Kirjoittaja Pappis » 27 Kesä 2011, 22:51
Oscar
Haltian hakuammunnan omainen "yrttijahti" oli kestänyt jo hyvän aikaa. Olihan se alkanut jo monta vuorokautta sitten ja Oscarkin alkoi tuntea pientä tarvetta laittaa hieman murua rinnan alle. Hän päätti suunnata joelle, koska sieltä saisi vettä, ruokaa ja, jos flaksi käy, myös pari tarpeellista yrttiäkin. Heti, kun joen lepposasti virtaava ääni saavutti Oscarin, tämä kiihdytti juoksuun ja rantakiviltä hän hyppäsi suoraan jokeen. Virtaus korjasi nopeasti pinnan ja ikään kuin kukaan ei olisi siitä koskaan hypännytkään.
Oscar ei tehnyt mitään muuta pinnan alle päästyään kuin pidätti henkeään. Turhat liikkeet pelottaisivat kalat pois ja sitä kauemmin hänen täytyisi olla siellä joidenkin ihmisten ja haltioiden kylmässä haudassa. Pieniä kaloja vilahti aina siellä täällä. Oscar nappasikin muutaman, jos hänen refleksinsä olivat tarpeeksi nopeat. Pari kertaa Oscar kävi pinnalla hengittämässä, mutta palasi sitten hyvin nopeasti takaisin. Tosin sen jälkeen, kun hän iski silmänsä varmaan sen joen isoimpaan hauenmöhkäleeseen, hän päätti, että pinnalle ei nousta ennen kuin tuo on pivossa. Hauki lyllersi eteenpäin, ihan kuin Oscaria ei olisikaan, ja se päätti mennä tekemään sitä mitä hauet yleensä tekivät: lillumaan matalikkoon. Sen parempaa tilaisuutta ei Oscar olisi voinut toivoakaan. Hauen jäädessä lillumaan rauhassa kaislojen sekaan, Oscar huulet muodostivat sanan "Sheno" ja hetkeksi veri värjäytyi punertavaksi haltian verestä. Pian veren ja musteen sekoitus otti keihäsmäisen hahmon ja Oscar aloitti tähtäämisen. Varovasti hän ujutti verestä muodostunutta keihästään lähemmäs, lähemms ja lähemmäs, kunnes puuttui ainoastaan armonisku, sillä hauki käytännössä teki kuolemaa jo... Ja pian sekin oli hoidettu. Samassa, kun Oscar tunsi viimeisillä voimillaan sätkivän hauen kädessään hän ponnahti pintaan ja huudahti voitonriemuisesti. Tajuamatta heti, että ei ollut ainoa, joka oli suurta haukea tavoitellut.
//Whupah!