// jajaja Nipustinta tänne päin :) //
Eve
Neitokainen istuskeli joen reunamilla, ja kasteli varpaitaan vedessä, joka virtasi vauhdikkaasti ohi. Taivaalla näkyi pari vaivaista pilvenhattaraa, ja tyttö seuraili yhden pilven kulkua. Ah, kuinka raikasta ilma olikaan... tyttö tuumi itsekseen, ja kävi makuulle, ja sulki silmiään. Vesi liplatti ihanasti, ja jostain kauempaa kantautui linnunlaulua. Neito oli halunnut vaihtelua, ja lähtenyt joelle pitkästä aikaa, eikä hevonenkaan ollut kiusaamassa ympärillä, koska tyttö oli jättänyt sen kotiin talliin nököttämään. Neidon pienestä resuisesta olkalaukusta löytyi omena, jonka tyttö kurottautui nappaamaan vierestään. Neitokainen mussutti omenaa, ja pyyhkäisi suupieltään. Tyttö nostikin jalkansa vedestä hetkeksi, ja nousi taas istumaan. Toisellapuolella jokea näkyi olevan peura, joka lähti yhtä nopeaa, kuin ilmestyikin. Toinen hymähti, ja laskeutui taas makuulleen.
Vähänajan päästä omena oli tuhottu, ja vain raato oli jäljellä. Tyttö laski syödyn omenan maahan, ja nousi taasen istumaan. Sormet laskeutuivat vedenrajaan, ja liukui tasaisesti vedenpinnassa. Neitokainen nosti sormensa vedestä, ja pyyhkäisi märät sormensa paitaansa. Tämä nappasi maasta kukan, ja painoi sen nyrkkinsä sisään. Tyttö laski kukan veteen, ja huokaisi. Jos hänkin voisi vain olla kukka, jonka joku repisi aikanaan maasta, ja heittäisi ensimmäiselle matkalle jokeen... Kukka meni jo kaukana virran saattelemana, kun tyttö hymyili ajatuksilleen...