Oscar Locke
Oscar yllättyi, miten tehokas hänen hyökkäyksensä oli ollut. Koira uikutti kuin vaivainen ja Oscar tunsi itsensä häviävän pienen hetken ajan eläinrääkkääjäksi. Pian hän kuitenkin muisti taas, että tuo uikuttava hauva oli juuri muutama hetki yrittänyt tappaa hänet, ja hän pystyi taas toimimaan niin kuin tuollaisessa tilanteessa kuuluukin.
"Sen siitä saa, kun väittää omakseen jotain, mikä ei ole omaa", Oscar sanoi kuin vastaten koiran armoa anoviin katseisiin. Jos terät, joilla koira oli nyt kiinni maassa, olisivat olleet terästä tai rautaa eivätkä Oscarin omaa verta, hän olisi saattanut jättää muukalaisen maahan kitumaan kulkukoiran lailla. Mutta, koska niin ei ollut, hän ei voinut tehdä niin. Oscar kumartui koiran eteen ja näytti hänelle haukea, josta riita sai alkunsa.
"Melkein tekisi mieli jättää sinut siihen kärsimään, mutta ottaen huomioon, että sinulla on perhe odottamassa sinua, en tee sitä." Oscar vilkaisi Shenoa, jonka päätön ruumis lähti kävelemään kohti verisiä teriä, jotka sulautuivat siihen. Myös ne, jotka olivat lävistäneet muukalaisen.
"Ole kiitollinen tästä..." Oscar sanoi noustessaan seisomaan.
//puukota selkään, puukota selkään!! OwO (tai rintaan, mikä nyt sattuu Kalmaa päin olemaan :'D)