Uimaharjoittelua [sovittu]

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Uimaharjoittelua [sovittu]

ViestiKirjoittaja Akselmo » 13 Joulu 2009, 16:44

"Tuollahan se joki jo näkyykin" Hun-Tra sanoi. Joen vieressä oli pieni hiekkainen alue, ihan niinkuin jokin olisi raahannut sen kaiken hiekan siihen. Hän testasi veden lämpöä ja se oli melko lämmintä koska aurinko paistoi kohtisuoraan siihen, eikä taivaalla ollut yhtään pilveä peittämässä aurinkoa, joten oli myös melko kuuma. Tara näytti pitävän tästä paikasta. Se kiipesi Hun-Tran taskusta hänen jalkaansa pitkin alas ja juoksi rantaviivalle ja napsi vesimittareita veden pinnalta. Hun-Tra kävi kahlaamassa hieman. Vesi oli tarpeeksi matalaa että siinä olisi helppo opetella uimaan. "Jäädäänkö tähän? Tässä olisi oiva paikka harjoitella. Minäkin taidan kokeilla uida vaatteet päällä, korkea aika harjoitella.." Hun-Tra sanoi hieman hymähtäen.

//Splinter ja Ea tänne :O
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 16:52

Splinter

Splinter nyökkäsi, ja venytteli sitten leveästi. Nyt pääsisi uimaan! Poika talssi lähemmäs, istahtaen rantahietikolle. Kaisloja heilui hiljalleen... joki virtasi huomattavasti hitaammin tässä, johtuen varmaan leveydestään. Mutta ei kannattanut antaa sen hämätä: menisi vähän syvemmälle, ja pohjavirtaus veisi mukanaan. Kengät joutivat seisomaan tyhjinä hietikolla, ja poika käveli lähemmäs vettä. Hänen ei tarvinnut testata veden lämpöä... Hän kiipesi eräälle kivelle, vilkaisi ettei löisi päätään mihinkään, ja hyppäsi pää edellä huomattavasti syvempään veteen. Hän uiskenteli siellä varsin kevyesti, kunnes lopuölta pulahti pintaan, ja pitkillä vedoilla meni takaisin rantaan päin.
"Pysytään ensinmäisellä kolmella metrillä, siitä eteenpäin virtaus muuttuu.", poika kertoi samalla, kun molski ympäriinsä. Hän veti henkeä syvään, ja sukelsi uudestaan. Milloinkohan viimeksi hän oli päässyt lämpimään veteen uimaan?
"Tule vain Ea! Ei ne kalat näyki, minä säikytin ne kaikki jo pois!", poika naureskeli, kun pääsi taas pinnalle. Hänellä ainakin oli hauskaa. Lapsilla oli aina ilmaiset huvit...

[[Yan, Ea! ^.^]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 13 Joulu 2009, 20:10

Ea

Joen vesi kimmelsi kirkkaana ja puhtaana auringonpaisteessa, ja mitä lähemmäs haltianeito asteli vedenrajaa, sitä epäilevämmäksi hän kävi. Ea riisui kenkänsä hietokolle, laski tavaransa niiden viereen, ja riisui yltään ylimääräiset suojavarusteet, kuten metallinen rintasuojus. Hän katseli parin metrin päästä olkaimettomassa topissaan ja puuvillaisissa shortseissaan vedenpintaa ja suorastaan jäykistyi kauhusta. Ei hän ollut ajatellut, että pelkkä veteen meneminen olisi näin vaikeaa. Helpoksi hän oli sen kuvitellut, kunnes nyt kun oli aika opetella uimaan, pakokauhu iski lamaannuttavasti, kuin halvaannuttaen kaikki ruumiinosat. "Mutta.... Minähän hukun jos astun tuonne!", haltia sai viimein älähdetyksi ja tuijotti edelleen silmät suurina jokea ja siellä uiskentelevaa Splinteriä. Ea hivuttautui pikkuhiljaa aina vain lähemmäs ja lähemmäs, kunnes hän viimein oli saanut kahlattua vain niin etäälle, että vesi ylsi nilkkoihin. vaikka vesi olikin haltian mielestä äärettömän lämmintä, häntä pelotti silti suunnattomasti. Entä jos hän hukkuisi? Tai mitä jos jotain muuta kauheaa tapahtuu?

//Täällä ollaan 8)//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 13 Joulu 2009, 21:51

Hun-Tra

"Höpö höpö, et sinä huku." Hun-Tra sanoi rauhoittavalla äänellä. Hän halusi saada Ean oppimaan uimaan. Hun-Tra nosti vähän housunlahkeitaan etteivät ne kastuisi ja meni veteen. Vesi oli todella lämmintä. Hun-Tran oli heitettävä nahkatakkinsa pois, hän oli muuten tukehtua. Hun-Tran suomut kimmelsivät auringonvalossa kun hän sukelsi pinnan alle ja syöksyi ylös. Tai niin hän ainakin luuli. Hänen nahkahousunsa alkoivat painamaan todella paljon koska nahka on märkänä painavempaa. Hun-Trahan ei ollut ruumiinrakenteeltaan mikään lihaksikas, niin nuo housut vetivät hänet pinnan alle. Tämän takia en ui vaatteissa! Hän mietti ja hänen oli otettava housut pois että hän pääsisi takaisin pintaan. Hukkua vai nolostua? Hän mietti veden alla mutta valitsi sitten nolostumisen. Hän otti toisella kädellä housuistaan ja nousi pinnalle niin että vain hänen päänsä näkyi. "Öh.. Tapahtui pieni virhelaskelma.." Hun-Tra sanoi nolosti ja heilutti housujansa toisessa kädessä. Ainoat housuni.. Toivottavasti eivät mene pilalle..

//Hah, pakko kiusata Hunua välillä xD Ja toivottavasti oon oikeassa tuossa "märkä nahka on painavaa" jutussa. XD
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 22:04

Splinter

Splinter pulikoi matalikossa, houkutellakseen tytön myös veteen.
"Katso nyt, tässä ylttää jalat pohjaan, ja voi silti uida! Tule nyt, ei täällä ole mitään vaarallista!", poika huudahteli, ja roiskautti sitten vettä ilmaan.
"Ainoastaan jos iskee talvi kunnolla juuri nyt, sitten voi olla huolissaan!", hän naureskeli edelleen, ja kääntyi sitten uimaan selälteen... Tosin hänkin voisi vähän vähentää varustusta. Poika kahlasi rantaan, ja riisui pitkähihaisen, laittaen sen oksalle roikkumaan. Viitta oli jäänyt jo aikoja sitten... Ja kyllä, hän aikoi uida hanskat kädessä. T-paitakin jäi vielä päälle... Ainoa mitä hän enää teki oli lahkeiden kääriminen, hän ei halunut niiden laahavan hiekassa. Vaatteet olivat hänelle edelleen hiukan liian isoja, kiitos laihuutensa...

Hunu sanoi jotain vedessä, ja Splinter kääntyi katsomaan. Hän painoi toisen käden suunsa eteen, ja yritti olla nauramatta. Noin ei hänellekkään ollut käynyt, vaikka vaatteet olivatkin hänelle liian isoja.
"Tuotaa... Jos me käännytään?", hän sanoi sitten, vaikka pieni hymy oli yhä kasvoilla. Hän oli itseasiassa edelleen pidättelemässä nauruaan... Ja hänestä tuntui, että keuhkot repeäisivät, ellei hän saisi kohta nauraa!
"Minusta tuntuu, että minun pitää opettaa Eaa... Hun-Tra voi neuvoa sitten rannalta.", hän sanoi molemmille, ja painoi sitten kätensä silmien eteen, toinen käsi lantiolla. Hän vain ei voinut katsoa ilman että nauratti, Hun-Tra heiluttelemassa pöksyjään keskellä jokea...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 14 Joulu 2009, 22:11

Ea

Oli vaikea uskoa, ettei jokeen hukkuisi vaikka vesi olisikinkuinka matalaa. Ea oli niin pelosta jäykistynyt, ettei pystynyt edes nauramaan Hunille, vaikka olisi halunnutkin. Sentti sentiltä, haltia hivuttautui syvemmälle jokeen, kunnes vettä oli lantioon saakka. Edemmäs hän ei päässyt, sillä jalat tekivät jarrutuksen suoraan siihen paikkaan. Hän eii liikahtanutkaan vaan seisoi kauhusta jäykistyneenä paikallaan siinä joessa. Tyttö ei tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. Hänen teki mieli juosta pikaisesti rantaan, mutta samalla hän osoittaisi pelkuruutensa, ja siihen hän ei suostunut. Rantaan hän ei kuitenkaan palaisi, mutta edemmäskään hänei olisi halunnut mennä. "M-mitä jos ha-harjoiteltaisiin tässä?...", Ea kysyi ääni väristen Splinteriltä. Jos hän menisi yhtään edemmäs, hän taatusti hukkuisi, tai kompastuisi ja löisi päähänsä veden alaiseen kiveen tai.... Luetteloa maailman epätodennäköisimmistä sattumista haltianeito olisi voinut jatkaa loputtomiin, sillä hänestä juuri sillä hetkellä kaikki nämä asiat vaikuttivat hyvinkin todennäköisiltä. Varmasti hän kamppaisi vahingossa itsensä hänen yli lantion ulottuvat hiukset tukkisivat hengitystiet ja hän menisi paniikkiin ja hukkuisi. Vain näin typerät asiat saattoivat liikkua tuon tytön päässä juuri sillä hetkellä.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 15 Joulu 2009, 14:52

Hun-Tra

Hun-Tra ei tiennyt mitä tehdä. Hän vain pysyi paikallaan keskellä jokea ja mietti että Miten pääsen täältä pois ilman että nuo näkisivät.. ehm.. niin. Mutta käyn nyt nakkaamassa nämä housut tuonne rannalle ja menen takaisin uimaan. Ja tuumasta toimeen. Hun-Tra ui niin nopeaa kuin pääsi rannalle, heitti housut hiekalle kuivumaan ja meni takaisin uimaan. Nuo kaksi tuskin näkivät mitään, ehkä vilahduksen suomuisesta takamuksesta. Hän meni niin syvälle että vain hänen ylävartalonsa näkyi, mutta jalat ylsivät maahan. Sitten hän sanoi Ealle "Siinä on hyvä opetella alkeet. Opetellaan ensiksi kelluminen. Ja öh.. Jos ei haittaa niin voin tulla lähemmäksi ja pitää kiinni, jos pelkäät hukkuvasi. Tai Splinterkin voi.. kait. Ei minua nolostuta tämä enää housuttomuus, mutta jos se teitä haittaa niin..." Hun-Tra sanoi hieman hekottaen. Kyllä häntä oikeasti nolotti muttei halunnut paljastaa nolostumistaan.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Joulu 2009, 17:07

Splinter

Splinter peitti silmänsä, kun Hun-Tra alkoi kävelemään rannalle päin. Toinenhan ei uskaltaisi kohta liikkua pojan kanssa, jos joutui koko ajan pelkäämään että hän alkaisi nauramaan!
"Eikö kuule olisi ollut helpompaa pistää ne housut takaisin siellä vedessä, sellaisessa kohdassa jossa jalat ylttävät maahan?", poika kysäisi, ja uskalsi vihdoin avata taas silmänsä. Ei siinä muuta mutta kun nauratti... Poika veti syvään henkeä, ja asteli sitten takaisin veteen, Ean vierelle. Vesi oli niin lämmintä... Mikä oli outoa näin pojan mielestä, kun hän asiaa meitti tarkemmin. Nythän oli syksy, eikö? Eikö silloin veden pitäisi olla kylmempää? Näin virtaustakin ajatellen... Tai sitten Splinter ajatteli liikaa, saattoihan se niinkin olla.
"Ota syvään henkeä, ja rupea sitten makoilemaan veteen selältesi. Ei hätää, kannattelen kyllä sinua, ettet vajoa.", poika lisäsi sitten nopeasti loppuun ojeistuksen jälkeen, ettei tyttö vain säikähtäisi.
"Mutta vähän ajan päästä opit kyllä kellumaan, ja se on perustaito... Kunhan ensin opit hengittämään oikeassa tahdissa.", poika vielä lohdutti Eaa, taputtaen tuota olkapäälle. "Ja Hun-Tra on hyvä ja pysyy siellä. Kyllä minä muistan, kuinka ujo tapaus osaat olla.", pikkuvelho naureskeli pahoittelevasti liskomiehelle. Kyllä hän muisti...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 15 Joulu 2009, 23:00

Ea

'Ja rupea sitten makoilemaan veteen selältesi'?! Mitä ihmettä? Ea luuli jo, että Splinter oli seonnut kokonaan. Aivan varmasti hän hukkuisi jos menisi makaamaan selälteen veteen! Painuisi pohjaan kuin kivi! Ei ihmiset osaa kellua! Tai no ehkä Ea oli aika pahasti väärässä, mutta siltä hänestä tuntui. Aivan kuin hänelle olisi yhtä hyvin voitu sanoa 'Räpyttele käsiäsi ja lennä tiehesi'! Haltiatar kuitenkin luotti tuohon poikaan, ja päätti siis edes yrittää. Hän veti syvään henkeä, ja hitaasti, hyvin hitaasti hän asettui makaamaan selälteen veteen. Haltia oli niin paniikissa, että unohti melkein hengittää, mutta kaikeksi onneksi, Splinter kuitenkin piti huolen, ettei hän vajonnut minnekkään. "Tämä on vaikeaa", Ea ynisi hiljaa huultensa lomasta ja yritti hengittää rauhallisesti. Häntä pelotti ja jännitti. Hän ei hukkuisi, kiitos Splinterin, mutta ei hän rentoutuakaan osannut. Tyttö tasasi hengitystään ja hengitti rauhallisesti. Keho tuntui paljon kevyemmeltä, ja jo nyt kellumiseen kohdistuvat mahdolliset ajatukset valtasivat jo Ean mielen. Hän voisi tosiaankin ehkä oppia tämän!
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 16 Joulu 2009, 15:45

Hun-Tra

"Minä.. Minä.. Äh, olkoon." Hun-Tra yritti vastustella nolostumistaan. "Minä pysyn täällä vedessä ja annan noiden housujen kuivata. Jos laittaisin ne nyt takaisin jalkaan niin ne eivät kuivuisi, nahka menisi pilalle ja alkaisi haista, kait, ja sitten minulla ei olisi lainkaan housuja!" Hän huudahti Splinterille. "Voin jakaa neuvoja täältä. Mutta ennen sitä käyn uimassa vähän kauempana." Hun-Tra sanoi ja sukelsi. Hän ui niin nopeaa kuin pääsi veden alla. Ah, rakastan uimista.. Hun-Tra tuumaili ja ui syvemmäs ja syvemmäs jokea. Hän kävi pohjalla ja ponkaisi pintaan ja naurahti. "Ea, sinä opit kyllä uimaan pian. Kohta voit uida niinkuin minä!" Hän hymähti ja sukelsi taas.

//Väsyttää niin ei oikeen oo inspistä.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Joulu 2009, 16:56

Splinter

Splinter hymähti ymmärtäväisesti Hun-Tralle, ja rupesi sitten kannattelemaan Eaa, pitäen kahdella kädellä tuota selästä. Ainakin jonkin aikaa... Splinter tiesi jo, ettei Ea oppisi uimaan, ellei tuo huomaisi, että pystyi siihen heti alussakin ilman apua. Nainen oli jo kellunut itsekseen vähän aikaa, näyttämättä uppoamisen merkkejä. Splinter tyrskäshti.
"Haluatko kuulla salaisuuden?", poika kysyi, ja nosti molemmat hanskojen verhoamat kädet vedestä niin että Ea näki ne selvästi.
"Olet kellunut ilman apua jo jonkin aikaa.", hän naureskeli, toivoen ettei Ea loukkaantunut tästä kovinkaan paljoa. Mutta pitihän tuolle näyttää, että kaikki oli hyvin! Lisäksi jos tuo nyt säikähtäisi, ja rupeaisi huitomaan niin että uppoaisi, oli vesi sen verran matalaa että Ea pystyisi helposti nousemaan kintuillensa.
"Heh, kohta päästään harjoittelemaan oikeaa uimista, jos opit tätä tahtia.", velho kannusti. Hän ihan oikeasti uskoi, että Ea oppisi uimaan kohta puoliin yhtä nopeasti kuin kala. Tai Hun-Tra, joka uiskenteli huomattavasi syvemmässä vedessä.
"Hehe, hyvin menee Hun! En olisi uskonut että noin taitava olet!", poika ihaili ystävänsä nopeutta... Hän oli enemmänkin kestävä kuin nopea uimari, vaikka pinnalla häntä oli vaikea tavoittaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 16 Joulu 2009, 22:10

Ea

Hun-Tran rohkaisevat sanat saivat tytön hymyilemään. Hän tosiaankin pystyisi siihen, aivan varmasti pystyisi! Kun sitten Splinter nosti kätensä ilmaan, Ean vielä kelluessa, tämän silmät laajenivat suuriksi. Siinä samassa haltia painoi jalat pohjaan ja nousi ylös. "Tuo oli likaista! Et olisi saanut päästää irti! Olisin voinut vaikka hukkua!", Ea huudahti, ei niinkään vihaisena tai loukkaantuneena, vaan lievästi järkyttyneenä. Mutta hän oli onnistunut. Hän oli kellunut, eikä ollut uponnut. ja kaikki tämä ilman, että Splinter oli lopussa auttanut. Hetken tyynnyteltyään itseään, haltianeito sai pienen hymyn aikaseksi. "Mutta onnistuin siinä..." Hän oli ylpeä itsestään. Se oli ensiaskel ja lisää olisi luvassa.

//Nyt taas inspis lomilla näköjää D8//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 16 Joulu 2009, 22:28

Hun-Tra

"Kiitos Splinter." Hun-Tra huudahti Splinterille
Hunu oli iloinen kun Ea pysyi omin avuin pinnalla. Hän oli Easta ylpeä. "Voisit itseasiassa opetella nyt uimaan selkäuintia. Siitä on sitten helppo opetella loput." Sitten hän uiskenteli lähemmäs noita kahta, kuitenkin pysyen pinnan alla. "Minä voisin periaatteessa kalastaa jotain. Tarvitsen vain keihääni.. Jos jompikumpi teistä viitsisi nakata sen minulle, eh.. sattuneista syistä." Hunu hieman naurahti. Taas häntä nolotti armottomasti. Miksi edes piti kokeilla vaatteet päällä uimista... Ärh. Sitten hän ui vähän kauemmaksi ja sukelsi taas, etsien kala-apajaa. Onneksi hän näki selvemmin vedessä kuin ihminen näkisi. Hän erotti kalat ja muodot ja näki melko pitkälle. Perhana, tuolla olisi iso kala.. Tarvitsisin vain keihääni. Hän pompahti veden pinnalle ja odotti että joku nakkaisi hänen keihäänsä hänelle.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Joulu 2009, 16:20

Splinter

Splinter ei voinut ilkikuriselle naurulleen mitään. Penska mikä penska, tuollainen kiukustuminen sai hänet vain nauramaan.
"Et sinä mitään olisi hukkunut, vedin käden niin hitaasti pois että olisin huomannut, jos olisi hukkumaan päin.", poika virnuili Ean raivoamisille. Kohta tuo kuitenkin laantui, ja poika nyökytteli.
"Jo pelkkä se että osaa kellua, auttaa jo paljon. Jos joudut joskus suonsilmäkkeeseen, muista kellua eteenpäin. Pidät vaan naaman ylhäällä, ettet tukehdu. Sillät avoin pääset pois helpommin.", Splinter neuvoi, muistellessaan kaikkia näitä neuvoja ja ohjeita, jotka oli poiminut asuessaan vielä suolla. Kaikki ohjeet oli opittu kyllä kantapään kautta...

Hun-Tra pyyteli keihästään, ja poika nyökkäsi.
" Minä haen sen... Ea voi sitten tuoda sen sinulle.", poika sanoi samalla, kun lähti kävelemään rannalle päin. Tämä olisi hyvä hetki myös totutella syvempään veteen, vähän rintakehästä yli. Vesi oli varsin terapeuttista, jos osasi uida. Vesihän "hieroi" lihaksia, jos oli aivan paikoillaan vedessä.
"Ea! Koppi!", poika huusi, ja heitti keihään sivuttain naiselle, kunhan oli kahlannut hieman. Ea sai luvan viskaista sen Hunulle...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 26 Joulu 2009, 22:29

//Pahoittelen epäaktiivisuuttani D8//

Ea

Suonsilmäkkeeseen? Haltianeidolla oli ihan omat keinonsa jos hän sellaiseen joutuisi. Ja tuskin joutuisi, sillä hänen äärimmäisen tarkka hajuaistinsa aistisi heti jos suo olisi lähimaillakaan. Ei nimittäin ollut olemassakaan suota, joka ei suorastaan lemuaisi. Onnekseen Ea ei ollut kuitenkaan koskaan pudonnut suohon, vaikka kerran oli lähellä niin käydäkin. Täpärästä pelastumisestaan hän sai kiittää ihan vain ja ainoastaan kärttyisää opettajaansa, joka oli napannut pikkutytöstä kiinni, ennen kui tämä oli tipahtanut suohon. Taidan silti pistää tuon muistiin, Ea ajatteli ja painoi Splinterin ohjeen tarkasti mieleensä. Koskaan ei voinut olla liian varovainen näissä asioissa. Aina oli varaa saada tietää lisää. Ja Eahan piti tiedosta. Hän oli erittäin tiedonjanoinen haltia, oli ollut jo pienestä pitäen. Kaikesta saattoi saada vielä pari pientä vinkkiä tai tiedonripettä irti, käsitteli asia mitä hyvänsä.

"Mmmh...", haltiatar mumisi itsekseen, sillä ajatus siitä, että hän joutuisi menemään syvemmälle veteen ei ollut mitenkään hirmuisen houkutteleva. Ea kuitenkin teki työtä käskettyä, koppasi reippaasti Splinterin heittämän keihään ja vilkaisi sitten olkansa yli Hun-Traan. Liskomies tosiaankin oli liian kaukana, jotta Ea olisi siitä paikoiltaan voinut viskata keihään hänelle, eli toisinsanoen ei ollut muita vaihtoehtoja kuin hinauttaa itsensä syvemmälle jokeen. Hyvin hitaasti Ea asteli lähemmäs Hunia tuon keihään kanssa, ja tuntui jotenkin todella epämiellyttävältä, kun vesi ulottui jo rintojen kohdalle. Vieläkään tyttö ei kuitenkaan ollut tarpeeksi lähellä, joten hän asteli varpaillaan pohjaa pitkin siihen asti, kunnes vettä oli kaulaan asti. Tähän tyttö pysähtyi, pitäen keihästä korkealla päänsä yläpuolella, nojasi sitten hieman taakse ja viskasi keihään taidokkaasti ja vaarattomasti Hun-Tralle. Ean tasapaino kuitenki petti alta, ja samantien koko neito katosi vedenpinnan alle. EI PANIIKKIA! Potkit vain hieman jaloillasi edestakaisin ja käytät käsiäsi!, opettajan ääni kajahti lujana hätääntyneen haltian päässä. Tytön käsi kävi pinnan yläpuolella, mutta sitä ylemmäs hän ei päässyt.
Yan
 

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron