Mikä kesti ?

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Syys 2011, 17:04

Evelyn

Jumalauta Fred, pää kiinni ! Evelyn karjui mielessään, hetki sitten mies oli ollut oikein mukava mutta taas jälleen kerran tuo oli oma ärsyttävä itsensä, kaksikon kemiat eivät vain sopineet yhteen.
"Älä sinä herjaa kun et tiedä mistä puhut." Evelyn tokaisi tympääntyneenä. Mutta kun Fred vetosi siihen että hänelle ja tuon kapiselle kaakilleen olisi voinut sattua vaikka ja mitä viimeyönä seikkaillessa loppui tältä teiniltä pinna. "Voi jumalauta ! Pyysinkö sinua apuun, häh ? Olisit saatana antanu mun kuolla jos on noin vaikeaa !." Evelyn huusi takaisin, nyt riitti.
Jotenkin se että hän oli tänään elossa, ja kaikenlisäksi Fredin kämpillä eikä voisi siis haistattaa pitkiä miehelle ja käskeä tuota menemään ärsytti vain enemmän Evelyniä.
Fredin poistuessa ulos tyttö manasi muutaman minuutin ja pakotti itsensä sitten ylös sängystä. Jokaista kivun vihlaisemaa liikettä seurasi jonkin sortin kirosana, liekkö kaikkia noitakin sanoja edes kirjoissa ? Jokatapauksessa tolpille päästyään horjahti likka seinää vasten. Evelyn haukkoi happea, ai että kun teki kipeää, siitä huolimatta hän ei nyt sallisi Fredin tulla sisälle vinoilemaan siitä miten säälittävä tapaus Eve oli, joten tuo pakotti itsensä liikkeelle ja astui melko vaivalloisesti nilkuttaen ovesta ulos.
Tyttö pidätteli itkua, ei hän tahtoisi tapella ja räyhätä Fredin kanssa, muttei hän tuolle jäisi kakkoseksi. Ei hän vain voinut näyttää toiselle niin kutsuttua pehmeää puoltaan. Lopulta Evelyn sai itkun pidättämisen muutettua raivon pidättämiseksi, oli paljon helpompi olla julma, tai ilkeä kuin ystävällinen ja nöyrä... "Satama, suurehko tumma laiva, purjeet ovat laskettu alas eikä lippujakaan ole." Evelyn sanoi toiselle ohjeiksi, mikäli tuo olisi vielä halukas auttamaan. "Kapteeni pitää huolen siitä että saat korvauksen vaivoistasi." Evelyn lisäsi, ikäänkuin Frediä kiinnostaisi vain raha ja omaisuus.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 20 Syys 2011, 19:18

Fred

"Jep, toivoin että olisit kuollut sinne. Ajatuksenanihan oli aina vain päästä sinusta eroon. Huora. Penska. Paskiainen. Ääliö. Turhista turhin ihminen maailmassa", Fred jutteli itsekseen ja rauhalliseen, melkein lempeään sävyyn kuullessaan Evelynin karjumisen pihalle asti ja sukiessaan Springin selkää. Hiekka pöllysi selästä pieninä jyvinä ja hevonen hörisi onnellisesti Fredin mukavalle jutustelulle. Hän oli niin pettynyt kaikkeen ettei hänen olisi enää tehnyt mieli edes kyyditä Evelyniä minnekään lääkäriin. Mieli olisi tehnyt viedä hänet enemmänkin takaisin metsään ja repiä tikit irti niin maan kivuliaasti kuin pystyisi.
Evelyn saapui pihalle eikä Fred viitsinyt suoda tuolle katsettakaan. Vilkaisi lähinnä jalkaa ja varmisti että tikit pitivät liikkeessäkin. Tyttö oli kuin kokoon parsittu nukke - tosin jos Fred olisi aikanaan hankkinut nuken niin hän ei olisi ostanut tuollaista tuittupäätä.
"En tarvitse teidän likaisia rahojanne", Fred puuskahti pettyneesti ja kääntyi nyt Evelyniin päin, astellen hänen eteensä.
"En minä pelastanut sinua siksi, että saisin siitä palkkion tai rahaa. En säästänyt henkeäsi ja tuonut sinua kotiini siksi, että haluaisin jotain perhanan kolikoita siitä palkinnoksi. Etkö ymmärrä?" mies tivasi äänessään selkeää katkeruutta, vaikka hän olikin jo kiitoksen saanut moneen otteeseen. Fred palasi Springin ääreen, nosti satulan takaisin selkään ja kiristi satulavyön.
"Raha ei tuo onnellisuutta", Fred sanoi vielä kun satula oli kiristetty ja osoitti taloaan. "Asun näin, olen tämän näköinen, omistan noin vähän tavaraa ja olen melkein täydellisen onnellinen."
Mies käski hevosen jälleen maahan jotta Evelyn vammoineen pääsisi selkään ja huokaisi sitten väsyneesti erittäin syvään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Syys 2011, 19:31

Evelyn

Tyttö ymmärsi ennemmän kuin hyvin mitä Fred tarkoitti sillä ettei raha tuo onnea, ei Eve tohtinut edes katsoa toista silmiin vaikka tuo tuli ihan nokan eteen saarnaamaan. Paha olo velloi tytön sisällä, koko tilanne oli niin ahdistava ja inhottava.
Evelyn piteli kättään varovasti kun katse valui maahan, hän ei tuntenut minkäänlaista ylpeyttä itsestään. Neidon korviin kantautui myös Fredin tympääntynyt huokaisu, hieman samankaltainen huokaisu pääsi tytöltäkin karkaamaan.
"Et tahdo minua, et ota vastaan rahaa ja olet tyytyväinen elämääsi, joten miten voisin ikinä korvata sen että pelastit henkeni ?" Evelyn kysyi mieheltä tuijottaen yhä maata, hänen tekisi mieli myllyttää Fred oikein kunnolla, ja toisaalta hänen tekisi mieli vain auttaa tuota ja tehdä mitä hän käskee. Ristiriitainen tilanne sinänsä...
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 20 Syys 2011, 21:33

Fred

Fred luuli jo hetken saaneensa Evelynin hiljaiseksi, mutta sehän oli tietenkin turha luulo, kuten arvatakin saattoi. Naisten äänenkäyttökykyä ei pitäisi koskaan aliarvioida ja kieli näytti olevan jatkuvasti eniten toiminnassa oleva lihas.
"Et tahdo minua" särähti hieman ikävästi Fredin korvaan. Oliko Evelyn sitten itseään jossain vaiheessa tarjonnutkin? Niin no, silloin hieman oli tarjoillut itseään mutta Fred ei ottanut sitä ihan sillä tavalla. Mies kääntyi vilkaisemaan hieman haikeana toipilasta.
"En tiedä. En tarvitse... Mitään", Fred huokaisi sillä niinhän hän oli antanut itsensä olettaa.
"Mutta näin alkuun voisit kuitenkin nousta hevosen selkään", hän tokaisi terästäydyttyään ja rykäisi sitten paidanhihaansa. Hän oli tainnut saada hieman kylmää, sillä kurkkua kivisti.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Syys 2011, 22:19

Evelyn

Fred sanoi ettei tarvitse mitään, ja pyysi tyttöä nousemaan hevosen selkään. Evelyn käveli varovasti kohti hevosta, olisi hän voinut nilkuttaa mutta sehän näyttäisi vain typerältä, eikö ? Joten hammasta purren tyttö käveli suht normaalisti hevosen luokse, ja hiukan tönköillä, sekä hyvin varovaisilla liikkeillä tuo nousi hevosen selkään jättäen kuitenkin Fredillekkin tilaa.
Kipu ei missään vaiheessa helpottanut, mutta Evelyn oli onneksi siitä kovemmasta päästä ja kykeni kovempiakin kipuja marisematta sietämään.
Varsinkin se ajatus ettei saa näyttää olevansa heikko, on todistettava olevansa kova ja vahva, se sai tytön myös nieleskelemään kivun. Menneisyyden arvet olivat tosiaankin vielä tallella, pääseeköhän Eve niistä koskaan eroon ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 21 Syys 2011, 08:23

Fred

Evelyn ei enää vastannut, ja sinänsä Fred olisi ehkä vielä odottanut jotain ääntä johon olisi saanut vastata takaisin. Mutta ei, ei edes hyväksyvää ynähdystä tai pienenpientä sananpalasta. Olkoon niin. Evelynin kävely Springin selkään näytti jokseenkin kankealta ja Fredin teki mieli ohjeistaa, että tikkien kanssa piti olla varovainen, mutta hän tiesi ettei nainen sitä varmastikaan ottaisi kuuleviin korviinsa. Ja hänhän sai olla kova jos tahtoi.
Fred nousi hevosen selkään myöskin ja otti Evelyniä vyötäisiltä kiinni toisella kädellä siltä varalta, ettei hän jaksaisi yksin pysyä selässä. Olihan toinen vasta noussut sängystä.
"Satamaan siis?" Fred varmisti ja hevonen nousi seisaalleen melkein heti kun mies oli saanut itsensä aseteltua satulaan. Fred käänsi tamman ympäri ja nosti laukan kohti satamaa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Syys 2011, 15:38

Evelyn

Fredin käden kiertyessä Even vyötärölle nousi tytön kasvoille pienen pieni hymy, mutta onneksi ei mies sitä kyennyt näkemään. Evelyn oli myöskin varma että mies tunsi kuinka tytön vatsalihakset tärisivät kun hevosen maasta nouseminen sattui ja Evelyn koitti jännittää vatsalihaksia mikä oli tietenkin normaali reaktio, mutta valitettavasti vatsa, ja vähän jokapaikka oli niin turtanaa että lihakset lähinnä tärisivät jos niitä koitti jännittää.
"Juu, satamaan." Evelyn lisäsi vielä ennenkuin hevonen lähti laukkaan. Tytön olisi tehnyt mieli rääkäistä oikein kunnolla ensimmäisten askelien aikana, mutta sitten kun tuo pääsi hevosen liikkeistä jyvälle ja niiden myötäileminen onnistui niin kipu ei ollut enään niin paha.

Matkaa ei kuitenkaan kerennyt mennä pitkälti kun neito jo väsähti, katse lasittui jälleen tyhjäksi toljotukseksi ja vastaantulijat varmaan luulivat että tyttö olisi riivattu... Veriset ja revityt vaatteet sekä vajaan näköinen lasittunut ilme eivät antaneet mitenkään parasta ensivaikutelmaa tilanteesta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 21 Syys 2011, 17:56

Fred

Mies oli tuntevinaan pientä tärinää kun he lähtivät ratsastamaan kohti satamaa ja sen laivoja, mutta ajatteli, että Evelynillä oli luultavasti kylmä. Siispä hän silitteli varovasti vyötäisillä olevalla kädellä tytön mahaa ja piti tätä tiukemmin itseään vasten. Flunssahan tästä seasta vielä puuttuisikin! Heidän laukatessaan kylän lävitse joutuivat varhaisimmillaan liikkeellä olevat ihmiset hyppimään sivuun kun Fred huudahteli tämän tästä tietä hevoselle. Parivaljakko sai tuimia katseita osakseen ja välillä heidän peräänsä huudeltiin siitä, miten moukkamaista oli kulkea kylässä tuota vauhtia ilman mitään terveen järjen vauhtirajoituksia. Moukka, hunsvotti. Raiskaajaksikin kuuli Fred jonkun naisen häntä kutsuvan, ilmeisesti suhteellisen vähissä vaatteissa Fredin sylissä matkaava Evelyn näytti sen verran epäilyttävältä että huutelijan mieleen oli kohonnut kuva tuota raiskaavasta miehestä jonka oli ilmeisesti pitänyt tyttöä vähän silpoakin. Herranjestas, mitä ne oikein ajattelivat.

//Jatketaan nyt tähän samaan syssyyn sitten satamakin, ei kukaan jaksa vaihtaa paikkaa B)

Satama

Töyssyjen, mutkien ja hatarien maamerkkien jälkeen siinsi satama potilaan ja paikkaajan silmien edessä. Meri näytti jatkuvan silmän kantamattomiin ja lukuisat laivat purjehtivat kauempana meren aalloilla. Aamu oli ehtinyt jo sen verran pitkälle, ettei satamassa juuri laivoja näkynyt. Fred arveli, että Evelynin laiva oli todennäköisesti ankkuroitu jonnekin syrjempään sillä tässä osassa satamaa näkyi vain pari pientä kalastajavenettä ja jokunen isompi pursi, joiden purjeita koristivat ihmiskansan vaakunat ja erilaiset pienen koristekirjaimet. Fred ihaili näkyä hetken sillä hän kävi niin harvoin satamassa. Kalastaminen sujui näppärästi joellakin eikä hän edes omistanut venettä, jolla olisi lipunut kauemmaksi meren antimia pyytämään.
"Oletko hereillä?" Fred kysyi punapäältä ja taputti tätä varovasti toiselle poskelle siltä varalta, että tuo oli jo ehtinyt matkalla nukahtamaan. Nukkua olisi Fredinkin tehnyt mieli. Yöunet jäivät jokseenkin lyhykäisiksi ja Springin laukka oli mukavan tasaista ja hyssyttelevää. He ravasivat hitaasti pitkin satamalaitureiden reunoja ja Fred silmäili samalla laivaa, kunnes oli tunnistavinaan kuvailuihin sopivan purren. Laiva oli tummaa puuta ja purjeet oli tosiaankin laskettu alas. Muita kuvailuita Fred ei enää laivasta muistanut, ja ratsasti vielä hieman lähemmäksi.
"Onko tuo se laiva, missä Jack oleilee?" mies varmisti ja osoitti laivaa melkein niin vauhdikkaasti, että käsivarsi oli osua Evelyniä nenään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Syys 2011, 20:33

Evelyn

Muutamia vihaisia huutoja ja jopa raiskaajaksi haukkumista kuului kun kaksikko meni kylän halki hevosella. Ei hätää Fred, pieksän tuon huoran myöhemmin.... Evelyn ajatteli tokkurassa, tosin mistäpä hän tuon huutelijan tunnistaisi ? No ei sitten mistään, ääni vain kuului ja sekin jäi jo kauas kaukaisuuteen.
Pikkuhiljaa Evelyniä alkoi väsyttää enemmän ja enemmän, ei tässä nyt varmaan pikku torkut pahitteeksi olisi ?
Sen enempää ajattelematta vaipui tyttö horrokseen, hän luotti täysin siihen että Fred pitäisi hänet selässä eikä päästäisi putoamaan, ja niin Fred tekikin. Hieno mies, ei voisi muuta sanoa.
Pian Evelyn kuitenkin havahtui kun poskea läpsittiin. "Mmmmfh ?? Mistä minä tiedän ? Sinähän se tässä mooses olet..." Oli tytön jäälleen kerran epämääräinen vastaus herättelijän kysymykseen.
Evelyn tarkkaili silmät puolitangossa maisemia ja laivoja, ja ennen kuin tuo kerkesi mitään ilmoitella niin pää vetäytyi huomattavasti taaemmas kun Fredin käsi melkein osui nenään. "Yyyh, varo vähän, on se tuo" Eve vastasi katsoen tyytyväisenä komeaa tummaa laivaa jota koristi upeat siniset kuviolliset laidat, sini musta oli muutenkin tuon komean laivan pääväri. Kannella oli tavan omaisesti yksi onneton mies vartiossa joka aina nukkui uhden tynnyrin päällä joten Evelynin olisi itse ilmoitettava tulostaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 21 Syys 2011, 20:50

Fred

Evelyn horisi jotain Mooseksesta eikä Fred ollut ihan varma, kuka tämä kyseinen henkilö oli, muttei viitsinyt piitata.
"No anteeksi", hän mumisi epämääräisen nopeasti vastaukseksi kiukkuiseen älähdykseen siitä että miehen pitäisi olla varovaisempi. Eihän hän sentään edes osunut Evelynin nenään, joten ei tässä mitään varomista ollut.
Kun Spring oli kuljettanut punaisentuhriintuneen parivaljakon tumman laivan edustalle, Fred pysäytti elikon vetämällä varovasti ohjista. Hän ohjasi tamman jälleen polvilleen makaamaan, hyppäsi pois selästä ja nosti vaistonomaisesti Evelynin syliinsä ja laski sitten varovasti maahan seisomaan pitäen tästä kuitenkin edelleen kiinni siltä varalta, ettei mokoma pysyisi pystyssä omin jaloin. Olihan hän kuitenkin ilmeisesti vedellyt hirsiä ja raajat olivat melkoisen vastapaikatut.
Frediä ei oikeammin innostanut tuon Jackin tapaaminen, miltä hän sitten näyttikin ja kuka olikin. Hän ei pitänyt minkään alan ammattilaisista ja mikäli Evelyn uhotessaan puhui totta - vaikka Fred muuta arvelikin - Jack olisi työssään mantereen paras. Fredin tekemät hätätikkaukset olisivat varmastikin tuon ylimaallisen leikkelijän mielestä täysin alkeelliset, ja häntä syytettäisiin hetimmiten suurinpiirtein Evelynin hengenvaaraan asettamisesta ja siitä, että hänen tikkinsä olivat väärässä kulmassa ottaen huomioon ihohuokosten pinnan muodon ja koostumuksen, ja kosteusprosenttikin oli liian vähäinen kun verrattiin neulan terävyyteen. Anna mun kaikki kestää.
Fred piti Evelyniä lanteilta kiinni vasemmalla kädellään ja oikea käsi roikkui normaalisti oman reiden vieressä. Mikäli he olisivat olleet hieman aiheellisemmassa paikassa niin Fred olisi viitsinyt kehua Evelynin lantion kaarta joka oli - sen lisäksi että melkoista nannaa silmissä - mukavan tuntuinen kämmenen alla. Tällähetkellä mies ei kuitenkaan aikonut aloittaa tavuakaan moisesta aiheesta sillä päätyisi luultavasti vartaaseen karamellikastikkeella kuorrutettuna. Asetta hänellä ei ollut mukana, joten mikäli jotain erimielisyyksiä tulisi niin pakeneminen olisi varmasti paras vaihtoehto. Spring makasi edelleen maassa luottavaisin mielin, ja Frediä vähän hirvitti jättää se siihen oman onnensa nojaan. Mitä jos se vohkittaisiin? Nojaa, kai noin iso elikko osasi itse itsestään huolta pitää, ja olihan Spring sentään alkujaankin vohkittu koni.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Sands » 21 Syys 2011, 23:07

((Valumme paikalleeeh. En autohitannut teitä, jos tarve, autohitatkaa Jackia. :D))


Ilta oli hämärä ja kostea satamassa, mutta mitäpä Jack siitä tietäisi, koko päivänsä tai no, iltansa sisällä ruumassa viettäen. Hänen elämäntapansa oli opettanut iltavirkuksi jo varhain, joten ei ollut ollenkaan outoa nähdä tuota merirosvolaivan lääkäriä nukkumassa päivisin ja valvovan öisin. Nytkin hän oli pieneen, potilaille tarkoitettuun huoneeseen sulkeutuneena pöydän ääressä istuen, muttei toki sen takia, että antaisi muiden nukkua rauhassa. Ehei, miehistöstä monet olivat varmasti vieläkin hereillä ja se ehkä syy sulkeutumiseen olikin. Mies nautti rauhasta ja hiljaisuudesta, jotain, mitä harvoin monen merirosvon kanssa sai nauttia. Pienen puisen pöydän päällä oli kannullinen teevettä, nyt jo hieman kylmenneenä, aivan kuten Jackin kädessä oleva kupponen teetäkin. Kirja oli avattuna pöydälle ruskeiden silmien alle, kynttilänvalon valaistessa koko huoneen lämpimällä valollaan.

Ripeät, lähestyvät askeleet käytävän narisevilla puisilla lattioilla kielivät ongelmista, mutta toivon mukaan se ongelma oli, että joku isoista miehistä oli onnistunut viiltämään sormeensa haavan. Silti, Jack valmistautui juomalla kupin pohjalta viimeiset, viileät teet irvistäen, asettaen tyhjennetyn astian pöydälle suljetun kirjan viereen. Lukulasitkin menivät pöydälle odottamaan. Hytin ovi pamahti vihdoin auki, vaikkakin siellä takana seisovalla miehellä oli paljon hätääntyneempi ilme, kuin mitä Jack oli odottanut.

"E-Evelyn, hän!" mies aloitti, lääkärinkin ilmeen heti vakavoituen. Jos tämä yövartija oli kerrankin valveilla ja vaihteeksi noin ripeä kintuistaan, oli asian pakko olla vakava ja merirosvon puheista päätellen, niin se olikin. Tyttö oli taas onnistunut saamaan itsensä hakatuksi eikä näyttänyt olevan kauhean hyvässä mallissa, vaikkakin pimeässä ja kaukaa oli asiasta hankala saada tietoa. Hermostuttavaa oli, että joku outo mies oli myös siellä Evelynin seurana

Yövartija lähetettiin nopeasti hakemaan tyttöä Jackin käsiin hoitoon, lääkärin itsensä jääden huoneeseen laittamaan paikkoja valmiiksi potilasta varten. Olihan kyseinen mies sen verran vanha ja voimaton, että vaikka Evelynin kokoista tyttöä hän mahdollisesti voisikin kantaa, olisi hän luultavasti vain haitaksi. Tummat kädet pestiin teenkeitosta ylijääneellä vedellä, keittämättömän juomaveden ollessa liian likaista. Lorautettiinpa käsien päälle vielä vahvaa alkoholiakin, parasta, mitä desinfiointiin täällä löytyi. Sänky sairaita varten omasi varsin puhtaat lakanat, puhtaimmat, mitä merirosvolaivasta ikinä löytyisikään. Vaikka moni tämän ajan lääkäreistä ei välttämättä tiennyt puhtauden merkityksestä, Jack tiesi. Eikä hän tahtonut kenenkään menehtyvän tulehtumiin.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Syys 2011, 23:38

Evelyn

Katsos vain se kapinen laivarotta oli kerrankin hereillä, ja paskat housussa pomppimassa sinne tänne kun näki Evelyn tavallistakin heikommassa hapessa. Kansimies jolkotti jo kovaa vauhtia Eveä ja Frediä vastaan ja tuon ilmeestä kykeni tyhmempikin lukemaan sillä sekuntilla että tuo aikoisi kiikuttaa Evelynin sisätiloihin, raukkaparka oli niin hädissään että varmaan kompuroisi ja satuttaisi tytön vain pahemmin.
"Älä edes ajattele." Evelyn sanoi melko käskeväänkin sävyyn, Fred saisi luvan tulla nyt mukana, Evelyniä ei ihan joka mies pääse taluttamaan.
"Tuonnen noin, rappuset alas ja täys käännös." Evelyn opasti Fredille lähtien sitten tuon avustamana kohti laivan maston vierellä olevia portaita. Onneksi portaat olivat loivat ja matalat juuri sitä varten että kun haavoittuneita tuodaan niin se jopa onnistuu ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Päästyään rappuset alas tyttö vinkkasi Fredille tavallaan portaiden takana tai alla olevan oven. Siellä oli Jackin hytti jossa tuo ainakin lekurihommansa hoiti.
"Moi Jack, et millään viittis jeesaa ?" Kuului tytön tervehdys kun tuo avasi näppärästi oven ja astui pitemmittä puheitta sisään.

//Ehh, eiks tässä ollu aamupäivä ? Mulle vuorokauden ajalla ei tosin mitään väliä ole, mutta ite käsitin että ois aamu/päivä ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 22 Syys 2011, 08:50

Fred

Laivalla tuntui heti alkavan hirmuinen häly, kun kannella koisinut "vartiomies" sai Evelynin näköpiiriinsä sekä vipinää kinttuihinsa. Johonkin tuo katosi ja porhalsi sitten kaksikon eteen. Evelyn kielsi tätä miestä ilmeisesti paapomasta ja Fred tunsi jossain vaiheessa tipahtaneensa kärryiltä. Lieni siis parempi vain totella ohjeita ja tulla talutushihnassa.
Ohje kuului, että eteenpäin, alas rappusia ja täys käännös. Niin olikos se käännös oikeaan vai vasempaan? Fred talutti varovasti Evelynin rappuset alas pitäen nyt vähän tukevammin kiinni siltä varalta että koko heitukka pyörähtäisi yhtäkkiä kymmenen rappusta kerralla alaspäin ja katkaisisi selkärankansakin. Neliraajahalvaantunut merirosvo saattaisi olla yhtä kuin hyödytön, mutta sellaisenhan voisi tunkea tähystyskoppaan istumaan loppuelämäkseen? Edellyttäen, että joku viitsisi kantaa moisen koppaan asti.

Fred sai ohjeen kääntyä rappusten alla olevan oven luo, ja mies teki työtä käskettyä. Hytissä tosiaankin oli jonkinsortin piraattihenkeä huokuva mies, jonka Fred oli ehkä kuvitellut hieman eri näköiseksi. Hän oli odottanut joko tiukkaa, hiilenmustaa partaa ja kapeita mustia viiksiä tai sitten valtavia silmälaseja joiden takana piilottelivat pienet tihrusilmät. Tämä Jack näytti jokseenkin karaistuneelta ja tällä hetkellä Fredin olisi tehnyt välittömästi mieli piilottaa Evelyn johonkin, sillä hänen kropassaan sattuivat olemaan ne loistavat tikkaukset jotka Fred oli sinne hoitanut. Ei sillä, ettäkö ne olisivat ihan huonot olleet, mutta Jack olisi varmasti osannut tehdä monta kertaa paremmat. Fred odotti siis saavansa puoleensa jos jonkun verran moitteita. Hän päästi irti Evelynistä, seisoisi tuo varmaan ominkin voimin.

//Oli aamupäivä mutta voidaanhan me vaikka leikkiä että näillä meni koko päivä ratsastaa sinne satamaan? :D Noh, eipä sillä kai niin suurta merkitystä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Syys 2011, 13:23

((Noin sitä käy, kun lukee ja kirjoittaa korkeassa kuumeessa. Älkää kokeilko kotona, lapset. Ja samaa rataa jatkuu tänäänkin, joten viekääpä minut lääkäriin heti, kun sanon Frediä kauniiksi naiseksi. :D))



Kahdet askeleet lähestyivät ovea, tällä kerralla ne olivat huomattavasti hitaammat, joten haavoittunut Evelyn oli luultavasti matkassa. Ainakin tyttö pystyi kävelemään, mutta niinhän tuo kyllä aina, haavoistaan huolimatta. Ei hetkeäkään, ennen kuin ovi aukesi, tytön astuessa sisään varsin välinpitämättömään ja melkeinpä hyväntuuliseen tapaan, pyytäen apua kuin noin vain ohimennen. Niin kuin aina. Silti, näky ei ollut aivan sitä, mitä Jack oli odottanut. Tytön vaatteet olivat riekaleina, aivan veressä, haavoja ja ruhjeita oli ympäri Evelynin kehoa sekä.. Tikkauksia? Mutta suurin yllätys ei ollut tytön kunto, ehei, olihan pahempaakin nähty. Se oli tuo vieras mies Evelynin vieressä, joka toi haavoittuneen kannen alle. Merirosvolääkärin olemus ei todellakaan ollut mikään kaunis tai luoksensa pyytävä, eikä ystävällisyyttä herunut tippaakaan vieraille. Karskin miehen tummat silmät kapenivat, niiden tuijottaessa pistävästi ja oi niin vihamielisesti tuota toista miestä, kertoen, ettei tuo ollut tänne tervetullut. Onnekseen potilas oli nyt vierasta tärkeämpi, huomion kiinnittyessä taas hetken mulkoilun jälkeen takaisin tyttöön.

"Mitä ihmettä olet oikein tehnyt tällä kertaa," Jack aloitti varsin toruvaan sävyyn, yleensäkin tuon tytön haavat olivat aivan omaa syytä tai tyhmyyttä, toinen ei vain pystynyt pitämään itseänsä ongelmista kaukana.
"Istu alas sängylle," hän huokaisi, periksi antaen. Ei siitä koskaan olisi mitään hyötyä, Evelyn ei koskaan pysyisi sisällä turvassa. Suurin osa tytön haavoista oli tikattu, varsin tökerösti, mikä sai miehen pudistamaan päätään. Ainakin asiantuntijalle oli jätetty ammottava reikä kädessä, mikä ei kylläkään näyttänyt ihmisen tekemältä. Eläimenpurema. Mutta ei se ainakaan hai ollut.

Jack käveli hytissä sijaitsevien kaappien luokse ja avasi niiden ovet. Kaappeihin oli säilötty erilaisia tarvikkeita hoitoon, joista näppärä käsi nopeasti valitsi sideharsoa, puhtaita rättejä ja pullollisen kirkasta viinaa haavoja varten, sekä pienen vadin, johon kaadettiin lämmintä vettä teekannusta. Puinen tuoli vedettiin pöydänäärestä sängyn viereen kirskahduksen kera, miehen istahtaessa siihen. Vitivalkea rätti kastettiin veteen.
"Ja kuka teki Nämä?" lääkäri nyökkäsi tikkien suuntaan, suu kuin sitruunan syönyt.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Syys 2011, 13:37

//Herp derp, hajosin tolle sitruuna jutulle X) //

Evelyn

Tyttö huomasi heti Jackin julman mulkoilun Frediä kohtaan, no ei kai siinä mitään kunhan ei alkaisi kitisemään jostain.
Evelyn naureskeli mielessään sille ajatukselle miten Jack manaili mielessään Fredin tekemää "huonoa" työtä ja jos tuo oikein innostuisi niin varmaan repisi kaikki tikit irti ja näyttäisi miten homma hoituu, hehheh, jos ei nyt kuitenkaan.
"Arvaa." Evelyn vastasi lekurin toruihin virneen kera, mitä hän ei olisi tehnyt olisi varmaan lyhyempi lista vastata. Käsky kävi ja tyttö totteli, varovasti ja hitaasti tuo käveli sängyn luo, ei sitä kannata turhaan kinkata. Evelyn istui sängylle ja katseli mitä Jack oikein tonki, kun tuo ei katsonut soi tyttö nauravan katseen Fredille. Jotenkin tämä vain oli niin huvittavaa. Tosin kohta ei naurata, Eve pystyi jo kuvittelemaan sen kivun kun Jack hulauttaisi alkoholia haavaan.
Tumma mies nappasi tuolin ja tuli sittemmin sängyn viereen, yleinen kysymys, kuka teki haavat ? No sitä ei Jack arvaisi vaikka miettisi asiaa päivästä toiseen.
"Velhon ystävä, aavekoira." Evelyn vastasi aivan kuin aavekoirassa ei olisi mitän epätavallista.
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron