Mikä kesti ?

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Mikä kesti ?

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Syys 2011, 14:05

Evelyn

Ilta alkoi hämärtyä metsään ja joen rauhoittava sorina kaikui hiljaisuudessa. Evelyn hengitti hyvin raskaasti vasten kosteaa nurmikkoa, tilanne oli toivoton. Hän oli hävinnyt taiston kalmaa vastaan ja tuo paskiainen oli jättänyt tytön joen varrelle kitumaan ja kuolemaan. Evelynin mielessä pyöri monet asiat ja yksi niistä oli se kuinka säälittävä näky tämä tällähetkellä olisi. Verenpunaiseksi värjääntynyt ruohikko jonka päällä makasi yhtä puna hiuksinen tyttö. Vasemmassa reidessä törrötti tuon oma miekka, kyljet oltiin revitty terävin kynsin auki, paita lähes riekaleina, vasemmassa kädessä kaksi purema jälkeä, jotka vuosivat varmaan vähiten verta, oikeasta kädestä oli purtu kokonainen palanen, pisto haava vasemmassa kyljessä, sekä läpi asti menevä pistohaava hyvin reunassa, lonkan yläpuolella.
Silmät olivat vain vähän raollaan kun tyttö mietti mielessään mitä kaikkea jäi kokematta jos nyt kuolisi...
Sitten tuo muisti jättäneensä Fred poiloisen yksin rakennus hommiin, eipä siitäkään nyt sitten valmista taida tulla.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 09 Syys 2011, 19:41

Fred

Oli kulunut jo monia tunteja Evelynin häipymisestä, ja päivä oli vaihtunut illaksi. Niin kovasti kuin Frediä ottikin pataan, hänen oli ollut pakko lähteä etsimään tyttöä. Olihan hän kuitenkin jättänyt miehen talon eteen hevosensa kärryineen, ja Fred oli joutunut verenmaku suussa kiskoa tuo hevonen Springin aitaukseen ettei se karkaisi, ja kärryt hän oli jättänyt miten liekään lojumaan talon seinustalle. Rakennustarvikkeet oli heitetty niille sijoilleen ja olipa mies kiukussaan jopa tehnyt kasan hammastikkujakin, koska hänet oli laitettu odottamaan ja tylsistymään koko ilta turhaan. Lopulta hän oli kuitenkin varustanut tammansa ja noussut tämän lihaksikkaaseen selkään, ja karauttanut sillä Evelynin ja huppupään lähtösuuntaan.
Pitkän etsinnän jälkeen ei Evelyniä ollut kuitenkaan mistään löytynyt. Hän oli käynyt kurkkaamassa luolilta, kiertänyt metsän reunat sen verran kuin oli jaksanut ja ratsasti nyt jokea pitkin melkoista vauhtia. Tai ei oikeastaan jokea pitkin, vaan joen reunaa pitkin. Kun Evelyniä ei kerran missään näkynyt, oli hän kai jo tämän etsintäreissun aikana palannut Fredin talolle, ottanut hevosensa ja häipynyt. Niinpä Fred päätti etsiä Evelyniä enää hetken aikaa ja suunnata sitten takaisin kotiin.

Tuuli kahisi puissa eikä heidän ympärillään juuri muita ääniä kuulunutkaan, kavioiden kopsetta lukuunottamatta. Fred joutui kumartumaan satunnaisten, joen yläpuolelle kaartuvien oksien kohdalla jottei saisi niitä vasten kasvojaan. Spring heilautteli päätään puolelta toiselle kiitäessään pitkin joenpientaretta, ja se hörisi samalla hieman hengästyneenä.
Yhtäkkiä Fred näki jotain kiiltävää edessään - ja samoin teki hevonen joka säikähti säihkyvää esinettä keskellä metsää tehken sitten äkkipysähdyksen. Fred törmäsi tamman kaulaan ja katsoi sitten tarkemmin eteensä. Seuraavan kahden sekunnin aikana mies oli singonnut itsensä satulasta, juossut maassa makaavan raadon luokse ja polvistunut jo tämän eteen hätäisen kauhunvoihkaisun saattelemana. Evelyn! Miten ihmeessä tyttö oli tuohon päätynyt? Fred katseli näkyä kädet täristen ja oli yökkäistä katsoessaan kättä, josta puuttui pala ja reittä, jossa sojotti miekka.
"Mitä sinulle on tehty?!" Fred rääkäisi sitten kauhistuneena odottamatta sen kummemmin vastausta, nosti tytön nojaamaan syliinsä ja tarttui miekkaan kiskaistakseen sen pois.

//TITTIDII prinssi tulee pelastamaan valkoisella ratsullaan. Ja lukaisin nopeasti pääosiltaan sen teidän pelin \o
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Syys 2011, 20:05

Evelyn

Tyttö ei kuullut kavioiden kopsetta, mutta jonkun parahdus taas kantautui korviin ja pian olikin prinssi uljas itkun partaalla katsomassa mitä tytölle oli käynyt.
Fredhän se siinä, kyseli mitä oli käynyt.
"Älä kysele vaan auta..." Evelyn sanoi karhealla äänellä, ei hänellä nyt ollut voimia jäädä tähän selittämään kaikkea turhaa, sen voisi kertoa myöhemminkin.
Mies tarttui miekkaan joka sojotti oikein tympeästi tytön reidessä, tuskainen huuto, jota seurasi muutama verinen rykäisy, lähti tytöltä kun mies otti miekan pois tuon jalasta.
"Varoisitvähän..." Tyttö vielä soipersi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 10 Syys 2011, 08:26

Fred

Mies ei piitannut Evelynin äkäisistä kommenteista - kokoajanhan hän tässä oli auttamassa, eikä tytön ulkonäöstä päätellen ollut hetkeäkään hukattavana jos hevosen selässä haluttiin kantaa kaksi elävää ihmistä pois täältä. Fred jätti miekan maahan, nosti Evelyniä paremmin syliinsä ja vislasi Springille joka seisoi ihan muutaman metrin päässä. Spring otti pari reipasta askelta kaksikkoa kohti, laski päänsä ja haisteli verenkatkuista naista sieraimet levällään. Fred antoi hevoselle tiukan käsimerkin heti kun oli saanut tuon huomion, ja tamma asettui hieman vaikean näköisesti muhkuraiseen maastoon ensin etujalkojensa polvien nojaan ja laskeutui sitten makuulleen kokonaan. Fred taputti hevosta nopeasti turvalle ja nosti sitten Evelynin kokonaan käsilleen asettaen hänet hevosen selkään satulan eteen, nojaamaan Springin kaulaan siksiaikaa kun Fred poimi maasta naisen miekan. Mies vain saisi huudot hengenpelastuksen jälkeen, kun arvokas miekka oltiin jätetty metsään. Kiittämätön tuo varmaan olisi joka tapauksessa.
Fred nousi Springin satulaan, nosti Evelynin itseään vasten ja piteli häntä tiukasti vyötäisiltä kyljessä olevan pistohaavan kohdalta pidätellen sieltä vuotavaa verta. Spring nousi ylös ilman merkkiä, kun tunsi että miekkonen istui jo selässä, ja niin he karauttivat kovalla vauhdilla matkaan. Fred ohjasi Springin kotiinpäin, sinne ei luultavasti olisi tästä pitkä matka.
"Pysy hengissä", Fred pyysi Evelyniltä nojaten päätään tämän punaiseen hiuspehkoon.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Syys 2011, 10:38

Evelyn

Fred teki jotain, jotain mikä taisi liittyä hevoseen... Ei Eve siihen jaksanut keskittyä, ei sitten niin yhtään. Kuitenkin kun mies nosti tuon hevosen selkään niin päästi tyttö muutaman epämääräisen kivun tuoman äänen.
Tyttö puuskutti tuskissaan hevosen kaulaa vasten, kunnes Fred tuli ja nosti tuon vähän parempaan asentoon, tosin pistohaavasta kiinni pitäminen sattui niin pirusti että jos Evelynillä olisi nyt voimia ollut niin Fred olisi saanut nyrkistä ja kunnon sadattelut siitä miten tuo sattui, mutta miehen ja toki neidonkin onneksi ei tuolla voimia sellaiseen ollut.
Spring karautti matkaan ja tyttö kuuli kuinka Fred kehotti pysymään hengissä. "mmm-mm yes sir..." Tyttö mutisi, liekö toinen edes kuullut tuota.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 11 Syys 2011, 16:12

Fred

Evelyn ei kovin hyvässä hapessa näyttänyt olevan kun ei pahemmin vastaillut, mutta toisaalta Fred ei kyllä vastauksia vaatinutkaan. Keskittyisi nyt vain neiti hengittämiseen niin kaikki olisi ihan okei. Mies tunsi kuinka sormien päälle valunut veri alkoi hyytyä ja nipistellä inhottavasti ihokarvoja, mutta ihan hyvä niin. Vuoto ei ainakaan ollut jatkuvaa. Spring laukkasi vauhdikkaasti mutta tasaisesti, mikä oli hyvä juttu siinä mielessä että Evelynin ei tarvinnut kestää turhia töyssyjä. Fredillä sensijaan oli tasaisuudesta huolimatta vaikeuksia pysyä tukevasti selässä pidellessään toisella kädellä Evelyniä ja toisella kädellä tämän miekkaa ja ohjia, ja yrittäen ohjata samalla pohkeillaan hevosta. Springin suuntavaisto oli onneksi aika teräksinen ottaen huomioon kuinka usein he laukkailivat näissä maastoissa kahdestaan.

//Tehdään tässä tämmöinen hyppy että ollaan muka taas kylässä niin ei tarvitse kokoajan vaihdella pelipaikkaa. (:

Aitaukseen jätetty hevonen seurasi aidan vieressä korvat höröllään mitä pihassa tapahtui, kun Fred karautti puolikuollut Evelyn rintaansa vasten talonsa pihaan ja heitti naisen miekan kauemmaksi ettei se olisi jatkuvasti tiellä. Kämmeneen oli hiertynyt ilkeä rakko miekan ja ohjien kanssa taiteillessa ja takamusta pakotti huonon istuma-asennon takia. Fred ohjasi Springin jälleen makuulleen ja tamma teki työtä käskettyä. Nyt Fredin oli helpompi nostaa Evelyn pois selästä. Mies nosti hänet käsivarsilleen ja varoi painamasta reidessä olevaa, ilkeän näköistä haavaa. Raadellun käden katsominen teki edelleen pahaa ja Fred koitti olla kiinnittämättä siihen huomiota. Hän potkaisi ulko-oven auki ja kantoi tytön nopeasti sisään, makaamaan kulahtaneenpehmeälle sohvalleen.
"Sairaala on kylän toisella laidalla, emme ehdi viedä sinua sinne", Fred pauhasi ääni väristen ja tonki lipaston kätköjä kädet vähintään yhtä epävakaina. Hänellä oli hyvin vanha ensiapupakkaus jossain täällä juuri tällaisia tilanteita varten. Ja jos Fred oli osannut ommella oman kasvoarpensa, niin hän osaisi paikata Evelyninkin haavat.
"Missä perkeleessä!" Fred ärjyi ja heitti lipaston vedettävät laatikot lattialle etsiäkseen tarkemmin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Syys 2011, 17:34

Evelyn

Matka taittui tajuttomuuden ja todellisuuden välillä, tytöllä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä missä he oikein olivat, metsä oli vain vihertävää sotkua ympärillä ja kaikki muukin näytti niin pirun epäselvältä. Kuin maalaus jonka päälle oltaisiin kaadettu vettä, kaikki värit sekoittuneena ja levinneenä.
Lopulta hevosen laukka hidastui ja pian tuo pysähtyikin.
Evelyn tiedosti sen että häntä kannetaan sisälle, mutta mihin niin se jäi päättelyn varaan.
Fred laski tytön varoen pehmeälle sohvalle joka tuntui nielevän neitokaisen pohjalle asti, tai että makaisi pilven päällä. Tosin ei sekään mahdoton ajatus ollut, tyttö pystyi hyvin kuvittelemaan itsensä nukkumassa helvettiin eksyneen pilven hattaran päällä.
"Ei tässä mitään kylää näy ?" Oli Even houraileva, hyvin epämääräinen vastaus miehen selitykseen siitä että lääkäri olisi kylän toisella puolella eikä sinne kerkeäisi. Kipu turrutti kehoa kokoajan enemmän ja koko ajan vaipui tyttö väsyneemmäksi ja tokkuraisemmaksi. Evelyn kuuli muutama kovemman paukauksen ja sitten kyselevää huutoa, mies taisi etsiä jotain ? Mutta mitä ? "Kaikki o aana sillä misä viime... etsii..." Evelyn vastasi viisaana, muttei se siltä kuulostanut, kaikki on aina siellä mistä viimeisenä etsii, olisi tuonkin lauseen täytynyt kuulua mutta Even aivot ja suu, eikä muukaan keho oikein ollut enään toiminnassa.

//Hyvä näin.//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Syys 2011, 19:44

Fred

Paperilappuset, kynänpätkät, nöyhtä- ja pölypallerot sekä satunnaiset krääsät lentelivät laatikoista kun Fred tyhjäsi ne väärinpäin lattialle. Lääkintäpakkaus loisti poissaolollaan. Mies availi vielä lipaston epävedettäviä laatikoita, ja siellähän se pakkaus kaikkein perimmäisenä lojui. Fred avasi lootan - se sisälsi kaksi eripaksuista neulaa, (niitä oli ollut kolmaskin mutta Fred fiksuna nuorena heitti sen menemään käytön jälkeen aikanaan) sideharsoa, puhdistusliinoja jotka hohtivat valkoisuuttaan, tikkilankaa ja muutamia yrttejä joiden olisi kai tarkoitus poistaa huonoa vointia. Fred otti pakkauksen mukaansa ja riensi takaisin Evelynin viereen. Kalpeneva tyttö oli aika surullinen näky, ja Fred päätti aloittaa pahimmasta haavasta. Hän nousi tytön yläpuolelle ja sitoi kireän siteen raadeltuun käsivarteen, jonkin verran haavan yläpuolelle jotta vuoto tyrehtyisi nopeammin ja jotta ompelu ei ottaisi ihan niin kipeää käden puutuessa. Tosin, jos tuossa kohtaa kättä enää tuntoa olikaan. Sillävälin kun käsi sai hyytyä, Fred raotteli Evelynin vaatteita sen verran kuin niistä vielä oli jäljellä ja puhdisti kyljissä, lonkassa, reidessä ja olevat haavat varovasti. Hän haki välissä keittiöstä vettä sillä totesi puhdistuspyyhkeet hieman kuiviksi, ja vedellä saisi muutenkin nopeammin veren putsattua pois. Kun Evelyn olisi paremmassa kunnossa, hänet saisi vietyä ehkä sairaalaan... Sillä ehdolla että hän selviäisi.
Kylmä, jännityksen hiki nousi Fredin selkään kun hän nappasi ohuen neulan ja lankaa hengenpelastuspaketista. Mitäköhän tästäkin koituisi? Mies oli kuitenkin vielä muistavinaan, miten tikkipistoa ommeltiin. Hänen silloinen työnantajansa kun oli niin tarkkaan hänelle opettanut, miten ommella haavoja hätätilanteissa. Tämä nyt oli sellainen. Fred teki huolellisen, pienen solmun langan päähän katkaistuaan ensin sen ja pisti sitten varovasti ihan haavan reunaan. Ei neulalla koko haavaa saisi poidettua sillä kädestähän puuttui selvästi pala. Fredille oli vielä silkka arvoitus, mitä paikalla oli käynyt. Hän ompeli haavan siihen asti kun pystyi ja teki saman haavan toiseenkin reunaan jonka jälkeen hän siirtyi ompelemaan reittä. Muiden haavojen päälle hän oli toistaiseksi laittanut vain puhdistuspyyhkeet keräämään vuotavaa verta, jos sitä enää vuoti.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Syys 2011, 19:56

Evelyn

Pian kolistelu loppui ja Fred löysi etsimänsä, sitten tuo tulikin jo tytön vierelle.Evelyn henkäisi toisen laittaessa siteen käden ympärille, ai että se teki ilkeää ! Kaikenlisäksi pieni virnee poikanen nousi neidon kasvoille miehen raotellessa tuon vaatteita, eikä sillä niinkään väliä vaikka tuo olisi riisunut tytön kokonaan, kunhan vain virnuili omaksi pieneksi huvikseen. Virnuilu tosin loppui lyhyeen kun neula lävisti ihon, mutta onneksi käsi alkoi olla melko puutunut ettei sen ompelu niin älyttömästi sattunut, kaiken lisäksi neula oli pieni ja terävä sekä Fred osasi parsia tyttöä kasaan yllätävän hyvin. Reiteen siirryttäessä asia olikin toinen.
Eve olisi purrut hammasta, muttei jaksanut, sen sijaan tuo piti välillä pieniä ynähdyksiä kun ei vain voinut olla hiljempaa. Mutta jos tuon kasvoja katsoi niin pystyi niistä päättelemään että tuo yritti parhaansa mukaan vain kestää kun katse oli naulittu kattoon ja silmistä valui kyyneleet.
Fred teki varmasti hyvää työtä, ja Evelyn koitti tehdä osansa ja pysyä hereillä niin pitkään kuin mahdollista, sen verran tuo rämäpääkin tiesi ettei näissä tilanteissa saisi nukahtaa ennenkuin lupa on annettu.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Syys 2011, 20:15

Fred

Reisi alkoi näyttää paremmalta saatuaan tikit, vaikka olikin yhä punainen ja yritti tulvautella uutta verta pintaan. Fred taputteli varovasti haavakohtaa puhdistuspyyhkeellä ja katsahti neidon kasvoja. Kaikesta päätellen teki kipeää, ja kyyneleet saivat Fredin myötätunnon kohoamaan. Kovisteleva likkakin näemmä sanoi kiitos ei kivulle, ja mies oli varma että häntä pelotti kuolema edes vähän. Vaan niin pitkään, kun Fredillä olisi puuttumista asiaan, Evelyn ei kuolisi hänen käsiinsä. Hän kuivasi kyyneleet Evelynin poskilta ja silitti tämän punaisia hiuksia hieman.
"Ei enää montaa haavaa, ompelin jo pahimmat. Sinnittele", hän kannusti ja sitoi taas uuden solmun langan päähän siirtyessään kyljissä oleviin haavoihin. Ensin pistohaava, sillä se näytti syvemmältä kuin raapaisut joiden ympärille veri oli hyytynyt. Fred pisti neulan läpi ihosta pyyhittyään sitä ensin puhdistusliinan jokseenkin puhtaaseen nurkkaan ja aloitti jälleen konemaisesti tikkipiston ompelun. Kun pistohaava oli kurottu umpeen, Fred puhdisti taas neulan ja aloitti lonkassa olevan haavan ompelun. Tähänhän menisi vähän enemmän lankaa ja aikaa, haava oli sen verran pitkä.
"Saat huutaa jos sattuu, en usko että hevosia haittaa", Fred sanoi ja pysähtyi sitten hetkeksi paikalleen tajuten, ettei sitonut Springiä mihinkään kiinni. Tyytyväisenä hevonen kuitenkin näytti vain piehtaroivat etupihan hiekoissa - varusteet selässään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Syys 2011, 20:33

Evelyn

Evelyn havahtui kivun turruttamasta mailmastaan kun Fred pyyhki tuon kyyneleet ja silitteli hiuksia, se tuntui siltä kuin olisi nähnyt ensimmäiset valonsäteet pitkän ja pimeän yön jälkeen, se rauhoitti ja lohdutti tyttöä.
Eve katsoi toista ja koitti hymyilläkkin hieman. Fred toppuutteli että ei olisi enään montaa haavaa ja pahimmat olisivat jo ommeltu, hyvä. Sitten mies siirtyikin tuumasta toimeen ja alkoi tikata kyljessä olevaa haavaa. Kaikki äänet mitä tyttö päästi, oli lähinnä hyvin raskasta ja tärisevää hengitystä. Mies oli uskomattoman nopea liikkeissään ja siirtyi jälleen toiseen haavaan, Fred sanoi että saisi huutaa, mutta Eve piti mielellään mölyt mahassaan. Se ei kuitenkaan ollut niin kovinkaan helppoa, vähän väliä olisi tytön tehnyt mieli huutaa niin lujaa kuin ääntä vain lähtee, mutta hän ajatteli Frediä ja oli vaiti. Vähän väliä hengitys poukkoili itkun alun ja hyvin raskaan hengittämisen välillä, hetki hetkeltä oli vaikeampi olla itkemättä. Jos kipu ei saanut kyyneliä silmiin niin sitten ajatus kostamisen epäonnistumisesta ja Daisuken menettämisestä ajoivat asian.
Evestä ei juurikaan ollut nyt juttuseuraa, mutta ei se liene Frediä haitannut. Tyttö myös koitti jokseenkin pähkäillä miten kertoisi toiselle rökäle tappiostaan aavekoiraa vastaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Syys 2011, 20:53

Fred

Mies alkoi hyräillä hyvin hiljaa tikatessaan, suunnilleen samalla tavalla kuin oli sahaillessaankin hyräillyt. Hänen molemmat huulensa olivat kääntyneet sisäänpäin ja hän puri kumpaakin yhtäaikaa keskittyessään ompeluun. Lonkka alkoi olla loppusuoralla ja jälki oli huomattavasti siistimpää kuin kädessä olevaa reikää paikatessa. No, ei voi mitään, hänen tyylinsä kun alkoi vasta nyt lämmetä jälleen.
"Sinun pitäisi olla varovaisempi", Fred mumisi päätellessään lonkan tikkausta ja napsaisi sitten paketista löytyneillä saksilla langan poikki. Mies puuskahti syvään ja nojasi hetken aikaa sohvaan.
"Käteni kramppaavat kohta tästä lihasten jännitysten määrästä", hän totesi pyyhkien hikeä otsaltaan ja nosti tärisevän kätensä ilmaan. Evelyn tuskin tiedosti mitään kun ei pahemmin vastaillut, tai sitten tiedosti muttei jaksanut puhua. Ei siinä kuitenkaan mitään, onneksi pistot eivät olleet puhkoneet even keuhkoja. Muuten tuo oksentelisi verta jatkuvasti ja kuolisi todennäköisesti siihen paikkaan. Fredin sohvalla oli muutama punainen läikkä Evelynin jaloista vuotaneista haavoista ja lattia oli kuin pommin jäljiltä etsintäurakan jälkeen. Mies vilkaisi taakseen virnistäen ja ryhtyi sitten paikkaamaan viimeisiä haavoja.
"Viimeisiä viedään", hän totesi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Syys 2011, 21:00

Evelyn

Tyttö vain hymähti miehen huolenpidolle, niinkait sitä pitäisi olla varoivaisempi, mutta niin pitäisi sodankin loppua ja kaiken loksahtaa kohdilleen, mutta kaikki ei vain mene aina niin simppelisti, ainakaan tytön mielestä.
Kunhan osut minuun sillä neulalla, eiköhän se riitä... Eve mietiskeli toiselle vastaukseksi, kun ei oikein jaksanut puhuakkaan. Voisivathan ne kädet täristäkkin, mutta hyvää jälkeä tuli silti, vaikkei Eve päässytkään vielä toisen tikkaustaitoja arvostelemaan.
Viimeistä viedään olivat sanat jota tyttö oli odottanut kokoajan, pian saisi kai sulkea silmänsä ? Evelynin päätä jomotti ihan vain väsymyksestä, ja taisi verenhukkakin olla osasyyllinen, mutta väsymystä se ainakin vain lisäsi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Syys 2011, 21:07

Fred

Neula teki viimeiset päättelypistot kyljessä olevaan haavaan, lävisti ihon ja liukui pois langasta jonka Fred jälleen katkaisi. Hän taputteli työnsä jälkeä puhdistuspyyhkeellä ja katsahti sitten Evelynin kehoa. Mojovat arvet hän tulisi ainakin tästä saamaan, jos ei muuta. Pitäisi varmaan niitä vain katu-uskottavina ja esittelisi ensimmäiselle vastaanottajalle. No, toivottavasti muistaisi mainostaa tikkaajaakin. Tästähän pitäisi melkein tulla ammatti.
"Valmis. Anna joku merkki siitä että olet elossa?" Fred pyysi virnistäen nyt hieman ensimmäisen kerran tämän kohtaamisen aikana ja taputtaen naista päälaelle. Hyvin selviydytty. Hän nosti Evelyniä hieman istumaan ja meni sen jälkeen keittiöön.
"Saat luvan juoda jotain, menetit paljon vertakin", Fred huikkasi keittiöstä ja avasi pullon, jossa oli vettä. Hän kaatoi sitä hieman mukiin ja toi sitten sen Evelynille olohuoneeseen.
"Juo siitä, kun kykenet. Pitäisiköhän sinun syödäkin jotain ennenkuin menemme lääkäriin? Vai pitäisiköhän sinun levätä? Vai saatkohan nukahtaa nyt ollenkaan?" Fred kyseli itseltään päätään raapien. Ei hän ollut sankari- tai hengenpelastaja-ainesta. Ei hänestä oikein tahtonut olla tällaiseen, ei hän ollut joutunut koskaan tällaisiin tilanteisiin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Syys 2011, 21:21

Evelyn

Mies oli valmis ja pyyteli elon merkkejä, Even suupielet nousivat hieman ja käheä ääni vastasi miehen toiveeseen. "Kuolin silmät auki ?" Tyttö sanoi leikillään. Sitten tulikin lisää käskyjä, jotain pitäisi juoda kun vertakin meni niin paljon... Sitten tuo jo kiikuttikin mukillisen vettä tytölle, kävikö Evelyn hitaalla vai liikkuiko Fred kuin rasvattu salama ?
"Näytänkö siltä että jaksan ?" Evelyn kertoi vinkaten toiselle että käsissä ei pysyisi nyt mikään, ei muki, ei mikään, Fred saisi luvan juottaa tai taikoa pillin jostain. Fred näytti yllättävän tiedottomalta nyt kun sai neidon parsittua, joten nyt piti kai toivoa että tyttö tietäisi mitä tehdä ?
"Jos sait haavat-- kasaan eikä mistään vuoda enään mitään---, kun olen juonut,- syödä --en pysty niin --luusin että saan nukkua..." Evelyn vastasi haukkoen happea kesken puheen, voi elämä kun osasi ottaa voimille noinkin yksinkertainen asia kun puhuminen !
Eve seurasi miehen puuhia katseellaan ja välillä silmät painuivatkin jo kiinni, ne tosin aukesivat vielä hyvin vaivalloisesti. Vasta kun Fred antaa luvan.... Evelyn mietti sinnitellen itsensä hereille.
Kitty
 

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron