fergus tunsi pienen sykähdyksen vatsansa pohjassa, kun Thea tunnusti, että tulisi kyllä hänen mukaansa ja olisi täysin miehen oma, jos Fergus sitä todella tahtoi. "Tietenkin, sehän veisi kaikki ongelmamme pois... mutta entä kaikki unelmasi? Politiikka ja sen sellainen? Jättäisitkö todella kaiken sen taaksesi, minun ja lapsen takia?" Fergus kysyi, tahtoen myös tietää ettei Thea itsekkään kulkenut tilanteen pakosta.
Moni ei varmasti olisi uskonut Ferguksen olevan niin rehti ja uskollinen, mutta ne loppujen lopuksi olivat alfan piirteitä. Kaikki viekkaus ja ketkumaisuus tuli siinä sivussa.

//Tää on niin sad ku nää suunnittelee tälleen, mut me vaan täällä juonitaan kaikkea hirveyksiä niiden päänmenoksi :'''DDD //
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 27 Touko 2016, 21:39

Sitä neito ei kyllä epäillyt, etteikö se punapää ollut ihan täysin valmis ottamaan häneltä hengen sopivan tilaisuuden tullen. Eihän hän voinut tietää, että kuinka voimakas Alfan käsky oli laumalaisilleen, mutta miehen puheista päätellen toisella oli käytännössä valta sanoa viimeinen sana, jota täytyisi totella. Se pieni tasa-arvovaltuutettu hypähteli hetken käkkäräpään mielessä, mutta lopulta joutui toteamaan, että tässä asiassa Fergukselle pitäisi antaa kaikki kunnia ja oikeus toimia kuten parhaaksi katsoisi. Eihän hän tiennyt ihmissusien elämästä mitään. Alfanaaras… Se kuulosti niin eläimelliseltä, että Thean oli pakko hymähtää. Ja silti se hiveli neidon sisikuntaa miellyttävällä tavalla, niin miellyttävällä ettei olisi osannut arvatakaan.

”No mutta, eikö sinustakin tasa-arvoon kannustavia ajatuksia ajavan naisen ole parempi olla ihan tavallinen, entä hemmoteltu aatelisneito?”, nainen totesi ja onnistui sanoillaan vakuuttamaan ainakin itsensä. Tottahan se oli, että tavallisena – tai niin tavallisena kuin susivaimo nyt saattoi – naisena hän pääsisi paremmin kansan syvimpien rivien kuulluksi. Olisi paljon uskottavampi kuin hemmoteltuna aatelisnaisena. Tietenkin se myös hankaloittaisi, mutta ei hän jaksanut uskoa että perheensä hylkäisi hänet täysin. Eiköhän hänellä pölyn laskeuduttua olisi ihan hyvät mahdollisuudet käyttää heidänkin suhteitaan jotenkin hyväkseen? Kaikki olisi vain hankalampaa, ja Theahan piti hankalasta – olihan se jo huomattu. ”Haluan minä, haluan koko sydämestäni”, vastasi lopulta ja nojautui lähemmäs miestä, hymyili velmua hymyä, ”raskaana olevilla naisilla on sitten tiettyjä etuoikeuksia ja tarvitsen paljon hemmottelua ja hierontaa”, kiusoitteli, tönäisi hukkaa olallaan. Olo tuntui jotenkin aivan erityisen kevyeltä, toiveikkaammalta kuin aikoihin. Kyllä he tästä selviäisivät, kieroudella ja oveluudella. Ehkä se rakastaminenkin auttaisi osaltaan. Tietysti Thea hieman epäröi, tämähän repisi hänet juuriltaan melkoisen perusteellisesti, mutta silti, silti hän ei halunnut perääntyä enää.

//No on! Melkein jo huutelen, että perutaanpa kaikki pahat ajatukset :P //
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Touko 2016, 22:10

"Hmh, onko tittelillä niinkään väliä?" Fergus hymähti Thean sanoihin, ei hän pahemmin ymmärtänyt politiikan päälle mitään, vaikka alfana oleminen oli kenties jonkinlaisen politiikan ylläpitämistä, mutta se tuntui niin eriltä ja luontevalta.
Katse kävi silmäilemään neidon kasvoja, tuo näytti rauhoittuneen hyvin, ehkä hän osasikin lohduttaa edes jotenkin. Sen näkeminen myös rauhoitti miestä itseään, se alku yllätys oli varissut jo pois harteilta ja tilalla oli turvatumpi tulle. Kyllä he tästä selviäisivät. Oikeastaan mies tunsi olonsa myös jotenkin tyytyväiseksi ajatellessaan jälkikasvua, pientä pentua, joka kasvaisi heidän perillisekseen. Thean vastauskin antoi lisää potkua Ferguksen ajatuksille.

Mies halasi naista tiukemmin, tuon nojautuessa lähemmäs häntä. Pieni naurahduskin pääsi, kun toinen huomautti mitä raskaana oleva nainen tarvitsi, siinä se Thea oli jonka hän tunsi. "Tsh, hemmoteltu aatelisneito tosiaan." Fergus nyt myönsi, vetäytyen hieman nähdäkseen toisen kasvot. Käsi valui neidon kyljelle, samalla kun Fergus kumartui painavaan huulensa suudelmaan, joka sinetöisi koko tämän tilanteen pysyvästi. Miehen kämmen liikkui ohella Then kyljeltä tuon alavatsalle, kuin pienenä tervehdyksenä.

//ABORT ABORT!! ...ou wait. //
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 27 Touko 2016, 22:46

Kaikki tuntui jotenkin oudolla, vähän pelottavallakin tavalla oikealta. Ihan kuin tämän vain kuuluisi mennä näin, Thealla oli outo tunne siitä että kyllä elämä kantaisi. Oli varmasti ollut oikea päätös kertoa tästä ongelmasta miehelle, joka loppujen lopuksi oli pystynyt järkeilemään tilanteen heitä molempia tyydyttävään ratkaisuun. Tai ainakin neito oli näkevinään, että mies oli yhtä tyytyväinen kuin hänkin. Ehkä hieman kauhuissaan, tai Thea ainakin oli kauhuissaan, mutta silti tyytyväinen. ”Minkäs teet, että onneksi olkoon vain. Olisi kannattanut katsella paremmin”, virnisti ja vastasi sitten suudelmaan hellästi, ei ollenkaan niin nälkäisesti kuin yleensä. Suudelma totisesti tuntui sinetöivän päätöksen, tuntui merkittävämmältä kuin koskaan. Nainen melkein tunsi kuumuuden syleilevän selkäänsä, kuin olisi todellisuudessakin tuikannut sillat palamaan selkänsä takana. Typerää se ehkä oli, eikä edes ehkä vaan todella typerää, mutta ei Thea jaksanut sitä nyt vatvoa.

Ferguksen käsi, joka valui niin uteliaana ja lämpimänä neidon alavatsalle, sai neidon ynähtämään mielihyvää. Ei sellaista, kuumottavaa mielihyvää vaan sellaista hellää ja odottavaa – yhteenkuuluvuuden tunteesta kumpuavaa. Thea siirsi hetken päästä oman kätensä lepäämään toisen kämmenselälle. Ei niitä tunteita osannut kuvailla, eikä neito kai itsekään oikein edes ymmärtänyt mitä se oli. Se pehmeä tunne, joka loi uskoa ja sai kuvittelemaan että mikään ei voisi enää asettua heidän tielleen. Suudelman päätyttyä hän vetäytyi hieman kauemmas, laski katseensa vatsalleen joka ei vielä ollut mitenkään erityisesti muotoaan muuttanut. ”Siitä tulee ihan hirveä kakara”, nainen nauroi silmiään pyöräyttäen, silti pieni hellyys oli kuultavissa sanoista, ”se vei meitä ihan mennen tullen ja palatessa, sano minun sanoneen”, myhäili. Oikeastaan se oli hyvä, piti olla luonnetta että pärjäisi.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Touko 2016, 23:07

Fergus jätti kätensä lepäämään Thean käden alle, vaikka vetäytyi suudelmasta. Nainen meni jo toteamaan millainen kiusankappale heidän verenperijästä oikein tulisi. "Hirveä ketkupas." Mies totesi takaisin hymähtäen, katsellessaan siinä heidän käsiään.
"Varmasti, jos se tulee yhtään äitiinsä." Fergus kiusoitteli Thealle takaisin. Oli jotenkin outoa, että he kykenivät näin pian kiintymään siihen pieneen olentoon, joka hiljakseen kasvoi Thean sisällä. Ehkä se tuli luonnostaan, olihan Fergus jo pitkälti sen ikäinen, että perheen perustaminen olisi kartalla, jos mentiin näin standardien mukaan. Olihan hän sitä myös toivonut, kun oman laumansa oli saanut pystyyn, se kun tuitui yhdeltä tärkeältä kulmakiveltä koko hommassa. Toki olihan lauma jo itsessään hänelle perhe, mutta ei se sama asia ollut oikean perheen suhteen. Vähän niin hän ja isä...

"Poika vai tyttö? Mitä luulet?" Fergus kysyi hymähtäen, kohottaen katseensa Thean ruskeisiin silmiin. "Eivätkö äidit vaistoa sellaiset asiat?" Mies kysyi virnistäen, painaen vielä kasvonsa kiehnäämään neidon poskea vasten, kuin mikäkin tyytyväinen koira.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 27 Touko 2016, 23:30

Thea hymähti. Ketku nyt vähintään, ei tällaisella verenperinnöllä voinut tulla mitään muuta. Elämä tuntui täällä joen rannassa ihan jonkun toisen ihmisen elämältä, jonkun sellaisen joka oli vapaa tekemään mitä ikinä halusi. Sellaisen, jolla ei ollut rakastavaa perhettä ja tiukkaa aatelista yhteisöä ympärillään. Oli outoa ajatella, että se oli tosiaan hänen elämänsä ja hänen päätöksensä. Heidän päätöksensä pysyä yhdessä ja kasvattaa tuo jyvä, opettaa se elämään ihmisiksi ja kai vähän susiksikin. Hän voisi opettaa sitä kiipeilemään ja kertoa sille tarinoita aatelisten kartanoista, opettaa tapoja. Fergus taas… No, mitä ihmissusi isät nyt sitten lapsilleen opettivat, tuskin ainakaan kalastamista. Tai, mistä hän tiesi. Eihän hän tiennyt Ferguksestakaan juuri mitään, mutta silti riittävästi luvatakseen ikuista yhteistä elämää. Edes se kateellinen punapää ei voisi heitä estää, hänen perheestään ja siitä korpista nyt puhumattakaan. Tappaisikohan se mies hänet? Thea pudisti päätään terävästi, ei, sitä ei tulisi tapahtumaan. Ehkä Fergus opettaisi häntä puolustamaan itseään oikeasti, muutenkin kuin sanoin.

Havahtui mietteistään, kun mies kyseli häntä tulevan isän varovaisella innolla, että kumpikohan sieltä olisi tulollaan. Nauru väreili kehräävänä kurkussa, kukapa olisi uskonut vielä muutamia kuukausia sitten? ”Ei se varmaan tiedä oikein vielä itsekään”, neito hymähti ja jäi hetkeksi pohtimaan sitä mainittua äidinvaistoa, samalla kun Fergus kiehnäsi hänen poskeaan vasten. Oliko hänelläkin sellainen? Ei Thea ainakaan ollut tiennyt omaavansa sellaista, mutta kai se oli tässä näiden viikkojen aikana varovaisena nostanut päätään ja asettanut mieleen ajatuksia olennon pitämisestä. Ja ehkä se oli se vaisto, joka sai hänet nyt tuntemaan helpotusta siitä, että sitä pientä jyvää ei tarvitsisikaan pyrkiä poistamaan hänen sisältään. Vaisto, joka sai hänet melkein kehräämään tyytyväisyyttä, kun mieskin oli halunnut pitää sekä hänet että lapsen. Heidän lapsensa. ”Jos siellä onkin kaksi?”, kiusoitteli miestä ja laskeutui sitten selälleen miehen vierelle, toki ensin irtauduttuaan toisen syleilystä. Kohotti katseensa illan punaamaan taivaaseen, näkyyn jota kohta kukaan ei voisi häneltä viedä pois.

”Minun täytyy kohta palata”, lausui hieman haluttomana, ”mutta huomisiltana palaan tänne, tavalla tai toisella. Otan jotain tarpeellista mukaan ja sitten… No, sitten loput onkin sinun käsissäsi”, puheli suunnitelmaansa ääneen, pysähtyi kuitenkin hetkeksi miettimään tarkemmin. Entä jos Synth heittäytyisi hankalaksi? Tai seuraisi häntä? ”Tai ehkä olisi järkevämpää, että tulisin jo tänä yönä? Kun se korppi nukkuu humalaansa pois?”, ehdotti ja käänsi katseensa taivaasta Fergukseen.

// mää pakahdun <3 //
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Touko 2016, 00:53

Fergus hymähti Thean vastaukselle, niin eihän tässä ollut kulunut vasta kuin yli kuukausi, edessä olisi vielä kahdeksan lisää. Nainen selvästi yritti kiusoitella häntä pohdiskelemalla, että saattoi niitä olla enemmän kuin yksi. "Hmm, hyvin mahdollista. Se kun on susiemoille tyypillistä." Mies huomautti virneen kera. Ei hänellä itsellään ollut kaksoissisaruksia tai sisaruksia ylipäätään, mutta mitä ympärillään oli vartuessaan nähnyt, oli monet lapset syntyneet pentueina, kai se oli se suden veri? Hän kenties oli sitten ollut erikois tapaus, alfan perillinen ja anoa valittu lapsi.

"Niin kenties on parasta." Fergus myönsi Thean todetessa aikataulustaan, suunnitellen jo tulevaa iltaakin, siinä makuulleen asettuessaan. "No johan sinulla on hoppu." Mies virnisti Thean muuttaessa lähtemisensä tälle yölle. Mies asettui kyljelleen makaamaan siihen Thean vierelle, nojaten päätään kämmeneensä. "Minun on aatelisneidon harmiksi kerrottava, ettei sinua ole odottamassa ylellinen kartano." Fergus kertoi laskien vapaan kätensä silittelemään naisen reittä. "Valtakuntani on Kelth vuorten piilottamassa laaksossa, tempelin raunioissa, joka on puolittain hakattu vuoren kiviseen rinteeseen." Mies kertoi laumansa pikku piilopaikasta. "Olemme kyllä kunnostaneet sitä pitkin vuotta ja kyllä se asumiskelpoinen on, mutta en tiedä miten se neidille kelpaa."

//So cute! <3 ...for now D: //
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Touko 2016, 11:40

Naisen silmät levisivät järkytyksestä, kun Fergus kävi pohtimaan ettei se kaksosten saanti mikään ihme olisi - jopa varsin tyypillistä. "Hmph... Ota nyt kuitenkin huomioon, että olen kaikesta huolimatta ihminen ja kantaisin mielelläni vain yhden", tuhahti, äänessään kuitenkin oli leikittelevä sävy. Sitten he vasta pulassa olisivatkin, jos puhuttaisiinkin kahdesta kakarasta. Siinä olisi laumalle työmaata. Puhumattakaan siitä tuskaisesta raskausajasta ja synnytyksestä, ajatus oli suorastaan puistattava.

"Voidaan me sopia vaikka kuukaudenkin päähän", hymähti ja nosti kätensä vatsalleen lepäämään. "Lähinnä ajattelin sitä korppia, miten siitä olisi helpoin päästä ohi", perusteli vielä kiirettään, vaikka toki pienoinen uteliaisuus nähdä Ferguksen koti vaikutti ja malttamattomuus hypätä tähän uuteen seikkailuun pää edellä.

Katse tutki noita jo valtavan tutuiksi käyneitä kasvonpiirteitä, kun hukka kertoi kodistaan - tai valtakunnaksi sitä puhuteltiin ja Thea virnisti hieman huvittuneena. "Niin, että tarjolla olisi vaatimattomasti Kuningas ja puolivaltakuntaa? Tämähän sattuikin hyvin", neito iski silmänsä ja kääntyi kyljelleen, kasvot hukkaa kohti. Hieraisi polvellaan ja säärellään Ferguksen reittä. "No, ainahan voin muuttaa johonkin kylänpahaiseen ja elättää itseni tanssityttönä, jos haluan jotain muuta", kiusoitteli huulian mutristellen. Kyllähän hän nautti ylellisyydestä ja ehkä sen puute kiristäisi hermoja vielä montakin kertaa, mutta Thea uskoi olevansa sopeutuvaista sorttia. Ja ehkä hän voisi ottaa lähtiessään hieman rahaa, jotta saisi hankittua jotain tarpeellista itseään varten. "Pidät minut vain tyytyväisenä, niin olen kiltti kuin kissanpentu", Thea lupaili kujeilevasti hymyillen, mutta tottahan se toisaalta oli. Jos tunsi olonsa hyväksi, niin ei ympäristölle olisi niin väliä.

"Ehkä sinun täytyisi opettaa minua puolustamaan itseäni?", ehdotti nyt vakavissaan, eihän hän kyllä ollut nähnyt miestä koskaan aseen kanssa - tai toki silloin kerran. No, kyllähän mies voisi toimia hyvänä harjoitusvastustajana.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Touko 2016, 11:59

Niin se korppi kyllä oli kyllä yksi riesa, mutta jos neito oli saanut tuon punottua sormensa ympärille, tuskin siitä miehestä olisi paljoa huolta ainakaan siihen asti kunnes Thea kääntäisi aateliselämälleen selkänsä. Kaikki tuntui menevän niin vauhdilla eteenpäin, ei mies ollut kuvitellut kotoa lähtiessään palaavansa uuden morsiammen kanssa kotiin, joka odotti heille lasta. Voi sitä myrskyä joka kotona odottaisi, kun Lorelai saisi asiasta kuulla. Hän ei olisi yllättynyt jos tuittupää jättäisi leikin tähän, lähtisi laumasta ja sen sellaista. Olisihan se harmi, punaurkki oli osoittautunut hyväksi soturiksi.

Huomio kääntyi takaisin naiseen, joka makusteli suussaan kuningasta puolta valtakuntaan. "Älä herättele liikaa odotuksiasi." Fergus virnisti. "Itse pidän siitä rauniosta, mutta jos sitä vertaa kotikartanoosi, se ei ole muuta kuin kasa kalliota." Mies hymähti, jättäen kätensä lepäämään naisen reidelle.
"Hah, jos sinä susivaimokseni aiot ryhtyä, sinä tanssit vain minulle." Mies ilmoitti, naisen pohdiskellessa jos halusi elämältään jotain muuta, jos puolivaltakuntaa ei kelpaisikaan. Tämä vielä nipisti toisen reittä muka moittivasti sen sanoessaan.

Thea vaihtoi puheenaiheen itsepuolustukseen, joka naiselta varmasti uupui, ylellisyydessä kun tuo oli varttunut. "Totta, mutta en tiedä onko minusta paljoa apua, koska en osaa taistella muuta kuin sutena ja jos sinä et kerran sudeksi itse ryhdy. Minä kun vihaan aseita, mutta Ace tietää niistä kyllä enemmän, entisenä haltiasotilaana."
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Touko 2016, 16:38

Kasa kalliota ei välttämättä kuulostanut erityisen lupaavalta, se vanha mylly oli kyllä viehättävä mutta jos Ferguksen koti ja valtakunta oli enimmäkseen kasa kalliota… No, kyllä hän siihen tottuisi. Tai sitten tosiaan muuttaisi johonkin kylään, se idea tosin tuntui hieman vaaralliselta ja muutenkin jotenkin huonolta. Eihän puolisoiden – hullua mikä sana, miten hän koskaan voisi sanoa sitä ääneen? – kuulunut asua erillään. Thea oli kuitenkin optimisti tämän asian suhteen, kyllä he jotain keksisivät kun olivat tähänkin asti keksineet. Ja kasa kalliotakin voisi olla kai ihan kotoisa, kunhan tottuisi vain ensin. ”AIH”, kiljahti kuin nipistys olisi kovastikin sattunut, nykäisi jalkansa kauemmas miehen käden alta. Tönäisi miestä kämmenellään rintakehään, mutta ei voinut estää hykertelevää naurua joka pulppusi jostain syvältä rinnasta iloisena ja kujeilevana. ”Hei, minä en sitten ole mikään harjoitusvastustaja, että tuommoiset väkivaltaiset jutut saat kyllä unohtaa heti”, ilmoitti muka kovinkin vakavissaan, ”ja jos minä haluan tanssia pöydillä niin minähän kyllä tanssin, susivaimo tai ei”, jatkoi aiheesta kiusaamista, ehkä virittääkseen pientä leikkimielistä kädenvääntöä heidän välilleen.

”No, sinä tai Ace, tai ihan kuka vain. Tosin, sen punatukan kanssa en kyllä ryhdy painimaan”, hymähti, sehän varmaan vahingossa ottaisi harjoittelun liian tosissaan. Vilkaisi hiljalleen hämärtyvää taivasta, ilta oli jo ehtinyt kovin pitkälle, toistaiseksi ei olisi kiire mutta kyllähän hänen pitäisi olla hyvissä ajoin kotonaan että ei aiheuttaisi turhaa hämmennystä. Ehkä se Synthkin pitäisi noukkia vielä jostain matkaan? Tai voihan olla, että mies oli mennyt jo jonnekin selviämään ettei aiheuttaisi kummastelua kartanolla, kun saapuisi sinne ilman neitoa ja humalassa kaikenlisäksi.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Touko 2016, 17:00

Fergus vain nauroi, kun oli saanut Thean kiljahtamaan. Nyt mies kellahti selälleen tönäisyn johdosta ja virnisteli naiselle, joka jämerästi ilmoitti tekevänsä mitä halusi, vaikka sitten tansia pöydillä jos siltä tuntui. "Hmh, sehän nähdään." Mies myhäili maireasti, jääden makoilemaan paikalleen kädet niskan takana.
"Siinä tapauksessa voisit aloittaa Rafen kanssa, hän kun on sellainen nyhverö." Fergus totesi, Thean pohdiskellessa taistelu harjoittelua, jota ei suinkaan Lorelain kanssa suostuisi tekemään. Se nainen tosiaan tekisi toisesta meilellään selvää, jos siihen jopa annettaisiin lupa.

"Jos aiot lähteä mukaani tänä yönä, eikö sinun olisi parasta käydä hakemassa kallisarvoiset aatelis tavarasi, joita ilman et voi elää? Vai aiotko todella pistää minut odottamaan toisen kuukauden?" Fergus nyt kysyi murahtaen lauseensa loppuun, mies selvästi ei enää halunnut odotella, kun tälläisiä päätöksiä oltiin jo suunniteltu.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Touko 2016, 17:13

Thea nyrpisti nenäänsä, niin kyllä hän vielä toiselle näyttäisi että häntä ei totisesti kielletty toteuttamasta itseään. No, eriasia tietenkin oli että halusiko hän edes tanssia pöydällä vieraiden miesten katseiden alla – tai missään muuallakaan. Todennäköisesti Ferguksen kanssa irrottelu riittäisi hyvinkin tyydyttämään villikon kaikenlaiset tarpeet. Ainakin Thea oli näiden kuukausien aikana huomannut, että ei ollut juuri kaivannut muiden miesten huomiota osakseen. Hänen perheensä oli, virheellisesti, jo kuvitellut tyttärensä rauhoittuneen traumaattisten tapahtumien seurauksena. ”Höh, meinaatko että pärjään vain nyhveröille”, nurisi ja kapusi istumaan kahareisin hukan lantion päälle. Nyrkit puristettiin kiinni ja muutaman lyhyen sarjan nyrkkeili ilmaa vastaan, ei tosin kovinkaan vakavissaan. Esiteltyään taitojaan tarpeeksi, neito kumartui alemmas, painoi kyynärpäänsä ja käsivartensa lepäilemään Ferguksen rintakehälle ja nojasi leukansa kohotettuihin sormiinsa. Kallisteli päätään, kun hukka murahteli kysellessään aikoiko hän odotuttaa miestä vielä toisen kuukauden?

”Ehkä”, vastasi ja kohautti olkiaan, ”riippuu siitä kuinka kiltisti aiot tulevat kuukaudet olla?”, kiusoitteli ja painautui hieman alemmas, suikkasi nopean suudelman miehen nenänpäähän. ”Mutta olet oikeassa, ehkä minun täytyisi jo lähteä”, myönsi päätään nyökäten, haluttomana kuitenkin nousemaan jaloilleen. Thealla oli ikävä tunne, että tämä ei tulisi menemään niin kuin sovittu. Heidän ollessa kyseessä, jotain ihan varmasti tulisi vielä tapahtumaan. Ehkä se korppi tulisi häntä vastaan ja ripustaisi takista puuhun roikkumaan opiskelemaan nöyryyttä?
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Touko 2016, 17:33

"Näin alkuunsa kyllä." Fergus virnisti todenmukaisesti Thean nurinaan ja ei voinut muuta kuin naureskella toisen pieneen nyrkkeily esitykseen. Oli hyvä että toinen oli valmis oppimaan puolustautumaan, vaikka hän olisi tuon turvana.
Katse seurasi naista, tuon asettuessa nojaamaan hänen rintakehäänsä, siinä kun hajareisin istui lantion päällä. "Mmmrh älä viitsi." Fergus murahti Thean todettua, että kenties mies joutuisikin odottamaan kuukauden. "Jos niitä on usempi kuin yksi, niitä ei voi piilotella kovin pitkään." Mies huomautti virneen kera, muistaen kyllä toisen järkyttyneen ilmeen kun puhe oli ollut kaksosista.

Fergus veti itsensä istumaan Thea sylissään ja kietoi kätensä toisen selän taakse. Naisen oli paras jo lähteä, niin harmillista kuin se olikin. "Tuletko käymään vielä täällä?" Mies kysyi, ehkä hän pärjäisi pienien visiittien voimalla toisenkin kuukauden. "Uhkailet sitä korppia hieman, pidät sen veitsen terällä." Mies neuvoi, selvästi nauttien ajatuksesta Thean polkemassa sitä metsästäjää alas ja vääntäen kieroon tahtoonsa.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Touko 2016, 17:50

”Pöh, älä edes yritä”, nainen komensi, kun mies otti aiheeksi ne kaksoset. Hänhän toki sen vitsailun oli aloittanut, mutta ei ollut arvannut sen olevan ihmissusien keskuudessa ihan yleistäkin. Jos olisi tiennyt, niin olisi pitänyt mölyt visusti mahassaan. No, täytyi toivoa että hänessä kasvaisi vain yksi ainokainen. Kun Fergus nousi istumaan, kiersi Thea omat kätensä tuon niskaan nypläämään niskavilloja – se oli mukavaa, nyppiä hellin sormin toisen hiuksia. ”Tulen. Tai ainakin yritän”, lupasi päätään nyökäten, eihän sitä tiennyt jos hän todella ehtisi jo aiemminkin saada asiansa kuntoon kotonaan. Tosiasia taisi kuitenkin olla, että eihän hän tälle yötä ehtisi saada kaikkea tarvittavaa tehtyä ja kasattua. Eikä hän edes osannut päättää, että mitä hän haluaisi ottaa mukaansa. Paljoa ei tietenkään voisi kantaa, sillä sattuneesta syystä hukka ei pystyisi häntä hakemaan tavaroineen. Eikä Synthiäkään voisi käyttää juhtana, sillä neito ei halunnut riskeerata sitä että metsästäjä keksisi leikkiä typerää.

”Ah, minä olen hyvä pitämään ihmisiä veitsenterällä”, myhäili nautinnollisesti, olisi mukava nähdä sen mustahiuksisen kiemurtelevan hänen edessään. Katsella kuinka vakavan ilmeen ja kohteliaisuuden takana rakoilisi. Ehkä hän, jos toinen olisi hyvätapainen ja suostuisi hänen tahtoonsa, jättäisi kaikki tapahtuneet omaan tietoonsa ja toinen saisi jatkaa tylsää elämäänsä ilman huolta siitä, että metsittynyt aatelisnainen vielä pilaisi kaiken rakentamansa. ”Nähdään”, hyvästeli ja painoi vielä nopean suukon hukan huulia vasten, ei halunnut pitkittää tätä yhtään sillä muuten saattaisi perua puheensa ja lähteä tällä siunaaman sekunnilla toisen mukaan – se ei kuitenkaan olisi järkevää, sillä hän oli rahaton ja kyllähän hän halusi jonkinlaiset hyvästit jättää perheelleen. Mikäli Fergus ei estelisi, neito nousisi jaloilleen ja pudistelisi polvensa maan jättämistä roskista, tehden sitten hieman haluttomasti lähtöä miehen luota ja kohti kylää.

//O-ou
Mää voin kuvitella kuinka Lore hieroo jossain pusikossa tassujaan yhteen :'D//
Wolga
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron