Aprillia, aprillia! [sovittu]

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Aprillia, aprillia! [sovittu]

ViestiKirjoittaja Pappis » 25 Maalis 2010, 18:06

//Suskari Ivorin kanssa tänne : D

Felipa Thore

Keskipäivän auriko loi säteitään sulaville lumikasoille ja paikoittain valkoisten läikkien välistä pilkisti pieniä ruohotilkkuja. Felipa pysytteli tiukasti näiden tilkkujen kohdalla, koska hän ei suinsurminkaan halunnut kastella tassujaan turhaan. Sitten on koko pesä tulvan vallassa. Felipa taiteili takajaloillaan pienistä lumettomista läikistä toiseen, pariin otteeseen meinasi tasapaino julmasti hylätä. Metsässä lauloi pari lintua keväälle, mutta kuului tavanomaisten metsän äänien seasta muutakin. Felipa ponnisti ja loikkasi muutaman metrin päässä odottavalle harmaalle kivelle kuulostelemaan. Laskeutuessaan kevyesti kivelle, hän nosti etutassunsa suippojen korvalehtiensä taakse ja sulki silmänsä.
Kevyttä solinaa... Puro? Ei, joki... Felipa aukaisi silmänsä ja virnisri niin, että hänen terävät kulmahampaansa paistoivat kilpaa auringon kanssa. "Tänään syödään kalaa~!" sininen haltia julisti metsälle myhäillen. Felipa kääntyi hiljaisen solinan suuntaan ja ponnisti lähimmälle puulle siinä suunnassa.

Ponnistus, ote, heilautus, ponnistus, ponnistus, ote, heilautus. Felipa loikki oksalta toiselle, joen äänen voimistuessa hänen korvissaan. Valkoisen tassun kynnet upposivat jylhän tammen paksuun oksaan ja pysäyttivät liikkeen, mikä sai Felipan jalat heilahtamaan oksan yli. Hän kietoi pitkän häntänsä oksan ympäri, irroitti kyntensä oksasta ja hän jäi istumaan siihen oksalle. Felipa katsoi edessään olevaa paikoitellen vuolaasti virtaavaa jokea. Eräässä kohdassa pintä väreili aina silloin tällöin ja sen alla näköi heikosti kalan väreilevä varjo. Felipa etsi katseellaan lumettoman paikan kala-apajan läheltä ja sen löytäessään loikkasi sille. Hän kävi istumaan joen rannalle ja jäi tuijottamaan silloin tällöin väreilevää virtaa herkeämättä.
Pieni... Lehti... Vieläkin pieni... Viimein! Silmänräpäys ja Felipan pitkä käsi käväisi pinnan alla, upotti kyntensä kalan pyrstösuomujen läpi ja vetäisi sen pinnan ylle ja rannalle. Yli kymmen senttinen särki haukkoi henkeä pehmeää maata vasten. Felipa nuolaisi huuliaan ja puraisi särjen kaulan poikki. Ja saman tien kieleensä kuullessaan, että jokin otus lähestyi häntä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Huhti 2010, 19:32

Ivor

Talvi oli vihdoinkin alkanut siirtyämään tulevan kesän tieltä ja luonto alkoi heräämään pitkän talvi horroksensa jälkeen. Linnut lauloivat puissa jo laulujaan ja kauniin vihreä ruoho oli alkanut paljastumaan lumen alta, sekä kaiken lisäksi Ivorilta oli alkanut riiusutmaan omasta paksusta talvi karvastaan mikä oli astetta inhottavampaa. Joka paikkaa kutitti kokoajan ja sai olla raapimassa jatkuvasti, eikä tilannetta auttanut se että jotkut olivat haltia kylässä suputellet että Ivorissa olisi kirppuja. Heheh, koira kyllä mutta ei hänessä kirppuja ollut sen verran piti demoni piti huolta hygienistaan. Oli vain ärsyttävä karvan lähdön aika.
Noh se miksi Ivor oli ylipäätänsä poistunut haltia kylästä niin tuo oli vain omaksi ilokseen lähtenyt talssimaan pitkin metsiä, mitään muuta ei ollut syynä. Haarniskansakin demoni oli jättänyt kaikessa rauhassa kotiin ja ainoa ase joka roikkui vyöllä mukana oli ketjun päässä oleva viikatteen tapainen. Vaikka mieluiten Ivor miekkojansa käyttikin.

Pian demoni saapuikin lähelle joka veden solinasta päätellen ja lähti sitä kohden. Oli kyllä kieltämättä tässä hieman janokin jo kun kuumassa turkissa joutui juoksemaan ympäriinsä. Talvella turkki oli hyvä, mutta kesällä se oli lähes tappava..
"..Kas." Demoni tuumasi ääneen huomatessaan ettei suinkaan ollutkaan ihan yksin joella. Kiven päällä istukseli astetta oudompi otus jollaista vanha demoni ei ollutkaan ennen nähnytkään. Demoni tutkaili tuota otusta muutaman sekunnin arvoivasti katseellaan tullen siihen tulokseen ettei tuosta voisi mitenkään olla demonille vaaraa tai edes uhkaa.
"Mikäs sinä olet?" Ivor kysyi kyyristyen juomaan ottaen käsiinsä vettä ja joi siintä.

//Anteeksi kamala kestoni, mutta ei ole oikein viime aikoina inspistä ollut ^^` Ja valitan huonosta tekstin laadusta <.<``//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Huhti 2010, 18:23

//Juu ei mitään, hyvä että vastasit ^^

Felipa Thore

Haltia vilkaisi olkansa yli tulijaa ja kirjaimellisesti kavahti ensin näkyä. Kukapa ei tuommoista valtaisaa tummanpuhuvaa demonikoiraa pelkäisi! Vaistomaisesti Felipan turkki nousi pystyyn ja vihreät silmät levähtivät selälleen ja tuijottivat suoraan ilmestystä. Haltia köyristi selkäänsä osoittaakseen, että oli muka tulijaa isompi. Demonikora tiiraili Felipaa hetken ja ei vaikuttanut uhkaavalta. Ainakaan vielä...
"Olen wälder", Felipa tuhahti tulijalle luokkaantuneena tämän "mikä"-ilmaisusta. En ole esine!
"Felipa Thore", hän lisäsi ja kavahti, kun demoni lähestyi ja kyyristyi juomaan vettä. Felipa hivuttautui kauemmas ja vei nappaamansa kalan mukanaan.
"Ei väliä vaikket muistaisi", hän huomautti vielä töykeästi. Jotenkin Felipa ei edes tahtonut olla kohtelias tuolle demonille vaikka yleensä hän oli niin mielin kielin kaikille, vaikka taka-ajatukset yleensä pyörivätkin mielessä. Mutta mikä estäisi tekemästä niin nytkin?
"Tai samapa tuo", Felipa sanoi kokonaan eri asenteella, kuin hetki sitten. Hunajaa tihkuva hymy tuli Felipan kasvoille ja tämä laski näkyvän suojauksensa eli turkki ei ollut enää yhtä pörheä, kuin aiemmin.
"Mikäs on sinunlaisesi, soturin oloisen hepun, saanut tänne keskelle metsää?" Felipa kysyi herttaisesti, kääntyen demonia kohti. Häntä kiemurteli käärmemaisesti maassa aivan, kuin vaanien saalista. Sitähän hännän omistaja periaatteessa tekikin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Heinä 2010, 14:47

Ivor

Otus otti ja pelästyi ihan kunnolla demonia, nousten seisomaan hyvin säikähtäneen näköisenä. No tuo mikään ihme ollut, demoni oli tuohon verrattuna aikamoinen jättiläinen ja varmasti pelottava ilmestys. No tuo sentään esitteli itsensä demonille, joka nyökkäsi pyyhkien suupieliään ylinmääräisestä vedestä.
"Mukava nimi... Itse olen Ivor, hauska tavata." Ivor vastasi pikkuiselle otukselle jääden toisen polvensa varaan kyykkyyn, ettei vaikuttaisi niin uhkaavalta tuon otuksen silmissä. Reppana kun ei näyttänyt luottavan häneen yhtään ja otti jopa saalinsakin mukaan, kuin demoni olisi aikeissa varastaa sen.
"Noh, noh.." Ivor naurahti Felipaksi esittäytyneen ehkä töykeäksikkin tarkoitetuille sanoille.

Seuraaville sanoille Ivor kurtisti hieman ostaansa luoden kysyvän katseen otukseen. Mistäs nyt tuuli puhalsi kun nyt yht`äkkiä noinkin ystävällisiä ollaan? Ja äskenhän tuo oli täysin valmis vaikka juoksemaan karkuun häntä koipien välissä, jos mahdollista.
"Kunhan olen kävelyllä.." Ivor vastasi otukselle hieman epäluuloisena.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 22 Heinä 2010, 12:18

Felipa Thore

Tuo Ivor ei ainakaan vaikuttanut mitenkään murhanhimoiselta, Felipa ajatteli, kun Ivot ohitti hänen töykeytensä keveästi nauramalla. Felipa oli ollut ehkä hieman liian epäluuloinen, mutta ei tuon näköisistä ilmestyksistä voinut koskaan olla varma.
"Ai, kävelyllä" Felipa tokaisi sellaisella äänellä, että hän olisi kovinkin kiinnostunut Ivorin asioista.
"Etkö muuta?" Felipa kysyi ja tiesi mitä seuraavaksi tehdä. Tuommoinen köriläs ei koskaan pysyisi hänen perässään. Sitä voisi pitkästä aikaa vähän kiusoitella tuntemattomien kustannuksella. Mutta ensin kumminkin ateria. Felipa pisteli poskeensa vasta nappaamansa särjen ja huuliaan lipoen hän alkoi miettiä, miten saisi oikein hauskan hippaleikin aikaiseksi.

//Hippa alkaa seuraavassa viestissä ja sori nyt kauhiasti lyhyys >.<'
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2010, 09:41

Ivor

Ivoria alkoi entistä enemmän vain epäilyttää otuksen käytös. Tuo oli hetki sitten ollut ihan peloissaan ja nyt.. tuo oli kuin kovastikkin kiinnostunut hänen asioista.
"En tällä hetkellä.." Ivor mumisi vastaukseksi tuolle otukselle jääden tujottamaan tuota kullan keltaisilla silmillään hiljaa hetkeksi aikaa.
"Mutta mistä yht`äkkiä moinen mielenkiinto?" Ivor kysyi nousten ylös seisomaan.

//Valitettavasti ei itellänikään tämän pidempää Vv//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 18 Elo 2010, 19:52

Felipa Thore

Felipan turkki pörhistyi oitis, kun Ivor nousi seisomaan. Tämä oli paljon pikkuista Felipaa pidempi, mutta se toisaalta olisi hänelle hippaleikissä suuri hyöty. Haltia suki turkkinsa nopeasti tasaiseksi ja vastasi sitten Ivorin kysymykseen kysymyksellä.
"Sitä vain, että Ivor, pidätkä hippaleikeistä?" piittaamatta vastasiko Ivor vai ei Felipa katosi kiveltä, jolla istui ja ilmestyi melkein samassa vähän kauemmas häntä tiukasti kiinni pitäen Ivorin kirveestä.
"Saatkohan minut kiinni?" Felipa kysyi nauttien tilanteesta. Hän kiusasi muita tällä tavalla vain todistaakseen itselleen, että hän oli kaikkein nopein.
Felipa heilutti kirvestä ilmassa syöttimäisesti ja lähti loikkimaan syvemmälle metsää tavallista rutkasti hitaammin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Marras 2010, 08:04

Ivor

Haltian seuraavat sanat saivat koirademonin kohottamaan kysyvästi toista kulmaansa ja katsomaan otusta sitäkin kysyvämpänä. Hippaa? Pitikö hän hippa leikeistä? Noh, etteikö nassikkana mutta hän taisi olla jo vähän turhan vanha sellaiseen, ja pelkäsi astuvansa tuon pienen otuksen päälle. Tuosta tulisi märkä läntti vain jos niin kävisi.
Ivor oli avaamassa suutaan vastaakseen Felipalle kieltävästi tuon esittämään kysymykseen kun huomasikin oman aseensa olevan tuon karvapallon käsissä! ..tai hännässä.
"HEI!" Demoni puoli ärähti otukselle, mutta ne taisivat mennä kuuroille korville kun tuo otus lähti kipittämään metäsn syventöihin oikein huutaen häntä peräänsä. Totta kai vanha kouliintunut sotilas ajatteli tätä ansana mutta eihän hän voisi jättää asettaa tuon käsiin, joten demoni lähti perään hypäten muutaman kiven avulla joen toiselle puolelle. Yllättävän ketteränkin näköisesti kokoonsa nähden.

Päästyään toiselle puolelle demoni lähti juoksemaan otuksen perään huudellen tuon perään.

//Anteeksi kestoni Vv Mutta inspikseni roolaamista kohtaan on ihan maassa//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 18 Marras 2010, 19:00

//Et ole ainut, toveri : )

Felipa Thore

Hahaa, Felipa naureskeli, kun kuuli Ivorin huudot takanaan. Sainpas hänet innostumaan! Felipa loikki puunjuurelta toiselle kevyesti kuin metsäkauris ellei jopa kevyemminkin. Tällä tavalla Felipa jaksaisi vaikka ikuisuuksia ja se olisi tylsää. Pieni haltija päätti ottaa vähän jännitystä ja hyppäsi seuraavan puun alimmalle oksalle, joka oli kumminkin niin korkealla, ettei Ivor siihen yltäisi ja kääntyi katsomaan takaa-ajajaansa, kirves käsissään.
"Sovitaanko, että jos ohitat minut edes kerran, annan kirveesi takaisin?" Felipa ehdotti innostuneena. "Reilu kauppa, eikö vain?" hän virnisti perään. Felipa ei tahtonut Ivorille mitään pahaa. Hän halusi vain hieman leikkiä tylsyyteensä ja tämä hippa piristi hänen arkeaan suunnattomasti!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Joulu 2010, 08:10

//Eikä taas yhtään kestänyt :`)//

Ivor

Ivor ei ollut todellakaan innoissaan Felipan pikku hippa leikistä juosta pitkin metsää ympäriinsä. Etenkään kun demoni ei todellakaan ollut parhaimmillaan saati nopeimmillaan tiheäkasvuisessa metsässä, ja sen huomasi: demoni jäi nopeasti Felipasta jälkeen ja sekös sai kiukun nousemaan.
Felipa pysähtyi lopultakin ja kapusi ketterän näköisesti puuhun jääden killumaan sen oksalle juuri ja juuri Ivorin yläpuolelle demonin seuratessa tuota katseellaan muutaman sekunnin ennenkuin hölkkäsi paikalle aavistuksen raskaammin hengittäen.
"Mitä!?" Ivor puoli ärähti Felipalle hampaat välähtäen esillä kun tuo ehdotteli leikkinsä sääntöjä demonille, joka olisi hyvinkin kykenevä popsimaan tuon yhdellä haukkauksella mahansa täytteeksi. Kieltämättä sellainen oli käynnytkin mielessä tuon perässä juostessaan.
"Sinuna antaisin sen takaisin nyt ennen kuin kumpaakin vielä sattuu.." Ivor uhkasi pieni viha äänessään katsellessaan kaula pitkällään kun Felipa roikkui turvallisesti oksalla hänen ulottumattomissaan. Kiipeäminen perään olisi turhaa tuo vain pomppisi alas ja lähtisi taas karkuun.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Joulu 2010, 12:21

//Ei kyllä mullakaan :'D

Felipa Thore

Ivor ei vaikuttanut yhtään leikkimieliseltä. Felipa nyrpisti kuonoaan, kun Ivor häntä jonkinsorttisella satuttamisella. Kipua Felipa ei toivonut ja tuskin se olisi Ivorillekaan kovin helppoa Felipalle tuottaa, kun ei tämä saanut Felipaa edes kiinni. Leikistä oli mennyt maku ja Felipan leikkisästi heilunut häntä näytti yhtä innostuneelta kuin kuollut kala sangossa.
"Olet todella tylsä!" Felipa sanoi Ivorille. Hän heilutti kirvestä kädessään ja nappasi sen sulvasti hännällään, joka jatkoi pyörittelyä edelleen.
"Ota sitten typerä kirveesi!" haltia melkein kivahti, kun häntä irrotti otteensa kirveestä ja lensi suoraan Ivorin suuntaan.

//*Köh*lyhyttä*köh*
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Tammi 2011, 12:41

Ivor

Demoni luimisti korviaan hieman proteistuneena kun Felipa sanoi hänen olevan tylsä.. jos hän oli tylsä tuo oli itsetuhoinen hullu, joka kerjäsi isommiltaan turpaansa ärsyttämällä noita tahallisesi. Ääneen demoni ei kuitenkaan sanonut mitään vaan koppasi aseensa ilma lennosta toiseen kätensä ja asetti sen takaisin omalle paikallensa. Katse siirtyi oksalla kykkivään Felipaan.
"Itse olet hullu.." Ivor tuumasi lähinnä mumisten lähtien omaa haju jälkeään seuraten kävelemään takaisin joen suuntaan, mutta pysähtyi vielä ja kääntyi katsomaan pikkiriikkistä haltiaa.
"Kiitä onneasi etten ole mikään koston himoinen murhaaja." Tuon Ivor sanoi pienesti hymähtäen ja lähti kävelemään pois päin sen erikoisemmin enää välittämättä lähtikö tuo otus hänen peräänsä vai ei. Se oli yksi ja sama kunhan ei yrittäisi äskeistä leikkiä uudestaan.. silloin joltakin saattaisi pinna katketa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 02 Tammi 2011, 13:46

Felipa Thore

"Hulluilla on aina hauskempaa!" Felipa sanoi kikattaen kuullessaan Ivorin
huomautuksen. Näkihän sen jo Ivorista, miten hauskaa selväjärkisillä on.
Felipa tiputtautui oksalta häntänsä varaan roikkumaan ja yritti näyttää mahdollisimman mököttäväiseltä.
Ivor sanoi vielä yhden asiaan ennen kuin hän jätti Felipan yksin paikalle roikkumaan. Haltia ei kommentoinut asiaa ääneen, mutta mielessään hän totesi, että, vaikka olisikin kostonhimoinen murhaaja, ei hän silti saisi Felipaa hengiltä. Liian hidas.
Felipa otti vauhtia ja kierähti takaisin oksan päälle ja lähti loikkimaan takaisin pesäkoloaan kohti.

//Kiitos Felipan viihdyttämisestä : D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Tammi 2011, 19:17

//ollos hyvä, vaikka peli olikin vähän lyhyt ^^` Mutta kiitän viellä seurasta//
suskari
 


Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron