Jatkoa täältä. Sands. Saavu luokseni.
Raleigh MalloryPäivä oli ehtinyt kääntyä jo illaksi, aurinko oli ehtinyt käydä taivaalla ja hämärä laskeutua uudelleen ennen kuin kaksi saapasparia ja hevosen jalat astuivat uuteen ihmiskylään. Raleigh hymyili vaimeasti hengittäen syvään tämän pienemmän kylän tuoksua. Ihmisiä oli vähemmän ja he vaikuttivat huomattavasti rauhallisemmilta kuin kylässä, josta he aamulla olivat lähteneet. Tässä kylässäkään Raleigh ei ollut poikennut kuin joitakin vuosia sitten, silloinkin vain ohikulkumatkalla muutaman hassun parin kenkiä myymässä. Nekin olivat olleet niitä aikoja kun Raleigh oli ollut alkoholisoitunut, joten kylästä ei ollut montaa muistikuvaa jäänyt. Baarin oven hän kyllä muisti.
"Hmmmh, kylläpä tuo alkaa vähän nälkä kaihertaa vatsaa... Mitä jos poikkeaisimme paikalliseen baariin muutamalle, kenties syömäänkin? Minä maksan." Raleigh hymyili leveästi astellen jalat jo automaattisesti kapakan suuntaan vieden kohti kyseistä lafkaa. Hevosensa tuo jätti talliin, riisuen varusteet nopeasti, suunnaten sitten huuliaan nuoleskellen kohti kapakkaa. Ihmiset katsoivat kaksikkoa vähän oudosti, mutta kengäntekijä ei siitä paljoa piitannut hymyillen vain kaikille ohikulkiessaan iloisesti, jokaista vielä suurin piirtein tervehtienkin. Hyvä ruoka ja juoma edessäpäin saivat miehen huomattavasti paremmalle tuulelle. Ehkä hän saisi puhuttua heille yösijankin... Joki loiskahteli kapakan takana itsekseen, parin veneen heiluessa mitättömässä, hivenen ränsistyneessä laiturissa, jonka päässä yksinäinen kylänmies istui onkivapa kourassaan piippua polttamassa, luultavasti vain vaimoaan paossa kalastuksen turvin. Kapakka oli surkean kokoinen ja jotenkin luotaan työntävä, mutta Raleighia se ei paljoa estellyt kävelemästä sisälle.
Tämä paikka ei ollut lähellekään niin kutsuva, saatika lämminhenkinen kuin edellisessä kylässä. Sisustus oli vanha kuin taivas, nurkista veti ja ilma oli jotenkin tunkkainen. Eikä asiakkaitakaan ollut kovin paljoa, pari hassua juopunutta miestä nurkkapöydässä. Tiskin takana seisova lihavanpuoleinen, läheisesti rupisammakkoa muistuttava nainen näytti siltä, että oli syönyt juuri kilon sitruunaa.
"Päivää, neiti. Voisimmeko matkakumppanini kanssa saada tuopilliset parasta oluttanne ja ruokalistat?" Raleigh hymyili astellessaan naisen eteen. Nainen tuijotti kaksikkoa hetken tylsänharmailla silmillään ja räkäisi sylkykuppiin.
"Kaksi tuoppia vaan?" Tuo kysyi oltuaan hetken aikaa hiljaa. Raleigh naurahti aurinkoisesti.
"Noh, näin aluksi." Mies vastasi hymy huulillaan. Nainen nosti tiskin alta kaksi kolpakkoa, jotka täytti oluella ja ojensi sitten kosteusvaurioista kärsineen ruokalistan kaksikolle. Raleigh kiitti ja tutkaili ruokalistan kovin suppeaa valikoimaa. Harmi, hän olisi halunnut syödä jotain hienoa ruokaa, mutta kai tämäkin vältti. Ei Raleigh pitänyt naisen käyttäytymisestä ollenkaan, mutta mikäli hän halusi saada kiemurreltua heille kaikki maksut tällä samalla reissulla, piti osata nuolla pyllyä.
Ei mennyt kauaa kun kaksikko istui lämpimimpään ja kuivimpaan nurkkaan joka räkälästä löytyi. Raleigh katseli ympärilleen hymy hyytyneenä.
"...kaipa tämä välttää.." Tuo mutisi lähes ääneti. Paikan kunto harmitti kovasti, täällä olisi ollut mahdollisuuksia enempäänkin, mutta mikäli elämäänsä kyllästynyt nainen oli paikan omistaja, ei Raleigh hämmästellyt yhtään murjun kuntoa. Kaipa täältäkin nukkumapaikat saataisiin... Irvistys. Metsäkin olisi varmaan melkein parempi. Haisi kamalalta.