Joen varrella...

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Onzki » 11 Heinä 2011, 19:20

// jajaja Nipustinta tänne päin :) //

Eve

Neitokainen istuskeli joen reunamilla, ja kasteli varpaitaan vedessä, joka virtasi vauhdikkaasti ohi. Taivaalla näkyi pari vaivaista pilvenhattaraa, ja tyttö seuraili yhden pilven kulkua. Ah, kuinka raikasta ilma olikaan... tyttö tuumi itsekseen, ja kävi makuulle, ja sulki silmiään. Vesi liplatti ihanasti, ja jostain kauempaa kantautui linnunlaulua. Neito oli halunnut vaihtelua, ja lähtenyt joelle pitkästä aikaa, eikä hevonenkaan ollut kiusaamassa ympärillä, koska tyttö oli jättänyt sen kotiin talliin nököttämään. Neidon pienestä resuisesta olkalaukusta löytyi omena, jonka tyttö kurottautui nappaamaan vierestään. Neitokainen mussutti omenaa, ja pyyhkäisi suupieltään. Tyttö nostikin jalkansa vedestä hetkeksi, ja nousi taas istumaan. Toisellapuolella jokea näkyi olevan peura, joka lähti yhtä nopeaa, kuin ilmestyikin. Toinen hymähti, ja laskeutui taas makuulleen.

Vähänajan päästä omena oli tuhottu, ja vain raato oli jäljellä. Tyttö laski syödyn omenan maahan, ja nousi taasen istumaan. Sormet laskeutuivat vedenrajaan, ja liukui tasaisesti vedenpinnassa. Neitokainen nosti sormensa vedestä, ja pyyhkäisi märät sormensa paitaansa. Tämä nappasi maasta kukan, ja painoi sen nyrkkinsä sisään. Tyttö laski kukan veteen, ja huokaisi. Jos hänkin voisi vain olla kukka, jonka joku repisi aikanaan maasta, ja heittäisi ensimmäiselle matkalle jokeen... Kukka meni jo kaukana virran saattelemana, kun tyttö hymyili ajatuksilleen...
Onzki
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Heinä 2011, 20:29

//Rakkain:3//


Lady Elizabeth

Mitä jopa jokainen haltioista tietämätön osasi kertoa noista taruolennoista? No sen että he olivat satumaisen kauniita, heillä oli pystyt korvat ja nämä asuivat metsässä. Mikä olisi siis parempi paikka toivoa tapaavansa haltia, kuin vanhakunnon metsä.
Näinkin ollen eräs haltioista hyvin kiinnostunut aatelisneito oli jälleen livistänyt turvaisien muurien sisäpuolelta vihreään matkaajaviittaansa kääriytyneenä ja paennut metsiin. Neito ei ollut ensi kertalainen metsissä ja oli osannut varustautua oikein. Ruokaakin hänellä oli mukana, mutte mitään lihaa tai muuta sellaista joka voisi houkutella petoja. Vain muutama leivän siivu ja hedelmiä sekä marjoja. Tähän mennessä osa ruokaa oli jo syöty, koska aurinko alkoi jo haikailla maaten menoa ja alkanut siten hieman laskea. Silti iltapäivä aurinko paistaa vielä lämpimästi.
Metsän hiljaisuudessa kaikuu hieman turhautunut huokaus joka kumpuaa Elizabeth neidon sisuksista. Hän on lievästi harmistunut koska ei ole törmännyt ainuaaseenkaan haltiaan, saati muuhun harvinaisuuteen. Sulokkuus oli vaellellut pitkiä matkoja metsässä ja saapui viimein joen rantaan, jossa voisi viilentää itseään. Neiti kyykistyi lähelle vesirajaa ja kumartui kauhomaan käsillään vettä kasvoilleen. Virtaava vesi oli aina ihanan viileää, näinkin lämpiminä päivinä.

Noustessaan nautinnollisesta virkistymismatkastaan joen tykö, aatelinen huomaa hieman kauempana itsestään jonkun. Hetken neidon sydän jo pamppaa innoissaan; haltia! Mutta ei. Ei toinen olisi mitenkään voinut olla haltia sillä ei tämä ollut huomannut tulijaa, nähnyt tai kuullut. Haltioillahan oli tarkka kuulo- ja näköaisti. Siitäkin huolimatta Ellie ajattelee että saattaisi olla mukava jutella jonkun kanssa pitkän yksinään olemisen jälkeen.
"Hyvää iltapäivää..." Elizabeth aloittaa varovaisesti tuolle toiselle samanrodun edustajalle, joka oli myöskin samaa sukupuolta Ellien kanssa. "Satuin huomaamaan teidät ja ajattelin tulla tutustumaan", Neito aloittaa kasvoillaan reipas ja rohkea hymy, joka on samalla lämpöinen. "Nimeni on El--"
Silloin Ellie tajuaa että jos paljastaa muitta mutkitta kuka on toinen voisi tunnistää hänet kuuluisan Thannin suvun jäseneksi ja kertoa jollekkin hänen perheestään missä tyttönen oli päivän luuhannut. "Ellie Rune." Elizabeth keksii nopeasti itselleen nimen, omasta lempinimestään ja erään uskollisen palvelijansa sukunimestä. Huhhuh, olipas likellä. Nyt oli vain toivottava ettei tämä nuori vaalea verikkö olisi jostain ylväästä perheestä ja sattuisi tunnistamaan Elizabethiä ihan ulkonäön perusteella.
Nipustin
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Onzki » 11 Heinä 2011, 20:53

Eve

Ilma oli lämmin, ja tyttösellä alkoi olla kuuma... Neito kurottautuu ottamaan vettä käteensä, ja hieroo viileän kätensä niskaa vasten. Tyttö kurottui vielä kastamaan kättään, ja hieraisi kätensä naamaan. Yht'äkkiä kuului tervehdys. "Iltapäivää." neito vastasi ystävällisesti, ja nousi ylös reippaasti, nähdäkseen toisen. Toinen rupeaa sanomaan jotain, mutta lause jää kesken. Lopulta toinen esittelee itsensä Ellie Rune. Neito hymyili. "Eveline Mailon. Sanotaan Eveksi." tyttö esittäytyi, ja hymy pysyi neidon kasvoilla. Kunniakkaasta suvustahan Eve oli, muttei luonne kertonut suvusta. Ainakaan Even kohdalla. Tyttö kyykistyi nappaamaan olkalaukkunsa maasta, ja siirsi sen, ja kävi istumaan, samalla taputti maata, osoitukseksi, että toinen istuisi viereen...


// kirjota ite minuutissa >.< //
Onzki
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Heinä 2011, 07:28

Lady Elizabeth Thann alis Ellie Rune

Tuo toinen blondi vaikutti kaikin puolin mukavalta ja vastasikin myös hänen tervehdykseensä kohteliaasti takaisin. "Hauska tutustua Eveline Mailon, eli Eve." Elizabeth toistaa hymyillen ystävällisesti.
Toinen ei näyttänyt laisinkaan olevan porvarillisesta pöyhistelijä suvusta joten Ellie ei uskonut henkilöllisyytensä olevan vaarassa. Jos piti olla aivan rehellinen neidosta tuntui että toinen oli vain jonkin jortin porttona jossain kapakan yläkammarissa. Moisia ajatuksia ei kuitenkaa suotu millään muotoa toisen tietoon, joten ilme pysyi koko ajan ystävällisen hymyileväisenä eikä suu auennut puhuakseen.

Eveksi esittäytynyt blondi viittasi neitoa istumaan maahan, no hetken mietittyään Ellie tarttui ystävälliseen tarjoukseen ja istuutui toisen ihmisen viereen. "Mikä sinut tuo metsän siimeksiin?" Elizabeth kysyy toiselta joka näin ystävällisesti oli hänen juttuseurakseen alkanut. "Minua kiehtovat haltiat. O-olen eräänlainne tutkija, jos siitä sitä sanaa haluaa käyttää, mutta ei ole oikein lähempääkään sanaa kuvaamaan minun ammattiani.. Joten olen siis eräänlainen tutkija, tutkin haltioita." Elizabeth selitti.
Oikeasti tytöllä ei edes ollut ammattia, ja hän kyllä tutki haltioita, tai olisi ainakin halunnut tutkia. Joten hänen kertomassaan oli vain pieniä valkoisia valheita, kertomus jäljitteli todenmukaisuutta. Ellien olo ei ollut koskaan hyvä kun hän joutui valehtelemaan, mutta tarpeen tullen hän sitä osasi aika uskomattoman hyvinkin.
"Puhun jopa vähän haltiaa." Ellie lisää vielä siltä varalta että toinen olisi kiinnostunut tai jakaisi samankaltaisia intressejä hänen kanssaan.
Nipustin
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Onzki » 15 Heinä 2011, 09:39

Eve

"Kuin myös, Ellie." neitokainen hymyili ystävällisesti toiselle. Toinen vaikutti varsin mukavalta, ja oli mukava joskus reissuillaan törmätä ihmiseen. Toinen kysyi mitä tämä tekee metsässä. "On ihanaa päästä kylän touhusta, ja eroon perheestäni..." neito huokaisi. Toinen kertoo tutkivansa haltioita. "Kiinnostavaa. En ole kuullutkaan moisesta ammatista, tai siis että joku olisi noinkin kiinnostunut haltoista." tyttö sanoo, ja laskee varpaansa veteen. Nyt tuo kertoi puuvansa vähän haltiaa. Neitokaisen ilme oli hämmästynyt. "Minä en välitä haltoista sen enempää. Kyllähän he ovat kiehtovia, ja erillaisia kuin me. " neito mutisee, ja heiluttelee varpaitaan.

"Minä tanssin. Erillaisissa tilaisuuksissa, ja sensellaisissa. En tekisi töitä, mutta en halua asua kotona, ja siihen on omat syynsä... Olen siis aatelissuvusta. Sitä ei yleensä huomaa." tyttö hymyili, ja selvästikkään ei ollut halukas kertomaan miksi ei halua asua kotona. "Entä sinä? Voisit hyvinkin olla paremmasta suvusta?" neitokainen arveli...
Onzki
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Heinä 2011, 12:31

Lady Elizabeth Thann alias Ellie Rune

Toinen ei ollut kiinnostunut haltioista, no harva ihminen oli. Ellietä jäi vähän harmittamaan kun ei ollut saanut esitellä haltian puhumis taitojaan, olihan hän sentään yksi hyvin harvoista ihmisistä joka osasi haltiaa. Ja kielikin oli kaunis. Mutta ei se mitään.
"Tanssit? Sehän kuulostaa hienolta!" Elizabeth innostuu. Häneltä ei koskaan olisi sulatettu moisia vaatteita jotka olivat Even yllä, tai kapakoissa tanssahtelua. Hänen sukunsa olisi varmasti ruvennut nimettelemään nuorinta tytärtä portoksi, ja huoraksi ja sylkeneet hänen päälleen. Olihan heille tosiaan ollut sulattelemista jo siinä kun neito halusi niin kovasti opeskella haltiakieltä, tapoja ja kulttuuria. Siksi nämäkin tutkimusretket oli tehtävä salassa.
"Pa-paremmasta suvusta? E-ehen, olen ihan normaalista pikku porvarillisesta perheestä? Nääthän vaatteenikin?" Neito viittaa löysään vihreään paitaan sekä ruskeisiin pussimaisiin housuihinsa, "Ne ovat mukavaa kangasta totta, mutta sopisiko aatelisella muka römytä jalkapelillä metsässä, etsimässä jotain haltioita? Ja katso kasvojani, ovathan ne puhtaat koska meillä on varaa saippuaan mutta en pue kasvoillani hienosto rouvien meikkejä. Ei, en ole aatelisesta suvusta." Elizabeth perustelee kiireästi. "Henkisesti ainakaan, minä vain satuin syntymään sellaiseen perheeseen..." Ellie ajatteli mielessään.
Nipustin
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Onzki » 17 Heinä 2011, 01:21

Eve

Tyttä nyökkää toisen ihastellessa toisen ammattia. Tyttö ehkä hieman pettyy, että tuo ei ole parempi sukuinen... "Mmm'm. Mutta kyllähän minäkin oleskelen metsässä, vaikka minua kiellettäisiin. Eivät vanhempani jaksa enää välittää. " neitokainen huokaisi, eihän hänen vanhempiaan oikeasti kiinnostanutkaan mitä tämä teki... Olivat ne onnellisia, joiden vanhemmat välittivät. Päällepäin Eve todella näytti aateliselta, mutta luonne oli eri.

Pieni tuulenvire tarttui tytön hiuksiin, ja kuljetti ne kasvoille. Käsi siirtyi siirtämään hiuksia silmiltä. Pienen naurahduksen pystyi kuulemaan neidon huulilta, kun hiukset tuulen johdolla palasivat taasen silmien eten tottelemattomasti. Tyttö päätti kertoa enemmän itsestään. "Rakastan ratsastamista, ja minulla on oma hevonenkin. Entä sinä? Onko sinulla eläimiä, ja rakkaita asioita?" tyttö halusi tietää, ja hymyili toiselle. "Kerro lisää itsestäsi?" neito vaikutti uteliaalta, ja katse oli myös utelias. Oli aina mukava kuulla uusista ihmisistä, ja heistä yleensäkkin.
Onzki
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Elo 2011, 09:54

Lady Elizabeth Thann alias Ellie Rune

Pieni harmitus oli nähtävissä Even silmistä kun toinen kertoili olevansa aivan normaalista keskivaraisesta perheestä, ei missään nimessä aatelisesta. Ellie mietti jo hetken että voisi kertoa toiselle totuuden, ei siitä oletettavasti haittaa olisi, muttei hän kuitenkaan kykene ja vaikenee kuin kivi.
Eivät jaksa välittää... Elizabeth alkoi miettimään omia vanhempiaan. Aina ne jaksoivat valittaa ja yrittää kontrolloida häntä. He olivat jopa jo kerran yrittäneet naittaa Elizabethin tämän tietämättä muuan kreiville! Tämmöinen elämään puuttuminen ja selän takana asioiden päättäminen sai vain nuoren aatelis tytön veren kuahahtamaan. Hänen olisi tehnyt mieli kertoa tästäkin Evelle, muttei hän voinut.

Even hiukset lennähtelevät hullunkurisesti aina vain takaisin neidon sielmien eteen vaikka toinen niitä yrittikin asettaa pois kasvoilta. Ellie ei voi kuin hymyillä katsellessaan toisen kamppailua. Hänen omat kultaiset kiharat, lyhyet, hiuksensa olivat aina hieman näkökentässä mutteivat yltäneet silmien peitoksi. "Aaa, minullakin on oma hevonen! Pidän myös ratsastuksesta, mikään ei voita kunnon ilta lenkkiä hevosen kanssa metsään!" Elizabeth kertoo jo rentoutuneena kaikesta salailusta.
"Ja kaipa minä rakastan minun isoveljeänikin. Hän on aina suojeleva, muttei hössötä turhia. Olemme aina voineet jakaa kaikki asiat keskenämme.." Elizabeth sanoo ja huokaa onnellisesti. "Entä sinä? Onko sinulla sisaruksia?"
Nipustin
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Onzki » 04 Elo 2011, 11:22

Eve

Even vanhemmat ei taaskaan jaksa välittää missä tämä on, tai mitä tämä tekee. Se oli heille yksi lysti! Eikä se kyllä haitannut Eveä, mutta olihan tällä ikävä niitä iltoja, jolloin äiti harjasi hellästi hiukset, ja teki aina niin nätit letit... Mutta eipä tuo enää edes vilkaissut Eveä tämän kotiin saapuessa. Enemmänkin sulkee silmänsä, ettei joutuisi näkemään tätä.
Joskus kun neito menee kotona petiin, hän luulee kuulevansa äidin itkevän, mutta monestikkaan tyttö ei jää kotiin, vaan painelee ulos talliin nukkumaa, tai rauhoittuakseen lähtee ratsastamaan..
Jos Eve olilisi saanut kuulla toisen salaa naittamisesta, olisi neito pitänyt sitä todella törkeänä! Kaikkihan saivat valita itse rakkaansa.

Eve hymyilee toisen kertoessa että tuollakin on hevonen. "'Minä rakastan ratsastusta öisin... Monen yön olen kuluttanut metsässä ratsastaen." neito sanoo, ja ajattelee ihanaa yön tuulta, joka tuntuu pyyhkivän kaikki pahat ajatukset ja tapahtumat. Päivän kuumuus tuntuu herättävän kaiken pahan ja hirveät ajatukset. "No on minulla sisko... Hän vain... no asuu metsässä." tyttö sanoo lyhyesti, haluttomana kertomaan lisää.
"Olisi ihana jos minullakin olisi veli... No minkäs lainen se veljesi muuten on?" neito tiedustelee, ja yrittää karistaa pelon, ja kaikki ajatukset isästä, johon ei pysty luottamaan, vaikka tuo olisi kuinka selvinpäin...
Onzki
 

Re: Joen varrella...

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Elo 2011, 09:24

Elizabeth Thann alias Ellie Rune

Toinen kertoili jotain siskostaan, mutta neidon äänestä saattoi päätellä ettei aiheesta kannattanut ehkä udella lissää, taisi olla arka paikka. Sitten blondi kyseli hänen veljestään ja sanoi miten ihanaa olisi jos hänelläkin olisi veli. Ellie nauraa ja aloittaa kertomaan veljestää, hänestä oli aina niin mukava puhua. "Will no rakastava ja huolehtiva! Hän holhoaa minua paljon tarkemmin kuin mitä vanhempani, ja taatusti rakastaa minua enemmän! Hän kunnioittaa minun valintojani, esimerkiksi ammattini suhteen, toisinkuin minun vanhempani. Parempaa veljeä saa toivoa. Hän oli pienenpänäki aina katsomassa minun perääni. Etten vain joutuisi pulaan, ja jos jouduinkni, hän tuli aina auttamaan. Meidän välillämme vallitsee tietynlainen side, jota ei käy rikkominen."
Ellie hetken viime auringonsäteissä lämmittelyn jälkeen keksii heille uuden puheenaiheen. "Mitä mieltä sinä olet sodasta? Onko se oikeutettua, saati kumpi puoli on riidassa oikeassa? Pitäisikö meidän ihmisten vain jättää Crypt? Luetko paljon historiaa? Tiedätkö sodasta ylipäätään taustoja? Jos et minä voisin kyllä selventää niitä sinulle! Historia on yksi suosikki harrastuksistani!"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Joulu 2011, 17:11

Ellien olen jo vetänyt pelistä pois, mutta kiitos kuitenkin :)
Nipustin
 


Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron