Kirjoittaja Kitty » 20 Syys 2011, 16:29
Evelyn
Fred tokaisi vähän äkäiseltä tuntuvaan äänensävyyn Evelynille että asioiden salailun voisi lopettaa, kaikenlisäksi sieltä tuli saarna siitä miten Jack voisi olla ihmeparantaja kun sairaala ei kelpaa...
"No itseppähän pyysit." Evelyn sanoi katsoen tyhjyyteen lasittuneella ilmeellä. "Muutama päivä sitten johdatin vihollisen kuninkaan velhon luokse, kaikki ei tosin mennyt suunnitelmien mukaan ja velhon ystävä, se ihme aaverakki tappoi yhden parhaimmista miehistämme, lisäksi tuo sai toisen miehistön jäsenen miltei hengiltä. Velhokin oli päästä hengestään mutta vetäydyimme pelastamaan Lupen hengen taistelun jatkamisen sijaan." Eve selosti toljottaen yhä tyhjyyteen. "Eilen lähdin sitten listimään sitä saatanan rakkia kun se kerta oli lähimaastossa. Jos olisin jaksanut vain hieman pidempään niin sekin paska olisi kuollut pois." Tyttö selosti, ja tuosta alkoi pikkuhiljaa nähdä että pinna kiristyi, jokin alkoi nyt ärsyttää ja kunnolla, kenties se niin kutsuttu omatunto kolkutteli.
"Ja Jack.... Jack ei ole mikään ihme hiippari, hän on koko helvetin mantereen paras lekuri, sekä miehistön uskollisin jäsen, ollut hommassa mukana jo alusta asti. Jack parsii kasaan potilaan kuin potilaan, eikä usuta vartioita kimppuun, olit sitten tehnyt jotain väärää tai et. Sairaalasta taas en tulisi elossa ulos jos he ovat siellä kuulleet että olin tappaa velhon uskollisen rakin. Ja Fred joitakin asioita sinä et oikeasti tahdo tietää, ei kannattaisi olla noin utelias...." Evelyn sanoi yhä seinää toljottaen. Suoraan sanottuna koko tilanne ärsytti häntä, hän olisi nyt Fredille elämänsä velkaa ja kaikenlisäksi hän ei paljoa voinut itse liikkua ja seikkailla, kuinka noloa. Pitäisihän sitä itse kyetä liikkumaan parista naarmusta huolimatta....