Shut up, mutt! || Pappis!

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Shut up, mutt! || Pappis!

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Kesä 2011, 00:19

Kalmankoira

Ilta aurinko oli jo kadonnut metsän taakse ja suonnut taas yön saapua tälle sotaiselle saarelle ja antaen näin valon aroille otuksille luvan astua esille koloistaan. Kalmakin kuului näihin valon herkkien silmiensä takia ja oli tällä kertaa etsiytynyt joelle, muttei juomaan tai edes uimaan.. vaan kalastamaan. Perinteistä onkivapaa aavekoira ei kuitenkaan ollut ottanut mukaansa, sillä eiväthän kalat enään tähän aikaan syö, vaan oli varannut mukaansa itse tehdyn keihään josta näki heti päälle päin ettei sitä oltu tarkoitettu taistelemiseen vaan kalastukseen: keihäs oli pitkä ja melko ohut sota keihäisiin nähden ja keihään terävä kärki oli ohut ja terävä ja siinä oli pieni sisäänpäin kääntyvä väkänen mikä esti kalaa pakenemasta. Keihäänsä lisäksi koira oli ottanut mukaansa reppunsa johon laittaa kalanlihat talteen, jonka koira heitti laiskan oloisesti pois selästään kiven viereen odottamaan. Veitsensä, jotka kulkivat aina Kalman mukana, tuo laittoi myös siihen viereen etteivät kastuisi ja ruostuisi. Katse kiersi joen penkkaan ja myös sen ympäristön ja varmistettuaan ettei ketään ollut lähellä, ainakaan uhkavaa sellaista koira riisui sukkansa jalastaan käärien housun punttinsa polviin asti tiukasti kahlaten veteen. Vesi tuntui alkujaan kylmältä ja vilun väristykset menivät pitkin selkää kunnes ruumis tottui vilpoiseen veteen. Sitten alkoikin varsinainen työ.. Kalma käveli hiljaa ja varovasti joe pohjaa pitkin varoen läiskyttämättä vettä liikaa sekä astumalla varoen pohjaan. Kalat kun tuppasivat säikähtää pikkuisestakin epämääräisestä äänestä... Katse oli tiukasti veden pinnassa ja keihäs oli sivulla valmiina iskemään kun sopiva kala tuli vastaan, mutta vain muutama raitapaitainen ahven uskenteli karkuun kun tajusivat uhan. Niistä Kalma ei ollut kuitenkaan kiinnostunut, liian pieniä..

Monen minuutin etsimisen jälkeen Kalma saikin vihdoinkin näkyviinsä komean oloisen hauen matalassa kaislikossa lähtien kärsivällisesti ja varovasti lähestymään haukimammaa nostaen keihästään isku asentoon jokainen lihas jännittyneempänä mitä lähemmäas päästiin. Tuosta kalasta riittäisi ainakin muutamaksi päiväksi perheelle ruokaa~
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 27 Kesä 2011, 22:51

Oscar

Haltian hakuammunnan omainen "yrttijahti" oli kestänyt jo hyvän aikaa. Olihan se alkanut jo monta vuorokautta sitten ja Oscarkin alkoi tuntea pientä tarvetta laittaa hieman murua rinnan alle. Hän päätti suunnata joelle, koska sieltä saisi vettä, ruokaa ja, jos flaksi käy, myös pari tarpeellista yrttiäkin. Heti, kun joen lepposasti virtaava ääni saavutti Oscarin, tämä kiihdytti juoksuun ja rantakiviltä hän hyppäsi suoraan jokeen. Virtaus korjasi nopeasti pinnan ja ikään kuin kukaan ei olisi siitä koskaan hypännytkään.
Oscar ei tehnyt mitään muuta pinnan alle päästyään kuin pidätti henkeään. Turhat liikkeet pelottaisivat kalat pois ja sitä kauemmin hänen täytyisi olla siellä joidenkin ihmisten ja haltioiden kylmässä haudassa. Pieniä kaloja vilahti aina siellä täällä. Oscar nappasikin muutaman, jos hänen refleksinsä olivat tarpeeksi nopeat. Pari kertaa Oscar kävi pinnalla hengittämässä, mutta palasi sitten hyvin nopeasti takaisin. Tosin sen jälkeen, kun hän iski silmänsä varmaan sen joen isoimpaan hauenmöhkäleeseen, hän päätti, että pinnalle ei nousta ennen kuin tuo on pivossa. Hauki lyllersi eteenpäin, ihan kuin Oscaria ei olisikaan, ja se päätti mennä tekemään sitä mitä hauet yleensä tekivät: lillumaan matalikkoon. Sen parempaa tilaisuutta ei Oscar olisi voinut toivoakaan. Hauen jäädessä lillumaan rauhassa kaislojen sekaan, Oscar huulet muodostivat sanan "Sheno" ja hetkeksi veri värjäytyi punertavaksi haltian verestä. Pian veren ja musteen sekoitus otti keihäsmäisen hahmon ja Oscar aloitti tähtäämisen. Varovasti hän ujutti verestä muodostunutta keihästään lähemmäs, lähemms ja lähemmäs, kunnes puuttui ainoastaan armonisku, sillä hauki käytännössä teki kuolemaa jo... Ja pian sekin oli hoidettu. Samassa, kun Oscar tunsi viimeisillä voimillaan sätkivän hauen kädessään hän ponnahti pintaan ja huudahti voitonriemuisesti. Tajuamatta heti, että ei ollut ainoa, joka oli suurta haukea tavoitellut.

//Whupah!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Kesä 2011, 23:39

//Ja valitan etukäteen kaikenmaailman kirjotusvirhiestä, koska kirjotin tätä puoli nukuksissani... koska oli vain pakko 8D//

Kalmankoira

Kalma nosti keihäänsä iskemään haukimammaa kun joku tulikin sitten häiristemään hänen kalastustaan ja varasti vielä kaiken kukkuraksi hänen saaliinsa nenän edestä. Kalma jäi tuijottamaan apaattisen murhaavasti tuota nuorta miestä keihään ollessa sivussa.
"Varastit ruokani poju." Kalma huomautti pojalle pienen hiljaisuuden jälkeen keskeyytäen näin tuon ilosta pomppimiset siihen paikkaan. Eikä aavekoira vaikuttanut millään asteella iloiselta asian puolesta. Hän näki hauen ensin, joten se myös kuuluisi hänelle!
"Näin kalan ensin ja se kuuluu minulle." Kalma huomautti nuorukaiselle yks kantaan kahlaten lähemmäs tuota ja ojensi kättään että tuo antaisi kalan hänelle hyvällä. Hänellä kuitenkin oli yhteensä kolme suuta ruokittavana plus hän itse, joten kala olisi enemmän kuin tervetullut ruokapöytään.
"Enkä kyllä oikein usko että noin hintelä jaksaa edes syödä noin isoa kalaa.. ja minulla on kotona kolme ruokittavaa suuta." Kalma aavistuksen pilkkasi poikaa, mutta Kalmalla nyt aina oli ollut iso turpa eikä tuo välittänyt miten kenellekkään puhui. Moni, joka tunsi hänet, oli saannut todeta tuon asian.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Kesä 2011, 19:50

Oscar

Voi pärskyles, Oscar kirosi hiljaa mielessään. Tällaisten tilanteiden takia hän ei pitänyt kanssaeläjistä. Mies syytti Oscaria hänen saaliinsa varastamisesta ja vaati tätä luovuttamaan sen. Oscar kohotti kulmaansa kyseenalaistavasti. Yhtään Oscaria kierompi otus olisi voinut lähteä heittää sarkastisia kommentteja(oi, anteeksi, tämäkö oli sinun? Pahoitteluni, en nähnyt nimeäsi siinä!), mutta koska hänellä ei ollut malttia saati taitoa sellaiseen hän sanoi(huusi) vain:
"Sinun kalasi vai? Sinäkö näit ensin??" Oscar vetäisi välissä henkeä ja jatkoi haukea kohottaen: "Väijyin tätä haukea jo ennen kuin se edes harkitsi tulla näköpiiriisi!!" Haltia loi tympeän katseen mieheen, joka pyrki sanomaan
"alas painua, ennen kuin lyön sinut maahan vahvalla tekniikallani!" Sheno oli palanut jo takaisin Oscarin käsivarteen, mutta hän alkoi valmistautua kutsumaan sen minä hetkenä hyvänsä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Kesä 2011, 22:41

Kalmankoira

Poikahan alkoi ihan tosissaan ärhentelemään ja riehumaan kun Kalma kehotti, ei käski, tuota antamaan kalan itsellensä ja tapitti tuota apaattisen näköisenä toinen kulma hieman koholla antaen tuon pauhata omiaan.
"Näin ja oli iskemässä siihen kun sinä tulit väliin, ja tarvitsen sitä enemmän kuin sinä ikinä." Kalma huomautti nuoren miehen alun rähinöihin, sillä näki kalan tarpeellisemmaksi itselleen kuin pojalle, joka varmasti pärjäisi pienemmälläkin saaliilla. Pojan viimeisiin sanoihin koira kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja räjähti sitten nauramaan hyvinkin pilkkaavasti eikä saannutkaan itseään ihan heti rauhoittumaan.
"Vahvalla tekniikalla!? HAH, salli minun nauraa!" Kalma naurahti pilkkaavasti nuorukaiselle sillä tiesi vallan hyvin että häntä pystyi vahingoittamaan vain ja ainostaan hopealla.. Tajun vetäminen pois olisi kylläkin ihan toinen juttu.
"Minä kuule revin sinut maahan kappaleiksi pala palalta ja paistan puoli elossa hiljaisella tulella kalan kanssa." Kalma tuumasi pienen sadistisen vireen levitessä aavekoiran kasvoille.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Heinä 2011, 17:17

Oscar

"No, pappa kuule, tämä ei ole ainut kala vedessä!" Oscar tiuskaisi ja iski maasta poimitun kepin hauen kyljestä läpi. Hauki nytkähti lohduttomasti ja sen kiduksista valui verta Oscarin tatuointien peittämään käteen.
"Siitä vaan keppi käteen ja uudestaan väijyksiin!" Tällä sanomalla Oscar iski kepissä kituvan kalan maahan jököttämään, kuin pää kepin nokassa ja alkoi valmistautua taisteluun, joka alkoi vaikuttaa välttämättömältä.
Toisen miehen uhatessa repiä Oscar riekaleiksi, haltia kiristeli hampaitaan kärsimättömästi.
"Jätä sitten papatukset akoille ja käy kiinni!!" hän huusi ja hyökkäsi suoraan miehen kimppuun. Hän jätti Shenon aluksi kutsumatta, sillä tällaisia riitelyitä ei kannata lopettaa liian pian. Ensiksi niistä pitää vähän nauttia.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Heinä 2011, 23:21

Kalmankoira

Pappa? Sanoiko tuo kirppu häntä äsken juuri papaksi!? Mikä loukkaus! Hän oli ehkä vanha jo ihmisten iässä katsottuna muttei missään nimessä mikään kyttyrä selkäinen vanhus joka tarvitsi keppiä pysyäkseen pystyssä!
"On sinulla ostaa nappula." Kalma sähähti hampaiden välistä lähinnä itsekseen katsellen eriparisilla silmillään kuinka poika tökkäsi kituvan kalan kepillä maahan kiinni. Olisi edes voinnut lopettaa kunnolla kala vanhuksen tuskat eikä kiduttaa kuin aivotonta otusta.
"Ehkä." Kalma tuumasi ja tapitti hetken kalaa, mutta ajatteli kuitenkin jättää pojan rauhaan toistaiseksi ja läheä metsästämään muita kaloja saaliikseen kun tuo hyökkäsikin päälle karjuen jotakin tullessaan. Aavekoira hätkähti hieman muttei jäännyt toimeettomaksi vaan siirtyi pois silmääkin nopeammalla liikkeellä kepin nokassa nököttävän kalan luokse ja katsoi olkansa yli poikaa virnuillen.

"Olet harvinaisen tyhmä.." Kalma tuumasi naurahtaen riuhtaisten kepin irti kaloineen päivineen ja vippasi olalleen.
"Mutta kiitos siintä saan mukavan päivällisen huomiseksi." Kalma lisäsi melko pirteän kuuloisesti ja käveli hakemaan vaatteensa kiven luonta kuin poikaa ei olisikaan ollut lähettyvillä. Mitä tuo muka hänelle voisi? Ei mitään? Vaikka aavekoiralla ehkä olisi ollutkin syytä varoa nuorta velhon alkua. Mutta Kalma oli Kalma, toisinaan liian itsevarma voitostaan mikä oli aavekoiran pahin heikkous.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 11 Heinä 2011, 21:32

Oscar

Tuota Oscar ei ihan rehellisesti ottaen ollut odottanut. Olihan toinen ensimmäisenä rupenut karjumaan siitä, että repisi Oscarin kappaleiksi ja sen sellaisiksi, mutta sitten se houkka menee ja varastaa vaivalla pyydystetyn kalan!
"Tyhmä...?" Oscar melkein sähisi hampaidensa välistä. Jos hän olisi toiminut oikein typerästi, hän olisi oitis hyökännyt nyrkit ojossa miehen kimppuun, mutta hän päätti kerrankin käyttää kykyään ovelasti. Oscar hivutti pikku hiljaa vasemman kylkensä muukalaista kohti ja piilotti näin kehonsa oikean puolen viholliselta.
"Ainoa asia, millä voit herkutella huomenna, on pari mukavaa mustelmaa", Oscar ärisi antaessaan oikean käden tatuoinnin pikku hiljaa valua pois maahan. Punamusta massa lähti ujuttautumaan, maan muotoja mukaillen ja varjoihin piiloutuen, kohti seivästettyä haukea.
"Sillä minä en ajatellut jättää tuota kalaa sinun häpeämättömiin kouriisi!" Oscar jatkoi ja sylkäisi halveksuvasti muukalaisen jalkojen juureen. Sheno oli kiertänyt parin metrin kautta muukalaisen selän taakse ja se alkoi varovasti sitä kautta lähestyä kättä, joka piteli haukea. Oscar yritti pitää puheillaan muukalaisen kiireisenä ettei tämä huomaisi Oscarin ulkonäön pientä muutosta.
"Ja luuletko, että perheesi olisi ylpeä miehestä, joka varastaa toisen saaliin?!" haltia sanoi jatkaen herjaamista. Näiden sanojen aikana Sheno oli viimein saavuttanut kalaan keihästäneen kepin. Veren ja musteen sekainen massa kiertyi varovasti kepin ympärille ja kiskaisi äkkinäisesti ja voimalla!

//Saako Oscar kalasen takaisin vaiko ei?? O.o
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Heinä 2011, 22:39

Kalmankoira

Kalma virnisti vinosti pojan klopin sähädykselle huvittuneesti itsekseen ja oli aikeissa laittaa kenkiään jalkaansa kun tuo alkoi jälleen uhomaan minkä ehti. Kalma tuijotti tuota kysyvästi suoristautuen seisomaan kenkiensä luonta. Ja ei, Kalma ei tajunnut pojan virittämään pienoista ansaa kun ei itse tajunnut hokkus pokkuksista yhtään mitään, eikä ollut varma oliko poika velho vai vain joku otus jolla oli jännä temppu. Kalma oli kuitenkin huomannut sen aikaisemmin kun poika nappasi kalan.
"Ei noilla varustuksilla kirppu." Kalma tuumasi tyynesti Oscarin rähinöihin, tuo ei voinnut edelleenkään vahingoittaa häntä millään asteella ilman aseita. Ellei taikonut hopeaa jostakin piilosta.
"Häpeämättömiin? Kuule, sinä se tässä sydämmetön olet kun et suostu nuorena ja terveenä poikana antamaan perheelliselle isälle yhtä kalaa." Kalma jatkoi samaa tyyntä sarjaa huomaamatta vieläkään lähetyvää uhkaa ja olikin vastaamassa toiseen lauseesaan kun tunsikin nykäsyn kalaa pitävässä kädessään. Kuitenkin vastoin odotuksia koira ei suostunut päästämään irti kala kepistään vaan piti kynsin ja hampain kiinni siintä kaatuen ite selälleen maahan älähtäen ja pamauttaen ikävän näköisesti takaraivonsa- onneksi- pehmeälle nurmikolle. Siintä huolimatta aavekoira ei suostunut päästämään irti vaan kääntyi kyljelleen pitäen edelleenkin kepistä kiinni.. ja vielä kaksin käsin. Hänhän ei saalistaan antaisi tuolle kirpulle!

//Saas nähä >)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Heinä 2011, 20:11

Oscar Locke

Haltia joutui toteamaan muukalaisen odotettua vahvemmaksi, sillä tämä sai pidettyä otteensa hauessa vaikka Sheno oli kiskaissut aika suurella voimalla. Normaalin ihmisen ote olisi kirvonnut, mutta tuo vain roikkui kalassa kiinni kuin hukkuva oljenkorressa.
Oscar hymähti tyytyväisenä. Maassa muukalainen ei voisi pitää yhtä lujaa kalasta kiinni, joten haltia päätti lyödä kovalla kovaa.
"Sheno!" Oscar karjahti ja kohotti kätensä niin, että loputkin tatuoinnit irtosivat ja muotoutuivat suureksi punamustaksi pedoksi, joka piti terävillä hampaillaan lujasti kalan kepistä kiinni. Sheno murisi ilkeästi ja se huokui veren ja musteen tympeää raudan hajuista löyhkää. Oscar ei jäänyt vierestä seuraamaan kuinka hänen verensä teki työn ruumiin puolesta vaan hän hyppäsi muukalaisen keppiä pitelevän käden viereen ja potkaisi sitä kovaa joko saadakseen muukalaisen ottee viimeinkin kirpoamaan tai kepin katkeamaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2011, 20:58

Kalmankoira

Kalma vilkasi huudahduksen antaneeseen poikaan ja sitten tuohon veren ja musteen seka hajuiseen otukseen, joka tummeni entisestään ja ehkä Kalma vain kuvitteli mutta tuon otteet taisivat hieman koventua. Kalma puristi keppiä kovemmin kädessään turhankin keskittyneesti huomaten vasta turhan myöhään vierelle pöllähtäneen nuorukaisen, joka oli koukistanut jalkansa ja potkasi aavekoiraa käsivarteen. Kalma parkasi kivusta päästäen totta kai automaattisesti kepistä irti kierähtäen polvillensa pojan eteen pidellen kipua säteilevää kättään irvistäen. Hopean arka tai ei Kalmakin tunsi kipua siinä missä muutkin. Hetken aikaa aavekoira nieleskeli kipuaan alas, kunnes nosti hitaasti tuomitsevan katseensa poikaan.
"Tuo oli pentu elämäsi pahin virhe." Koira murahti hampaidensa välistä nousten seisomaan ja hiljaa hiedän ympärillensä kohosi paksu usva kerros, jonne aavekoira katosi kuin maan nielleenä astumalla muutaman askeleen taaksepäin. Jonka jälkeen koko metsä tuntui hiljenneen tyystin, vain hento heikko tuuli heilutti hieman puiden oksia.

Kalma oli usvan seassa kuin kotonaan eikä tuolla ollut mitään vaikeuksia nähdä tuota paksun usva kerroksen läpi, joka tuolla tosiaan taisi olla ongelmana ja Kalma aikoisi käyttää sitä säälimättä hyväkseen. Aavekoira vaihtoi hiljaisuudessa muotonsa koiraksi ja lähti hitaasti hiljaa lähestymään poikaa takaa päin hampaat hieman näkyen... kunnes loikkasi tuon kimppuun kita avonaisensa tarkoituksena kaataa tuo allensa ja repiä niska auki. Siihen loppuisi pojan loru!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Heinä 2011, 22:05

//Hups, piti kirjottaa, että Oscar olis potkassu sitä keppiä eikä Kalman kättä :'D Sorge

Oscar Locke

"Tattis vaan!" Oscar huudahti voitonriemuisena, kun kala keppeineen irtosi muukalaisen kädestä ja Sheno kiskaisi sen pois ja hyppäsi kauemmas. Oscar toimi samoin. Pojan riemua ei kestänyt kauaa, sillä muukalaisellakin taisi olla ässä, jos toinenkin, hihassaan. Kuin tyhjästä nousi paksu usva, joka nieli muukalaisen täysin. Oscar kutsui Shenon viereensä ja venytti aistinsa äärimmilleen, mutta kuuli vain metsän hiljaisuuden ja sen pahaenteisen äänen, joka varoitti mielen sopukoissa tulevasta vaarasta. Poika kosketti Shenoa ja yritti tuntea myös tämän aistimukset, mutta sai tietää ainoastaan sen, mitä itse tunsi. Hyvin pian, jopa yllättäen, tuli tietoihin radikaali muutos. Oscar ei ehtinyt kunnolla reagoida usvan seasta tulleeseen hyökkäykseen ja hän kaatui maahan outo koira päällään. Haltian huulien välistä karkasi kivun täytteinen karjahdus, sillä hän oli torjunut koiran hampaat oikealla kädellä. Hampaat olivat uponneet lihaan ja lämmin veri tihkui haavoista Oscarin kasvoille.
"...Siiiinä ssssaaasta...!" poika murisi ja yritti panna kampoihin koiralle. Samassa vierellä ollut Sheno kävi hyökkäykseen. Se loikkasi hampaat irvessä koiran vasemman kyljen puolelta ja yritti tyrkätä sen pois Oscarin päältä.

//Verrrrrtaaaaa >8D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2011, 22:20

//Eei se mitään, kävi se noinkin ^^//

Terävät hampaat pureutuivat haltia pojan käsivarteen tuon torjuessa paljaalla kädellään ehkä tappavankin iskun. Koira virnuili iloisena mielessään ja alkoi retuuttamaan sekä ravistamaan päätään tehdäkseen pahempaa jälkeä kuin pelkkä pureminen... Lämmin ja raudanmakuinen veri valui aavekoiran suuhun ja tuo oli enemmän kuin hieman onnessaan, hän ei edes muistanut milloin viimeeksi oli edes vuodattanut kaksijalkaisen verta viimeeksi. Ja nyt koira nautti siintä... ainakin sen hetken aikaa kun pojan outo lemmikki kävi päälle tyrkäten voimalla koiraa kylkeen saaden tuon lentämään pojan viereen toiselle kyljellensä josta katosi nopeasti usvan suojiin turvaan.

"Hah-ha! Minä varoitin sinua pentu! Älä koskaan leiki tulella~" Kalma nauroi jostakin usvan seasta kierrellen ympäriinsä pojan ympärillä välillä koiramaisen hahmon vilahtaessa nopeasti esillä, kunnes taas katosi kuin maan nielleenä.
"Mitä seuraavaksi? Jalkasi? Toinen kätesi? Vai vatsaan syvät haavat?" Kalma arvuutteli ääneen minne hyökkäisi vain luodakseen pelkoa pienen pojan sydämmeen, edes vähän.
Hetken koira vielä kierteli pojan ympärillä kunnes tällä kertaa hyökkäsi edestä hampaat ojossa, mutta kun poika yritti iskeä tai väistää koira valahtikin tuon läpi jättäen jälkeensä vain kylmän tunteen pojan kehossa. Maahan laskeuduttuaan koira kääntyi ympäri ja koitti iskeä hampaansa pojan herkkään pohkeeseen ja repiä sen auki.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Heinä 2011, 22:49

Oscar Locke

Veri vain roiskui koiran retuuttaessa Oscarin haavoittunutta kättä. Oscar huusi tuskasta ja Shenon apu tuli enemmän kuin tarpeeseen tämän tyrkätessä koiran pois isäntänsä kimpusta. Sheno murisi vihollisen suuntaan ja Oscar kömpi jaloilleen. Hän silitti vertavuotavalla kädellään Shenoa, joka nuoli Oscarista veren pois. Tämän jälkeen haltia painoi vasemman kätensä runnellun haavan päälle ja tyrehdytti veren vuodon. Jotain hyötyä löytyi monien vuosien tutkimuksistakin. Usvan keskeltä haltia kuuli muukalaisen äänen.
"Älä luule itsestäsi liikoja, hirviö!" Oscar kivahti.
"Jos tahdot viedä raajani joudut tekemään sen kuolleen ruumiini ylitse!" Enempään hän ei ehtinyt uhota, sillä koira hyökkäsi uudestaan, eikä tällä kertaa Oscar kerennyt tehdä elettäkään puollustautuakseen. Kuin kylmä tuuli olisi sukeltanut lihan poikki... Oscar värisi yllättävästi kylmästä ja siitä tiedosta, että jokin oli juuri kulkenut hänen lävitseen.
"Ruoja...!" Oscar tiuskaisi kääntyessään koiran suuntaan juuri hetkeä ennen kuin hyökkäys olisi iskenyt hänen pohkeeseensa. Sheno oli valppaana vieressä ja se syöksyi suoraan iskun ja sen kohteen väliin. Koiran hampaat upposivat sen kaulaan, mutta sen sijaan, että Sheno olisi alkanut ulvoa tuskasta se hajosi pieniksi palasiksi! Oscar loikkasi äkkiä kauemmas ja viittoili vasemmalla kädellään Shenoa hyökkäämään. Shenon palasiksi rikkoutunut pää muodosti kymmeniä verisiä teriä, jotka ympäröivät koiran täysin. Oscar heilautti kätensä alas, kuin kuoleman tuomion antaneena ja kaikki terät sujahtivat liikkeeseen valmiina lävistämään vihollisen.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2011, 23:17

Kalmankoira

Pojan ihme veri lemmikki otti ja syöksähti väliin ja Kalma upotti siihen hampaansa, mutta vastoin kaikkia odotuksia otus päättikin hajota kappaleiksi mikä sai aavekoiran hämillensä.. Eikä se oikein tajunnut tarpeeksi nopeasti että ehkä kannattaisi mennä pois alta eikä jäädä tuleen seisomaan kuin mikäkin idiootti. Terät, jotka olivat muodostuneet tuosta otuksesta, lähtivät koiraa kohden tuon ollessa siirtymässä pois alta.. ja ehithän aavekoira osittain pois alta mutta takaperä taisi olla astetta hitaampi. Koira ulvahti ja vinkasi kivusta muutaman piikin lävistäessä toisen takakoiven sivuttain ja yhden mennessä "takamuksesta" läpi naulaten koiran siihen. Kalma ulisi ja uikutti huonoa tilaansa harvinaisen äänekkäästi painaen häntänsä koipiensa väliin. Vaikka Kalma olikin hopean arka se tunsi kipua kuten muutkin- kuten oli todettu jo- ja tämä sattui ihan hirveästi jo!

Koira katsoi säälivästi eriparisilla silmillään poikaa korvat luimussa uikuttaen säälivästi. Tosin tuskin mitään armoa tulisi? Ja jos tulisikin Kalma olisi hetkessä tuon kimpussa uudestaan.. tämä oli vain hidaste, pieni hidaste ja tuskallinen sellainen.
suskari
 

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron